Loren muutto ja rally-tokoa

Tiistai 3.10.2017 klo 14.44 - Sanna

Honeyn poika Lore lähti omaan, uuteen kotiinsa Ouluun maanantaina. Neljässä kuukaudessa pentuun ehtii kiintyä todella syvästi ja luovuttamisessa on haikeutta, mutta koska en voi pitää kaikkia pentuja itse, olen todella onnellinen, että löysin Lorelle juuri sellaisen rakastavan ja harrastavan kodin kuin toivoinkin. Odotan mielenkiinnolla miten Lore kasvaa ja kehittyy, luonteeltaan se on aivan ihana poika ja siinä on ulkomuodollisesti paljon sellaista josta pidän.

Meidän oli tarkoitus ottaa siitä joen rannassa kauniit syksyiset kuvat viime viikonloppuna, mutta Lore vikkelänä beaglenalkuna loikkasi rannalta jokeen umpsukkeloksiin ennenkuin ehdimme aloittaa ja niinpä laiturikuvat tuli vain uitetusta koirasta. Kotipihassa otettiin sitten paremmat poseeraukset myöhemmin, kuivuneen pennun kanssa.

Tässä siis Kertalaakin Lorem Ipsum (4 kk)

IMG_1587.JPG

Lore kirsusta hännän päähän litimärkänä, syksyinen tausta olisi ollut upea! :)

IMG_1589.JPG

IMG_1600.JPG

IMG_1607.JPG

Osallistuin Tupunan kanssa rally-tokokisoihin menneenä viikonloppuna, yli puolentoista vuoden tauon jälkeen. Syksyn treenit ovat menneet välillä erinomaisen hyvin ja välillä erinomaisen huonosti, ja rehellisesti sanottuna, emme ole vielä kisavalmiita avoimeen luokkaan. Mutta kun Palveluskoiraliitto uutisoi viikko sitten ensi vuoden alusta alkaen rally-tokoakin koskevasta kilpailulisenssistä, sisuunnuin uutisesta sen verran, että ilmoitin meidät Kannuksen kokeeseen, kun se vielä on kohtuu hintaista myös tälläiselle kerran tai pari kertaa vuodessa kisaavalle.

Tupunan suosikki- ja varsinaiset bravuuriliikkeet ovat seisominen ja peruuttaminen. Olen jo aikaisemmin huomannut, että jos yhtään treenaan ja vahvistan näistä jompaa kumpaa, Tupuna tarjoaa niitä vaihtoehtona suunnilleen joka toiseen käskyyn. Koetta edeltävänä iltana ja koeaamuna se oli niin seisomisen lumoissa, että jopa perusasento olisi sen mielestä voitu suorittaa seisten. Kyllä se istuminenkin onneksi löytyi vaihtoehdoksi kisasuoritukseen mennessä, kun tein istumistoistoja lähes epätoivoisesti lihapullien voimalla ennen sitä.

Poden aivan järkyttävää kilpailujännitystä lajista riippumatta, joten kisaaminen on ehkä minulle vielä tärkeämpää "häiriötreeniä" kuin koiralle. Meidän vuoromme lähestyessä kurkkua kuristi ja oikeasti pelkäsin, että saatan pyörtyä kehään, joten siinä mielessä suoritukseen täytyy olla tyytyväinen kun niin ei käynyt. ;) Rata oli mielestäni tosi kiva, tosin tietysti siellä oli pelkäämäni "istu-seiso-kierrä koira ympäri"-kyltti, jonka tiesin olevan meille varma kompastuskivi. Oletin nimittäin, että sen jälkeen Tupuna ei enää istu millekään kyltille, mutta kävikin niin että kun vahvistin istumista ennen kehään menoa, Tupuna ei enää pyydettäessäkään tarjonnut seisomista. Kokonaissuoritus oli hyvin meidän tasoinen, avoimen luokan tiukat paikallaan käännökset vasemmalle tarvitsevat vielä paljon treeniä ja Tupuna on seuraamisen suhteen on/off tyyppiä; se tekee joko upeaa seuraamista hienolla katsekontaktilla tai sitten se haistelee, eli tämä myös vaatii vielä paljon harjoitusta! Pisteitä 61 eli ei hyväksyttyä tulosta. Saimme kuitenkin tuomaripalkinnon yhteistyöstä ja jälleen erityismaininnat seuraamisesta, joka on tosiaan hienoa silloin kun olemme samalla aaltopituudella. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että tästä koepäivästä sain taas uutta intoa treenaamiseen. Kenties voisimme käydä toisissakin kisoissa tänä vuonna, ennenkuin Tupuna toivottavasti jää loppuvuodesta äitiyslomalle.

22154454_936403946507759_6685441087750379051_n.jpg

Kisarata

22050219_936403899841097_8889201972118530127_n.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tupuna, rally-toko, Lore

Pentuja ja harrastelua

Maanantai 15.2.2016 klo 8.59 - Sanna

No niin... tämäkin kirjoitus pääsi livahtamaan keskeneräisenä esille, osoittaa siis lähinnä sen että aikaa kirjoitteluun on ollut tosi vähän, enkä siksi ole saanut mitään aikaiseksi kotisivuilla viikkokausiin.

Pentujen kanssa aika on kulunut kuin siivillä. Tekemistä on riittänyt niin kiitettävästi lauman kanssa, että päivitykset olen tehnyt kuvamuodossa tuonne Facebook-sivulle, joka onkin osoittautunut oikein käteväksi siihen tarkoitukseen. Waakku lähti omaan kotiinsa Tampereelle kaksi viikkoa sitten. Waakun hupsit ovat jo kohta 13 viikkoisia kauhukakaroita. Tästä joukosta ainakin toistaiseksi täällä synnyinkodissa majailevat Vares sekä siskonsa Nappis ja Pikku-Waakku. Vares on tästä pentueesta se, jonka ilomielin haluaisin jättää kotiin. Asiassa on kuitenkin vielä pikkuruinen herneen kokoinen mutta... Vareksen toinen kives nimittäin loistaa edelleen poissaolollaan. En kuitenkaan ihan vielä halua luopua toivosta ja odottelemme puuttuvaa pallia vielä jonkun viikon ajan. Mikäli se jää kuitenkin kadoksiin, Vares tulee etsimään uutta kotia. Tyttösten kohdalla seurailemme vielä niiden kasvua ennen pysyviä päätöksiä.  

Polveutumismääritysnäytteiden tulokset tulivat lopulta huomattavasti nopeammin kuin olin olettanut ja tulos oli juuri se mitä arvelimme, hupsien ylpeä isä on Melvin. Pentujen viralliset nimet keksin Hups!-teemalla ja nämä pennut tullaan tuntemaan nimillä: Kertalaakin Hupsista Keikkaa "Leevi", K. Hyvänen Aika "Kasper", K. Huh Huh "Vares", K. Härre Gyyd "Nappis", K. Hip Hip Hurraa "Nemo", K. Hiukan Ihana "Ihana", K. Herran Jestas "Niila" ja K. Hyvän Ilman Lintu "Pikku-Waakku".

IMG_7898.JPG

Pikku-Waakku 11 vkoa

IMG_7926.JPG

Nappis 11 vkoa

IMG_7973.JPG

Vares 12 vkoa

Laumassa on tapahtunut pieniä muutoksia. Pitkään jatkunut stressaava sotatila Melvinin ja Putkosen välillä ratkesi lopulta onnellisesti kaikkien kannalta, kun Putkoselle löytyi sattumalta tammikuun alussa ihana sijoituskoti Rovaniemeltä Eveliinan ja Eemelin koirana. Lauman kanssa elämä helpottui huomattavasti kun koiria ei tarvitse enää erotella toisistaan. Vaikka rakkaasta koirasta luopuminen on todella raskasta, se oli ehdottomasti oikea ratkaisu tässä tilanteessa, jossa koirat eivät tule enää toimeen keskenään. On lohdullista tietää miten hyvään kotiin Putkonen muutti ja kuinka paljon sitä siellä rakastetaan. Putkis on sopeutunut uuteen elämäänsä hienosti, eikä se ole ikävöinyt meitä (toisin kuin me sitä).

Näyttelyvuosi startattiin tammikuussa Kajaanin näyttelystä ilman sen kummempaa menestystä. Beagleja oli esillä ihan hyvä määrä, 23 aikuista ja pari pentua. Tupuna oli virallisessa kehässä ensimmäistä kertaa ja se voitti junnuluokan erinomaisella, ilman SA:ta ja oli Royal Canin Rop-juniori. Kisulle avoimesta luokasta ERI4 SA. PN-kisassa sijoitusta ei tullut, mutta vissiin lohdutuspalkinnoksi saatiin kuitenkin vara-sert. Kajaanin Pallohalli oli kokenut kasvojenkohotuksen sinne asennetun tekonurmen ansiosta, yhtään ei tule ikävä pölisevää maapohjaa! Vielä kun halli muuttuisi jollain tempulla lämpimäksi, olisi Kajaanin tamminäyttely meidän näyttelylistalla joka vuosi. Vuoden toiseen näyttelyyn oli tarkoitus mennä peräti kolmen koiran voimin Raahen ryhmikseen, mutta sairastuimme tuolla viikolla koko perhe ärhäkkään nuhakuumeeseen ja näyttelypäivänä olin edelleen sängyn pohjalla potemassa, joten se näyttely jäi meiltä väliin. Suunnitelmissa on ainakin maaliskuussa Beaglejärjestön päänäyttely, joka onkin tänä vuonna meille lähinäyttelynä Kokkolassa. Keväälle ja kesälle olen näyttelykalenteria jo selaillut, mutta päätöksiä menoista teen omaan tapaani vasta kun ilmoittaumisajat rupeavat lähenemään loppuaan. Kaikki tämän vuoden lampaiden karitsoinnit ovat huhtikuussa, joten kevät vietetään lähinnä lampolassa. 

Tupunan kanssa osallistuin menneenä viikonloppuna Kannuksen Dogness-hallilla järjestettyyn rally-toko kisaan. Ehdin katua ilmoittautumista yhtä monta kertaa kuin treenasin hallilla pitkän tauon jälkeen, sillä sinne tässä muutaman kuukauden treenitauon aikana asennettu nurmimatto on näin beaglen kanssa harrastavalle varsinainen painajainen. Kaikki keinonurmen sekaan tipahtaneet ja polkeutuneet namit vetävät koiran nenää puoleensa magneetin lailla. En siis odottanut meiltä kovinkaan kummoista suoritusta, eikä se sellainen ollutkaan, mutta iloinen yllätys oli kuitenkin hyväksytty tulos 86 pisteellä ja sitä seurannut koulutustunnus alokasluokasta eli RTK1. Suoritusta kuvaa hyvin tuomarin kommentti arvostelulomakkeessa: "Upea kontakti silloin kun nenä ei ole maassa. Hyvin ohjattu :)" Jos nyt oikein jalostustietojärjestelmästä katsoin niin Tupuna on neljäs suomalainen beagle, jolta tämä koulutustunnus löytyy. Minulla on syytä olla ylpeä! Tupuna herättää paljon positiivista huomiota kun olemme treenaamassa tai kisoissa, lähes aina joku tulee minulle ihastelemaan Tupunan työskentelyä tai kysymään onko se beagle, kun niitä harvemmin näissä harrastuksissa näkee. Harmi, että harvakseltaan näkeekin, sillä beaglesta olisi kyllä vaikka mihin! Se ei ehkä ole vaihtoehto kirkkaimpia kärkisijoja harrastuksissaan tavoitteleville, mutta todella pätevä harrastuskaveri muuten, oppimiskyvyn tai motivaation puutteesta rotua on turha syyttää.

WP_20160213_11_03_52_Pro.jpg

Kisarata

WP_20160213_12_46_07_Pro.jpg

RTK1 Devaney's Q-Tamolla mitali kaulassaan :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Waakun pennut, H-pentue, Tupuna, rally-toko, Kisu, Putkonen

Odotuksen merkeissä

Tiistai 13.10.2015 klo 17.11 - Sanna

Mistähän sitä taas oikein aloittaisi kuulumisten kertomisen? Vaikka siitä, että me keltanokat, minä ja Tupuna, olemme nyt ensimmäisen rally-tokokokeemme käyneet. Koe oli viikko sitten maanantai-iltana ja jännitin sitä tasan siitä asti kun sain tietää meidän saaneen paikan. Olikin lopulta positiivinen yllätys kuinka rento koetapahtuma oikein oli verrattuna minulle tutumpaan koiranäyttelymaailmaan. Pahin pelkonikaan ei onneksi toteutunut ja me emme joutuneet starttaamaan ensimmäisenä, vaan vasta luokan puolivälissä, joten ehdin seurata useamman kanssakilpailijan suorituksen ja hahmottaa kuinka homma etenee. Tupunan suoritus meni ihan kivasti, tosin se ei ottanut perusasentoa pysähdyksissä ihan tavalliseen tapaansa vaan yritti tarjota minulle ahkerasti seisomista, tosin tätä ei ulkopuolinen välttämättä samalla tavalla nähnyt kuin minä.  Edellisen viikon treeneissä olimme harjoitelleet paikalla seisomista ja teimmekin siinä meille hankalassa liikkeessä silloin aimo harppauksen eteenpäin, kun sain loistavan neuvon palkata Tupuna namialustalta edestä. Virhepisteitä kokeessa kertyi -1 (vino) yhdessä käännöksessä ja edestakaisessa pujottelussa Tupuna haisteli viimeistä kartiota, josta ropisi yhteensä kolme virhepistettä. Lopputuloksena siis 96 pistettä ( max. pistemäärän ollessa 100) ja meille ensimmäinen hyväksytty tulos alokasluokasta, maininnalla "Ihana suoritus." Kiva tunne jäi ja se motivoi heti lisää tähän harrastukseen. Mikäli katsoin jalostustietojärjestelmästä oikein, niin Tupuna taitaa olla kuudes beagle, jolla on rally-tokosta hyväksytty tulos. Ikää Tupunalla oli koepäivänä 10 kk ja 2 pvää, kun alaikäraja osallistumiseen on 10 kk. Seuraava jännitettävä koepäiväkin on jo tiedossa ja se on 18.10.

WP_20151005_17_26_11_Pro.jpg

Tässä odotellaan vielä tuloksia kokeen jälkeen

Murun kantoaika on sujunut rauhallisissa merkeissä. Ruoka ja lepo maistuvat tulevalle äidille. Muru on jo siirtynyt nukkumaan kanssamme makuuhuoneeseen ja sen johdosta me vietämme yömme sellaisessa käryssä, että silmiä melkein kirvelee. Näin tiineyden loppupuolella Muru nimittäin tuntuu kärsivän kovasti kaasuvaivoista. Mahan kasvu on ollut hyvin hillittyä ja toivon kovasti, että edes ne kaksi ultrassa pongattua koiravauvaa sieltä on tulossa. Ainakin pennun liikkeet erottaa hyvin, kun iltaisin Murun kanssa löhöilemme sohvalla vierekkäin. Varsinainen laskenta käydään suorittamassa ensi perjantaina tiineysröntgenissä ja samalla Muru saa toisen herpesrokotteensa. Sitten laskettuunaikaan on jäljellä enää viikko ja periaatteessa pennut voivat syntyä minä päivänä tahansa. Eli tällä viikolla täytyy laittaa pentulaatikko tykötarpeineen valmiiksi odottamaan H-hetkeä.

IMG_3860.JPG

Epätasaisella kohdalla kuvattuna, Muru 51. vuorokautta siemennyksestä.

2 kommenttia . Avainsanat: Tupuna, rally-toko, Murun pentue

Hurahdus rally-tokoon

Tiistai 15.9.2015 klo 20.22 - Sanna

Tunnustan, olen hurahtanut ja aika pahasti. Kun Piparin kanssa menin alkuvuodesta rally-tokon alkeiskurssille, halusin vain tutustua minulle täysin vieraaseen lajiin. Mitään tavotteita minulla ei ollut. Eikä oikeastaan edes harrastussuunnitelmia yhtä kurssia pitempään. Samaan aikaan pikku Tupunan kanssa treenaaminen osoittautui kivaksi ja koira mahdottoman eteväksi, joten pentukurssin jälkeen siirryinkin Tupunan kanssa suoraan rally-tokoon. Nyt ollaan siinä pisteessä, että treenaan Tupunan kanssa kilpailevien ryhmässä ja jonkinlaisia tavoitteitakin on mielessä. Ensimmäiset kisat ovat toivottavasti heti lokakuussa kun Tupuna täyttää kisaamiseen vaaditun 10 kuukauden alaikärajan. Kaikki harjoittelu on sekä minusta että koirasta superhauskaa. Seuraaminen on ehdottomasti Tupunan bravuuri. Tästä syystä olen lyönyt kaikki näyttelysuunnitelmat Tupunan kanssa ainakin toistaiseksi jäihin, sillä näyttelykehässä sirkushevosen lailla ilmaa polkeva seuraamista tekevä beagle olisi ehkä hauska, mutta ei kovin toivottu ilmestys ja lähinnä rahan hukkaa. Ehditään me kauneuskisoja käydä Tupunankin kanssa myöhemminkin.
WP_20150913_17_51_05_Pro.jpg
Rally-tokossa yhdistyvät periaatteessa toko, koiratanssi ja agility. Erilaiset tehtävät on ilmaistu kyltein. Näitä tehtävistä koostuvat radat ovat alokasluokassa 10-15 kylttitehtävää sisältäviä ja vaativimmassa mestariluokassa rata sisältää 18-20 tehtävää. Radalla kylttitehtävät sijaitsevat muutaman metrin välein. Jokaisen tehtävän väliin jäävän matkan koira suorittaa seuraamista. Suorituksissa arvostetaan iloisuutta ja koiraa saa kehua koko suorituksen ajan. Kuulostaa hauskalta ja vähän haastavalta, eikös? 
Ja sitähän se onkin. Minulle itselleni on ollut ja on edelleen suurin ponnistus "oppia lukemaan" kylttejä, muistaa oikeat suorituspaikat ja erityisesti opetella kyltit ulkoa. Tämä on vielä vaiheessa, sillä niitä on paljon! Ja monet tehtävät muistuttavat toisiaan, joten suoritustilanteessa ei saa tehdä virheitä ja sekoittaa kylttejä mielessään keskenään. Pelkästään alokasluokassa erilaisia kylttejä on 29 kappaletta, avoimessaluokassa 14, voittajaluokassa 17 ja mestariluokassa 15. Jokaisessa luokassa käytetään aina myös alempien luokkien tehtäviä. Eli mestariluokassa kilpailevan täytyy muistaa ja osata suorittaa 77 erilaista tehtävää! Hyväksi ja toimivaksi konstiksi minulle kylttien opetteluun olen nyt todennut "Rally-toko, harrastajan opas"-kirjan, jossa kaikki tehtäväkyltit on kuvina kirjan lopussa. Kirja nenän alla marssin ympäri keittiötä ja suoritan kylttejä ilman koiraa. Tämä on selvästi helpottanut treeneissä suorituksiani, enkä joudu enää yhtä paljon pinnistelemään muistiani kylttien kohdalla, vaan saan silloin keskittyä nimenomaan Tupunaan ja yhteiseen suorittamiseen. 
WP_20150915_20_16_35_Pro.jpg
Näissä riittää muistettavaa...
WP_20150913_17_29_50_Pro.jpg
Tällä hetkellä harjoittelemme kovasti palkkauksen vähentämistä niin että lopulta pystyisimme suorittamaan kilpailupituisen radan pelkkien suullisten kehujen voimin, namien odottaessa suorituksen päättymistä. Melko hyvin tähän ollaan jo päästykin. Maahanmeno on Tupunasta selvästi kaikkein tylsin juttu ja sitä olen nyt yrittänyt saada vauhdikkaammaksi ja edelleen joudun antamaan tosi voimakkaan avun näyttämällä liikkeen kädellä maata kohti, mutta onneksi se on vielä alokasluokassa sallittua. Kaikkia vartaloapuja ja suullista kannustamista yritän vähentää taitojemme karttuessa. Rally-tokoa voin suositella lämpimästi niin beagleille kuin minkä tahansa rotuisen kanssa harrastamisesta kiinnostuneelle, se on hauskaa tekemistä yhdessä koiran kanssa ilman turhaa ryppyotsaisuutta :)
WP_20150913_17_25_50_Pro.jpg
Meidän ikioma treenikenttä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rally-toko, Tupuna