Näyttelyn täyteinen viikonloppu

Maanantai 30.4.2012 klo 9.46 - Sanna

Viikonloppu hurahti mukavissa merkeissä, molemmille päiville oli sopivasti tarjolla vieläpä lähinäyttelyt, ensin lauantaina Teerijärvellä ja sitten eilen Kaustisella. Molempiin rientoihin meiltä osallistui Tellervo, Lyyti ja Viivi.

Lyyti lauantaina Teerijärvellä, tuloksena EH4.

Viivi menestyi hienosti kumpanakin päivänä samoin tuloksin, sijoittuen ryhmäkilpailussa kolmanneksi. Beagletytöille ei menestystä tullut, mutta Tellervo sai kovasti kaipaamansa positiiviset kehäkokemukset molempina päivinä, viikon takaisen Evijärven kehässä panikoimisen jälkeen. Harjoitusta tarvitsemme vielä hurjan paljon.

Tellervo Kaustisella ERI2 SA PN4.

Hannu valokuvasi beaglet Teerijärvellä. Valitettavasti kaikista osallistuneista ei onnistunutta kuvaa löydy. Itse ehdin kuvata iltapäivällä suomenpystykorvia kehässä, mutta alkanut sadekuuro keskeytti minut, niinpä niistäkin puuttuu nartuista suurin osa. Sunnuntaina kamera oli myös mukana, mutta jäi vähäiselle käytölle, joten Kaustiselta kuvia ei julkaistavaksi asti ole.

Viivistä on lähes mahdotonta saada hyvää seisomakuvaa aikaiseksi, joten tässä Katin ottama kuva Teerijärveltä Hänen Korkeudestaan, joka ei ymmärrä miksi näyttelyihin ei varata mukaan viihtyisämpiä istuimia Hänen hienostuneelle ahterilleen!?!

Vaasasta ostetut vetokärryt tuli nyt testattua kahteen kertaan ja Hannu on niihin erittäin tyytyväinen. Matkat autolta kehän laidalle ja takaisin sujuivat hymyssä suin, ilman ainuttakaan voimasanaa! Money well spent ;-D

Lisään tänään sivuilleni kuva-albumin. Se löytyy päävalikosta. Kuva-albumista löytää tulevaisuudessa koiriemme kuvia enemmänkin, kuin mitä tänne blogiin niitä lisäilen ja lisäksi myös eri näyttelyissä ottamamme kuvat. Sivu on varmasti jonkin aikaa kovastikin kesken, mutta lupaan päivittää sitä niin nopeasti kuin ehdin. Sieltä löytyvät myös Teerijärven kuvat, joihin tässä myös suora linkki:

VALOKUVAT TEERIJÄRVELTÄ

Jos haluat koirasi kuvan omaan käyttöösi lähetäpä sähköpostia!

Kuvia, kuvia, lisää kuvia

Maanantai 23.4.2012 klo 21.12 - Sanna

Vihdoinkin ihanan keväinen päivä ja ehdin ensi kertaa testaamaan Sigman makroteleobjektiivia pihalla. Harjoitusta vaatii tämän uuden putken käyttäminen, tarkennukseen en näillä testailuilla ollut aivan tyytyväinen.  Toivottavasti säät suosivat myös viikonloppuna niin otan kameran mukaan näyttelyihin.  Menossa ollaan kumpanakin päivänä; lauantaina Teerijärvelle ja sunnuntaina Kaustiselle.  Mutta tässäpä muutama näitä testikuvia tältä päivää:

 Koistinen, jolle tämä onkin ensiesiintyminen kotisivuilla. Taustoja ja oma sivu herralle tulossa, kunhan saan valmiiksi... joten malttia hyvä yleisö :-)

 Ms. Hienohelma Rimppakinttu eli Viivi

Pipari

Roihu

Tellervo ja Roihu

Viimeisimpänä ja myös vähäisimpänä 4 kilon painollaan Bulma, jonka tulevan kesän look on nakuilu. Pitäisikin ottaa Bulmasta oikein pönötyskuva, nyt kun rakenne on kerrankin nähtävissä.

Huomenna menen vakoilemaan kameran kanssa lintuja. Tänään lenkillä koirien kanssa näin teeriparven soitimella ja kurjet sekä joutsenet ovat varsin runsaslukuisina valloittaneet pellot. Ihanaa, että kevät on tullut!

Keväisissä tunnelmissa

Keskiviikko 18.4.2012 klo 17.31 - Sanna

Lumisade alkoi eilen aamupäivällä ja nyt puolitoista vuorokautta myöhemmin se jatkuu hiljakseen edelleen. Viime yönä lunta oli kertynyt lähemmäs kymmenen senttiä, kuten kuvasta keinun päältä voi nähdä. Pihakin oli vielä toissa päivänä hyvää tahtia huvennut lähes lumettomaksi.

Etenkin pennut ovat uudesta lumivaipasta innoissaan ja ne ovatkin viihtyneet pihalla tänään erinomaisesti. Kun päästin ne aamulla ulos pissalle, ne saivat valtavat hepulit ja painelivat lumi pöllyten pitkin pihaa.

Muutkin koirat nauttivat selvästi lumesta ja onhan tässä emännällekin se hyvä puoli, että tänään ei tuvanlattia ole rapaisia tassun jälkiä tulvillaan. Joskin talvimaisemia sitä toivoi näkevänsä seuraavan kerran vasta ensi talvena!

Ei hassumpi päivä ;-)

Maanantai 16.4.2012 klo 14.31 - Sanna

Eilen näyttelykalenterissamme oli vuorossa Vaasan kansainvälinen koiranäyttely. Matkaan lähdettiin taas kukonlaulun aikaan ja onneksi kerrankin  ajoissa, koska ajokeli oli kohtalaisen huono varsinkin loppumatkasta. Ne onnettomat, joilla oli jo alla kesärenkaat erottuivat joukosta körötellessään varovaista kuuttakymppiä lumisohjossa. Onneksi Hannu oli vielä lykännyt renkaittenvaihtoa juuri näyttelyreissua ajatellen.

Olimme perillä näyttelypaikalla heti kohta kahdeksan jälkeen ja saimme rauhassa levittää häkit ja tavarat kehän laidalle. Vaasa on lemppari sisänäyttelyni näyttelypaikan osalta ja Botnia-hallissa oli tänäkin vuonna ihanan väljää ja kehät hyvän kokoisia.Beagleja oli paikalla neljä urosta ja yksitoista narttua.

 Kamerakin oli mukana ja kuvasimme kaikki beaglet. Viime viikolla hankin kameraan käytettynä Sigman objektiivin 70-200 mm f:2.8, jonka ajattelin sisäänajaa Vaasassa. Lauantai iltana kuitenkin harmikseni totesin, ettei putki mahdu kameralaukkuuni edes yksinään. Sen kokeilu siirtyy siis siihen asti, että saan hankittua kunnon repun kuvauskalustolle. Kovin hääppöisiä eivät kuvat eiliseltä nyt ole. 

Tässä linkki eilen Vaasassa ottamiemme kuvien nettialbumiin. Beagle urokset ja junnu nartut olen kuvannut minä, muut beaglejen kuvat ovat Hannun ottamia. Jos haluat oman koirasi kuvan käyttöösi lähetä sähköpostia.

Lyyti kävi kehässä syömässä lihapullia, tai ainakin siltä tässä kuvassa näyttää...

 Menestystä kehässä en Lyytin kanssa osannut odottaa ja hieno yllätys siis olikin, että Lyyti oli PN-2 saaden vara-sertin ja Cacibin! Oli kiva tavata pitkästä aikaa myös Lyytin kasvattajat Suvi ja Pekka ja Lyytin äiti Elli.

Viivi pärjäsi toiveiden mukaisesti ja kotiin tuomisina Viivillä järjestyksessä kymmenes serti ja ensimmäinen cacib. Ryhmäkehässäkin kävimme pyörähtämässä ilman menestystä ja niin paikanpäällä hurahti siis koko päivä.

Mukana ollut rotunsa paras nuortenluokan uros tuumasi väsähtää kesken karkeloiden, vaikka kävimme ahkerasti kartuttamassa paikalla olleen karkkimyyjän tilipussia  ;-)

Varusteurheilua tämä näyttelytouhukin on pitemmän päälle ja alati kasvavan tavaramäärän raahaamiseen kyllästyneenä, Hannu osti tarvikemyyjältä tukevan, isopyöräisen vetokärryn, jolla toivottavasti homma helpottuu jatkossa.

Ukko nukkui lähes koko automatkan kotiin päin, mutta olimme kaikki lopen uupuneita kun illalla vihdoin kotiuduimme. Tavallisen pituiset yöunet tuntuivat nukkumaan mennessä taivaalliselta ajatukselta. Unet kuitenkin keskeytyivät aamuyöllä neljän aikaan, kun Bulma alkoi haukkua. Bulma on varsinainen vahtikoira, joka on ottanut asiakseen ilmoittaa kimeällä haukunnalla kaikesta (muka)tavallisesta poikkeavasta.

Koska Bulma usein keksii itse hälytyksen aiheen, yritin ensin komentaa sen hiljaiseksi. Heti kohta alkoi ulkoa kuulua Jurassic Park-elokuvan äänimaailmasta tuttua örinää ja unet karisivat kummasti supersikeästi nukkuvan Hannunkin silmistä. Sonnithan ne siellä seikkailivat pitkin pihaa ja mörisivät mennessään. Tuli siis aloitettua tämä aamu anivarhain sonneja paimentamalla. Onneksi ne ovat kilttejä poikia ja reilussa tunnissa aita oli korjattu ja eläimet ajettu sinne minne ne kuuluvatkin. Ehdittiin vielä vähän nukkuakin ennen varsinaisten aamuaskareitten aloittamista.

Koiraperheen eloa

Tiistai 10.4.2012 klo 11.03 - Sanna

Pääsiäispyhät tulivat ja menivät. Meillä kävi pääsiäisen aikana iloksemme monia sukulaisia kyläilemässä, joista koiratkin ovat innoissaan, kun on vieraita joilla on monta kättä ihan vaan rapsutusta varten varattuna, tietenkin. Vieraat ovat meille erityisen mieluisia ja tervetulleita varsinkin nyt, kun Tuikulle ja Roihulle kaikki uudet ihmiskontaktit ovat hyvää sosiaalistamista. 

Tuikku, Penni, Sissi ja Roihu eli kolme sukupolvea kuvassa.

Meillä on koko lauma majaillut kotona, kun narttujen kevätjuoksujen rupeama on hetkeksi tauonnut. Tosin Viivin ja Tellervon juoksut ovat vielä tulossa. Hyvin on koiraporukka sisällä sopinut sovussa asumaan,  meillä kun ei vieläkään ole käytössä ainuttakaan ulkotarhaa.  Kaikki muut koirat asuvat sisällä erittäin tyytyväisinä, mutta Liekki viihtyy pihalla suurimman osan päivästä. Tuvassa se makailee lempipaikallaan takanreunalla.

Hannu on jo talven tauon jälkeen vähän ehtinyt jatkamaan pystykorvien mökin tekemistä ja toivon, että se valmistuisi ennen peltotöiden alkua. Mutta katsotaan... Jos suunnitelmamme toteutuvat, kesän aikana aloitamme rakentamaan taloomme lisäosaa, josta tulee kovasti kaipaamani koirien omahuone. Olisi niin mukavaa, että koirat saisivat olla omassa huoneessaan sen ajan kun olemme esimerkiksi navetassa, ettei aina tarvitsisi jännittää mitä nuorimmat ja nokkelimmat ovat keksineet (tuhota) sillä aikaa kun ovat keskenään.

Viime viikolla vaihdoin tuvassa vähän järjestystä, sillä "eräiden" mielestä ikkunan edessä sijaitseva pöytä oli tarkoitettu ulos tähyilyä varten. Kukkaparkani kärsivät ja koristeet löytyivät lattialta useampaan otteeseen. Samaisella pöydällä olevasta viisihaaraisesta kyntteliköstä on viime aikoina kolme pitkää kynttilää kadonnut kirjaimellisesti parempiin suihin. Steariini tuntuu sulavan koiran suolistossa ihan ongelmitta.

Nyt ikkunan edessä on vanha Amerikan arkku, jonka päältä koirat saavat tiirailla pihalle ihan luvalla. Kuten sanotaan: Turha taistella tuulimyllyjä vastaan.

Itse olen kuluneen viikon tuskaillut koulutehtävieni kanssa. Suoritan näyttötutkintona aikuispuolen maatalouden perustutkintoa. Maatalousyrittämisen- osion näyttömateriaali kaikkine laskelmineen on aiheuttanut minulle kosolti harmaita hiuksia ja hermot ovat olleet kireällä viime päivät. Aikaa osion materiaalin tekemiseen oli lähes kaksi vuotta, mutta kummasti jäi taas koko homma viimeiseen viikkoon  ja viimeinen palautuspäivä on tänään.  Tulostin on suorastaan sauhunnut tämän aamun, mutta sain kuin sainkin materiaalin valmiiksi ja nyt paperipinkka vain odottaa, että käyn palauttamassa sen koululle. Yksi huolenaihe vähemmän! :)

Kevätaurinkoa ja kantohankia

Keskiviikko 4.4.2012 klo 9.58 - Sanna

Upeat ulkoilukelit hellivät meitä koko viikonlopun. Sunnuntaina putsasimme sukset ja monot hämähäkinseiteistä ja starttasimme talven hiihtokauden huhtikuun 1. päivänä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;-) Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja hanget kantoivat, joten mikäs sen mukavampaa kuin hiihdellä pitkin peltoja, koirien kirmatessa ympärillä. Jos olisin hoksannut ottaa kameran, termarin ja eväitä mukaan, päivä olisi ollut täydellinen.

 Pipari ihmettelee vieressä kun Hannu levitoi ;)

Olen yrittänyt napsia koirista kuvia ulkona. Lauantaina otin järjestelmäkameran pitkälle peltolenkille mukaan ja ajattelin erityisesti ottaa Viivistä vauhdikkaita kuvia. Viivi olikin niin vauhdikas, että kun päästin koirat pellon reunassa autosta, sitä ei sitten seuraavaan puoleentoista tuntiin näkynytkään...

Sissi lenkin päätteeksi kieli vyön alla.

 Pipari, jonka häntä ei vaan voi olla heilumatta :)

Tässä Tellervo OLI juoksemassa täyttä laukkaa luokseni, mutta jostakin pikku beaglen nenään leijailee ihana haju, joka on tietysti tarkastettava ja jarrutusäänen voi lähes kuulla. 

Käyn välillä äitini pihalla koiria riehuttamassa ja kun käytössä on aidattu iso alue, niin kyllä koirat siellä rallattavatkin menemään.

Pienet tuliturkit ovat nyt 12 viikkoisia. Vauhdikkaita ja energisiä ne ovat todella,  Tuikku vielä huimasti ehtiväisempi kuin Roihu. Molemmat ovat jo oppineet yhden koirille tärkeän taidon, sohvalle hyppäämisen. Nimimerk. "Omistan yhden pureskellun kaukosäätimen enemmän"

Tuikku 12 vkoa

Sisäsiisteys meidän kaksikolla on kovasti vielä hakusessa. Isompi hätä tulee aika varmuudella pihalle, mutta pieniä pissalätäköitä ilmestyy sisälle edelleen tuhkatiheään. No en ole vielä toivoani menettänyt, sama juttu oli aikanaan Liekin kanssa.

Hirmuisen kivoja pentuja nuo ovat luonteeltaan molemmat. Pari kertaa ne ovat päässeet Hannun mukana minun ja Lyytin agility-treeneihin sosiaalistumaan. Joka paikkaan ne sielläkin olisivat suuna päänä menossa ja sujuvasti ilman houkutteluja pennut sujahtavat niin putkeen kuin pussiinkin. Pentuaikana käytössä ollut Ikean putki on siis tehnyt tehtävänsä, vaikka se ei ole moneen viikkoon enää ollut esillä :-)

Roihu 12 vkoa

Kuvia Tuusniemen ryhmiksestä

Keskiviikko 28.3.2012 klo 21.22 - Sanna

Nyt olen käynyt läpi Tuusniemen ryhmiksessä sunnuntaina ottamani kuvat ja valinnut niistä osan kuva-albumiin. Osa koirien kuvista on otettu kehässä ja osa kehän ulkopuolella. Mitään virallisia poseerauskuvia tarkoitukseni ei ole ollut ottaa, vaan itse mieluiten nautin siitä näyttelytunnelmasta, joka välittyy kehän ulkopuolelta otetuista kuvista.

Beagleista en valitettavasti ehtinyt kuvata avoimen luokan narttuja ollenkaan. Muutenkaan lähes kaikista koirista ei ole onnistunutta kuvaa.

Linkki Tuusniemen 25.3.2012 kuva-albumiini on TÄSSÄ.

Jos löydät albumista koirasi kuvan, jonka haluat myös itsellesi, lähetä minulle sähköpostia.

 

Upea näyttelyreissu

Maanantai 26.3.2012 klo 12.07 - Sanna

Eilinen Tuusniemen ryhmänäyttely meni meidän koirien osalta huimasti yliodotusten. Oikeastaan mitään odotuksia beaglejen menestyksen suhteen ei ollut, joten se kaikki tuli iloisena yllätyksenä.

Beagleja oli näyttelyyn ilmoitettu mukavat 25 kappaletta. Valitettavasti osa kilpakumppaneiden nimistä jäi  kysymysmerkeiksi ja tulokset minulta kirjaamatta, sillä luettelot olivat loppuneet jo siinä vaiheessa kun saavuimme paikalle ennen puoltapäivää. Siitä hyvästä pitkä pitkä miinus järjestäjille! Joka tapauksessa muistelen, että uroksia oli 10 ja narttuja 15. Kehäsihteerimme oli ilahduttavan kuuluvaääninen, josta isosti plussaa, joten tulokset olisi ollut helppo saada kirjattua. Näyttelypaikkana toiminut taimihalli oli mukava ja erityisesti valoisuus ihastutti valokuvaamisen kannalta. Jonkin verran kuvasinkin koiria ja koetan saada kuvia nettialbumiin esille jahka ehdin.

Tellervo JUN ERI1 SA PN-2 SERT

Marja Talvitie arvosteli beaglet ja hän piti aika tiukkaa linjaa. Nartuista vain kolme eri:n saanutta sai SA:n.  Niin vaan yllättäen meidän junnu Tellervo-Lellervo oli PN-2, saaden ensimmäisen sertinsä ja Lyyti PN-3 vara-sertillä, uskomatonta :-) Punapihlajan kennelliin vielä suuret onnittelut hienosta menestyksestä rotukehässä ja isoissakehissä!

Lyyti AVO ERI2 SA PN-3 VARA-SERT

Viivi oli arvosteluvuorossa ihan näyttelyn vihon viimeisenä koirana. Kehät olivat todella paljon myöhässä ja saimme pujahtaa arvostelusta heti suoraan kehänauhan alitse ryhmäkehään juoksemaan muiden sekaan. Muutenkin jo loistavasti onnistuneen päivän kruunasi Viivin sijoittuminen ryhmässä neljänneksi.

Viivi SERT ROP RYP-4

Näyttelyn jälkeen treffasimme Siilinjärvellä huoltsikalla Tiinan ja Sissin pojan Penan. Olipas todella hienoa nähdä Pena aikuisena, siitä on kasvanut komea ja hienoluonteinen pystykorva, joka toimii myös metsällä. Yritin Penaa kuvata huoltoaseman pihalla ja taivaalta tietysti satoi räntää, joten kuvausolosuhteet eivät olleet kovin otolliset, mutta tämän näköinen herrasmies siis kyseessä.

Kertalaakin Kell' Onni On "Pena"

 Pena ei ollut aivan varma siitä ovatko Hannun tarjoamat namit hyviä?

 Suuret kiitokset vielä Tiina, että jaksoit tulla meitä tapaamaan ja Penaa näyttämään! Oli tosi mukavaa treffata :-)

Uusi menopeli :)

Lauantai 24.3.2012 klo 19.25 - Sanna

Potkukelkkakelit ovat tälle talvea lopullisesti ohi, mutta eipä se enää minua harmita! Tein nimittäin jälleen kerran oivallisen kirpputorilöydön. Enpä ihan heti olisi uskonut ostavani rollaattoria samana vuonna kun kolmekymppiä kilahtaa omaan matkamittariin, mutta tuolla portin vieressä semmoinen punainen mummojen menopeli nyt töröttää. Oli niin sopivan huokea =40 €, että pakkohan se on kokeilla pystymmekö jatkamaan hauskaa vetoharrastusta kesällä sen avulla. 

Nyt odotan malttamattomana, että loputkin lumisohjot sulavat ja aurinko kuivattaa tiet, jotta pääsen koirien kanssa koeajolle tuonne kylänraitille. Ounastelen, että se saattaa herättää hieman kummastuneita katseita ja hilpeyttä naapureissamme. Toivottavasti homma toimii enkä heti ole tiellä turvallani, ohjaus nimittäin vaikutti pikakokeilulla omassa pihassa vähintäänkin mielenkiintoiselta ja jo etukäteen jännittää, kääntyykö rollaattorini vauhdissa samaan suuntaan kuin koirat? Asfalttia täällä ei tietenkään ole muualla kuin maantiellä ja sinne en uskalla, enkä kehtaa mennä rollaattorilla hurjastelemaan. Lupaan palata asiaan ja kertoa kuinka potkuttelu sujuu kunhan pääsen sitä kevään koittaessa kokeilemaan.

Huomenna meillä on edessä näyttelyreissu Tuusniemelle Viivin, Lyytin ja Tellervon kanssa. Tosi kivaa päästä päiväksi reissuun ja vähän muualle kotinurkista. Se onkin meidän toinen vapaapäivämme tänä vuonna. Eli näyttelyreppua pakkaamaan :-D 

Taas pentukuvia

Sunnuntai 18.3.2012 klo 20.26 - Sanna

Tänään on ollut ihanan keväinen ja aurinkoinen päivä, siis loisto keli ulkoilla paljon koirien kanssa. Pelloilla hanki kantoi sopivasti koiria ja ne juoksivatkin taas sydämensä kyllyydestä. Alati kasvavalle "The Ostoslistalle" menee ehdottomasti reppu järjestelmäkameralle, jotta jaksaisin joskus kuljetella sitä mukana. Otin lenkille toisen pokkarikameran mukaan, haaveissa kuvat hangilla kirmaavista koirista. Kotona purin kuvat tietokoneelle ja saatoin vain todeta, että turhaan tuli kameraa raahattua, kun kaikki kuvat ovat ihan huttua.

Tuikku tiirailee ulos olohuoneen ikkunasta.

Olin eilen Dogness-hallilla match show:ssa kera Viivin. Siellä oli mahdollisuus kuvauttaa koiransa ja nyt jännityksellä odotan minkälaiset kuvat Viivistä mahtaa postissa tulla. Itse kilpailussa Viivi sijoittui isojen sinisten neljänneksi ja sai ihan kivan palkintopussukan. Pennin suloista suloisempi Taika tytär oli paikalla omistajineen ja collie "isoveljensä" Nemon kanssa. Oli tosi kiva nähdä Taika ja huomata miten reippaasti se käyttäytyi tuollaisessa paikassa. Kaikki kiitos ja kunnia siitä omistajille, jotka kuljettavat Taikaa kaikkialla mukanaan :-)

Nyt illalla sain Hannun houkuteltua avustamaan Roihun ja Tuikun kuvaamisessa. Halusin ottaa kuvat pennuista samalla rahilla, kuin muutama viikko takaperin. Kuvista näkee hyvin, että paljon ovat pennut tässä ajassa venähtäneet.

Tuikku tuittupää, kohta 10 viikkoa.

Roihu, josta saan aina näitä haukoituskuvia. Tämän kuvan laitan esille sen takia, että siinä näkyy hyvin Roihun pieni valkoinen rintatäplä, joka tuntui olevan kynnyskysymys monille urospennun kyselijöille.

No Roihun roikale on tuskin täältä lähdössä enää minnekään. Siinä on kovasti samaa näköä kuin Liekissä tässä iässä. Tässä Liekki vasemmalla 10 viikkoisena, Roihu oikealla. Molemmilla sama pantakin kaulassa.

 Liekistä olen laittanut kovin vähän kuvia sivuille, joten tässä pitkästä pitkästä aikaa ihan tuore otos herrasta.

Liekki liikkuu tehokkaasti ja kevyesti pitkällä askeleella ja sen liikkeet ovat todella kaunista katseltavaa. Toivon, että vielä joskus pääsisimme niitä näyttelykehäänkin esittelemään.

 

Koko joukko yhes koos

Tiistai 13.3.2012 klo 14.39 - Sanna

Kevät tekee kovasti tuloaan ja hanget hupenee. Olen erityisesti kevät- ja kesäihminen, mutta tänä vuonna kevään tulo pikkuisen harmittaa;  meidän tämän talven uusi huvitus, potkukelkkailu, alkaa olla jo paikoin mahdotonta. Koirat ovat aivan syttyneet kelkan kanssa juoksemiseen ja minustakin se on tosi hauskaa (ja vauhdikasta) vaihtelua kävelemiselle. Viivin valjastaminen potkurin eteen tietää jo sellaista vauhtia, että välillä liukkaimmilla keleillä meinaa hirvittää. Koirat pääsevät kelkkailemaan pareittain, pystykorva- tai beaglepari takaa aika samanmoiset kyydit, on tullut todettua. Ihastelin kaupassa Eslan Kickspark-kelkkaa ja se meni heti ensitalven ostoslistalle.

Kameraa olen ulkoiluttanut talvella laiskasti, joten ulkokuvat ovat lenkiltä muutaman viikon takaa.

Varsinkin Viivin kanssa potkukelkka on ollut oikea löytö, Viivi kun on hieman hankala irtijuoksutettava. Potkurin kanssa se saa päästellä täysiä ja  se silminnähden nauttii vetämisestä. Lenkkeillessä Viivin kanssa joutuu tarkkaan katsomaan missä sen päästää irti ja varata tarpeeksi aikaa. Viivi nimittäin irtoaa pitkälle ja korvat sillä lerpattaa päässä vain koristeena. Kutsuttaessa se tulee luokse sitten kun sitä sattuu huvittamaan.

Lunta tänä talvena on ollut ihan riittävästi, vaikka jouluna vielä tuntui, että tuleeko sitä talvea ollenkaan...

Aikaisemmin kirjoitin, että Zelda on tulossa takaisin kotiin. Pari viikkoa se on nyt tässä kotona ollutkin, oltuaan reilun kolme kuukautta muualla. Zelda oli testikoirana allergisella, mutta omaa koiraa haluavalla nuorella naisella. Näin selvitimme siedättyykö hänen allergiansa koiralle. Zelda sopeutui uuteen paikkaan muutamassa päivässä. Valitettavasti mikään lääke ei kuitenkaan puhjenneita allergiaoireita poistanut ja niin Zelda tuli takaisin kotiin. Zelda palasi muina miehinä, häntä pystyssä lauman joukkoon eikä siitä edes huomannut, että se on ollut poissa; kuitenkin muutama kuukausi on mielestäni ihan pitkä aika.

Tässä tuore ja erittäin tyypillinen näky harjiksistamme. Arvelen, että Lyyti kelpuutetaan nukkumakaveriksi hyvän lämmöntuottokyvyn takia.

Todennäköisesti tulen ajan kanssa etsimään Zeldalle uuden kodin. Se on huippukiva koira, mutta välillä tuntuu että Zeldan sisällä asuu koirien Tri. Jekyll & Mr. Hyde. Se käyttäytyy eritavalla silloin kun muut harjiksemme ovat läsnä. Niillä on tosiaan oma mafiansa ja Zelda on mafian gorilla. Se osaa olla todella sikamainen muille. Sitten kun Zeldalla ei ole henkistä tukea harjakoirista, se on muita koiria kohtaan rehti ja reilu. Zeldasta näkee, että se nauttii laumassa elämisestä niin paljon, että mahdollisessa uudessa kodissa saisi olla pari koirakaveriakin. Ihmisille se on aina yhtä ihana sylinlämmitin, lisäksi sen kanssa on helppo liikkua missä tahansa, lenkeillä sen voi pitää irti vaikka kokoajan, se rakastaa turkin hoitoa ja se on erittäin kontaktinhakuinen ja leikkisä. Pieneen koiraan mahtuu siis roppakaupalla hyviä ominaisuuksia ja pieni pirulainen... Mitään kiirettä en tämän asian kanssa pidä, katsellaan jos sattumalta joskus kohdalle osuisi se Zeldalle täydellinen koti.

Pienet pikinokat ovat nyt yhdeksänviikkoisia ja kasvuvauhti on kerrassaan huima! Ihan päivittäin hämmästelen kuinka nopeasti Tuikku ja Roihu kasvavat, mutta eiköhän tässä ihan normaalin rajoissa mennä, vaikka lähes silmissä kasvavatkin ;-) Olemme käyneet jo muutaman kerran Kannuksessa kävelyllä ja pennut ovat suhtautuneet reippaasti kaikkeen uuteen. Autoilu on tullut tutuksi ja hihnassa pennut kävelevät melkein kuin vanhat tekijät.

Kuinka ollakaan, ainakin tällä hetkellä tuntuu suorastaan helpolta, että pentuja on kaksi. Keskenään ne riehuvat vielä silloinkin, kun vanhemmat koirat eivät jaksa niiden riekkumista. Liekki on yllättäen oikein innostunut jälkikasvustaan ja se leikkii niiden kanssa innoissaan pihalla. Pennut pureskelevat edelleen tasapuolisesti kaikkia lauman jäseniä, lukuunottamatta harjiksia ja Lyytiä. Lyyti ei edelleenkään ole lämmennyt pennuille tai niiden touhuille, se ilmeisesti vain odottaa että riiviöt katoaisivat johonkin.

Roihu tässä moi!

Maanantai 5.3.2012 klo 14.26 - Roihu

Moi ihailijat!

Mä oon Roihu, rapiat kahdeksan viikkoa vanha pystykorvan poika täältä Kannuksesta. Mä oon ikääni nähden niin fiksu, että ihmisäippä antoi mun hoitaa blogikirjoituksen tällä kertaa.

Viime viikolla meidän pesue pieneni, kun sisarukseni muuttivat ihan omiin koteihinsa. Tänne kotiin pennuista jäimme mä ja Tuikku-sisko. Vaikka meitä on enää kaksi, ollaan me kyllä tosi ehtiväisiä. Meillä onkin iso perhe tässä härnättävänä. Kaikkiin muihin käytämme hampaitamme suvereenisti, mutta täällä asuu myös sellaisia kiukkuisia pieniä tätejä, joiden johtaja Norma on tooosi pelottava. Se on häijyn näköinenkin.

Mä välillä yritän seurustella sen kanssa, mutta se hymyilee heti ilkeää missihymyä niin, että ikenetkin näkyy ja se rutisee kamalasti. Jos sitä yrittää paljaasta pyllystä nappaista hampailla, se nappasee heti takaisin! Me ollaan jo opittu kiertämään sen valtaistuin kauempaa.

Tuikun kanssa meillä on hauskaa. Me osataan leikkiä aika nätisti yhdessä.

Välillä kuitenkin tunteet kuumenee ja me huudetaan päin toistemme naamaa.

Sitten me kyllä sovitaan ja halataan.

Ja ollaan sovussa, kunnes mä vaikka puraisen sitä takalistosta...

Uusista asioista meidän Top-listan ykkösenä on ulkoilu. Me tiedetään jo, että aidan ulkopuolella on vielä hauskempaa kuin omalla pihalla. Me ollaan käyty moikkaamassa lampaita ja sonnejakin me käytäis mielellään katsomassa lähempää, mutta ihmisäippä ei jostain syystä anna meidän juosta niitten aitaukseen.

Ulkona on kaikkea tosi mielenkiintoista. Tänään me Tuikun kanssa käytiin naapurinpapan traktorivajassa ja siellä hämärässä, rojun seassa vasta kaikkea jännää oliskin ollut. Ihmisäippä huuteli ulkona "tuuppamennää", mutta mepäs ei menty, vaikka sillä on taskussa hyviä nameja. Sitten se tylsimys tuli ja haki meidät pois traktorin alta kaivelemasta.

Tänään ihmisäipällä tais olla muutenkin huono päivä, se nimittäin laitto meidät johonkin naruihin kiinni. Siis tosi vaikeeta ulkoilla, jos menemistä rajoitetaan jollakin hihnalla. Kyllä me kuitenkin pieni kierros sen mieliksi käveltiin ja nähtiin vähän pelottava ja kovaääninen metsäkärry. Sen katselusta tienas nameja paljon, eikä se lopulta pelottava ollutkaan, kun sitä tovi istuttiin ihmettelemässä.

Ulkoilun päälle me vetästään aina pienet tirsat. Ihmisäippä sanoo, että me ollaan kuin kaksi marjaa, kun me nukutaan vierekkäin.

Terveisiä siskoille ja velipojalle! Koittakaa pitää kotiväkenne ojennuksessa :)

T: Roihu

Seitsemän viikkoa

Tiistai 28.2.2012 klo 22.31 - Sanna

Ja niin on tasan seitsemän viikkoa Pennin pentujen syntymästä kulunut. Tänään omiin koteihinsa pennuista lähti kaksi tyttöä, Tämmöinen Tuli Kinnulaan ja Tulesta Temmattu Oulaisiin. Kotiin jäävän narttu pennun valintaa suoritin todellakin viime minuutteihin asti. Supervaikea valinta "vaaleimman" Tulesta Temmatun ja "oranssin" Tuhannen Tulimmaista välillä kohdistui nyt sitten lopulta viimeksi mainittuun. Jokaiseen pentuun kiintyy tosi kovasti, mutta vaalea tyttönen oli koko perheen suosikki ja siitä luopuminen tuntui erityisen raskaalta, vaikka pentu saikin ihanan kodin. Terveisiä sinne ;-)

Tuhannen Tulimmaista lisäksi kotiin meille jää (ainakin toistaiseksi) valkoisen rintapilkun omaava urospentu Tulen Vallassa. Nämä sisarukset tunnetaan tästä lähtien kutsumanimillä Tuikku ja Roihu.

Hannun kanssa kulutimme aamupäivällä hyvän tovin pentujen kuvaamiseen trimmauspöydällä. Kovin häävejä ei kuvaustulokset ole, mutta jäipähän itselle muistoja kuva-arkistoon. Kuten tästä näkee, Roihun mielestä jonninjoutavaa touhua... 

Viime perjantaina kuvasimme pennuista söpöstelykuvia ja niiden muodossa jokainen pentu nyt esiteltäköön:

Kertalaakin Tuhannen Tulimmaista "Tuikku"

Kertalaakin Tämmöinen Tuli "Ansa"

Kertalaakin Tuli On Irti "Asta"

Kertalaakin Tulesta Temmattu "Taika"

Kertalaakin Tuli Ja Leimaus "Luca"

Kertalaakin Tulen Vallassa "Roihu"

Sissi aloitti juoksunsa ja tuli kotiin mummolasta. Pentujen mummona Sissi ei ensitapaamisella niihin aivan varauksetta ihastunut, vaikka onkin niistä kovin kiinnostunut. Tuoreella isoäidillä on nenänalus harmaantunut entisestään, vaikka vappuna vietetään vasta 6-v. synttäreitä. Huomenna kotiin palaa myös muualla kolme kuukautta viettänyt Zelda.

 

Näyttelyvuoden hulppea avaus

Sunnuntai 26.2.2012 klo 13.19 - Sanna

Näyttelyvuotemme aloitimme eilen Tornion ryhmänäyttelyssä Viivin, Lyytin ja Tellervon kera. Päivä vedettiin oikein pitkänkaavan mukaan, kotoa lähdettiin ajamaan aamulla seitsemältä ja reissusta kotiuduttiin väsyneinä, mutta onnellisina vasta ilta yhdeksän jälkeen.

Beaglet olivat kehässä ensin. Tellervon kehäesiintyminen meni hieman penkin alle, se kun ei nostanut häntäänsä kehässä. Näyttelypaikalla oli tässä vaiheessa niin tiivis tunnelma, etten kertakaikkiaan mahtunut liikuttamaan Tellervoa ennen kehään menoa metriäkään ja Tellervoa jänskätti, kun oma esiintymisvuoro koitti.  Tellervo sai ensiesiintymisestään junnuluokassa eh:n ja Lyyti avoimenluokasta eri:n, muttei SA:ta. Menestystä ei siis tytöille tullut, mutta mitään nokan koputtamista ei minulla arvosteluista ole; tuomari Leni Finne löysi koirista juuri ne virheet, jotka niissä ovatkin. Tarkan, tiukan ja linjansapitävän tuomarin arvostelun arvostan huomattavasti korkeammalle, kuin sellaisen jokaiselle vaaleanpunaista nauhaa työntävän, joka ei itsekään tunnu tietävän mitä koirasta hakee. 

Viivistä ja Viivin veljestä Jalosta tuomari piti kovasti. Viivi tällä kertaa ROP ja Jalo VSP. Päivästä muodostui aivan uskomaton, kun tuomari Leni Finne valitsi Viivin RYHMÄVOITTAJAKSI! Best in show kisassa olimme kolmansia, tuomarina Harry Tast. Kyllä oli koiralla ylpeä emäntä kun pääsimme kotimatkaa tekemään. Raskas reissu, vaan kyllä siis kannatti. Piti oikein napsaista tänään Viivistä kuva pokaaleineen ja ruusukkeineen :-)

 Tämä oli minulle ensimmäinen näyttely uusilla näyttelysäännöillä, eikä kokemus ollut niiden osalta positiivinen. Muiden beaglejen tulokset jäivät lähes kokonaan näkemättä, kun muovinauhat ovat nyt poissa pelistä. Paljon jää kehäsihteerin harteille, että kuinka hyvin sitä värilämiskää yleisölle näytetään. Lisää pakkaa sekottaa eh:n saaneet koirat kilpailuluokassa, luokkasijoittujat näkemällä ei siis tiedä koiran saamaa laatuarvosanaa. Viime vuoden säännöt olivat mielestäni ainakin siltä osin paremmat. Tulostauluja kaipailen minäkin monien muiden tapaan!

Tämä päivä menee lepäillessä. Olo on eilisen jäljiltä edelleen tosi tosi väsynyt, joten nappaamme koirat kainaloon ja löhöilemme sohvalla. Samalla saa tehdä kevään näyttelysuunnitelmia; huomenna on Vaasan KV:n viimeinen halvempi ilmoittautumispäivä, enkä ole vielä varmaksi päättänyt sinne lähtijöitä. Jos jaksan, lisään koirien eiliset arvostelut uutiset-sivulle. Olen ajatellut muuttaa sen tulossivuksi, koska niitähän sieltä vain löytyy, kun kaikki muu tulee kirjoiteltua tänne blogin puolelle.

 

Pienet tulisielut

Torstai 23.2.2012 klo 21.28 - Sanna

Pentu kuutosten kuusiviikkoispäivä tuli ja meni, nyt tässä päivittelen jo lähinnä kuusi ja puoliviikkois kuulumisia. Eläinlääkäriä kävimme katraan kanssa moikkaamassa keskiviikkoaamuna. Siitä pennuilla on todistukset uusiin koteihin viemisinä ja mikrosirut niskassa. Reippaat pennut eivät olleet moksiskaan ensimmäisestä autoreissustaan.

Hienot timangikaulapannat pennut saivat käyttöönsä pari päivää sitten. Tovi niitä hieman kauhisteltiin, mutta nopeasti pennut tottuivat uusiin asusteisiinsa.

Se että pennuille on ikää viime viikosta tullut lisää, näkyy erityisesti lätäköiden ja läjien kasvaneessa koossa. Moppi kädessä on tullut heiluttua ahkerasti. Pennut ovat nyt riehakkaita, villejä, äänekkäitä ja huomattavan terävähampaisia. Ne myös mielellään käyttävät näitä avujaan niin käsiin, jalkoihin kuin mihin suinkin keksivätkään iskeä neulanterävät hampaansa.

Nyt kun pennut on sirutettu, tuli aika lähettää pentueilmoitus kennelliittoon jotta pennut saavat rekisteritodistukset. Viime kirjoituksessani tuskailin nimien keksimisen vaikeutta, mutta sain kuin sainkin nimet pennuille päätettyä. Tämän pentueen nimiteemana on tuli. Tuli kuvastaa mielestäni loistavasti tulenpunaisen kansallisaarteemme luonnetta ja ulkonäköä. 

Kertalaakin tuoreimmat tulisielut lähtevät maailmalle seuraavin nimin:

Tulesta Temmattu (narttu), Tuhannen Tulimmaista (narttu), Tuli On Irti (narttu), Tämmöinen Tuli (narttu), Tulen Vallassa (uros) ja Tuli Ja Leimaus (uros).

Uusia kuvia pennuista on nyt niukasti. Olohuoneessa "hyvän valon aika" on vuorokaudessa tosi lyhyt, jos en silloin ehdi pentuja kuvaamaan tulokset tahtovat olla julkaisukelvottomia; tummia ja epätarkkoja.  Ennen luovutusta ainakin koetetaan saada kaikista edustuspotretti ihan nimen kera.

 

 

 

 

Viisi viikkois kuulumisia

Keskiviikko 15.2.2012 klo 12.54 - Sanna

Vuorossa oli pentulauman viisi viikkois-juhlien aika! Kekkereillä sankareille tarjoiltiin annokset matolääkettä, joka ei hännänheilutuksia kirvoittanut. Palanpainikkeeksi tarjotut jauhelihanokareet auttoivat onneksi unohtamaan ällöttävän lääketöhnän pakkosyötön. Reippaat pikku pystykorvat saivat uudeksi leikkipaikakseen putken, jonne ne kaikki marssivat pelottomasti. Lelujen lisäksi pennut testaavat hampaillaan kaikkea, ihmisten varpaat ja sormet ovat mieli purtavaa. Tässäpä kuvakavalkaadi lapsosista. Pentujen viralliset nimet ovat minulla vielä mietintämyssyssä ja nimiteemakin on vielä hieman auki. Kuuden nimen keksiminen ei ole niin helppoa kuin luulisi ;-)

Putki on pentujen mielestä myös hyvä lepopaikka.

Tumma narttu pentu

 Pennut saivat saaliikseen oravan. Tässä kurre kellistettynä.

Pienin tyttö

Uros, jolla pieni valkoinen rintamerkki

Haltiapalkki ei enää pentuja pidättele. Tässä samaisen pojan tyylinäyte palkin ylityksestä. Vaalea sisko seuraa tarkkana vierestä.

Tässä vaalea tyttö testaa puruvoimaa veljeensä. Velipoika taitaa söpöstelyn taidon :-)

Ukko "oranssin" narttu pennun kanssa. Lyyti tyytyi tarkkailemaan pentujen touhuja sohvalta vällyjen välistä. Sen mielestä pennut eivät ole tippaakaan ihania ja se pysyttelee tarkasti pois niiden ulottuvilta.

Taas on viikko vierähtänyt

Torstai 9.2.2012 klo 19.17 - Sanna

Aivan käsittämätöntä miten nopeasti aika vilahtaa. Nyt pennut ovat jo neljä viikkoa vanhoja. Penni on siirtänyt pentujen hoitovastuun käytännössä kokonaan meille. Se käy imettämässä pennut enää pari kertaa vuorokaudessa, eikä juurikaan viihdy niiden kanssa sen enempää. Paitsi kun on aika putsata pentujen ruokakippo, ei Penniä tarvitse hommaan houkutella.

Pennut ovat nyt viikon ajan syöneet kiinteää ruokaa ja se onneksi maistuu niille jokaiselle erinomaisesti. Hieman huvittavasti, pentujen ruokakuppina on nyt toiminut joskus kirppikseltä ostamani Sagaformin Suomi-tarjoilukulho. Se on juuri passelin kokoinen ja muotoinen, että kaikki pennut sopivat hyvin sen ääreen syömään, mutta eivät mahdu ruuan sekaan tepastelemaan. (Tosin kun nopeimmat ovat syöneet voi hitain nautiskelija hieman lepäillä aterian lomassa.) 

Tässä alimpana Ukon lempilapsi mietteissään.

Olohuoneen lattia tuntui aluksi pentujen tassujen alla liukkaalta ja siksi hieman pelottavalta, mutta nyt ne jo juoksentelevat siinä reippaasti. Ne tutkivat kaikki nurkat ja yrittävät maistella sähköjohtoja. Tässä vaiheessa pentujen luonteissakin alkaa näkyä hienoisia eroja ja pentujen touhuja on mielenkiintoista seurailla.

Olohuoneemme lattian jakaa kahtia ns. haltiapalkki, jota uteliaimmat pennut olisivat ylittämässä, ovat ne sitten kummalla puolella tahansa, koko vaan ei vielä riitä.

Ukon suosikiksi on kohonnut väriltään vaalein, luonteeltaan huomattavan topakka ärripurri narttu pentu. Se on selkeästi porukan pomottavin ja äänekkäin. Ukko vannottaa monta kertaa päivässä, että tämä pentu meille jää, eikös! Melkein on jo kyyneliäkin oman lempparin puolesta vuodatettu ja luvattu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista... Valitsen kuitenkin kotiin jäävän pennun vasta luovutusiän kynnyksellä. Helppoa se ei ole, kun nyt on kerrankin valinnanvaraa ja kaikki pennut ovat tietysti ihania :)

.

 

 

Pennut 3 vkoa

Tiistai 31.1.2012 klo 19.02 - Sanna

Pennin lapsoset ovat tänään tasan kolme viikkoa vanhoja. Viimeisen viikon aikana pennuissa on tapahtunut valtaisa kehitys. Niiden silmät ja korvat ovat auenneet ja maailmankuva sitä myöten muuttunut täysin. Ensimmäinen matokuuri on syöty, kynsiä leikattu jo pariin kertaan ja tänään vuorossa oli ensimmäisen kerran jauhelihan maistelu. Pentujen kanssa seurustellaan nyt paljon, ne ilahtuvat kovasti kun pentulaatikkoon menee istumaan ja kömpivät heti syliin hakemaan huomiota.

.

.

 Ne eivät täysin vielä hahmota mistä suunnasta ääni kuuluu niille jutellessa ja niiden päät pyörivät kuin pienillä pöllöillä, ennenkuin ne hoksaavat missä puhuja on. Ne vastaavatkin välillä pienillä haukahduksilla.

Hereillä ollessaan pennut ovat sen verran vikkeliä liikkeissään, että niiden kuvaaminen on jo nyt haastavaa.

.

.

.

.

Chesterfield 10.12.2011 - 28.1.2012

Lauantai 28.1.2012 klo 19.17 - Sanna

Kylällämme järjestettiin tänään muutaman kuukauden tauon jälkeen taas antiikkihuutokauppa ja mekin suuntasimme sinne toiveissa hyvät huudettavat. Eipä sieltä ihme kyllä tällä kertaa meille oikeastaan mitään löytynyt, joten kotiinkin lähdimme jo ennen huutokaupan loppumista. 

Koirat, vahvasti vaistoavina eläiminä, taisivat aavistaa missä olimme ja auttavaisina olentoina olivat sillä välin tehneet tilaa mahdollisille uusille löydöille. Sanotaan, että "vahinko ei tule yksin" ja se pitää paikkansa tässäkin tapauksessa. Kaikki enteet olivat kyllä ilmassa, mutta en nähtävästi osannut tulkita niitä niin hyvin, että olisin henkisesti osannut valmistautua revittyyn sohvaan kun kotiuduimme huutokaupasta.

Kun eilen tulin aamunavetasta, Lyyti järsi tyytyväisenä tuvassa lattialistaa. No, se on varmasti tuttu näky monessa koirataloudessa. Tämän tapauksen teki erikoiseksi se, että koirat olivat irroittaneet listan seinästä ja Lyyti rouskutti sitä keskellä tuvan lattiaa. Jotta siinä ei olisi ennettä tarpeeksi, tänä aamuna istuin tapani mukaan teekupin kanssa tietokoneen ääreen vain todetakseni, että laajakaista ei toimi. Joku oli joutessaan lyhentänyt vähän turhia johtoja, jotka tietysti on yritetty piilottaa koirien ulottumattomiin.

Olen tässä yrittänyt lohdutella itseäni sillä, että ehkä olin tietämättäni jo pikkiriikkisen kyllästynyt tuohon Chesterfieldiin. (Ainakin koetan vakuutella itselleni niin, ettei itkettäisi.) Onneksi se ei ollut kallis. Laskin että päivähintaa sille kertyi nyt rapiat puolitoista euroa. Olin kuitenkin turhan toiveikas kun oletin, että tällä sohvalla oltaisiin menty edes kesään asti.

Taatusti koirilla on ollut hauskaa sohvan syväluotaamisessa; kiltiltä äiskän pikkuenkeliltä eli Bulmalta oli ponnarikin vauhdissa tipahtanut otsatukasta.

Kiitos Chesterfield näistä 49 päivästä.

Pennin pyörylät

Maanantai 23.1.2012 klo 18.22 - Sanna

Pennin pienet pennun pyörylät senkun kasvavat ja saavuttavat huomenna jo kahden viikon iän. Aika on mennyt kuin siivillä ja olemme päässeet helpolla, koska Penni on hoitanut jälkikasvunsa moitteettomasti. Poppoon pienin narttu avasi silmänsä jo eilen, muut seuraavat lähipäivinä perässä. Tässä tämän päivän kuvasatoa.