Chesterfieldin tarun loppu

Torstai 18.4.2013 klo 13.46 - Sanna

Eilen se sitten tapahtui. Lähdimme iltapäivällä hakemaan Ukkoa koulusta ja käymään samalla kaupassa ja asioita hoitamassa. Olen kotoa lähtiessäni jättänyt junnupojat "koirien huoneeseen" sohvaa ja muuta irtainta varjellakseni. Mutta eilen...  Ajattelin, että "ei kai ne nyt mitään tee, ovathan ne niin nätisti olleet viime ajat pureksimatta mitään" ja siinä se kardinaalimoka tuli sitten tehtyä. Tunti ja kolme varttia myöhemmin kotiin palatessa keittiössä odotti tämä näky:

sam_0830.jpg

Lyyti paran (ja minun) suosikkisohva on siis kaatopaikka kamaa. Nyt en toviin yritä löytää uutta tilalle mistään, mutta jos sellainen sattuu halvalla vastaan tulemaan niin kai se on pakko yrittää vielä kerran. Kolmas kerta toden sanoo? Täytyy muistaa olla optimistinen :)

1 kommentti . Avainsanat: Chesterfield

Chesterfield - part 2

Maanantai 25.2.2013 klo 19.36 - Sanna

Mitäpä olisi elämä ilman pientä jännitystä?

Kannoimme siis tupaan eilen Chesterfied-sohvan nro 2. Koirat ilahtuivat. Ne ryökäleet varmaan jo herkuttelevat ajatuksella siitä, kuinka sohvan pehmeä nahka repeytyy riekaleiksi niiden hampaiden välissä ja täytteet leviävät pitkin lattioita. Ja minä jännitän jokaista hetkeä, jonka sohva viettää ilman valvontaa koirien kanssa. Veikkaus siitä, kuinka pitkän elinkaaren ko. sohva ehtii meillä viettää, on käynnistetty. Parhaiten arvannut saa palkinnoksi sitten sen, mitä sohvasta on jäljellä.

Tyytyväinen Viivi. Viivihän ei ainakaan tätä sohvaa repisi. Eihän?

065.jpg

3 kommenttia . Avainsanat: Chesterfield

Chesterfield 10.12.2011 - 28.1.2012

Lauantai 28.1.2012 klo 19.17 - Sanna

Kylällämme järjestettiin tänään muutaman kuukauden tauon jälkeen taas antiikkihuutokauppa ja mekin suuntasimme sinne toiveissa hyvät huudettavat. Eipä sieltä ihme kyllä tällä kertaa meille oikeastaan mitään löytynyt, joten kotiinkin lähdimme jo ennen huutokaupan loppumista. 

Koirat, vahvasti vaistoavina eläiminä, taisivat aavistaa missä olimme ja auttavaisina olentoina olivat sillä välin tehneet tilaa mahdollisille uusille löydöille. Sanotaan, että "vahinko ei tule yksin" ja se pitää paikkansa tässäkin tapauksessa. Kaikki enteet olivat kyllä ilmassa, mutta en nähtävästi osannut tulkita niitä niin hyvin, että olisin henkisesti osannut valmistautua revittyyn sohvaan kun kotiuduimme huutokaupasta.

010-1.jpg

Kun eilen tulin aamunavetasta, Lyyti järsi tyytyväisenä tuvassa lattialistaa. No, se on varmasti tuttu näky monessa koirataloudessa. Tämän tapauksen teki erikoiseksi se, että koirat olivat irroittaneet listan seinästä ja Lyyti rouskutti sitä keskellä tuvan lattiaa. Jotta siinä ei olisi ennettä tarpeeksi, tänä aamuna istuin tapani mukaan teekupin kanssa tietokoneen ääreen vain todetakseni, että laajakaista ei toimi. Joku oli joutessaan lyhentänyt vähän turhia johtoja, jotka tietysti on yritetty piilottaa koirien ulottumattomiin.

0153.jpg

Olen tässä yrittänyt lohdutella itseäni sillä, että ehkä olin tietämättäni jo pikkiriikkisen kyllästynyt tuohon Chesterfieldiin. (Ainakin koetan vakuutella itselleni niin, ettei itkettäisi.) Onneksi se ei ollut kallis. Laskin että päivähintaa sille kertyi nyt rapiat puolitoista euroa. Olin kuitenkin turhan toiveikas kun oletin, että tällä sohvalla oltaisiin menty edes kesään asti.

Taatusti koirilla on ollut hauskaa sohvan syväluotaamisessa; kiltiltä äiskän pikkuenkeliltä eli Bulmalta oli ponnarikin vauhdissa tipahtanut otsatukasta.

Kiitos Chesterfield näistä 49 päivästä.

3 kommenttia . Avainsanat: Chesterfield

Viiden koiran Chesterfield

Maanantai 12.12.2011 klo 15.30 - Sanna

Aina toisinaan kirpputoreilta tekee onnekkaita löytöjä, jotka ilahduttavat vanhaan tavaraan hullaantuneen allekirjoittaneen mieltä ja innostavat entisestään kiertämään kirppiksiä ja huutokauppoja. Viikonlopun kirpputorikierros Kokkolassa kannatti, löysin tupaan vihdoinkin sohvan. Ja minkälaisen sohvan! Ihana kauan haaveilemani nahkainen Chesterfield ja hintaakin sillä oli vain vaivaiset 70 euroa! Hihkuin kirpputorilla ääneen, myönnettäköön ;-)

001-1.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olemme jo todenneet uuden istuimemme vaihtoehtoisesti viiden koiran tai kahden henkilön vetäväksi, jolloin koiria mahtuu tietysti lukematon määrä paitsi syliin, niin tässä sohvassa on leveä selkä- ja käsinoja, jonne innokkaimmat ja ketterimmät mahtuvat keikkumaan.

Englantilainen tyylikkyys ja ranskalainen eleganssi kohtaavat; Hänen Korkeutensa Viivi on kuin luotu makoilemaan tällä sohvalla.

0312.jpg Keräilemiäni pieniä posliinikoiria reissulta tarttui mukaan pari kappaletta. Suositut Neuvostoliiton aikaiset Lomonosovin posliinikoirat ovat alkaneet houkuttaa minuakin, mutta ainakin toistaiseksi olen niistä pysytellyt erossa kun hinnoiltaan tahtovat olla aika suolaisia. Muutama sellainen tuli taas vastaan ja erityisesti kaunis, virheetön, harlekiini tanskandoggipatsas jäi vähän kaihertamaan mieltä.

Sohvan lisäksi tein toisen hyvän löydön. Lapsena lainasin kirjastosta kerta toisensa jälkeen hollantilaisen taiteilija-kuvittajan Rien Poortvlietin kirjaa Hau Hau, Oma koirani.

Se on kerrassaan upeasti kuvitettu teos koirista ja nyt löysin sen omakseni ensipainoksena antikvariaatista kuudella eurolla. Sen verran pitkään olen kyseisestä opuksesta haaveillut, että tiedän hinnan nettihuutokaupoissa huitelevan kolmessa kympissä. Kuvitus on huikaisevan kaunis, tässä näyte yhdeltä aukeamalta:

036.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tupaan mennessäni pidän sormet ristissä ja toivon sohvan olevan vielä yhtenä kappaleena, niin nätti ja mieleinen huonekaluyksilö on nyt kyseessä. Meillä mikään irtain ei ole ikuista, se on jo huomattu, mutta toivon tämän sohvan kanssa viettäväni vielä monta yhteistä hetkeä. Puhutaanko viikoista vai kuukausista, se selviää aikanaan... Chesterfield, LÄHTÖLASKENTA on alkanut!

062.jpg

 

2 kommenttia . Avainsanat: Chesterfield