Pennuton koti

Lauantai 23.2.2013 klo 16.20 - Sanna

Aika palata normaali arkeen. Ykkönen lähti tänään omaan uuteen kotiinsa ja sai nimekseen Uuno. Toivottavasti Uunon elämä uudessa kodissa lähtee sujumaan yhtä hienosti kuin Lillillä ja Veetillä on mennyt omissa kodeissaan :)

Uuno (ent. Ykkönen) 9,5 vkoa.

Siivoilin jo pentuaitauksen ja muut pentujen tavarat varastoon odottamaan seuraavia käyttäjiä. Mieli on nyt hieman maassa, vaikka olen todella tyytyväinen siihen, miten kivan tuntuisiin koteihin kaikki kolme muuttivat. Enköhän muutamassa päivässä pääse normaaliin pennuttomaan rytmiin kiinni, jossa kieltämättä siinäkin on hyvät puolensa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pentulaatikolle on jälleen käyttöä noin puolen vuoden päästä.

Ihan oikeaakin murheen aihetta valitettavasti löytyy. Eilisen aamupäivän vietin Bulma harjiksen kanssa eläinlääkärissä. Bulma on kärsinyt erikoisista kipukohtauksista jo noin puolentoista vuoden ajan. Niihin on useampaan otteeseen käyty eläinlääkäärissä etsimässä syytä, mutta tuloksetta. Netistä olen tietysti yrittänyt etsiä tietoa myös ja monissa vastaavanlaisissa tapauksissa syynä on ollut vatsan alueen kasvaimet tai pelkkä närästys. Ns. kohtauspäivinä Bulmalla kohtauksia tulee useita, kipulääkettä ja närästyslääkettä niihin on annettu, mutta kumpikaan ei auta. Erikoisia nämä kipukohtaukset ovat siksi, että ne tulevat aivan satunnaisesti ja kohtausten välillä koira ei ole mistään kipeä, vaan iloinen ja rento, eikä se arista mitään kohtaa. Kohtauksen tullessa Bulma vaikuttaa todella kipuiselta.

Eilen Bulman kipukohtaukset alkoivat aikaisin aamulla. Kuten monesti aikaisemmin on tapahtunut, luulin kohtausten jo loppuneen siinä vaiheessa kun menimme eläinlääkärille. Bulma tutkittiinkin heti sinne päästyämme, eikä siitä jälleen kerran löydetty mitään vikaa. Eilen kuitenkin ensimmäistä kertaa  eläinlääkärikin pääsi näkemään kaksi tälläistä kohtausta, kun saimme Bulman kanssa rauhassa odotella takahuoneessa niiden tulemista. Kohtauksen alkaessa Bulma jäykistyy, alkaa tärisemään, käpertyy ja vinkuu tai jopa kiljahtelee. Minulle tuli tietyllä tavalla huojentunut olo, kun eläinlääkärikin näki nyt sen, mitä olen monesti yrittänyt selittää. Oletusdiagnoosiksi tuli epilepsia ja sillä ajatuksella rupean nyt tilannetta seuraamaan. Tällä hetkellä näitä kohtauksia tulee vaihtelevasti noin pari kertaa kuukaudessa. Elo epileptikko koiran kanssa on kyllä valitettavasti minulle tuttua ja mikäli Bulman tila todella epilepsiaksi todetaan, tulen miettimään vakavasti mitä asian kanssa tehdään.

Yhdeksän viikkoa Ykkösen kanssa

Perjantai 22.2.2013 klo 20.51 - Sanna

Ykkönen 9 viikkoa.

Lilli sisko lähti kotiinsa viikko sitten ja Ykkönen on kuluneen viikon aikana kokenut monia muutoksia jäätyään ainoaksi pennuksi. Aamuisin Ykkönen purkaa yön aikana kertyneet energiavarastot riehumalla kunnolla Wilsonin ja Putkosen  kanssa. Leikkikaverien roimasti isompi koko ei haittaa vauhtia ollenkaan. Kun isot pojat väsähtävät leikkimiseen, Ykkönen yrittää haukkumalla käydä komentamassa kaikkia muita vuorollaan painimaan, tosin heikoin tuloksin.

Ykkönen ja Putkonen torkkumassa.

 Ykkönen tuntuu huomanneen, että näitä kavereitahan voi pureskella ihan kunnolla, ne eivät vähästä ole moksiskaan ja tiukan näköisesti se roikkuu pitkämielisten aikuisten koirien korvissa ja kaulanahoissa.

Koistinen on joutunut naskalihampaiden uhriksi.

Yksinoloa ollaan yritetty hieman harjoitella Ykkösen omaan kotiin muuttoa silmällä pitäen. Yöt Ykkönen viettää hienosti nukkuen pentuaitauksessa, mutta muuten yksin jääminen, päiväunia lukuunottamatta, ei ihan ilman alku itkuja ole onnistunut.

Minulla on haikea olo nyt kun pentueen viimeinenkin pentu lähtee huomenna maailmalle. Tämä pentue on alkuvaikeuksiensa takia muodostunut minulle erittäin rakkaaksi, koska olen (joutunut ja) saanut toimia pennuille niiden varaemänä. Raskas kokemus, varsinkin ensimmäisten viikkojen ympärivuorokautinen syöttörumba, mutta silmääkään räpäyttämättä olisin valmis tekemään homman uudestaan vaikka heti. Pentujen kasvun ja kehityksen seuraaminen tästä vinkkelistä oli mahtava kokemus :)

Ykkönen 9,5 vkoa Koistista kiusaamassa.

Kaksi kahdeksan viikkoista

Keskiviikko 13.2.2013 klo 18.50 - Sanna

Pennut ovat nyt kahdeksan viikkoisia. Kakkonen muutti lauantaina ihka omaan kotiinsa ja sai nimekseen Veeti. Vaikka pennusta luopuminen on aina haikeaa, on siinä hyvätkin puolensa; on aina ihanaa nähdä miten suurta iloa kovasti odotettu pieni pentu tuo uusille omistajilleen. Veeti-Vintiöstä kuullaan varmasti täälläkin vielä :)

Veeti kotiin lähdössä Ilonan ja Tomin kanssa.

Lillin luovutuspäivää jouduttiin vähän siirtämään. Lillin yläpurenta teki nimittäin tepposet ja tarkasti seuraamani alakulmurit alkoivat painamaan kitalakeen. Eipä siinä auttanut muuta kuin eläinlääkärireissu. Tänään Lillin alakulmurit sitten nappaistiin eläinlääkärissä pois. Eivätpähän paina reikää kitalakeen ja nyt vaan toivotaan kovasti, että pysyvät kulmahampaat aikanaan asettuisivat suuhun sopivasti. Purentaa joutuu kyllä seurailemaan kun hampaat puhkeavat, jotta ajoissa pystytään puuttumaan tilanteeseen, jos kulmureille meinaa kehittyä virheasento.

Lillin kerjäysnaama, saman ilmeen olen tainnut nähdä Lyytilläkin joskus ;)

Ykkösellekin on koti nyt tiedossa. Vielä puolitoista viikkoa saan pitää sen kuitenkin ilonani, ennenkuin oma koti kutsuu sitäkin.

Ykkönen ja Ukko

Lemmikkipalstoille Apulaan Ykkösestä jättämäni ilmoitus poiki tällä kertaa niin erikoisia pentukyselyitä ettei tosikaan. En viitsi niitä ruveta täällä sen kummemmin ruotimaan, mutta näköjään "pikku viallista" pentua innostuivat kysymään nyt sellaiset, jotka etsivät koiraa mahdollisimman halvalla, läheltä tai molempia. Siinä ei varsinaisesti ole mitään pahaa, mutta... Koska minulle kasvattamani pennut ovat rakkaita  ja minulle merkitsee todella paljon minkälaiseen kotiin pennut menevät, toivon, että minulta pentua kysyisivät ne ihmiset, joille vastavuoroisesti on tärkeää se miten pennut on hoidettu ja se, että kasvattaja tuntee huolta pennusta ja pitää yhteyttä sen jälkeenkin, kun pentu on haettu uuteen kotiin. Jos nämä asiat eivät vaakakupissa paina laisinkaan, niin minulta ei kannata pentua kysyä! Beaglen pentuja on kyllä tarjolla runsaasti ympäri Suomea.

Ettei ihan liian vakavaksi käy, niin laitetaan tähän loppukevennykseksi kuvat pennuista mielipuuhissaan. Laatikot ovat osoittautuneet niiden suosikeiksi, seuraavaa pentuetta varten yritän löytää jostakin lasten pienen pallomerialtaan, pennut tykkäisivät varmasti sellaisestakin. Ikean putki on meillä myös pentujen ehdoton lemppari riehupaikka, sekin alkaa olla tosin jo niin kärsinyt, että olisi melkein syytä ostaa uusi.

Keikkumista vähän maistellun laatikon päällä.

Ja sitä maistelua.

Pennut 7 viikkoa

Tiistai 5.2.2013 klo 17.19 - Sanna

Tänään pennut saavuttavat virallisen luovutusiän. Onneksi päätin jo ajoissa, että luovutan nämä pennut pikkaisen vanhempina, koska pystykorvapentuihin verrattuna ainakin näiden beaglepentujen kehitys on tapahtunut selvästi hitaammin. Siinä missä pystykorvapentujen kanssa laskee kuuden viikon iästä eteenpäin päiviä seitsemän viikon luovutusikään, kun ne alkavat olla kamalia pikku riiviöitä, jotka roikkuvat joka paikassa naskalihampaineen ja rähisevät sekä tappelevat kovasti keskenään, tämä beaglekolmikko tuntuu vielä kovin pieniltä vauvoilta, joita en vielä haluaisi luovuttaa minnekään. Ensimmäisenä omaan kotiinsa on lähdössä ensi lauantaina Kakkonen.

Tässä Kakkonen 7 vkoa eli K. Pukin Pikku Apuri harjoittelee joulukalenterin luukkujen avaamista. Hyvin sujui ;)

Eilen käytimme pennut eläinlääkärissä tarkastettavina ja mikrosirutettavina. Lillin ja Ykkösen yläpurentaa lukuunottamatta pennuilla on kaikki kunnossa. Eläinlääkäri kirjasi sirutiedot Kennelliiton Omakoira-järjestelmään ja sainkin heti kotona lähettää netissä pentujen rekisteröinnin kennelliittoon työn alle. Reilun tunnin päästä sähköpostissa odotti ilmoitus rekisteröinnin valmistumisesta ja kävin maksamassa laskun. Hyvin siis pitäisi papereiden ehtiä postissa kotiin ennen pentujen luovutusta. Tästä sujuvammaksi pentujen rekisteröintiä on varmaan mahdoton tehdä; täydet pisteet ja papukaijamerkki Kennelliitolle!

Ykkönen 7 vkoa

Pennut ovat tässä kehitysvaiheessa mahdottoman suloisia. Virtaakin riittää jo pitkiin leikki- ja riehutuokioihin. Pentujen ehdoton suosikki on Ikean tunneli, jossa ne melskaavat niin kovasti, että tunneli kierii edes takaisin pitkin lattiaa leikin lomassa. Eilen etsin pennuille erikokoisia matalia pahvilaatikoita, joita laitoin lattialle. Korkein laatikko on suunnilleen pentujen säkän korkuinen. Niiden päälle ja alas on pennuista tosi hauskaa kiivetä, samalla pentujen motoriikka kehittyy, eivätkä erilaiset tasot tunnu pelottavilta. Pentujen luonne-erot alkavat pikku hiljaa hahmottua. Porukan pienin, Kakkonen, on ehdottomasti kolmikon vauhdikkain. Hampaitaan se käyttelee jo ahkerasti joka suuntaan ja on ehtinyt saada meiltä lempinimen "tukan raastaja". Nimi puhukoon puolestaan ;) Lilli ja Ykkönen ovat hieman harkitsevaisempia ja viihtyvät paremmin sylissä, tosin kyllä niilläkin vauhtia piisaa. Ukon suosikkipentu on Lilli ja jälleen kerran kaikki mahdolliset lupaukset on kuultu sen edestä, että josko tämä pentu voisi jäädä kotiin... Onneksi Lilliä on oma koti jo valmiina odottamassa.

Lilli 7 vkoa

Omaa rakastavaa kotia vailla olisi vielä Ykkönen. Ykkösellä on yläpurenta, joka todennäköisesti ei tule muuttumaan leikkaavaksipurennaksi. Tämän purentavirheen takia Ykkönen etsii omaa kotia ihan vain sydämen- ja sohvanvaltaajana, lenkkikaverina ja tietysti kaikki sellaiset harrastukset, mihin näyttelytulosta ei tarvita, ovat Ykkösen kanssa mahdollisia ja erittäin suotavia :)

Koiranristiäisten aika

Maanantai 21.1.2013 klo 20.46 - Sanna

Viiden viikon rajapyykki saavutetaan huomenna ja päätin, että on aika viettää pentujen nimijuhlaa. Virallisten rekisterinimien keksiminen on mielipuuhaani - tasan siihen asti, kun en enää meinaa keksiä pennulle nimeä sitten millään.  En aloita beaglepentueiden nimeämistä aakkosjärjestyksessä, koska aakkosten alkupään kirjaimilla (B,C,D,F,G) nimien keksiminen olisi mielestäni tosi tylsää, sillä haluan kasvateilleni suomenkieliset nimet. A- ja B-kirjain tuli käytettyä jo harjispentueille, eikä minua siksikään huvita aloittaa A:sta. Minun on helpompi seurata muiden kasvatteja ja liittää koira mielessäni oikeaan pentueeseen, jos saman pentueen pentujen nimet alkavat samalla alkukirjaimella. Olen päättänyt siksi nimetä beaglepentueeni nyt ja tulevaisuudessa sillä systeemillä. Pystykorvien kanssa aion jatkossakin sen sijaan leikkiä täysin teemanimillä, alkukirjaimista sen kummemmin välittämättä.

Päätin kuitenkin pian Lyytin pentujen synnyttyä nimetä ne jouluaiheella (tai ainakin vähän sinne päin :D); pentujen nimet siis tällä kertaa saman alkukirjaimen lisäksi myös teemalla.

Saanen esitellä ensimmäiset beaglekasvattimme:

Kertalaakin Pukin Pikku Apuri (Kakkonen), Kertalaakin Puhu Pukille (Ykkönen) ja Kertalaakin Pussaan Pukkia (Lilli).

Sain mielestäni loistoidean, että pennuista pitää saada otettua kiva yhteispotretti. No kiva se oli mielessäni. Käytännöntoteutus sitten vähän ontui, kun koirakakarat eivät pysyneet paikoillaan edes yhtä silmänräpäystä.

Pennut kasvavat

Lauantai 19.1.2013 klo 17.08 - Sanna

Aika on pentujen kanssa kulunut kuin siivillä, uskomatonta että pennut ovat jo yli neljä viikkoa vanhoja. Viimeisen reilun viikon aikana pentujen kehityksessä on tapahtunut valtava harppaus eteenpäin. Enää ne eivät ole vain pieniä alati nukkuvia otuksia, joihin maito menee toisesta päästä sisään ja tulee toisesta päästä ulos. Nyt pennut leikkivät kovasti keskenään, juoksentelevat ympäri olohuonetta ja osaavat vaatia pois pääsyä pentuaitauksesta. Vastapuhjenneita hampaita testataan innokkaasti hoitajan käsiin. Syömäharjoituksia kiinteällä ruualla, lautaselta tarjottuna, tehdään monta kertaa päivässä. Monta yötä ollaan jo nukuttu reilu kuusi tuntia putkeen. Tuttipullosta emme kuitenkaan ole voineet vielä luopua. Varsinkin aamun ensimmäinen ateria on oltava maitoa, pennut eivät silloin suostu muuta syömään! Annoskoot ovat kasvaneet yhtä matkaa pentujen myötä; aluksi 40ml maitoa per syöttökerta riitti koko kolmikon ruokkimiseen, mutta esimerkiksi tänä aamuna pennuista jokainen huitaisi koko tuttipullollisen eli 120 ml menemään hyvällä ruokahalulla.

Ykkönen, ikää 4,5 vkoa, vauhdissa.

Pennut ovat tulleet siihen ikään, että pentujen ihailijat ovat meille nyt tervetulleita. Uudet ihmiset ja positiiviset kokemukset ovat pentujen kehitykselle erittäin hyväksi. Muutama vieras meillä on nyt käynytkin tällä viikolla. Lyyti on näköjään päättänyt viedä vieraita kohtaan tuntemansa välinpitämättömyyden aivan uudelle tasolle. Lillin tuleva emäntä kävi pentuja katsomassa keskiviikkona, eikä Lyyti viitsinyt nousta edes pediltään vierasta tervehtimään. On todella noloa yrittää kuvailla, miten reipas ja iloinen koira oikeasti onkaan kyseessä, kun Lyyti samalla suunnilleen huokailee pedillään ja pyörittelee vieraille silmiään. Useimmiten se sentään käy meille tulijat ovella pikaisesti katsastamassa ja lähtee sitten nukkumaan lopen kyllästyneen näköisenä. No, kyllä meillä rapsutuksien kerjääjiä ja syliin itsensä tuppaajia riittää kuitenkin joka vierailijan tarpeiksi, niin beagleissa kuin muissakin.

Lilli 4,5 vkoa.

Pennut kasvavat lähes silmissä. Valitettavasti epäonni ei vielä ole tainnutkaan kokonaan jättää meitä rauhaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Lillille ja Ykköselle kehittyy yläpurennat. Mikäli purennat ovat virheelliset, kariutuvat näyttely- ja mahdolliset jalostushaaveeni näiden pentujen osalta. Tietysti pennut ovat nopean kasvun- ja kehityksenvaiheessa ja purenta saattaa muuttua vielä kovastikin, joten sormet ristissä toivon oletuksieni osuvan harhaan.

Aikuiset koiramme pääsevät yksi kerrallaan tutustumaan pentuihin ja tutustuttamaan pentuja koiriin. Lyyti on menettänyt kiinnostuksensa pentuihinsa kokonaan, harmi, että jouduimme pitämään sen niistä erossa sen oman terveyden takia niin pitkään.

Kakkonen tekee tuttavuutta Tellervon kanssa.

Minua jo aivan hirvittää ajatus siitä, että pennut ovat luonamme enää vajaan neljä viikkoa. "Emänä" olen kiintynyt niihin erittäin syvästi ja niistä luopuminen on takuulla raskasta. Onneksi pennut menevät aivan ihanan tuntuisiin koteihin, joissa niitä odotetaan jo kuumeisesti :)

Olen lisäillyt pennuista kuvia runsaasti niiden omaan kuva-albumiin, joka löytyy TÄSTÄ.

Luppakorvat 2 viikkoa

Keskiviikko 2.1.2013 klo 17.30 - Sanna

Tätä kirjoittaessani Lyytin pennut ovat 15 vuorokautta vanhoja. Harvoin olen ollut kaksiviikkoisten pentujeni syömisistä, nukkumisista ja vatsan toiminnoista yhtä hyvin kartalla kuin näiden pentujen kanssa. Kun elämä kuitenkin nyt tällä hetkellä pyörii täysin näiden kolmen pienen luppakorvaisen ympärillä, ei siihen juuri muuta mahdukkaan. Pentujen hoito rytmittää jokaista päivääni. Ruokintarytmi on muutamalla kerralla harventunut; pennut syövät vuorokaudessa enää aamiaisen, lounaan, päivällisen, illallisen, iltapalan ja yhden tai kaksi yösyöttöä.

Pennut 13 vrk.

Pikkuisen takapakkia onnelliseen pentuarkeen tuli viime viikolla. Ilman emän seuraa kasvavilla pennuilla on todella kova imemisen tarve ja epäonneksemme Ykkösen imuhalut kohdistuivat Kakkosen silmän seutuville. Torstai aamuna herätessäni, pentujen ollessa yhdeksän vuorokauden ikäisiä, löysin Ykkösen imemässä innokkaasti Kakkosen silmän kohtaa. Säikähdin aivan todella, niin hurjan näköiseltä silmä näytti. Pentujen silmät eivät tuolloin olleet vielä auenneet ja Kakkosen silmän kohta oli aivan turvoksissa ja silmän sisänurkasta, luomen alta, vuoti runsaahkosti jotakin vaaleaa nestettä. Siinä eläinlääkärin puhelinajan alkamista odotellessa väänsin suunnilleen itkua ja kaikki kauhuskenaariot pennun silmän menettämisestä olivat tietysti mielessä. Epäonneakin tuli manailtua runsain sanakääntein. Pääsimme heti aamulla käymään vastaanotolla. Kakkonen sai antibioottikuurin silmätulehduksen takia. Eläinlääkärit olivat sitä mieltä, että silmäluomi tulisi saada raolleen, että silmä paranisi kunnolla. Muuten vaarana oli silmän vaurioituminen ja mahdollinen näön menetys. He eivät sitä kuitenkaan vastaanotollaan halunneet tehdä, vaan suosittelivat kääntymään jonkun klinikan puoleen.

Tyytyväiset pullerot; Lilli, Kakkonen ja Ykkönen, 13 vrk.

Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Joulun välipäivinä monet eläinlääkäriasemat olivat kiinni ja parista paikasta minulle sanottiin heti, että kokemattomuuttaan eivät halua ottaa pentua vastaan. Suurimman pettymyksen aiheutti silmätarkastus eläinlääkäri, jonka vastaanotolle olisin halunnuat pennun viedä. Olihan kyseessä juuri silmien hoitoon erikoistunut ihminen. Puhelimessa hän oli sitä mieltä, että luomi on ehdottomasti saatava raolleen, jotta silmää päästään hoitamaan. Tylysti hän ilmoitti, että ajat ovat täynnä, kun kauniisti pyysin voisiko hän ottaa meidät pennun kanssa jossakin välissä vastaan. Kerroin ettei kukaan tunnu meitä huolivan, mutta vastassa oli silti jyrkkä ei. Tiedustelin aikaa seuraavalle aamulle, johon hän tokaisi sen olevan silloin myöhäistä.

Olen luullut, että eläinlääkäreillä on yleisesti tapana ottaa kiireelliset tapaukset vastaan muiden aikojen väliin, jos ajat muuten ovat täynnä. Monesti olemme omaa vuoroamme joutuneet vastaanotoilla (ei kylläkään ko.) odottamaan, kun muiden ajat ovat sellaisesta syystä hieman myöhässä. Ikinä ylimääräinen odottelu ei ole harmittanut, koska sitä ajattelee, että joskus voi itse olla tilanteessa, jossa tarvitsee lemmikkinsä kanssa pikaisesti eläinlääkärin apua. Homma ei näköjään toimi kyseisellä klinikalla näin. Koska nyt ei ollut ensimmäinen, eikä edes toinenkaan kerta saman vuoden aikana, jolloin ko. eläinlääkäri ei halunnut ottaa minua ja apua tarvitsevaa koiraani vastaan, tein päätöksen, että killinkiäkään en kyseiselle klinikalle enää tule viemään. Jatkossa käymme sitten viralliset silmätarkastuksetkin tekemässä vaikka Oulussa asti.

Illalla olisimme saaneet ajan Kokkolasta toiselta eläinlääkäriltä. Hän olisi kuitenkin halunnut rauhoittaa pennun toimenpidettä varten, mitä ihmettelin kovasti. Siinä vaiheessa vaakakupissa oli mielestäni kaksi isoa riskiä; näön tai hengen menettäminen. Punnitsin Kakkosen torstaina päivällä ja se painoi tuolloin 330 grammaa. Se oli niin pieni, että olin varma ettei se tulisi rauhoituksesta selviämään. Koska silmän turvotus laski iltaa kohden lähes täysin, päätin neuvoista huolimatta seurata tilannetta ennallaan. Perjantaina sain puhelimessa kasvattaja ystävältä ohjeet silmäluomen raottamiseen. Kunhan vain uskalsin luomea varovasti yrittää venyttää auki, se raottuikin silmänurkasta hyvin helposti ja kivuttomasti, koska pentu ei sitä edes huomannut. Mitään tulehduseritettä tai muutakaan ei luomen alta vuotanut, vaan sieltä pilkotti kirkas, terve silmä. Olo oli enemmän kuin huojentunut. Vahingosta selvittiin säikähdyksellä ja turhan antibiootin syöttämisen sain lopettaa heti. Pari vuorokautta myöhemmin Kakkosen sekä sisarusten silmät aukesivat ja osaan nyt arvostaa kauniita, kiiltäviä silmiä ihan eri tavalla kuin ennen.

Pikku Kakkonen ja kaksi kaunista silmää.

Sittemmin kaikki on viime päivinä sujunut hyvin. Pennut ovat kasvaneet hienosti. Uros pentu Ykkönen on niin innokas syömään, että se on jo kolminkertaistanut syntymäpainonsa. Kakkonen ja Lilli seuraavat hyvin veljeään perässä. Mielenkiintoista huomata, miten hyvin pienten pentujen hajuaisti toimii. Kun menen pentulaatikon viereen, umpiunessa olevat pennut heräävät sekunneissa ja alkavat kovasti tohottaen etsimään ruokaa, haistaessaan minut ne tietävät ruoka-ajan olevan lähellä :) Malttamattomana odottelen, että pennut kehittyvät vielä hieman lisää ja rupeavat tapailemaan leikin alkeita. Tällä hetkellä niiden elämä on vielä lähes täysin nukkumista ja syömistä.

Tein tälle pentueelle oman kuva-albumin, minne tulen lisäilemään kuvia kolmikosta jatkuvasti. Kuva-albumiin linkki löytyy TÄSTÄ ja lisäksi kuva-albumit sivulta.

Pennuntuoksuinen joulu

Sunnuntai 23.12.2012 klo 17.01 - Sanna

Lyytin pennut syntyivät aikaisin tiistai aamuna. Itse synnytys sujui vaikeuksitta ja pentuja syntyi kuusi, neljä urosta ja kaksi narttua. Pennut olivat syntymäpainoltaan kovin pieniä, 112-235 grammaisia, mutta pienintä lukuunottamatta virkeitä. Verratessani pystykorva pentuihin näiden pentujen elinvoimaisuutta, niinkuin minä elinvoimaisuuden käsitteen ymmärrän, pystykorva pentumme ovat olleet elinvoimaisempia. Se onko kyseessä pentueesta vai rodusta johtuva ero, selvinnee minulle sitten, kun saan enemmän kokemuksia beagle pentueista. 

Tässä he nyt ovat, alhaalta ylöspäin työnimillä Kakkonen, Ykkönen ja alla nukkuu Lilli.

Ongelmat alkoivat oikeastaan jo synnytyksen aikana, kun ensimmäisten pentujen synnyttyä totesimme, että suurimmasta osasta Lyytin nisiä pennut eivät saaneet imuotetta tai nisät olivat niin pahasti sisäänpäin kääntyneet, että nisän kohdalla oli vain kuoppa. Ns. "normaaleja" nisiä oli vain kolme kappaletta. Kovin vähän, kun ruokittavana olisi kuusi suuta.

Pienimmän pennun selviämisen kohdalla en ollut alun alkaenkaan kovin toiveikas, niin selvä ero siinä oli muihin pentuihin. Kun sillä kuitenkin oli selvästi syöntihaluja, aloitin lisäruokinnan vastikkeella sille heti. Pentujen ensimmäinen vuorokausi meni minulta lähes kokonaan valvoessa, kun auttelin pentuja nisille ja syötin pienintä ruiskulla. Keskiviikko aamuna osa pennuista alkoi käydä veltoiksi, viileän tuntuisiksi ja selvästi ne olivat kuivumassa. Nämä ovat sellainet merkit, että aikaa ei ole hukattavaksi hetkeäkään! Eläinlääkärin vastaanoton aukeamista odotellessani lämmitin pentuja ja sain pari niistä juomaan vastiketta tuttipullosta. Sain onneksi eläinlääkärin kiinni heti kahdeksalta ja saimme käydä siellä nesteyttämässä pentuja. Lyytin nisäongelman vakavuus alkoi selvitä meille tässä vaiheessa. Päätin aloittaa kaikkien pentujen tukiruokinnan tuttipullolla, sen lisäksi että pentuja yritettiin auttaa Lyytin nisille. Valitettavasti pienin tyttö ja yksi pojista olivat jo niin heikossa kunnossa, ettei mikään auttanut ja ne menehtyivät pari tuntia eläinlääkärissä käynnin jälkeen.

Vasemmalla joukon pienin Kakkonen, välissä Lilli ja oikealla Ykkönen.

Neljä jäljelle jäänyttä pentua söivät hyvin vastiketta tuttipullosta ja niiden vointi kohentui iltaan mennessä täysin, ne olivat kuin eri pentuja. Samaa rataa jatkui torstai, Lyyti sai hoitaa pentujaan ja ne kyllä imivät Lyytin nisiä, vaikka maitoa ei juurikaan enää tuntunut tulevan. Tässä vaiheessa olin jo toiveikas, että nämä neljä selviävät hyvin.

Minusta usein tuntuu, että epäonni kasaantuu. Kun jotakin menee pieleen, ei pieleen mene vain yksi asia, vaan menee sitten kerralla enemmän. Näin tälläkin kertaa. Tarkkailimme Lyytin olemista pentujen kanssa lähes koko ajan. Lyyti oli tarkka pennuistaan, mutta se ei osannut oikein varoa niitä, vaan kävi herkästi niiden päälle makaamaan. Kuitenkin se sai hoitaa pentujaan koko ajan, sillä kovin herkästi en rupea emää erottamaan pennuistaan ja välillä ajattelen olenko itse vain turhan hysteerinen asioiden suhteen, että "kyllä luonto hoitaa". Perjantai aamuna vahinko sitten tapahtui. Kovin pitkään Lyyti ei pentujensa kanssa yksin ollut, mutta kun menin pentulaatikolle, suurin ja elinvoimaisin uros pentu löytyi hengettömänä Lyytin kyljen alta. Tämä oli näiden pentujen menetyksestä ehdottomasti surullisin tapaus, täysin turha terveen ja vahvan pennun kuolema, mutta vahingoille ei yksin kertaisesti voi mitään. Itkut tuli kyllä pennun puolesta itkettyä.

Tämän jälkeen Lyytiä ei enää jätetty pentulaatikkoon vahtimatta. Ravinnon vuoksi pennut sitä eivät tarvinneet, mutta Lyyti tarvitsi pentujaan ja pennut emän lämpöä ja hoivaa. Eilen huomasin, että sisäänpäin kääntyneiden nisien ympärys kudoksessa tuntuu pieniä "pallukoita" ja Lyyti on vaisun tuntuinen, ensimmäistä kertaa elämässään se jopa jättää ruuan syömättä. Onneksi eläinlääkäri antoi varmuuden vuoksi antibiootti- ja kipulääkekuurin mahdollisen tulehduksen varalta meille mukaan jo keskiviikkona, koska näin joulunpyhinä eläinlääkärin metsästäminen olisi ollut aikamoinen haaste, joten saimme lääkekuurit aloitettua heti eilen. Nyt Lyyti raukka ei pääse enää hoitamaan pentujaan, että ne eivät turhaan ime sen nisiä ja vaikeuta tilannetta. Lyyti saa hoitaa pentujaan taas sitten kun ne kasvavat sen verran, että siirtyvät syömään kiinteää ruokaa.

Pulloruokinta on kasvattajalle erittäin raskasta ja pentujen hoitoon on todella sitouduttava. Pennut on ruokittava ja pissatettava sekä kakatettava säännöllisesti 2-3 tunnin välein ympäri vuorokauden. Aikamoisesti univelkaa olen onnistunut keräämään tässä viiden vuorokauden aikana, mutta kaikki tämä vaiva on todella palkitsevaa, kun näkee miten pennut vahvistuvat ja kasvavat lähes silmissä. Mikäli kyseessä olisi isompi pentue tai pennut eivät suostuisi imemään hyvin tutista, harkitsisin ehdottomasti varaemon etsimistä pennuille. Tällä hetkellä jokaiseen ruokintakertaan minulla kuluu aikaa noin tunti eli 8-9 tuntia vuorokaudesta istun tuttipulloa ja pentua pidellen. Öisin tuntuu, että ehdin vain torkahtaa siitä kun olen tuttipullon pessyt pois, kun pitää jo uutta maitoannosta mennä valmistamaan.

  Pentujen painot ovat nousseet hyvin ja tilanne vaikuttaa nyt hyvältä. Erityisen tarkkana saa olla pentujen mahan toiminnan suhteen, sillä maitovastike saa helposti aikaan pahan ummetuksen, jos pennun suoli ei toimi säännöllisesti. Ummetus on pienelle pennulle vaarallinen tila. Eilen säikähdin jo, että menetämmekö seuraavaksi kolmikon pienimmän pojan, kun emme saaneet sitä ulostamaan yli 12 tuntiin ja pentu alkoi käydä jo nuutuneen oloiseksi. Kun kakka sitten kaikkien kikkakolmosten jälkeen vihdoin saatiin tulemaan, oloni oli kuin lottovoittajalla! En muista, että koirankakka olisi koskaan tehnyt minua yhtä onnelliseksi :) Pentukin piristyi lähes välittömästi ja maito alkoi maistua taas hyvin.

Aina kasvattaessa kaikki ei vaan suju niinkuin on suunnitellut ja toivonut. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että jo pentuetta suunniteltaessa kannattaa miettiä, että entäs jos jotakin ikävää tapahtuu? Kuinka pentujen hoito silloin järjestetään ja miten ongelmiin voi valmistautua? Itse hankin aina hyvissä ajoin ennen synnytystä maitovastikkeen kaiken varalle. Joskus aikaisemminkin se on tullut tarpeeseen ja nopealla varoitusajalla sitä voi olla lähes mahdotonta hankkia.

Pikku Kakkonen, ikää 3 vrk, maitolounaalla.

Tälläisin kuulumisin tällä kertaa. Onneksi emme ole kovin jouluihmisiä, sillä kaikki jouluvalmistelut ovat jääneet tässä hötäkässä tekemättä. Pennut ovat tietysti aivan ihania, olen jo todella kiintynyt niihin kun hoidan niitä nyt niin tiiviisti. Saimme siis pennuntuoksuisen joulun ja paras joululahjani on, jos koko pentu kolmikko saa kasvaa terveiksi aikuisiksi. Helpotuksesta en uskalla huokaista useampaan viikkoon, sen verran takapakkia tässä on aina välillä otettu. Pentujen virallisen nimetkin ovat muotoutuneet mielessäni, oikeastaan itsestään, tässä pentuja hoidellessa. Sen verran paljastan, että joulu-teemalla karvalapsoset tällä kertaa nimetään. Vietetään varsinaisia koiranristiäisiä sitten vähän myöhemmin, kunhan pennut ovat vähän kasvaneet ;)

Toivotamme hyvää joulua pentulaatikon reunalta kaikille ystävillemme, kasvatin omistajillemme, tutuillemme ja muille blogini lukijoilleni!

Laskettuaika lähestyy

Lauantai 15.12.2012 klo 14.06 - Sanna

Astutuksesta 59 vuorokautta.

Lyytin raskauden viimeistä kantoviikkoa elellään. Ensimmäisestä astutuksesta on nyt päiviä kulunut 61 ja toisesta 60. Tulevan äidin olo on kirjaimellisesti raskas. Lyyti makailee mielellään sohvalla nyt aivan mahapystyssä ja näyttää selälleen kellahtaneelta kilpikonnalta, se taitaa Lyytistä tuntua nyt mukavimmalta nukkuma-asennolta suuren mahan kanssa. Pentulaatikko on viritetty tykötarpeineen valmiusasemiin makuuhuoneeseemme. Mitään merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei vielä ole huomattavissa. Tietysti toivon, että Lyytin synnytys alkaisikin vasta maanantaina jolloin eläinlääkärit ovat helpommin tavoitettavissa, jos synnytysapua jostain syystä kaivataan. Tuleva synnytys jännittää minua kovasti.

Raskasta tämä odottaminen...

50 vrk astutuksesta

Torstai 6.12.2012 klo 17.36 - Sanna

Tässä kuva eiliseltä, Lyytin astutuksesta 50 vuorokautta.

Tämä päivä onkin kulunut pakkaillessa ja viikonloppuun valmistautuessa. Edessä vuoden odotetuin näyttelyreissu, voittajanäyttelyt Helsingin messukeskuksessa. Huomen aamuna starttaamme auton kohti Järvenpäätä. Mukaan lähtee Viivi missikisailemaan ja Zelda, joka matkaa samalla reissulla uuteen kotiin, jonne sitä jota kovasti odotellaan. Tosi jännittävä päivä edessä Zeldalle ja tietysti hieman haikea meille. Sormet ja varpaat ristissä toivon, että Zelda sopeutuu uuteen kotiin hyvin. Muut koirat jäävät kotiin ja äitini tulee niille hoitajaksi. Eiköhän messarista jotakin herkkuja löyty kotiin tuomisiksi kaikille, jotka eivät pääse tällä kertaa mukaan.

Odotusta....

Tiistai 4.12.2012 klo 18.23 - Sanna

Lyytin ja Reiskan lemmentreffeistä on kulunut nyt tasan seitsemän viikkoa. Viikon takaisista odotuskuvista Lyytin maha on paisunut kuin pullataikina. Odotuksessa onkin alkanut viimeinen kolmannes, jolloin pennut vauhdikkaimmin kasvavat kokoa. Iltaisin röhnötämme rennosti sohvalla tulevan äitibeaglen kanssa ja kasvattajan sydän läikähtää ilosta, kun kovasti odotettujen pentujen liikkeet Lyytin kohdussa tuntuvat jo hyvin kättä vasten.

Kävimme ottamassa toisen herpesrokotteen eläinlääkärissä tänään. Vaikka kiirestä hajamielinen eläinlääkäri oli unohtanut merkitä aikamme varauskirjaansa ja siten yllättyi tulostamme, oli hän onneksi muistanut tilata rokotetta, eikä meidän siis tarvinnut tällä kertaa ajella asian takia Ouluun saakka. Lyyti kävi samalla reissulla puntarissa ja painoa ensimmäisen rokotuskerran jälkeen, viidessä viikossa, on tullut peräti 4,5 kiloa lisää.

Perheen kesken olemme järjestäneet pentumääräveikkauksen. Ukko veikkaa viittä, Hannu kuutta ja minä seitsemää pientä koiravauvaa. Palkintona suklaarasia jonka taidamme jakaa tasan, jos kukaan meistä ei arvaa määrää oikein. Beaglemaisin vaihtoehto jakamiselle olisi tietysti, että nopein hotkikoon eniten...

Tässä kovin tuimana, tuleva mamma 49 vrk astutuksesta.

 Pentumaha myötäilee Lyytin istuessa jo lattiaa.

 

 

Pyöristyvä Lyyti

Keskiviikko 28.11.2012 klo 8.50 - Sanna

Lyytin astutuksesta on nyt kuusi viikkoa ja pikku mamma on tosi raskaana. Maha on pyöristynyt jo siihen malliin, että minua melkein hirvittää. Tosin olen ymmärtänyt, että beagleilla pentumahat ovat järestään isompia kuin esimerkiksi pystykorvilla. Kasvanut maha selvästi jo hidastaa hieman Lyytin tahtia lenkeilläkin, eikä sohvalle hyppääminen suju enää ollenkaan niin vaivattomasti kuin ennen. Ruokahalut Lyytillä ovat lisääntyneet entisestään, se söisi mitä vain mikä vähänkään ruuasta muistuttaa;  yhtenä päivänä se ehti pistellä jostakin löytämänsä talipallon suojaverkon kitusiinsa ennen kuin ehdin väliin.

Viikon päästä Lyytillä on aika eläinlääkärille toista herpesrokotetta varten. Tämä on ensimmäinen kerta, kun rokotan koirani herpesviruksen varalta, mutta meinaan tehdä tästä tavan ja jatkossa ottaa kyseisen rokotteen nartuille astutuksen jälkeen. Eurican-herpesrokote laitetaan astutetulle / kantavalle nartulle kaksi kertaa. Ensimmäisen rokotteen Lyyti sai kaksi viikkoa astutuksen jälkeen. Rokote suojaa syntyviä pentuja herpeksen aiheuttamalta hengitystietulehdukselta, joka on usein pikkupennuille hyvin kohtalokas. Koska koiran pennuttamisessa on paljon muitakin riskejä, rokote on  mielestäni edullinen suoja pentujen herpestartuntaa vastaan. Onhan siinä yksi mahdollinen murhe vähemmän stressattavaksi kasvattajallekin. Tarkemmin koirien herpesviruksesta on luettavissa esimerkiksi tästä LINKISTÄ.  

Lyytin kasvanut pentumaha, astutuksesta 42 vrk.

Lyytistä tulee äiti

Keskiviikko 14.11.2012 klo 12.39 - Sanna

Lyytin astutuksesta on nyt kulunut neljä viikkoa. Kävimme tänään Lyytin kanssa eläinlääkärissä tiineysultrassa tarkistamassa tuottivatko treffit Reiskan kanssa toivottua tulosta. Löytyihän sieltä kohdusta heti monta sikiötä, niinkuin olin arvellutkin. Eläinlääkärin kanssa yritimme pentuja laskeskella ja mahdollisesti viisi niitä saattaa olla tulossa. Lyytin käytös on muuttunut parin viime viikon aikana todella paljon. Maailman ahneimmasta koirasta on tullut entistä ahneempi, vaikka en uskonut sen olevan edes mahdollista. Nyt sitten kasvatellaan pentumahaa ja laskettuaika on siis viiden viikon päästä, viikko ennen jouluaattoa.

Lyyti astutuksesta 29 vrk.

Pentuetilaus tehty!

Keskiviikko 17.10.2012 klo 16.35 - Sanna

 Kyllä sitä odoteltiin kovasti aivan elokuun alkupäivistä asti. Koko kesän jännitin etukäteen meneekö oikeat ajankohdat sivusuun, kun juuri elokuussa oli tiedossa kesälomamatkamme Pariisiin. Turhaan hermoilin, eihän se elokuussa alkanutkaan. Ja sitten sitä odotettiin ja odotettiin ja odotettiin. Syyskuukin meni odottaessa ja ensimmäistä merkkiä siitä vahdatessa. Käytiin sitten hakemassa se viimeinen sertikin siinä odotuksen välissä. Kalenterista laskin viikkoja ja kuukausia ja välillä jo päiviäkin, ja odotin. Tuli lokakuu ja pari viikkoa sitten SE vihdoinkin alkoi; Lyytin juoksu siis.

Sitten piti jännityksellä odottaa juoksun kehittymistä kohdilleen ja suunnata koirien lemmenlomalle. Tietysti piti vielä pikkuisen jännittää mitä tuleva pariskunta toisistaan tykkää. Eilen illalla kuitenkin palasimme kotiin erittäin onnistuneelta astutusreissulta Juukasta. Lyytin tapaaminen Reiskan kanssa sujui toivotulla tavalla ja ensimmäinen beaglepentueemme on nyt pistetty aluilleen. Vuorossa onkin seuraavaksi neljän viikon odotus ennenkuin voimme käydä Lyytin kanssa ultraäänitutkimuksessa. Tiineysultrassa sitten selviää menikö kaikki odottaminen ja jännittäminen ihan hukkaan vai syntyykö meille  (ihan hitusen odottamiani ;) ) beaglevauvoja joulun alla. Pentuekuumeeni ainakin alkaa olla jo huippulukemissa.

Tiialle vielä suuret kiitokset hyvistä kestityksistä ja mahdollisuudesta käyttää Reiskaa!

Lyyti