Lyytin kuulumisia

Pitkästä aikaa täytyy kirjoitella vähän Lyytistä ja siitä miten pienellä asialla voi olla valtava merkitys koiran elämänlaatuun. Lyytillä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta pari vuotta sitten. Silloin aloitettiin levytyroksiinilääkitys ja Lyyti piristyi selkeästi joksikin aikaa. Painonhallintaongelmat kuitenkin jatkuivat ja Lyyti on ajan kuluessa lihonut jatkuvasti huolimatta siitä, että lääkitys on ollut muka kohdillaan ja ruoka on aina kevyintä mahdollista. Annoskootkaan eivät päätä huimaa.

Pari kuukautta sitten lisäsimme lääkkeen annostusta vähän ja reilussa viikossa tapahtui valtava muutos. Sen sijaan että Lyyti täytyy patistaa aamupissalle puolenpäivän kieppeillä, se nousee silloin kuin mekin. Hannu käy parina päivänä viikossa toisella maatilalla töissä ja nousee niinä aamuina viideltä, uskomatonta mutta Lyytikin on silloin tikkana pystyssä! Se on ruvennut leikkimään muiden koiriemme kanssa, enkä edes muista koska se olisi viimeksi tehnyt niin. Lyyti on nyt aivan erityisen ihastunut Päppään ja sitä se käy itse usein haastamassa leikkiin hieman kömpelösti, mikä on tosi suloista seurattavaa.

Tuntuu siltä kuin koira olisi saanut aivan uuden elämän pikkuruisen tabletin puolikkaan ansiosta. Jäyhästä ja hitaasti syttyvästä koirasta on kuoriutunut elämäniloinen touhuaja. Kaiken lisäksi se on nyt selvästi hieman hoikistunut - ehkä kadonneen vyötärön metsästys ei olekaan aivan saavuttamaton tavoite. Minulla on sanoinkuvaamattoman hyvä mieli Lyytin puolesta, se tuntuu aivan säteilevän ja häntä heiluen se on valmiina aina kaikkeen. Tosin Lyytihän meillä on kaikkein kamalin ja ansioitunein ruokarosvo, joten nyt uudella energiaboostilla varustettuna se on lähes pitelemätön. Yhtenä aamuna Lyyti oli jo ennen viittä kolistellut olohuoneessa pitkin pöytiä ja koittanut roikkua olisiko kirjahyllyihin unohtunut jotakin syötäväksi kelpaavaa... Mutta suotakoon toisinaan tämä harmaiden hiusten aiheuttaminen tälle helmikuussa 7-vuotis synttäreitään viettäneelle rakkaalle beaglerouvalle ❤

Lyyti 7-v.