Rovaniemen markk... ei vaan näyttelyssä

Rovaniemen näyttely pääsi näyttelykalenteriimme ensimmäistä kertaa, koska se sijoittui tänä vuonna vasta juhannuksen jälkeiseen viikonloppuun ja lomittaja oli siten käytettävissä. Koirajoukosta näyttelyyn ilmoitin tutun kolmikon: Lyytin, Tellervon ja Viivin. Koirakinkereistä ei niin innostunut Ukko raahattiin tälle reissulle väkipakolla mukaan ja poikakin voi nyt kertoa käyneensä ihan Lapissa asti ;-) Näyttelypaikalle ajoimme perjantaina ja yövyimme Hyrysysyssä. Hyrysysyn sisälämmitys toimi, vaikka Hannu ei ollut ehtinyt sitä korjaamaan sitten viime näyttelykeikan. Niin se aika näyttää parantavan haavat toisinaan autostakin ja yö sujui huomattavasti mukavammin, kun tällä kertaa ei tarvinnut palella horkassa.

Ajankohta suosi tällä kertaa, mutta ilmojen haltiat tosiaankaan eivät. Minulla oli farkkujen alla pitkät kalsarit, mikä taitaa olla historian ensimmäinen kerta kesäkuun viimeisenä päivänä, vaikka varsinainen vilukissa olenkin. Ukko raukka valitti koko ajan jäätyvänsä, eikä varmasti ollut tuntemustensa kanssa ainoa näyttelyväestä. Kylmän, navakan tuulen ansiosta ei kehän laidalla ötököitä näkynyt, mutta mäkäräisiin tehtiin kyllä tuttavuutta muuten ihan tarpeeksi.

Beaglet olivat kehässä heti aamulla. Menestystä ei meidän tytöille tullut, vaan erinomaiset ilman SA:ta kummallekin. Hannun nakitin kameran kanssa kuvaamaan, kun narttujen arvostelu kehässä alkoi. Omien koirien esiintymisen jälkeen tiedustelin, saiko armaani hyviä kuvia otettua? "Hups, unohdin!?" oli vastaus eli ei kuvia Lyytistä ja Tellervosta tällä kertaa.

Palkinnot menivät ansaitusti hienoille ruotsalaisille koirille. He tarvitsivat ylimääräisen käsiparin apua ja pääsin esittämään heidän koiriaan niin parasta narttua, kuin rotunsa parasta valitessa. Rop ja vsp kuvaa otettaessa sain nartun juuri aseteltua, kun uros haistoi, että takana oli herkkuja tarjolla. Salaman nopeasti se pyörähti ympäri ja ehti nappaamaan pihvin palan näpeistäni :-D Ihana luonteiset koirat, jotka esiintyivät hienosti täysin vieraankin esittäjän kanssa.

Rop & RYP-4 Trewelyn Tristar Golf ja Vsp & Rop-Vet  Gunfire Queen Aida. Tuomarina Paula Rekiranta.

Viivin kehävuoro oli jonkin verran myöhemmin ja kuvaaja heräsi tositoimiin jälleen vasta arvostelun päätyttyä. Kuten kädestäni näkyy, niin kaikki jaettavissa oleva taas Viiville annettiin. Nyt täytyy antaa kyllä näyttelyjärjestäjille erityismaininta hienoista palkinnoista. Pokaalit olivat isoja, nekin sai valita kahdesta vaihtoehdosta. Valittavana olisi ollut myös porotuikku tai hopeinen poro, jonka vasta jälkikäteen hoksasin, joten jäi vähän harmittamaan että niitä pyttyjä otin kolme. Mutta hienot ovat, kiitos niistä!

Iltapäivällä paleltiin sitten ulkona pari tuntia lisää, kun Viivin kanssa odoteltiin ryhmäkilpailuja. Nyt koleaa, tuulista ilmaa ryyditti taukoamaton vesisade. Neiti hienohelma rimppakinttu (siis en minä vaan Viivi), jonka esiintymiseen saattaa vaikuttaa pelkkä taivaankappaleiden väärä asento, viestitti näkyvästi koko olemuksellaan, että olisi mieluusti ollut missä tahansa muualla kuin jossakin Rovaniemen perukoilla näyttelykehässä. Ryhmässä ei siis sijoitusta.

Autossa vaihdettiin kuivat ja lämpimät vaatteet päälle ja ajettiin kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Kotona oltiin yhdentoista aikaan illalla, väsyneinä ja yhtä näyttelykokemusta rikkaampina. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Ja sitä KESÄÄ odotellessa.

"Ai kuinka meillä oli mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana...!"