Voihan syksy

Meillä on pyykkitupa navettarakennuksessa, onneksi, sillä meillä on peräti kaksi pesukonetta; ihmisten ja koirien pyykeille omansa. Tässäkin asiassa on tärkeysjärjestys kohdallaan - meidän ihmisten kone on vanha, turhan pieni ja se tuppaa usein jättämään ohjelman kesken tai pyykit huuhtomatta. Tai jos se toimii moitteettomasti, pyykit haisevat kummalliselta. Koirien oma pesukone taas on aivan huippu, sinne mahtuu kerrallaan kaksi isoa (80 x 100 cm) ventaped-alustaa, pesuohjelmat ovat nopeita ja tehokkaita, ja se lurauttaa iloisen pikku sävelmän aina pesuohjelman päätyttyä. 

Syksyssä ei varsinaisesti ole mitään vikaa - se ei sentään ole talvi, mutta näin suurta koiraperhettä pyörittävänä viileät, aurinkoisinakin päivinä kosteat ilmat tietävät sitä, että jokainen ulkoa sisälle tepasteleva tassu tuo mukanaan kuraa ja hiekkaa. Koirien petejä saa pestä useammin kuin kesällä tai talvella. Tuntuu että meillä pyörii pyykkikone jotakuinkin aina ja tottahan se on, pelkästään koirien alustoja pestään viikossa noin viisitoista koneellista. Kuivuessaan ne vievät tietenkin valtavasti tilaa. Yksi kesän parhaista puolista on, että niiden kuivattaminen onnistuu ulkona. 

Saako kesää olla jo ikävä?