Pikkupennun silmätulehdus, oftalmia neonatorum

Torstai 5.5.2022 klo 14.15 - Sanna

Pikkupennun silmätulehdus eli oftalmia neonatorum

Olen jo kauan suunnitellut kirjoittavani blogitekstin tästä aiheesta, sillä taannoin imettävän nartun maitorauhastulehduksesta kertova kirjoitukseni on ollut suosittu ja olen saanut monia kiitteleviä yhteydenottoja vuosien varrella sen tiimoilta. Liian monista koiran kasvatuksessa joskus vastaan tulevista ongelmista on vaikea löytää tietoa ja välillä eläinlääkärikään ei ole se osaavin taho neuvomaan, jollei satu olemaan kokenut koirankasvattaja myös itse.

Pikkupennun silmätulehdus eli oftalmia neonatorum kehittyy imeväisikäisen pennun silmään, kun silmäluomet eivät ole vielä auenneet. Sen mahdolliseksi aiheuttajaksi on arveltu synnytyksessä emän emättimestä pennun silmäluomien alle päässeitä bakteereita. Näin maallikkona en osaa ottaa aiheuttajatekijöihin kantaa, mutta tulehdus saattaa kehittyä pennulle missä vaiheessa tahansa, vasta lähempänä luomiraon aukeamista tai jo muutaman päivän iässä. Kokemukseni mukaan useimmiten ei kuitenkaan aivan ensimmäisten päivien aikana. Meillä varhaisin silmätulehdus on ollut neljä vuorokautta vanhalla pennulla. Mitään järisyttävää määrää omakohtaisia kokemuksia minulla tästä aiheesta ei onneksi ole, mutta sen verran että muutamalla yksittäisellä pennulla meillä on ollut silmätulehdus vuosien varrella ja nyt viimeisimmässä pentueessani kaikki kolme pentua kävivät sen läpi lievänä viikon iässä. Helena Koskentalon ”Parempaan pentutulokseen” kirjassa todetaan, että yleensä pentueesta useampi kuin yksi pentu sairastuu, mutta meillä niin on käynyt tähän mennessä vain tämän yhden kerran.

Tulehdus kehittyy pennun silmään todella nopeasti. Itse käsittelen pentujani runsaasti ihan jo siitä syystä, että pennut ovat vastustamattoman ihania, joten niitä tulee samalla tarkkailtua ja pyöriteltyä käsissä alusta asti paljon. Muutamaa tuntia aiemmin pentu on voinut olla täysin normaali ja sitten yllättäen huomaatkin pennun silmäluomen tai molempien -luomien turvonneen niiden alla olevan tulehduseritteen takia. Turvotus voi olla lievää tai tosi hurjaa, riippuen kertyneen tulehduseritteen määrästä. Pikkupennun silmätulehdus vaatii aina välitöntä reagointia, sillä tulehdus voi nopeasti jopa tuhota silmän. Jos huomaat tulehduksen hyvin aikaisessa vaiheessa, luomien turvotus voi olla ainoa oire. Tulehduksen edetessä pentu muuttuu itkuiseksi ja syö huonosti. Hoitamattoman tulehduksen seurauksena on pahimmillaan pennun kuolema.

Aiheesta löytyy tietoa valitettavan huonosti ja lähes kaikkialla hoitomuodoksi tarjotaan ainoana vaihtoehtona sitä, että eläinlääkäri avaa kirurgisesti pennun silmäluomet, jonka jälkeen hoitona on antibiootti- ja kosteuttavat silmätipat. Ongelmaksi muodostuu varmasti monella muullakin kuin minulla se, että toimenpiteen osaavaa eläinlääkäriä ei välttämättä ole saatavilla edes päivystysajan ulkopuolella. Olen käynyt pennun kanssa eläinlääkärin vastaanotolla, jossa eläinlääkäri yritti yksinkertaisesti vetää kiinni olevia luomia erilleen ja se on aivan väärä tapa toimia! Palasin silloin pennun kanssa epätoivoisena samassa lähtötilanteessa kotiin ja kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut, itse varovasti kokeilemalla opin kuinka asiassa tulee toimia. 

Tällä samalla tavalla sen jälkeenkin eteen tulleet pikkupennun silmätulehdukset olen saanut kotikonstein itse hoidettua. Yhdellekään näistä pennuistani tulehdus ei ole aiheuttanut silmään ongelmia. Haluan korostaa, että tämä on minun tapani toimia ja jokainen ottakoon vastuun omien pentujensa hoidosta. Mutta kun ensimmäinen silmätulehdus osui omalle kohdalleni, olisin ollut kiitollinen vastaavista ohjeista ja siksi haluan jakaa oman kokemukseni muiden saataville, jos tästä vaikka hädän hetkellä olisi jollekin toiselle kasvattajalle apua.

Tässä esimerkkitapaukseni kuvineen: 

Kyseinen pentu oli vain 4 vuorokautta vanha ja päivä sattui tietysti olemaan sunnuntai. Kun parin tunnin soittoyritysten jälkeen sain vihdoin päivystävän eläinlääkärin kiinni, hän totesi jo puhelimessa että ei osaa kirurgisesti avata luomea ja kävi selväksi, että minulla on asiasta enemmän kokemusta kuin hänellä. Itseäni hermostutti pennun ikä, sillä on selvää ettei neljän päivän ikäisellä silmäluomet ole vielä lainkaan aukeamassa. Mutta samalla tavalla sain luomivaon reunan auki kuin vähän vanhemmiltakin pennuilta ja silmän hoidettua kuntoon.

Kuva 1. Silmä ylhäältä päin. 

Tulehtuneen silmän luomi on todella pahasti turvoksissa, niiden parin tunnin aikana kun tulehduksen huomattuani tavoittelin eläinlääkäriä, tulehduseritettä on kertynyt runsaasti lisää. Tämä pentu ei muuten vielä oireillut mitenkään.

Kuva 2. Silmä edestä päin, ennen luomen käsittelyä. 

Silmäluomea ei pidä edes yrittää varsinaisesti avata, vaan tarkoituksena on saada luomirako silmän sisänurkasta vain sen verran auki, että tulehduserite saadaan sitä kautta paineltua luomen alta pois. Tähän riittää, että luomirakoon saadaan aivan pikkiriikkinen ”neulan kärjen” kokoinen raottuma. 

Otan keitettyä vettä, talouspaperia (tai haavataitteet olisivat hyviä, jos saatavilla) ja vanupuikkoja. Kun vesi on jäähtynyt kuumasta reilun kädenlämpöiseksi, haudon veteen kostutetulla talouspaperilla pennun silmäluomea jonkin aikaa. Sen jälkeen kostutan vanupuikon vedessä ja alan silmän sisänurkasta varovasti painamalla, hitaasti pyörittämään vanupuikolla silmäluomen sisäreunaa, liikkeen suuntana käytän aina ylhäältä silmien väliin päin. Tässä pitää olla hyvin varovainen ja pyöritysliikkeet ovat hitaita ja pieniä. Tätä ei ole tarvinnut toistaa montaa kertaa kun olen saanut sisänurkkaan pienen raon aikaiseksi. Vaikein osia on suoritettu! 

Kuvat 3 ja 4. Tulehduserite on paksua ja sitä on hurjasti

Sen jälkeen tarvitsee vain saada tulehduserite luomen alta pois. Se tapahtuu varovaisesti painelemalla silmäluomea keitettyyn veteen kostutetulla talouspaperilla. Tulehduserite tulee sisänurkan luomien raosta ulos, painella pitää niin kauan että luomi on laskeutunut terveen luomen tasolle. Tämän jälkeen tulehduseritettä kertyy kokemukseni mukaan vielä jonkin verran. Muutaman tunnin päästä kertynyt erite on syytä poistaa taas painelemalla uudestaan. Silmänurkka pysyy avoimena kun se on kerran auki saatu, joten kertyvän eritteen putsaaminen aina keitettyyn veteen kostutetulla talouspaperilla on helppoa. Putsaamista jatketaan säännöllisesti niin kauan kuin eritettä kertyy. Itse tarkkailen tilannetta ja putsaan heti kun luomi näyttää yhtään turvonneelta. Useimmiten reilu vuorokausi putsailua riittää ja sitten tulehdus onkin ohi. Jos kyseessä on normaali terve silmä, kyynelneste huuhtelee silmää, joten ei haittaa ettei silmään päästä laittamaan mitään tippoja. Tulehduksen läpi käyneen silmän luomet aukeavat kokemukseni mukaan aina normaalia aiemmin ja viimeistään silloin olen voinut huokaista helpotuksesta.

Kuva 5. Sama pentu 7 vuorokautta vanhana. Tulehtuneen silmän luomet ovat jo yli puoliväliin auki ja terve, kirkas silmä näkyvissä.

IMG-20210221-WA0000.jpg IMG-20210221-WA0003.jpg
IMG-20210221-WA0002.jpg IMG-20210221-WA0001.jpg
IMG_20210224_200929.jpg
 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pikkupennun silmätulehdus, oftalmia neonatorum,

Linjoilla pitkästä aikaa...

Tiistai 8.10.2019 klo 17.19 - Sanna

Siis apua, huomasin että viimeisimmästä blogitekstistä on kulunut vuosi! Ihan "tuoreimpia kuulumisia" tätä kautta ei siis ole ollut luettavissa... Vaikka päivitystahti kotisivuilla onkin näin hiipunut,mitään hiljaiseloa ei koirien osalta vietetä vaan harrastellaan ja kasvatussuunnitelmia toteutetaan koko ajan. Minulla vaan riittää melkoisesti töitä niin koiralauman kuin maatilan kanssa, etenkin kun Hannu on jo vuoden työskennellyt täysipäiväisesti maatilan ulkopuolella, joten kotisivut ovat jääneet kärsijöiksi tässä ajan rajallisuudessa.

Näin syksyn tullen pentukyselyitä tulee säännöllisesti eli lyhykäisesti tämän hetkinen pentutilanne ja lähitulevaisuuden suunnitelmat:

Meillä on nyt vielä kotona Pikkiksen ja Manun 8.8. syntyneestä E-pentueesta pari poikaa, joiden kehitystä haluan seurailla rauhassa jonkin aikaa. Näistä ainakin toinen tulee jossain vaiheessa todennäköisesti etsimään näyttelyitä harrastavaa kotia.

pentu2syksy.jpg

Pikkiksen poika, Kertalaakin Easy Peasy (8 vkoa)

Lelu (Anvi High Line Reni Fortuna) on astutettu Alfiella (Absolutely Spotless Aragon) neljä viikkoa sitten. Emme vielä ole käyneet ultrassa, joten en ole varma onko Lelu kantavana, mutta toiveissa siis pentuja marraskuun puolivälissä.

Suunnitelmissa on näillä näkymin pentueet kevättalvelle sekä keväälle 2020. Suunnitelmissa oleviin yhdistelmiin palaan lähempänä tai niistä voi kysellä minulta jo nyt enemmän, jos pennun hankinta keväällä tai kesällä 2020 kiinnostaa. Yhteydenottoa toivon nykytilanteeni takia mieluiten puhelimitse, kuulokkeiden kanssa kun puhelimessa rupattelu onnistuu monien töiden ohessa, kun taas sähköpostiin vastaamiseen pitää löytää erikseen aikaa. Mutta maileihin vastailen kyllä, silloin kun ehdin pysähtyä tietokoneen ääreen.

1 kommentti .

Jännitystä elämään - siirtospermalla siemennys

Torstai 27.9.2018 klo 12.41 - Sanna

Kuten jo kesäkuussa kirjoitin, meillä oli astutussuunnitelma loppukesälle. Tällä kertaa sulhastelemaan oli tarkoitus lähteä Etelä-Norjaan. Sen oli tarkoitus olla samalla tämän vuoden ainoa lomareissu, sillä pankkitilin saldo näytti siltä, ettei Amsterdamissa järjestettävästä Maailman Voittaja-näyttelystä tarvinnut unelmoida. No lohdutukseksi, Etelä-Norjan upeat maisemat asuntoautoillen kuulosti vallan mukavalta kesälomasuunnitelmalta. 

Odotin Honeyn juoksun alkavan heinä-elokuun vaihteen kieppeillä. Rouva Fortuna pisti sormensa kuitenkin peliin ja kävi tietysti niin, että Honey aloitti juoksunsa pikkuisen odotettua aikaisemmin, ja astutus olisi osunut heinäkuussa siihen ainokaiseen viikonloppuun koko kesänä, jolloin meillä ei ollut mitään mahdollisuutta lähteä pois kotoa; kaksien sukujuhlien, kahden näyttelyn ja erityisesti lomittajan puuttumisen takia! Lomahaaveet kariutuivat kerralla ja aloimme sen sijaan suunnitella Honeyn siementämistä jäähdytetyllä siirtospermalla. Aivan ensikertalaisina emme asialla olleet, sillä Muru siemennettiin puolalaisella siemenellä kolme vuotta sitten. 

Kävi pian selväksi, että heinäkuu on suosittu lomakuukausi myös eläinlääkäreiden keskuudessa. Kaikki siementävät eläinlääkärit olivat kesälomalla, niin suomalaiset kuin norjalaisetkin. Onnistuimme kuitenkin lopulta löytämään molemmista maista oman osaamisalansa huippueläinlääkärit, jotka suostuivat auttamaan meitä lomastaan huolimatta. Sitten alkoikin se tähän prosessiin sisältyvä piinaava odottaminen ja aikatauluttaminen. Nartun veren progesteroniarvojen mukaan määritetään oikea sperman keräys-, lähetys- ja siemennysaika. Jokaisen verinäytteen tulosta odottaa siis kuin pikkulapsi joulua ja tekee valmisteluja sen mukaan. 

honey1.jpg

Honey

Valmisteluissa yksi oleellinen osatekijä on sperman siirtäminen maasta toiseen. Jäähdytettysperma pitää saada perille mahdollisimman nopeasti siemennystä varten eli käytännössä vuorokaudessa keräyksestä. Mikäli siemennyspäiväksi osuu sunnuntai tai maanantai, hommasta tulee pykälän hankalampaa. Viikonloppuisin mikään muu kuin lentorahti ei tule kyseeseen ja silloin paketti on noudettava itse Helsinki-Vantaalta rahtitoimistosta, mikä ei tietenkään olisi kummoinenkaan ongelma jos sattuisi asumaan Etelä-Suomessa. Kaikessa pitää tietenkin huomioida uroksen omistajan, siemenen keräävän eläinlääkärin, siementävän eläinlääkärin ja rahtifirmojen aikataulut. Tässä tapauksessa uroksen omistajalla oli vielä viiden tunnin ajomatka eläinlääkärin luokse Osloon, joten tieto oikeasta keräyspäivästä piti saada Norjaan mahdollisimman ajoissa.

Aika harvalta klinikalta on mahdollisuus saada progesteronimäärityksen tulos samana päivänä, joten seuraavana päivänä saatava tulos on jo valmiiksi "vanhaa tietoa”. (Jälleen yksi syy siihen miksi haluaisin asua Etelä-Suomessa.) Honeylta otettiiin ensimmäinen verinäyte maanantaina (juoksun 10. päivä), toinen keskiviikkona (12. päivä) ja kolmas perjantaina (14.päivä). Maanantaina ja keskiviikkona progesteroni ei ollut vielä lähtenyt ollenkaan nousuun ja odottelimme edelleen LH-piikkiä. Sitten se ampaisikin ylös niin nopeasti, että saatuamme perjantaisen verinäytteen tuloksen lauantaina, meille tuli jo kiire.

Kaiken tohinan keskellä Muru oli aloittanut juoksunsa viisi päivää myöhemmin kuin Honey. Murun käytöksen perusteella mietin juoksun olevan todennäköisesti hyvin samassa vaiheessa kuin Honeylla ja melkoisella extempore-päätöksellä otin sen perjantai aamuna eläinlääkäriin mukaan ja siltäkin otettiin progesteronimääritys. Olin oikeassa ja en malttanut olla käyttämättä tälläistä tilaisuutta hyväkseni, kun sain ilokseni luvan käyttää spermaa myös Murulle. Siispä yhden pentuesuunnitelman ja järjestelyjen sekä jännittämisen sijaan alettiin odottamaan kahden nartun siementämistä.

Honeyn juoksu oli viikonloppuna siinä vaiheessa, että siemennyksen pitäisi tapahtua mahdollisimman pian, joten ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi tuli hakea vastakerättysperma maanantaina itse lentäen Oslosta. Koska minulla on varmasti maailman ihanin mies, Hannu lähti tekemään pikavisiitin Oslossa ja minä jäin hoitamaan tilan eläimet ja koirat kotiin. Taas kerran tuli mieleen miten paljon helpommalla tämäkin asia olisi sujunut, jos asuisimme Etelä-Suomessa, meiltä kun on Hki-Vantaan lentokentälle 450 kilometriä matkaa. 

Hannu otti Murun ja Honeyn mukaansa ja vei ne äitini luokse Järvenpäähän odottamaan päivän ajaksi. Äitini taas käytti ne Järvenpäässä eläinlääkärissä, jotta saimme ajantasaisen tiedon progearvoista siemennyspäivältä. Nykyään osalla eläinlääriasemista on todelliset ryöstöhinnat ja valitettavasti ilman paikallistuntemusta varasin ajan tälläiselle rosvoklinikalle. Kahden nartun progesteronimääritykset maksoivat 203 euroa! Kaiken huippu oli, että verinäytteet piti käydä vielä itse postittamassa ja maksaa eläinlääkärilaskun lisäksi siis pikapostituksesta. Vertailun vuoksi, Honeyn ja Murun progenäytteet omalla eläinlääkärillä Toholammilla otettuina 117 euroa. Kyseistä järvenpääläistä eläinlääkäriasemaa en siis tule suosittelemaan kenellekään.

honey.jpg

Minä hermoilin koko päivän kotona. Norjasta tuli puhelu, että ensimmäisellä keräyksellä spermaa oli saatu vähän niukasti (mutta sen liikkuvuus oli ollut erinomaista), joten he yrittäisivät toista keräystä vielä viimetinkaan. Toinen keräys ei lopulta onnistunut, joten seuraavana jännitin kuollakseni ehtiikö Hannu saada spermapaketin ajoissa ehtiäkseen sen kanssa lennolle. Saatuani viestin että mies ja paketti ovat onnellisesti lentokoneessa, saatoin henkäistä helpotuksesta ensimmäisen kerran koko päivänä. Lento oli lopulta reilusti vielä myöhässä. Illalla kotimaan kamaralle palattuaan Hannu haki koirat Järvenpäästä ja lähti sieltä ripeästi ajamaan 260 kilometrin päähän Kihniöön siemennystä varten. Hannu oli yhdentoista aikaan illalla eläinlääkärin luona ja puolen yön aikaan tuli vihdoin puhelu, että Muru ja Honey on siemennetty onnistuneesti. Tässä siis esimerkki siitä, miten siementävä eläinlääkäri joustaa työajoistaan ja siementää silloin kun on sen aika. Eläinlääkäri jätti sivuun pienen annoksen spermasta siltä varalta, että jompi kumpi nartuista olisi tarvinnut siementää vielä seuraavana päivänä uudestaan. Kun maanantaisten verinäytteiden tulokset tulivat seuraavana päivänä, molempien progesteroniarvot näyttivät siltä että siemennys oltiin ajoitettu oikein, eikä uusintaan ollut tarvetta. Sitten alkoikin pitkän tuntuinen neljän viikon odotus ennen tiineysultraa… 

Minkälaisiin kustannuksiin pentuetta siirtospermalla siementämällä suunnittelevan on syytä varautua? Tässä karkea suuntaa antava laskelma meidän tämän kertaisista siemennyskuluista:

  • progesteronimääritykset 65 € + 65 € + 117 € + 203 € = 450 €
  • lentoliput 245 €
  • sperman keräys, jäähdytys ell. kulut Norjassa + matkakulut uroksen omistajalle = 450 €
  • siemennys 450 € (Honey) + 350 € (Muru)= 800 €
  • autoilua 1400 kilometriä, diesel n. 180 €

                                      Yhteensä 2125 €

Jos olisimme siementäneet ainoastaan Honeyn kuten alunperin oli tarkoitus, kuluista olisi jäänyt pois vain progekuluja noin 100 € sekä siemennys 350 €. Yhden koiran siemennykselle olisi siis tullut hinnaksi 1675 €. Halpaa huvia se ei siis ole, mutta toivottavasti kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Meillä oli asiantuntija eläinlääkäreiden ammattiosaamisen lisäksi myös onni matkassa ja molemmat nartut tulivat kantavaksi. Mutta siitä enemmän seuraavassa blogikirjoituksessa.

1 kommentti . Avainsanat: koiran keinosiemennys

Syksyn kuulumisia

Keskiviikko 26.9.2018 klo 10.59 - Sanna

Harvinaisen helteinen ja kaunis kesä on nyt takana. Syytetään vaikka kesää tällä kertaa omasta laiskuudesta blogin kirjoittelun ja kotisivujen päivittämisen suhteen. Elämä kuitenkin rullaa eteenpäin, vaikka siitä ei netissä kertoisikaan.

Kasvatit ovat käyneet kesän ajan aktiivisesti näyttelyissä ja itsekin olen osallistunut aina, kun se on välimatkojen ja töiden osalta ollut mahdollista. Kaikki tulokset löytyvät KoiraNetistä, joten en rupea niitä erittelemään nyt sen enempää. Beaglejen toinen erikoisnäyttely oli heinäkuussa Kokkolassa ja se jäi ehdottomasti erityisenä tapahtumana mieleen tämän kesän näyttelyistä. Näyttelypaikka merenrannassa, helteinen ilta ja mukava ilmapiiri loivat erikoisnäyttelylle taas ihan oman tunnelmansa. Kasvateista osallistuivat Murun poika Pekko (Kertalaakin Boom Shakalaka) joka oli Rop-pentu ja siskonsa Nenä (K. Beep Beep Boop) ollen Vsp-pentu, Nappis sijoittui PN-2 vara-sertillä ja Nemolle yllättäen avoimesta luokasta EH. Kaikkiaan beagleja oli erkkarissa kuutisenkymmentä.

Tässä muutama sekalainen kuva kesän näyttelyistä. Nyt syksyllä kaikki näyttelyt ovat kovin kaukana meiltä katsottuna ja seuraavat kehäesiintymiset omille koirille onkin luvassa vasta Seinäjoen KV-näyttelyssä lokakuun lopulla.

37400883_1126758840805601_1992766522132529152_n.jpg

Nappis (Kertalaakin Härre Gyyd) PN-2 Vara-Sert Beaglein erikoisnäyttelyssä Kokkolassa

38134354_1135893506558801_8199981351416365056_o.jpg

Mimi (Kertalaakin Me Me Me)PN-2 Vara-Sert Mikkelin KV:ssa

39062978_1150942355053916_5532948239902310400_o.jpg

Petunia (Wildcard Lady Barnett's) ROP & RYP-2 Sievin ryhmänäyttelyssä

20180708114550_BT8A4918.jpg

Pikkis (Kertalaakin Hyvän Ilman Lintu)PN-3 Oulun KV:ssa

41477441_10217195519462932_5308825580697812992_o.jpg

BooBoo (Kertalaakin Bibbidi Bobbidi Boo) ROP-Pentu & RYP-1 Siikajoen pentunäyttelyssä (kuva:Petra Tiittanen)

Syksy on saapunut. Metsästyskauden alkaminen ei muuten meidän elämään vaikuta, mutta sillä iso merkitys siinä mielessä, että koirien irtipito on taas sallittua. Meillä tämä tarkoittaa sitä, että lenkkeillään myös vapaana mahdollisuuksien mukaan. Beagleistamme onneksi vain muutamat ovat sellaisia, joita en voi päästää hihnasta ollenkaan ilman tutkapantaa; kaikki muut pääsevät nauttimaan vapaudesta vuorollaan. Olen todella tarkka siitä missä koirani irti päästän, koska kaikesta huolimatta on aina se riski että beagle porhaltaa näkemänsä tai haistamansa riistan perään. Namit ovat tästä syystä aina taskussa lenkillä mukana ja palkkaan aikuisiakin koiriani jokaisesta luoksetulosta. Sen verran nämä vuodet beaglelauman kanssa ovat myös minua opettaneet, että lenkillä vapaana on yleensä vain kaksi tai kolme beaglea kerrallaan. Isommassa joukossa luoksekutsut tahtovat kaikua kuuroille korville ja vapaus maistua liian hyvälle. 

Waakun kevätpentueesta viimeisinkin pentu muutti joku aika sitten omaan kotiinsa. Kotona ovat Murun seitsemänkuiset tyttäret, Bambi ja Booboo (Kertalaakin Badabing Badaboom & K. Bibbidi Bobbidi Boo) sekä puolivuotias Toto (Bory Wood Ultima Thule) pitämässä pentuenergiaa puhkuvaa meininkiä yllä. Kotiin oli tarkoitus jättää B-pentueesta vain Booboo, mutta kun pennusta riippumattoman, surkeiden sattumusten sarjan takia Bambi palautui pari päivää uuteen kotiin lähtönsä jälkeen takaisin, se vain jäi myös. Tosin jos sopiva koti sattuisi kohdalle, kaikki on mahdollista. Tälläiset isommat pennut ovat kyllä tosi mukavia. Ne ovat jo sosiaalistettuja, kaikenlaiseen käsittelyyn tottuneita, fiksuja ja osaavia koiranalkuja, ja suurimman osan aikaa myös lähes sisäsiistejä. Totolle etsin yhteistyökykyistä, mielellään vähän näyttelyistäkin kiinnostunutta sijoituskotia. Jos siis tämmöinen vähän vanhempi pentu kiinnostaa, ota rohkeasti minuun yhteyttä.

totokot.jpg

Toto 6kk

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pikkis, Nappis, Booboo, Petunia, Mimi

Pitkästä aikaa...

Maanantai 25.6.2018 klo 18.21 - Sanna

Tänne blogiin ei ole tullut kirjoiteltua kuukausiin yhtään mitään! Muutenkin kotisivujen päivitykset laahaavat jäljessä ainakin koirien osalta, pentuja on mennyt ihaniin sijoituskoteihin ja muutama kotona asuva omakin puuttuu sivuilta. Talouden molemmat tietokoneet hajosivat alkukeväästä lähes yhtä aikaa ja vietimme pari kuukautta pelkästään älypuhelimien varassa. Niillä ei nettisivuja viitsi päivitellä, mutta tosi nopeasti sain käytännössä huomata, että oikeastaan kaikki muu niillä sujuukin aika jouhevasti. Ja niin sitä oppi nopeasti tosi laiskaksi tietokoneen käyttäjäksi.

Kesä on kohta jo puolivälissä. Waakun ja Lucan pennut tulivat luovutusikään eilen ja seitsemästä kolme lähti heti samana päivänä omiin koteihinsa. Pentulauman lähes puolittuminen näkyi heti positiivisena muutoksena tänä aamuna pentujen huoneen lattialla - sotkun määrä oli lähes puolta pienempi :D Tästä pentueesta ei todennäköisesti jää kotiin ketään, narttupennuista Kertalaakin Flip A Coin "Penni" muuttaa sijoituskotiinsa parin viikon päästä. Myös Luca-isän omistavaan Punapihlajan kenneliin toivotaan yhdistelmästä tulevaisuudessa jatkoa, kun K. Four Letter Word "Terttu" muutti Merjan sijoittamana eilen omaan kotiinsa. Jännittävää nähdä millaisia näistä suloisista tytöistä kasvaa. Pentueesta on vielä vapaana pienin urospentu, Kertalaakin Force Is Strong.

IMG_20180610_180329-2.jpg

Penni

IMG_20180610_175731-2.jpg

Terttu

Kasvatin omistajat ovat olleet todella aktiivisia näyttelyrintamalla koko kevään ja alkukesän, lähes joka viikonloppu on kuulunut näyttelyuutisia, jopa useammastakin näyttelystä samana päivänä. En rupea näin jälkikäteen tänne tuloksia poimimaan, ne löytyvät KoiraNetistä, mutta suurkiitos vielä teille kaikille aktiivisuudesta!

Oma laumamme sai Vaasan näyttelystä tulijaisina huhtikuussa rajun kennelyskätartunnan, minkä takia kevään näyttelysuunnitelmat menivät aivan plörinäksi. Tässä kuussa käytiin Mänttä-Vilppulan ja Tuurin kaikkien rotujen näyttelyt, näissä kummassakaan mukana olleille omille koirille ei tullut merkittävää menestystä, mutta kasvatit olivat rotunsa parhaita molemmissa. Heinäkuussa näyttelymenoja onkin useampia, toivottavasti upeat ilmat jatkuvat ja mahdollisimman moni näyttelypäivä sattuisi olemaan sateeton. Tämän vuoden toinen erikoisnäyttely järjestetään heinäkuussa Kokkolassa eli lähes kotikulmilla ja sinne osallistutaan tietenkin. Meillä oli kesälomasuunnitelmissa ajella Tanskaan ja osallistua siellä erikoisnäyttelyihin, mutta sen suunnitelman päätimme siirtää ensi vuodelle. Maailman Voittaja 2018 pidetään elokuussa Amsterdamissa ja sinne haluaisin päästä paikan päälle koiria katsomaan ja valokuvaamaan. Mahdollisesti loppukesästä on astutusreissukin tiedossa Suomen ulkopuolella, mutta siitä aikanaan enemmän.

Kommentoi kirjoitusta.

Mökkeilyä

Maanantai 22.1.2018 - Sanna

Niin on vuosi 2018 vierähtänyt käyntiin. Toissa viikonloppuna käytiin Kajaanin näyttelyssä, ihan mukavin tuloksin, Nappis oli siellä PN2 ja sai Cacibin. Viime viikon vietimme lähes kokonaan mökillä Virroilla. Tähän väliin oli hyvä lomailla. Kunhan Murun ja Tupunan pennut syntyvät helmikuussa, mökkimatkaaminen ei muutamaan viikkoon ole järkevää. Maaliskuussa alkaa sitten jo tämän vuoden karitsoinnit. Olin suunnitellut ottavani lomalla pitkästä aikaa tuoreita kuvia koirista oikein ajan kanssa ja pakkasin kameran ja pari objektiivia reissua varten odottamaan jo hyvissä ajoin. Mutta kuinka ollakaan, kameralaukku jäi tietokoneen viereen kotiin nököttämään ja jaksoin harmitella (ja vähän kiukutellakin) sitä jokaisena lomapäivänä. No mökkeily oli kuitenkin taas mukavaa - omia akkuja on ladattu laiskottelemalla, saunomalla ja syömällä hyvin ja koirat ovat nauttineet erityisesti kaikesta huomiosta, kun mökillä meidän ei muuta tarvitse välttämättä tehdä kuin röhnöttää koirien kanssa sohvalla. Viime viikolla alkaneisiin pakkaspäiviin yhdistyi raaka tuuli, joten ulkoiluilmat eivät juuri suosineet, mutta muutama päivänä päästiin sentään hyvälle lenkillekin.

PSX_20180119_095503.jpg

Harmaahapset Koistinen ja Lyyti

PSX_20180121_143845.jpg

Mimi, Lelu ja Bulma

PSX_20180121_144330.jpg

Muru ja Pipari, takana sohvalla Nappis, Fuula ja Bulma.

PSX_20180121_144139.jpg

"Tuleeko meille vieraita?" Vasemmalta edestä: Blondi, Ruu, Päppä, Pipari, Pömppis, Waakku, Pikku-Waakku, oikeassa laidassa näkyy tuolilla makaavan Koistisen nenä, toinen rivi vasemmalta: Kisu, Katti, Melvin ja takana Alfie ja Bulma, nojatuolissa Fuula :)

Talven ensimmäiset kunnon pakkaset paukkuvat myös täällä Keski-Pohjanmaalla. Joudun kärvistelemään ulkona sormet ja varpaat palellen maatilan töissä ja inhoan talvea sen takia vuosi vuodelta enemmän. Tätä kirjoittaessa elohopea näyttää -17 º C eli koiratkin käyvät ulkona vain pikaisesti ja on turhan kylmää lenkkeilyyn. Erityisen tarkka olen nyt tulevista pikkumammoista, pelkään että ne palelluttavat vielä nisänsä. Muru ja Tupuna pyöristyvät molemmat mukavasti, Murun laskettuun aikaan on nyt vajaa kolme ja Tupunan noin neljä viikkoa. Toivottavasti kaikki menisi hyvin molempien lopputiineyksien ja synnytysten osalta. Reilua viikkoa ennen valmistaudutaan synnytykseen käymällä tiineysröntgenissä laskemassa tulevien pentujen lukumäärä ja ottamassa toiset herpes-rokotukset. Nämä viimeiset viikot tuntuvat pitkiltä odottaa, mutta ehkäpä seuraava blogipäivitys koskee sitten jo tuoreita beaglevauvoja :)

Kommentoi kirjoitusta.

Summa summarum: 2017

Keskiviikko 27.12.2017 klo 18.18 - Sanna

Eletään vuoden 2017 viimeisiä päiviä ja on aika pistää tämä vuosi pakettiin. 

Kuluneen vuoden beaglemme ovat onneksi olleet terveitä ja hyvässä kunnossa. Ainoastaan Lyytillä on ollut tämän suhteen vähän kehno vuosi; sillä oli kesällä furunkuloosi tassussa, syksyllä virtsatietulehdus, kuukausi takaperin se onnistui raivokkaasti ruokaa tavoitelleessaan repäisemään yhden kyntensä kokonaan irti ja nyt parhaillaan se potee vesihäntää ja tämän lisäksi kilpirauhaslääkityksestä huolimatta, se on viimeisen puolen vuoden aikana lihonut kovasti.

Harjakoirien kanssa valitettavasti ei ole ollut yhtä helppoa. Bulman kroonistunut haimatulehdus on oireillut ajoittain todella voimakkaasti, ja Fuulalla on vatsan kanssa toistuvasti ongelmia, joten niiden ruokinta on jatkuvaa kikkailua.

Veteraaneista 11,5-v. pystykorvarouva Sissi on muutaman viime kuukauden aikana menettänyt kuulonsa lähes täysin ja tämä on siis tapahtunut todella nopeasti. Eläinlääkärin kanssa oli asiasta puhetta ja ilmeisesti on tyypillistä, että kuulo voi lähteä hyvin lyhyessä ajassa. Sissi on muuttunut tässä samalla aavistuksen epävarmaksi, mitä se ei koskaan ennen ole ollut. Toivon sen palaavan takaisin reippaaksi itsekseen, kunhan se on tottunut kuuloaistin puuttumiseen. Kuurona Sissiä ei tietenkään voi enää päästää irti lenkeillä tai metsään juoksemaan, mutta muuten tämä mummeli on erittäin pirtsakkaassa kunnossa.

IMG_2015.JPG

Sissi nauttii silmät sikkuralla aurinkoisesta talvipäivästä.

Lauman kanssa ei tapahtunut suuren suuria mullistuksia. Tellervolle löytyi ihana eläkekoti, jonne se muutti pari kuukautta sitten ja Roihu lähti kesällä Etelä-Pohjanmaalle pystykorvanartun kaveriksi, ja niin Liekin elämä rauhoittui kun poika ei ole enää isäänsä haastamassa. Kesällä toteutui minun vuosien pituinen unelmani basset houndista, kun joukon jatkoksi liittyi Petunia. Petunia on osoittautunut jopa odotettua mainiommaksi tapaukseksi, tosin se taitaa luulla olevansa beagle.

Laskeskelin meidän osallistuneen tänä vuonna 15 viralliseen ja kahteen pentunäyttelyyn. Kotona olevista koirista kehässä pyörähti Lelu (Anvi High Line Reni Fortuna), Päppä (American Idol Xandrina), Nappis (Kertalaakin Härre Gyyd), Pikkis (K. Hyvän Ilman Lintu), Kisu (Fanta's Brand Red Riding Hood), Katti (Kertalaakin Cat In The Hat), Alfie (Absolutely Spotless Aragon) sekä Petunia-bassetti. Näiden lisäksi näyttelyihin osallistuivat seuraavat kymmenen kasvattia, virallisiin- ja/tai pentuluokkiin: K. Jees Poks "Pipsa", K. Hip Hip Hurraa "Nemo", K. Salamatkustaja "Sauli", K. Cat'Astrophe Alert "Muru", K. Cattitude "Hugo", K. Cause I'm Purrfect "Zara", K. Cat On The Hot Roof "Aatos", K. Lorem Ipsum "Lore", K. Lizard For Lunch "Rango" sekä K. Meeny Miny Moe "Manu". Yhteensä siis kolmetoista Kertalaakilaista beaglea teki kehäesiintymisen vuoden 2017 aikana, eikä laisinkaan hullummin tuloksin, joten olen kaikista todella ylpeä. Kolme kertaa saimme näyttelyissä esitettyä kasvattajaryhmän, joka kerta tuloksella KP & ROP-Kasvattaja. Helsinki Voittaja-näyttelyssä hienon venäläisen kasvattajaryhmän voittaminen tuntui makealta. Erityisen suuret kiitokset aktiivisuudesta kaikille teille innokkaille kasvatin omistajille ja sijoituskoirien haltioille!

IMG_2844.JPG

Siskokset, sijoitustyttö Zara ja Katti Tampereen näyttelyssä.

IMG_3200.JPG

Minä ja Nappis messarissa.

Turistireissu Saksaan Maailman Voittaja-näyttelyyn oli yksi vuoden kohokohdista. Kasvattajana minulle on erityisen tärkeää päästä näkemään rotua laajemmin kuin vain kotimaan kehissä ja WDS tarjosi siihen loistavan tilaisuuden, voi sanoa että esillä oli rodun tämän hetkinen kerma kaikkialta Euroopasta ja hieman laajemminkin. 

Muiden lajien osalta oma harrastamiseni jatkuu pelkkänä puuhailuna. Olen vuoden aikana osallistunut muutamille pentu- ja rally-tokokursseille, kausikorttilaisena treenailen Dogness-hallilla itsenäisesti ja lisäksi osallistun kennelpiirin näyttelytreeneihin aina kun se vain on ajallisesti mahdollista. Tupunan kanssa starttasin syksyllä kerran rally-tokon avoimessa luokassa, jääden ilman tulosta. Vähäisen treenimäärän takia se oli odotettavissa, mutta tulipa kokeiltua millaista avoimessa luokassa kisaaminen olisi. Tuomaripalkinto meille annettiin hyvästä yhteistyöstä. Minulta puuttuu kilpailukipinä, eikä intoa lisää ensivuoden alusta käyttöön tuleva Palveluskoiraliiton lisenssiuudistus, joten nähtäväksi jää kisataanko ensi vuonna lainkaan. Tupuna on lisäksi toivottavasti osan vuotta äitiyslomalla.

IMG_8945.JPG

Honey ja vuorokauden ikäiset pennut toukokuussa 2017.

Vuonna 2017 kennelissämme päivänvalon näki kaksi pentuetta; toukokuussa Honeyn L- ja Lelun M-pupelot. Näistä muutamia nähdään varmasti virallisissa näyttelykehissä ensi vuonna ja odotan malttamattomana minkälaisia beagleja niistä kehittyy. Toiveissa ja toteutusyritykset oli Waakun ja Tupunan osalle myös, mutta valitettavasti kumpikaan ei tullut kantavaksi. Minun lisäkseni moni pentua odottanut joutui pettymään kun odotetut pentueet jäivät toteutumatta. Näin ollen ensi vuodelle suunnitelmissa on useampi pentue, toivottavasti paremmalla onnella. Muutaman viikon päästä selviää syntyykö meille ensi vuoden ensimmäiset pennut helmikuussa ;)

Siispä odottavaisin mielin kohti ensi vuotta, toivottavasti 2018 kohtelee meitä hyvin ja joitain unelmia saadaan vuoden varrella toteutettua. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE! 

Kommentoi kirjoitusta.

World Dog Show 2017, Leipzig

Perjantai 17.11.2017 klo 14.55 - Sanna

Vuosittain järjestettävän Maailman Voittaja-näyttelyn isäntämaana toimi tällä kertaa Saksa ja näyttelymatka oli siis helposti toteutettavissa. Rahaa reissuun meillä ei oikeastaan olisi ollut, mutta onnistuin ostamaan lentoliput edullisesti pari viikkoa ennen näyttelyä, joten murehditaan luottokorttilaskua sitten joskus myöhemmin. Teimme siis Hannun kanssa turistireissun näyttelyyn ilman koiria. Koska Leipzigiin ei mene Helsingistä suoria lentoja, teimme välilaskun menomatkalla Munichissa ja palatessa Frankfurtissa. Hotellihuoneen olin varannut meille toiveikkaana jo alkusyksystä ja onneksi en ehtinyt peruuttaa sitä, hotellivalinta nimittäin osui kerrankin nappiin, niin sijainnin kuin kivan huoneenkin osalta. Samaan hotelliin oli majoitettu näyttelyn tuomareita ja paikka oli koiraihmisiä pullollaan.

wds-31k.jpg

Puitteet tämän kokoisen näyttelyn järjestämiselle olivat Leipzigissa kunnossa. Messuhallille oli helppo matkustaa keskustasta junalla tai rautiovaunulla. Näyttelyviikko alkoi keskiviikosta, jolloin oli German Winner 2017 - Saksan Voittaja näyttely, johon oli rajoitettu osanotto ja johon osallistui 6400 koiraa. Torstaista sunnuntaihin oli WDS, lähes 25 000 koiran osanotolla. Tuhannet koirat ja kymmenet tuhannet ihmiset levittäytyivät valtavan kokoiseen Leipzig Messe-messuhalliin niin laajalle, että tungosta ei ollut missään vaiheessa. Messuhalli käsitti usean hehtaarin kokoisen sisääntuloaulan, josta lähti kävelyputket viiteen valtavaan halliin. Jokaisen kehän ympärille oli jätetty niin leveät käytävät, että niistä olisi huoletta mahtunut ajamaan vaikka kuorma-autolla silloinkin kun ihmiset ja häkit olivat levittäytyneet kehien reunoille. En tiedä oliko kyseessä jotkin turvamääräykset, mutta ihmettelin miksi kehien kokoa ei oltu otettu huomioon näin isossa näyttelyssä paremmin, kun tilaa olisi kerran ollut. Beagleja oli Maailman Voittajaan ilmoitettu huikeat 319 kappaletta ja ne arvosteltiin kolmessa eri kehässä, kolmen eri tuomarin toimesta. Kehät olisivat saaneet olla suuremmat, koska osassa luokissa oli niin paljon koiria, että ne eivät mahtuneet kehään yhtä aikaa edes seisomaan. Tuomari ei siis pystynyt luomaan minkäänlaista yleiskatsausta luokan kaikkiin koiriin yhtäaikaa kun ne oli tuotava kehään useassa eri ryhmässä. Siitä näyttelyjärjestäjiä täytyy moittia, että monet näyttelyn infokyltit oli ainoastaan saksaksi!

Keskiviikon Saksan Voittajassa beagleja oli 105 kappaletta. Onnistuin löytämään loistavan kuvauspaikan lähes tuomarin pöydän nurkalta kamerani kanssa. Päivän arvostelut kestivät noin kuusi tuntia ja koko tuon ajan seisoin paikallani raskaan kameran kanssa. Kun onnistuu nappaamaan hyvän kuvauspaikan siitä on pidettävä kiinni! Hallissa oli myös yllättävän viileä ja olin pukeutunut aivan liian kevyesti. Keskiviikko iltana jalat ja selkä olivat paikallaan seisomisesta poikki ja puhki, mutta olinpa onnistunut ottamaan hyviä kuvia lähes kaikista osallistuneista beagleista. Ihan kaikista luokkavoittajista en tuomarin kanssa ollut samaa mieltä, mutta brittiläinen ROP uros, joka seuraavana päivänä voitti rodun, ryhmän ja sijoittui lopulta Maailman Voittajassa Best In Show-3, oli upea ilmestys.

Osallistuimme vielä keskiviikkoiltana beagleihmisten yhteiselle illalliselle kauniissa kellariravintolassa. Tunnelma oli lämminhenkinen ja oli mukavaa tutustua uusiin ihmisiin. Suomessa joku ruokailija vetäisi samassa tilanteessa pihvinsä väärään kurkkuun, osa nimittäin tuli ravintolaan illalliselle koirat mukanaan ja illaspöydän ääressä istui omistajansa vieressä beagle :) Jaksan reissatessa aina ihastella tätä muualla vallitsevaa huomattavasti vapaampaa koirakulttuuria, jonka ansiosta koirat näyttävät käyttäytyvän kauniisti ja huomaamattomasti kaikkialla.

Torstai aamuna tyydyin näyttelykehän laidalla istumapaikkaan, toista päivää en olisi jaksanut seisoa kameran kanssa ja keskityin enemmänkin katsomaan esiintyviä koiria muuten kuin linssin läpi. Beaglejen taso oli mielestäni kaiken kaikkiaan aivan erinomainen. Muutamia omaan makuun todellisia "Wow!"-koiria oli esillä. Koirat esiintyivät iloisesti ja ne oli kauniisti kehään treenattuja. Käväisimme basset hound kehän laidalla tervehtimässä Petunian kasvattajaa Lenkaa. Lenka antoi minulle 200 sivuisen, tšekkiläisen Basset-oppaan, joka näyttää sisältävän muunmuassa basset houndin rotumääritelmän selitykset kuvineen, paljon tietoa rotuun vaikuttaneistä yksilöistä ja rodun historiasta ja genetiikasta. Pitkinä talvi-iltoina ohjelmassa saattaa siis olla kirjan lukua sana kerrallaan google translatorin myötäavustuksella :D Saksalaisen beaglekerhon ständiltä sain pari sikäläistä rotulehteä, niiden seurassa voin yrittää verestää unholaan painunutta saksan kielen osaamistani.

Näyttelystä en tehnyt juuri mitään ostoksia, kaupungilla tulikin sitten shoppailtua senkin edestä. Kiva reissu kaiken kaikkiaan, ensi vuonna WDS on elokuussa Amsterdamissa ja sinne toivottavasti päästään osallistumaan omienkin koirien kanssa.

IMG_20171112_235326.jpg

23434918_961765840638236_1963513604199546846_n.jpg

Leipzigista löytyneitä lasisia beaglekoristeita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: WDS, Maailman Voittaja näyttely

Voihan syksy

Lauantai 7.10.2017 klo 11.20 - Sanna

Meillä on pyykkitupa navettarakennuksessa, onneksi, sillä meillä on peräti kaksi pesukonetta; ihmisten ja koirien pyykeille omansa. Tässäkin asiassa on tärkeysjärjestys kohdallaan - meidän ihmisten kone on vanha, turhan pieni ja se tuppaa usein jättämään ohjelman kesken tai pyykit huuhtomatta. Tai jos se toimii moitteettomasti, pyykit haisevat kummalliselta. Koirien oma pesukone taas on aivan huippu, sinne mahtuu kerrallaan kaksi isoa (80 x 100 cm) ventaped-alustaa, pesuohjelmat ovat nopeita ja tehokkaita, ja se lurauttaa iloisen pikku sävelmän aina pesuohjelman päätyttyä. 

Syksyssä ei varsinaisesti ole mitään vikaa - se ei sentään ole talvi, mutta näin suurta koiraperhettä pyörittävänä viileät, aurinkoisinakin päivinä kosteat ilmat tietävät sitä, että jokainen ulkoa sisälle tepasteleva tassu tuo mukanaan kuraa ja hiekkaa. Koirien petejä saa pestä useammin kuin kesällä tai talvella. Tuntuu että meillä pyörii pyykkikone jotakuinkin aina ja tottahan se on, pelkästään koirien alustoja pestään viikossa noin viisitoista koneellista. Kuivuessaan ne vievät tietenkin valtavasti tilaa. Yksi kesän parhaista puolista on, että niiden kuivattaminen onnistuu ulkona. 


Saako kesää olla jo ikävä?

IMG_9293.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Loren muutto ja rally-tokoa

Tiistai 3.10.2017 klo 14.44 - Sanna

Honeyn poika Lore lähti omaan, uuteen kotiinsa Ouluun maanantaina. Neljässä kuukaudessa pentuun ehtii kiintyä todella syvästi ja luovuttamisessa on haikeutta, mutta koska en voi pitää kaikkia pentuja itse, olen todella onnellinen, että löysin Lorelle juuri sellaisen rakastavan ja harrastavan kodin kuin toivoinkin. Odotan mielenkiinnolla miten Lore kasvaa ja kehittyy, luonteeltaan se on aivan ihana poika ja siinä on ulkomuodollisesti paljon sellaista josta pidän.

Meidän oli tarkoitus ottaa siitä joen rannassa kauniit syksyiset kuvat viime viikonloppuna, mutta Lore vikkelänä beaglenalkuna loikkasi rannalta jokeen umpsukkeloksiin ennenkuin ehdimme aloittaa ja niinpä laiturikuvat tuli vain uitetusta koirasta. Kotipihassa otettiin sitten paremmat poseeraukset myöhemmin, kuivuneen pennun kanssa.

Tässä siis Kertalaakin Lorem Ipsum (4 kk)

IMG_1587.JPG

Lore kirsusta hännän päähän litimärkänä, syksyinen tausta olisi ollut upea! :)

IMG_1589.JPG

IMG_1600.JPG

IMG_1607.JPG

Osallistuin Tupunan kanssa rally-tokokisoihin menneenä viikonloppuna, yli puolentoista vuoden tauon jälkeen. Syksyn treenit ovat menneet välillä erinomaisen hyvin ja välillä erinomaisen huonosti, ja rehellisesti sanottuna, emme ole vielä kisavalmiita avoimeen luokkaan. Mutta kun Palveluskoiraliitto uutisoi viikko sitten ensi vuoden alusta alkaen rally-tokoakin koskevasta kilpailulisenssistä, sisuunnuin uutisesta sen verran, että ilmoitin meidät Kannuksen kokeeseen, kun se vielä on kohtuu hintaista myös tälläiselle kerran tai pari kertaa vuodessa kisaavalle.

Tupunan suosikki- ja varsinaiset bravuuriliikkeet ovat seisominen ja peruuttaminen. Olen jo aikaisemmin huomannut, että jos yhtään treenaan ja vahvistan näistä jompaa kumpaa, Tupuna tarjoaa niitä vaihtoehtona suunnilleen joka toiseen käskyyn. Koetta edeltävänä iltana ja koeaamuna se oli niin seisomisen lumoissa, että jopa perusasento olisi sen mielestä voitu suorittaa seisten. Kyllä se istuminenkin onneksi löytyi vaihtoehdoksi kisasuoritukseen mennessä, kun tein istumistoistoja lähes epätoivoisesti lihapullien voimalla ennen sitä.

Poden aivan järkyttävää kilpailujännitystä lajista riippumatta, joten kisaaminen on ehkä minulle vielä tärkeämpää "häiriötreeniä" kuin koiralle. Meidän vuoromme lähestyessä kurkkua kuristi ja oikeasti pelkäsin, että saatan pyörtyä kehään, joten siinä mielessä suoritukseen täytyy olla tyytyväinen kun niin ei käynyt. ;) Rata oli mielestäni tosi kiva, tosin tietysti siellä oli pelkäämäni "istu-seiso-kierrä koira ympäri"-kyltti, jonka tiesin olevan meille varma kompastuskivi. Oletin nimittäin, että sen jälkeen Tupuna ei enää istu millekään kyltille, mutta kävikin niin että kun vahvistin istumista ennen kehään menoa, Tupuna ei enää pyydettäessäkään tarjonnut seisomista. Kokonaissuoritus oli hyvin meidän tasoinen, avoimen luokan tiukat paikallaan käännökset vasemmalle tarvitsevat vielä paljon treeniä ja Tupuna on seuraamisen suhteen on/off tyyppiä; se tekee joko upeaa seuraamista hienolla katsekontaktilla tai sitten se haistelee, eli tämä myös vaatii vielä paljon harjoitusta! Pisteitä 61 eli ei hyväksyttyä tulosta. Saimme kuitenkin tuomaripalkinnon yhteistyöstä ja jälleen erityismaininnat seuraamisesta, joka on tosiaan hienoa silloin kun olemme samalla aaltopituudella. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että tästä koepäivästä sain taas uutta intoa treenaamiseen. Kenties voisimme käydä toisissakin kisoissa tänä vuonna, ennenkuin Tupuna toivottavasti jää loppuvuodesta äitiyslomalle.

22154454_936403946507759_6685441087750379051_n.jpg

Kisarata

22050219_936403899841097_8889201972118530127_n.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tupuna, rally-toko, Lore

Kuulumisia

Perjantai 25.8.2017 klo 12.27 - Sanna

Näin on taas vuosineljännes hurahtanut hiljaisuudessa blogin puolella. Monet kerrat on ollut tarkoitus kirjoitella meidän koiraperheen kuulumisista, mutta ikinä aikaa ei muka syystä tai toisesta ole paneutua koneen ääreen ajatuksen kanssa. Kesä tuli ja meni, ja syksy tekee nyt tuloaan. Honeyn ja Lelun pennut syntyivät aivan alkukesästä. Siinä missä talvella Murun ja Kisun pentueet olivat erittäin tyttövoittoisia, tällä kertaa saatiin roppakaupalla poikia ja moni pentua odottanut joutui valitettavasti pettymään. Narttuja oli nimittäin kysytty molemmista pentueista niin paljon, että lähes kaikki pennut olisivat saaneet olla niitä. Honey ja Lelu saivat molemmat vain yhden tyttären ja jalostussuunnitelmiani ajatellen niistä molemmista toivotaan jatkoa kasvatustyöhön aikanaan tulevaisuudessa. Niinpä Honeyn tyttö, Kertalaakin Loves Me Loves Me Not "Hula", muutti ihanaan sijoituskotiin ja Lelun tytär, Kertalaakin Me Me Me "Mimi", asuu ainakin toistaiseksi kotona. Honeyn pentueesta on vielä vapaana K. Lorem Ipsum "Lore" näyttelyitä harrastavaan kotiin.

IMG_1159.JPG

Lore ja Beaver lenkillä, molemmilla kävyt suussa.

Kesämme on kulunut koirien ohessa työpainoitteisesti, kuten maatiloilla yleensä. Peltotöitä, rehuntekoa ja lampaille laiduntentekoa riittää, lisäksi Hannu tekee nykyään myös yrittäjänä lomituksia muille maatiloille. Saimme kuitenkin toteutettua haaveemme vapaa-ajan kodista, ja kesäkuun lopussa meille luovutettiin avaimet ostamaamme 50-luvun rintamamiestaloon Virroilta, Pirkanmaalta. Olemme nyt ehtineet viettää siellä viikon kahteen eri otteeseen. Talo on lähes alkuperäisessä kunnossa ja tekemistä riittää siis paljon. Toisaalta se on juuri sellainen kuin halusimme; sitä ei olla pilattu muovimatoilla, laminaateilla tai epämääräisillä remonteilla. Tontin aitaus oli ensimmäinen ja suurin urakka, ja meitä oli siinä auttamassa Hannun vanhemmat. Hehtaarin tontista aidattiin suurin osa ja pystymme lomailemaan siellä mukavasti koko lauman kanssa. Nautimme hiljaisuudesta ja siitä että yhtään naapuria ei ole näköpiirissä. Taloa remontoimme pikkuhiljaa ajan kanssa, se on onneksi täysin asuttavassa kunnossa. 

WP_20170724_12_45_22_Pro.jpg

Mökkielämää - meidän pitää viedä mökille toinenkin sohva...

Pentueiden takia kesän näyttelykäynnit ovat olleet minimissä, heinäkuussa kävin Ylivieskan näyttelyssä ja Saarijärvelle oli tarkoitus mennä, mutta sairastuin juuri silloin. Tässä kuussa käytiin sentään Lohtajan ryhmänäyttelyssä. Vieläpä kahdesti, olimme nimittäin paikalla jo vuorokautta liian aikaisin, ihmettelemässä missä kaikki koirat ja ihmiset ovat... Onneksi kyseessä oli lähinäyttely, jatkossa lienee syytä tarkistaa näyttelypäivä hieman tarkemmin.

Kävin kesäkuussa astutusreissulla Waakun ja Tupunan kanssa. Waakun astutus Bory Wood Kevinillä onnistui hyvin ja olikin pettymys kun Waakku jäikin tyhjäksi. Yhdistelmä olisi ollut todella mielenkiintoinen. Tupunan suunniteltu astutus ei oikein onnistunut ja astutin Tupunan siksi kotona Päpällä ja osasin siis odottaa sen jäävän tyhjäksi, niinkuin kävikin. Epäilen Päpän olevan steriili ja tämä vahvisti tuota epäilyä entisestään. Seuraavaksi tutkitaan sen siemenneste. Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, meille olisi siis syntynyt pentueet elokuun puolivälissä. Kaiken huippu oli, että kokematon nuori eläinlääkäri ultrasi molemmat nartut kantaviksi reilu neljä viikkoa astutusten jälkeen. Suhtauduin tulokseen heti hyvin epäillen ja kaksi viikkoa myöhemmin asia varmistettiin uusintaultrassa. Valitettavasti tuon mokan takia kaikkien mahdollisten syysnäyttelyiden ilmoittautumisajat ehtivät mennä umpeen. Ei siis pentuja, eikä näyttelyitä tänä syksynä. Uudet suunnitelmat pyörivät mielessä ja seuraava pentue on näillä näkymin suunnitteilla alkuvuodelle 2018.

Kommentoi kirjoitusta.

Kesän ja pentujen odotusta

Maanantai 8.5.2017 klo 17.56 - Sanna

Kevät on pikkuhiljaa hiipinyt tänne Kannukseenkin, vaikka huhtikuussa sitä ei uskaltanut edes toivoa. Ensimmäistä kertaa näiden viidentoista Kannuksessa viettämäni kevään aikana vappunakin oli vielä lumi maassa. Pikku vesisateen ja parin aurinkoisen päivan ansiosta se on nyt sulanut vauhdilla, ja meidänkin piha on jo lähes lumeton, vaikka koirat tallovat lumen talven aikana tiiviiksi massaksi. Minulle maan paljastuminen tarkoittaa aina muutaman päivän ahkeraa kakan keruuta ennen haravan varteen tarttumista, talven aikana lumen alle jää väkisin yllätyksiä - tällä laumalla paljon. Onneksi nyt on ollut kuivat ja tuuliset pihansiivousilmat ja olen saanut suurimman osan pihasta siistittyä ja haravoitua. Kunhan loputkin aidatusta piha-alueesta kuivuu, niin ollaan valmiita ottamaan kesä vastaan. Suunnitelmiin kuuluu vähän piha-aidan vaihtamista ja kaikenlaista pientä laittoa, jota tuntuu aina riittävän.

Meille kevät toi ison muutoksen. Äitini eli meidän rakas "kennelmummi" muutti Etelä-Suomeen ja niin koiralaumalta lähti luottohoitaja kauas. Toki hän tulee meille koiria hoitamaan tarvittaessa pidemmän loman ajaksi, mutta arkea ja yhden päivän reissuja varten samaa apua ei enää ole saatavilla. Tämä vaikuttaa väkisin paljon meidän kaikenlaisiin menoihin ja suunnitelmiin. Yksi ratkaisu ongelmaan voisi olla luotettava, kiva kenneltyttö, jota kiinnostaisi satunnaiset työt beaglelauman hoitajana.

Pikkumammat, Honey ja Lelu, pyöristyvät ja meille odotetaan kahta pentuetta. Honeyn kanssa käytiin varsin onnistuneilla treffeillä Lapinlahdella tapaamassa Kustia (Punapihlajan Gusti). Pentueen laskettuaika on vajaan kolmen viikon päästä.

WP_20170330_20_38_44_Pro.jpg

Lelu Ruotsiin lähdössä

Lelun kanssa reissattiin viikkoa myöhemmin Ruotsiin tapaamaan Anakinia (Maple Ridge Northern Lights). Matkaan lähdettiin todella tiukalla aikataululla, koska meillä oli juuri pahimmoilleen huhtikuun karitsoinnit menossa. Kahteen ja puoleen vuorokauteen päästeltiin reitti Kannus-Turku-Tukholma-Rättvik-Umeå-Vaasa-Kannus. Autonmittariin kilometrejä kertyi rapiat 1600 km ja reissun ainoat rennot hetket olivat ruokailu laivan buffetissa menomatkalla ja ihana illallinen uroksen omistajan Madeleinen luona. Lelu on onneksi loistava reissaaja. Matkustimme nyt ensimmäistä kertaa laivalla koiran kanssa ja se oli ihan mukava kokemus. Mennessä Viking Linella, Turusta Tukholmaan, ja tullessa Wasa Linella, Umeåsta Vaasaan. Muuten tämä pikku "loma" oli raskasta yhtäsoittoista autossa istumista. Pääasia tietysti oli, että astutus määränpäässä onnistui hienosti ja jännitys huipentui nyt viikkoja myöhemmin iloisesti - Lelu on tullut kantavaksi ja astutusreissu oli siis kaikin puolin onnistunut. 

Nyt saamme jännityksellä odottaa sekä Honeyn että Lelun synnytystä ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Olen todella innoissani näistä tulevista kesäpennuista, etenkin kun meidän pentueet ovat lähes kaikki olleet talviaikaan. Ihanaa päästä pienten pentujen kanssa ulkoilemaan heti muutaman viikon iästä alkaen! Toivottavasti kurjien kevätkelien jälkeen luvassa on kaunis ja lämmin kesä. 

WP_20170331_15_28_52_Pro.jpg

Maisema hotellin ikkunasta Rättvikissa

WP_20170331_18_06_57_Pro.jpg

Best Western-hotellissa oli hienosti oma peti huoneessa varattuna koiravieraalle :) Ihme kyllä, Lelu valitsi tämän pedin sängyn sijaan.

WP_20170401_17_53_19_Pro.jpg

Wasa Linen koirahytti oli kamala jäänne ehkä 80-luvulta, mutta kyllä näissäkin sängyissä umpiväsyneenä muutaman tunnin tirsat otettiin paluumatkalla.

2 kommenttia . Avainsanat: Honey, Lelu

Vaasan näyttely

Keskiviikko 12.4.2017 klo 13.09 - Sanna

Vaasan KV-näyttely on lemppari sisänäyttelynäni perinteisesti kuulunut joka vuosi meidän ohjelmaan, joten niinpä sinne mentiin taas viime viikonloppuna. Beagleja oli vain 9 kappaletta. Kunpa vain näyttelytoimikunnat hoksaisivat välillä ottaa beagleja arvostelemaan muitakin kuin niitä samoja tuomareita, jotka arvostelevat joka vuosi tällä samalla alueella monessa ryhmänäyttelyssä.

Tellervon poika Sauli (Kertalaakin Salamatkustaja) osallistui pentuluokkaan, jääden toiselle uros pennulle tällä kertaa toiseksi, tuloksella pek2. Saulista on kasvanut reipas ja erittäin avoin nuorimies. Omista koiristamme olin ilmoittanut Päpän ja Lelun. Päppä oli uroksista ainoa erinomaisen ja SA:n saanut, joten sert ja Cacib saatiin vähän liiankin helposti. Lelu sijoittui avoimessa luokassa toiseksi ja samassa järjestyksessä pn-kehässä, tuloksena siis PN2 vara-sert ja vara-Cacib. Päppä oli lopulta ROP, mutta tällä kertaa emme jääneet odottelemaan ryhmäkilpailuja.

Tällä reissulla treffattiin myös Hugo (K. Cattitude), josta on kehittymässä komea poika, toivottavasti se malttaa pysyä rotumääritelmän mitoissa.

Päpän ja Lelun kehäkuvista kiitos Elisalle! :)

IMG_8488.JPG

American Idol Xandrina "Päppä" PU1, sert, Cacib ja ROP

IMG_8497.JPG

Anvi High Line Reni Fortuna "Lelu" PN2 vara-sert ja vara-Cacib

IMG_8531.JPG

Kertalaakin Salamatkustaja "Sauli" 8,5 kk

IMG_8543.JPG

Kertalaakin Cattitude "Hugo" 4,5 kk

2 kommenttia .

Lyytin kuulumisia

Lauantai 25.3.2017 klo 0.18 - Sanna

Pitkästä aikaa täytyy kirjoitella vähän Lyytistä ja siitä miten pienellä asialla voi olla valtava merkitys koiran elämänlaatuun. Lyytillä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta pari vuotta sitten. Silloin aloitettiin levytyroksiinilääkitys ja Lyyti piristyi selkeästi joksikin aikaa. Painonhallintaongelmat kuitenkin jatkuivat ja Lyyti on ajan kuluessa lihonut jatkuvasti huolimatta siitä, että lääkitys on ollut muka kohdillaan ja ruoka on aina kevyintä mahdollista. Annoskootkaan eivät päätä huimaa.

Pari kuukautta sitten lisäsimme lääkkeen annostusta vähän ja reilussa viikossa tapahtui valtava muutos. Sen sijaan että Lyyti täytyy patistaa aamupissalle puolenpäivän kieppeillä, se nousee silloin kuin mekin. Hannu käy parina päivänä viikossa toisella maatilalla töissä ja nousee niinä aamuina viideltä, uskomatonta mutta Lyytikin on silloin tikkana pystyssä! Se on ruvennut leikkimään muiden koiriemme kanssa, enkä edes muista koska se olisi viimeksi tehnyt niin. Lyyti on nyt aivan erityisen ihastunut Päppään ja sitä se käy itse usein haastamassa leikkiin hieman kömpelösti, mikä on tosi suloista seurattavaa.

Tuntuu siltä kuin koira olisi saanut aivan uuden elämän pikkuruisen tabletin puolikkaan ansiosta. Jäyhästä ja hitaasti syttyvästä koirasta on kuoriutunut elämäniloinen touhuaja. Kaiken lisäksi se on nyt selvästi hieman hoikistunut - ehkä kadonneen vyötärön metsästys ei olekaan aivan saavuttamaton tavoite. Minulla on sanoinkuvaamattoman hyvä mieli Lyytin puolesta, se tuntuu aivan säteilevän ja häntä heiluen se on valmiina aina kaikkeen. Tosin Lyytihän meillä on kaikkein kamalin ja ansioitunein ruokarosvo, joten nyt uudella energiaboostilla varustettuna se on lähes pitelemätön. Yhtenä aamuna Lyyti oli jo ennen viittä kolistellut olohuoneessa pitkin pöytiä ja koittanut roikkua olisiko kirjahyllyihin unohtunut jotakin syötäväksi kelpaavaa... Mutta suotakoon toisinaan tämä harmaiden hiusten aiheuttaminen tälle helmikuussa 7-vuotis synttäreitään viettäneelle rakkaalle beaglerouvalle 

IMG_8390.JPG

Lyyti 7-v.

IMG_8397.JPG

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lyyti

"Päänäyttely" viikonloppu

Perjantai 10.3.2017 klo 0.33 - Sanna

Viime viikonloppu hujahti beaglemaisissa merkeissä Kouvolassa beaglein "päänäyttelyssä". Päänäyttely heittomerkeissä siksi, että kyseessä oli tavallinen ryhmänäyttely, koska rotujärjestö ei ollut muistanut anoa erikoisnäyttelyä lainkaan tälle vuodelle... Minulla alkoi edeltävänä sunnuntaina flunssa, joka osoittautui niin ärhäkäksi että vielä keskiviikkona ja torstaina olin kovan kuumeen kourissa ja olo sen mukainen. Päätin kuitenkin että perjantaina lähdetään reissuun vaikka pää kainalossa, olimmehan odottaneet tätä viikonloppua kovasti, koska harvakseltaan on näitä tilaisuuksia tavata paljon muita beagleihmisiä ympäri Suomen yhdellä kertaa ja lisäksi meillä oli ollut maatilan töistä vapaata viimeksi syyskuussa. Sitten flunssa kaatoi petiin torstai-iltana myös meidän kennelmummin eli äitini ja niin yhteiset viikonloppusuunnitelmat kariutuivat siihen, että Hannun täytyikin jäädä kotiin koiria hoitamaan.

Olin ilmoittanut näyttelyyn Päpän, Pikku-Waakun, Nappiksen ja Lelun. Koska lähdin matkaan yksin ja vielä huonokuntoisena, päätin karsia mukaan lähtevien koirien määrän kahteen, sillä kaikki neljä edustavat meidän "nuorisojoukkoa", joista kukaan ei ole ollut koskaan vielä hotellissa. Mukaan lähtivät Nappis ja Lelu. Samalla reissulla omaan uuteen kotiinsa lähti Jörö (Kertalaakin Vanilja Toffee), joka muutti isovelipuolensa Kapun (K. Kapteeni Käskee) kaveriksi Turkuun. Niin köröttelin pakettiautolla Kouvolaan koirakolmikkon kanssa perjantai-iltana.

IMG_7872.JPG

Pikkuveli Jörö ja isoveli Kapu kohtaavat ensikertaa

WP_20170304_17_30_14_Pro.jpg

Lelu ja Nappis

Seuraava yö meni hotellissa kahden peiton alla palellessa ja keuhkoja ulos rykiessä kun kuume taas nousi, joten näyttelyaamuna lauantaina oli jokseenkin kurja olo surkeasti nukutun yön jälkeen. Lenkitin koirat ja aamupalan jälkeen ajoin näyttelypaikalle. Näyttelypäivää tuli seuraamaan turistina kasvattimme Jännä (K. Jännän Äärellä) omistajansa Juhan kanssa. Olipa kiva nähdä taas Jännä, kun edellisestä tapaamisesta rupeaa olemaan vuosi. Kaikki oheiset näyttelykuvat ovat Juhan ottamia, kiitos vielä niistä!

IMG_7923.JPG

Jännä

Näyttelyyn oli ilmoitettu 77 beaglea. Kasvateistamme Nappiksen lisäksi oli ilmoitettu sen velipoika Nemo (K. Hip Hip Hurraa), joka oli  meillä syksyllä parin viikon näyttelyturneella. Sain ilokseni esittää Nemon. Nemo esiintyi junioriluokassa, jossa oli viisi urosta. Nemo voitti luokkansa erinomaisella ja SA:lla. Kun lopulta kaikki urokset oli arvosteltu, vuorossa oli parhaan uroksen valinta, kaikkiaan kymmenen urosta sai SA:n. Nemon kanssa päivä meni yli odotusten, sillä se sijoittui hienosti PU-3 ja sai muistoksi tästä näyttelystä vara-sertin. Onnea vielä Sonja Ja Esa!

IMG_7905.JPG

Nepander

Nuorten luokassa narttuja oli neljä. Nappis sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sijoittui luokassa toiseksi SA:lla.

Nappiksen arvostelu: "Erinomaisen tyyppinen, hienosti esiintyvä, hyvin rakentunut narttu. Erinomainen luusto ja käpälät. Sopiva kaula. Ikään sopiva, vielä hivenen kapea pää. Kauniit silmät, reilut huulet. Liikkuu takaa & sivusta hyvin. Etuliikkeen tulee vielä asettua. Hieno esiintyjä."

Avoimessa luokassa narttuja olikin sitten iso liuta, paikalla 14 kappaletta. Lelu on luokassaan virallisen nimensä takia lähes aina ensimmäisenä, mikä on hieman harmillista, sillä se kantaa itsensä huomattavasti paremmin, jos joku toinen juoksee sen edellä veturina. Lelulle laatuarvostelussa erinomainen ja sen jälkeen saimmekin siirtyä odottamaan muiden arvostelua kehän ulkopuolelle pitkäksi aikaa. Minulla alkoi nuhakuumeen takia vointi olla tässä kohtaa iltapäivää melkoisen kehno ja mielessäni mietin, miten jaksan päivän loppuun asti. Istuskelinkin lähes koko luokan koirien arvostelun ajan tuolillani toppatakkiin kääriytyneenä. Lelu sijoittui avoimessa luokassa lopulta neljänneksi ja sai SA:n sekin.

Lelun arvostelu: "Erinomaisen tyyppinen, ryhdikäs. Hyvä lihaskunto ja mallikas luusto. Kootut käpälät. Tarpeeksi korkeutta eturaajoissa. Jäntevä runko. Erinomainen häntä. Keskiruskeat silmät, hyvä pää. Lihaksikas takaosa. Esiintyy erinomaisesti. Laadukkaat, etenevät, terveet liikkeet. Upeasti treenattu esiintyminen."

Ronda esitti Lelun PN-kilpailuluokassa, kiitos siitä! Siellä lähdettiin pyörähtämään sillä mielellä, että meidän tytöille sieltä ei sijoituksia tule ja kehästä päästyäni ehdin jo laittaa molemmille koirille tavalliset pannat ja hihnat ja vetäistä itselleni toppatakin päälle, kun yht'äkkiä minua huudettiin vara-sertin jakoon Nappiksen kanssa. En osannut ollenkaan ajatella, että serti ja vara-serti ei PN-luokassa neljälle sijoittuneelle kelvannutkaan. Pikku sähellyksen jälkeen Nappiksen kanssa uudestaan kehään, josta sähellyksen kanssa meidät lähetettiin samoin tein pois ja tultiin heti kiskomaan hihasta taas takaisin. Vara-sertin kanssa Nappiskin tästä näyttelystä kotiin lopulta lähti :D 

IMG_7984.JPG

Nappis

IMG_7991.JPG

Lelu

IMG_8011.JPG

Lelu pönöttää

Rodun arvostelun päätyttyä palasin hotellille pariksi tunniksi lepäämään ja särkylääkeiden kanssa voimiani keräämään. Illalla jaksoin käydä syömässä ja seurustella muutaman tunnin muiden saman henkisten beagleihmisten kanssa. Ihanaa oli myös nähdä muutama viikko sitten sijoituskotiin muuttanut Kisun tyttö Zara (K. Cause I'm Purrfect), joka oli Rondan ja Marian matkassa.

Harmitti kovasti, että sairastumisten piti osua meidän perheessä juuri tälle viikonlopulle, mutta niille ei mahda mitään. Ehkä taas jossain kohtaa mielessä kävi nopeasti ajatus siitä, kuinka hullu harrastus tämä onkaan, kun puolikuntoisena ajelee toiselle puolelle Suomea päiväksi palelemaan vanhaan kasvihuoneeseen; mutta vaikka suurempaa menestystä ei tullut, tämä viikonloppu oli kaiken kaikkiaan reissaamisen arvoinen. Seuraavia näyttelyitä odotellessa ;)

WP_20170304_18_03_51_Pro.jpg

Iltalenkillä Kuusankoskella

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, Lelu, Nappis

Tupa hiljenee

Keskiviikko 8.2.2017 klo 0.30 - Sanna

Kymmenen viikkoa pentujen kanssa on hujahtanut kuin siivillä. Monesti on ollut tarkoitus kirjoitella jotain pennullisesta elämän menosta tänne blogin puolelle, mutta kun lampolassa karitsoinnit alkoivat kuukausi takaperin, aika ei vaan kertakaikkiaan riitä kaikkeen. 

Pennut ovat aamuisin herättyään olleet kimpussa kuin herhiläislauma, ovathan ne joutuneet viettämään aina kokonaisen yön aitaukseen suljettuna ja ilman ihmisen huomiota. Koko perhe on tottunut kävelemään jalkoja lattian pintaa liu'uttaen, sillä aina vähintään yksi pentu oli jäämässä jalan alle, samalla kun pari muuta repi lahkeista tai pureutui varpaisiin kiinni. Mistä tahansa avautuvasta ovesta tai portista ryntääminen on pentujen mielestä ihanaa! Oli se sitten keittiöstä koirien tilaan tai pihalle tai toisin päin, niin jonnekin on aina mahtavaa rynnistää koko joukolla. Erikoisen lauha kelinen tammikuu oli meille pentujen kanssa erinomainen juttu, ulkona ollaan päästy käymään usein ja pentujen mielestä pihalla on kivaa. Jälleen kerran olen saanut todeta, että isossa joukossa pennuista kehittyy todella reippaita. Ne aiheuttavat itse niin paljon säpinää ja meteliä, että kukaan ei pysty vetäytymään joukosta sivuun. Meillä on tietysti käynyt todella paljon pentujen ihastelijoita ja pennut ovat supersosiaalisia ihmisiä kohtaan.

IMG_6696.JPG

Tässä vielä koko pentujengi kasassa, kaikki ei kuitenkaan kuvassa, oli vilinää! 

Pentulauman kanssa eläessä nauru on ollut herkässä ja jos pennut ovat pikkuisen aiheuttaneet harmaita hiuksia, niin näillä nauruilla on kyllä pidennetty ikää senkin edestä. Kuluneet viikot ovat sisältäneet erityisesti siivousta; talouspaperia on kulunut kilometrikaupalla ja Tolua pullotolkulla. Ensimmäistä kertaa pentujen luovutuksen alkaminen tuntui jopa hieman huojentavalta, 13 kappaletta 7-8 viikkoista beaglen alkua sotkee aivan uskomattomasti. Olen kehittynyt tänä aikana tosi nopeaksi kakan poimijaksi, pennut nimittäin osaavat odottaa hampaat napsuen serla-pala kourassa kumartuvaa kakan kerääjää. Moppaamisessa on ollut omat haasteensa, moppihan on aivan vastustamaton pakeneva saalis pennun silmissä ja se tappelee vielä ihanasti vastaan, kun siihen nappaa kiinni. Nykymopit eivät muuten kestä yhtään retuutusta tai sitten niitä ei ole kehitetty näin vaativiin siivousolosuhteisiin. Muutaman pennun muutettua omiin koteihinsa sotkun määrä sai kohtuulliset mittasuhteet ja luovuttaminen ei tuntunutkaan enää niin helpolta. Onneksi pennut ovat löytäneet taas aivan ihanat kodit, jonne ne saattoi luovuttaa luottavaisin mielin ja jossa niitä odotettiin kovasti.

IMG_6983.JPG

Kertalaakin Vanilja Toffee 

Kolmitoistapäinen pentukatras on nyt kutistunut neljään, kotona ovat tänne jäävä Kisun tyttö Katti (virallisemmin Kertalaakin Cat In The Hat) ja Katin ainakin toistaiseksi nimetön sisko "Raitapyllykissa" (Kertalaakin Cause I'm Purrfect) sekä Murun kaksi pentua; vasta kuukauden päästä omaan kotiinsa muuttava Lexie (Kertalaakin Vadelmavene) ja poika (Kertalaakin Vanilja Toffee), jota olemme kutsuneet Jöröksi, koska pentu nyt vain on aivan Jörön näköinen. Tällä hetkellä Jörön kanssa ihmetellään minne sen toinen kives on jäänyt ja onko se ollenkaan laskeutumassa, sillä Jöröä olisi odottamassa harrastava koti ja kummatkin kivekset siis tarvitaan paikoilleen ennen tarkempia muuttosuunnitelmia. Jos toista kivestä ei pian rupea kuulumaan, Jörö etsii itselleen rakastavaa kotia ilman näyttelyhaaveita. Kisun toinen tyttö voisi olla tarjolla sijoitukseen, jos sopiva yhteistyökykyinen ja harrastamisesta kiinnostunut koti osuu kohdalle. Jos olet jommasta kummasta pennusta kiinnostunut, ota rohkeasti yhteyttä!

IMG_7036.JPG

Katti on nukahtanut kesken tuhmuuden :D

IMG_7325.JPG

Kertalaakin Cause I'm Purrfect (10 vkoa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kisun pentue, Murun 2. pentue,

Näyttelyvuoden avaus

Keskiviikko 18.1.2017 klo 14.30 - Sanna

Lauantaina korkattiin näyttelyvuosi 2017 alkaneeksi Kajaanin kansainvälisessä Tamminäyttelyssä. Kajaanin pallohalli on nykyisellä keinonurmellaan ihan mukiinmenevä näyttelypaikka, ellei näyttelyn ajankohta sattuisi olemaan vuoden kylmimpään aikaan, joka saa minut joka kerta vakavasti harkitsemaan ilmoittanko koiria vai enkö. Jonain vuonna Kajaanin näyttelyssä ollaan oltu lähes kolmenkympin pakkasella ja siitä on harrastamisen ilo ollut kaukana. Yksi jännitysmomentti lisää tietysti sekin starttaako parkkipaikalle jäätynyt auto vai ei kun kotimatkan aika koittaa. Onneksi päätin ilmoittaa koirat tälläkin kertaa, sillä lauhan ilman jatkuessa näyttelyviikonlopulle Tamminäyttely oli tällä kertaa kaikin puolin mukava kokemus ja hallissa jopa tarkeni ilman pilkkihaalaria.
-
Beaglet arvosteli Pekka Teini. Syksyllä Kihniön ryhmänäyttelyssä samalla tuomarilla Nappis voitti nartut ja sai sieltä sertin, joten päätin taktisesti ilmoittaa Kajaanin sen rumemman siskon eli Pikku-Waakun serti jahtiin, koska sisaruksilla ikä ei vielä riitä kilpailemaan cacibista. Tupuna oli myös ilmoitettu näihin geimeihin, mutta Tupunan juoksun tärppipäivät osuivat pahimmoilleen viikonlopulle ja se oli pakko jättää kotiin, koska Päppä oli ilmoitettu uroksiin. Muutaman tunnin automatka suuntaansa ja koko päivän näyttelyreissu yhdessä juoksuisen Tupunan ja Päpän kanssa oli jo ajatustasolla jotain, mitä emme halunneet kokeilla.
-
Kajaani tuntuu joka vuosi houkuttelevan hyvin ilmoittautumisia. Beagleja oli ilmoitettu 30 kappaletta, mutta paikalla oli 25 virallisissa luokissa + 1 pentuluokan koira. Päppä (American Idol Xandrina) esiintyi nyt elämänsä toisessa näyttelyssä, voitti nuortenluokan urokset ja sijoittui PU2 sertillä ja vara-cacibilla. Sen kehäesiintyminen vaatii vielä kovasti hiomista, mutta jospa ennen kevään näyttelyitä laiska emäntä viitsisi panostaa asiaan hieman enemmän. Pikku-Waakun (Kertalaakin Hyvän Ilman Lintu) kehäesiintymiseen olin hyvin tyytyväinen. Nenää houkuttelevasta keinonurmesta huolimatta se esiintyi hyvin ja tuloksesta voin olla vain ylpeä - Pikkis oli voitti nartut saaden sertin, oli ROP ja lopulta vielä hienosti RYP-4, ryhmätuomarina Riitta Lahtovaara.
-
Kiva näyttelypäivä hyvässä seurassa; tässä harrastuksessa koirien lisäksi parasta on aina mukavat kanssaharrastajat, joiden kanssa tuli taas höpötettyä niin paljon, että ajallaan kehään menokin meinasi välillä unohtua. Eikun kevään näyttelykalenteria täyttämään!
-
IMG_6093.JPG
IMG_6048.JPG
Pallohallin kelmeän keltaisessa valossa kuvaaminen on tosi vaikeaa, Päpästä ei tullut yhtään edustuskelpoista kehäotosta, mutta ohessa todiste että sekin oli mukana. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pikku-Waakku, Päppä, näyttelyt

Pentuja, pentuja!

Sunnuntai 18.12.2016 klo 18.27 - Sanna

Pennuntuoksuinen tervehdys täältä pentulaatikon laidalta!

Melkein kolme viikkoa on hujahtanut pentuja valvoessa, jonkinlaisessa väsymyksen- ja onnensekaisessa sumussa (tuttua kaikille tuoreille vanhemmille ;)). Nyt kun kriittisimmät ajat ovat takana, alan nauttia täysin siemauksin näiden kahden pentueen pentuajasta! Kisun pennut ovat nyt kolmiviikkoisia ja Murun pennut pian kaksi. Ensimmäisenä mainitut tepastelevat horjuvasti pikku kintuillaan, tapailevat leikkiä sisarustensa kanssa ja alkavat muistuttaa vähitellen pieniä koiria, jälkimmäiset voivat pulleasti; syövät ja nukkuvat ja availevat parhaillaan silmiään. Tänne en millään ole jaksanut kirjoitella, mutta Facebook-sivulta löytyy molempien pentueiden omat kuva-albumit.

Pentujen takia meillä jäi jo toista vuotta peräkkäin messukeskuksen Voittaja-näyttelyviikonloppu välistä. Se onkin ainoa asia, joka näiden pentueiden ajankohdassa harmitti, mutta minkäs teet, juoksut eivät ikinä ala silloin kuin niiden toivoisi alkavan. Näyttelyhammastani kyllä kolottaa, joten vuoden 2017 näyttelyihin startataan heti tammikuussa Kajaanista, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Penturuljanssi ei kuitenkaan toivon mukaan pääty näihin kahteen pentueeseen, sillä Waakku on astutettu kolme viikkoa sitten ja synnyttää toivottavasti tammikuun lopussa. Vielä emme tiedä onko Waakku tullut kantavaksi, mutta olen toiveikas sen suhteen. Jos olet pennun hankkimisesta meiltä kiinnostunut, kannattaa olla yhteydessä hyvissä ajoin.

WP_20161129_04_08_08_Pro.jpg

Teen itselleni aina muistiinpanot synnytyksen kulusta ja pentujen painoja kirjataan ylös suunnilleen viikon verran. Emme merkitse pentuja mitenkään, joten konsti täytyy olla, jolla pysytään kartalla siitä kuka pentu on kukakin. Kisun kahdeksikosta piirsin merkit ylös niiden synnyttyä, tämä osoittautui käteväksi tavaksi. Piirustukseen olen kirjannut myös pentujen syntymäajat ja -painot.

15369023_1826623454290063_4171860551271429663_o.jpg

Kisun kahdeksikko 13 vrk vanhoina.

15370202_1826623424290066_8025848266638006459_o.jpg

Murun vitoset 4 vrk vanhoina.

IMG_4111.JPG

Muru tyttönsä kanssa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Murun 2.pentue, Kisun pentue

Odottavan aika

Torstai 17.11.2016 klo 14.32 - Sanna

Sekä Kisun että Murun pentujen odotuksessa ollaan edetty viimeiseen kolmannekseen ja pian on aika ruveta valmistautumaan synnytyshetkeen kaivamalla pentulaatikko ja kaikki tarvittavat tykötarpeet synnytystä varten esille. Kisun maha on kasvanut suorastaan silmissä ja se on melkoinen pikkupullero vaappuessaan suuren vatsansa kanssa. Kohtu painaa jo virtsarakkoakin niin kovasti, että pissalle pitää päästä usein. Hyvää asentoa ei makuulla tahdo löytyä millään ja Kisu puhisee ja kuorsaa nukkuessaan. Kisun laskettuunaikaan on nyt 1,5 viikkoa ja tiineysultrassa lasketun viiden pennun sijasta veikkaan (ja toivon) pentuja olevan ehkä kuusi tai jopa seitsemän - mutta se selviää aikanaan.

IMG_3488.JPG

Kuvassa 50 vrk astutuksesta

Murulla kantoaikaa on jäljellä viikko enemmän. Sen maha on ainakin toistaiseksi vielä hillityn kokoinen, eikä sen olo ole onneksi läheskään yhtä hankala kuin Kisulla. Murun pentumääräksi arvaan tällä hetkellä neljä, kuten ensimmäisessä pentueessa tai ehkä viisi, mutta toki pennut vasta viimeisen parin viikon aikana ottavat nopeimman kasvupyrähdyksensä ja maha vielä tulee kasvamaan kovasti.

IMG_3395.JPG

Kuvassa 40 vrk astutuksesta

Waakku on huomenna ollut meillä jo kuusi viikkoa kyläilyreissulla. Waakun omistaja tarjosi minulle mahdollisuutta käyttää sitä toisen kerran jalostukseen leasing-sopimuksella, mistä olen hyvin iloinen, sillä Waakun ensimmäinen pentue on monintavoin onnistunut. Waakku aloitti juoksunsa eilen ja se on nyt tarkoitus astuttaa Päpällä. Kovasti odotettu pentujen vilinä ja vilske ei siis toivottavasti taukoa heti Kisun ja Murun pentueiden jälkeen, vaan jos kaikki menee suunnitelmien mukaan Waakun pentue syntyy tammikuun loppupuolella :)

IMG_3117.JPG

Waakku

Kommentoi kirjoitusta.

Oma koti kullan kallis

Torstai 3.11.2016 klo 21.38 - Sanna

Asumme lähes 200-vuotiaassa hirsirunkoisessa talovanhuksessa. Koiralauman kanssa eläessä koti rupesi viime vuosina tuntumaan ahtaalta, sillä vaikka meillä kodissa neliöitä on ihan runsaasti kolmen ihmisen ja useiden koirien asuttavaksi, huoneita on lukumäärällisesti kovin vähän. Kun laumassa on aina nuoria, puuhakkaita koiria, koirien tekemät pienet ja vähän isommatkin tuhotyöt saivat meidät haaveilemaan koirien omasta tilasta, jossa koirat voisivat viettää aikansa esim. silloin kun olemme itse töissä. Kesällä 2015 rakennuspiirustukset ja -luvat olivat vihdoin kunnossa (ja pankkikin myötämielinen), joten saimme monen vuoden suunnittelun jälkeen polkaistua haaveilemamme talon laajennusprojektin käyntiin. 

Alkuperäinen ajatus oli laajentaa taloa vain koirientilan verran ja tehdä samalla vanhan kylmän kuistin tilalle uusi lämmin kuisti - kuitenkin rakennussuunnittelijan ehdotuksesta, päädyimme jatkamaan taloa lopulta samankorkuisena kuin se on, eli saamme laajennuksessa yhtä paljon uutta tilaa sekä ylä- että alakertaan. Alakertaan tuli siis koirien omat tilat ja yläkerran uudesta tilasta tulee tulemaan meille uusi makuuhuone ja vaatehuone, kunhan ne joskus aikanaan valmistuvat. Itse tekemisessä on yksi huono puoli; rakentaminen etenee sitä mukaa mitä aika ja rahatilanne antavat myöten, mutta valmistuihan Iisakin kirkkokin joskus, eikä keskeneräisyys pahemmin haittaa meitä itseämme.

Kovasti odotettu alakerta valmistui käyttöökuntoon tämän vuoden heinäkuussa, sopivasti juuri ennen Tellervon laskettua-aikaa ja se otettiinkin heti käyttöön. Päätimme tehdä väliaikaisen makuuhuoneen Tellervon synnytyksen lähestyessä pienempään koirien uuteen huoneeseen, josta on myös oma ulko-ovi. Tellervoa oli tosi kätevä käyttää siitä usein ulkona. Se olikin niin kiva ratkaisu, että huone on edelleen makkarimme ja pysyykin sellaisena varmaan siihen asti, että yläkertakin on valmis. Koirille tuli laajennukseen uutta tilaa kaikkiaan 50 neliötä, josta ruoka- ja tarvikevarastohuone vie osan ja loppu on jaettu isompaan ja pienempään huoneeseen. Isompaan huoneeseen tilasimme Jämptiltä häkkielementit kahteen sisähäkkiin. Ajatuksena oli, että häkit helpottavat mm. luiden syömistä ja ruokkimista ja ne ovatkin osoittautuneet jo todella käytännöllisiksi.

En edelleenkään osaa ajatella laajennusta varsinaisena "kenneltilana", sillä se on meille kodin jatke; koirat asuttavat koko taloa kanssamme ihan samalla lailla kuin aikaisemminkin, nyt meillä on lisänä pari huonetta enemmän, jotka on suunniteltu juuri koiria varten. Suunnittelussa koirat on otettu huomioon lähinnä siinä, että lattiaksi valittiin maalattu betonilattia lattialämmityksellä, se kestää kosteutta ja kulutusta ja on lämpöä rakastaville beagleille todella mieluinen. Seinien alaosat laitettiin puupaneelia, mikä ei ole pureskelun kestävä vaihtoehto, mutta se on maalattuna helposti puhdistettava ja kaunis. Olen saanut kuulla ihmettelyä siitä, miksi olen sisustanut koirien huoneita (ja varastoa), mutta vaikka koirat eivät ehkä välitä valitsemistani tapeteista ja tauluista, me ihmiset viihdymme siellä huomattavasti paremmin! Kerrankin minulla on paikka jonne saan keräillä rotukrääsää ja koirien palkintoja mielin määrin. Ruusukkeet ja palkintopokaalit eivät erityisemmin hivele esteettistäsilmääni, mutta koirien huoneisiin niistä kauneimmat ja merkityksellisimmät on ihan kiva nyt laittaa esille. 

Rakennuskustannukset saatiin pysymään kurissa tekemällä kaikki mahdollinen taas itse ja oman perheen avulla. Olemme suuressa kiitollisuudenvelassa molempien isille, jotka ovat laajennuksen rakentamiseen antaneet mittaamattoman arvokkaan työpanoksensa. Ainakin näin muutaman kuukauden käytön jälkeen olen todella tyytyväinen siihen millaiseksi laajennus suunniteltiin ja miten toteutimme koirien oman tilan. Tässä pari kuvaa, lisää on varmasti luvassa myöhemmin. 

IMG_2841.JPG

Isompaa huonetta

IMG_2843.JPG

Treenaamista varten toteutin haaveen isosta peilistä, jonka edessä voi harjoitella koiran asettelua trimmipöydällä tai lattialla. Koirien mielestä on ihanaa kun ne pääsevät itse sohvalta kiipeämään pöydälle, joka on melkein kaikkien lempipaikka.

WP_20160928_13_52_55_Pro-003.jpg
Tässä laajempikuva isommasta koirien huoneesta Jämpti-elementtihäkkeineen. Ikean PS Vågö-tuolit ovat kätevä vaihtoehto pedeille ja koirat tykkäävät!

1 kommentti . Avainsanat: kenneltila

Vanhemmat kirjoitukset »