World Dog Show 2017, Leipzig

Perjantai 17.11.2017 klo 14:55 - Sanna

Vuosittain järjestettävän Maailman Voittaja-näyttelyn isäntämaana toimi tällä kertaa Saksa ja näyttelymatka oli siis helposti toteutettavissa. Rahaa reissuun meillä ei oikeastaan olisi ollut, mutta onnistuin ostamaan lentoliput edullisesti pari viikkoa ennen näyttelyä, joten murehditaan luottokorttilaskua sitten joskus myöhemmin. Teimme siis Hannun kanssa turistireissun näyttelyyn ilman koiria. Koska Leipzigiin ei mene Helsingistä suoria lentoja, teimme välilaskun menomatkalla Munichissa ja palatessa Frankfurtissa. Hotellihuoneen olin varannut meille toiveikkaana jo alkusyksystä ja onneksi en ehtinyt peruuttaa sitä, hotellivalinta nimittäin osui kerrankin nappiin, niin sijainnin kuin kivan huoneenkin osalta. Samaan hotelliin oli majoitettu näyttelyn tuomareita ja paikka oli koiraihmisiä pullollaan.

wds-31k.jpg

Puitteet tämän kokoisen näyttelyn järjestämiselle olivat Leipzigissa kunnossa. Messuhallille oli helppo matkustaa keskustasta junalla tai rautiovaunulla. Näyttelyviikko alkoi keskiviikosta, jolloin oli German Winner 2017 - Saksan Voittaja näyttely, johon oli rajoitettu osanotto ja johon osallistui 6400 koiraa. Torstaista sunnuntaihin oli WDS, lähes 25 000 koiran osanotolla. Tuhannet koirat ja kymmenet tuhannet ihmiset levittäytyivät valtavan kokoiseen Leipzig Messe-messuhalliin niin laajalle, että tungosta ei ollut missään vaiheessa. Messuhalli käsitti usean hehtaarin kokoisen sisääntuloaulan, josta lähti kävelyputket viiteen valtavaan halliin. Jokaisen kehän ympärille oli jätetty niin leveät käytävät, että niistä olisi huoletta mahtunut ajamaan vaikka kuorma-autolla silloinkin kun ihmiset ja häkit olivat levittäytyneet kehien reunoille. En tiedä oliko kyseessä jotkin turvamääräykset, mutta ihmettelin miksi kehien kokoa ei oltu otettu huomioon näin isossa näyttelyssä paremmin, kun tilaa olisi kerran ollut. Beagleja oli Maailman Voittajaan ilmoitettu huikeat 319 kappaletta ja ne arvosteltiin kolmessa eri kehässä, kolmen eri tuomarin toimesta. Kehät olisivat saaneet olla suuremmat, koska osassa luokissa oli niin paljon koiria, että ne eivät mahtuneet kehään yhtä aikaa edes seisomaan. Tuomari ei siis pystynyt luomaan minkäänlaista yleiskatsausta luokan kaikkiin koiriin yhtäaikaa kun ne oli tuotava kehään useassa eri ryhmässä. Siitä näyttelyjärjestäjiä täytyy moittia, että monet näyttelyn infokyltit oli ainoastaan saksaksi!

Keskiviikon Saksan Voittajassa beagleja oli 105 kappaletta. Onnistuin löytämään loistavan kuvauspaikan lähes tuomarin pöydän nurkalta kamerani kanssa. Päivän arvostelut kestivät noin kuusi tuntia ja koko tuon ajan seisoin paikallani raskaan kameran kanssa. Kun onnistuu nappaamaan hyvän kuvauspaikan siitä on pidettävä kiinni! Hallissa oli myös yllättävän viileä ja olin pukeutunut aivan liian kevyesti. Keskiviikko iltana jalat ja selkä olivat paikallaan seisomisesta poikki ja puhki, mutta olinpa onnistunut ottamaan hyviä kuvia lähes kaikista osallistuneista beagleista. Ihan kaikista luokkavoittajista en tuomarin kanssa ollut samaa mieltä, mutta brittiläinen ROP uros, joka seuraavana päivänä voitti rodun, ryhmän ja sijoittui lopulta Maailman Voittajassa Best In Show-3, oli upea ilmestys.

Osallistuimme vielä keskiviikkoiltana beagleihmisten yhteiselle illalliselle kauniissa kellariravintolassa. Tunnelma oli lämminhenkinen ja oli mukavaa tutustua uusiin ihmisiin. Suomessa joku ruokailija vetäisi samassa tilanteessa pihvinsä väärään kurkkuun, osa nimittäin tuli ravintolaan illalliselle koirat mukanaan ja illaspöydän ääressä istui omistajansa vieressä beagle :) Jaksan reissatessa aina ihastella tätä muualla vallitsevaa huomattavasti vapaampaa koirakulttuuria, jonka ansiosta koirat näyttävät käyttäytyvän kauniisti ja huomaamattomasti kaikkialla.

Torstai aamuna tyydyin näyttelykehän laidalla istumapaikkaan, toista päivää en olisi jaksanut seisoa kameran kanssa ja keskityin enemmänkin katsomaan esiintyviä koiria muuten kuin linssin läpi. Beaglejen taso oli mielestäni kaiken kaikkiaan aivan erinomainen. Muutamia omaan makuun todellisia "Wow!"-koiria oli esillä. Koirat esiintyivät iloisesti ja ne oli kauniisti kehään treenattuja. Käväisimme basset hound kehän laidalla tervehtimässä Petunian kasvattajaa Lenkaa. Lenka antoi minulle 200 sivuisen, tšekkiläisen Basset-oppaan, joka näyttää sisältävän muunmuassa basset houndin rotumääritelmän selitykset kuvineen, paljon tietoa rotuun vaikuttaneistä yksilöistä ja rodun historiasta ja genetiikasta. Pitkinä talvi-iltoina ohjelmassa saattaa siis olla kirjan lukua sana kerrallaan google translatorin myötäavustuksella :D Saksalaisen beaglekerhon ständiltä sain pari sikäläistä rotulehteä, niiden seurassa voin yrittää verestää unholaan painunutta saksan kielen osaamistani.

Näyttelystä en tehnyt juuri mitään ostoksia, kaupungilla tulikin sitten shoppailtua senkin edestä. Kiva reissu kaiken kaikkiaan, ensi vuonna WDS on elokuussa Amsterdamissa ja sinne toivottavasti päästään osallistumaan omienkin koirien kanssa.

IMG_20171112_235326.jpg

23434918_961765840638236_1963513604199546846_n.jpg

Leipzigista löytyneitä lasisia beaglekoristeita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: WDS, Maailman Voittaja näyttely

Voihan syksy

Lauantai 7.10.2017 klo 11:20 - Sanna

Meillä on pyykkitupa navettarakennuksessa, onneksi, sillä meillä on peräti kaksi pesukonetta; ihmisten ja koirien pyykeille omansa. Tässäkin asiassa on tärkeysjärjestys kohdallaan - meidän ihmisten kone on vanha, turhan pieni ja se tuppaa usein jättämään ohjelman kesken tai pyykit huuhtomatta. Tai jos se toimii moitteettomasti, pyykit haisevat kummalliselta. Koirien oma pesukone taas on aivan huippu, sinne mahtuu kerrallaan kaksi isoa (80 x 100 cm) ventaped-alustaa, pesuohjelmat ovat nopeita ja tehokkaita, ja se lurauttaa iloisen pikku sävelmän aina pesuohjelman päätyttyä. 

Syksyssä ei varsinaisesti ole mitään vikaa - se ei sentään ole talvi, mutta näin suurta koiraperhettä pyörittävänä viileät, aurinkoisinakin päivinä kosteat ilmat tietävät sitä, että jokainen ulkoa sisälle tepasteleva tassu tuo mukanaan kuraa ja hiekkaa. Koirien petejä saa pestä useammin kuin kesällä tai talvella. Tuntuu että meillä pyörii pyykkikone jotakuinkin aina ja tottahan se on, pelkästään koirien alustoja pestään viikossa noin viisitoista koneellista. Kuivuessaan ne vievät tietenkin valtavasti tilaa. Yksi kesän parhaista puolista on, että niiden kuivattaminen onnistuu ulkona. 


Saako kesää olla jo ikävä?

IMG_9293.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Loren muutto ja rally-tokoa

Tiistai 3.10.2017 klo 14:44 - Sanna

Honeyn poika Lore lähti omaan, uuteen kotiinsa Ouluun maanantaina. Neljässä kuukaudessa pentuun ehtii kiintyä todella syvästi ja luovuttamisessa on haikeutta, mutta koska en voi pitää kaikkia pentuja itse, olen todella onnellinen, että löysin Lorelle juuri sellaisen rakastavan ja harrastavan kodin kuin toivoinkin. Odotan mielenkiinnolla miten Lore kasvaa ja kehittyy, luonteeltaan se on aivan ihana poika ja siinä on ulkomuodollisesti paljon sellaista josta pidän.

Meidän oli tarkoitus ottaa siitä joen rannassa kauniit syksyiset kuvat viime viikonloppuna, mutta Lore vikkelänä beaglenalkuna loikkasi rannalta jokeen umpsukkeloksiin ennenkuin ehdimme aloittaa ja niinpä laiturikuvat tuli vain uitetusta koirasta. Kotipihassa otettiin sitten paremmat poseeraukset myöhemmin, kuivuneen pennun kanssa.

Tässä siis Kertalaakin Lorem Ipsum (4 kk)

IMG_1587.JPG

Lore kirsusta hännän päähän litimärkänä, syksyinen tausta olisi ollut upea! :)

IMG_1589.JPG

IMG_1600.JPG

IMG_1607.JPG

Osallistuin Tupunan kanssa rally-tokokisoihin menneenä viikonloppuna, yli puolentoista vuoden tauon jälkeen. Syksyn treenit ovat menneet välillä erinomaisen hyvin ja välillä erinomaisen huonosti, ja rehellisesti sanottuna, emme ole vielä kisavalmiita avoimeen luokkaan. Mutta kun Palveluskoiraliitto uutisoi viikko sitten ensi vuoden alusta alkaen rally-tokoakin koskevasta kilpailulisenssistä, sisuunnuin uutisesta sen verran, että ilmoitin meidät Kannuksen kokeeseen, kun se vielä on kohtuu hintaista myös tälläiselle kerran tai pari kertaa vuodessa kisaavalle.

Tupunan suosikki- ja varsinaiset bravuuriliikkeet ovat seisominen ja peruuttaminen. Olen jo aikaisemmin huomannut, että jos yhtään treenaan ja vahvistan näistä jompaa kumpaa, Tupuna tarjoaa niitä vaihtoehtona suunnilleen joka toiseen käskyyn. Koetta edeltävänä iltana ja koeaamuna se oli niin seisomisen lumoissa, että jopa perusasento olisi sen mielestä voitu suorittaa seisten. Kyllä se istuminenkin onneksi löytyi vaihtoehdoksi kisasuoritukseen mennessä, kun tein istumistoistoja lähes epätoivoisesti lihapullien voimalla ennen sitä.

Poden aivan järkyttävää kilpailujännitystä lajista riippumatta, joten kisaaminen on ehkä minulle vielä tärkeämpää "häiriötreeniä" kuin koiralle. Meidän vuoromme lähestyessä kurkkua kuristi ja oikeasti pelkäsin, että saatan pyörtyä kehään, joten siinä mielessä suoritukseen täytyy olla tyytyväinen kun niin ei käynyt. ;) Rata oli mielestäni tosi kiva, tosin tietysti siellä oli pelkäämäni "istu-seiso-kierrä koira ympäri"-kyltti, jonka tiesin olevan meille varma kompastuskivi. Oletin nimittäin, että sen jälkeen Tupuna ei enää istu millekään kyltille, mutta kävikin niin että kun vahvistin istumista ennen kehään menoa, Tupuna ei enää pyydettäessäkään tarjonnut seisomista. Kokonaissuoritus oli hyvin meidän tasoinen, avoimen luokan tiukat paikallaan käännökset vasemmalle tarvitsevat vielä paljon treeniä ja Tupuna on seuraamisen suhteen on/off tyyppiä; se tekee joko upeaa seuraamista hienolla katsekontaktilla tai sitten se haistelee, eli tämä myös vaatii vielä paljon harjoitusta! Pisteitä 61 eli ei hyväksyttyä tulosta. Saimme kuitenkin tuomaripalkinnon yhteistyöstä ja jälleen erityismaininnat seuraamisesta, joka on tosiaan hienoa silloin kun olemme samalla aaltopituudella. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että tästä koepäivästä sain taas uutta intoa treenaamiseen. Kenties voisimme käydä toisissakin kisoissa tänä vuonna, ennenkuin Tupuna toivottavasti jää loppuvuodesta äitiyslomalle.

22154454_936403946507759_6685441087750379051_n.jpg

Kisarata

22050219_936403899841097_8889201972118530127_n.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tupuna, rally-toko, Lore

Kuulumisia

Perjantai 25.8.2017 klo 12:27 - Sanna

Näin on taas vuosineljännes hurahtanut hiljaisuudessa blogin puolella. Monet kerrat on ollut tarkoitus kirjoitella meidän koiraperheen kuulumisista, mutta ikinä aikaa ei muka syystä tai toisesta ole paneutua koneen ääreen ajatuksen kanssa. Kesä tuli ja meni, ja syksy tekee nyt tuloaan. Honeyn ja Lelun pennut syntyivät aivan alkukesästä. Siinä missä talvella Murun ja Kisun pentueet olivat erittäin tyttövoittoisia, tällä kertaa saatiin roppakaupalla poikia ja moni pentua odottanut joutui valitettavasti pettymään. Narttuja oli nimittäin kysytty molemmista pentueista niin paljon, että lähes kaikki pennut olisivat saaneet olla niitä. Honey ja Lelu saivat molemmat vain yhden tyttären ja jalostussuunnitelmiani ajatellen niistä molemmista toivotaan jatkoa kasvatustyöhön aikanaan tulevaisuudessa. Niinpä Honeyn tyttö, Kertalaakin Loves Me Loves Me Not "Hula", muutti ihanaan sijoituskotiin ja Lelun tytär, Kertalaakin Me Me Me "Mimi", asuu ainakin toistaiseksi kotona. Honeyn pentueesta on vielä vapaana K. Lorem Ipsum "Lore" näyttelyitä harrastavaan kotiin.

IMG_1159.JPG

Lore ja Beaver lenkillä, molemmilla kävyt suussa.

Kesämme on kulunut koirien ohessa työpainoitteisesti, kuten maatiloilla yleensä. Peltotöitä, rehuntekoa ja lampaille laiduntentekoa riittää, lisäksi Hannu tekee nykyään myös yrittäjänä lomituksia muille maatiloille. Saimme kuitenkin toteutettua haaveemme vapaa-ajan kodista, ja kesäkuun lopussa meille luovutettiin avaimet ostamaamme 50-luvun rintamamiestaloon Virroilta, Pirkanmaalta. Olemme nyt ehtineet viettää siellä viikon kahteen eri otteeseen. Talo on lähes alkuperäisessä kunnossa ja tekemistä riittää siis paljon. Toisaalta se on juuri sellainen kuin halusimme; sitä ei olla pilattu muovimatoilla, laminaateilla tai epämääräisillä remonteilla. Tontin aitaus oli ensimmäinen ja suurin urakka, ja meitä oli siinä auttamassa Hannun vanhemmat. Hehtaarin tontista aidattiin suurin osa ja pystymme lomailemaan siellä mukavasti koko lauman kanssa. Nautimme hiljaisuudesta ja siitä että yhtään naapuria ei ole näköpiirissä. Taloa remontoimme pikkuhiljaa ajan kanssa, se on onneksi täysin asuttavassa kunnossa. 

WP_20170724_12_45_22_Pro.jpg

Mökkielämää - meidän pitää viedä mökille toinenkin sohva...

Pentueiden takia kesän näyttelykäynnit ovat olleet minimissä, heinäkuussa kävin Ylivieskan näyttelyssä ja Saarijärvelle oli tarkoitus mennä, mutta sairastuin juuri silloin. Tässä kuussa käytiin sentään Lohtajan ryhmänäyttelyssä. Vieläpä kahdesti, olimme nimittäin paikalla jo vuorokautta liian aikaisin, ihmettelemässä missä kaikki koirat ja ihmiset ovat... Onneksi kyseessä oli lähinäyttely, jatkossa lienee syytä tarkistaa näyttelypäivä hieman tarkemmin.

Kävin kesäkuussa astutusreissulla Waakun ja Tupunan kanssa. Waakun astutus Bory Wood Kevinillä onnistui hyvin ja olikin pettymys kun Waakku jäikin tyhjäksi. Yhdistelmä olisi ollut todella mielenkiintoinen. Tupunan suunniteltu astutus ei oikein onnistunut ja astutin Tupunan siksi kotona Päpällä ja osasin siis odottaa sen jäävän tyhjäksi, niinkuin kävikin. Epäilen Päpän olevan steriili ja tämä vahvisti tuota epäilyä entisestään. Seuraavaksi tutkitaan sen siemenneste. Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, meille olisi siis syntynyt pentueet elokuun puolivälissä. Kaiken huippu oli, että kokematon nuori eläinlääkäri ultrasi molemmat nartut kantaviksi reilu neljä viikkoa astutusten jälkeen. Suhtauduin tulokseen heti hyvin epäillen ja kaksi viikkoa myöhemmin asia varmistettiin uusintaultrassa. Valitettavasti tuon mokan takia kaikkien mahdollisten syysnäyttelyiden ilmoittautumisajat ehtivät mennä umpeen. Ei siis pentuja, eikä näyttelyitä tänä syksynä. Uudet suunnitelmat pyörivät mielessä ja seuraava pentue on näillä näkymin suunnitteilla alkuvuodelle 2018.

Kommentoi kirjoitusta.

Kesän ja pentujen odotusta

Maanantai 8.5.2017 klo 17:56 - Sanna

Kevät on pikkuhiljaa hiipinyt tänne Kannukseenkin, vaikka huhtikuussa sitä ei uskaltanut edes toivoa. Ensimmäistä kertaa näiden viidentoista Kannuksessa viettämäni kevään aikana vappunakin oli vielä lumi maassa. Pikku vesisateen ja parin aurinkoisen päivan ansiosta se on nyt sulanut vauhdilla, ja meidänkin piha on jo lähes lumeton, vaikka koirat tallovat lumen talven aikana tiiviiksi massaksi. Minulle maan paljastuminen tarkoittaa aina muutaman päivän ahkeraa kakan keruuta ennen haravan varteen tarttumista, talven aikana lumen alle jää väkisin yllätyksiä - tällä laumalla paljon. Onneksi nyt on ollut kuivat ja tuuliset pihansiivousilmat ja olen saanut suurimman osan pihasta siistittyä ja haravoitua. Kunhan loputkin aidatusta piha-alueesta kuivuu, niin ollaan valmiita ottamaan kesä vastaan. Suunnitelmiin kuuluu vähän piha-aidan vaihtamista ja kaikenlaista pientä laittoa, jota tuntuu aina riittävän.

Meille kevät toi ison muutoksen. Äitini eli meidän rakas "kennelmummi" muutti Etelä-Suomeen ja niin koiralaumalta lähti luottohoitaja kauas. Toki hän tulee meille koiria hoitamaan tarvittaessa pidemmän loman ajaksi, mutta arkea ja yhden päivän reissuja varten samaa apua ei enää ole saatavilla. Tämä vaikuttaa väkisin paljon meidän kaikenlaisiin menoihin ja suunnitelmiin. Yksi ratkaisu ongelmaan voisi olla luotettava, kiva kenneltyttö, jota kiinnostaisi satunnaiset työt beaglelauman hoitajana.

Pikkumammat, Honey ja Lelu, pyöristyvät ja meille odotetaan kahta pentuetta. Honeyn kanssa käytiin varsin onnistuneilla treffeillä Lapinlahdella tapaamassa Kustia (Punapihlajan Gusti). Pentueen laskettuaika on vajaan kolmen viikon päästä.

WP_20170330_20_38_44_Pro.jpg

Lelu Ruotsiin lähdössä

Lelun kanssa reissattiin viikkoa myöhemmin Ruotsiin tapaamaan Anakinia (Maple Ridge Northern Lights). Matkaan lähdettiin todella tiukalla aikataululla, koska meillä oli juuri pahimmoilleen huhtikuun karitsoinnit menossa. Kahteen ja puoleen vuorokauteen päästeltiin reitti Kannus-Turku-Tukholma-Rättvik-Umeå-Vaasa-Kannus. Autonmittariin kilometrejä kertyi rapiat 1600 km ja reissun ainoat rennot hetket olivat ruokailu laivan buffetissa menomatkalla ja ihana illallinen uroksen omistajan Madeleinen luona. Lelu on onneksi loistava reissaaja. Matkustimme nyt ensimmäistä kertaa laivalla koiran kanssa ja se oli ihan mukava kokemus. Mennessä Viking Linella, Turusta Tukholmaan, ja tullessa Wasa Linella, Umeåsta Vaasaan. Muuten tämä pikku "loma" oli raskasta yhtäsoittoista autossa istumista. Pääasia tietysti oli, että astutus määränpäässä onnistui hienosti ja jännitys huipentui nyt viikkoja myöhemmin iloisesti - Lelu on tullut kantavaksi ja astutusreissu oli siis kaikin puolin onnistunut. 

Nyt saamme jännityksellä odottaa sekä Honeyn että Lelun synnytystä ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Olen todella innoissani näistä tulevista kesäpennuista, etenkin kun meidän pentueet ovat lähes kaikki olleet talviaikaan. Ihanaa päästä pienten pentujen kanssa ulkoilemaan heti muutaman viikon iästä alkaen! Toivottavasti kurjien kevätkelien jälkeen luvassa on kaunis ja lämmin kesä. 

WP_20170331_15_28_52_Pro.jpg

Maisema hotellin ikkunasta Rättvikissa

WP_20170331_18_06_57_Pro.jpg

Best Western-hotellissa oli hienosti oma peti huoneessa varattuna koiravieraalle :) Ihme kyllä, Lelu valitsi tämän pedin sängyn sijaan.

WP_20170401_17_53_19_Pro.jpg

Wasa Linen koirahytti oli kamala jäänne ehkä 80-luvulta, mutta kyllä näissäkin sängyissä umpiväsyneenä muutaman tunnin tirsat otettiin paluumatkalla.

2 kommenttia . Avainsanat: Honey, Lelu

Vaasan näyttely

Keskiviikko 12.4.2017 klo 13:09 - Sanna

Vaasan KV-näyttely on lemppari sisänäyttelynäni perinteisesti kuulunut joka vuosi meidän ohjelmaan, joten niinpä sinne mentiin taas viime viikonloppuna. Beagleja oli vain 9 kappaletta. Kunpa vain näyttelytoimikunnat hoksaisivat välillä ottaa beagleja arvostelemaan muitakin kuin niitä samoja tuomareita, jotka arvostelevat joka vuosi tällä samalla alueella monessa ryhmänäyttelyssä.

Tellervon poika Sauli (Kertalaakin Salamatkustaja) osallistui pentuluokkaan, jääden toiselle uros pennulle tällä kertaa toiseksi, tuloksella pek2. Saulista on kasvanut reipas ja erittäin avoin nuorimies. Omista koiristamme olin ilmoittanut Päpän ja Lelun. Päppä oli uroksista ainoa erinomaisen ja SA:n saanut, joten sert ja Cacib saatiin vähän liiankin helposti. Lelu sijoittui avoimessa luokassa toiseksi ja samassa järjestyksessä pn-kehässä, tuloksena siis PN2 vara-sert ja vara-Cacib. Päppä oli lopulta ROP, mutta tällä kertaa emme jääneet odottelemaan ryhmäkilpailuja.

Tällä reissulla treffattiin myös Hugo (K. Cattitude), josta on kehittymässä komea poika, toivottavasti se malttaa pysyä rotumääritelmän mitoissa.

Päpän ja Lelun kehäkuvista kiitos Elisalle! :)

IMG_8488.JPG

American Idol Xandrina "Päppä" PU1, sert, Cacib ja ROP

IMG_8497.JPG

Anvi High Line Reni Fortuna "Lelu" PN2 vara-sert ja vara-Cacib

IMG_8531.JPG

Kertalaakin Salamatkustaja "Sauli" 8,5 kk

IMG_8543.JPG

Kertalaakin Cattitude "Hugo" 4,5 kk

2 kommenttia .

Lyytin kuulumisia

Lauantai 25.3.2017 klo 0:18 - Sanna

Pitkästä aikaa täytyy kirjoitella vähän Lyytistä ja siitä miten pienellä asialla voi olla valtava merkitys koiran elämänlaatuun. Lyytillä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta pari vuotta sitten. Silloin aloitettiin levytyroksiinilääkitys ja Lyyti piristyi selkeästi joksikin aikaa. Painonhallintaongelmat kuitenkin jatkuivat ja Lyyti on ajan kuluessa lihonut jatkuvasti huolimatta siitä, että lääkitys on ollut muka kohdillaan ja ruoka on aina kevyintä mahdollista. Annoskootkaan eivät päätä huimaa.

Pari kuukautta sitten lisäsimme lääkkeen annostusta vähän ja reilussa viikossa tapahtui valtava muutos. Sen sijaan että Lyyti täytyy patistaa aamupissalle puolenpäivän kieppeillä, se nousee silloin kuin mekin. Hannu käy parina päivänä viikossa toisella maatilalla töissä ja nousee niinä aamuina viideltä, uskomatonta mutta Lyytikin on silloin tikkana pystyssä! Se on ruvennut leikkimään muiden koiriemme kanssa, enkä edes muista koska se olisi viimeksi tehnyt niin. Lyyti on nyt aivan erityisen ihastunut Päppään ja sitä se käy itse usein haastamassa leikkiin hieman kömpelösti, mikä on tosi suloista seurattavaa.

Tuntuu siltä kuin koira olisi saanut aivan uuden elämän pikkuruisen tabletin puolikkaan ansiosta. Jäyhästä ja hitaasti syttyvästä koirasta on kuoriutunut elämäniloinen touhuaja. Kaiken lisäksi se on nyt selvästi hieman hoikistunut - ehkä kadonneen vyötärön metsästys ei olekaan aivan saavuttamaton tavoite. Minulla on sanoinkuvaamattoman hyvä mieli Lyytin puolesta, se tuntuu aivan säteilevän ja häntä heiluen se on valmiina aina kaikkeen. Tosin Lyytihän meillä on kaikkein kamalin ja ansioitunein ruokarosvo, joten nyt uudella energiaboostilla varustettuna se on lähes pitelemätön. Yhtenä aamuna Lyyti oli jo ennen viittä kolistellut olohuoneessa pitkin pöytiä ja koittanut roikkua olisiko kirjahyllyihin unohtunut jotakin syötäväksi kelpaavaa... Mutta suotakoon toisinaan tämä harmaiden hiusten aiheuttaminen tälle helmikuussa 7-vuotis synttäreitään viettäneelle rakkaalle beaglerouvalle 

IMG_8390.JPG

Lyyti 7-v.

IMG_8397.JPG

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lyyti

"Päänäyttely" viikonloppu

Perjantai 10.3.2017 klo 0:33 - Sanna

Viime viikonloppu hujahti beaglemaisissa merkeissä Kouvolassa beaglein "päänäyttelyssä". Päänäyttely heittomerkeissä siksi, että kyseessä oli tavallinen ryhmänäyttely, koska rotujärjestö ei ollut muistanut anoa erikoisnäyttelyä lainkaan tälle vuodelle... Minulla alkoi edeltävänä sunnuntaina flunssa, joka osoittautui niin ärhäkäksi että vielä keskiviikkona ja torstaina olin kovan kuumeen kourissa ja olo sen mukainen. Päätin kuitenkin että perjantaina lähdetään reissuun vaikka pää kainalossa, olimmehan odottaneet tätä viikonloppua kovasti, koska harvakseltaan on näitä tilaisuuksia tavata paljon muita beagleihmisiä ympäri Suomen yhdellä kertaa ja lisäksi meillä oli ollut maatilan töistä vapaata viimeksi syyskuussa. Sitten flunssa kaatoi petiin torstai-iltana myös meidän kennelmummin eli äitini ja niin yhteiset viikonloppusuunnitelmat kariutuivat siihen, että Hannun täytyikin jäädä kotiin koiria hoitamaan.

Olin ilmoittanut näyttelyyn Päpän, Pikku-Waakun, Nappiksen ja Lelun. Koska lähdin matkaan yksin ja vielä huonokuntoisena, päätin karsia mukaan lähtevien koirien määrän kahteen, sillä kaikki neljä edustavat meidän "nuorisojoukkoa", joista kukaan ei ole ollut koskaan vielä hotellissa. Mukaan lähtivät Nappis ja Lelu. Samalla reissulla omaan uuteen kotiinsa lähti Jörö (Kertalaakin Vanilja Toffee), joka muutti isovelipuolensa Kapun (K. Kapteeni Käskee) kaveriksi Turkuun. Niin köröttelin pakettiautolla Kouvolaan koirakolmikkon kanssa perjantai-iltana.

IMG_7872.JPG

Pikkuveli Jörö ja isoveli Kapu kohtaavat ensikertaa

WP_20170304_17_30_14_Pro.jpg

Lelu ja Nappis

Seuraava yö meni hotellissa kahden peiton alla palellessa ja keuhkoja ulos rykiessä kun kuume taas nousi, joten näyttelyaamuna lauantaina oli jokseenkin kurja olo surkeasti nukutun yön jälkeen. Lenkitin koirat ja aamupalan jälkeen ajoin näyttelypaikalle. Näyttelypäivää tuli seuraamaan turistina kasvattimme Jännä (K. Jännän Äärellä) omistajansa Juhan kanssa. Olipa kiva nähdä taas Jännä, kun edellisestä tapaamisesta rupeaa olemaan vuosi. Kaikki oheiset näyttelykuvat ovat Juhan ottamia, kiitos vielä niistä!

IMG_7923.JPG

Jännä

Näyttelyyn oli ilmoitettu 77 beaglea. Kasvateistamme Nappiksen lisäksi oli ilmoitettu sen velipoika Nemo (K. Hip Hip Hurraa), joka oli  meillä syksyllä parin viikon näyttelyturneella. Sain ilokseni esittää Nemon. Nemo esiintyi junioriluokassa, jossa oli viisi urosta. Nemo voitti luokkansa erinomaisella ja SA:lla. Kun lopulta kaikki urokset oli arvosteltu, vuorossa oli parhaan uroksen valinta, kaikkiaan kymmenen urosta sai SA:n. Nemon kanssa päivä meni yli odotusten, sillä se sijoittui hienosti PU-3 ja sai muistoksi tästä näyttelystä vara-sertin. Onnea vielä Sonja Ja Esa!

IMG_7905.JPG

Nepander

Nuorten luokassa narttuja oli neljä. Nappis sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sijoittui luokassa toiseksi SA:lla.

Nappiksen arvostelu: "Erinomaisen tyyppinen, hienosti esiintyvä, hyvin rakentunut narttu. Erinomainen luusto ja käpälät. Sopiva kaula. Ikään sopiva, vielä hivenen kapea pää. Kauniit silmät, reilut huulet. Liikkuu takaa & sivusta hyvin. Etuliikkeen tulee vielä asettua. Hieno esiintyjä."

Avoimessa luokassa narttuja olikin sitten iso liuta, paikalla 14 kappaletta. Lelu on luokassaan virallisen nimensä takia lähes aina ensimmäisenä, mikä on hieman harmillista, sillä se kantaa itsensä huomattavasti paremmin, jos joku toinen juoksee sen edellä veturina. Lelulle laatuarvostelussa erinomainen ja sen jälkeen saimmekin siirtyä odottamaan muiden arvostelua kehän ulkopuolelle pitkäksi aikaa. Minulla alkoi nuhakuumeen takia vointi olla tässä kohtaa iltapäivää melkoisen kehno ja mielessäni mietin, miten jaksan päivän loppuun asti. Istuskelinkin lähes koko luokan koirien arvostelun ajan tuolillani toppatakkiin kääriytyneenä. Lelu sijoittui avoimessa luokassa lopulta neljänneksi ja sai SA:n sekin.

Lelun arvostelu: "Erinomaisen tyyppinen, ryhdikäs. Hyvä lihaskunto ja mallikas luusto. Kootut käpälät. Tarpeeksi korkeutta eturaajoissa. Jäntevä runko. Erinomainen häntä. Keskiruskeat silmät, hyvä pää. Lihaksikas takaosa. Esiintyy erinomaisesti. Laadukkaat, etenevät, terveet liikkeet. Upeasti treenattu esiintyminen."

Ronda esitti Lelun PN-kilpailuluokassa, kiitos siitä! Siellä lähdettiin pyörähtämään sillä mielellä, että meidän tytöille sieltä ei sijoituksia tule ja kehästä päästyäni ehdin jo laittaa molemmille koirille tavalliset pannat ja hihnat ja vetäistä itselleni toppatakin päälle, kun yht'äkkiä minua huudettiin vara-sertin jakoon Nappiksen kanssa. En osannut ollenkaan ajatella, että serti ja vara-serti ei PN-luokassa neljälle sijoittuneelle kelvannutkaan. Pikku sähellyksen jälkeen Nappiksen kanssa uudestaan kehään, josta sähellyksen kanssa meidät lähetettiin samoin tein pois ja tultiin heti kiskomaan hihasta taas takaisin. Vara-sertin kanssa Nappiskin tästä näyttelystä kotiin lopulta lähti :D 

IMG_7984.JPG

Nappis

IMG_7991.JPG

Lelu

IMG_8011.JPG

Lelu pönöttää

Rodun arvostelun päätyttyä palasin hotellille pariksi tunniksi lepäämään ja särkylääkeiden kanssa voimiani keräämään. Illalla jaksoin käydä syömässä ja seurustella muutaman tunnin muiden saman henkisten beagleihmisten kanssa. Ihanaa oli myös nähdä muutama viikko sitten sijoituskotiin muuttanut Kisun tyttö Zara (K. Cause I'm Purrfect), joka oli Rondan ja Marian matkassa.

Harmitti kovasti, että sairastumisten piti osua meidän perheessä juuri tälle viikonlopulle, mutta niille ei mahda mitään. Ehkä taas jossain kohtaa mielessä kävi nopeasti ajatus siitä, kuinka hullu harrastus tämä onkaan, kun puolikuntoisena ajelee toiselle puolelle Suomea päiväksi palelemaan vanhaan kasvihuoneeseen; mutta vaikka suurempaa menestystä ei tullut, tämä viikonloppu oli kaiken kaikkiaan reissaamisen arvoinen. Seuraavia näyttelyitä odotellessa ;)

WP_20170304_18_03_51_Pro.jpg

Iltalenkillä Kuusankoskella

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, Lelu, Nappis

Tupa hiljenee

Keskiviikko 8.2.2017 klo 0:30 - Sanna

Kymmenen viikkoa pentujen kanssa on hujahtanut kuin siivillä. Monesti on ollut tarkoitus kirjoitella jotain pennullisesta elämän menosta tänne blogin puolelle, mutta kun lampolassa karitsoinnit alkoivat kuukausi takaperin, aika ei vaan kertakaikkiaan riitä kaikkeen. 

Pennut ovat aamuisin herättyään olleet kimpussa kuin herhiläislauma, ovathan ne joutuneet viettämään aina kokonaisen yön aitaukseen suljettuna ja ilman ihmisen huomiota. Koko perhe on tottunut kävelemään jalkoja lattian pintaa liu'uttaen, sillä aina vähintään yksi pentu oli jäämässä jalan alle, samalla kun pari muuta repi lahkeista tai pureutui varpaisiin kiinni. Mistä tahansa avautuvasta ovesta tai portista ryntääminen on pentujen mielestä ihanaa! Oli se sitten keittiöstä koirien tilaan tai pihalle tai toisin päin, niin jonnekin on aina mahtavaa rynnistää koko joukolla. Erikoisen lauha kelinen tammikuu oli meille pentujen kanssa erinomainen juttu, ulkona ollaan päästy käymään usein ja pentujen mielestä pihalla on kivaa. Jälleen kerran olen saanut todeta, että isossa joukossa pennuista kehittyy todella reippaita. Ne aiheuttavat itse niin paljon säpinää ja meteliä, että kukaan ei pysty vetäytymään joukosta sivuun. Meillä on tietysti käynyt todella paljon pentujen ihastelijoita ja pennut ovat supersosiaalisia ihmisiä kohtaan.

IMG_6696.JPG

Tässä vielä koko pentujengi kasassa, kaikki ei kuitenkaan kuvassa, oli vilinää! 

Pentulauman kanssa eläessä nauru on ollut herkässä ja jos pennut ovat pikkuisen aiheuttaneet harmaita hiuksia, niin näillä nauruilla on kyllä pidennetty ikää senkin edestä. Kuluneet viikot ovat sisältäneet erityisesti siivousta; talouspaperia on kulunut kilometrikaupalla ja Tolua pullotolkulla. Ensimmäistä kertaa pentujen luovutuksen alkaminen tuntui jopa hieman huojentavalta, 13 kappaletta 7-8 viikkoista beaglen alkua sotkee aivan uskomattomasti. Olen kehittynyt tänä aikana tosi nopeaksi kakan poimijaksi, pennut nimittäin osaavat odottaa hampaat napsuen serla-pala kourassa kumartuvaa kakan kerääjää. Moppaamisessa on ollut omat haasteensa, moppihan on aivan vastustamaton pakeneva saalis pennun silmissä ja se tappelee vielä ihanasti vastaan, kun siihen nappaa kiinni. Nykymopit eivät muuten kestä yhtään retuutusta tai sitten niitä ei ole kehitetty näin vaativiin siivousolosuhteisiin. Muutaman pennun muutettua omiin koteihinsa sotkun määrä sai kohtuulliset mittasuhteet ja luovuttaminen ei tuntunutkaan enää niin helpolta. Onneksi pennut ovat löytäneet taas aivan ihanat kodit, jonne ne saattoi luovuttaa luottavaisin mielin ja jossa niitä odotettiin kovasti.

IMG_6983.JPG

Kertalaakin Vanilja Toffee 

Kolmitoistapäinen pentukatras on nyt kutistunut neljään, kotona ovat tänne jäävä Kisun tyttö Katti (virallisemmin Kertalaakin Cat In The Hat) ja Katin ainakin toistaiseksi nimetön sisko "Raitapyllykissa" (Kertalaakin Cause I'm Purrfect) sekä Murun kaksi pentua; vasta kuukauden päästä omaan kotiinsa muuttava Lexie (Kertalaakin Vadelmavene) ja poika (Kertalaakin Vanilja Toffee), jota olemme kutsuneet Jöröksi, koska pentu nyt vain on aivan Jörön näköinen. Tällä hetkellä Jörön kanssa ihmetellään minne sen toinen kives on jäänyt ja onko se ollenkaan laskeutumassa, sillä Jöröä olisi odottamassa harrastava koti ja kummatkin kivekset siis tarvitaan paikoilleen ennen tarkempia muuttosuunnitelmia. Jos toista kivestä ei pian rupea kuulumaan, Jörö etsii itselleen rakastavaa kotia ilman näyttelyhaaveita. Kisun toinen tyttö voisi olla tarjolla sijoitukseen, jos sopiva yhteistyökykyinen ja harrastamisesta kiinnostunut koti osuu kohdalle. Jos olet jommasta kummasta pennusta kiinnostunut, ota rohkeasti yhteyttä!

IMG_7036.JPG

Katti on nukahtanut kesken tuhmuuden :D

IMG_7325.JPG

Kertalaakin Cause I'm Purrfect (10 vkoa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kisun pentue, Murun 2. pentue,

Näyttelyvuoden avaus

Keskiviikko 18.1.2017 klo 14:30 - Sanna

Lauantaina korkattiin näyttelyvuosi 2017 alkaneeksi Kajaanin kansainvälisessä Tamminäyttelyssä. Kajaanin pallohalli on nykyisellä keinonurmellaan ihan mukiinmenevä näyttelypaikka, ellei näyttelyn ajankohta sattuisi olemaan vuoden kylmimpään aikaan, joka saa minut joka kerta vakavasti harkitsemaan ilmoittanko koiria vai enkö. Jonain vuonna Kajaanin näyttelyssä ollaan oltu lähes kolmenkympin pakkasella ja siitä on harrastamisen ilo ollut kaukana. Yksi jännitysmomentti lisää tietysti sekin starttaako parkkipaikalle jäätynyt auto vai ei kun kotimatkan aika koittaa. Onneksi päätin ilmoittaa koirat tälläkin kertaa, sillä lauhan ilman jatkuessa näyttelyviikonlopulle Tamminäyttely oli tällä kertaa kaikin puolin mukava kokemus ja hallissa jopa tarkeni ilman pilkkihaalaria.
-
Beaglet arvosteli Pekka Teini. Syksyllä Kihniön ryhmänäyttelyssä samalla tuomarilla Nappis voitti nartut ja sai sieltä sertin, joten päätin taktisesti ilmoittaa Kajaanin sen rumemman siskon eli Pikku-Waakun serti jahtiin, koska sisaruksilla ikä ei vielä riitä kilpailemaan cacibista. Tupuna oli myös ilmoitettu näihin geimeihin, mutta Tupunan juoksun tärppipäivät osuivat pahimmoilleen viikonlopulle ja se oli pakko jättää kotiin, koska Päppä oli ilmoitettu uroksiin. Muutaman tunnin automatka suuntaansa ja koko päivän näyttelyreissu yhdessä juoksuisen Tupunan ja Päpän kanssa oli jo ajatustasolla jotain, mitä emme halunneet kokeilla.
-
Kajaani tuntuu joka vuosi houkuttelevan hyvin ilmoittautumisia. Beagleja oli ilmoitettu 30 kappaletta, mutta paikalla oli 25 virallisissa luokissa + 1 pentuluokan koira. Päppä (American Idol Xandrina) esiintyi nyt elämänsä toisessa näyttelyssä, voitti nuortenluokan urokset ja sijoittui PU2 sertillä ja vara-cacibilla. Sen kehäesiintyminen vaatii vielä kovasti hiomista, mutta jospa ennen kevään näyttelyitä laiska emäntä viitsisi panostaa asiaan hieman enemmän. Pikku-Waakun (Kertalaakin Hyvän Ilman Lintu) kehäesiintymiseen olin hyvin tyytyväinen. Nenää houkuttelevasta keinonurmesta huolimatta se esiintyi hyvin ja tuloksesta voin olla vain ylpeä - Pikkis oli voitti nartut saaden sertin, oli ROP ja lopulta vielä hienosti RYP-4, ryhmätuomarina Riitta Lahtovaara.
-
Kiva näyttelypäivä hyvässä seurassa; tässä harrastuksessa koirien lisäksi parasta on aina mukavat kanssaharrastajat, joiden kanssa tuli taas höpötettyä niin paljon, että ajallaan kehään menokin meinasi välillä unohtua. Eikun kevään näyttelykalenteria täyttämään!
-
IMG_6093.JPG
IMG_6048.JPG
Pallohallin kelmeän keltaisessa valossa kuvaaminen on tosi vaikeaa, Päpästä ei tullut yhtään edustuskelpoista kehäotosta, mutta ohessa todiste että sekin oli mukana. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pikku-Waakku, Päppä, näyttelyt

Pentuja, pentuja!

Sunnuntai 18.12.2016 klo 18:27 - Sanna

Pennuntuoksuinen tervehdys täältä pentulaatikon laidalta!

Melkein kolme viikkoa on hujahtanut pentuja valvoessa, jonkinlaisessa väsymyksen- ja onnensekaisessa sumussa (tuttua kaikille tuoreille vanhemmille ;)). Nyt kun kriittisimmät ajat ovat takana, alan nauttia täysin siemauksin näiden kahden pentueen pentuajasta! Kisun pennut ovat nyt kolmiviikkoisia ja Murun pennut pian kaksi. Ensimmäisenä mainitut tepastelevat horjuvasti pikku kintuillaan, tapailevat leikkiä sisarustensa kanssa ja alkavat muistuttaa vähitellen pieniä koiria, jälkimmäiset voivat pulleasti; syövät ja nukkuvat ja availevat parhaillaan silmiään. Tänne en millään ole jaksanut kirjoitella, mutta Facebook-sivulta löytyy molempien pentueiden omat kuva-albumit.

Pentujen takia meillä jäi jo toista vuotta peräkkäin messukeskuksen Voittaja-näyttelyviikonloppu välistä. Se onkin ainoa asia, joka näiden pentueiden ajankohdassa harmitti, mutta minkäs teet, juoksut eivät ikinä ala silloin kuin niiden toivoisi alkavan. Näyttelyhammastani kyllä kolottaa, joten vuoden 2017 näyttelyihin startataan heti tammikuussa Kajaanista, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Penturuljanssi ei kuitenkaan toivon mukaan pääty näihin kahteen pentueeseen, sillä Waakku on astutettu kolme viikkoa sitten ja synnyttää toivottavasti tammikuun lopussa. Vielä emme tiedä onko Waakku tullut kantavaksi, mutta olen toiveikas sen suhteen. Jos olet pennun hankkimisesta meiltä kiinnostunut, kannattaa olla yhteydessä hyvissä ajoin.

WP_20161129_04_08_08_Pro.jpg

Teen itselleni aina muistiinpanot synnytyksen kulusta ja pentujen painoja kirjataan ylös suunnilleen viikon verran. Emme merkitse pentuja mitenkään, joten konsti täytyy olla, jolla pysytään kartalla siitä kuka pentu on kukakin. Kisun kahdeksikosta piirsin merkit ylös niiden synnyttyä, tämä osoittautui käteväksi tavaksi. Piirustukseen olen kirjannut myös pentujen syntymäajat ja -painot.

15369023_1826623454290063_4171860551271429663_o.jpg

Kisun kahdeksikko 13 vrk vanhoina.

15370202_1826623424290066_8025848266638006459_o.jpg

Murun vitoset 4 vrk vanhoina.

IMG_4111.JPG

Muru tyttönsä kanssa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Murun 2.pentue, Kisun pentue

Odottavan aika

Torstai 17.11.2016 klo 14:32 - Sanna

Sekä Kisun että Murun pentujen odotuksessa ollaan edetty viimeiseen kolmannekseen ja pian on aika ruveta valmistautumaan synnytyshetkeen kaivamalla pentulaatikko ja kaikki tarvittavat tykötarpeet synnytystä varten esille. Kisun maha on kasvanut suorastaan silmissä ja se on melkoinen pikkupullero vaappuessaan suuren vatsansa kanssa. Kohtu painaa jo virtsarakkoakin niin kovasti, että pissalle pitää päästä usein. Hyvää asentoa ei makuulla tahdo löytyä millään ja Kisu puhisee ja kuorsaa nukkuessaan. Kisun laskettuunaikaan on nyt 1,5 viikkoa ja tiineysultrassa lasketun viiden pennun sijasta veikkaan (ja toivon) pentuja olevan ehkä kuusi tai jopa seitsemän - mutta se selviää aikanaan.

IMG_3488.JPG

Kuvassa 50 vrk astutuksesta

Murulla kantoaikaa on jäljellä viikko enemmän. Sen maha on ainakin toistaiseksi vielä hillityn kokoinen, eikä sen olo ole onneksi läheskään yhtä hankala kuin Kisulla. Murun pentumääräksi arvaan tällä hetkellä neljä, kuten ensimmäisessä pentueessa tai ehkä viisi, mutta toki pennut vasta viimeisen parin viikon aikana ottavat nopeimman kasvupyrähdyksensä ja maha vielä tulee kasvamaan kovasti.

IMG_3395.JPG

Kuvassa 40 vrk astutuksesta

Waakku on huomenna ollut meillä jo kuusi viikkoa kyläilyreissulla. Waakun omistaja tarjosi minulle mahdollisuutta käyttää sitä toisen kerran jalostukseen leasing-sopimuksella, mistä olen hyvin iloinen, sillä Waakun ensimmäinen pentue on monintavoin onnistunut. Waakku aloitti juoksunsa eilen ja se on nyt tarkoitus astuttaa Päpällä. Kovasti odotettu pentujen vilinä ja vilske ei siis toivottavasti taukoa heti Kisun ja Murun pentueiden jälkeen, vaan jos kaikki menee suunnitelmien mukaan Waakun pentue syntyy tammikuun loppupuolella :)

IMG_3117.JPG

Waakku

Kommentoi kirjoitusta.

Oma koti kullan kallis

Torstai 3.11.2016 klo 21:38 - Sanna

Asumme lähes 200-vuotiaassa hirsirunkoisessa talovanhuksessa. Koiralauman kanssa eläessä koti rupesi viime vuosina tuntumaan ahtaalta, sillä vaikka meillä kodissa neliöitä on ihan runsaasti kolmen ihmisen ja useiden koirien asuttavaksi, huoneita on lukumäärällisesti kovin vähän. Kun laumassa on aina nuoria, puuhakkaita koiria, koirien tekemät pienet ja vähän isommatkin tuhotyöt saivat meidät haaveilemaan koirien omasta tilasta, jossa koirat voisivat viettää aikansa esim. silloin kun olemme itse töissä. Kesällä 2015 rakennuspiirustukset ja -luvat olivat vihdoin kunnossa (ja pankkikin myötämielinen), joten saimme monen vuoden suunnittelun jälkeen polkaistua haaveilemamme talon laajennusprojektin käyntiin. 

Alkuperäinen ajatus oli laajentaa taloa vain koirientilan verran ja tehdä samalla vanhan kylmän kuistin tilalle uusi lämmin kuisti - kuitenkin rakennussuunnittelijan ehdotuksesta, päädyimme jatkamaan taloa lopulta samankorkuisena kuin se on, eli saamme laajennuksessa yhtä paljon uutta tilaa sekä ylä- että alakertaan. Alakertaan tuli siis koirien omat tilat ja yläkerran uudesta tilasta tulee tulemaan meille uusi makuuhuone ja vaatehuone, kunhan ne joskus aikanaan valmistuvat. Itse tekemisessä on yksi huono puoli; rakentaminen etenee sitä mukaa mitä aika ja rahatilanne antavat myöten, mutta valmistuihan Iisakin kirkkokin joskus, eikä keskeneräisyys pahemmin haittaa meitä itseämme.

Kovasti odotettu alakerta valmistui käyttöökuntoon tämän vuoden heinäkuussa, sopivasti juuri ennen Tellervon laskettua-aikaa ja se otettiinkin heti käyttöön. Päätimme tehdä väliaikaisen makuuhuoneen Tellervon synnytyksen lähestyessä pienempään koirien uuteen huoneeseen, josta on myös oma ulko-ovi. Tellervoa oli tosi kätevä käyttää siitä usein ulkona. Se olikin niin kiva ratkaisu, että huone on edelleen makkarimme ja pysyykin sellaisena varmaan siihen asti, että yläkertakin on valmis. Koirille tuli laajennukseen uutta tilaa kaikkiaan 50 neliötä, josta ruoka- ja tarvikevarastohuone vie osan ja loppu on jaettu isompaan ja pienempään huoneeseen. Isompaan huoneeseen tilasimme Jämptiltä häkkielementit kahteen sisähäkkiin. Ajatuksena oli, että häkit helpottavat mm. luiden syömistä ja ruokkimista ja ne ovatkin osoittautuneet jo todella käytännöllisiksi.

En edelleenkään osaa ajatella laajennusta varsinaisena "kenneltilana", sillä se on meille kodin jatke; koirat asuttavat koko taloa kanssamme ihan samalla lailla kuin aikaisemminkin, nyt meillä on lisänä pari huonetta enemmän, jotka on suunniteltu juuri koiria varten. Suunnittelussa koirat on otettu huomioon lähinnä siinä, että lattiaksi valittiin maalattu betonilattia lattialämmityksellä, se kestää kosteutta ja kulutusta ja on lämpöä rakastaville beagleille todella mieluinen. Seinien alaosat laitettiin puupaneelia, mikä ei ole pureskelun kestävä vaihtoehto, mutta se on maalattuna helposti puhdistettava ja kaunis. Olen saanut kuulla ihmettelyä siitä, miksi olen sisustanut koirien huoneita (ja varastoa), mutta vaikka koirat eivät ehkä välitä valitsemistani tapeteista ja tauluista, me ihmiset viihdymme siellä huomattavasti paremmin! Kerrankin minulla on paikka jonne saan keräillä rotukrääsää ja koirien palkintoja mielin määrin. Ruusukkeet ja palkintopokaalit eivät erityisemmin hivele esteettistäsilmääni, mutta koirien huoneisiin niistä kauneimmat ja merkityksellisimmät on ihan kiva nyt laittaa esille. 

Rakennuskustannukset saatiin pysymään kurissa tekemällä kaikki mahdollinen taas itse ja oman perheen avulla. Olemme suuressa kiitollisuudenvelassa molempien isille, jotka ovat laajennuksen rakentamiseen antaneet mittaamattoman arvokkaan työpanoksensa. Ainakin näin muutaman kuukauden käytön jälkeen olen todella tyytyväinen siihen millaiseksi laajennus suunniteltiin ja miten toteutimme koirien oman tilan. Tässä pari kuvaa, lisää on varmasti luvassa myöhemmin. 

IMG_2841.JPG

Isompaa huonetta

IMG_2843.JPG

Treenaamista varten toteutin haaveen isosta peilistä, jonka edessä voi harjoitella koiran asettelua trimmipöydällä tai lattialla. Koirien mielestä on ihanaa kun ne pääsevät itse sohvalta kiipeämään pöydälle, joka on melkein kaikkien lempipaikka.

WP_20160928_13_52_55_Pro-003.jpg
Tässä laajempikuva isommasta koirien huoneesta Jämpti-elementtihäkkeineen. Ikean PS Vågö-tuolit ovat kätevä vaihtoehto pedeille ja koirat tykkäävät!

1 kommentti . Avainsanat: kenneltila

Hurraa hupsit!

Keskiviikko 14.9.2016 klo 12:50 - Sanna

H-pentue eli tuttavallisemmin hupsit, saavuttivat näyttelyiden virallisiin luokkiin vaadittavan 9 kuukauden iän ja meillähän oli tietysti kova into saada näitä tyyppejä esille. Koska kotiin suurin toivein jätetty Vares jäi meidän suruksemme kivesvikaiseksi, keksin kesällä kysyä josko velipoika Nemon (Kertalaakin Hip Hip Hurraa) omistajat Sonja ja Esa raaskisivat antaa Nemon meille pariksi viikoksi näyttelyvisiitille, elo-syyskuun vaihteeseen kun sattui sopivasti peräti neljä ryhmänäyttelyä tuoreille junnuille debytoitaviksi. Nemo asustaa valmiiksi näyttelyistä innostuneessa perheessä ja pitkien välimatkojen takia nämä näyttelyt olisivat olleet heille hankalia, joten niin Nemo tuli meille reilun kahden viikon vierailulle, josta valtavat kiitokset omistajille!

Tämä oli minulle myös hieno tilaisuus tutustua taas yhteen aikuistuvaan kasvattiini paremmin. Helpommin Nemon vierailuaika ei meillä oikeastaan olisi voinut sujua, Nemo tuli joukkoon ylväästi häntä pystyssä ja otti paikkansa laumassa muitta mutkitta. Jaksan aina iloita enemmän ja enemmän tämän pentueen luonteista, kahdeksasta pennusta kahta emme ole vielä tavanneet meiltä lähdön jälkeen, mutta omien kotona olevien kolmen lisäksi tapaamamme kolme hupsia ovat kaikki erittäin itsevarmoja ja avoimia koiria eli sellaisia, jollaiseksi minä unelmieni beaglen luonteeltaan miellän. 

Näyttelypäivinä meitä kiusasivat varsinaiset koiranilmat, mutta juuri parempaa alkua joukkio ei olisi voinut saada. Kaikkiin neljään näyttelyyn osallistui omista tytöistä Pikku-Waakku (Kertalaakin Hyvän Ilman Lintu), keräten kaksi vara-sertiä ja kaksi sertiä, ryhmävoitolla ja BIS-3 sijoituksella höystettynä. Nappis (K. Härre Gyyd) osallistui kahteen näyttelyyn ja oli Kihniössä VSP sertin kera. Nappiksella on yksi etuhampaista virheasentoinen ja siitä toinen tuomari rokotti Uusikaarlepyyssä SA:n verran. Nemo keräsi kolmesta näyttelystä kotiinviemisiksi vara-sertin ja kolme sertiä. Kaiken kruunasi Nemon Best In Show voitto Kihniön ryhmänäyttelyssä (ryhmät 4/6 & 5), jossa esitimme ensimmäistä kertaa myös kasvattajaryhmän tuloksella BIS-2 kasvattajat, kahdeksan ryhmän joukosta. Kiitos vielä myös Niilan (Kertalaakin Herran Jestas) omistajille! Niilakin pokkasi ensimmäisestä näyttelykäynnistään Kihniössä muistoksi vara-sertin. 

IMG_2365.JPG

Nemosta piti tietysti tilaisuuden tullen ottaa näyttelyposeerauskuva

14264218_885629528247393_2909875523709589564_n.jpg

KIHNIÖ Rn 4.9.2016 BEST IN SHOW-1  kuva:Pawdium

IMG_2624.JPG

Ja itselle muistoksi; Nemo neljän näyttelyn saaliinsa kanssa, pojalla oli kassillinen palkintoja kotiinviemisinä! Aktiiviset ja yhteistyökykyiset kasvatinomistajat ovat kasvattajalle oikeita aarteita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, H-pentue, Hupsit

Lelun sertit

Perjantai 29.4.2016 klo 13:06 - Sanna

Kevään ja kesän näyttelykausi on hurahtanut käyntiin ja aika siis päivittää näyttelyuutisia, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kaksi viikkoa sitten matkasin Vaasan KV-näyttelyyn Melvinin ja Lelun kanssa. Hannu joutui jäämään kotimieheksi karitsointien takia. Muutama uusi bää oli sopivasti näyttelypäivän aikana syntynytkin. Beagleja oli ilmoitettu 13 kappaletta (3 urosta, 10 narttua). Tuomarina Leila Kärkäs. Kävin näyttelyä edeltävänä iltana Melvinin kanssa näyttelytreeneissä, sillä näyttelyhihnassa se ei ollut ollut sitten viime vuoden kesäkuun Tuurin näyttelyn. Melvin on tässä pitkän tauon aikana löytänyt selvästi jonkun ihan uuden esiintymisvaihteen, sillä se liikkui niin treeneissä kuin näyttelyssäkin tosi kauniisti. Melvin sai erinomaisen arvostelun, mutta se sijoittui avoimessa luokassa toiseksi ja jäi ilman SA:ta, minkäs muun kuin kippuran takia... On tosi harmillista kun muuten kauniissa koirassa on yksi silmiinpistävän selkeä virhe; Melvinillä on kippura häntä, joka varsinkin liikkeessä vetää rumasti vahvalle kaarelle selän päälle. Beaglellahan kuuluu olla rotumääritelmän mukaan suora häntä. Tästä syystä olen Melviniä näyttelyttänyt varsin vähän, kuitenkin varmaan johonkin muuallekin tulen sen ilmoittaneeksi tämän vuoden aikana.

Nartuissa kilpailua olikin enemmän ja ilokseni Lelu voitti junnuluokan erillä ja SA:lla ja oli lopulta PN2 upean veteraaninartun jälkeen. Lelulle siis Vaasasta kotiin tuomisina ensimmäinen serti. Viime vuotiseen tapaan näyttelypaikalla oli kuvauspiste, jossa koiransa sai kuvauttaa ilmaiseksi ja ainoastaan valitsemistaan kuvista joutui maksamaan. Ajattelin hyödyntää mahdollisuuden, kun yksin liikkuessa mukana ei tietenkään ollut kameraa ja tiesin, että varsinkin Lelun kasvattaja Anna ilahtuisi Venäjällä kuvista. Pettymys oli valtava, sillä kuvauspaikalla alusta oli mielettömän liukas paperi, jossa ainakaan Lelu ei pystynyt seisomaan näyttelyasennossa, vaikka miten yritti. Mainitsin tästä kuvaajalle, joka totesi että tausta menisi pilalle, jos alustana olisi jotain muuta. Tämän lisäksi kuvakulma oli koko ajan ihan poskellaan, yritin neuvoa kuvaajaa laskeutumaan koiran tasolle...  turhaan. Koska näistä seisomakuvista ei tullut yhtään mitään kahden edellämainitun syyn takia, kokeiltiin sitten ottaa istumakuva palkinnon kanssa rappusilla. Jälleen kuvakulma ja rajaus jotain aivan ihmeellistä, joten luovutin ja lunastin lopulta yhden kuvan itselleni. Sekin osoittautui lopulta sellaiseksi, että en viitsi edes esille laittaa. Kuvausta ja koiranäyttelyitä paljon harrastavana tiedän, että ihmiset haluavat näyttelyissä koiristaan erityisesti hyviä seisotuskuvia. Sen verran kannattaisi asiaan kuvaajankin perehtyä, että olisi jonkinlainen käsitys mitä näiltä näyttelykuvilta halutaan, saattaisi vaikka kauppakin käydä ihan eri tavalla kuin räpsimällä umpimähkään miten sattuu. Ei varmaan maksa vaivaa käydä ensi vuonna kuvauspisteellä pettymässä.

12994289_647614648720025_2655936362837024842_n.jpg

Lelu ja ensimmäinen serti :)

Viime lauantaina lintsasin jälleen lampolan töistä ja huristelin Lelun kanssa ryhmänäyttelyyn Lapualle. Siellä beagleja oli vain kuusi kappaletta (1 uros ja 5 narttua), tuomarina toimi Markku Kipinä. Lelun lisäksi vain yksi narttu sai SA:n. Lelu sijoittui ensimmäiseksi, sai sertin ja siitä tuli automaattisesti ROP, kun ainut uros oli saanut vain EH:n. Nyt vaan beagle urostenkin omistajat koiria näyttelyihin ilmoittelemaan! Odottelimme sitten hyvän tovin loppukilpailuita tuulisessa ja viileässä säässä. Osa kutosen rotuja ryhmäkilpailussa oli kuusi kappaletta. Tosi kiva yllätys oli, että Lelu voitti ryhmän, suomenajokoiran jäädessä kakkoseksi. BIS kehässä jäätiin sitten kolmansiksi. Näyttelyn järjestäjille täytyy lähettää erityiskiitokset hienoista palkinnoista, jollaisiin en ole vielä koskaan aikaisemmin törmännyt. Kotona lahjakassista löytyi juoksu-/talutusvyö, siihen hihna +jatkopala, heijastava nahkapanta, nahkahihna, avainnauha, lelu, Nutrolinin Iho- ja turkkiöljy, sekä Sporttiöljy, neljä pussia koirien palautus- ja nesteytysjuomajauheita sekä Biomillin 8 kg ja 15 kg ruokasäkit! Vaikka näyttelyissä ei koskaan tule käytyä palkintojen takia, nämä olivat todella mieluinen palkinto :)

Vuoden takainen kokemani näyttelyuupumus aivan loistaa poissaolollaan ja olen löytänyt jälleen näyttelyissä käymisen riemun. Harrastamisen kuuluu olla hauskaa ja nyt näyttelytouhut tuntuvat taas siltä kuin pitääkin. Valitettavasti suunnitelmissa ollut Tampereen KV-näyttely jää tulevana viikonloppuna meiltä väliin lomittajan puuttumisen takia, mutta toivottavasti vappuna on mukava ilma, että pääsemme pentujen kanssa Kokkolaan match show'n näyttelyjuttuja harjoittelemaan.

13102747_650540161760807_8950914301545140303_n.jpg

RN Lapua PN1 SERT ROP RYP-1 BIS-3

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lelu, näyttelyt

Pentujen kuulumisia

Torstai 31.3.2016 klo 14:35 - Sanna

Pentujen kanssa puuhasteluun kuluu valtavasti aikaa, mutta kuitenkin neljän pennun kanssa eläminen on osoittautunut suorastaan yllättävän helpoksi. Waakun pennut Vares, Pikku-Waakku ja Nappis ovat nyt nelikuisia ja Murun Ruu kuukauden vanhempi. Nuoremman joukkion kanssa ei valitettavasti olla päästy minnekään pentukouluun kun sellaista ei nyt ole ollut tarjolla. Ruu on tosi kiva ja sosiaalinen tyttö, pentukoulullakin oli tähän positiivisesti merkitystä. Eräänlainen tulikaste Ruulle oli parin viikon takainen erikoisnäyttely, jossa se pääsi kehäänkin ensimmäistä kertaa. Eipä Ruu ollut moksiskaan sen kummemmin näyttelypaikan ihmis- ja koirapaljoudesta kuin kuulutuksistakaan, vaan se esiintyi ja käyttäytyi siellä reippaasti. Kotona asuville hupseille olen yrittänyt keksiä erilaisia kokemuksia ja antaa niille omaa kahdenkeskistä aikaa minun kanssani, jotta niistä jokaisesta kasvaisi itsenäinen koirayksilö. Kaikki kolme tykkäävät erityisesti autoilusta. Vaikka Pikku-Waakulla meinaa kolmikosta ainoana joskus tulla autossa vähän huono olo, sekin pihalla ryntää heti autolle ja yrittää itse jo hypätä peräkonttiin sisälle. Autolla kun mennään aina jonnekin hauskaan paikkaan! 

Ensimmäistä kertaa meillä on kotona näin monta, tämän ikäistä pentua ja on kiehtovaa seurata miten pennut ovat löytäneet paikkansa laumassa. Kaikki pennut ovat yksilöitä luonteeltaan ja jokaisella on omat erityispiirteensä. Nappis on kolmikon seurapiirineiti, supersosiaalisena se rakastaa kaikkia vieraita ihmisiä ylikaiken ja jakelee pusuja niin innolla, että vieras saa varoa ettei koko pentu hyppää suuhun. Pikku-Waakku on aavistuksen tosikkomainen joissain tilanteissa ja ehdottomasti pahin piraija, joka tässä huushollissa on koskaan asunut. Se on repäissyt rikki jo useammat housut, yhden toppatakin ja pari paitaa, se nimittäin harrastaa salamaiskuja takaapäin. "Naps ja rips!"- hyppy ja ote, terävillä hampailla ohikulkevan pahaa aavistamattoman ihmisen paidan helmaan, reiteen tai housun persaukseen. Onneksi tämä tapa on nyt parin viimeisen viikon aikana ollut nähtävästi hieman harvenemassa (*koputtaa puuta*). Se on myös armoitettu nenäliinavaras ja olen varma, että tätä taitoa varten sille on kehittynyt pitkä ja kapoinen kuono-osa. Pikku-Waakku osaa hyvin huomaamattomasti käydä hupparin tai housujen taskusta nappaamassa nenäliinat ja pistellä saaliin poskeensa ennenkuin ehdit edes kissaa sanoa. Vares on taas oikea mammanpoika, mutta sanan hyvässä merkityksessä. Se seurailee minua koko ajan tai istuu jalkojeni päällä. Vareksenpoika on niin kaikkeen osallistuvaa sorttia, että ensimmäistä kertaa ikinä onnistuin jättämään koiran hännän pakastimen oven väliin ja ihan kunnolla. Säikähdin sen  murtuneen kun Vares riiputti häntäänsä juuri samalla tavalla, kuin eläessään kahdesti häntänsä murtanut, jo edesmennyt mustaterrieri Beretta. Onneksi Vareksen häntä nousi iloisesti pystyyn jo tunnin päästä, eikä vaikuta olevan kipeä mistään. Seuraavana iltana onnistuin jättämään samaisen pennun etutassun melko rajusti ulko-oven väliin ja jälleen sama säikähdys, onneksi samalla lopputulemalla. Nyt muistan mitä tahansa ovea sulkiessani tarkistaa aina ylimääräisen kerran ettei Vares ole välissä. Kolmikkoa voi myös kuvailla beaglemaisiksi; ahne Nappis, ahneempi Pikku-Waakku, ahnein Vares.

IMG_9336.JPG

Nappis 19 vkoa

IMG_9311.JPG

Pikku-Waakku 19 koa 

Kevät tekee tuloaan ja näyttelykärpäsiä pörrää jo ilmassa. Sunnuntaina 20.3. osallistuimme isolla joukolla Beaglejärjestön päänäyttelyyn ja vieläpä kivalla menestyksellä. Siitä päivitinkin silloin Facebook-sivullemme. Kevään näyttelymenot alkavat olla hiljakseen selvillä ja muutamaan näyttelyyn olen jo koiria ilmoittanutkin. Työ haittaa harrastuksia erityisesti näin kevään korvalla, koska karitsointien alkua rytinällä odotetaan ihan näinä päivinä. Siksi tulen kevään näyttelyissä kulkemaan yksin, kun toisen meistä on jäätävä maatilan eläinten takia kotiin.

Kevät on myös suosittua pennun hankkimisen aikaa ja pentukyselyitä tulee jonkin verran näin kevään korvalla minullekin. Tälle vuodelle suunnitteilla on ainakin kaksi pentuetta; Kisu (Fanta's Brand Red Riding Hood) on tarkoitus astuttaa komealla päänäyttelyn jälleen voittaneella Athoksella (Hessin Morris) ja toista pentuetta suunnittelen Murulle (Sweet Courage Miss Moneypenny), jonka sulhaseksi olen päättänyt meidän oman Koistisen (Absolutely Spotless Rock). Pentueiden ajankohdat riippuvat tietysti narttujen juoksuista, mutta aikaisintaan pennut tulevat olemaan luovutusiässä vasta loppusyksystä. Mikäli siis etsit nimenomaan kevät- tai kesäpentua, kannattaa ajankohtaan paremmin sopivista pentueista kysellä muilta kasvattajilta. Jos olet mahdollisesti kiinnostunut hankkimaan pennun tulevaisuudessa meiltä tai muuten vain haluat rupatella kanssani rodusta ja koiristani, minua saa mielellään tulla jututtamaan ja tapaamaan koiranäyttelyissä. Kevään aikana minut löytää beaglekehän laidalta ainakin seuraavista näyttelyistä: 17.4. Vaasan KV, 23.4. Lapuan Rn ja 30.4. Tampereen KV ja 5.5 Ylivieskan Rn. Tule rohkeasti koputtamaan olalle! :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruu, Vares, Nappis, Pikku-Waakku

Lomailua

Keskiviikko 30.3.2016 klo 22:56 - Sanna

Hannun kanssa kävimme Englannissa viikon lomareissun maaliskuun puolivälissä. Loman ajankohta oli päätetty, kuinkas muuten, kuin koiranäyttelyn perusteella. Matkasimme siis Birminghamiin Brittein saarten suurimman vuotuisen koiranäyttelyn, Cruftsin, aikaan. Ensimmäisestä ja edellisestä Cruftsin matkastamme on kulunut kolme vuotta ja näin jälkikäteen todettuna tämä olikin ajallisesti sopiva väli näille kehänlaita vierailuille. Muutamassa vuodessa pari uutta koirasukupolvea on syntynyt ja niin kehässä oli  suurimmaksi osaksi eri koirat kun viime matkallamme. Lauantaina vietimme näyttelyssä shoppailupäivän. Edellisestä kerrasta tiesin, että myyntikojujen ja oheisohjelman seuraamiseen saa uppoamaan koko päivän helposti. Rahaa meni, vaikka mielestäni en mitään kovin ihmeitä löytänytkään, pari rotuaiheista juttua ja samanlaisia kaulapantoja, joita olin ostanut kolme vuotta sitten. Hound ryhmä arvosteltiin sunnuntaina. Seurattavaa riitti koko päiväksi, beagleja oli ilmoitettu 254 kappaletta ja rodun arvostelu kesti kahdeksan tuntia! 

IMG_8373.JPG

Heelwork to music ryhmäesitys oli mukavaa seurattavaa. Eri tasoisia koirakoita, mutta kaikilla tekeminen oli tosi iloista :)

IMG_8380.JPG

Houkutuksia riitti... ei vaan löytynyt beaglea tästä kojusta.

IMG_8384.JPG

Tässä yksi tottelevaisuuden mestaruuskisaan osallistuja. Kilpailijoiden looshit olivat täynnä onnentoivotus-kortteja tulevaan suoritukseen. Good luck!

IMG_8407.JPG

Nämä pannat, hihnat ja valjaat, joilla vastaantuleville koirakoille on helppo viestittää oman koiran sosiaalisuudesta ovat fiksu keksintö! Vihreä = ystävällinen, keltainen= hermostunut, oranssi = ei muita koiria

WP_20160312_15_07_53_Pro.jpg

Löytyi sieltä sentään jotain pientä kotiin tuomisiksi ;)

Näyttelyviikonlopun jälkeen vuokrasimme auton ja huristelimme Pohjois-Englantiin, Yorkshireen. Kiertelimme pari päivää rannikon eri kylissä Whitbyn seutuvilla. Väkisin pistin silmälle, että kaikkialla missä kuljimmekin näkyi paljon koiria. Brittiläisen asenneilmapiirin täytyy olla todella paljon koiramyönteisempi kuin suomalaisen ja se näkyi konkreettisesti esimerkiksi koirat sallivina kyltteinä vähän kaikkialla; esimerkiksi "Happy dogs welcome", "Muddy paws welcome" pubien, kahviloiden ja kauppojen ovilla. Jopa kirkon oven pielessä oli kyltti, jolla toivotettiin myös nelijalkaiset ystävät tervetulleiksi Herran huoneeseen. Siinä missä meillä täällä kieltojen luvatussa maassa koiria ei saa viedä juuri mihinkään ja erityisesti ranta ja tori tuntuvat olevan ehdottomasti kiellettyjä, valtavan suurta kateutta herätti koirien juoksuttaminen vapaana meren rannalla. Whitbyssa, Fileyssa ja Scarborough'ssa rantaviivaa on pitkästi ja ranta oli näissä jokaisessa koiranulkoiluttajien suuressa suosiossa. Rannan läheisyydessä sijaitsevissa kaupoissa oli erikseen myynnissä frisbeitä ja palloja koirien rantaleikkejä varten. Olimme Whitbyssa aamupäivällä ja koiranulkoiluttajia käveli kumisaappaissaan koko ajan rantaan lisää, huimapäisimmät koirat juoksivat aivan vesirajassa ja tyrskyissä kylmästä merivedestä piittaamatta. Pystyn kuvittelemaan kuinka valtavasti meidänkin koirat nauttisivat rantalenkeistä ja -leikeistä.

AdobePhotoshopExpress_097653ce37bd40a093a0d711ec838eee.jpg

Tervetuloa tänne!

AdobePhotoshopExpress_36e433c2db6f409dbda420834128a075.jpg

Ja tänne! Koirien kanssa liikkeellä lähes kaikki ulkoilijat.

WP_20160314_16_56_58_Pro.jpg

Nämä ne olisivat meidän sielunmaisemat...

AdobePhotoshopExpress_ddf676ea732a495b92af6c1a2d529327.jpg

Ravenscar auringon laskiessa

Näin pikaisella muutaman päivän otannalla erilaisia terrierejä näkyi runsaasti, katukuvan perusteella veikkaan westieiden ja jack russelien nauttivan erityisesti kansan suosiota, bordercollieita näkyi paljon, myös labradorinnoutajia ja spanieleita, ylenkaikkiaan laajakirjo etenkin brittiläisiä rotuja. Yksi lihava beaglekin bongattiin ruokakaupan edestä odottamasta omistajaansa. Kaikki Englannissa näkemämme koirat käyttäytyivät todella kauniisti, ne olivat kaupungilla hyvin huomaamattomia ja suhtautuivat muihin koiriin ja ihmisiin ystävällisen välinpitämättömästi. Pakollakin ajattelen sen johtuvan ehkä juuri siitä, että koirat saavat pennusta asti kulkea luontevasti omistajiensa mukana joka paikassa ja tottuvat siinä samalla vaikka mihin.

Loma oli meille hetken hengähdys pois koti- ja työjutuista ennen maatilan vuodenkierron kiireisimmän ajanjakson alkua. Englanti on aivan ihana maa ja olemme saaneet kokea siitä vasta pienen pintaraapaisun. Pohjois-Yorkshire ja rannikko on monin paikoin suorastaan henkeä salpaavan kaunis. Säät suosivat meitä vuodenaikaan nähden tällä kertaa, tosin sankka sumu hieman hankaloitti maisemien ihailua, mutta se taitaa kuulua asiaan. Auton vuokrausta voimme suositella muillekin lämpimästi, liikennekulttuuri on erittäin ystävällistä ja vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuu nopeasti. Tulevista matkoista unelmoiden...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Englanti, Crufts

Pentuja ja harrastelua

Maanantai 15.2.2016 klo 8:59 - Sanna

No niin... tämäkin kirjoitus pääsi livahtamaan keskeneräisenä esille, osoittaa siis lähinnä sen että aikaa kirjoitteluun on ollut tosi vähän, enkä siksi ole saanut mitään aikaiseksi kotisivuilla viikkokausiin.

Pentujen kanssa aika on kulunut kuin siivillä. Tekemistä on riittänyt niin kiitettävästi lauman kanssa, että päivitykset olen tehnyt kuvamuodossa tuonne Facebook-sivulle, joka onkin osoittautunut oikein käteväksi siihen tarkoitukseen. Waakku lähti omaan kotiinsa Tampereelle kaksi viikkoa sitten. Waakun hupsit ovat jo kohta 13 viikkoisia kauhukakaroita. Tästä joukosta ainakin toistaiseksi täällä synnyinkodissa majailevat Vares sekä siskonsa Nappis ja Pikku-Waakku. Vares on tästä pentueesta se, jonka ilomielin haluaisin jättää kotiin. Asiassa on kuitenkin vielä pikkuruinen herneen kokoinen mutta... Vareksen toinen kives nimittäin loistaa edelleen poissaolollaan. En kuitenkaan ihan vielä halua luopua toivosta ja odottelemme puuttuvaa pallia vielä jonkun viikon ajan. Mikäli se jää kuitenkin kadoksiin, Vares tulee etsimään uutta kotia. Tyttösten kohdalla seurailemme vielä niiden kasvua ennen pysyviä päätöksiä.  

Polveutumismääritysnäytteiden tulokset tulivat lopulta huomattavasti nopeammin kuin olin olettanut ja tulos oli juuri se mitä arvelimme, hupsien ylpeä isä on Melvin. Pentujen viralliset nimet keksin Hups!-teemalla ja nämä pennut tullaan tuntemaan nimillä: Kertalaakin Hupsista Keikkaa "Leevi", K. Hyvänen Aika "Kasper", K. Huh Huh "Vares", K. Härre Gyyd "Nappis", K. Hip Hip Hurraa "Nemo", K. Hiukan Ihana "Ihana", K. Herran Jestas "Niila" ja K. Hyvän Ilman Lintu "Pikku-Waakku".

IMG_7898.JPG

Pikku-Waakku 11 vkoa

IMG_7926.JPG

Nappis 11 vkoa

IMG_7973.JPG

Vares 12 vkoa

Laumassa on tapahtunut pieniä muutoksia. Pitkään jatkunut stressaava sotatila Melvinin ja Putkosen välillä ratkesi lopulta onnellisesti kaikkien kannalta, kun Putkoselle löytyi sattumalta tammikuun alussa ihana sijoituskoti Rovaniemeltä Eveliinan ja Eemelin koirana. Lauman kanssa elämä helpottui huomattavasti kun koiria ei tarvitse enää erotella toisistaan. Vaikka rakkaasta koirasta luopuminen on todella raskasta, se oli ehdottomasti oikea ratkaisu tässä tilanteessa, jossa koirat eivät tule enää toimeen keskenään. On lohdullista tietää miten hyvään kotiin Putkonen muutti ja kuinka paljon sitä siellä rakastetaan. Putkis on sopeutunut uuteen elämäänsä hienosti, eikä se ole ikävöinyt meitä (toisin kuin me sitä).

Näyttelyvuosi startattiin tammikuussa Kajaanin näyttelystä ilman sen kummempaa menestystä. Beagleja oli esillä ihan hyvä määrä, 23 aikuista ja pari pentua. Tupuna oli virallisessa kehässä ensimmäistä kertaa ja se voitti junnuluokan erinomaisella, ilman SA:ta ja oli Royal Canin Rop-juniori. Kisulle avoimesta luokasta ERI4 SA. PN-kisassa sijoitusta ei tullut, mutta vissiin lohdutuspalkinnoksi saatiin kuitenkin vara-sert. Kajaanin Pallohalli oli kokenut kasvojenkohotuksen sinne asennetun tekonurmen ansiosta, yhtään ei tule ikävä pölisevää maapohjaa! Vielä kun halli muuttuisi jollain tempulla lämpimäksi, olisi Kajaanin tamminäyttely meidän näyttelylistalla joka vuosi. Vuoden toiseen näyttelyyn oli tarkoitus mennä peräti kolmen koiran voimin Raahen ryhmikseen, mutta sairastuimme tuolla viikolla koko perhe ärhäkkään nuhakuumeeseen ja näyttelypäivänä olin edelleen sängyn pohjalla potemassa, joten se näyttely jäi meiltä väliin. Suunnitelmissa on ainakin maaliskuussa Beaglejärjestön päänäyttely, joka onkin tänä vuonna meille lähinäyttelynä Kokkolassa. Keväälle ja kesälle olen näyttelykalenteria jo selaillut, mutta päätöksiä menoista teen omaan tapaani vasta kun ilmoittaumisajat rupeavat lähenemään loppuaan. Kaikki tämän vuoden lampaiden karitsoinnit ovat huhtikuussa, joten kevät vietetään lähinnä lampolassa. 

Tupunan kanssa osallistuin menneenä viikonloppuna Kannuksen Dogness-hallilla järjestettyyn rally-toko kisaan. Ehdin katua ilmoittautumista yhtä monta kertaa kuin treenasin hallilla pitkän tauon jälkeen, sillä sinne tässä muutaman kuukauden treenitauon aikana asennettu nurmimatto on näin beaglen kanssa harrastavalle varsinainen painajainen. Kaikki keinonurmen sekaan tipahtaneet ja polkeutuneet namit vetävät koiran nenää puoleensa magneetin lailla. En siis odottanut meiltä kovinkaan kummoista suoritusta, eikä se sellainen ollutkaan, mutta iloinen yllätys oli kuitenkin hyväksytty tulos 86 pisteellä ja sitä seurannut koulutustunnus alokasluokasta eli RTK1. Suoritusta kuvaa hyvin tuomarin kommentti arvostelulomakkeessa: "Upea kontakti silloin kun nenä ei ole maassa. Hyvin ohjattu :)" Jos nyt oikein jalostustietojärjestelmästä katsoin niin Tupuna on neljäs suomalainen beagle, jolta tämä koulutustunnus löytyy. Minulla on syytä olla ylpeä! Tupuna herättää paljon positiivista huomiota kun olemme treenaamassa tai kisoissa, lähes aina joku tulee minulle ihastelemaan Tupunan työskentelyä tai kysymään onko se beagle, kun niitä harvemmin näissä harrastuksissa näkee. Harmi, että harvakseltaan näkeekin, sillä beaglesta olisi kyllä vaikka mihin! Se ei ehkä ole vaihtoehto kirkkaimpia kärkisijoja harrastuksissaan tavoitteleville, mutta todella pätevä harrastuskaveri muuten, oppimiskyvyn tai motivaation puutteesta rotua on turha syyttää.

WP_20160213_11_03_52_Pro.jpg

Kisarata

WP_20160213_12_46_07_Pro.jpg

RTK1 Devaney's Q-Tamolla mitali kaulassaan :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Waakun pennut, H-pentue, Tupuna, rally-toko, Kisu, Putkonen

Vilinää vilskettä

Tiistai 29.12.2015 klo 19:33 - Sanna

Blogin kirjoittelu on kerrassaan jäänyt kun kaikki liikenevä aika ja vähän enemmänkin on mennyt Murun ja Waakun pentujen hoitoon ja niiden kanssa puuhailuun. Kun sitten Waakku sattui vielä sairastumaan, ei energiaa kirjoittamiseen vaan ole löytynyt. Mutta jospa nyt päivittäisin hieman kuulumisia pentueidenkin osalta. 

Murun pennut täyttivät tänään jo 10 viikkoa. Pennuilla oli viikko sitten eläinlääkärin tarkastus ja sirutus. Samana iltana omaan kotiinsa Kaarinaan asti lähti urospentu "Kapu" virallisemmin Kertalaakin Kapteeni Käskee. Aatonaattona jouluksi uuteen kotiin muutti Pyhäjoelle "Mimosa" eli Kertalaakin Kappas Vain. Ainakin nyt toistaiseksi meillä kotona majailee Kertalaakin Kukkuluuruu alias "Ruu". Seurailen jonkin aikaa miten Ruu kasvaa ja kehittyy ennenkuin teen päätöstä sen suhteen etsiikö se mahdollisesti kotia muualta.

IMG_4458.JPG

Murun pennut 6 viikkoisina; Kertalaakin Kapteeni Käskee, K. Kappas Vain ja K. Kukkuluuruu

Murun pentujen kanssa kaikki sujui muuten ongelmitta ja Muru oli aivan mahtava emä, mutta valitettavasti Kapulle ja Mimosalle kehittyi erittäin voimakkaat yläpurennat. Virheelliset purennat rupesivat näkymään jo pentujen ollessa kahden viikon ikäisiä ja arvasin jo tuolloin valitettavasti lopputuleman, sillä Lyytin pentueessa Lillillä ja Uunolla oli samanlaiset vajaamittaiset alaleuat. Tämä kovasti odottamani Murun pentue ei siis oikein onnistunut ja se harmittaa minua aivan suunnattomasti. Taas tuli opittua ainakin se että perinnöllisyyden lait ovat kiemuraisia ja arvaamattomia. Murun sukulinjoista lähimpänä tuollainen paha yläpurenta löytyy Murun emänemän yhdeltä jälkeläiseltä, joka on syntynyt vuonna 2009. Kyseisellä emänemällä on ollut kolme pentuetta ja tuossa viimeisessä pentueessaan yhdellä pennulla samanlainen purentavika kuin Murun pennuilla. Onneksi Murun pennut ovat aivan valloittavia persoonia luonteeltaan, joten toivottavasti niistä kasvaa muuten terveitä ja pitkäikäisiä beagleja. Kapu on joukkion rämäpää ja komentelija, Mimosa hienohelma ja Ruu jotakin siltä väliltä. Hieman on ikävä muualle muuttaneita pentuja, vaikka kolmikon meno parin viime viikon aikana oli melkoista rallia. 

IMG_4959.JPG

Kapu komentaa :D

IMG_5024.JPG

Muru ja Mimosa nenät vastakkain

Waakun pennut ovat kohta 6 viikkoisia. Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet kivasti, ainakin tällä hetkellä kaikilla on purennat kunnossa, pojista osalla molemmat kivekset ovat jo laskeutuneet, osalla vasta toinen. Pentujen ollessa viikon ikäisiä aiheutin itse niille ripulin hätäilemällä ensimmäisen matokuurin antamisen kanssa. Olin nimittäin todella huolissani suolinkaisongelmasta, jota pidin varsin todennäisenä, kun Waakkua ei kantoaikana eikä juuri ennen tiineyttä matolääkitty ollenkaan. Eihän meille mitään pentuja pitänyt olla tulossa... Aloitin siis matokuurin viikon ikäisille pennuille ajatuksella hoitaa ensimmäinen loishäätö ennenkuin suolinkaiset ehtivät pennuissa kehittyä niin isoiksi, että ne alkavat aiheuttaa ongelmia. Olen kerran aikaisemmin antanut matolääkekuurin aivan pikkupennuille ja silloin täysin ongelmitta, joten en hölmönä osannut ajatella sairastuttavani pennut lääkkeellä.

Juuri niin kuitenkin kävi ja pennuista kaikkiaan viisi rupesi peräjälkeen parissa päivässä ripuloimaan. Ensimmäisenä sairastuneiden kahden pennun kanssa kävin päivystyksessä, jossa pennut nesteytettiin ja ne saivat nahan alle myös glukoosia. Sain kotiin infuusionesteen ja glukoosin muiden pentujen sairastumisen varalta ja niille olikin käyttöä. Jokainen ripuloiva pentu vaati onneksi vain yhden annoksen nestettä ja glukoosia nahan alle piristyäkseen. Muutama vuorokausi meni tuolloin huolesta sekaisin ja lähes putkeen valvoen, mutta onneksi kaikki pennut tokenivat ja pääsivät takaisin kasvuun kiinni. Tämänkin penturipulin ensimmäisen oire oli se, että painot eivät sairastuneilla pennuilla nousseet samaan tahtiin kuin aikaisemmin ja kaksi sairastunutta pentua olivat vain hieman normaalia vaisumpia. Koska tiesin heti mistä täytyi olla kyse, osasin viedä pennut heti eläinlääkäriin. Pienten pentujen punnitseminen on siis äärettömän tärkeää, se on helpoin konsti seurata pentujen vointia, sillä pieni pentu kuivuu ripuloivana tunneissa kuoliaaksi ja pennun muuttuessa niin nuutuneeksi ettei se jaksa enää imeä, hätä on jo todella suuri. Sitä ripulikakkaa ei nimittäin läheskään aina pääse itse todistamaan, jos emä on vikkelä ja tarkka pentujensa puhtaudesta.

IMG_6077.JPG

Ykkönen, Kakkonen ja Nelonen

Pennut ovat tuosta saakka voineet erinomaisesti. Pentujen ollessa vajaan kolmen viikon ikäisiä rupesin totuttamaan niitä kiinteään ruokaan raa'alla naudanjauhelihalla. Niiden painot kyllä nousivat pelkällä maidollakin, mutta ei aivan sitä tahtia mihin olen tottunut, joten päättelin että Waakun maidontuotanto ei aivan kahdeksalle tuon ikäiselle riittänyt pelkästään. Pennut olivatkin alusta asti erittäin ahnaita ja mielestäni nälkäisiä syömään jauhelihapalleroita. Jauhelihan lisäämisen jälkeen pentujen painot alkoivatkin nousta tosi hienosti. Sitten kaikki ehti hetken aikaa olla hyvin, kunnes Waakku parka sai pahan maitorauhastulehduksen, josta kirjoitinkin ihan oman postauksensa, jonka joku herkempi saattaa haluta jättää väliin.

Nyt Hups!-pennut ovat lähes 6 viikkoisia. Ne ovat jo melkoinen remulauma ja yksinkertaisesti hurmaavia! Pienet terävät hampaat tanassa ne puuhastelevat kaiken hereilläoloaikansa ja meillä on kädet ja jalat naarmuja täynnä. Kaikki vieraat on otettu nyt ilolla vastaan ja penturevohka ilahtuu kaikista uusista (pureskeltavista ;)) ihmisistä. 

IMG_5922.JPG

Vilskettä

IMG_5941.JPG

Tonttupotretissa jouluna Kolmonen ja Kutonen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Murun pentue, Waakun pentue, pikkupentujen ripuli

Waakun maitorauhastulehdus

Maanantai 28.12.2015 klo 22:26 - Sanna

Päätin kirjoittaa aivan erikseen Waakun maitorauhastulehduksesta, sillä Waakun sairastuttua yritin netistä jälleen etsiä tietoa aiheesta ja yllättävän vähän sitä tuntui olevan saatavilla. Muistan joskus vuosia sitten lukeneeni jonkun kasvattajan kuvallisen kertomuksen aiheesta jostakin rotujärjestön lehdestä, mutta en kuollaksenikaan muista mistä, joten siitä ei ollut paljon apua. Haluan siis jakaa oman kokemuksemme, josko siitä olisi jollekulle hädän hetkellä edes hieman vertaistukea. Tämä postaus sisältää tulehduksesta kuvia, joten ei sovi herkimmille! Tämä oli nyt toinen kerta, kun narttumme sairastuu maitorauhastulehdukseen. Kokemus oli tällä kertaa hieman erilainen kuin Piparin kohdalla. Piparin kanssa koettu useamman nisälohkon kuolioon meno ja leikkaushoito lienee erittäin äärimmäinen, mutta ihan olan kohauksella ei Waakunkaan tulehduksesta selvitty, vaikka lopulta paraneminen tapahtuikin lähes uskomattoman nopeasti.

Sairastuin itse nuhakuumeeseen Waakun pentujen ollessa kolmiviikkoisia ja vietin nuo päivät entistä tiiviimmin pentujen kanssa, kun en maatilan töihinkään pystynyt osallistumaan. Perjantaina oma oloni oli tuolla viikolla ensimmäistä kertaa kuumeeton ja ehdin iloita siitä hetken, kunnes Waakku nousi viereiseltä sohvalta ja meni imettämään pentunsa. Mietin, että näyttikö koira hieman vaisulta, mutta ajattelin ehkä vain kuvitelleeni niin koska vain tuntia aikaisemmin olin joutunut kieltämään Waakkua kiipeilemästä olohuoneen pöydille, jotka se säännöllisesti kävi tarkastamassa ruuan murusten varalta. Olin antanut sille tuolloin kuivatun kanafileen, jonka kanssa se oli käynyt sohvalle makaamaan ja popsinut sen hyvällä ruokahalulla. Waakku oli kuitenkin apean näköinen ja heti sen imetettyä pentunsa tarkistin sen nisät ja sieltähän löytyi kuumottava, noin kirsikan kokoinen patti yhden nisälohkon sisältä. Eikun soittoa eläinlääkärin vastaajaan, että hoitoa ollaan vailla maitorauhastulehdukseen.

Mittasin samalla Waakun lämmön ja se oli vasta 39,1 °C. Koira kuitenkin aloitti tärinän hetken päästä maatessaan pedissä pentujensa kanssa, joten kuume oli selvästi nousemassa. Vajaan tunnin päästä päivystävä eläinlääkäri soitti ja antoi luvan lähteä ajamaan vastaanotolle heti. Tuossa ajassa Waakku kävi nuutuneeksi ja todella kipeän oloiseksi. Se piti kantaa autoon. Eläinlääkärissä lämpö mitattiin ensimmäisenä ja se oli kohonnut jo 39,8 °C. Nahan alle pistettiin ensimmäiset annokset antibiootti- ja kipulääkekuureista ja kotiin lähdettiin tuttujen hoito-ohjeiden kera.

Kotona suihkuttelimme tulehtunutta nisää lämpimällä vedellä ja yritimme tyhjentää sitä parhaamme mukaan. Lämpimällä kaurapussilla hautominen oli toinen tapa yrittää pehmentää nisää ennen lypsämistä. Waakku sai eläinlääkärin luvalla jatkaa imettämistä, mikä olikin hyvä sillä maidontuotanto oli huipussaan ja pelkäsin, että muutkin nisät ovat vaarassa tulehtua mikäli niitä ei saada tyhjennettyä säännöllisesti. Aloitin kuitenkin pentujen siirtämisen kiireellä täysin kiinteään ravintoon ja Waakun maidontuotannon hiivuttamisen ruokintaa muuttamalla. Antibioottina Waakulla oli Clamovet ja kipulääkkeenä Canidryl. Nahan alle vastaanotolla pistetyt lääkkeet vaikuttivat nopeasti ja kuumeen laskiessa koirakin piristyi taas kummasti. Nisäalue oli kuitenkin todella kipeä ja jouduin syöttämään kipulääkkeitä alkuun lähes kaksinkertaisella annoksella. 

IMG_5080.JPG

Launtai 12.12. märkää tihkuu ihon läpi.

WP_20151213_18_23_35_Pro.jpg

Sunnuntai 13.12. pieni alue nisien välistä tekee kuoliota.

Lauantai iltana tulehtunut kohta oli aivan pinkeä ja rupesi tihkuttamaan ihon läpi märkäistä vuotoa parista eri kohdasta. Sunnuntaina nisälohko näytti entistä hurjemmalta ja puhuin silloin päivystävä eläinlääkärin kanssa puhelimessa pariinkin otteeseen. Waakun vointi oli tilanteeseen nähden erinomainen, se söi hyvällä ruokahalulla, heilutteli häntää ja jopa huvitti itseään leikkimällä leluilla itsekseen. Maanantaina soitin vielä omalle eläinlääkärillemme ja ohjeet olivat samanlaiset, huuhdella tulehdusaluetta, seurailla tilannetta ja valmistautua henkisesti siihen, että märkäpaise puhkeaa jossain vaiheessa. Maanantai aamuna märkää tihkui jo selvästi enemmän kahdesta pikkuruisesta reiästä ja pahin paine nisälohkosta oli hieman helpottanut. Maitoa tulehtuneesta nisästä ei tahtonut millään konstia saada muutamaa tippaa enempää ulos ja sekin oli veristä ja paksua. Waakku voi kuitenkin edelleen hienosti. 

IMG_5195.JPG

Sunnuntai 13.12. illalla nisäalue vuotaa jo märkää ja verta melko reilusti.

Tiistai aamuna menin kylppäriin Waakun kanssa suihkuttelemaan nisäaluetta, jossa oli jo kaksi märkää vuotavaa, sormenpään kokoista reikää, kun pahanolon hyökyaalto pyyhkäisi ylitseni ja meinasin pyörtyä. Kaikenlaiseen aika hurjaankin olen koirien ja tuotantoeläinten kanssa joutunut itseni karaisemaan, mutta nyt liikuttiin minun sietokykyni äärilaidalla ja niin tulehdusalueen puhdistamisesta tuli Hannun hommaa. Iltapäivällä reikien välillä ollut mustunut kuoliossa oleva alue sitten repesi kokonaan auki ja niin kahdesta pienestä reiästä tuli yksi iso avohaava, jonka koko oli noin 3 cm x 4 cm. Näky oli suorastaan järkyttävä, märkää vuosi edelleen ulos jonkin verran, mutta koiran vointi oli jopa entistä parempi kun kaikki paine oli lopulta helpottanut, eikä hurjan näköinen nisäalue tuntunut olevan lainkaan kipeän oloinen. Toki Waakulla oli koko ajan kipulääke maksimi annoksilla käytössä. 

IMG_5259.JPG

Keskiviikko 16.12. ehkä järkyttävin vaihe, valtava reikä, josta valuu mätää.

635860533312646942.jpg

Seuraavana päivänä 17.12. jo terveen punainen väri kudoksissa. Ei todellakaan miellyttävä näky. Haavan ympärillä kuollutta kuivunutta ihoa irtoavina lauttoina.

Torstaina kävin Waakun kanssa näyttämässä avohaavaa meitä tulehduksen alkaessa päivystysaikaan hoitaneelle eläinlääkärille ja saamassa jatkoa antibiootti- ja kipulääkekuureihin, joita oli aluksi määrätty vain 10 vuorokauden satsi. Eläinlääkäri totesi haavan näyttävän hurjalta, mutta niin siistiltä kuin tilanteeseen nähden mahdollista. Saimme vielä hoitoa varten Vetramil-suihkeen, joka sisältää lääkehunajaa ja sitä suihkuteltiin jatkossa haavaan ja sen ympärille aina pesun jälkeen. Lääkehunaja edistää kudoksen parantumista ja suojaa bakteereilta.

On aivan uskomatonta miten nopeasti haava lähti parantumaan! Sairastumisesta on kulunut nyt 2,5 viikkoa ja haava on muutaman viimeisen päivän aikana kasvanut umpeen ja ainoastaan ihon päällimmäinen kerros on vielä uusiutumassa. Waakku on voinut koko tämän ajan erinomaisesti, mikä monesti on tuntunut tilanteeseen nähden kummalliselta. Mutta onneksi niin, nyt uskallan jo huokaista helpotuksesta, että tämä koettelemus on Waakun osalta ohi.

IMG_6248.JPG

Maanantai 28.12. haava on kasvanut täysin kiinni ja näyttää uskomattoman hyvältä, vain 17 päivää Waakun sairastumisen jälkeen!

1 kommentti . Avainsanat: maitorauhastulehdus. koiran mastitis

Vanhemmat kirjoitukset »