Vilinää vilskettä

Tiistai 29.12.2015 klo 19.33 - Sanna

Blogin kirjoittelu on kerrassaan jäänyt kun kaikki liikenevä aika ja vähän enemmänkin on mennyt Murun ja Waakun pentujen hoitoon ja niiden kanssa puuhailuun. Kun sitten Waakku sattui vielä sairastumaan, ei energiaa kirjoittamiseen vaan ole löytynyt. Mutta jospa nyt päivittäisin hieman kuulumisia pentueidenkin osalta. 

Murun pennut täyttivät tänään jo 10 viikkoa. Pennuilla oli viikko sitten eläinlääkärin tarkastus ja sirutus. Samana iltana omaan kotiinsa Kaarinaan asti lähti urospentu "Kapu" virallisemmin Kertalaakin Kapteeni Käskee. Aatonaattona jouluksi uuteen kotiin muutti Pyhäjoelle "Mimosa" eli Kertalaakin Kappas Vain. Ainakin nyt toistaiseksi meillä kotona majailee Kertalaakin Kukkuluuruu alias "Ruu". Seurailen jonkin aikaa miten Ruu kasvaa ja kehittyy ennenkuin teen päätöstä sen suhteen etsiikö se mahdollisesti kotia muualta.

IMG_4458.JPG

Murun pennut 6 viikkoisina; Kertalaakin Kapteeni Käskee, K. Kappas Vain ja K. Kukkuluuruu

Murun pentujen kanssa kaikki sujui muuten ongelmitta ja Muru oli aivan mahtava emä, mutta valitettavasti Kapulle ja Mimosalle kehittyi erittäin voimakkaat yläpurennat. Virheelliset purennat rupesivat näkymään jo pentujen ollessa kahden viikon ikäisiä ja arvasin jo tuolloin valitettavasti lopputuleman, sillä Lyytin pentueessa Lillillä ja Uunolla oli samanlaiset vajaamittaiset alaleuat. Tämä kovasti odottamani Murun pentue ei siis oikein onnistunut ja se harmittaa minua aivan suunnattomasti. Taas tuli opittua ainakin se että perinnöllisyyden lait ovat kiemuraisia ja arvaamattomia. Murun sukulinjoista lähimpänä tuollainen paha yläpurenta löytyy Murun emänemän yhdeltä jälkeläiseltä, joka on syntynyt vuonna 2009. Kyseisellä emänemällä on ollut kolme pentuetta ja tuossa viimeisessä pentueessaan yhdellä pennulla samanlainen purentavika kuin Murun pennuilla. Onneksi Murun pennut ovat aivan valloittavia persoonia luonteeltaan, joten toivottavasti niistä kasvaa muuten terveitä ja pitkäikäisiä beagleja. Kapu on joukkion rämäpää ja komentelija, Mimosa hienohelma ja Ruu jotakin siltä väliltä. Hieman on ikävä muualle muuttaneita pentuja, vaikka kolmikon meno parin viime viikon aikana oli melkoista rallia. 

IMG_4959.JPG

Kapu komentaa :D

IMG_5024.JPG

Muru ja Mimosa nenät vastakkain

Waakun pennut ovat kohta 6 viikkoisia. Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet kivasti, ainakin tällä hetkellä kaikilla on purennat kunnossa, pojista osalla molemmat kivekset ovat jo laskeutuneet, osalla vasta toinen. Pentujen ollessa viikon ikäisiä aiheutin itse niille ripulin hätäilemällä ensimmäisen matokuurin antamisen kanssa. Olin nimittäin todella huolissani suolinkaisongelmasta, jota pidin varsin todennäisenä, kun Waakkua ei kantoaikana eikä juuri ennen tiineyttä matolääkitty ollenkaan. Eihän meille mitään pentuja pitänyt olla tulossa... Aloitin siis matokuurin viikon ikäisille pennuille ajatuksella hoitaa ensimmäinen loishäätö ennenkuin suolinkaiset ehtivät pennuissa kehittyä niin isoiksi, että ne alkavat aiheuttaa ongelmia. Olen kerran aikaisemmin antanut matolääkekuurin aivan pikkupennuille ja silloin täysin ongelmitta, joten en hölmönä osannut ajatella sairastuttavani pennut lääkkeellä.

Juuri niin kuitenkin kävi ja pennuista kaikkiaan viisi rupesi peräjälkeen parissa päivässä ripuloimaan. Ensimmäisenä sairastuneiden kahden pennun kanssa kävin päivystyksessä, jossa pennut nesteytettiin ja ne saivat nahan alle myös glukoosia. Sain kotiin infuusionesteen ja glukoosin muiden pentujen sairastumisen varalta ja niille olikin käyttöä. Jokainen ripuloiva pentu vaati onneksi vain yhden annoksen nestettä ja glukoosia nahan alle piristyäkseen. Muutama vuorokausi meni tuolloin huolesta sekaisin ja lähes putkeen valvoen, mutta onneksi kaikki pennut tokenivat ja pääsivät takaisin kasvuun kiinni. Tämänkin penturipulin ensimmäisen oire oli se, että painot eivät sairastuneilla pennuilla nousseet samaan tahtiin kuin aikaisemmin ja kaksi sairastunutta pentua olivat vain hieman normaalia vaisumpia. Koska tiesin heti mistä täytyi olla kyse, osasin viedä pennut heti eläinlääkäriin. Pienten pentujen punnitseminen on siis äärettömän tärkeää, se on helpoin konsti seurata pentujen vointia, sillä pieni pentu kuivuu ripuloivana tunneissa kuoliaaksi ja pennun muuttuessa niin nuutuneeksi ettei se jaksa enää imeä, hätä on jo todella suuri. Sitä ripulikakkaa ei nimittäin läheskään aina pääse itse todistamaan, jos emä on vikkelä ja tarkka pentujensa puhtaudesta.

IMG_6077.JPG

Ykkönen, Kakkonen ja Nelonen

Pennut ovat tuosta saakka voineet erinomaisesti. Pentujen ollessa vajaan kolmen viikon ikäisiä rupesin totuttamaan niitä kiinteään ruokaan raa'alla naudanjauhelihalla. Niiden painot kyllä nousivat pelkällä maidollakin, mutta ei aivan sitä tahtia mihin olen tottunut, joten päättelin että Waakun maidontuotanto ei aivan kahdeksalle tuon ikäiselle riittänyt pelkästään. Pennut olivatkin alusta asti erittäin ahnaita ja mielestäni nälkäisiä syömään jauhelihapalleroita. Jauhelihan lisäämisen jälkeen pentujen painot alkoivatkin nousta tosi hienosti. Sitten kaikki ehti hetken aikaa olla hyvin, kunnes Waakku parka sai pahan maitorauhastulehduksen, josta kirjoitinkin ihan oman postauksensa, jonka joku herkempi saattaa haluta jättää väliin.

Nyt Hups!-pennut ovat lähes 6 viikkoisia. Ne ovat jo melkoinen remulauma ja yksinkertaisesti hurmaavia! Pienet terävät hampaat tanassa ne puuhastelevat kaiken hereilläoloaikansa ja meillä on kädet ja jalat naarmuja täynnä. Kaikki vieraat on otettu nyt ilolla vastaan ja penturevohka ilahtuu kaikista uusista (pureskeltavista ;)) ihmisistä. 

IMG_5922.JPG

Vilskettä

IMG_5941.JPG

Tonttupotretissa jouluna Kolmonen ja Kutonen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Murun pentue, Waakun pentue, pikkupentujen ripuli

Hupsista!

Perjantai 20.11.2015 klo 14.31 - Sanna

Nyt on takana sellainen viikko, joka ei ihan hevin unohdu. Olet saattanut jo huomata, että meillä on uusi pentue. Perjantai 13. päivän aamuna herätessäni en olisi mitenkään osannut kuvitella meille syntyvän pian pentuja, ajelevani illalla kotia kohti kantava narttu auton kyydissä ja rupeavani tekemään valmisteluita minä päivänä hyvänsä tapahtuvaa synnytystä varten. Koska laiskana ihmisenä en jaksa kertoa samaa tarinaa kahdesti, lainaan tähän facebookiin keskiviikkoiltana tekemäni tilapäivityksen sellaisenaan:

"Koskien viime perjantaista päivitystäni, saanen esitellä meidän tänä aamuna syntyneen Hups!-pentueen, jonka alulle saattamisesta varmasti irtoaisi mulle mitalisija kuvitteellisesta kasvattajien mokakisasta. Kävipä nimittäin niin, että "vastuullisena kasvattajana" sovin aikanaan, että sijoitustyttö Waakku tulee meille aina juoksun ajaksi hoitoon, niin pysyy tämäkin koti tuttuna välimatkasta huolimatta ja ei ainakaan pääse tapahtumaan vahinkoa, sillä Waakun kotona on kaverina beagle herra. Niin Waakku majaili syksyllä kuukauden päivät meillä juoksuhoidossa.

Ja ta-daa! Ensimmäistä kertaa ikinä onnistuttiin sitten jotenkin saamaan vahinkopentue aikaiseksi, ironista kyllä, vieläpä teini-ikäiselle sijoitusnartulle, joka on meillä hoidossa ettei vaan tule vahingossa astutuksi kotonaan! Tämä tilanne paljastui vasta viime perjantaina, sillä pyöristyvää koiraa oltiin kotona luultu valeraskaaksi siihen asti, olihan se ollut kasvattajalla luotettavassa hoidossa... Perjantai iltana haettiin Waakku sitten meille ja todettiin mahan olevan samaa koko luokkaa morkkikseni kanssa. Maanantaina käytin tulevan teiniäidin läpivalaistavana, että tiedettiin minkälaiseen pentumäärään synnytyksessä varautua. Ja paljonhan niitä lapsosia näkyikin, meidän elli vaan nauroi ja karmanlaista oli jotakin puhetta.

Tänä aamuna salarakkaudenhedelmät sitten tupsahtivat maailmaan, synnytys meni ongelmitta ja tuoreäiti sekä kaikki kahdeksan beaglevauvaa voivat hienosti. Alkujärkytyksen jälkeen tälle osaa jo nauraakin. Mielenkiinnolla odotetaan mitä näistä pennuista kasvaa ja isukki selviää sitten aikanaan polveutumismäärityksellä."

IMG_4213.JPG

Waakku ja pikku hupsit

Hannun kanssa olemme miettineet lähes päämme puhki kuinka vahinko on päässyt tapahtumaan täysin huomaamatta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että Waakku on astuttu aivan juoksun alkupäivinä ennenkuin olemme ruvenneet pitämään sitä erillään uroksista. Näin on varmasti käynytkin sillä synnytyksen avautumisvaiheen käynnistyttyä tiistaina, tiineyden kestoksi 63 vuorokautta laskettuna astuminen olisi tapahtunut viidentenä juoksupäivänä. No tapahtunut mikä tapahtunut, alkujärkytyksen jälkeen tämä pentue ei tunnu enää katastrofilta vaikka yhdistelmää en nyt itse päässyt suunnittelemaan ja Waakku on mielestäni aivan liian nuori emä. Nuoresta iästään huolimatta se on kuitenkin osoittautunut onneksi todella hienoksi äidiksi, erittäin rauhalliseksi, huolehtivaiseksi ja rennoksi. Tätä uskalsin toisaalta synnytystä odotellessa toivoakin, sillä Waakku on hermorakenteeltaan todella vakaa koira. Missään nimessä en kuitenkaan tieten tahtoen pennuttaisi näin nuorta narttua.

Synnytys alkoi pitkällä avautumisvaiheella, Waakku muuttui levottomaksi ja alkoi petaamisen maanantain ja tiistain välisenä yönä, jolloin elättelin toiveita että synnytys osuisi tiistaille päiväaikaan. Luonnolla on kuitenkin tapa pantata synnytykset yöaikaan ja niin Waakun ponnistusvaihe alkoi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, lähes tarkalleen 24 tuntia avautumisvaiheen alkamisen jälkeen. Kahden tunnin supistusten ja ponnistusten jälkeen syntyi ensimmäinen pentu. Jokainen syntyi helposti, sikiönesteet olivat kaikilla kirkkaat ja pennut heti erittäin elinvoimaisia. Kahta lukuunottamatta kaikki syntyivät perätilassa. Jälleen kerran röntgenkuva oli loistava apuväline synnytykseen valmistautuessa, tiesin montako pentua on tulossa, joten kesken synnytyksen ei tarvitse arvailla ovatko kaikki pennut jo syntyneet vai onko joku vielä tulossa.

Syntymäajat ja -painot:IMG_4204.JPG

1) klo: 02.20 uros 260 g

2) klo: 02.55 uros 303g

3) klo: 04.05 uros 314 g

4) klo: 04.40 narttu 252 g

5) klo: 04.55 uros 267 g

6) klo: 05.30 narttu 237 g

7) klo: 06.15 uros 235 g

8) klo: 06.30 narttu 226 g

Niinpä meillä valvotaan taas pentulaatikon ääressä. Pentujen painot ovat lähteneet hienosti nousuun. Nyt täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin ja pennut selviävät. Loppuvuoden suunnitelmat menivät tämän yllärin  myötä uusiksi. Messukeskuksen Voittaja-näyttelyt jäävät meiltä ensi kertaa vuosiin väliin ja se tietysti vähän harmittaa. Tarkoitus oli lähteä sinne turistiksi kameran kanssa, sillä onneksi päätin pitkän harkinnan jälkeen jättää koirat ilmoittamatta Murun pentujen takia. (Viime vuonnahan messarista saatiin kotiintuomisina tosi raju vatsatautipöpö, johon sairastui viisi aikuista koiraamme niin rankasti, että Melvin piti käyttää nesteytettävänä.)

Vielä pari kuvaa Waakun söpöistä hupseista, tein oman albumin niiden kuville kennelin Facebook-sivulle.

IMG_4191.JPG

1 vrk

IMG_4218.JPG

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Murun pentue, Waakun pentue, synnytys