Taas on viikko vierähtänyt

Aivan käsittämätöntä miten nopeasti aika vilahtaa. Nyt pennut ovat jo neljä viikkoa vanhoja. Penni on siirtänyt pentujen hoitovastuun käytännössä kokonaan meille. Se käy imettämässä pennut enää pari kertaa vuorokaudessa, eikä juurikaan viihdy niiden kanssa sen enempää. Paitsi kun on aika putsata pentujen ruokakippo, ei Penniä tarvitse hommaan houkutella.

Pennut ovat nyt viikon ajan syöneet kiinteää ruokaa ja se onneksi maistuu niille jokaiselle erinomaisesti. Hieman huvittavasti, pentujen ruokakuppina on nyt toiminut joskus kirppikseltä ostamani Sagaformin Suomi-tarjoilukulho. Se on juuri passelin kokoinen ja muotoinen, että kaikki pennut sopivat hyvin sen ääreen syömään, mutta eivät mahdu ruuan sekaan tepastelemaan. (Tosin kun nopeimmat ovat syöneet voi hitain nautiskelija hieman lepäillä aterian lomassa.) 

Tässä alimpana Ukon lempilapsi mietteissään.

Olohuoneen lattia tuntui aluksi pentujen tassujen alla liukkaalta ja siksi hieman pelottavalta, mutta nyt ne jo juoksentelevat siinä reippaasti. Ne tutkivat kaikki nurkat ja yrittävät maistella sähköjohtoja. Tässä vaiheessa pentujen luonteissakin alkaa näkyä hienoisia eroja ja pentujen touhuja on mielenkiintoista seurailla.

Olohuoneemme lattian jakaa kahtia ns. haltiapalkki, jota uteliaimmat pennut olisivat ylittämässä, ovat ne sitten kummalla puolella tahansa, koko vaan ei vielä riitä.

Ukon suosikiksi on kohonnut väriltään vaalein, luonteeltaan huomattavan topakka ärripurri narttu pentu. Se on selkeästi porukan pomottavin ja äänekkäin. Ukko vannottaa monta kertaa päivässä, että tämä pentu meille jää, eikös! Melkein on jo kyyneliäkin oman lempparin puolesta vuodatettu ja luvattu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista... Valitsen kuitenkin kotiin jäävän pennun vasta luovutusiän kynnyksellä. Helppoa se ei ole, kun nyt on kerrankin valinnanvaraa ja kaikki pennut ovat tietysti ihania :)

.