Chesterfield - part 2

Mitäpä olisi elämä ilman pientä jännitystä?

Kannoimme siis tupaan eilen Chesterfied-sohvan nro 2. Koirat ilahtuivat. Ne ryökäleet varmaan jo herkuttelevat ajatuksella siitä, kuinka sohvan pehmeä nahka repeytyy riekaleiksi niiden hampaiden välissä ja täytteet leviävät pitkin lattioita. Ja minä jännitän jokaista hetkeä, jonka sohva viettää ilman valvontaa koirien kanssa. Veikkaus siitä, kuinka pitkän elinkaaren ko. sohva ehtii meillä viettää, on käynnistetty. Parhaiten arvannut saa palkinnoksi sitten sen, mitä sohvasta on jäljellä.

Tyytyväinen Viivi. Viivihän ei ainakaan tätä sohvaa repisi. Eihän?