Vilinää vilskettä

Tiistai 29.12.2015 klo 19.33 - Sanna

Blogin kirjoittelu on kerrassaan jäänyt kun kaikki liikenevä aika ja vähän enemmänkin on mennyt Murun ja Waakun pentujen hoitoon ja niiden kanssa puuhailuun. Kun sitten Waakku sattui vielä sairastumaan, ei energiaa kirjoittamiseen vaan ole löytynyt. Mutta jospa nyt päivittäisin hieman kuulumisia pentueidenkin osalta. 

Murun pennut täyttivät tänään jo 10 viikkoa. Pennuilla oli viikko sitten eläinlääkärin tarkastus ja sirutus. Samana iltana omaan kotiinsa Kaarinaan asti lähti urospentu "Kapu" virallisemmin Kertalaakin Kapteeni Käskee. Aatonaattona jouluksi uuteen kotiin muutti Pyhäjoelle "Mimosa" eli Kertalaakin Kappas Vain. Ainakin nyt toistaiseksi meillä kotona majailee Kertalaakin Kukkuluuruu alias "Ruu". Seurailen jonkin aikaa miten Ruu kasvaa ja kehittyy ennenkuin teen päätöstä sen suhteen etsiikö se mahdollisesti kotia muualta.

IMG_4458.JPG

Murun pennut 6 viikkoisina; Kertalaakin Kapteeni Käskee, K. Kappas Vain ja K. Kukkuluuruu

Murun pentujen kanssa kaikki sujui muuten ongelmitta ja Muru oli aivan mahtava emä, mutta valitettavasti Kapulle ja Mimosalle kehittyi erittäin voimakkaat yläpurennat. Virheelliset purennat rupesivat näkymään jo pentujen ollessa kahden viikon ikäisiä ja arvasin jo tuolloin valitettavasti lopputuleman, sillä Lyytin pentueessa Lillillä ja Uunolla oli samanlaiset vajaamittaiset alaleuat. Tämä kovasti odottamani Murun pentue ei siis oikein onnistunut ja se harmittaa minua aivan suunnattomasti. Taas tuli opittua ainakin se että perinnöllisyyden lait ovat kiemuraisia ja arvaamattomia. Murun sukulinjoista lähimpänä tuollainen paha yläpurenta löytyy Murun emänemän yhdeltä jälkeläiseltä, joka on syntynyt vuonna 2009. Kyseisellä emänemällä on ollut kolme pentuetta ja tuossa viimeisessä pentueessaan yhdellä pennulla samanlainen purentavika kuin Murun pennuilla. Onneksi Murun pennut ovat aivan valloittavia persoonia luonteeltaan, joten toivottavasti niistä kasvaa muuten terveitä ja pitkäikäisiä beagleja. Kapu on joukkion rämäpää ja komentelija, Mimosa hienohelma ja Ruu jotakin siltä väliltä. Hieman on ikävä muualle muuttaneita pentuja, vaikka kolmikon meno parin viime viikon aikana oli melkoista rallia. 

IMG_4959.JPG

Kapu komentaa :D

IMG_5024.JPG

Muru ja Mimosa nenät vastakkain

Waakun pennut ovat kohta 6 viikkoisia. Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet kivasti, ainakin tällä hetkellä kaikilla on purennat kunnossa, pojista osalla molemmat kivekset ovat jo laskeutuneet, osalla vasta toinen. Pentujen ollessa viikon ikäisiä aiheutin itse niille ripulin hätäilemällä ensimmäisen matokuurin antamisen kanssa. Olin nimittäin todella huolissani suolinkaisongelmasta, jota pidin varsin todennäisenä, kun Waakkua ei kantoaikana eikä juuri ennen tiineyttä matolääkitty ollenkaan. Eihän meille mitään pentuja pitänyt olla tulossa... Aloitin siis matokuurin viikon ikäisille pennuille ajatuksella hoitaa ensimmäinen loishäätö ennenkuin suolinkaiset ehtivät pennuissa kehittyä niin isoiksi, että ne alkavat aiheuttaa ongelmia. Olen kerran aikaisemmin antanut matolääkekuurin aivan pikkupennuille ja silloin täysin ongelmitta, joten en hölmönä osannut ajatella sairastuttavani pennut lääkkeellä.

Juuri niin kuitenkin kävi ja pennuista kaikkiaan viisi rupesi peräjälkeen parissa päivässä ripuloimaan. Ensimmäisenä sairastuneiden kahden pennun kanssa kävin päivystyksessä, jossa pennut nesteytettiin ja ne saivat nahan alle myös glukoosia. Sain kotiin infuusionesteen ja glukoosin muiden pentujen sairastumisen varalta ja niille olikin käyttöä. Jokainen ripuloiva pentu vaati onneksi vain yhden annoksen nestettä ja glukoosia nahan alle piristyäkseen. Muutama vuorokausi meni tuolloin huolesta sekaisin ja lähes putkeen valvoen, mutta onneksi kaikki pennut tokenivat ja pääsivät takaisin kasvuun kiinni. Tämänkin penturipulin ensimmäisen oire oli se, että painot eivät sairastuneilla pennuilla nousseet samaan tahtiin kuin aikaisemmin ja kaksi sairastunutta pentua olivat vain hieman normaalia vaisumpia. Koska tiesin heti mistä täytyi olla kyse, osasin viedä pennut heti eläinlääkäriin. Pienten pentujen punnitseminen on siis äärettömän tärkeää, se on helpoin konsti seurata pentujen vointia, sillä pieni pentu kuivuu ripuloivana tunneissa kuoliaaksi ja pennun muuttuessa niin nuutuneeksi ettei se jaksa enää imeä, hätä on jo todella suuri. Sitä ripulikakkaa ei nimittäin läheskään aina pääse itse todistamaan, jos emä on vikkelä ja tarkka pentujensa puhtaudesta.

IMG_6077.JPG

Ykkönen, Kakkonen ja Nelonen

Pennut ovat tuosta saakka voineet erinomaisesti. Pentujen ollessa vajaan kolmen viikon ikäisiä rupesin totuttamaan niitä kiinteään ruokaan raa'alla naudanjauhelihalla. Niiden painot kyllä nousivat pelkällä maidollakin, mutta ei aivan sitä tahtia mihin olen tottunut, joten päättelin että Waakun maidontuotanto ei aivan kahdeksalle tuon ikäiselle riittänyt pelkästään. Pennut olivatkin alusta asti erittäin ahnaita ja mielestäni nälkäisiä syömään jauhelihapalleroita. Jauhelihan lisäämisen jälkeen pentujen painot alkoivatkin nousta tosi hienosti. Sitten kaikki ehti hetken aikaa olla hyvin, kunnes Waakku parka sai pahan maitorauhastulehduksen, josta kirjoitinkin ihan oman postauksensa, jonka joku herkempi saattaa haluta jättää väliin.

Nyt Hups!-pennut ovat lähes 6 viikkoisia. Ne ovat jo melkoinen remulauma ja yksinkertaisesti hurmaavia! Pienet terävät hampaat tanassa ne puuhastelevat kaiken hereilläoloaikansa ja meillä on kädet ja jalat naarmuja täynnä. Kaikki vieraat on otettu nyt ilolla vastaan ja penturevohka ilahtuu kaikista uusista (pureskeltavista ;)) ihmisistä. 

IMG_5922.JPG

Vilskettä

IMG_5941.JPG

Tonttupotretissa jouluna Kolmonen ja Kutonen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Murun pentue, Waakun pentue, pikkupentujen ripuli

Hupsista!

Perjantai 20.11.2015 klo 14.31 - Sanna

Nyt on takana sellainen viikko, joka ei ihan hevin unohdu. Olet saattanut jo huomata, että meillä on uusi pentue. Perjantai 13. päivän aamuna herätessäni en olisi mitenkään osannut kuvitella meille syntyvän pian pentuja, ajelevani illalla kotia kohti kantava narttu auton kyydissä ja rupeavani tekemään valmisteluita minä päivänä hyvänsä tapahtuvaa synnytystä varten. Koska laiskana ihmisenä en jaksa kertoa samaa tarinaa kahdesti, lainaan tähän facebookiin keskiviikkoiltana tekemäni tilapäivityksen sellaisenaan:

"Koskien viime perjantaista päivitystäni, saanen esitellä meidän tänä aamuna syntyneen Hups!-pentueen, jonka alulle saattamisesta varmasti irtoaisi mulle mitalisija kuvitteellisesta kasvattajien mokakisasta. Kävipä nimittäin niin, että "vastuullisena kasvattajana" sovin aikanaan, että sijoitustyttö Waakku tulee meille aina juoksun ajaksi hoitoon, niin pysyy tämäkin koti tuttuna välimatkasta huolimatta ja ei ainakaan pääse tapahtumaan vahinkoa, sillä Waakun kotona on kaverina beagle herra. Niin Waakku majaili syksyllä kuukauden päivät meillä juoksuhoidossa.

Ja ta-daa! Ensimmäistä kertaa ikinä onnistuttiin sitten jotenkin saamaan vahinkopentue aikaiseksi, ironista kyllä, vieläpä teini-ikäiselle sijoitusnartulle, joka on meillä hoidossa ettei vaan tule vahingossa astutuksi kotonaan! Tämä tilanne paljastui vasta viime perjantaina, sillä pyöristyvää koiraa oltiin kotona luultu valeraskaaksi siihen asti, olihan se ollut kasvattajalla luotettavassa hoidossa... Perjantai iltana haettiin Waakku sitten meille ja todettiin mahan olevan samaa koko luokkaa morkkikseni kanssa. Maanantaina käytin tulevan teiniäidin läpivalaistavana, että tiedettiin minkälaiseen pentumäärään synnytyksessä varautua. Ja paljonhan niitä lapsosia näkyikin, meidän elli vaan nauroi ja karmanlaista oli jotakin puhetta.

Tänä aamuna salarakkaudenhedelmät sitten tupsahtivat maailmaan, synnytys meni ongelmitta ja tuoreäiti sekä kaikki kahdeksan beaglevauvaa voivat hienosti. Alkujärkytyksen jälkeen tälle osaa jo nauraakin. Mielenkiinnolla odotetaan mitä näistä pennuista kasvaa ja isukki selviää sitten aikanaan polveutumismäärityksellä."

IMG_4213.JPG

Waakku ja pikku hupsit

Hannun kanssa olemme miettineet lähes päämme puhki kuinka vahinko on päässyt tapahtumaan täysin huomaamatta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että Waakku on astuttu aivan juoksun alkupäivinä ennenkuin olemme ruvenneet pitämään sitä erillään uroksista. Näin on varmasti käynytkin sillä synnytyksen avautumisvaiheen käynnistyttyä tiistaina, tiineyden kestoksi 63 vuorokautta laskettuna astuminen olisi tapahtunut viidentenä juoksupäivänä. No tapahtunut mikä tapahtunut, alkujärkytyksen jälkeen tämä pentue ei tunnu enää katastrofilta vaikka yhdistelmää en nyt itse päässyt suunnittelemaan ja Waakku on mielestäni aivan liian nuori emä. Nuoresta iästään huolimatta se on kuitenkin osoittautunut onneksi todella hienoksi äidiksi, erittäin rauhalliseksi, huolehtivaiseksi ja rennoksi. Tätä uskalsin toisaalta synnytystä odotellessa toivoakin, sillä Waakku on hermorakenteeltaan todella vakaa koira. Missään nimessä en kuitenkaan tieten tahtoen pennuttaisi näin nuorta narttua.

Synnytys alkoi pitkällä avautumisvaiheella, Waakku muuttui levottomaksi ja alkoi petaamisen maanantain ja tiistain välisenä yönä, jolloin elättelin toiveita että synnytys osuisi tiistaille päiväaikaan. Luonnolla on kuitenkin tapa pantata synnytykset yöaikaan ja niin Waakun ponnistusvaihe alkoi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, lähes tarkalleen 24 tuntia avautumisvaiheen alkamisen jälkeen. Kahden tunnin supistusten ja ponnistusten jälkeen syntyi ensimmäinen pentu. Jokainen syntyi helposti, sikiönesteet olivat kaikilla kirkkaat ja pennut heti erittäin elinvoimaisia. Kahta lukuunottamatta kaikki syntyivät perätilassa. Jälleen kerran röntgenkuva oli loistava apuväline synnytykseen valmistautuessa, tiesin montako pentua on tulossa, joten kesken synnytyksen ei tarvitse arvailla ovatko kaikki pennut jo syntyneet vai onko joku vielä tulossa.

Syntymäajat ja -painot:IMG_4204.JPG

1) klo: 02.20 uros 260 g

2) klo: 02.55 uros 303g

3) klo: 04.05 uros 314 g

4) klo: 04.40 narttu 252 g

5) klo: 04.55 uros 267 g

6) klo: 05.30 narttu 237 g

7) klo: 06.15 uros 235 g

8) klo: 06.30 narttu 226 g

Niinpä meillä valvotaan taas pentulaatikon ääressä. Pentujen painot ovat lähteneet hienosti nousuun. Nyt täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin ja pennut selviävät. Loppuvuoden suunnitelmat menivät tämän yllärin  myötä uusiksi. Messukeskuksen Voittaja-näyttelyt jäävät meiltä ensi kertaa vuosiin väliin ja se tietysti vähän harmittaa. Tarkoitus oli lähteä sinne turistiksi kameran kanssa, sillä onneksi päätin pitkän harkinnan jälkeen jättää koirat ilmoittamatta Murun pentujen takia. (Viime vuonnahan messarista saatiin kotiintuomisina tosi raju vatsatautipöpö, johon sairastui viisi aikuista koiraamme niin rankasti, että Melvin piti käyttää nesteytettävänä.)

Vielä pari kuvaa Waakun söpöistä hupseista, tein oman albumin niiden kuville kennelin Facebook-sivulle.

IMG_4191.JPG

1 vrk

IMG_4218.JPG

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Murun pentue, Waakun pentue, synnytys

Kaksiviikkoiset muruset

Perjantai 6.11.2015 klo 16.05 - Sanna

IMG_4033.JPG

Pikkutyttö (12 vrk) ei jaksanut kuvassa poseerata silmät auki

Murun pennut ovat nyt vähän yli kaksiviikkoisia. Kaksiviikkoispunnituksessa kolmikon painoerot olivat vähäiset, mutta pennut ovat vaihtaneet kokojärjestystä, niin että isotyttö painoi 1035 g, poika 1036 g ja pikkutyttö on mennyt sisaruksistaan ohi 1062 gramman painollaan. Sittemmin en ole pentuja punninnutkaan, sillä ne ovat sopivan pyöreitä ja tuntuvat kasvavan suorastaan silmissä. Silmänsä pennut avasivat jo joitain päiviä sitten. Olemme saaneet hämmästellä miten nopeaa näiden pentujen motorinen kehitys on ollut. En ainakaan heti muista meillä olleen yhtään pentuetta, jossa pennut kaksiviikkoisina olisivat kävelleen yhtä sujuvasti ja eilen ne selvästi aloittivat jo leikin alkeet keskenään. Huomenna pennut saavat ensimmäisen kiinteän ateriansa raa'an naudanjauhelihan muodossa ja ensimmäiset matolääkkeetkin hain tänään apteekista. Nyt on aluillaan mielestäni kasvattamisessa se paras vaihe, kriittiset ensimmäiset kaksi viikkoa ovat ohi ja pentujen kehityksen ja kasvun seuraaminen vuorovaikutuksessa niiden kanssa voi alkaa.

IMG_4010.JPG

Tytöt 9 vrk

IMG_4015.JPG

Pentulaatikossa on nyt ollut turvarimat käytössä ja näin kätevästi pentu mahtuu laidan alle nukkumaan.

IMG_4022.JPG

Koko trio

IMG_4072.JPG

Poika (15 vrk) 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Murun pentue

Pennut 5 vuorokautta

Sunnuntai 25.10.2015 klo 19.57 - Sanna

Pentulassa vietetään seesteistä kasvun aikaa. Pennut ovat hiljaisia, tyytyväisiä ja pyöreämahaisia. Muru on osoittautunut suorastaan täydelliseksi emäksi, en keksi mitään mitä haluaisin muuttaa sen tavassa hoitaa pentujaan. Ensimmäiset pennuille kriittisimmät päivät on nyt ohitettu, mutta uskallan huokaista helpotuksesta yleensä vasta silloin kun pennut ovat sen verran vanhoja, että rupeavat syömään kiinteää ruokaa. Olen aina ihmetellyt kaikkien koirankasvatusoppikirjojen toteamusta siitä, kuinka pentujen synnyttyä kaksi ensimmäistä viikkoa ovat kasvattajalle helpoimmat kun emä pitää huolen pennuista. Toki tämä on varmasti ihmistyypistä kiinni, mutta minulle ne kaksi ensimmäistä viikkoa ovat aina kaikkein stressaavimmat. Jos pentujen kanssa on tullakseen ongelmia, se tapahtuu yleensä juuri parin ensimmäisen viikon aikana.

Mehän siis Hannun kanssa valvomme kirjaimellisesti vuorokauden ympäri emää ja pentuja noin viikon verran. Tämä siksi, että en halua ottaa riskiä siitä, että pentu voi jäädä emän alle ja tukehtua kuoliaaksi. Lyytin pentueen kohdalla vahinko pääsi tapahtumaan ja Lyyti makasi kuoliaaksi pentueen isoimman pennun, kun pennut olivat muutaman päivän ikäisiä. Silloin ne olivat valvomatta vain hetken, mutta vahinkohan ei tunnetusti tule kello kaulassa. Siitä lähtien olemme siis valvoneet tuoreiden pentujemme kanssa. Tiedän, että koirapiireissäkin tälläistä monet pitävät järjettömänä ja ovat sitä mieltä, että terve emä ei pentujensa päälle käy makaamaan. Minä väitän tämän olevan hyvin paljon rotukohtainen juttu. Tiedän useampia beaglen pentuja, jotka ovat menettäneet henkensä litistymällä emän alle heti elämänsä alkutaipaleella. Kasvatuskokemusta minulla ei ole vielä paljon, mutta suomenpystykorva- tai harjakoirapentueiden kohdalla en tälläistä pelännyt ollenkaan. Pystykorvat ja harjikset ovat täysin erilaisia kuin beaglet, olenkin sanonut, että pystykorvarouvat eivät varmasti voisi nukkua joku ikävä klöntti kyljen alla ja harjikset nyt ovat kääpiökoirina niin kevyitä, että pennut ovat suhteessa emään jo huomattavasti suurempia kuin beaglejen vastaavat, edes johonkin verratakseni. Olen miettinyt voisiko tällä asialla olla jopa jotain tekemistä sen kanssa, että ainakin omat beagleni rakastavat nukkua toistensa kanssa jopa päällekkäin. Koirat siis ovat tottuneet makaamaan jos jonkinlaisessa mykkyrässä ja läjässä keskenään, eivätkä möykyt kyljen alla tarkoita muuta kuin että kaveri on lähellä? Olen ymmärtänyt, että joissakin roduissa tämä riski tuntuu olevan suurempi kuin muissa. Tiedän muita meidän tavallamme "neuroottisesti pentujaan valvovia" kasvattajia (niin beagle kuin muun rotuisia kasvattavissa) kuin myös niitä rodun harrastajia,  jotka eivät pentueitaan valvo sen kummemmin ja kaikki tuntuu menevän kuitenkin hyvin. Jokainen tehköön tavallaan ja muistetaan, ettei sitä yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa ole olemassa tässäkään asiassa.

Vuorokausirytmi on valvomisen takia pistetty mullinmallin. Hannun nukkuma-ajaksi on muodostunut klo: 20-03 ja minun klo:03-10. Joku siis päivystää olohuoneessa olevia pentuja koko ajan. Onneksi apupäivystäjinä toimivat välillä meidän luotettu Kemu (aka Kennelmummi) eli äitini tai Ukko, joten työt ja muut koirat saadaan hoidettua ajallaan. Istumalihaksia siis kulutetaan oikein urakalla pentulaatikon ääressä, mutta pentujen kasvun seuraaminen on aina yhtä kiehtovaa. Kaikki kolme ovat jo jollain tapaa omia persooniaan ja tottakai aivan mahdottoman söpöjä. En ole vielä keksinyt ensimmäistäkään pentujen tulevista nimistä, en sen paremmin virallisista- kuin työnimistäkään. Mielikuvitukseni on nyt niminikkaroinnin suhteen ilmeisen jumissa, mutta toivottavasti aika avaa tämän ajatussolmun (ja pian!). Olisi niin kiva alkaa kutsua pikkutyyppejä omilla nimillään. Facebookin kuvakansioon lisäilin koiralapsosista uusia kuvia, suosikkini tämän päivän kuvista oli ehdottomasti tämä otos Murun kuonon alla nukkuvasta pikkutytöstä.

IMG_3960.JPG

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Murun pentue

Tunteiden vuoristorataa

Torstai 22.10.2015 klo 16.37 - Sanna

WP_20151020_18_06_06_Pro.jpg

Murun pennut syntyivät tiistaina, 60 vuorokautta siemennyksen jälkeen. Murun avautumisvaihe alkoi maanantai-iltana ja seurannut yö sujui melko levottomissa merkeissä. Muru petaili sängyn vieressä olevaa petiään, kävi vähän väliä juomassa ja rauhoittui vain toviksi kerrallaan nukkumaan. Kuuden aikaan aamulla Muru halusi pois makuuhuoneesta olohuoneeseen, jossa se olisi mielellään tehnyt pesän jollekin sohvista. Ponnistuvaihe alkoi aamupäivällä. Kun ensimmäinen nestepussi tuli vähän näkyviin, odotin pennun pian syntyvän. Supistukset eivät tulleet kovin tiheästi, eikä Murun hieman voimattoman oloiset ponnistelut tuntuneet auttavat pentua yhtään eteenpäin. Sikiökalvot menivät jonkun supistuksen myötä rikki. Pentu oli selvästi synnytyskanavassa jumissa, eikä synnytys edennyt ollenkaan. Pentu oli tulossa takapää edellä ja jotenkin kylkisuunnassa. Sen verran pitkällä se kanavassa jo oli ettei takaisinpäin työntäminen onnistunut. Soitin Hannun töistä avukseni, sillä totesin että pennulle on pakko antaa vetoapua. Lopulta sain jonkinlaisen otteen pennun kylmiltä tuntuvista takatassuista, en tiedä kauanko tässä kesti, mutta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen sain viimein autettua pennun supistusten myötä ulos, vaikka usko meinasi jo loppua kesken. Syntynyt narttupentu oli valitettavasti täysin eloton, kuten jo ehdimme olettaakin. Yritin kuitenkin elvyttää sitä tuloksetta. Se ehti olla jumissa lähes tunnin ja oletettavasti napanuora oli katkennut jo kauan ennen syntymää.

Se epätoivon tunne, joka iskee ensimmäisenä syntyneen, kovasti odotetun, kuolleen pennun jälkeen on lähes sanoinkuvailematon. Mieleen tuli ensimmäisenä pelko siitä kuinka tämä synnytys tulee etenemään ja tarvitaanko eläinlääkärin apua? Itsesyytökset, että mitä järkeä tässä on, onko tämä kaiken sen arvoista mitä tavoittelen? Jännitän koirieni synnytyksiä aina. Vaikka synnytys on äärettömän luonnollinen tapahtuma, en osaa suhtautua siihen hermoilematta. Maatilan eläinten, emolehmien ja lampaiden, kanssa olen saanut ja joutunut opettelemaan synnytystenhoitoa laajemmassa mittakaavassa. Jos työ on minulle jotain opettanut niin sen, että synnytyksissä voi sattua lähes mitä tahansa. Suurin osa synnytyksistä menee kyllä ongelmitta, mutta osassa ongelmia on ja sille ei yksinkertaisesti mahda mitään, mutta niistä on yritettävä selviytyä sillä hetkellä parhaansa mukaan. Joskus onnistutaan ja joskus tulee menetyksiä ja surua. Oman kokemukseni perusteella lehmien, uuhien ja koirien synnytykset ovat hyvin samankaltaisia; synnytykset etenevät samoin ja ongelmat ja niiden ratkaisut ovat lähes samoja eläinlajista riippumatta.

Murun ensimmäisen pennun syntymän jälkeen supistukset tuntuivat katoavan kokonaan. Pentujen syntymän välillä voi kestää useita tunteja ja normaalisti etenevän synnytyksen kohdalla en heti huolestu moisesta. Mutta koska ensimmäisen pennun syntymä oli vaikea, oli vaikea ennustaa johtuiko se pelkästään pennun virheasennosta vai olisiko kyseessä polttoheikkous tai peräti liian ahdas lantio?  Soitin eläinlääkärille ja hän soitti apteekkiin puhelinreseptin Vetoxia, jotta voisimme antaa Murulle oksitosiinia tarpeen vaatiessa voimistamaan supistuksia. Hannu lähti siis käymään apteekissa. Sillä välin Murun supistukset alkoivat taas ja tällä kertaa huomattavasti voimakkaampina kuin ensimmäisen pennun kohdalla. Oksitosiini jäi siis käyttämättä. Ponnistelukin oli aivan toisenlaista ja niin Murun toinen pentu, kolmivärinen tyttö, syntyi vihdoin kolme tuntia ensimmäisenä syntyneen pennun jälkeen. Kolmatta pentua ei tarvinnut odotella pariakymmentä minuutti pitempään; helposti syntyi kolmivärinen poika ja puolituntia tämän jälkeen yhtä helposti kolmivärinen tyttö.

Nopeasti suru vaihtui iloon. Onneen siitä että ikävästi alkanut synnytys päättyikin lopulta hyvin ja ongelmat olivat johtuneet pelkästään pennun virheellisestä asennosta. Toki yhden pennun menetys kirpaisee edelleen, mutta on oltava iloinen siitä, että Muru ja kolme muuta pentua ovat kunnossa ja voivat hyvin. Muru on osoittautunut heti ensi hetkestä lähtien erinomaiseksi emäksi, se käyttäytyy todella rauhallisesti, eikä suostu poistumaan pentupedistään edes syömisen ajaksi, joten ruoka ja juoma tarjoillaan sille nenän eteen. Ulkonakin käväistään tarpeilla pikapikaa. Pennut ovat kaikki pontevia ja elinvoimaisia. Kokoeroa pennuilla on jonkin verran, syntymäpainoiltaan isotyttö 400 grammaa, pikkutyttö 277 g ja poika 334 g. Kaikilla paino on lähtenyt nousuun ja noussutkin ensimmäisen vuorokauden aikana lähes grammalleen saman verran. Punnitsemme pennut ensimmäisen viikon aikana aina kahdentoista tunnin välein. Edellisistä pentueista tuttuun tapaan päivystämme pentuja ja emää vuorokauden ympäri ainakin viikon ajan. Pentueen oma kuva-albumi löytyy nyt kennel Kertalaakin Facebook-sivulta.

Pentukyselyitä tulee nyt viikoittain. En ota näihin Murun pentuihin ollenkaan varauksia, sillä luultavimmin katsomme kolmikon kehitystä kaikessa rauhassa 3-4 kuukauden ikään, jolloin vasta päätämme kotiin jäävästä pennusta. Ilmoittelen kyllä aikanaan Pentuja?-sivulla, jos pennuista joku etsii kotia. Kisulle (Fanta's Brand Red Riding Hood) on suunnitteilla pentue ja Kisun juoksua odotetaan jo kovasti alkavaksi minä päivänä hyvänsä. Lisätietoja tästä suunnitelmasta päivitän kotisivulle heti, jos pääsemme astutusreissulle.

IMG_3880.JPG

Vuorokauden ikäisinä

IMG_3907.JPG

Naamakin pestään välillä

IMG_3922.JPG

Äidin kainalossa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Murun pentue, synnytys

2 x 2 =4

Perjantai 16.10.2015 klo 19.23 - Sanna

Arvaukseni oli kaksi, mutta kuten otsikosta voi ehkä päätellä, pieleen meni tällä kertaa. Tiineysröntgenissä Murun kanssa käyty ja sielläpä odotti kiva yllätys; odotettavissa ei olekaan vain kahta pikku murusta, vaan oikein kvartetti! Eli tuplaten mitä odotin. Samalla Muru sai toisen herpesrokotteen, joka suojaa syntyviä pentuja herpestartunnan varalta. Vielä noin viikko odotusta...

321_1117_20151016160400.0.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Murun pentue, tiineysröntgen

Odotuksen merkeissä

Tiistai 13.10.2015 klo 17.11 - Sanna

Mistähän sitä taas oikein aloittaisi kuulumisten kertomisen? Vaikka siitä, että me keltanokat, minä ja Tupuna, olemme nyt ensimmäisen rally-tokokokeemme käyneet. Koe oli viikko sitten maanantai-iltana ja jännitin sitä tasan siitä asti kun sain tietää meidän saaneen paikan. Olikin lopulta positiivinen yllätys kuinka rento koetapahtuma oikein oli verrattuna minulle tutumpaan koiranäyttelymaailmaan. Pahin pelkonikaan ei onneksi toteutunut ja me emme joutuneet starttaamaan ensimmäisenä, vaan vasta luokan puolivälissä, joten ehdin seurata useamman kanssakilpailijan suorituksen ja hahmottaa kuinka homma etenee. Tupunan suoritus meni ihan kivasti, tosin se ei ottanut perusasentoa pysähdyksissä ihan tavalliseen tapaansa vaan yritti tarjota minulle ahkerasti seisomista, tosin tätä ei ulkopuolinen välttämättä samalla tavalla nähnyt kuin minä.  Edellisen viikon treeneissä olimme harjoitelleet paikalla seisomista ja teimmekin siinä meille hankalassa liikkeessä silloin aimo harppauksen eteenpäin, kun sain loistavan neuvon palkata Tupuna namialustalta edestä. Virhepisteitä kokeessa kertyi -1 (vino) yhdessä käännöksessä ja edestakaisessa pujottelussa Tupuna haisteli viimeistä kartiota, josta ropisi yhteensä kolme virhepistettä. Lopputuloksena siis 96 pistettä ( max. pistemäärän ollessa 100) ja meille ensimmäinen hyväksytty tulos alokasluokasta, maininnalla "Ihana suoritus." Kiva tunne jäi ja se motivoi heti lisää tähän harrastukseen. Mikäli katsoin jalostustietojärjestelmästä oikein, niin Tupuna taitaa olla kuudes beagle, jolla on rally-tokosta hyväksytty tulos. Ikää Tupunalla oli koepäivänä 10 kk ja 2 pvää, kun alaikäraja osallistumiseen on 10 kk. Seuraava jännitettävä koepäiväkin on jo tiedossa ja se on 18.10.

WP_20151005_17_26_11_Pro.jpg

Tässä odotellaan vielä tuloksia kokeen jälkeen

Murun kantoaika on sujunut rauhallisissa merkeissä. Ruoka ja lepo maistuvat tulevalle äidille. Muru on jo siirtynyt nukkumaan kanssamme makuuhuoneeseen ja sen johdosta me vietämme yömme sellaisessa käryssä, että silmiä melkein kirvelee. Näin tiineyden loppupuolella Muru nimittäin tuntuu kärsivän kovasti kaasuvaivoista. Mahan kasvu on ollut hyvin hillittyä ja toivon kovasti, että edes ne kaksi ultrassa pongattua koiravauvaa sieltä on tulossa. Ainakin pennun liikkeet erottaa hyvin, kun iltaisin Murun kanssa löhöilemme sohvalla vierekkäin. Varsinainen laskenta käydään suorittamassa ensi perjantaina tiineysröntgenissä ja samalla Muru saa toisen herpesrokotteensa. Sitten laskettuunaikaan on jäljellä enää viikko ja periaatteessa pennut voivat syntyä minä päivänä tahansa. Eli tällä viikolla täytyy laittaa pentulaatikko tykötarpeineen valmiiksi odottamaan H-hetkeä.

IMG_3860.JPG

Epätasaisella kohdalla kuvattuna, Muru 51. vuorokautta siemennyksestä.

2 kommenttia . Avainsanat: Tupuna, rally-toko, Murun pentue

Puolivälissä

Keskiviikko 23.9.2015 klo 18.57 - Sanna

Koiran tiineys kestää noin 63 vuorokautta eli yhdeksän viikkoa. Murun siemennyksestä on nyt 33 vuorokautta eli tiineys on nyt ylittänyt puolivälin. Pentumahan huomaa jo selvästi ja kasvuvauhti vain kiihtyy tulevina viikkoina.

IMG_3259.JPG
33. vuorokausi siemennyksestä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Murun pentue