Roihu tässä moi!

Moi ihailijat!

Mä oon Roihu, rapiat kahdeksan viikkoa vanha pystykorvan poika täältä Kannuksesta. Mä oon ikääni nähden niin fiksu, että ihmisäippä antoi mun hoitaa blogikirjoituksen tällä kertaa.

Viime viikolla meidän pesue pieneni, kun sisarukseni muuttivat ihan omiin koteihinsa. Tänne kotiin pennuista jäimme mä ja Tuikku-sisko. Vaikka meitä on enää kaksi, ollaan me kyllä tosi ehtiväisiä. Meillä onkin iso perhe tässä härnättävänä. Kaikkiin muihin käytämme hampaitamme suvereenisti, mutta täällä asuu myös sellaisia kiukkuisia pieniä tätejä, joiden johtaja Norma on tooosi pelottava. Se on häijyn näköinenkin.

Mä välillä yritän seurustella sen kanssa, mutta se hymyilee heti ilkeää missihymyä niin, että ikenetkin näkyy ja se rutisee kamalasti. Jos sitä yrittää paljaasta pyllystä nappaista hampailla, se nappasee heti takaisin! Me ollaan jo opittu kiertämään sen valtaistuin kauempaa.

Tuikun kanssa meillä on hauskaa. Me osataan leikkiä aika nätisti yhdessä.

Välillä kuitenkin tunteet kuumenee ja me huudetaan päin toistemme naamaa.

Sitten me kyllä sovitaan ja halataan.

Ja ollaan sovussa, kunnes mä vaikka puraisen sitä takalistosta...

Uusista asioista meidän Top-listan ykkösenä on ulkoilu. Me tiedetään jo, että aidan ulkopuolella on vielä hauskempaa kuin omalla pihalla. Me ollaan käyty moikkaamassa lampaita ja sonnejakin me käytäis mielellään katsomassa lähempää, mutta ihmisäippä ei jostain syystä anna meidän juosta niitten aitaukseen.

Ulkona on kaikkea tosi mielenkiintoista. Tänään me Tuikun kanssa käytiin naapurinpapan traktorivajassa ja siellä hämärässä, rojun seassa vasta kaikkea jännää oliskin ollut. Ihmisäippä huuteli ulkona "tuuppamennää", mutta mepäs ei menty, vaikka sillä on taskussa hyviä nameja. Sitten se tylsimys tuli ja haki meidät pois traktorin alta kaivelemasta.

Tänään ihmisäipällä tais olla muutenkin huono päivä, se nimittäin laitto meidät johonkin naruihin kiinni. Siis tosi vaikeeta ulkoilla, jos menemistä rajoitetaan jollakin hihnalla. Kyllä me kuitenkin pieni kierros sen mieliksi käveltiin ja nähtiin vähän pelottava ja kovaääninen metsäkärry. Sen katselusta tienas nameja paljon, eikä se lopulta pelottava ollutkaan, kun sitä tovi istuttiin ihmettelemässä.

Ulkoilun päälle me vetästään aina pienet tirsat. Ihmisäippä sanoo, että me ollaan kuin kaksi marjaa, kun me nukutaan vierekkäin.

Terveisiä siskoille ja velipojalle! Koittakaa pitää kotiväkenne ojennuksessa :)

T: Roihu