Mehtäkoera 19.5.

Lauantai vietettiin jälleen näyttelytunnelmissa. Tällä kertaa vuorossa oli Siilinjärvellä järjestettävä Mehtäkoera. Hyrryyttelimme Hyrysysyllä paikanpäälle jo perjantai-iltana, koska beaglet olivat kehässä ensimmäisinä aamulla. Auto olikin täynnä, kun koiria oli mukana neljä kipaletta: Viivi, Tellervo, Lyyti ja Pipari, joka teki nyt ensiesiintymisensä virallisissa luokissa.

Kello oli perjantaina jo liki puoltayötä, kun Siilinjärvellä lähdimme käyttämään koirat pienellä lenkillä ennen nukkumaan menoa. Flexit viuhuen ne painelivat menemään uusissa maisemissa, uusia hajuja nuuskien. Pipari on koiristamme ainoa joka haluaa kerätä parhaat tuoksut myös mukaansa, joten ennen kuin hoksasinkaan, se ehti pyörähtää jossakin löytämässään ihanassa kakassa. Ulkona hämärässä luulin, että eihän tässä mitään käynyt, mutta päästyämme autoon oli itku lähellä. Piparin molemmat kyljet olivat ihan p**kassa ja aromit melkoiset. Koska hätä keinot keksii, pesin yöllä ulkona koiraa fairylla, Hannun kaataessa vettä pullosta koiran päälle. Onneksi meillä oli monta pulloa vettä mukana, vaikka en sitä aivan tähän tarkoitukseen olisi edes tajunnut varata.

Yön nukuimme varsin kehnosti auton surkeilla patjoilla, vienossa ulosteen hajussa. Liian kuumakaan ei päässyt tulemaan, kun auton lämmitys ei jostain syystä suostunut toimimaan, vaikka kaasu ei ollut loppu.

Aamulla olimme jo keränneet kimpsut, kampsut ja koirat kasaan ja olimme valmiita lähtemään kehän laidalle, kun huomasin Piparin kaulan alle jääneet kuivuneet kakkaläikät! Hämärässä siis jotain jäi huomaamatta ja yöllisten hajujen lähdekin selvisi. Uudestaan siis pesuhommiin ja ihme ja kumma Pipari ehti kuivua ennen kehävuoroaan.

Kehässä kaikki sujui ihan hyvin, vaikka jännitin jo monta päivää etukäteen Piparin ensiesiintymistä. Lopulta olin niin helpottunut siitä, että sain Piparin kehään asti kaikesta sen itse yrittämästä sabotoinnista huolimatta, että kehässä melkein unohdin jännittää. Pipari ja Lyyti saivat molemmat erinomaisen, mutta jäivät ilman SA:ta. Tellervo esiintyi jälleen mallikkaasti ja sai kotiintuomisiksi Vsp ja sertti-ruusukkeet. Beaglejen Rop oli komea ja lupaava junnu-uros Luca. Viivi jatkoi menestyksen tiellä ja pääsimme taas iltapäivällä osallistumaan ryhmäkilpailuun. Koirien tuloksiin olen enemmän kuin tyytyväinen :-)

Pena

Samassa kehässä oli myöhemmin vuorossa suomenpystykorvat. Kertalaakin Kell' Onni On eli Pena osallistui avoimeenluokkaan. Penan omistajalla Tiinalla oli kovasti perhosia vatsassa ennen kehään menoa ;-) Ihan turhaan, sillä Pena näytti kuinka herrasmiehet kehässä käyttäytyvät; mittaamiset ja hampaitten katsomiset sujuivat täysin esimerkillisesti. Tuomari tykkäsi Penasta ja iloisena yllätyksenä Pena oli PU-2 ja sai vara-sertin. Onnittelut vielä Tiina ja Pena, hienosti meni! :-D

Beagleja en ehtinyt kuvaamaan, mutta suomenpystykorvat kuvasin lähes kaikki. Tulen tekemään kuville oman albumin heti kun saan ne käytyä läpi.

Iltapäivällä osallistuimme sitten ryhmäkilpailuun ja päivän kruunasi Viivin sijoittuminen RYP-2 tuomari Auli Vitikaisen valitsemana. Kotimatkalla väsyneitä olimme sekä me että koirat. Matkanteko on yleensä mukavaa, mutta eilen viimeiset kaksisataa kilometriä oli kuin vatkaimen kyydissä olisi istunut. Hyrysysystä meni siis jotakin rikki. Hannu yritti tienpäällä paikantaa ongelmaa onnistumatta siinä. Pieni jännitysmomentti olikin lasahtaako auto kesken matkan, mutta onneksi pääsimme kuitenkin perille kotiin asti. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta oli taas kerrassaan hauska näyttelyreissu! :-)

Kotona meitä odotti uusi toivottu sonnipoika. Kuumeisesti odotettu kevään ensimmäinen lehmän poikiminen osui tietysti sille yölle, jolloin emme olleet kotona. Poikimauutiset meille puhelimitse välitti appiukko. Kaikki oli sujunut onneksi hienosti ja kokenut äitilehmä hoitaa lastaan rutiinilla. Tänään kävin kuvaamassa uuden tulokkaan, jolle Hannu napsaisi korvamerkit paikoilleen jo eilen illalla. Tänä vuonna nimeämme vasikat J-kirjaimella, joten saanko esitellä: Jarlan Pertti. (Olemme suuria Fingerpori-faneja ;-))