Chesterfieldin tarun loppu

Eilen se sitten tapahtui. Lähdimme iltapäivällä hakemaan Ukkoa koulusta ja käymään samalla kaupassa ja asioita hoitamassa. Olen kotoa lähtiessäni jättänyt junnupojat "koirien huoneeseen" sohvaa ja muuta irtainta varjellakseni. Mutta eilen...  Ajattelin, että "ei kai ne nyt mitään tee, ovathan ne niin nätisti olleet viime ajat pureksimatta mitään" ja siinä se kardinaalimoka tuli sitten tehtyä. Tunti ja kolme varttia myöhemmin kotiin palatessa keittiössä odotti tämä näky:

Lyyti paran (ja minun) suosikkisohva on siis kaatopaikka kamaa. Nyt en toviin yritä löytää uutta tilalle mistään, mutta jos sellainen sattuu halvalla vastaan tulemaan niin kai se on pakko yrittää vielä kerran. Kolmas kerta toden sanoo? Täytyy muistaa olla optimistinen :)