Huh hellettä ja vähän muutakin Kokkolassa

Lämpöä piisasi eilen Kokkolan Kv-näyttelyssä. Yhtään en auringosta valita, kun kesäistä ilmaa oli kerrankin tarjolla. Helteisestä näyttelypäivästä pääsin nauttimaan ihan koko rahan edestä, kun näyttelypaikalle mentiin jo aamulla kymmeneltä. Koirista matkassa oli Lyyti ja Viivi, ihmisseuralaisina äitini ja Ukko, johon näyttelykärpänen ei tunnu purevan sitten millään. Rehunteko kiireet pakottivat Hannun jäämään tällä kertaa kotiin työhommiin.

Ensin rontattiin tavarat Viivin kehän laidalle. Ehdimme saavuttuamme odotella Viivin vuoroa vain vartin verran ja niinpä nopeasti tylsistyvä Viivi oli tänään mukavassa esiintymisvireessä. Häntäkin heilui kivasti kehässä. Tuomari oli hyvin tarkka ja käytti aikaa koiran arvosteluun. Tulihan se eri ja sa sieltä tälläkin kertaa ja sitä myöten kolmas cacib ja yksi rop & sert lisää :-)

Siirryimme sitten pystyttämään näyttelyteltan ja leirimme beaglejen kehän liepeille. Onneksi oli teltta mukana, sillä pilvipeitteiden hälvettyä oli todella kuuma päivä. Suhteellisen joutuin odottavan aika kului tällä kertaa eväitä syöden ja runsaasti vettä juoden, kunnes beaglet vihdoin kahden aikoihin pääsivät omaan kehäänsä viimeisinä esiintymään.

Ukko sai toimia taas kameramiehenä ja hienosti osansa hoitikin. Kaikki beaglet tuli kuvattua, joten väsäsin kuville nettialbumin, johon linkki TÄSSÄ.  Astalan Lovely Daysia lukuunottamatta kuvat ovat siis Ukon ottamia. Joskos tästä saataisiin vielä pojalle uusi harrastus kehitettyä, kuvaajalle olisi kehän laidalla lähes aina käyttöä ;)

Beagleja tässä näyttelyssä oli esillä vain viisi kappaletta ja kehä oli hetkessä ohi. Arvostelun hitaudesta ei tuomaria ainakaan voi syyttää. Aloin kirjoittamaan tätä blogi tekstiä eilen illalla ja nyt jatkaessani huomaan, että hyvät yöunet ovat kummasti tasoittaneet vielä eilen tuntemaani mielipahaa. Kuitenkin sen verran täytyy todeta, että joskus harvoin kohdalle sattuu sellainen tuomari, jonka kohdalla ihmettelee, miksi ihmeessä ihminen tuntuu tekevän tuomarointihommaa hampaat irvessä. Jos se ei kiinnosta, ei siihen uskoakseni ketään pakoteta. Tällä kertaa jäi kehässä pyörähtämisestä ja kehän seuraamisesta niin huono fiilis, että näyttelymaksu tuntuu täysin hukkaan heitetyltä rahalta. Tuomaroinnin voi hoitaa monella tapaa ja se kiinnostuksen puute vaan tahtoo valitettavasti paistaa läpi.

 Joka tapauksessa beagleista löydettiin se rotunsaparas koirakin; suuret onnittelut vielä Astalan kenneliin uudesta kansainvälisestä muotovaliosta!!! :-D

Ryhmäkehässä Viiviä ei sitten esiintyminen enää huvittanut ja kotiin lähdettiin tyhjin käsin. Pääosin oikein mukava näyttelypäivä taasen takana, olipas mukava tavata jälleen tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Aurinkoa sain sen verran, että käräytin käsivarret ja rinnan, vaikka teltan suojissa pysyttelin suuren osan päivää. Lyyti jääkin nyt sitten näyttelyistä jonkin pituiselle tauolle pentusuunnitelmien takia ;)