Pentuetilaus tehty!

Keskiviikko 17.10.2012 klo 16.35 - Sanna

 Kyllä sitä odoteltiin kovasti aivan elokuun alkupäivistä asti. Koko kesän jännitin etukäteen meneekö oikeat ajankohdat sivusuun, kun juuri elokuussa oli tiedossa kesälomamatkamme Pariisiin. Turhaan hermoilin, eihän se elokuussa alkanutkaan. Ja sitten sitä odotettiin ja odotettiin ja odotettiin. Syyskuukin meni odottaessa ja ensimmäistä merkkiä siitä vahdatessa. Käytiin sitten hakemassa se viimeinen sertikin siinä odotuksen välissä. Kalenterista laskin viikkoja ja kuukausia ja välillä jo päiviäkin, ja odotin. Tuli lokakuu ja pari viikkoa sitten SE vihdoinkin alkoi; Lyytin juoksu siis.

Sitten piti jännityksellä odottaa juoksun kehittymistä kohdilleen ja suunnata koirien lemmenlomalle. Tietysti piti vielä pikkuisen jännittää mitä tuleva pariskunta toisistaan tykkää. Eilen illalla kuitenkin palasimme kotiin erittäin onnistuneelta astutusreissulta Juukasta. Lyytin tapaaminen Reiskan kanssa sujui toivotulla tavalla ja ensimmäinen beaglepentueemme on nyt pistetty aluilleen. Vuorossa onkin seuraavaksi neljän viikon odotus ennenkuin voimme käydä Lyytin kanssa ultraäänitutkimuksessa. Tiineysultrassa sitten selviää menikö kaikki odottaminen ja jännittäminen ihan hukkaan vai syntyykö meille  (ihan hitusen odottamiani ;) ) beaglevauvoja joulun alla. Pentuekuumeeni ainakin alkaa olla jo huippulukemissa.

Tiialle vielä suuret kiitokset hyvistä kestityksistä ja mahdollisuudesta käyttää Reiskaa!

Lyyti

Lyyti ja Roihu rules!

Sunnuntai 16.9.2012 klo 18.47 - Sanna

Kaksi näyttelypäivää taas pulkassa. Kaikki saatiin mitä toiveikkaasti lähdettiin näyttelyistä hakemaan ja vähän extraakin. Lauantaina Uusikaarlepyyssa Lyyti sai vihdoin kaivatun (kuudennen ja samalla) viimeisen sertinsä. Pitkän ja aika koleisen päivän päätteeksi ryhmäsijoitus kakkoseksi tuli komeasti vielä vikan sertin mausteena. Samoilla höysteillä saatiin Lyytin ensimmäinen serti aikoinaan, joten mikäs sen sopivampaa :) Roihu kävi kehässä kivoin arvosteluin jälleen Rop-pennun arvoisesti.

Lyytin ryhmämenestyksestä jäi kuvamuistoksi vain kökkö asettelukuva. Palkinnot ovat selkäni takana piilossa.

Tänään Kokkolan pentunäyttelystä en menestystä odottanut, mutta tuomari Markku Kipinä tykkäsi Roihusta ja hyvällä arvostelulla Roihu oli  kp & rotunsaparaspentu. Ryhmäkilpailussa Roihulle irtosi vielä neljäs sija, joka tuntuu tosi upealta, kun vitosryhmän sijoituksista oli kilpailemassa 13 koiraa. Hieno pytty ryhmäkehästä saatiin kotiinviemisiksi. Roihun esiintymiseen olen kyllä erittäin tyytyväinen, tämän päiväinen olikin hyvää harjoittelua, kun ensimmäistä kertaa oltiin sisähallissa.

Hymyilevä Roihu kera ruusukkeiden.

Fiilikset ovat viikonlopun menestyksen johdosta loistavat. Pentuluokat on nyt pentujen kanssa kisattu ja seuraavaksi vuorossa olisi viralliset. Mitään suunnitelmia niiden osalta ei vielä ole. Kovasti tekisi mieli ilmoittaa Roihu messariin, mutta todennäköisesti (jos järkevästi ajattelen ja säästän roposeni) jätän välistä. Poika on vielä niin keskeneräinen, että parempi odottaa ensivuoden puolelle ennenkuin edes junnuluokkaan mennään. Lyyti jää nyt näyttelykehistä määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Ja niitä juoksuja odotellessa...

Kuulumisia

Tiistai 11.9.2012 klo 13.16 - Sanna

En ole hetkeen muistanut kirjoitella poppoon kuulumisia, kun viime aikoina tännekin on tullut lisättyä vain näyttelyuutisia. Jokatapauksessa lauman kanssa kaikki hyvin. Syksyssä ehdottomasti parasta on kun koirat saavat jälleen lenkeillä juosta vapaana. Sitä riemua olen tarjonnut niille paljon. 

Pystykorvaisia

Roihu

Tuikku

Ajavia

Ryhmärämän osa jäsenistä.

Sissi painuu lenkilläkin heti metsään, kun päästän sen hihnasta irti. Muut pystykorvat vielä erottavat lenkkeilyn metsään menosta ja pysyvät mukanani kun pelloilla kuljetaan. Piparikin on löytänyt sisäisen ajokoiransa ja nyt tiedän sen irti päästäessäni, että kiinni se ei anna ainakaan pariin, kolmeen tuntiin. Tutkan hankinta olisi edessä.

Sissi kävi viime perjantaina eläinlääkärissä steriloitavana. Viime keväisessä valeraskausrumbassa Sissi meni niin huonoon kuntoon, että silloin päätimme leikkauttaa sen ennen seuraavaa juoksua. Leikkaus sujui hyvin ja paraneminen on tapahtunut nopeammin kuin odotinkaan. Ehdottomasti hyvä ratkaisu!

Joukkoon liittynyt pikku Putkonen on erittäin energinen ja varsinkin beaglet ja Viivi ovat ottaneet lajitoverin vastaan paremmin kuin hyvin. Mikäs sen mukavampaa kun riehukavereita on yksi lisää. Putkosen erityisalaksi on osoittautunut verhot. Aivan turhaan olen pitkiä verhoja koittanut nostella pois sen ulottuvilta; ihan yhtä kekseliäs se tuntuu olevan kuin muutkin beaglemme. Tihutyöt siis jakautuvat koirille nyt tasaisesti lattiasta ylöspäin. Kukaan niistä ei onneksi ole vielä keksinyt, kuinka kattoa pääsisi pureskelemaan...

Ei näin suloinen pentu tekisi mitään tuhmaa, eihän...

Kun omistaa monta koiraa, silmä toisinaan erehtyy ja koiria kuvittelee näkevänsä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tosin, jos meillä näkee koiran pöydällä, se todella on siellä. Eilen samaisella pöydällä istuivat vieretysten tyytyväisinä Viivi ja Koistinen kun tulin keittiöön. Suorastaan hämmästyivät kun komensin ne heti alas. Juu ja uudet tapetitkin odottavat varastossa sitä päivää, kun jaksan taas ruveta tapetointihommiin.

Lyytin juoksun alkua odotellaan edelleen. Lyytillä on ollut pitkät juoksuvälit, eikä näytä nytkään tekevän asiaan poikkeusta vaikka kuinka malttamattomana odotan, että päästäisiin astutuspuuhiin.

Otin ja ilmoitin sitten Lyytin ensi lauantain Nykarlebyn ryhmikseen. Nyt tuntuu, että se taisi olla virhe. Lyyti on jokseenkin pulskassa kunnossa, eikä muutama viikko takaperin aloittamani laihdutuskuuri ole juurikaan tuottanut tulosta. Pari kertaa Lyyti on tässä ajassa onnistunut murtautumaan ruokatynnyreille ja herkutellut tietysti niin paljon kuin napa vetää. Totta se näköjään on, että koira ei kuitenkaan syö itseään hengiltä. Saas nähdä kehtaanko sitä viedä viikonloppuna kehään. Roihun ilmoitin sekä lauantain ryhmikseen että sunnuntaille Kokkolan pentunäyttelyyn. Piheys iski ilmoittautumisvaiheessa, joten Tuikku joutuu nyt jäämään kotiin. Hieman harmittaa, että innostuin (kerrankin) säästeliääksi.

Näyttelystä toiseen

Maanantai 27.8.2012 klo 10.19 - Sanna

Elokuun viimeinen viikonloppu vietettiin näyttelyiden merkeissä. Perjantaina podimme Hannun kanssa "keskivahvaa näyttelyväsähtämistä", kun meistä molemmista tuntui, että viikonlopun olisi paljon mielummin viettänyt ihan vain kotona löhöten. Laskin että viides viikonloppu peräkkäin oltiin nyt pois kotoa, kun lomareissun ottaa laskuihin. Saatiin me näyttelykimpsut ja kampsut kuitenkin kasaan ja lauantaina ajeltiin ryhmänäyttelyyn Seinäjoelle Tellervon, Roihun ja Tuikun kanssa. Uusi perheenjäsenemme pikku Putkonen matkusti turistina mukana.

Näyttelyfiilikset löytyivät viimeistään kun tultiin näyttelypaikalle. Jännitin jo etukäteen kuinka saamme koirat vietyä kehään, kun aikataulujen mukaan pystykorvat ja beaglet olivat aivan samanaikaan kehissä. Sen siitä saa kun en laittanut ilmoittautumisen mukana aikataulutoivetta! 

Kertalaakin Tämmöinen Tuli eli Ansa

Tosi mukavaa oli nähdä Ansa (Kertalaakin Tämmöinen Tuli) omistajansa Mikan kanssa. En meinannut koiraa tunnistaa, niin paljon pentu oli muuttunut siitä, kun se meiltä seitsemän viikkoisena on omaan kotiinsa lähtenyt! Ansa oli pentuna väriltään tummanpunainen ja nyt se on sisaruksista ehdottomasti vaalein. Reippaan ja oikein terhakkaan vaikutelman Ansa antoi itsestään.

Ansa

Pystykorvien arvostelu alkoi onneksi pikkuisen ennen beagleja ja niin ehdimme pentujen kanssa ongelmitta kehään. Samoilla tuloksilla sieltä kehästä tultiin pois kuin Kälviälläkin eli Roihu Rop- ja Tuikku Vsp-pentu. Ansa jäi tällä kertaa toiseksi, mutta hieman harjoitusta lisää ja rohkeasti kehään uudestaan vaikka sitten ensi talvena tai keväänä! :)

Seinäjoki 25.8.12 Tellervo ROP, SERT & RYP-2

Beagleja oli näyttelyssä vain seitsemän kappaletta. Tuomari tykkäsi Tellervosta ja niin Tellervo oli Rop ja sai sertin. Ryhmäkilpailussa ei vastustajia juuri ollut, kun dreeverin ja suomenajokoiran kanssa kehään kolmistaan juostiin. Tellervo tuli toiseksi, mikä onkin paras mahdollinen sija suomenajokoiran jälkeen ;)

Lauantain hienon menestyksen jälkeen suuntasimme sunnuntaina Yppärin ryhmikseen. Koska ryhmä vitosta ei arvosteltu samana päivänä, näyttelyyn olin ilmoittanut vain Tellervon. Putkonen tuli taas mukaan ihailtavaksi.

Yppärissä beagleja oli esillä muutama enemmän, 11 kpl. Tuomari tykkäsi Tellervosta kuten aikaisemminkin ja niin Tellervo oli jälleen rotunsa paras, vaikka meitä ei pikku sähellyksessä melkein muistettu ottaa mukaan parasta narttua valitessa :D Onneksi kehäsihteerit pitivät ohjat käsissään ja lopulta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mentiin. Ryhmässä meille ei sijoitusta herunut, mutta sen jo arvasinkin etukäteen, kun yhdistettynä oli koko 6-ryhmä mäyräkoiraryhmän kanssa.

.

Yppäri 26.8.12 Tellervo ROP, SERT

Hauska ja tosi menestyksekäs näyttelyviikonloppu siis takana. Suloista Putkosta ei kukaan onnistunut dognappaamaan itselleen, vaikka pentua pusuteltiin ja pyöriteltiin aika ahkerasti. Nyt onkin sitten vuorossa pari kaipaamaamme näyttelyistä vapaata viikonloppua.

Kauhukakarat näyttelyssä

Lauantai 18.8.2012 klo 20.26 - Sanna

Elokuun 10. päivä Pennin pennut saavuttivat seitsemän kuukauden iän ja näyttelyiden pentuluokkien rajat ovat pennuille auenneet. Katraasta ihan ekana näyttelydebyyttinsä ehti jo tehdä Kajaanissa asuva Mertasten perheen Luca (K. Tuli Ja Leimaus). Tänään Kälviän ryhmänäyttelyssä kehään menivät meidän Roihu ja Tuikku sekä Oulaisissa asuva Taika. Viikkoa myöhemmin pidettävään Seinäjoen ryhmikseen on ilmoitettu Kinnulasta Ansa-sisko. Tosi aktiivisiin koteihin pennut ovat päässeet. Kiitokset teille kaikille!

Kälviällä siis oltiin tänään pentujen ja Tellervon kanssa. Näyttelynjärjestäjiä onni suosi säälotossa varmaan lähes hellelukemiin asti. Tulipa taas hikoiltua, mutta koska iloitsen näistä viimeisistä kesäpäivistä, en valita.  Beaglet olivat kehässä heti aamulla ja niitä olikin ilmoitettu 19 kpl. Tällä kertaa uroksia oli kehässä selvä enemmistö, uroksia 13 ja narttuja vain 6. Tellervon tulokset olivat tismalleen samat kuin muutama viikko takaperin Peräseinäjoella eli ROP & RYP-3.

Pentujen ensiesiintymistä jännitin hurjasti. Näyttelypaikalla ne käyttäytyivät tosi reippaasti. Pentujen Taika siskokin (K. Tulesta Temmattu) oli paikalla omistajineen. Taikasta oli tullut tosi nätti ja luonteeltaan se on super avoin. Taikakin oli oikein reipas, mutta juuri ennen kehää se valitettavasti säikähti jotakin ja niin kehäesiintyminen ei tällä kertaa mennyt ihan putkeen. Olen sitä mieltä, että muuten olisi siskosten järjestys ollut varmasti ihan toinen ;-) Tsemppiä, kyllä se siitä!

Roihu ja Tuikku esiintyivät kehässä niin hyvin, että olen tosi ylpeä. Tuomari oikein huokasi Roihun kohdalla: "Ihanaa... sille on opetettu hampaiden katsominen!" Molemmat saivat kunniapalkinnot ja Roihu oli ROP- ja Tuikku VSP-pentu. Pentujen käytöksestä jäi itselle niin hyvä mieli, että vieläkin hymyilyttää :-)

Maanantaina alkaakin sitten odotettu metsästyskausi ja koirille koittavat taas vuoden parhaat ajat. Teerejä olen nähnyt jo ihan mukavasti. Hyviä metsäretkiä kaikille koirille ja omistajille koiranrodusta riippumatta!

On se sittenkin tyttö...

Tiistai 31.7.2012 klo 17.35 - Sanna

... Zelda nimittäin. Nyt kypsässä 3,5-vuoden iässä Zeldalla oli elämänsä ihka ensimmäinen juoksu. Vanhanpiian elkeet totisesti unohtuivat, eikä Zelda vain olisi antanut ymmärtää vaan myös olisi ymmärtänyt antaa, jos suloiset sulhaskandidaatit: Liekki, Koistinen ja Roihu vain suinkin olisi päästetty Zeldan viekoiteltaviksi.

Zelda oli täysin juoksuton tähän asti ja ihan todella hämmästelin, kun sillä juoksu yllättäen alkoi. Olin jo vahvasti kuvitellut Zeldan olevan jonkin sortin intersukupuolinen, vaikka se ulkoisesti onkin selvä narttu. Zeldan emällä, Normalla, ensimmäinen juoksu alkoi jo viisi kuukautta vanhana ja Fuula sekä Bulma ovat ekat juoksunsa tehneet kahdeksankuisina. Aika erikoinen tapaus varmaan siis harjisten piirissä kyseessä. Olen ymmärtänyt, että sen sijaan monilla suurilla vinttikoirilla juoksut alkavat myöhään, vasta parin, kolmen vuoden iässä.

Zelda on edelleen kotia vailla, tosin en siitä ole ilmoitusta minnekään muualle kuin tänne kotisivulle vasta laittanut. Täytyykin nyt hieman rukata Zeldan kodin etsintä-ilmoitusta, kun Zelda nyt sitten onkin ihan normaali narttu juoksuineen kaikkineen ja tämähän on huomioon otettava asia, mikäli Zeldan mielii ottaa uroksen kanssa samaan talouteen.

Nyt meillä on taas suurin juoksurupeama onneksi takana päin ja koko lauma saa viettää aikaa normaalisti keskenään. Vielä kun ne Lyytin juoksut joskus tulisi, että päästäisiin astutuspuuhiin ;)

Hikoilua Peräseinäjoella

Lauantai 28.7.2012 klo 20.28 - Sanna

Tänään vietettiin tosi, tosi helteinen näyttelypäivä Peräseinäjoella Tellervon ja Viivin kanssa. Niin paljon on tullut tänään hikoiltua, että huh, huh, melkein meinasi huono olo tulla. Näyttelyteltta tuli toisen kerran tarpeeseen tänä kesänä ja se on nyt loisto hankinnaksi todettu :-)

Mutta lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa; kannatti lähteä, molemmat koirat olivat rotunsa parhaita ja ryhmäkilpailussakin molemmille napsahti hienosti sijoitus. Tellervo tänään ryp-3 ja Viivi ryp-4.  Kotipihassa kuvasimme kaunottaret mojovan palkintosaaliinsa kanssa.

 

Piparin poseeraukset

Torstai 19.7.2012 klo 22.15 - Sanna

Piparin kasvattaja on viime aikoina kovasti pyydellyt Piparista tuoretta poseerauskuvaa ja eilen illalla Hannu suostui vihdoin taas kameran taakse, joten pitääpäs nämä Piparin uudet kuvat esitellä täälläkin.

Piparin kuvaaminen oli juuri niin haasteellista kuin ounastelimmekin. Pipari nimittäin on luonteeltaan täysi klovni, joten näyttelyasentoon Piparin saaminen ja kuvan nappaaminen juuri sen sekunnin sadasosan aikana, jonka se seisoo paikallaan, oli työn ja tuskan takana. Kaikkia hassuttelukuvia siitä saisi kyllä mielinmäärin :-D 

Piparin mielestä maailman hauskin asia on ehdottomasti pallolla leikkiminen. Vaikka sen palloihastus menee osittain jo pallohulluuden puolelle, siinä on toisaalta se hyvä puoli, että palkkaaminen onnistuu myös pallolla eikä nameja aina tarvita.

Olen jo suunnitellut, että jos Lyyti jää syksyllä äitiyslomalle, Pipari pääsee kaverikseni agilityharjoituksiin. Ponnistusvoimaa Piparilta todistettavasti löytyy; sen takia jouduimme vuosi sitten korottamaan 130 cm korkeaa piha-aitaa muutamalla kymmenellä sentillä. Nokkelalta koiralta onnistuu tietysti myös ovien avaamiset vaikeuksitta.

Turistina Oulussa

Sunnuntai 15.7.2012 klo 19.19 - Sanna

Tänään vietettiinkin hieman erikoinen päivä meidän perheessä, kun aamulla autoon nousimme vain minä sekä Hannu, suuntana Oulun kansainvälinen koiranäyttely. Vietimme siis aamupäivän turisteina koiranäyttelyssä, mikä olikin mukava kokemus pitkästä aikaa, kun muistelemme olleemme näyttelyssä ilman koiraa viimeksi muutama vuosi takaperin. Säästö syistä jätin koirat Oulusta pois, mutta eipä sille mahda mitään, kun veri vetää näyttelyihin vaikka sitten ilman koiraa. Että sellaista säästöä...

Olipahan kerrankin mahdollisuus valokuvata rauhassa kaikki beaglet ja kyllä niitä kuvia tulikin näpsittyä. Kehääkin oli kiva seurata kerrankin ilman jännitystä ja tämän päiväinen beaglejen tuomari ansaitsee kyllä papukaija-merkin yleisön huomioimisesta, siitä kuinka hän jokaisen koiran kohdalla kertoi tarkasti mikä ko. koirassa on hyvää ja minkä toivoisi olevan parempaa. Tuomarointi oli täysin päin vastaista kuin viikko sitten Kokkolassa. Uskon, että tänään kehästä lähti suht' hyvillä mielin pois vaikka oma koira ei olisi pärjännytkään. Arvostelulapuissakin näytti kaikilla olevan joka rivi tekstiä täynnä.

Oulun reissusta tuli samalla meille yhditetty kirpputorikierros, mistä Hannu oli tietysti haltioissaan (ei vaiskaan ;)). Harmikseni kirppistavarat oli suurimmaksi osaksi ihan surkeaa töönää kamalilla hinnoilla. Muutaman vanhan posliiniastian onnistuin kuitenkin löytämään.

Kaikista esiintyneistä beagleista löytyy kuvat nettialbumista TÄÄLTÄ.

Jos haluat oman koirasi kuvat käyttöösi lähetä sähköpostia. Kuvia löytyy lähes kaikista koirista enemmänkin kuin albumissa esillä olevat.

Huh hellettä ja vähän muutakin Kokkolassa

Sunnuntai 8.7.2012 klo 11.56 - Sanna

Lämpöä piisasi eilen Kokkolan Kv-näyttelyssä. Yhtään en auringosta valita, kun kesäistä ilmaa oli kerrankin tarjolla. Helteisestä näyttelypäivästä pääsin nauttimaan ihan koko rahan edestä, kun näyttelypaikalle mentiin jo aamulla kymmeneltä. Koirista matkassa oli Lyyti ja Viivi, ihmisseuralaisina äitini ja Ukko, johon näyttelykärpänen ei tunnu purevan sitten millään. Rehunteko kiireet pakottivat Hannun jäämään tällä kertaa kotiin työhommiin.

Ensin rontattiin tavarat Viivin kehän laidalle. Ehdimme saavuttuamme odotella Viivin vuoroa vain vartin verran ja niinpä nopeasti tylsistyvä Viivi oli tänään mukavassa esiintymisvireessä. Häntäkin heilui kivasti kehässä. Tuomari oli hyvin tarkka ja käytti aikaa koiran arvosteluun. Tulihan se eri ja sa sieltä tälläkin kertaa ja sitä myöten kolmas cacib ja yksi rop & sert lisää :-)

Siirryimme sitten pystyttämään näyttelyteltan ja leirimme beaglejen kehän liepeille. Onneksi oli teltta mukana, sillä pilvipeitteiden hälvettyä oli todella kuuma päivä. Suhteellisen joutuin odottavan aika kului tällä kertaa eväitä syöden ja runsaasti vettä juoden, kunnes beaglet vihdoin kahden aikoihin pääsivät omaan kehäänsä viimeisinä esiintymään.

Ukko sai toimia taas kameramiehenä ja hienosti osansa hoitikin. Kaikki beaglet tuli kuvattua, joten väsäsin kuville nettialbumin, johon linkki TÄSSÄ.  Astalan Lovely Daysia lukuunottamatta kuvat ovat siis Ukon ottamia. Joskos tästä saataisiin vielä pojalle uusi harrastus kehitettyä, kuvaajalle olisi kehän laidalla lähes aina käyttöä ;)

Beagleja tässä näyttelyssä oli esillä vain viisi kappaletta ja kehä oli hetkessä ohi. Arvostelun hitaudesta ei tuomaria ainakaan voi syyttää. Aloin kirjoittamaan tätä blogi tekstiä eilen illalla ja nyt jatkaessani huomaan, että hyvät yöunet ovat kummasti tasoittaneet vielä eilen tuntemaani mielipahaa. Kuitenkin sen verran täytyy todeta, että joskus harvoin kohdalle sattuu sellainen tuomari, jonka kohdalla ihmettelee, miksi ihmeessä ihminen tuntuu tekevän tuomarointihommaa hampaat irvessä. Jos se ei kiinnosta, ei siihen uskoakseni ketään pakoteta. Tällä kertaa jäi kehässä pyörähtämisestä ja kehän seuraamisesta niin huono fiilis, että näyttelymaksu tuntuu täysin hukkaan heitetyltä rahalta. Tuomaroinnin voi hoitaa monella tapaa ja se kiinnostuksen puute vaan tahtoo valitettavasti paistaa läpi.

 Joka tapauksessa beagleista löydettiin se rotunsaparas koirakin; suuret onnittelut vielä Astalan kenneliin uudesta kansainvälisestä muotovaliosta!!! :-D

Ryhmäkehässä Viiviä ei sitten esiintyminen enää huvittanut ja kotiin lähdettiin tyhjin käsin. Pääosin oikein mukava näyttelypäivä taasen takana, olipas mukava tavata jälleen tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Aurinkoa sain sen verran, että käräytin käsivarret ja rinnan, vaikka teltan suojissa pysyttelin suuren osan päivää. Lyyti jääkin nyt sitten näyttelyistä jonkin pituiselle tauolle pentusuunnitelmien takia ;)

Roihu kävi mätsärissä

Torstai 5.7.2012 klo 18.51 - Sanna

Viikonloppuna manasin surkeita säitä, mutta nyt kesä tuntuu ainakin hetkellisesti saapuneen tänne Kannuksen seutuville. Huomasin kaupanseinällä ilmoituksen Himangan Sautinkarilla keskiviikkona järjestettävästä match show:sta ja kun ilma oli eilen kerrassaan mainio, suuntasimme Ukon ja Roihun kanssa sinne harjoittelemaan. Mikäs sen parempi tapa viettää kaunista kesäiltaa. Tuikku sai jäädä kotiin, kun en viitsinyt kahta pentua ottaa mukaan, eikä pennuille ole yhtään pahasta päästä reissuun ihan yksinäänkin.

Hieman jännitin miten Roihu käyttäytyy ihmistenilmoilla. Aika kun kuluu niin nopeasti ja kiireitäkin on mukamas piisannut niin paljon, ettei pentujen kanssa olla käyty liki pariin kuukauteen oman kylän raittia pitemmällä maailmaa ihmettelemässä. Sen verran maalla asutaan, että se on hyvin harvoin kun meitä lenkeillä kukaan tulee vastaan eli tyhjiä teitä ollaan pentujen kanssa tallailtu.

Ukko ja Roihu match show paikalla.

Pienen hetken Roihu mätsäri paikalle saavuttuamme ihmetteli koiria ja ihmisiä häntä alhaalla, mutta pian se olisi ollut jo kovin kiinnostunut tekemään tuttavuutta vähän kaikkien kanssa. Kiva oli huomata, että Roihu oli reipas oma itsensä. 

Näyttelyjuttuja en vielä pahemmin ole pentujen kanssa treenaillut. Hampaita kyllä kurkitaan ohimennen ihan päivittäin. Paikallaan seisomista harjoitellaan sen verran, että ruokakupin annan lattialle kun pennut seisovat nätisti. Näyttelyhihnaakin olen Roihulle kokeillut tasan kerran ennen eilistä, joten olen tosi tyytyväinen siihen miten Roihu esiintyi näin olemattomilla treenauksilla.

Roihu kehässä. Toinenkin korva oli kyllä mukana ;)

Pikkukameran nappasin kotoa lähtiessä mukaan ja Ukko vastasi tällä kertaa kuvaus puolesta. Monia taiteellisia otoksia kamerasta kotona löytyikin, kun näyttelyt ovat Ukon mielestä yksinomaan tylsiä... Roihunkin aika meinasi käydä illan edetessä pitkäksi, kun pientä pystykorvan poikasta kiinnostaisi kaikki ympärillä oleva.  Menohalut sitten ilmenevät lisääntyvänä äänen käyttönä.

Ja näin sitä mentiin.

Roihu oli sitten lopulta punaisten pentujen toinen. Kotimatkan se autossa rouskutti tyytyväisenä palkintopussukasta löytynyttä siankorvaa. Ja löytyipä sieltä pussukasta koirankeksejä kotiin tuomisina muillekin :)

Nyt pitäisikin pentujen kanssa alkaa harjoittelemaan enemmän näitä näyttelyhommia. Elokuun Kälviän ryhmikseen olisi tarkoitus pennut ilmoittaa ekan kerran pentuluokkaan ja syyskuussa mennään Kokkolan pentunäyttelyyn.

 

Rovaniemen markk... ei vaan näyttelyssä

Sunnuntai 1.7.2012 klo 20.54 - Sanna

Rovaniemen näyttely pääsi näyttelykalenteriimme ensimmäistä kertaa, koska se sijoittui tänä vuonna vasta juhannuksen jälkeiseen viikonloppuun ja lomittaja oli siten käytettävissä. Koirajoukosta näyttelyyn ilmoitin tutun kolmikon: Lyytin, Tellervon ja Viivin. Koirakinkereistä ei niin innostunut Ukko raahattiin tälle reissulle väkipakolla mukaan ja poikakin voi nyt kertoa käyneensä ihan Lapissa asti ;-) Näyttelypaikalle ajoimme perjantaina ja yövyimme Hyrysysyssä. Hyrysysyn sisälämmitys toimi, vaikka Hannu ei ollut ehtinyt sitä korjaamaan sitten viime näyttelykeikan. Niin se aika näyttää parantavan haavat toisinaan autostakin ja yö sujui huomattavasti mukavammin, kun tällä kertaa ei tarvinnut palella horkassa.

Ajankohta suosi tällä kertaa, mutta ilmojen haltiat tosiaankaan eivät. Minulla oli farkkujen alla pitkät kalsarit, mikä taitaa olla historian ensimmäinen kerta kesäkuun viimeisenä päivänä, vaikka varsinainen vilukissa olenkin. Ukko raukka valitti koko ajan jäätyvänsä, eikä varmasti ollut tuntemustensa kanssa ainoa näyttelyväestä. Kylmän, navakan tuulen ansiosta ei kehän laidalla ötököitä näkynyt, mutta mäkäräisiin tehtiin kyllä tuttavuutta muuten ihan tarpeeksi.

Beaglet olivat kehässä heti aamulla. Menestystä ei meidän tytöille tullut, vaan erinomaiset ilman SA:ta kummallekin. Hannun nakitin kameran kanssa kuvaamaan, kun narttujen arvostelu kehässä alkoi. Omien koirien esiintymisen jälkeen tiedustelin, saiko armaani hyviä kuvia otettua? "Hups, unohdin!?" oli vastaus eli ei kuvia Lyytistä ja Tellervosta tällä kertaa.

Palkinnot menivät ansaitusti hienoille ruotsalaisille koirille. He tarvitsivat ylimääräisen käsiparin apua ja pääsin esittämään heidän koiriaan niin parasta narttua, kuin rotunsa parasta valitessa. Rop ja vsp kuvaa otettaessa sain nartun juuri aseteltua, kun uros haistoi, että takana oli herkkuja tarjolla. Salaman nopeasti se pyörähti ympäri ja ehti nappaamaan pihvin palan näpeistäni :-D Ihana luonteiset koirat, jotka esiintyivät hienosti täysin vieraankin esittäjän kanssa.

Rop & RYP-4 Trewelyn Tristar Golf ja Vsp & Rop-Vet  Gunfire Queen Aida. Tuomarina Paula Rekiranta.

Viivin kehävuoro oli jonkin verran myöhemmin ja kuvaaja heräsi tositoimiin jälleen vasta arvostelun päätyttyä. Kuten kädestäni näkyy, niin kaikki jaettavissa oleva taas Viiville annettiin. Nyt täytyy antaa kyllä näyttelyjärjestäjille erityismaininta hienoista palkinnoista. Pokaalit olivat isoja, nekin sai valita kahdesta vaihtoehdosta. Valittavana olisi ollut myös porotuikku tai hopeinen poro, jonka vasta jälkikäteen hoksasin, joten jäi vähän harmittamaan että niitä pyttyjä otin kolme. Mutta hienot ovat, kiitos niistä!

Iltapäivällä paleltiin sitten ulkona pari tuntia lisää, kun Viivin kanssa odoteltiin ryhmäkilpailuja. Nyt koleaa, tuulista ilmaa ryyditti taukoamaton vesisade. Neiti hienohelma rimppakinttu (siis en minä vaan Viivi), jonka esiintymiseen saattaa vaikuttaa pelkkä taivaankappaleiden väärä asento, viestitti näkyvästi koko olemuksellaan, että olisi mieluusti ollut missä tahansa muualla kuin jossakin Rovaniemen perukoilla näyttelykehässä. Ryhmässä ei siis sijoitusta.

Autossa vaihdettiin kuivat ja lämpimät vaatteet päälle ja ajettiin kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Kotona oltiin yhdentoista aikaan illalla, väsyneinä ja yhtä näyttelykokemusta rikkaampina. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Ja sitä KESÄÄ odotellessa.

"Ai kuinka meillä oli mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana...!"

 

Yritä siinä sitten...

Maanantai 18.6.2012 klo 21.47 - Sanna

...nimittäin saada koirista kivoja kuvia aikaiseksi, kun se ei yksinään onnistu! 

Koistisen 1-v. syntymäpäivää vietetään tulevana juhannuksena, eikä jätkänpätkästä edelleenkään ole sivuilta löytynyt poseerauskuvaa. Hannullahan nousee niskakarvat heti pystyyn kun alan puhua koirien kuvaamisesta ja voi pojat, että on hankalaa saada Hannu siihen suostumaan. Tänään ei auttanut nurinat eikä itku markkinoilla vaan PAKOTIN Hannun pieneen kuvaustuokioon tuolla pihalla. Yritäpä siinä sitten asetella koiraa, neuvoa toista kameran kanssa, antaa kuvausohjeita ja saada lopulta edes yksi kiva kuva aikaiseksi. Reilu pari sataa ruutua Hannun tuli napsittua ja kyllähän niistä muutama julkaisukelpoinen kuva onneksi nyt löytyi, niin saadaan Koistinenkin paremmin esiteltyä, eikä Hannun tarvitse hetkeen tarttua kameraan. Sen olen luvannut.

 Laitoin Koistisesta pari uutta kuvaa sen omalle sivulle, tässä vielä nämä pari muuta. 

Rakenteeltaan poika on kehittynyt paljon viime aikoina ja onneksi vain parempaan suuntaan. Näyttelyissä Koistista ei kuitenkaan valitettavasti tulla näkemään, sillä Koistinen tuli meille puolivuotiaana täysin sosiaalistamattomana kennelkoirana, mitä emme todellakaan osanneet odottaa, ja se näkyy luultavasti tämän koiran käytöksessä lopun ikää. Kotona Koistinen on suorastaan valloittava persoona ja tempperamenttiakin kyllä löytyy.

 Valitettavasti mitkään tittelit ja menestys eivät kerro sitä, kuinka pentuja ja koiria kasvattajan luona pidetään. Tilanteet tietysti muuttuvat ja vaikka olin kuullut tästä ko. ulkomaisesta kennelistä vain positiivisia asioita, jouduin sittenkin pettymään karvaasti. Oppirahat on nyt toivottavasti omalta osaltani tullut maksettua. Pennun ja nuoren koiran sosiaalistaminen ja tutustuttaminen uusiin asioihin on niin tärkeää koiran koko loppuelämän kannalta, ettei asian tärkeyttä voi liikaa korostaa! Siitä Koistinen on oiva ja surullinen esimerkki.

  

Miljoonakoira 2012

Lauantai 9.6.2012 klo 21.17 - Sanna

Tänään osallistuimme Tuurin kaikkien rotujen Miljoonakoira-näyttelyyn. Beaglet olivat kehässä heti aamulla, joten yöunet jäivät neljään tuntiin, kun aamulla piti navettahommatkin hoitaa alta ennen lähtöä.

Beagleja näyttelyyn oli ilmoitettu Tellervon ja Lyytin lisäksi vain viisi.  Tellervo oli ainoa erinomaisen ja SA:n saanut narttu ja niinpä Tellervon "pistetili" karttui yhdellä sertillä ja Vsp:llä lisää. Lyyti sai tällä kertaa eh:n (tosin erinomaisella arvostelulla?) ja kilpailuluokassa Lyyti jäi kakkoseksi siskolleen Siirille. Siskoksissa on paljon samaa näköä :-)

 Kameran muistin kaivaa repusta vasta ennen Viivin kehävuoroa, joten beagleista ei kuvia tälläkään kertaa. Viivi oli jälleen kerran tuomarin mieleen ja kotiin tuomisina yksi sertti ja rop lisää.

.

Koska meillä ei ollut tälle päivää lomittajaa, emme valitettavasti ehtineet jäädä odottamaan ryhmäkilpailuja. Viivin kehän jälkeen pakkasimme tavarat ja koirat Hyrysysyyn ja käväisimme nopeasti kierroksen kuuluisassa kyläkaupassa. Jotakin pientä sieltä tarttui ostoskoriin, mutta jaksan aina käydessämme ihmetellä, miten ihmiset viitsivät lähteä sinne ostosmatkoille? Eipä tuo kauppa poikkea mitenkään esimerkiksi Kärkkäisestä, eikä siellä nytkään ollut mitään erityisen hyviä tarjouksia. Kiva siellä on kyllä poiketa näyttelyn yhteydessä :-)

Matkailuauto Hyrysysyllä olimme siis liikkeellä ja se on taas korjauksen jäljiltä entistä ehompi. Tosi tyytyväinen olin siihen miten viileänä se pysyi sisältä, vaikka ulkona olikin mukavan lämmin kesäpäivä. Huoletta pystyi siis koirat jättämään autoon kaupassa käynnin ajaksi.

Kotiin päästyämme saimmekin heti ryhtyä töihin. Eilen syntyi kaksi uutta vasikkaa ja tänään yksi. Navetalla erityisesti työllistävät Jens ja Jatsi ovat kummatkin hyvässä kunnossa ja uskallan nyt olla Jatsi-vasikan elossa pysymisen suhteen toiveikas. Jens on keksinyt ihan uuden jutun; se hyppää sujuvasti navetan Chesterfield sohvalle ;-D Eipä ole ihan joka sonnipojalla sohvaa käytössä. Lupaan yrittää ottaa siitä kuvan todistusmateriaaliksi. Nyt täytyykin lähteä taas navetoimaan ja sitten kovasti kaivatuille yöunille! 

Töitä riittää ja riittää ja riittää

Maanantai 4.6.2012 klo 20.00 - Sanna

 Menneellä viikolla olen saanut useampaan otteeseen miettiä miten mielekäs ammatti sitä on tullutkaan valittua. Työpäivät ovat venyneet pitkiksi, kun peltotyöt ovat meneillään ja lehmien poikimisten valvonta ei katso kelloa. Yli puolenyön ollaan joka ilta vielä palloiltu navetan ja laitumen välillä. Epäonnikin on osunut nyt kohdalle useamman kerran viimepäivinä; vahinko ei tule yksin maatilallakaan.

Viime maanantaina traktorista hajosi tuulilasi. Karvaasti muistelin vakuutusmyyjän tarjonneen vakuutusturvaa siihenkin onnettomuuteen, mutta eihän sitä tietenkään ostettu, kun ikinä aikaisemmin ei tällä tilalla ole tuulilasia traktorista hajonnut. Nyt on ja reilu tuhat euroa meni että vilahti.

Viime kirjoituksessa kerroin poikimisten onnistuneen hienosti, unohdin sitten *koputtaa puuta*. Kymmentä onnistunutta poikimista seurasi kolme tavalla tai toisella pieleen mennyttä. Kaikkein hurjin kokemani poikimavaikeus sattui tiistaina, kun simmental hiehon syntyvä vasikka oli aivan liian suuri, eikä se mahtunut syntymään ilman kohtuutonta vetoapua ja eläinlääkäriä. Suruksemme menetimme sekä vasikan että emän.  Taloudelliset menetykset ovat suuret, mutta suru eläinten kärsimyksistä ja kuolemasta ovat pahinta. Hätäteurastuksena emän lihat saatiin sentään pakastimeen talteen meidän ihmisten ruuaksi. Jouduimme ostamaan toisen 400 litran pakastimen, kun entinen oli jo täpö täynnä naudanlihaa. Emme viitsineet punnita lihoja tällä kertaa, mutta jauhelihaa tuli kolme 65 litran saavia ja paisteja ja fileitä yksi 70 litran saavillinen. Kotona teurastettua lihaa ei saa myydä ulkopuolisille (asia jota en voi ymmärtää), joten arvata saattaa mitä meillä syödään...

Torstaina ensi kertaa poikinut hereford hieho oli synnytyksen jälkeen kerta kaikkiaan pallo hukassa. Onneksi ehdimme väliin, sillä emä kävi vasikan päälle aivan hurjistuneena sarvipäineen. Eipä auttanut muu kuin pelastaa vasikka äitinsä raivolta. Suloinen Jens-sonnipoika asustaa nyt navetalla meidän hoivattavana.  Lisätyötä käsin juotettava vasikka aiheuttaa kovasti ja aprikointia siitä mitä Jenssonin kanssa tehdään. Laumaan sitä ei pysty ujuttamaan, ennen kuin vasikat vieroitetaan emistään puolen vuoden kieppeillä. Samanlajista seuraa sille on järjestettävä, mutta sepä ei käykään kovin helposti, sillä luomutilana saamme ostaa eläimiä ainoastaan toisilta luomutiloilta.

Kieltämättä hauskaa seurattavaa kun Jens saa villipyllyhyppelykohtaukset navetan keittiössä ja puskee tosissaan navetan sohvana elämäänsä jatkanutta Chesterfieldiä :-) Olen yrittänyt pitää Jenssille seuraa mahdollisimman paljon ja tätä menoa siitä taitaakin tulla varsinainen lemmikkisonni.

Eilen Jens sai (valitettavasti) seuraa yhdestä ihan omasta vasikasta, lehmävasikka Jatsista. Tämä vasikka on muutaman päivän ikäinen ja sen emässä ei ole mitään vikaa, mutta jostakin kumman syystä vasikka vaan ei ymmärrä imeä utareesta maitoa. Olemme yrittäneet sitä ohjata ja opastaa, mutta ei vaan ota onnistuakseen. Tällä menolla vasikka kuolee nopeasti nälkään ja kuivumiseen, joten olemme joka päivä käyneet sitä väkisin pulloruokkimassa. Eilen sitten erotimme Jatsin emästään ja siirsimme sen navetalle, jotta pystymme hoitamaan sitä paremmin. Kovin lupaavalta ei tämän vasikan vointi valitettavasti vaikuta. Kaikkemme kuitenkin yritämme, että saisimme sen pysymään elossa.

Viime viikolla minulla oli koulussa viimeinen näyttötutkinto ja loppujen kirjallisten materiaalien palautukset. Onneksi koulu on nyt käyty ja tutkintotodituksen pitäisi tulla postissa vielä ennen juhannusta. Koulun järjestämät valmistujaisjuhlat olisivat olleet perjantaina, jos olisin niihin ehtinyt mennä ;-)

Onhan tässä ammatissa hyvätkin puolensa, vaikka ne kiireessä välillä tuppaavat unohtumaan.  Varsinkin vasikoitten puuhia laitumella ja tarhassa on nyt tosi antoisaa seurata. Vaikka välillä on tullut takaiskuja, suurinosa poikimisista on edelleen onnistunut moitteettomasti, eilenkin kaksi uutta lehmän lasta näki päivänvalon. Hannu sai tänään toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa, kun kävimme Ylivieskassa traktorikaupoilla. Vanhat murheenkryyni traktorit vaihtuvat yhteen uuteen tällä viikolla ja Hannun ei siten toivottavasti tarvitse enää tänä kesänä menettää hermojaan alati hajoavan traktorin kanssa. (Sitten saadaankin hermoilla vain sitä miten uusi traktori saadaan maksettua.) Työn iloa siis luvassa ja univelat ehditään nukkumaan pois varmaan sitten talvella ;)

Mutta tälläistä maatilan asioista jaapotusta siis tällä kertaa. Koiramaisiin kuulumisiin lupaan palata loppuviikosta, kunhan olemme lauantaina esiintyneet Tuurin koiranäyttelyssä. Lomittajaa meillä ei ole lauantaille, joten pikkuruinen riski siis on olemassa, että näyttelyyn ei päästä lähtemään, jos lehmärintamalla tapahtuu jotakin erikoista. Toiveissa on hyvä elää ja sitä rataa. Laitanpa tähän vielä reilun viikon takaiset kuvat venähtäneistä kaksosista; Tuikku ja Roihu ovat kohta 5 kuukautta vanhoja.

Hassuja pikku vassuja

Tiistai 29.5.2012 - Sanna

Maatilan kevättyöt ovat käynnissä ja lehmien poikimakausi hyvällä alulla, kun nyt viikon aikana neljännes lehmistä on saanut jälkeläisiä. Töitä riittää ja eläimiä saa nyt valvoa ihan todenteolla. Jatkuvasta valvonnasta huolimatta emolehmät osaavat käyttäytyä niin lunkisti, että useampi uusi vasikka on löytynyt laitumelta lähes yllätyksenä, kun emo ei ole tarkkailukierroksella paria tuntia aikaisemmin antanut mitään vihjettä alkavasta synnytyksestä. Hyvin ja ongelmitta ovat poikimiset tähän asti sujuneet ja yhdeksän uutta kosteaturpaista vasikkaa on liittynyt laumaan. 

Lehmillä on käytössään laidun, mutta ensimmäistä kertaa poikivat hiehot joutuvat tyytymään vielä tarhaolosuhteisiin. Mahdollinen synnytysapu on ensikertalaisille todennäköisemmin tarpeen ja haluamme pitää nämä eläimet erityistarkkailun alla. Vaikka kaikki syntyneet vasikat ovat aivan ihania, omia suosikkejani ovat mustavalkoiset "Black baldyt" eli angus-hereford risteytykset, joita meillä syntyy nyt muutamia ensimmäistä kertaa.

Pikkusonnit tekevät jo ystävyyttä. Mustavalkoinen Jäynä on 5 vrk vanha ja upean punainen simmental-limousine risteytys Jasso 3 vrk vanha.

Jassolla on niin erikoisen väriset silmät, että en ole aiemmin naudoilla tälläisiä nähnyt! Saa nähdä muuttavatko väriä iän karttuessa?

Jäynä on komea pikkujässikkä.

Mustaväri näille black baldieille taitaa jakaantua päähän miten kellekin. Mielenkiinnolla odotan millaisia puolisisaruksia Jäynä saa; vielä viisi mustavalkoista vasikkaa on odotettavissa. Sain jo kovasti toivomani black baldy-lehmävasikankin, kun Herukka-lehmä pyöräytti Juolukan. Jäynän väritys viittaa ihan selvästi naamiosankarin uraan, vaikka keppostelijalta se vaikuttaa minusta jo nyt. Ilme kertoo kaiken, eikös? ;-)

Mehtäkoera 19.5.

Sunnuntai 20.5.2012 klo 13.49 - Sanna

Lauantai vietettiin jälleen näyttelytunnelmissa. Tällä kertaa vuorossa oli Siilinjärvellä järjestettävä Mehtäkoera. Hyrryyttelimme Hyrysysyllä paikanpäälle jo perjantai-iltana, koska beaglet olivat kehässä ensimmäisinä aamulla. Auto olikin täynnä, kun koiria oli mukana neljä kipaletta: Viivi, Tellervo, Lyyti ja Pipari, joka teki nyt ensiesiintymisensä virallisissa luokissa.

Kello oli perjantaina jo liki puoltayötä, kun Siilinjärvellä lähdimme käyttämään koirat pienellä lenkillä ennen nukkumaan menoa. Flexit viuhuen ne painelivat menemään uusissa maisemissa, uusia hajuja nuuskien. Pipari on koiristamme ainoa joka haluaa kerätä parhaat tuoksut myös mukaansa, joten ennen kuin hoksasinkaan, se ehti pyörähtää jossakin löytämässään ihanassa kakassa. Ulkona hämärässä luulin, että eihän tässä mitään käynyt, mutta päästyämme autoon oli itku lähellä. Piparin molemmat kyljet olivat ihan p**kassa ja aromit melkoiset. Koska hätä keinot keksii, pesin yöllä ulkona koiraa fairylla, Hannun kaataessa vettä pullosta koiran päälle. Onneksi meillä oli monta pulloa vettä mukana, vaikka en sitä aivan tähän tarkoitukseen olisi edes tajunnut varata.

Yön nukuimme varsin kehnosti auton surkeilla patjoilla, vienossa ulosteen hajussa. Liian kuumakaan ei päässyt tulemaan, kun auton lämmitys ei jostain syystä suostunut toimimaan, vaikka kaasu ei ollut loppu.

Aamulla olimme jo keränneet kimpsut, kampsut ja koirat kasaan ja olimme valmiita lähtemään kehän laidalle, kun huomasin Piparin kaulan alle jääneet kuivuneet kakkaläikät! Hämärässä siis jotain jäi huomaamatta ja yöllisten hajujen lähdekin selvisi. Uudestaan siis pesuhommiin ja ihme ja kumma Pipari ehti kuivua ennen kehävuoroaan.

Kehässä kaikki sujui ihan hyvin, vaikka jännitin jo monta päivää etukäteen Piparin ensiesiintymistä. Lopulta olin niin helpottunut siitä, että sain Piparin kehään asti kaikesta sen itse yrittämästä sabotoinnista huolimatta, että kehässä melkein unohdin jännittää. Pipari ja Lyyti saivat molemmat erinomaisen, mutta jäivät ilman SA:ta. Tellervo esiintyi jälleen mallikkaasti ja sai kotiintuomisiksi Vsp ja sertti-ruusukkeet. Beaglejen Rop oli komea ja lupaava junnu-uros Luca. Viivi jatkoi menestyksen tiellä ja pääsimme taas iltapäivällä osallistumaan ryhmäkilpailuun. Koirien tuloksiin olen enemmän kuin tyytyväinen :-)

Pena

Samassa kehässä oli myöhemmin vuorossa suomenpystykorvat. Kertalaakin Kell' Onni On eli Pena osallistui avoimeenluokkaan. Penan omistajalla Tiinalla oli kovasti perhosia vatsassa ennen kehään menoa ;-) Ihan turhaan, sillä Pena näytti kuinka herrasmiehet kehässä käyttäytyvät; mittaamiset ja hampaitten katsomiset sujuivat täysin esimerkillisesti. Tuomari tykkäsi Penasta ja iloisena yllätyksenä Pena oli PU-2 ja sai vara-sertin. Onnittelut vielä Tiina ja Pena, hienosti meni! :-D

Beagleja en ehtinyt kuvaamaan, mutta suomenpystykorvat kuvasin lähes kaikki. Tulen tekemään kuville oman albumin heti kun saan ne käytyä läpi.

Iltapäivällä osallistuimme sitten ryhmäkilpailuun ja päivän kruunasi Viivin sijoittuminen RYP-2 tuomari Auli Vitikaisen valitsemana. Kotimatkalla väsyneitä olimme sekä me että koirat. Matkanteko on yleensä mukavaa, mutta eilen viimeiset kaksisataa kilometriä oli kuin vatkaimen kyydissä olisi istunut. Hyrysysystä meni siis jotakin rikki. Hannu yritti tienpäällä paikantaa ongelmaa onnistumatta siinä. Pieni jännitysmomentti olikin lasahtaako auto kesken matkan, mutta onneksi pääsimme kuitenkin perille kotiin asti. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta oli taas kerrassaan hauska näyttelyreissu! :-)

Kotona meitä odotti uusi toivottu sonnipoika. Kuumeisesti odotettu kevään ensimmäinen lehmän poikiminen osui tietysti sille yölle, jolloin emme olleet kotona. Poikimauutiset meille puhelimitse välitti appiukko. Kaikki oli sujunut onneksi hienosti ja kokenut äitilehmä hoitaa lastaan rutiinilla. Tänään kävin kuvaamassa uuden tulokkaan, jolle Hannu napsaisi korvamerkit paikoilleen jo eilen illalla. Tänä vuonna nimeämme vasikat J-kirjaimella, joten saanko esitellä: Jarlan Pertti. (Olemme suuria Fingerpori-faneja ;-))

Sissi on niin "raskaana"

Keskiviikko 16.5.2012 klo 10.20 - Sanna

Tietäähän sen jo melkein kotoa lähtiessä, että jos jotakin tavallisesta poikkeavaa tapahtuu, se tapahtuu silloin kun itse ei ole paikalla. Sissi reesu oli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ripuloinut sisälle. Koska on ihan normaalia, että joskus  jollakin koirista maha menee sekaisin, en asiasta mitenkään huolestunut kun äiti teki tilannepäivitystä sunnuntaina minulle puhelimessa. Neuvoin vain olemaan antamatta ruokaa Sissille. Kotimatkaa Kuusamosta Kannukseen tehdessä soittelimme uudestaan ja sain kuulla Sissin oksentaneen useampaan kertaan. Onneksi olimme tässä vaiheessa jo kotiin ajamassa.

Perillä kotona olimme vasta ilta yhdentoista jälkeen. Totesimme Sissin olevan onneksi virkeä eikä se ollut yhtään kuivuneen tuntuinen. Lämmön mittasimme puolen yön aikoihin ja tulokseksi saimme 37,8 C, mikä on jo hienoista alilämpöä. Siksi mittasimmekin kahteen otteeseen ja sama tulos saatiin kummallakin kerralla. Päätin seurailla tilannetta aamuun asti ja soittaa sitten eläinlääkärille, jos Sissi vointi ei ole kohentunut. Yön aikana Sissi oksensi kahdesti ja aamulla lattialla odotti ripulikakat. Yöllä tein päätöksen soittaa eläinlääkärille heti aamulla.

Sissillä oli viimeviikolla kovasti kevättä rinnassa.

Mittasin maanantai aamuna lämmön ensin, koska ajattelin sen kiinnostavan myös eläinlääkäriä. Nyt Sissin tulos oli 37,5 C, mikä mielestäni oli huolestuttavaa. Eläinlääkärin kiinni saaminen osoittautuikin sitten varsinaiseksi tehtäväksi. Ikävä kuulla puhelinvastaajasta, että eläinlääkäri vastaa seuraavan kerran puhelimeensa viikon päästä. Sitten odottelin toisen ell.aseman aukeamista ja kun sain eläinlääkärin puhelimeen, hän asiani kuunneltuaan käski minun hakea apteekista ripulilääkettä. Tein mielestäni selväksi, että koira oksentelee jatkuvasti, myös puhelun aikana, eikä mielestäni ole kunnossa, jotta joskos sitä voisi vähän tutkia... kun ei nyt ihan perusripulilta vaikuta. Juoksuistakin reilu kaksi kuukautta ja ajatus kohtutulehduksesta tietysti pelottavana mielessä. Eläinlääkäri totesi, että jos sillä olisi tulehdus se vuotaisi jotain, käski edelleen käydä ostamassa ripulilääkettä, eikä halunnut ottaa meitä vastaan. Kiitos ja hei. Eipä ollut valitettavasti ensimmäinen tämän suuntainen kokemus kyseisestä ellistä ja taas vannoin, että sinne mennään jatkossa vain silloin kun on viimeinen pakko ja hätä.

Hannu lähti tässä välissä hakemaan apteekista lisää Nutrisalia ja kysymään pahoinvointilääkettä, joka osoittautui reseptilääkkeeksi, kuten olin uumoillutkin. Minä soitin seuraavalle eläinlääkärille, joka ymmärsi heti etten turhanpäiten ole koiraa vastaanotolle tunkemassa. Iltapäivällä pääsimme sitten sinne ja Sissi sai pistoksena pahoinvointilääkkeen, kipulääkkeen sekä kunnolla nesteytyksen ihon alle ja eläinlääkäri tunnusteli Sissin vatsan tilanteen. Lämpö oli tässä vaiheessa 38,8 C eli normaali. Tämä sai minut vahvasti epäilemään oman kuumemittarimme toimivuutta. Aikaa vastaanotolla kului reilusti ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, että käynti oli ehdottomasti tarpeellinen siksi, että Sissin oksentaminen saatiin vihdoin loppumaan. Sissi oli jo menettänyt nestettä aika paljon eikä veden juominen juuri auta, jos ei se pysy sisällä. Lystille tuli hintaa vain 58 euroa, mikä mielestäni oli tosi halpaa ja palvelu todellakin erinomaista. Kiitokset siis Toholammille.

 Sissin vointi kohentui heti sen verran, että lääkkeen ansiosta se ei enää oksentanut kertaakaan. Pahoinvoiva se silti oli eilenkin selvästi, maiskutellessaan ja nieleskellessään huomattavasti. Eilenkin aamulla lattialla odotti ripulikakat, mutta olin toiveikas, että Attapekt on rauhoittanut suolen toimintaa. Sissi käyttäytyi edelleen omituisesti ja jo perjantaina sanoinkin Hannulle, että sillä taitaa olla hieman valeraskauden oireita. Eilen iltapäivällä Sissi rupesi petailemaan ihan urakalla ja kas, totesin että maito on laskeutunut! Eläinlääkärin kanssa juttelin sitten puhelimessa ja päätimme, että seurailen tilannetta. Kuulemma toisinaan paha valeraskaus aiheuttaa tälläisiä suolisto-oireita kuin Sissillä. Galastop ilmeisesti suositellaan nykyisin annettavaksi vain, jos tilanne menee ihan mahdottomaksi.

Tänäkin aamuna vastassa oli löysä kakka, mutta selvästi parempaan suuntaan ollaan menossa. Nyt sitten odottelemme Sissin "synnytystä" ja seurailemme sen yleistä vointia. Olemme jo aikaisemmin harkinneet Sissin sterilointia ennen seuraavaa juoksua ja siitä tehtiin nyt vakaa päätös. Valeraskauksilla kun on ilmeisesti taipumus pahentua iän myötä ja Sissillä ei aikaisemmin ole ollut minkäänlaisia oireita. Ei tee mieli katsoa millaisina valeraskausoireet mahdollisesti tulevat seuraavien juoksujen jälkeen. Toivottavasti tästä selvittiin tälläkertaa pelkällä säikähdyksellä.

Matkailu avartaa

Maanantai 14.5.2012 klo 19.25 - Sanna

Viikonlopun pienimuotoinen loma vietettiin koiranäyttelyissä ja tien päällä, reissun suuntautuessa pohjoiseen. Lauantaina oltiin Kajaanin ryhmiksessä ja sunnuntaina koettiin Kuusamo. Talvella hankkimamme matkailuauto, ristimänimeltään "Hyrysysy" tuli testattua nyt käytössä ensimmäistä kertaa ja ihan toimivaksi se havaittiin. Päästiin siis sinne minne haluttiin ja vielä takaisinkin jäämättä tien päälle. Kuka on väittänyt, ettei halvalla saa hyvää ;-)

Kahden näyttelyn välimaastossa "jossakin".

Näyttelyissä menestystä tuli tällä kertaa todellakin kahmalokaupalla, viikonlopun pytty- ja ruusukesaldo on tässä. Voittoisat koirat eivät mahtuneet kuvaan mukaan.

Kovin pienin odotuksin reissuun lähdettiin ja Tellervo, jota olin vielä perjantai iltana jättämässä kotiin, mutta lauantai aamuna sitten kuitenkin otin mukaan, järjesti sellaisen yllätyksen, että emäntä on aivan ällikällä lyöty. Tellervo esiintyi uskomattoman hienosti; keräsi sertit, ropit ja sijoittui ryhmässä toiseksi, kaksi kertaa! Ihan sain silmiäni hieraista useammankin kerran, että onko minulla tosiaan se sama koira hihnan päässä, joka aikaisemmin jännitti näyttelyissä tosi kovasti. Muutenkin Tellervo tuntuu löytäneen ihan uuden vaihteen ja siitä kehässä juokseminen oli niin kivaa, etten perässä tahtonut pysyä.

Lyyti jäi tällä kertaa ilman palkintoja, mutta sijoittui hienosti kumpanakin päivänä PN-3.

 Viivi jatkoi edelleen sertin arvoisena ja nyt niitä on kaksi enemmän. Ryhmäkilpailuissa se sijoittui Hannun esittämänä sekä Kajaanissa että Kuusamossa neljänneksi. Molempina päivinä saatiin siis prikulleen samat tulokset kaikille kolmelle koiralle. Olipas uskomaton kokemus!

Lauantaina meitä tuli Kajaanissa näyttelyn jälkeen treffaamaan Roihun ja Tuikun velipoika Luca omistajineen. Luca oli erittäin reipas, ihana (ja terävä hampainen). Aikamoiselta villiviikarilta pentu tässä vaiheessa vaikuttaa ja luonnetta tuntuu riittävän ;-) Kiitos kun jaksoitte tulla meitä tapaamaan! Oli tosi mukava nähdä miten Luca on meiltä lähdön jälkeen kasvanut.

 

 

Automatka Kajaanista Kuusamoon taitettiin rauhassa ajan kanssa matkan teosta nauttien, kumpuava reitti oli ihanaa vaihtelua kotoisalle tasaisen tylsälle maisemalle. Vesistöäkin tuntui olevan ympärillä koko ajan. Pysähdyimme koirien kanssa ulkoilemaan jonkun järven rannalle ja matkan varrella olevia poroja oli pakko pysähtyä kuvaamaan.  Metsäkanalintuja nähtiin myös melkoinen määrä ja yksi hirvikin, mutta sen kuvat eivät valitettavasti onnistuneet.

En ollut näin pohjoisessa käynytkään ja poroja olen nähnyt aikaisemmin vain pari kertaa, voi että ne osaavatkin olla suloisia!

Kilometrejä kertyi reilu 800 ja päivät olivat pitkiä, mutta viikonloppu oli todella onnistunut kaikin puolin. Matkailuauton myötä voimme nyt välillä irrottautua yöksikin kotiympyröistä sekä töistä ja tietysti suunnata näyttelyihin vähän pidemmällä säteellä. Valtavat kiitokset siitä kuuluvat äidilleni kotiin jäävien koirien ja Hannun isälle karjamme hoitamisesta.

 

Luomussa ollaan!

Lauantai 5.5.2012 klo 13.11 - Sanna

Aika kuluu niin nopeasti, että toukokuutakin on lähes ensimmäinen viikko takana päin. Vappua vietimme lenkkeillen ja ulkoillen kun ilma oli hieno, joskin jäätävänkylmä tuuli sai vielä pukemaan toppatakin päälle.  Koiria ei paljon tuuli tuntunut haittaavan kun ne taas viilettivät pitkin peltoja menemään.

Lentävä Koistinen ja Liekki vauhdissa.

Maatilan keväiset peltotyöt odottavat pian vuoroaan. Maatilasta täytyy kertoakin sen verran, että nyt meillä on virallisesti täysin luomutila, koska siirsimme peltojen lisäksi myös kotieläimet luonnonmukaiseen tuotantoon 1.5. alkaen. Tänä vuonna syntyvät vasikat ovat siten aikanaan luomu pihvilihaa, jota toivottavasti myymme tulevaisuudessa kuluttajille myös suoraan tilalta. Lehmien poikimakausi alkaa olla käsillä, vuoden 2012 ensimmäisien vasikoiden pitäisi syntyä parin viikon sisällä.

Minulla on ollut kiireinen viikko koulussa, tällä viikolla oli yksi tutkintotilaisuus, mikä onneksi meni läpi ja vieläpä hyvällä arvosanalla. Lisäksi olen käynyt muutamana päivänä navetoimassa koulun lypsykarjanavetassa, koska ensiviikolla edessä on kolme näyttötutkintotilaisuutta, joista yksi koskee lypsykarjan hoitoa. Ei tuttua, eikä oikeastaan kovin mieluistakaan puuhaa minulle ja olenkin jo vannonut, että kunhan saan koulun käytyä, en halua edes nähdä yhtään lypsylehmää koskaan kuunaan ikinä. Jännittävä, työntäytteinen ja kiireinen viikko siis edessä.

Kannuksessa olisi ollut tänään match show ja olin suunnitellut meneväni sinne parin koiran kanssa harjoittelemaan. Sää ei kuitenkaan tänään suosinut; ulkona sataa vettä, on koleaa ja tuulee, joten jätin sitten menemättä. Koiratkin kuorsaavat tyytyväisinä pedeillään, tuskinpa nekään olisivat valinneet tuossa säässä raviradalla värjöttelyä, jos olisivat saaneet valita.

Lyytistä ja Tellervosta onnistuin napsimaan mielestäni onnistuneet yhteiskuvat eilen illalla, kun tulimme kotiin beaglekerhon näyttelyharjoituksista. Ensi perjantaina menemme uudestaan, jos vain suinkin ehdimme :-)