Jännitystä elämään - siirtospermalla siemennys

Torstai 27.9.2018 klo 12.41 - Sanna


Kuten jo kesäkuussa kirjoitin, meillä oli astutussuunnitelma loppukesälle. Tällä kertaa sulhastelemaan oli tarkoitus lähteä Etelä-Norjaan. Sen oli tarkoitus olla samalla tämän vuoden ainoa lomareissu, sillä pankkitilin saldo näytti siltä, ettei Amsterdamissa järjestettävästä Maailman Voittaja-näyttelystä tarvinnut unelmoida. No lohdutukseksi, Etelä-Norjan upeat maisemat asuntoautoillen kuulosti vallan mukavalta kesälomasuunnitelmalta. 

Odotin Honeyn juoksun alkavan heinä-elokuun vaihteen kieppeillä. Rouva Fortuna pisti sormensa kuitenkin peliin ja kävi tietysti niin, että Honey aloitti juoksunsa pikkuisen odotettua aikaisemmin, ja astutus olisi osunut heinäkuussa siihen ainokaiseen viikonloppuun koko kesänä, jolloin meillä ei ollut mitään mahdollisuutta lähteä pois kotoa; kaksien sukujuhlien, kahden näyttelyn ja erityisesti lomittajan puuttumisen takia! Lomahaaveet kariutuivat kerralla ja aloimme sen sijaan suunnitella Honeyn siementämistä jäähdytetyllä siirtospermalla. Aivan ensikertalaisina emme asialla olleet, sillä Muru siemennettiin puolalaisella siemenellä kolme vuotta sitten. 

Kävi pian selväksi, että heinäkuu on suosittu lomakuukausi myös eläinlääkäreiden keskuudessa. Kaikki siementävät eläinlääkärit olivat kesälomalla, niin suomalaiset kuin norjalaisetkin. Onnistuimme kuitenkin lopulta löytämään molemmista maista oman osaamisalansa huippueläinlääkärit, jotka suostuivat auttamaan meitä lomastaan huolimatta. Sitten alkoikin se tähän prosessiin sisältyvä piinaava odottaminen ja aikatauluttaminen. Nartun veren progesteroniarvojen mukaan määritetään oikea sperman keräys-, lähetys- ja siemennysaika. Jokaisen verinäytteen tulosta odottaa siis kuin pikkulapsi joulua ja tekee valmisteluja sen mukaan. 

honey1.jpg

Honey

Valmisteluissa yksi oleellinen osatekijä on sperman siirtäminen maasta toiseen. Jäähdytettysperma pitää saada perille mahdollisimman nopeasti siemennystä varten eli käytännössä vuorokaudessa keräyksestä. Mikäli siemennyspäiväksi osuu sunnuntai tai maanantai, hommasta tulee pykälän hankalampaa. Viikonloppuisin mikään muu kuin lentorahti ei tule kyseeseen ja silloin paketti on noudettava itse Helsinki-Vantaalta rahtitoimistosta, mikä ei tietenkään olisi kummoinenkaan ongelma jos sattuisi asumaan Etelä-Suomessa. Kaikessa pitää tietenkin huomioida uroksen omistajan, siemenen keräävän eläinlääkärin, siementävän eläinlääkärin ja rahtifirmojen aikataulut. Tässä tapauksessa uroksen omistajalla oli vielä viiden tunnin ajomatka eläinlääkärin luokse Osloon, joten tieto oikeasta keräyspäivästä piti saada Norjaan mahdollisimman ajoissa.

Aika harvalta klinikalta on mahdollisuus saada progesteronimäärityksen tulos samana päivänä, joten seuraavana päivänä saatava tulos on jo valmiiksi "vanhaa tietoa”. (Jälleen yksi syy siihen miksi haluaisin asua Etelä-Suomessa.) Honeylta otettiiin ensimmäinen verinäyte maanantaina (juoksun 10. päivä), toinen keskiviikkona (12. päivä) ja kolmas perjantaina (14.päivä). Maanantaina ja keskiviikkona progesteroni ei ollut vielä lähtenyt ollenkaan nousuun ja odottelimme edelleen LH-piikkiä. Sitten se ampaisikin ylös niin nopeasti, että saatuamme perjantaisen verinäytteen tuloksen lauantaina, meille tuli jo kiire.

Kaiken tohinan keskellä Muru oli aloittanut juoksunsa viisi päivää myöhemmin kuin Honey. Murun käytöksen perusteella mietin juoksun olevan todennäköisesti hyvin samassa vaiheessa kuin Honeylla ja melkoisella extempore-päätöksellä otin sen perjantai aamuna eläinlääkäriin mukaan ja siltäkin otettiin progesteronimääritys. Olin oikeassa ja en malttanut olla käyttämättä tälläistä tilaisuutta hyväkseni, kun sain ilokseni luvan käyttää spermaa myös Murulle. Siispä yhden pentuesuunnitelman ja järjestelyjen sekä jännittämisen sijaan alettiin odottamaan kahden nartun siementämistä.

Honeyn juoksu oli viikonloppuna siinä vaiheessa, että siemennyksen pitäisi tapahtua mahdollisimman pian, joten ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi tuli hakea vastakerättysperma maanantaina itse lentäen Oslosta. Koska minulla on varmasti maailman ihanin mies, Hannu lähti tekemään pikavisiitin Oslossa ja minä jäin hoitamaan tilan eläimet ja koirat kotiin. Taas kerran tuli mieleen miten paljon helpommalla tämäkin asia olisi sujunut, jos asuisimme Etelä-Suomessa, meiltä kun on Hki-Vantaan lentokentälle 450 kilometriä matkaa. 

Hannu otti Murun ja Honeyn mukaansa ja vei ne äitini luokse Järvenpäähän odottamaan päivän ajaksi. Äitini taas käytti ne Järvenpäässä eläinlääkärissä, jotta saimme ajantasaisen tiedon progearvoista siemennyspäivältä. Nykyään osalla eläinlääriasemista on todelliset ryöstöhinnat ja valitettavasti ilman paikallistuntemusta varasin ajan tälläiselle rosvoklinikalle. Kahden nartun progesteronimääritykset maksoivat 203 euroa! Kaiken huippu oli, että verinäytteet piti käydä vielä itse postittamassa ja maksaa eläinlääkärilaskun lisäksi siis pikapostituksesta. Vertailun vuoksi, Honeyn ja Murun progenäytteet omalla eläinlääkärillä Toholammilla otettuina 117 euroa. Kyseistä järvenpääläistä eläinlääkäriasemaa en siis tule suosittelemaan kenellekään.

honey.jpg

Minä hermoilin koko päivän kotona. Norjasta tuli puhelu, että ensimmäisellä keräyksellä spermaa oli saatu vähän niukasti (mutta sen liikkuvuus oli ollut erinomaista), joten he yrittäisivät toista keräystä vielä viimetinkaan. Toinen keräys ei lopulta onnistunut, joten seuraavana jännitin kuollakseni ehtiikö Hannu saada spermapaketin ajoissa ehtiäkseen sen kanssa lennolle. Saatuani viestin että mies ja paketti ovat onnellisesti lentokoneessa, saatoin henkäistä helpotuksesta ensimmäisen kerran koko päivänä. Lento oli lopulta reilusti vielä myöhässä. Illalla kotimaan kamaralle palattuaan Hannu haki koirat Järvenpäästä ja lähti sieltä ripeästi ajamaan 260 kilometrin päähän Kihniöön siemennystä varten. Hannu oli yhdentoista aikaan illalla eläinlääkärin luona ja puolen yön aikaan tuli vihdoin puhelu, että Muru ja Honey on siemennetty onnistuneesti. Tässä siis esimerkki siitä, miten siementävä eläinlääkäri joustaa työajoistaan ja siementää silloin kun on sen aika. Eläinlääkäri jätti sivuun pienen annoksen spermasta siltä varalta, että jompi kumpi nartuista olisi tarvinnut siementää vielä seuraavana päivänä uudestaan. Kun maanantaisten verinäytteiden tulokset tulivat seuraavana päivänä, molempien progesteroniarvot näyttivät siltä että siemennys oltiin ajoitettu oikein, eikä uusintaan ollut tarvetta. Sitten alkoikin pitkän tuntuinen neljän viikon odotus ennen tiineysultraa… 

Minkälaisiin kustannuksiin pentuetta siirtospermalla siementämällä suunnittelevan on syytä varautua? Tässä karkea suuntaa antava laskelma meidän tämän kertaisista siemennyskuluista:

  • progesteronimääritykset 65 € + 65 € + 117 € + 203 € = 450 €
  • lentoliput 245 €
  • sperman keräys, jäähdytys ell. kulut Norjassa + matkakulut uroksen omistajalle = 450 €
  • siemennys 450 € (Honey) + 350 € (Muru)= 800 €
  • autoilua 1400 kilometriä, diesel n. 180 €

                                      Yhteensä 2125 €

Jos olisimme siementäneet ainoastaan Honeyn kuten alunperin oli tarkoitus, kuluista olisi jäänyt pois vain progekuluja noin 100 € sekä siemennys 350 €. Yhden koiran siemennykselle olisi siis tullut hinnaksi 1675 €. Halpaa huvia se ei siis ole, mutta toivottavasti kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Meillä oli asiantuntija eläinlääkäreiden ammattiosaamisen lisäksi myös onni matkassa ja molemmat nartut tulivat kantavaksi. Mutta siitä enemmän seuraavassa blogikirjoituksessa.

Avainsanat: koiran keinosiemennys


Kommentit

1.10.2018 13.40  Erja

Ihan jäätävä säkä käyny teillä koko hommassa, ihan siitä papin aamenesta alkaen 😂


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini