Pentuja ja harrastelua

Maanantai 15.2.2016 klo 8.59 - Sanna

No niin... tämäkin kirjoitus pääsi livahtamaan keskeneräisenä esille, osoittaa siis lähinnä sen että aikaa kirjoitteluun on ollut tosi vähän, enkä siksi ole saanut mitään aikaiseksi kotisivuilla viikkokausiin.

Pentujen kanssa aika on kulunut kuin siivillä. Tekemistä on riittänyt niin kiitettävästi lauman kanssa, että päivitykset olen tehnyt kuvamuodossa tuonne Facebook-sivulle, joka onkin osoittautunut oikein käteväksi siihen tarkoitukseen. Waakku lähti omaan kotiinsa Tampereelle kaksi viikkoa sitten. Waakun hupsit ovat jo kohta 13 viikkoisia kauhukakaroita. Tästä joukosta ainakin toistaiseksi täällä synnyinkodissa majailevat Vares sekä siskonsa Nappis ja Pikku-Waakku. Vares on tästä pentueesta se, jonka ilomielin haluaisin jättää kotiin. Asiassa on kuitenkin vielä pikkuruinen herneen kokoinen mutta... Vareksen toinen kives nimittäin loistaa edelleen poissaolollaan. En kuitenkaan ihan vielä halua luopua toivosta ja odottelemme puuttuvaa pallia vielä jonkun viikon ajan. Mikäli se jää kuitenkin kadoksiin, Vares tulee etsimään uutta kotia. Tyttösten kohdalla seurailemme vielä niiden kasvua ennen pysyviä päätöksiä.  

Polveutumismääritysnäytteiden tulokset tulivat lopulta huomattavasti nopeammin kuin olin olettanut ja tulos oli juuri se mitä arvelimme, hupsien ylpeä isä on Melvin. Pentujen viralliset nimet keksin Hups!-teemalla ja nämä pennut tullaan tuntemaan nimillä: Kertalaakin Hupsista Keikkaa "Leevi", K. Hyvänen Aika "Kasper", K. Huh Huh "Vares", K. Härre Gyyd "Nappis", K. Hip Hip Hurraa "Nemo", K. Hiukan Ihana "Ihana", K. Herran Jestas "Niila" ja K. Hyvän Ilman Lintu "Pikku-Waakku".

Pikku-Waakku 11 vkoa

Nappis 11 vkoa

Vares 12 vkoa

Laumassa on tapahtunut pieniä muutoksia. Pitkään jatkunut stressaava sotatila Melvinin ja Putkosen välillä ratkesi lopulta onnellisesti kaikkien kannalta, kun Putkoselle löytyi sattumalta tammikuun alussa ihana sijoituskoti Rovaniemeltä Eveliinan ja Eemelin koirana. Lauman kanssa elämä helpottui huomattavasti kun koiria ei tarvitse enää erotella toisistaan. Vaikka rakkaasta koirasta luopuminen on todella raskasta, se oli ehdottomasti oikea ratkaisu tässä tilanteessa, jossa koirat eivät tule enää toimeen keskenään. On lohdullista tietää miten hyvään kotiin Putkonen muutti ja kuinka paljon sitä siellä rakastetaan. Putkis on sopeutunut uuteen elämäänsä hienosti, eikä se ole ikävöinyt meitä (toisin kuin me sitä).

Näyttelyvuosi startattiin tammikuussa Kajaanin näyttelystä ilman sen kummempaa menestystä. Beagleja oli esillä ihan hyvä määrä, 23 aikuista ja pari pentua. Tupuna oli virallisessa kehässä ensimmäistä kertaa ja se voitti junnuluokan erinomaisella, ilman SA:ta ja oli Royal Canin Rop-juniori. Kisulle avoimesta luokasta ERI4 SA. PN-kisassa sijoitusta ei tullut, mutta vissiin lohdutuspalkinnoksi saatiin kuitenkin vara-sert. Kajaanin Pallohalli oli kokenut kasvojenkohotuksen sinne asennetun tekonurmen ansiosta, yhtään ei tule ikävä pölisevää maapohjaa! Vielä kun halli muuttuisi jollain tempulla lämpimäksi, olisi Kajaanin tamminäyttely meidän näyttelylistalla joka vuosi. Vuoden toiseen näyttelyyn oli tarkoitus mennä peräti kolmen koiran voimin Raahen ryhmikseen, mutta sairastuimme tuolla viikolla koko perhe ärhäkkään nuhakuumeeseen ja näyttelypäivänä olin edelleen sängyn pohjalla potemassa, joten se näyttely jäi meiltä väliin. Suunnitelmissa on ainakin maaliskuussa Beaglejärjestön päänäyttely, joka onkin tänä vuonna meille lähinäyttelynä Kokkolassa. Keväälle ja kesälle olen näyttelykalenteria jo selaillut, mutta päätöksiä menoista teen omaan tapaani vasta kun ilmoittaumisajat rupeavat lähenemään loppuaan. Kaikki tämän vuoden lampaiden karitsoinnit ovat huhtikuussa, joten kevät vietetään lähinnä lampolassa. 

Tupunan kanssa osallistuin menneenä viikonloppuna Kannuksen Dogness-hallilla järjestettyyn rally-toko kisaan. Ehdin katua ilmoittautumista yhtä monta kertaa kuin treenasin hallilla pitkän tauon jälkeen, sillä sinne tässä muutaman kuukauden treenitauon aikana asennettu nurmimatto on näin beaglen kanssa harrastavalle varsinainen painajainen. Kaikki keinonurmen sekaan tipahtaneet ja polkeutuneet namit vetävät koiran nenää puoleensa magneetin lailla. En siis odottanut meiltä kovinkaan kummoista suoritusta, eikä se sellainen ollutkaan, mutta iloinen yllätys oli kuitenkin hyväksytty tulos 86 pisteellä ja sitä seurannut koulutustunnus alokasluokasta eli RTK1. Suoritusta kuvaa hyvin tuomarin kommentti arvostelulomakkeessa: "Upea kontakti silloin kun nenä ei ole maassa. Hyvin ohjattu :)" Jos nyt oikein jalostustietojärjestelmästä katsoin niin Tupuna on neljäs suomalainen beagle, jolta tämä koulutustunnus löytyy. Minulla on syytä olla ylpeä! Tupuna herättää paljon positiivista huomiota kun olemme treenaamassa tai kisoissa, lähes aina joku tulee minulle ihastelemaan Tupunan työskentelyä tai kysymään onko se beagle, kun niitä harvemmin näissä harrastuksissa näkee. Harmi, että harvakseltaan näkeekin, sillä beaglesta olisi kyllä vaikka mihin! Se ei ehkä ole vaihtoehto kirkkaimpia kärkisijoja harrastuksissaan tavoitteleville, mutta todella pätevä harrastuskaveri muuten, oppimiskyvyn tai motivaation puutteesta rotua on turha syyttää.

Kisarata

RTK1 Devaney's Q-Tamolla mitali kaulassaan :)

Kesälomareissu Tanskaan

Keskiviikko 29.7.2015 klo 14.32 - Sanna

Kauan odotettu ja kovasti suunniteltu kesälomareissu Tanskaan sikäläisen beaglekerhon erikoisnäyttelyihin koitti vihdoin heinäkuun puolivälissä. Tien päälle lähdettiin asuntoautolla ja suuntaansa ajoaikaa varattiin reilu kolme päivää; Ruotsista Haaparannan kautta E4 moottoritietä Malmöön, josta siltaa pitkin Kööpenhaminaan ja sieltä näyttelypaikalle Reersøøn. Matkaa tuota reittiä pitkin kertyi 2150 kilometriä. Olin varannut meille autopaikan tortaista sunnuntaihin  leirintäalueelta, jossa näyttely pidettiin. Menomatkalla perille saapuminen meni niin tiukoille tukkaputkella ajamisesta huolimatta, että olimme leirintäalueen porteilla parikymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa. Meillä ei siis ollut aikaa pysähtyä Tanskan puolella mihinkään edes käteistä nostamaan. Saavuttuamme ulkoilutimme koirat ja kävimme pystyttämässä näyttelyteltan ja häkit valmiiksi kehän laidalle seuraavaa aamua varten.

Asuntoauto elämä on koirista ihan kivaa, sängyllä loikoilu kuuluu tietysti asiaan.

Ensimmäisenä näyttelypäivänä, perjantaina, olimme näyttelyteltassamme hetki ennen arvostelun alkua kun meitä tuli tervehtimään yksi järjestelyistäkin vastannut rouva. Hän oli tosi vihainen ja ilmoitti erittäin töykeästi, että olimme pystyttäneet teltan hänelle varatulle paikalle. Hänen näyttelytelttansa oli meidän telttamme toisella puolella ja tämä paikka oli varattu hänen pakettiautolleen, jossa hänen koiransa olivat. Pyytelin kovasti anteeksi sekaannusta, sillä olimme eräältä toiselta järjestelyistä vastanneelta varta vasten illalla kysyneet minne voimme teltan laittaa ja nimenomaan tuo paikka meille oli osoitettu. Lupasin, että siirrämme teltan seuraavaksi päiväksi, sillä arvostelu kehässä oli juuri alkamassa. Edes tämä ei lepyttänyt rouvaa ollenkaan, vaan hän totesi ehkä ajavansa autonsa seuraava päivänä telttamme eteen niin ettemme pääse sinne sisälle. Ikinä en ole yhtä törkeään käytökseen koiranäyttelyissä törmännyt, kyseessähän oli päivän selvä väärinkäsitys eikä liene kovin vakava sellainen, mutta selväksi tuli että astuttiin väärän henkilön varpaille. Tosi kivaa oli käydä hieman myöhemmin kysymässä luetteloa samaiselta hapannaamalta. No se siitä, joka koriin mahtuu yksi hapan omena, kaikki muut tapaamamme tanskalaiset olivat erittäin ystävällisiä.

Putkonen syynättävänä perjantaina.

Perjantaina beaglet arvosteli brittiläinen tuomari,  hän oli varsin aurinkoinen ja hauska herrasmies, jonka kehässä oli ilo esittää koiransa. Koiria oli yhteensä 84 kappaletta, joista pentuja 12. Arvostelu tapahtuu virallisissa luokissa samaan tapaan kuin Suomessakin, erinomaisen ja luokkasijoituksen lisäksi koira tarvitsee SA:n mennäkseen PU- tai PN-kilpailuun. Pentuluokan koirat saavat myös laatuarvostelun, joko promising (lupaava) tai very promising (erittäin lupaava). Tanskalaisten eduksi täytyy mainita hieno systeemi, heti yksilöarvostelun jälkeen koiran arvostelu kilahti tekstiviestinä puhelimeen! En tiedä onko tämä käytössä näyttelyissä yleensä vai oliko nämä erkkarit joku erikoistapaus. Tekstiviesti maksoi muistaakseni pari euroa ja se maksettiin aikanaan jo ilmoittautumisen yhteydessä. Tuomarilla oli pieni mikrofoni kiinnitettynä paidan kaulukseen, joten hänen ei tarvinnut sanella arvostelua kehäsihteerille teltan vieressä vaan hän pystyi tekemään sen samalla koiraa läpi käydessään; kätevää ja aikaa säästävää.  Perjantaina virallisissa luokissa esitetyt koirat saivat 25 kruunun arvoisen lipukkeen, joilla sain sopivasti maksettua molempien päivien luettelot. 

Tupunalle kehäesiintyminen pentuluokassa oli ihan ensimmäinen laatuaan ja tuli sitten heti todettua, että seuraaminen on Tupunan vahvuus, valitettavasti myös näyttelykehässä... Se nimittäin esitti tosi hienoa ja tiivistä seuraamista useamman kierroksen verran ja vaikka kuinka yritin olla kiinnittämättä koiraan mitään huomiota, sillä ei ollut asiaan vaikutusta. Hävetti melkoisesti, mutta ainakin Tupunalla oli kehässä ihan kivaa ja liikkeiden arvostelua lukuunottamatta se esiintyi niinkuin näyttelykehässä kuuluukin. Tupunalle very promising ja sijoitus luokassaan kolmanneksi. Pennuista yksi sai laatuarvostelussa arvosanan promising, kaikki muut very promising. Virallisten luokkien alettua ihmettelin kun erinomaista pukkasi joka koiralle. Vähän aikaa arvostelua seurattuamme ja asiaa keskenään hämmästeltyämme, arvelimme Hannun kanssa, että muuta ei ilmeisesti ole jaossa ja tosiaan, jokainen esitetty koira sai laatuarvostelussa erinomaisen. En sitten tiedä onko mokoma tuolla tavallistakin, koska en kenenkään kuullut asiaa ihmettelevän.

Putkonen yllätti minut tällä reissulla esiintymisellään, se ei nimittäin koskaan ole esiintynyt niin hyvin kuin noina kahtena päivänä. Ihan helpolla sen kanssa kehässä ei selvinnyt nytkään, mutta ulospäin sitä ei toivottavasti nyt huomannut. Avoimessa luokassa uroksia oli kuusi kappaletta. Putkonen sijoittui lopulta neljänneksi.  Avoimessa luokassa narttuja oli yhdeksän ja Murun sijoittuminen kolmanneksi oli ihan kiva juttu. Tälle reissullehan lähdettiin ilman mitään odotuksia, katselemaan koiria vähän kotimaan rajojen ulkopuolelle ja töistä irrottautumaan.

Heti leirintäalueen laidalta lähti kerrassaan upeat lenkkireitit peltoja halkoen kohti reilun kilometrin päässä siintävää rantaviivaa. Peltoa oli ympärillä silmän kantamattomiin satoja, jollei jopa tuhansia hehtaareja. Näkymä oli suomalaisiin maalaismaisemiin tottuneelle aivan uskomaton! Sattuikin niin, että perjantai aamuna ennen näyttelyä lenkitin koirat yksin ja tulin aivan tohkeissani Hannulle kertomaan, että näin pellolla kasvatettavan jotain huisin pitkää erikoista kasvia, jota en Suomessa ole nähnyt (tunnustan, että kasvi- ja peltohommat eivät ole minun juttuni ;)).  Näyttelyn jälkeen lähdettiin yhdessä koirien kanssa pitkälle iltalenkille ja Hannu suunnilleen nauruun tikahtuen totesi ihmekasvini olevan rypsiä, jota ihan itsekin viljelemme omilla pelloillamme. Oli se vaan niin erinäköistä; tuuheampaa ja reilut puolimetriä pitempää. Wannabe tanskalaista maajussia, Hannua, kuvattiin muistoksi ohran tähkien ja rypsin kanssa.  Hannu oli ja on yhä sitä mieltä, että jos joku tanskalainen suostuisi maatilaa vaihtamaan kanssamme emme tarvitsisi miettimisaikaa, vaan meistä tulisi kertaheitolla tanskalaisia.

Hannu ja rypsit, huomaa hieman huvittunut ilme.

Reersø oli viehättävä pikkuinen maalaiskylä. Kaikki talot ja maisemat olivat kuin jostakin satukirjasta. Otin kuvia jonkin verran, mutta tyhmyyksissäni minulla oli kameraan vain kaksi makro-objektiivia mukana, enkä siis saanut ihan sellaisia kuvia aikaiseksi kuin olisin halunnut. Kylässä oli pieni kyläkauppa, josta täytyy erikseen mainita sisääntuloeteisessä sijainnut tuoretori. Tuoreiden kasvisten ja hedelmien tuoksu oli ihana ja kaikki näytti juuri maasta nostetulta, niinkuin todennäkösesti olikin. Herneiden ystävänä ostin niitä ison pussillisen ja palot olivat tuplaten sen kokoisia kuin täällä Suomessa. Tanskan ilmaston suotuisuus maanviljelykseen tuli monessa asiassa hyvin esille.

Kylänraittia, perinteisiä olkikattoja näkyi monessa talossa.

Asuisin! 

Yhtään fiksumpi lintu tajuaa pysyä poissa tästä puusta! :D

Lauantaina oli vuorossa VSS 2015 eli Very Special Show, jossa tuomarina toimi australialainen rouva. Koiria oli jokunen enemmän kuin perjantaina, 91 kappaletta (14 pentua). Tupuna liikkui aavistuksen paremmin kuin edellisenä päivänä. Yksi Tupunan luokan pennuista pisti pystyyn ihan oman show:n. Se oli kerrassaan vallattomalla tuulella, roikkui hihnassaan tai omistajansa vaatteissa, eikä todellakaan liikkunut tassuillaan yhden ainoaa askelta vaan makasi selällään maassa tai teki valtavia hyppyjä hihnaansa tavoitellen. Pentu oli tosi reipas ja sillä tuntui olevan vain huisin hauskaa pistäessään handleriaan 6-0. Joskus nuorten koirien kanssa kehäesiintyminen menee penkin alle ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, siitä on omakohtaistakin kokemusta, mutta koskaan aikaisemmin en ole nähnyt aikuisen ihmisen alkavan sen takia kehässä itkemään. Turhauttavaahan se on kun koira ei toimi toivotulla tavalla, mutta en voi olla miettimättä kuinka hauska harrastus on kyseessä, jos asian ottaa niin turkasen vakasti. Minäkin olin pennun temppuilulle nauranut hyvän tahtoisesti ennen tuota, koska se oli oikeasti tosi mahdoton ja siis ehta beagle. Kehäsihteeri lähti sitten etsimään paikalle pennun kasvattajan, joka esitti pennun loppuun asti luokassaan toiselle sijalle, joten toivottavasti omistajan ei tarvinnut olla läpeensä pettynyt. Tupuna ei tuomarin mieleen ollut ja se jäi luokkansa viidestä pennusta vaille sijoitusta. Kaikki pentuluokissa esitetyt koirat saivat kehäesiintymisestään puruluut lahjapussissa. 

Lauantai narttupennut 7-9 kk

Erinomaisen jakaminen jatkui virallisissa luokissa kaikille perjantaiseen tapaan. Putkonen esiintyi taas avoimessa luokassa, jossa uroksia oli kahdeksan.  Yksi avoimen luokan uroksista käyttäytyi kehässä todella epävarmasti, se ei missään vaiheessa nostanut häntäänsä ylös sekunniksikaan, vaikka sitä liikutettiin enemmänkin sen takia ja se pälyili koko ajan ympärilleen. Samaiseen koiraan kiinnitin näyttelyalueella jo aikaisemmin huomioni, sillä se murisi häkistään ohi kulkeville ihmisille. Koiraa tuntematta ja tuomitsematta, sille oli saattanut tapahtua jotakin ikävää edellisen päivän jälkeen, sillä se oli kehässä myös perjantaina, enkä muista sen silloisesta käytöksestä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Joka tapauksessa lauantaina sen käytös oli kaikkea muuta kuin rodunomaista tai hyväksyttävää ja vaikka kauniista koirasta oli kyse, ehdin jo sen arvostelua seuratessani ajatella erinomaisputken katkeavan ja jäin mielenkiinnolla odottamaan mitä tuomari sille antaa. Vaan eipä mitä, Excellent ja sijoitus kilpailuluokassa toiseksi SA:lla... En mitenkään usko, että sama voisi tapahtua täällä Suomessa tai ainakin kehän laidalla kävisi silloin melkoinen kohina. Suomessa arvostelulomakkeissa koiran käytöksen arviointia varten oleva sarake kannattaisi markkinoida muuallekin.

Putkonen esiintyi taas mallikelpoisesti ja tuomari tykkäsikin siitä niin paljon, että laittoi sen yllätyksekseni voittamaan luokkansa. Luokkavoitosta saimme ihanan muiston näyttelyreissusta, kynttilälyhdyn VSS 2015 beaglekuvalla. Putkonen sujahti tanskalaisten beaglejen joukkoon sulavasti, sillä siinä missä Putkonen on iso, pitkärunkoinen ja aika raskas uros, tuolla se oli vain yksi sellainen muiden joukossa. Koirista suurin osa oli mielestäni hyvin saman tyyppisiä kuin Englannissa näkemämme beaglet, enkä kokenut valitettavasti ainuttakaan varsinaista Vau!-elämystä koiria katsellessani. Minun silmääni kaikki koirat eivät todellakaan olleet erinomaisen arvoisia. Kumpanakin päivänä sertin sai vasta kymmenen kuukautta vanha junioriluokan uros, joka kyllä nousi joukosta upeilla liikkeillään. Olisi mielenkiintoista nähdä minkälaiseksi se kehittyy aikuistuessaan, mutta sekin oli todella iso kokoinen. Uroksissa oli pari kivaa ja nartuissa sitten useampiakin koiria joista tykkäsin.

Putkosen luokkavoitto

PU-kisassa odottikin varsinainen yllätys, sillä tuomari sijoitti Putkosenkin. Kilpailun voi sanoa olleen kovaa, sillä pelkästään valioluokassa koiria oli paljon ja ajattelinkin, että kaikki neljä PU-sijoittujaa saattavat löytyä jo niiden joukosta. Valioluokan koira voitti, edellä mainittu juniori oli toinen, valio kolmas ja meidän "sirkushevonen" Putkonen siis neljäs. Putkonen sai myös tanskalaisen vara-sertin, sertin mentyä junnulle. Kotiin viemisinä muistoksi vielä kaunis ruusuke sijoittumisesta neljänneksi.

Avoimen luokan narttuja oli kymmenen kappaletta. Veikkaan, että Murun sijoittuminen jäi tällä kertaa roikkuvista silmäluomista kiinni, sillä tuomari tykkäsi muuten Murusta. Murun sisko sijoittuikin luokassa kolmanneksi. Jälleen täytyy kehua tämän näyttelyn järjestelyitä. Jokainen koira sai laatuarvostelun jälkeen 90 kruunun (siis noin 12 euron) arvoisen lahjakortin, joka kävi näyttelypaikalla rotuaiheisia juttuja myyvän yrittäjän kojuun. Sain siis tehdä 270 kruunulla ostoksia "ilman edestä"! Asuntoautoon löytyi parit beagleaiheiset ikkunatarrat ja minulle söpö beaglerannekoru, ei hassumpaa.

Muru lauantaina

Murun kasvattajien omistama suloinen Dusty voitti lopulta lauantaina nartut ja oli VSP. Tässä erikoisnäyttelyssä oli myös erityinen Very Special Class, jonka tuli koostua kolmesta pentuesisaruksesta. Ensimmäistä kertaa Murun kasvattajilla oli mahdollisuus myös osallistua ja heidän VSS-ryhmänsä oli Muru, Murun sisko Casey ja veli Emil. Ryhmiä esitettiin yhteensä seitsemän. Olin todella iloinen Perin ja Karenin puolesta kun tuomari valitsi ryhmämme voittajaksi. He saivat kiertopalkinnon vuodeksi itselleen.

Kennel Sweet Courage VSS-ryhmä, sisarukset: Christmas Jones (Casey), Miss Moneypenny (Muru) ja Mr. White (Emil)

Näyttelyn jälkeen meillä oli niin uupunut olo, että hylkäsimme heti ajatuksen lähteä suoraan kotimatkalle. Ympäristö oli niin upea, että yövyimme lopulta maanantaihin asti Reersøssa ja teimme mistä eniten nautimme lomalla, kävelimme niin paljon kuin jaksoimme. Lenkkireitit peltojen keskeltä meren rantaan ja sieltä lopulta kauniiseen kylään olivat unohtumattomia ja koirat nauttivat loman tästä aspektista varmasti yhtä paljon kuin mekin. Säätkin suosivat meitä koko loman ajan, ei ollut helle vaan sopivan lämmin, eikä Tanskassa satanutkaan kuin yhtenä yönä. Tosin mitenkään kovin rentoutunut olo ei ollut, kun vihdoin torstaina iltamyöhällä saavuimme kotipihaan Kannukseen. Yksitoista vuorokautta reissussa ja auton mittariin oli kertynyt 4400 kilometriä eli keskimäärin 550 kilometriä jokaisena ajopäivänä. Polttoaineeseen meni rahaa ties kuinka paljon (seuraava luottokorttilasku jo hirvittää), leirintäalueilla yöpymiset maksoivat yhteensä noin neljäsataa euroa ja kalleimmat kilometrit ajettiin Juutinrauman sillalla, jonka ylitys asuntoautolla maksoi 105 euroa suuntaansa. Sellainen kutina kyllä jäi, että varmasti ajelemme Tanskaan tulevaisuudessa toisenkin kerran, ehkä koiranäyttelyyn tai sitten vain lomalle. Tanskalainen maaseutu kolahti meihin ja kovaa, jos meistä ei kerran tanskalaisia maajusseja voi tulla, ties vaikka joskus hamassa tulevaisuudessa sieltä löytyisi meille eläkepäiville pieni tupa ja maatilkku.

Hiehoja laitumella leirintäalueen vieressä

Peltoja

Wannabe tanskalainen maajussi

Meren rantaa

Perheen ainoa tanskalainen kotimaansa kamaralla ikuistettuna.

Lenkkeilyä

Gallowayt laitumella

Ovatkohan nämä jyllanninhevosia? 

Kalundborgin kaupunkia

 

Vaasan KV

Tiistai 14.4.2015 klo 13.29 - Sanna

Meille on joka vuotinen perinne osallistua huhtikuussa Vaasan kansainväliseen näyttelyyn, joka onkin yksi kevään alkamisen merkkipaaluista. Tänä vuonna ilmoitin mukaan Kisun, Murun ja Putkosen. Lampaiden karitsointien takia vaati pientä sumplimista, että Hannukin pääsi näyttelyreissuun mukaan, mutta päivän lomitus oli lopulta sujunut oikein mallikkaasti vaikka pari uuhta oli pyöräyttänyt karitsansakin sillä välin. Beaglejen arvostelu oli heti aamulla ensimmäisenä ja siksi matkaan lähdettiin varhain. Kisun matkapahoinvointi on pikkuisen hellittänyt pentuajan kurjimmista yök-pask-yök-ajoista, mutta hieman ennen Kokkolaa Kisu oksensi autoon pihalta ilmeisesti aamupalaksi nauttimansa kakat ja täytyy sanoa, että minä joka en todellakaan ole herkkä minkään eläimistä tulevan eritteen hajuille, olin vähällä yökätä samaan syssyyn. Ajeltiin sitten ikkuna auki läheiselle huoltoasemalle siivoamaan jäljet niin autohäkistä kuin koirasta.

Beagleja oli ilmoitettu 14 kappaletta ja arvostelevana tuomarina toimi miellyttävä ruotsalainen herra. Uroksia oli vain kaksi, Putkonen ja toinen avoimen luokan uros. Molemmille eri:t ja SA:t ja lopulta kilpailuokassa Putkoselle voitto ja siitä tuli sitten saman tien PU-1. Harmittaa, etten ymmärrä tai puhu ruotsia muutamaa sanaa enenpää, joten tuomarin selostus valintakriteereistään jäi lähes kokonaan ymmärtämättä. Ilmoitin Kisun taktisesti (ja lopulta kannattavasti) nuorten luokkaan, kun KV-näyttelystä oli kerran kyse. Tuomari tykkäsi Kisusta kovasti ja luokkavoitto tulikin SA:lla höystettynä. Avoimen luokan nartuista vain Muru ja Katin Poppis saivat erinomaisen ja tuomarin itsensä sanomana kisa oli todella tiukka näiden kahden välillä, tällä kertaa Muru sijoittui kilpailuluokassa ensimmäiseksi. Onneksi Hannu oli matkassa mukana, sillä apukäsiä tarvittiin PN-luokkaan. Tuomari sanoi minulle, että löysien alaluomien takia sijoitti Murun PN-3, muuten Muru olisi voittanut. Voiton veikin sen sijaan suureksi yllätykseksi Kisu! Ja niin Kisu sai toisesta näyttelystään toisen sertinsä ja ensimmäisen Cacibinsa. Rotunsa- ja vastakkaisen sukupuolen parhaan valinta koiriemme väliltä oli tällä kertaa  "family affair" kuten tuomari totesi ja niin Putkosesta tuli ROP ja Kisusta VSP. Näyttelyä edeltävänä iltana sanoin nukkumaan mennessä Hannulle, että vaikka Vaasasta ei ikinä (Lyytin taannoista Cacibia lukuunottamatta) ole tullut meidän koirille menestystä, sinne on aina yhtä kiva mennä. Taisi olla kerrankin positiivista manausta ;)

Tupuna oli reissussa mukana turistina ja pääsi iltapäivällä suurimman väenpaljouden hälvennyttyä käymään myös näyttelyhallissa. Siellä se oli juuri yhtä reipas kuin kaikkialla muuallakin tähän asti, ja  jo oikein odotan että Tupunan kanssa päästään heinäkuussa kehän sisäpuolelle. Paikalla oli vaasalainen kuvausfirma, jonka ständillä sai käydä kuvauttamassa koiransa. Kisusta ja Tupunasta otettiin kuvia, toivottavasti joku onnistunutkin kappale, jotta voin laittaa niitä myöhemmin tännekin esille.

Putkosen kanssa kehässä

Kuvat eivät oikein onnistuneet, mutta tässä todiste siitä että Kisukin oli paikalla. Tuomari katsoo liikkeitä.

ja Muruliini

Vielä Putkosen poseeraus

ja hetsausta ja harjoittelua luppoajalla :)

Sekä näyttelyharrastukseen ollennaisesti kuuluvaa odottelua.

Näyttelyvuosi 2015 korkattu alkaneeksi

Sunnuntai 11.1.2015 klo 14.59 - Sanna

Kajaanin näyttelypäivälle osui viisitoista astetta pakkasta ja sellainen viima, että kun perille saavuttuamme käytin naama jäässä koirat pissalla ennen halliin menoa, ehdin jo hieman katua koko näyttelyreissulle lähtöä. Sisällä ei onneksi sitten ihan niin kylmä ollut kuin mitä muistelin, mutta se koleus yhdistettynä väentungokseen, kaiken sotkevaan hiekkapohjaan ja kelmeän keltaiseen valoon saattaa pitää meidät pois tamminäyttelystä taas seuraavat pari vuotta (ellei satu tooosi mielenkiintoinen tuomari ;)). Valokuvia edellä mainitusta valaistuksesta johtuen ei valitettavasti paikanpäältä ole.

Mukava olimme siis neljän oman koiran voimin ja sijoitustyttö Putti oli paikalla Jennin kanssa. Beagleja oli kaikkiaan 29 kappaletta eli hieno määrä ja tasokas joukko paikalla. Putkosen ja Melvinin kanssa ei ollut mitään keskinäisiä ongelmia. Olemme nimittäin huomanneet, että poikien kahnaukset  jäävät kotipihan aidan sisäpuolelle. Lenkillä ne kulkevat hihnassa hienosti kylkikyljessä ja juoksevat ja leikkivät irtiollessaan keskenään. Siispä näyttelyreissukin sujui kaksikon kanssa niin hyvin, että itsekin tuntui hassulta ajatella kyseessä olevan urokset, joiden egot eivät mahdu saman katon alle sovussa elämään. Melvin oli mukana täysin näyttelyensikertalaisena, se ei ole koskaan ollut mukana missään missä olisi paljon ihmisiä ja koiria. Saatoinkin ilokseni todeta, että Melvin on luonteeltaan juuri sellainen, jonka soisin jokaisen  koirani olevan, niin yltiöpäisen itsevarma, että sen kanssa voi mennä minne tahansa eikä se hätkähdä mitään. Kehässä sillä oli niin kivaa, että liikkeet menivät vähän hyppimisen puolelle, mutta tosi vähäisiin treenauksiin nähden se jaksoi seisoa ihan nätisti (ainakin hetken kerrallaan) paikallaan. Melvin sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sijoittui kilpailuluokassa toiseksi SA:lla. Putkosella oli taas sellainen hassuttelu vaihde päällä, että sen esittäminen saa tuskan hiki karpalot vierähtämään otsalle, mutta ainakin koiralla oli kehässä hauskaa ja se varmasti näkyikin. Putkonen voitti avoimen luokan erinomaisella ja SA:lla. PU-kilpailuluokassa Hannu otti handlattavakseen Melvinin ja minä Putkosen. Melvin käteltiin kisasta ulos ja Putkonen sijoittui neljänneksi.

Kisu parka kärsii edelleen voimakkaasta autopahoinvoinnista ja sen takia se oli taas näyttelypaikalla aika surkea nyyryläinen. Onneksi pahoinvointi on hiukkasen helpottanut pentuajoista ja se ei sentään oksentanut tai kakannut autoon. Pahoinvoinnin aiheuttama kuolaaminen oli taas niin mieletöntä, että korvat olivat perille tullessa lähes puoleen korvaan kuolasta märät. Kehään Kisu kuitenkin tsemppaa tosi hienosti ja se esiintyi taas iloisesti. Tämä oli Kisun ensimmäinen näyttely virallisissa luokissa. Kisu sai laatuarvostelussa erinomaisen, lisämaininnalla viehättävä :) Putille laatuarvostelussa erittäin hyvä, joten Kisu voitti luokan ja sai SA:n. Avoimen luokan narttuja oli kuusi kuten avoimen luokan uroksiakin. Kolme avo-narttua sai erinomaisen ja lopulta Muru voitti luokan SA:lla. Paras narttua valitessa Hannu meni kehään Murun ja minä Kisun kanssa. Lopputulos ei meitä ajatellen parempi olisi voinut ollakaan, kun Kisu valittiin ensimmäiseksi ja Muru toiseksi! Kisulle siis ensimmäinen serti erittäin kovassa kisassa ja Murulle toinen Cacib vara-sertillä höystettynä. Muru ehtii (viimeistä) yli 2-v. sertiään tavoitella muualtakin ;) Eipä tätä uutta näyttelyvuotta paljon paremmin olisi voinut aloittaa. Tämän vuoden näyttelysuunnitelmat ovat paljolti vielä avoinna, mutta kunhan tuomaritietoja kevään näyttelyihin rupeaa ilmestymään, niin kalenterikin varmaan taas täyttyy samaa tahtia. Ohessa tyttöjen palkintopotretit :)

Kisu

Muru

Messarin tulijaiset ja jouluntoivotukset

Maanantai 22.12.2014 klo 18.40 - Sanna

Eilen 1-vuotis syntymäpäiviään viettivät viimeisin pentueemme eli Piparin ja Putkosen lapsoset: Poju, Loki, Paavo, Bono, Tilkku, Jumi ja Taiga. Onnittelut koko joukolle! :) Viime joulu menikin lähinnä valvoessa ja huolehtiessa näistä pennuista ja meillä jäikin oikeastaan koko joulu siinä viettämättä. Tänä vuonna on helppo todeta, että pennuton on huoleton! Vaikka kieltämättä kärsin jo jonkin asteisesta pentuekuumeesta kun Tellervokin syksyllä jäi tyhjäksi. Toivottavasti saisimme siihen ensi vuoden aikana helpotusta beaglevauvojen merkeissä.

Joka joulukuinen messukeskuksen Voittaja-näyttelyiden viikonloppu vietettiin tänä vuonna itsenäisyyspäivän aikoihin. Tällä kertaa meillä matkassa olivat Muru ja Putkonen. Menomatkalla kohti Järvenpäätä pysähdyttiin Jyväskylässä Piparin ja Putkosen poikaa Pojua moikkaamassa. Poju oli juuri niin suloinen, kun olimme odottaneetkin, eikä se näyttänyt pistävän lainkaan pahakseen leikkikaverien vierailua :) Kiitos vielä Pojun perheelle kyläilykutsusta, oli tosi mukava nähdä! 

Poju (Kertalaakin Täältä Tullaan)

Poju poseeraa ja Muru takana sohvalla järjestelee Pojun leluja.

Ei ole omena kauas puusta tipahtanut, tässä tapauksessa poika on kyllä niiiin äitinsä näköinen että! 

Muru ja Putkonen nauttivat jälleen kerran reissussa ollessaan kaupunkielämästä täysin siemauksin; uudet hajut ja lenkkipolut sekä erona kotielämään se, että koirat saavat näillä reissuilla nukkua halutessaan sängyssä vieressä (Muru käytti tämän tilaisuuden hyväkseen joka yö).

Lauantaina beaglet arvosteltiin vasta päivällä, joten meidän ei aamulla tarvinnut kiirehtiä messukeskukseen kovin aikaisin. Avoimen luokan uroksia oli vain kolme, joista kaikki saivat erittäin hyvän ja Putkonen oli luokassa EH1. Sen arvostelun viimeinen lause on mainio: "Esitetään taitavasti, mutta valitettavasti se ei aina riitä."  Muru sai avoimessa luokassa erinomaisen ja sijoittui luokassa kolmanneksi, mutta jäi ilman SA:ta. Beaglekehän päätyttyä veimme koirat asuntoautoon ja kävimme syömässä ja kiertämässä myyntikojut. Jotenkin minusta tuntui, että myyjiä oli edellisvuosia vähemmän tai sitten tunne johtui vain siitä, että millekään hankinnalle ei tällä kertaa ollut varsinaista tarvetta. Mitään heräteostoksiakaan ei tullut tehtyä.  Ostimme koirille ainoastaan ison satsin puruluita ja harjiksille paria erilaista ruokaa. Ne kun ovat perheessämme ainoat, jotka toisinaan nirsoilevat ruuan suhteen. Niiden mahat kestävät hienosti eri ruokamerkkien vaihtelut, mikä on hyvä asia kun pikkurouvat eivät suostu samaa pöperöä syömään ainakaan yhtä säkillistä pitempään. Vaihtelu siis virkistää myös ruokahalua.

Putkonen edustaa

On se vakavaa ;)

Murmeliini

Terhakkaana

Sunnuntaina beaglekehä starttasi heti aamu ysiltä, joten elokuun WDS:n ruuhkasta viisastuneena nousimme kukonlaulun aikaan ja lähdimme ajelemaan Järvenpäästä heti puoli seitsemän jälkeen kohti messukeskusta. Mistään ruuhkasta tai edes autojonoista ei ollut tietoakaan, vaan pääsimme ajamaan aivan suoraan parkkiin. Mikäs siinä, paljon mukavampaa odotella arvostelun alkamista rauhassa valmistautuneena kuin autossa istuen ja hätäillen ehditäänkö ajoissa paikalle. Ehdin tehdä tosi edulliset puruluu- ja leluostoksetkin heti myyntipisteiden auettua. Beagleja oli kehässä hieman lauantaita enemmän. Putkoselle EH kuten edellisenä päivänäkin. Murulle vilautettiin samaa sinistä korttia, joka kieltämättä oli pettymys. Lähdimme ajamaan kotiin heti rodun arvostelun päätyttyä.

Tällä kertaa toimmekin tietämättämme kotiin ikävämpiä tulijaisia. Melvin nimittäin oksenteli muutaman kerran limaa keskiviikko aamuna. Melvin ei oksennellut aamun jälkeen, vaan oli lähinnä todella väsyneen oloinen. Ruoka tai edes juoksuinen Pipari ei kiinnostaneet sitä ollenkaan. Äärimmäisen ahneesta ja vilkkaasta naisten miehestä siis näki selvästi sen olevan todella sairas. Ehdin jo epäillä sen syöneen jotakin koiran sisään kuulumatonta ja saaneen tukoksen. Eläinlääkärin sain kiinni iltapäivästä, jolloin Melvinin vointi oli hieman parempi ja osasin jo epäillä jotain muuta syytä oksenteluun. Illalla Melvin sitten tekikin ensimmäiset vesiripulit kun kävimme ulkona ennen nukkumaan menoa. Torstaina aamulla Melvin oli niin väsyneen ja voimattomattoman oloinen, että lähdimme eläinlääkäriin nesteytystä varten. Melvin olikin tiputuksessa reilun tunnin ja sai pahoinvoinnin estolääkkeen nahan alle. Iltaa kohden Melvinin olo kohentui selvästi ja se söikin hieman ennen nukkumaan menoa.

Eläinlääkärissä

Olin jo netistä lueskellut monien koirien sairastuneen vatsatautiin ja kennelyskään messarin jälkeen. Melvinin oireet olivat juuri saman kuuloiset kuin muillakin sairastuneilla; liman oksentelua ja vesiripulia. Pelkoni siis toteutuivat kun Putkonen aloitti oksentelun torstain ja perjantain välisenä yönä. Sekin meni todella nopeasti voimattoman oloiseksi. Onneksi olimme saaneet yhden pistoksen pahoinvoinninestolääkettä Melvinille mukaan ja saimme sen avulla Putkosen pahoinvoinnin loppumaan heti alussa, kun nyt tiesimme, että kyseessä on sama juttu kuin Melvinillä. Viikonlopun aikana sairastuivat Pömppis ja Waakku. Niillä tauti oireili ainoastaan vesiripulilla ja ne eivät menneet ollenkaan niin kurjaan kuntoon kuin pojat. Molemmat pitivät yhden paastopäivän ja sen jälkeen paranivat nopeasti normaalilla ripulinhoidolla. Alkuviikosta sairastui vielä Tellervo, joka oksensi limaa pari kertaa ja ripuloi kahden päivän ajan. Tellervo ei ollut pöpöstä niin sairas, että olisi ollut syömättä, mutta hieman normaalia vaisumpi kuitenkin.

Sittemmin kaikki ovat parantuneet ja loput koirat ovat pysyneet terveinä. Nyt uskallan jo olettaa, että tauti on meidän laumasta käynyt läpi ne koirat, jotka olivat sairastuakseen. Todella inhottava ja ärhäkkä vatsavirus, jota en toivo kenenkään osalle. Harmillisesti meiltä jäi nyt parit tarpeelliset harjoitukset käymättä, mutta onneksi Kajaanin näyttelyyn on vielä muutama viikko aikaa ja mekin pääsemme sinne osallistumaan, jos kaikki koirat nyt pysyvät terveinä. Paljon näyttelyitä kiertävinä tämä oli toinen kerta kun koiramme ovat näyttelystä saaneet jonkin tartunnan, kerran aikaisemmin vuosia sitten koirat saivat kennelyskän, joten huonosta tuurista tämä nytkin oli varmaan kiinni. Ei voi muuta kuin toivoa, ettei kukaan tietoisesti toisi näyttelyyn sairasta koiraa! Kun paikalla on koiria sadoittain tai tuhansittain virus leviää joukossa helposti.

Mutta nyt on aika toivotella kaikille kasvatin omistajille, ystäville, tuttavilla ja muille meidän juttuja seuraaville RAUHAISAA JOULUN AIKAA! 

Näyttelyitä ja vähän muutakin

Tiistai 2.9.2014 klo 18.43 - Sanna

Taas on muutama viikko vierähtänyt, joten täytyy päivitellä meidän viime aikaiset (näyttely-)kuulumiset kertarykäyksellä. Elokuun puolivälissä käväistiin Iin ryhmänäyttelyssä Putkosen ja Murun kanssa. Beagleja taisi olla kehässä 16 kappaletta. Kisu oli matkassa mukana turistina haistelemassa näyttelytuulia ja harmittelin vähän sitä etten ollut ilmoittanut  Kisua pentuluokkaan, kun ikä sinne olisi jo hyvin riittänyt. Putkonen oli rotunsa paras ja päivän päätteeksi se sijoittui ryhmässä neljänneksi. Muru oli parasnarttu kakkonen sertillä. Murun sertitili on nyt yhtä vaille täynnä, sillä tämä oli Murun viimeinen näyttely ennenkuin se täyttää 2-vuotta.

Muru Iissä PN2 sert

RN Ii 16.8. Putkonen ROP & RYP-4, Katin Plättä ROP-Vet ja VSP

Samana viikonloppuna pistettiin pentuetilaus menemään, kun Tellervo astutettiin onnistuneesti Koistisella. Nyt pitää pari viikkoa vielä jännittää tietoa siitä, onko meille tulossa pennuntuoksuinen loppuvuosi vai ei. Tällä kertaa taidan jättää tiineysultran väliin, jos vain suinkin maltan odottaa näkyviä tiineyden merkkejä. Mikäli tuleva pentue kiinnostaa, minulle voi soittaa tai laittaa sähköpostia. Juuri nyt maatilan hommat vievät paljon aikaani, joten sähköposteihin vastaaminen tapahtuu muutaman päivän viiveellä. Nopeimmin minut saa kiinni puhelimitse ja useimmiten pystyn hyvin samalla rupattelemaan kun teen töitä.

Toissa viikonlopun vietimme Etelä-Suomessa kierrellen, kun saimme kasvattajavieraan Puolasta. Oli hauskaa vaihtaa ajatuksia beagleista, kasvattamisesta ja vähän kaikesta muustakin. Juttua riitti niin paljon, että sunnuntai-iltana minulta meinasi jo ääni lähteä kaiken puhua pulputtuttamisen seurauksena. Puolasta meille matkasi neljä kuukautta vanha Walentynka La Lu Riqueza, mielettömän reipas ja hauska beagletyttö. Etsin tälle pennulle yhteistykykyistä sijoituskotia mahdollisimman läheltä Kannusta. Soittamalla saa lisätietoja.

Zachariasz, Walentynka, minä ja Putkonen

Walentynka alias Waakku, joka osaa jo hypätä tuolille, pöydälle ja vaikka minne... lienee hyppyrottien sukua. Hyvin ehtiväinen ja kekseliäs beaglenalku. (P.S. kuva hämää, kunhan esittää tässä oikein suuuperkilttiä ;))

Tämän kesän näyttelysesongin päätti meidän osalta Limingan pentunäyttely viime sunnuntaina. Sää suosi meitä ihanan aurinkoisena ja lämpinä, kun edellisenä päivänä samalla paikalla pidetyssä ryhmänäyttelyssä oli kuulemma joutunut oikein palelemaan. Rotu oli pentunäyttelyssä hyvin edustettuna peräti viiden beaglekakakaran voimin. Meidän sakkia paikalla oli Kisu, sijoitustyttö Putti Kalajoelta ja Oulusta Piparin poika Loki (Kertalaakin Tekipäs Eetvarttia). Loki sijoittui kahdesta uros pennusta ensimmäiseksi ja sai kunniapalkinnon. 

Kertalaakin Tekipäs Eetvarttia "Loki" 8 kk 

Fanta's Brand Red Riding Hood "Kisu" 8,5 kk.

Hessin Una Amor Del Zorro "Putti" melkein 9 kk.

Narttupentuja oli kolme. Kisu reesun matkapahointi ei juurikaan ole vielä helpottanut, mutta onneksi se pääsee aika nopeasti pahastaolostaan yli kunhan automatka on ohi. Kehässä Kisu esiintyi varsin iloisesti ja reippaasti, joten olin Kisuun oikein tyytyväinen. Hihnassa juoksemista meidän täytyy kyllä ruveta treenaamaan hieman useammin, sillä vauhtia Kisulta ei totisesti puutu, mutta se mielellään koukkaisi suoraan jalkojeni eteen sen sijaan, että ravaisi nätisti vierellä. Kisu sijoittui tytöistä ensimmäiseksi ja Putti kolmanneksi. Molemmat saivat kunniapalkinnon. Lopulta Kisu oli Rop-pentu ja Loki Vsp-pentu. Ryhmäkilpailussa Kisu sijoittui kolmen kutosryhmäläisen pennun pienestä joukosta toiseksi, dalmatiankoiran viedessä voiton. Kiva päivä, kiitokset siis vielä Heidi, Jani ja Jenni!

Kisu ryhmäkehässä

Kisu RYP-2 

Ja vielä viimeisenä: näyttelyt ovat pitkälti odottelua. Kisu kuuluu selvästi meidän sakkiin, se osaa ottaa yhtä rennosti kuin kokeneemmatkin kehätähdet.

Maailman Voittaja 2014

Perjantai 15.8.2014 klo 10.49 - Sanna

Viikko ennen kovasti odotettua WDS 2014:sta,  eli Maailman Voittaja 2014-näyttelyä, kävimme ryhmiksessä Siikajoella. Beaglejen arvostelu oli heti aamu ysiltä ja kukon laulun aikaan lähtötohinoissani unohdin ottaa matkaan Kisun, jonka olin ajatellut ottaa mukaan totuttelemaan näyttelyiden maailmaan. No onneksi matkasta ei sentään unohtunut mitään välttämätöntä. Helleaallon jatkuessa tämäkin näyttely sai paahtavasta kuumuudesta osansa.

Putkonen on pistänyt kehähommat nyt ihan lekkeriksi ja se meinaa, että "siinäs äippä yrität vääntää mua asentoon" ja tämä näkyy sen esiintymisessä (tai siis siinä, että se ei esiinny). Niin me sitten kehässä väännetään Putkosen kanssa kilpaa. Hirmuisen hauskaa sillä on, häntä heiluu ja se sai nytkin mainintaa iloisesta, pentumaisesta luonteestaan ja hyvästä temperamentista. Putkonen oli tällä kertaa PU2. Murusta tuomari tykkäsi kovasti ja Muru olikin lopulta PN1 sertillä ja vielä rotunsa paras. Arvostelun ensimmäinen lause on ihana: "Erinomainen esimerkki kauniista koirasta." Onneksi olimme liikkeellä asuntoautolla, sillä se pysyy helteelläkin viileänä ja vietimmekin lopulta siellä koirien kanssa lähes koko päivän odotellessamme ryhmäkehien alkua.

Ryhmässä koiria olikin ihan kivasti sillä kyseessä oli 4/6 eli mäyräkoirat ja kaikki rodut kutosryhmästä. Muru esiintyi terhakkaasti ja päivän pitkän odottelun kruunasi Murun sijoittuminen ryhmässä kolmanneksi. Miten hyvältä menestys voi joskus tuntuakaan! Tämä oli Murun ensimmäinen ryhmäsijoitus ja siksi minulle erityisen tärkeä :)

Muru 20 kk

Muru RYP-3

Maailman Voittaja reissulle lähdimme Murun ja Viivin kanssa torstaina. Yövyimme Järvenpäässä, kuten tavallisesti näillä Helsingin keikoillamme. On kivaa kulkea koirien kanssa, jotka eivät ole moksiskaan kerrostalo elämästä, vaikka eivät sellaiseen ole tottuneet tai mistään kaupungin vilinästä. Järvenpäässä oli samaan aikaan menossa joku Street Fest- musiikkitapahtuma ja tämä tiesi minulle huonosti nukuttuja öitä, kun musiikki pauhasi esiintymisteltassa suoraan isäni asunnon edessä ja kaupungilla juhlijat pitivät ääntä pitkälle yöhön. Hannun ja koirien unta ne eivät tuntuneet häiritsevän yhtään.

Oli mukavaa vaihtelua päästä koirien kanssa lenkkeilemään kaupunkimaisemiin. Ihan oma lukunsa tuolla ovat kesyt rusakot, joita nähtiin joka lenkillä useampia. Muru unohti olevan näyttelylinjainen beagle heti ensimmäisen pois päin pinkovan pupun nähtyään ja se päästikin melkoisen äläkän jokaisen myöhemmin näkemämme rusakon kohdalla. Siilejäkin osui useampi lenkkiemme varrelle, mutta niiden touhuja koirat vain katselivat uteliaina päät kenossa niin kuin mekin. 

Tässä on juuri tehty rusakkohavainto...

Viivi kävisi mielellään ihmettelemässä pitkäkorvaa lähempääkin, mutta mitään suuria tunteita ne eivät siinä herättäneet.

Murussa sen sijaan herättivät :D

Perjantaina vietimme näyttelyssä turistipäivän. Kiertelimme myyntikojut ja kun perjantaina ei esillä ollut oikeastaan yhtään meitä erityisemmin kiinnostavaa roturyhmää, emme jääneet seuraamaan mitään rotua kovin pitkäksi aikaa. Eniten aikaa kulutimme mäyräkoirakehien laidoilla. Olemme Hannun kanssa katselleet lyhytkarvaisia kääpiömäykkyjä ehkä hieman sillä silmällä, että kun aika joskus harjakoiristamme on jättänyt, sellainen voisi olla kiva perheen pikkukoiranvirkaa toimittamaan... Mutta sitä ei toivottavasti tarvitse ajatella vielä vuosiin!

Tälläinen olisi kovin soma!

Maailman Voittaja-näyttelyn kohdalla maa- ja metsätalousministeriön kielto typistettyjen koirien osallistumisesta koiranäyttelyyn ei päde, joten leikeltyjä koiria näkyi todella paljon, mikä ei ole tietenkään ihme kun osallistujia oli Venäjältä ja muista typistyksen edelleen sallivista maista tuhansittain. Osa kehistä oli valtavan koiramäärän takia ulkoteltassa. Perjantaina sinne oli mielestäni fiksusti sijoitettu laumanvartijoita ja muita molosseja. Ulkokehien alueella liikkuessa valtakielenä kuuluikin olevan venäjä ja ainakin keski-aasiankoirien kehässä typistettyjen joukossa näkyi vain pari kokonaista koiraa häntineen ja korvineen. 

Kehään mennessä vaihdetaan näyttelytalutin... eli kuonokoppa, vankka nahkapanta, kuormaliinaa muistuttava hihna ja hanskat, jotka helpottavat koiran pitelyä, jätetään hetkeksi sivuun. Tosin mielummin näin kuin ne rotutoverit, jotka olivat ohkaisen hihnan varaan jätetty yksinään tolppaan kiinni tai nämä kaksi näyttelyhäkeissä aggressiivisesti kaikille haukkuvaa, joiden omistajaa ei mailla halmeilla näkynyt. Kovin tukevaa tekoa nuo kevytmetallihäkitkään eivät ole, mutta ilmeisesti ovat kestäneet noiden koirien rymistelyt kun mitään ikäviä uutisia näyttelystä ei ole kantautunut ainakaan minun korviini.

Jotenkin luulottelin itselleni ettei näin isoon näyttelyyn tuoda ulkomailta muita kuin erinomaista laatua olevia koiria. Kauneus on tietysti katsojan silmässä, mutta tämä espanjanmastiffi kehällä kuvaamani koira oli suorastaan järkyttävä. Koska minulla ei ole perjantain luetteloa, en ole katsonut minkä maalaisesta koirasta on kyse, mutta suomalainen tämä ei ollut. Ihan näin puutteellisia takakulmauksia en ole koskaan aikaisemmin nähnyt ja kun kyseessä on vielä erittäin raskas koira, on vaikea kuvitella sen elävän kivutonta elämää näin pahan rakenteellisen virheen kanssa. Sääliksi käy koira parkaa. Jos kyseessä olisi oma koirani mielessä kävisi lähinnä lopetus, eikä matka Maailman Voittaja-näyttelyyn. Mutta omistajalle reissu oli varmaan jokseenkin onnistunut, sillä tuomarin mielestä tämä koira oli erinomainen ja hän sijoitti sen vielä kilpailuluokassakin, vaikka osa erinomaisella palkituista koirista jäi ilman sijoitusta. Eli tuomarin mielestä esillä oli huonompiakin koiria.

Tälläisessä isossa tapahtumassa on kiva kulkea ja katsella niin koiria kuin omistajiakin. Handlerit panostavat kehäpukeutumiseen ja koirat on kunnostettu viimeisen päälle. Ison maailman meininkiä oli tietysti mukana. Yorkshirenterrierin vieressä trimmauspöydällä tönötti piilottelematta koiraa suurempi lakkapullo, jolla turkki viimeisteltiin. Yhdellä koiralla näin aavistuksen tulehtuneen kulmahampaan reiän persposkessa ja väitän, että menossa oli antibioottikuuri. Ihan beaglekehän laidallakin näin kuinka kaksiväriselle kilpakumppanille laitettiin kirsuun pigmentit tussilla ennen kehään menoa. Meistä suomalaisista näytteilleasettajista suurin osa on rehellistä porukkaa ja noudattaa näitä doping-sääntöjä, lääkitysten ja turkinkäsittelyn ynnä muiden osalta, joista monet ulkomaalaiset piutpaut välittävät. Tämä ei tietenkään aseta meitä samanarvoiseen asemaan. Ikävää oli nähdä näyttelyssä kaksi niin nuorta pentua, että niillä ei missään nimessä ole rokotukset voineet olla kunnossa. Kaikkien turistikoirien tuominen alueelle oli ehdottomasti kiellettyä ja näyttelyyn ilmoitetullekin koiralle piti ostaa kallis kulkulupa, jos sen halusi tuoda näyttelyyn jonain muuna kuin omana päivänään. Joillain vaan on pokkaa tehdä tasan mitä haluavat ja jossain päin röyhkeys tuntuu suorastaan olevan maan tapa. 

Argentiinandoggeja

Näyttelytunnelmaa

Lauantai oli sitten beaglepäivä. Lähdimme muka hyvissä ajoin Järvenpäästä kohti messukeskusta. Siinä missä perjantai aamuna pääsimme hyvin vähillä jonotuksilla ajamaan perille, lauantaina seisoimme autojonossa Koskelantieltä parkkiin 45 pitkältä tuntuvaa minuuttia. Minulla rupesi hermo kiristymään kellon lähestyessä yhdeksää ja kun pääsimme purkupaikalle ottamaan tavarat ja Murun autosta, olikin kello jo yhdeksän kun pääsin kehien luo kaikkien kamppeideni kanssa. Onneksi minulla ei ollut pentu- tai junnuluokan koiraa näyttelyyn ilmoitettuna. Jännitin kehään menoa niin paljon, etten voinut edes kuvitella valokuvaavani kehässä olevia koiria ennen Murun esiintymistä. Muru esiintyi vuorollaan ihan kivasti ja sai erinomaisen. Kilpailuluokassa sijoitus jäi valitettavasti saamatta.

Huomasin etten oman kehässä käynnin jälkeen pystynyt keskittymään valokuvaamiseen, joten annoin kameran olla lopulta repun pohjalla. Rakastan näyttelyissä valokuvaamista ja beaglet ovat tietysti lempikuvattavani, mutta olen nyt todennut, että tämän asian kanssa se on vähän niinkuin joko tai. Joko vien kehään omia koiria ja voin seurustella samalla muiden näyttelyssä olevien ystävien ja tuttujen kanssa tai sitten olen ilman koiria ja valokuvaan, mutta se vie käytännössä kaiken keskittymiseni koska en osaa asennoitua niin, että räpsisin kuvia vähän sinne päin.

Viivi suoritti oman kehäesiintymisensä suunnilleen samoihin aikoihin jälleen kasvattajansa Heikin taitavasti handleroimana. Iloinen uutinen oli, kun Hannu soitti ja kertoi Viivin olleen viidestä porcelainesta ROP ja siten uusi MV-14 tittelin haltia. 

Logpoint Dalila SERT, CACIB, ROP,WW-14

Ostoksia tehtiin aika hillitysti. Tarjonta ei juurikaan eronnut normaalista joulukuun messarista. Mukaan tarttui karva-alustoja kuten aina ja tietysti uusia leluja. Mitään äärettömän ihanaa pakkosaada heräteostosta ei tullut vastaan. Käytin Murun kanssa hyödykseni Laboklinin tarjouksen ja kävimme heidän ständillään otattamassa Murusta näytteet muutamaa geenitestiä varten. Parin-kolmen viikon päästä pitäisi tulosten tulla minulle sähköpostiin.

Kotimatkalle lähdimme sunnuntaina. Meille tarjoutui mahdollisuus treffata ennen kotiin lähtöä Pömppiksen veli Sulo perheineen eli Kertalaakin Ei Kun Menoksi. Sulosta oli kasvanut kerrassaan mahtava luonteinen ja vauhdikas komistus! Nimi on tainnut olla enne :D Kiitos vielä, oli todella hauska treffata teidät! :) 

Kertalaakin Ei Kun Menoksi "Sulo" 12 kuukautta. Tässä kuvassa Sulossa on valtavasti yhdennäköisyyttä Wilson isän kanssa. Nämä E-pennut viettivät 1-v. syntymäpäiviään 12.8.

Koirakavereita ja aurinkoa Oulussa

Torstai 22.5.2014 klo 11.25 - Sanna

Viime viikonlopun näyttelyannos nautittiin Oulun kansainvälisessä koiranäyttelyssä sunnuntaina. Beaglejen arvostelu oli omassa kehässään viimeisenä iltapäivällä ja olin laskeskellut, että niiden arvostelu alkaa yhden kieppeillä. Iloitsin etukäteen siitä, että ehdimme hoitaa tilan työt aamulla kaikessa rauhassa ennen matkaan lähtöä. Aina meillä lähtö jostain syystä venähtää, tapahtuu jotain aikaa vievää ja jälleen kerran tien päälle päästiin reilusti suunniteltua myöhemmin. Hieman jo epäilin, että ehditäänkö kehään ajallaan. Ihan turhaan, kun kehä eteni loppuseltaan niin verkkaisesti, että oltaisiin voitu startata Kannuksesta vaikka puolitoista tuntia myöhemminkin ja ehtiä silti mainiosti.

Ilma oli mainio ja seura vielä mainiompaa. Meitä tuli moikkaamaan Oulussa asuva Piparin ja Putkosen poika Loki omistajiensa Heidin ja Janin kanssa. Oli aivan ihanaa nähdä miten reipas  ja aika komea (vaikka itse sanonkin ;)) poika Lokista on jo kasvanut. Sijoitustyttö Putti oli myös paikalla omistajansa Jennin kanssa. 

Kertalaakin Tekipäs Eetvarttia "Loki" 5 kk.

Loki 5 kk.

Hessin Una Amor Del Zorro eli "Putti" 5,5 kk ja Loki painin pyörteissä.

Putti osaa jo kyykyttää poikia :D

Lokin yhdennäköisyys Putkosen kanssa on niin huomattava, että tuntuu aivan kuin katselisi omaa koiraa pentuna jälleen :)

Isi ja poika yhteispotretti

Kun beaglejen arvostelu sitten vihdoin viimein alkoi, iltapäivä oli jo pitkällä. Nyt ei voi tuomaria syyttää ainakaan siitä, etteikö hän olisi käyttänyt aikaa jokaiseen koiraan ja kunnolla. Sai juosta ja sai seisoa paikoillaan. Wilson oli nuortenluokassa ainoa ja se sai erinomaisen sekä SA:n. Putkonen voitti avoimen luokan SA:lla sekin. Kati toimi apuohjastaja PU-kehässä Wilsonille. Tuomarin lähes tuskastuttavan pitkän tuumailun jälkeen urokset saatiin vihdoin järjestykseen; Wilson oli PU4 ja Putkonen voitti urokset, sai sertin sekä ensimmäisen CACIB:nsa :) Muru oli nuortenluokassa ainoa narttu, Murullekin erinomainen ja SA. Avoimessa luokassa avustin Katia vähän Poppiksen kanssa, kun Katin molemmat nartut kilpailevat samassa luokassa. Avoimen luokan jälkeen äkkiä Muru hihnan päähän ja taas juoksemaan kehää ympäri. Tällä kohtaa minusta tuntui, että ehkä olisi syytä aloittaa jonkinlaiset ympyrän juoksuharjoittelut, ettei minulla loppuisi kehässä kunto kesken. Onneksi en sinne kuukahtanut, vaikka se kovin mahdolliselta tuntui. Muru sijoittui neljänneksi, syynä "luisu kallo", jonka tarkoitusta en täysin ymmärrä. Ehkä tuomari olisi toivonut Murulle selkeämpää otsapengertä? Nelosellekin riitti vara-sert kotiintuomisiksi. Sitten vielä pari kierrosta kehää ympäri Putkosen kanssa, joka tällä kertaa oli VSP. 

Ventaped-alustoja olen nakellut roskiin viime viikkoina taas aimo läjän, joten yksi iloinen asia lisää oli, että niitä löytyi yhdeltä myyjältä ihan sopuhintaan. Palkintovaihtoehtoina oli ShowLinkin lahjakortit ja minä en hölmönä ottanut niitä vaan pokaalit, kun en sillä hetkellä keksinyt mitään mihin olisin lahjakortteja käyttänyt. Heti kotimatkalla harmittelin asiaa, kun olen tykännyt tosi paljon Kennelliiton "WDS 2014" T-paidoista. Olisinpa keksinyt tämän ajoissa, sillä olisin mielummin hakenut yhden sellaisen lisää, kyltittömien pokaaleiden sijasta. Pitääkin vähän urputtaa nyt siitä, että miksi näyttelynjärjestäjät eivät raaski edes isossa näyttelyssä ottaa pokaaleihin kylttejä!?! Murrrr...

Vasta kotona huomattiin kuinka petollinen kevätaurinko voi olla. Hannulta oli auringossa palanut huomaamatta koko pää ja minulta kärähti naama ja rintakehä. Seuraaviin kesän näyttelyihin täytyykin muistaa varustautua aurinkorasvalla. Ylihuomenna on vuorossa Tuurin kaikkien rotujen näyttely, johon sääennusteet povaavat tällä hetkellä täyttä hellettä. Aika kaivaa siis näyttelytelttakin naftaliinista :)

Muistakin Piparin pennuista omistajat ovat lähetelleet kivoja kuvia, joten laitan niitä myöhemmin tänne blogiin esille :)

Lauantai Kalajoella

Maanantai 5.5.2014 klo 15.37 - Sanna

Lauantai sujui taas koiranäyttelyn merkeissä, tällä kertaa olimme lähinäyttelyssä eli ryhmiksessä Kalajoella. Roihukin oli ilmoitettu, mutta se ehti pudottaa karvansa ihan tyysti, joten sen mukaan ottamista ei tarvinnut edes harkita. Beagleja oli ilmoitettu ihan mukavasti, 18 kappaletta ja koirat jakaantuivat kivasti kaikkiin eri luokkiin. Näyttelypäivälle keli oli kohtuullisen hyvä, vaikkakin kirkkaasta auringon paisteesta huolimatta melkoisen viileä. Eipähän onneksi satanut mitään. Olimme näyttelypaikalla jo hyvissä ajoin, kun beaglet olivat kehässä vasta puolenpäivän jälkeen. Ikäväkseni totesin, että muuten niin reipas Pömppis säpsähteli kuulutuksia. Niitähän sitten riitti, kuuluttajaksi oli nimittäin valittu henkilö, joka rakasti omaa ääntään ja katsoi oikeudekseen hölistä mikrofoniin kaikkea turhanpäiväistä ja kutsui jopa lapsia ihanasti mikkiin hihkumaan! Erityislisänä näyttelyssä soi kaiuttimista irlantilaista kansanmusiikkia taustalla koko ajan... Nyt oli järjestäjiltä päässyt pahasti unohtumaan, mitä ihmiset tulevat koiranäyttelyyn tekemään. Kivahan se olisi kuulla mitä tuomari esillä olevista koirista yleisölle kertoo, ellei joku einari samaan aikaan halua jakaa metsästyskokemuksiaan koko näyttelyväelle mikrofonin kautta. No, ei siinä mitään, nimittäin siihen mennessä kun Pömppiksen kehävuoro tuli, se oli jo ehtinyt tottua kuulutuksiin täysin ja leikki niiden aikana vapautuneesti kanssani kepinpätkällä. Siis jotain hyvääkin tässä erityisen ärsyttävässä ylimääräisessä kuuluttelussa ;) 

Pömppis kehässä

Pömppis 8,5 kk.

Pömppis esiintyi taas reippaasti kuten viime viikollakin. Nyt täytyy lisäksi todeta, että tuvassa koirien vapaassa käytössä seisova trimmauspöytä on vaikuttanut positiivisesti koirieni pöytäkäytökseen. Vaikka siinä ei mitään ongelmia ole koskaan ollut, ikinä aikaisemmin koirani eivät ole olleet näin rentoja pöydällä. Nyt kun ne kotona kiipeilevät trimmipöydälle edes takaisin omia aikojaan ja jopa nukkuvat siinä, siitä on tullut niille oikein mieluinen paikka. Jos Pömppis oli viikko sitten aivan liian pitkä beagleksi, se ei ollut sitä nyt. Erityismaininta tuli "hyvästä pyllystä", joka tosin jäi kirjallisesta arvostelusta pois. Kunniapalkinto napsahti siis tällä kertaa ja kun uroksissakin oli kunniapalkinnolla palkittu pentu, saatiin oikein kilpailu rotunsaparhaasta pennusta käytyä. Tuomari oli Pömppikseen mieltynyt ja Pömppärellasta leivottiin Rop-pentu. Arvostelussa "ihana temperamentti" saa hymyn huulille, pidän itse Pömppiksen luonteesta kovasti :)

Putkonen 23 kk

Putkonen on kerrassaan mainio tyyppi, mutta sen kanssa kehään mennessä saa varautua suunnilleen sirkustemppuihin. Nyt möyheä ulkokenttä oli niin kiinnostava, ettei Putkonen olisi malttanut seisoa paikoillaan nanosekuntia pitempään, vaan maan tonkiminen olisi ollut paljon hauskempaa. Isona uroksena sitä saa ihan tosissaan yrittää vääntää asentoon silloin kun se ei ole yhteistyöhaluinen. Hirmuisen hauskaa sillä taas oli kehässä ja se iloisuus huokuu siitä varmaan ulospäinkin. Oikein hyvällä arvostelulla Putkonen oli lopulta PU1 sertin kera.

Muru 17 kk

Murunkin mielestä pehmeä kenttä oli oivallinen kiitorata ja raviaskeleita se ei ainakaan junnuluokan yhteiskierroksella tainnut ottaa ainuttakaan. Kati kilttinä kuvasi koirat kamerallani ja kotona kuvia selatessani olen todennut, että ihan yhtä hukassa ne raviaskeleet taisivat olla vähän joka koiralla :D Olin ilmoittanut Murun junioreihin, vaikka nuortenluokkaan luulin ilmoittaneeni. Junnunarttuja taisi olla viisi kappaletta. Muru voitti luokan erinomaisella ja SA:lla. PN-kilpailuluokassa koiria oli neljä. Katin upea Klaara vei oikeutetusti voiton ja Muru tuli hyväksi kakkoseksi. Koska Klaaralla sertit on jo täynnä, sertti jaetiin Murulle. Putkonen oli tällä kertaa VSP, Katin Klaaran viedessä lopulta melkein koko näyttelyn voiton, se oli päivän päätteksi hienosti BIS-2 :) Kehäkuvat jälleen (c) Kati Heikkinen, kiitos!

Turistina meillä oli matkassa joukkomme uusin jäsen, Kisu, josta en ole vielä ehtinytkään kirjoitella. Kisulla on ikää nyt 4,5 kuukautta. Ensin näyttelypaikka vähän jänskätti, mutta ihan reippaasti pieni tyttö siellä käyttäytyi. Ja pitihän sitä tietysti vähän treenatakin :)

Fanta's Brand Red Riding Hood eli "Kisu"4,5kk (tässä tosin liian venytettynä)

Narun nokassa juoksuharjoitukset.

Ihan vaan istuskelemassa.

Taas viikon tauko näyttelyistä ja sitten ensi lauantaina suunnataan Seinäjoelle!

Näyttelykausi avattu!

Torstai 1.5.2014 klo 19.42 - Sanna

Nyt on meidänkin lauman näyttelykausi vihdoin startattu, eikä lainkaan hassummin tuloksin. Lauantaina olin Pyhäjärven ryhmänäyttelyssä Putkosen ja Murun kanssa. Hannunkin oli tarkoitus lähteä mukaan, mutta yksi uuhi näytti yöllä sellaisia merkkejä, että poikii päivän aikana (kuten sitten tekikin), joten Hannu joutui jäämään näistä kinkereistä kotimieheksi. Beagleja oli näyttelyyn ilmoitettu vain kuusi kappaletta, joista ystävien koiria Katin Poppis ja Erjan Siita. Kehä oli heti aamusta. Beaglekehä oli sisällä jäähallissa ja tietysti ilmojenvaltias antoi auringon paistaa ulkona täydeltä terältä ja kevätpäivä oli mitä parhain, joten ulkona olisi ollut huomattavasti lämpimämpi kehän paikka tällä kertaa. Putkonen esiintyi iloisesti ja vauhdikkaasti. Se oli ainut uros erinomaisella ja sa:lla. Tuomari toivoi koiraan enemmän kulmauksia, kuten minäkin, mutta piti erityisesti Putkosen liikkeistä (kuten minäkin ;)). Putkonen siis PU1 ja serti. Murun kehäesiintymiseen olen myös hyvin tyytyväinen. Se oli iloinen ja reipas itsensä. Murulle tuomari toivoi kauniimpaa päätä, eikä minulla siihenkään ole mitään vastaansanomista. Murullekin siis erinomainen ja sa. Paras narttu luokassa kilpakumppanina oli Erjan kunnioitettavassa iässä  oleva, 10-vuotias veteraani Siita. Muru oli tällä kertaa PN2 ja serti. Putkonen vei rotunsaparhaan tittelin, joten meillä oli pitkä päivä odotella ryhmäkehien alkua iltapäivällä. 

Muru ja Pyhäjärven serti kotipihassa ikuistettuna.

Ryhmäkilpailuiden aloitus sitten venyi ja venyi... Edellisen yön unet oli lampaiden takia jäänyt vähäisiksi ja minua väsytti ja palelsi. Koirien kanssa kävin moneen otteeseen ulkona lämmittelemässä ja autossakin istumassa. Siinä tuli taas hetkittäin mietittyä, mikä tässä harrastuksessa onkaan niin hauskaa. Ryhmäkilpailut alkoivat vihdoin ja viimein klo: 17 jälkeen eli järjestäjillä aikataulut menivät pieleen pahan kerran. Jossain kohtaa mutisin, että en olisi jäänyt kehiä odottamaan, jos olisin tiennyt siinä menevän seitsemän tuntia. Mutta ilo on koirat, jotka eivät pitkästäkään odotuksesta pahasti väsähdä. Varsinkin Muru on sellainen ilopilleri, että sen mielestä aina on hauskaa! Odottelu kannatti, ryhmäkilpailussa oli tällä kertaa seitsemän 6-ryhmäläistä. Kun suomenajokoira sijoitettiin toiseksi, olin ihan varma että kauniisti esiintynyt amerikankettukoira vie voiton, vaan senpä veikin meidän Putkonen! :) Näyttelyn kauneinta valitessa Putkonen sijoitettiin kolmanneksi, ei hullummin; tähän ryhmänäyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 530 koiraa. Kotimatka meni aivan hujauksessa, niin pöllämystyneen onnellinen olo minulla oli. Kotona heti töiden pariin ja illalla kymmenen aikaan vielä pesin Pömppiksen ja Wilsonin, jotka lähtivät sunnuntaina mukaan Vaasaan.

Putkonen BIS-3 ja palkintosaalis. Järjestäjille ruusuja tosi hienosta BIS-ruusukkeesta!

Sunnuntaina Vaasassa beaglet olivat kehässä aamulla eli se tarkoitti taas kukon laulun aikaan heräämistä lampolan töiden takia, että saatiin aamuhommat tehtyä ennen näyttelyyn lähtöä. Nyt Hannukin pääsi reissuun mukaan, sillä koko joukosta enää yksi uuhi oli karitsoimatta, eikä se näyttänyt tippaakaan siltä, että meinaisi synnytellä samana päivänä. 

Minua jännitti, koska Pömppis oli reissussa mukana ihan ekakertalaisena tarkoituksenaan osallistua pentuluokkaan. Jännitin aivan suotta, sillä Pömppis ei ollut näyttelypaikasta moksiskaan, vaan käyttäytyi iloisesti ja reippaasti koko ajan, vaikka ei koskaan aikaisemmin vastaavassa väen ja koirien paljoudessa olekaan ollut. Sen kehäesiintymiseen olen todella tyytyväinen, sillä Pömppärella esiintyi kuin kokenut kehäkonkari. (Perjantai-illat kennelpiirin näyttelytreeneissä eivät siis ole menneet hukkaan ;)) Vaan kunniapalkinto jäi saamatta. Pömppis on pitkärunkoinen, tiedän oikein hyvin, että sillä on pitkä lanneosa. Kuitenkin se on mielestäni aivan tunnistettavissa rotuisekseen ja kehäkäytös oli sen mukaista, että olisin sen KP:n sille mielelläni ottanut. No jokainen tietysti tyylillään. Wilsonille erinomainen, mutta suoran etuosan takia ei sa:ta. Sillä tosiaan on suora olkavarsi, mutta oletettavasti se ei viime kesästä ole suoristunut, jolloin sama tuomari palkitsi sen vara-sertillä. Murulle odotin kehästä tältä tuomarilta näiden jälkeen hyvää tai erittäin hyvää, sillä pitkärunkoinen sekin on. Ei se kuitenkaan pitkältä nyt näyttänyt ja erinomaisen sai, mutta ei sa:ta, sillä on vielä kesken kehityksen. Ei liene ihme, kun koira on vasta 17 kuukautta vanha. Eli ei meidän päivä tällä kertaa. Katin ihanainen Klaara oli Vsp.

Vaasan kehäkuvat (c) Kati Heikkinen. Kiitos Kati!

Pömppis ihan ekaa kertaa kehässä <3

Pömppis

Edellisen iskä, Wilson.

Muruliini Vaasan kehässä.

Näin sitä mennään...

Ulkomaalaiselta myyjältä löysin ihanan namipalapussin kaksivärisellä beaglella varustettuna, joten sehän oli pakko ostaa. Toivottavasti en onnistu hukkaamaan sitä ihan heti, sillä olen varsinainen mestari niiden kadottamisessa. Vaikka menestystä ei tullut, päivä oli tosi onnistunut. Olipas taas kerran mukavaa viettää päivä ystävien ja tuttujen seurassa ja vaihtaa ajatuksia koirista. Se on tämän harrastuksen suola, menestys silloin tällöin on vaan plussaa siihen päälle :) Vaasa on edelleen sisänäyttelyistä ehdoton suosikkini, Botnia-hallissa on aina hyvin tilaa ja isot kehät.

Mun uusi namipalapussi ja pikkuinen savibeagle.

Kotona meitä odotti lampolassa tuore äiti karitsansa kanssa eli juuri se uuhi oli poikinut, joka ei aamulla näyttänyt merkkiäkään aikeistaan. Nyt kevään uuhiryhmä on karitsointinsa suorittanut ja meno on kuin Piippolassa konsanaan, mää mää siellä ja mää mää täällä, yhteensä uuhia ja karitsoita on nyt himppasen vajaa 400 kappaletta. Lehmien poikimiset ovat parhaillaan menossa ja niitä on poikimatta reilu parikymmentä lehmärouvaa. Kesää kohti ollaan siis kovaa vauhtia menossa.

Näyttelyissä voi ottaa rennosti ;)

Tuusniemen reissu

Tiistai 26.11.2013 klo 13.10 - Sanna

Viime perjantaina pakattiin matkailuauto reissukuntoon ja suunnattiin Pohjois-Savoon Tuusniemelle. Matkaan lähteminen meni taas kerran niin myöhään, että perille näyttelypaikalle saavuttiin neljän tunnin ajon jälkeen vasta kymmenen kieppeillä illalla. Eipä siinä illaksi silloin tarvitse muuta suunnitella kuin koirien lenkittäminen ja sitten nukkumaan. Auto pysyi ihan kohtalaisen lämpimänä, mutta minä vilukissana palelin kuitenkin kolmen peiton alla suurimman osan yöstä. Unikaan ei tahtonut tulla millään ja vielä puoli kolmen aikaan yöllä luulin, että taidan valvoa samoilla silmillä aamuun asti. Seitsemän aikaan aamulla  herättiin ääniin, kun näyttelyn talkoolaiset tulivat töihin. Hyvin ehdittiin rauhassa nousta ja ulkoiluttaa koirat ennen kehän luo menoa. Tuusniemen taimitarha on mielestäni kiva paikka ryhmikselle ja siksi sinne viitsii ajella pitemmänkin matkan päästä. Lämmin halli ei ole, mutta asfalttipohjaisena ja tosi valoisana huomattavasti parempi vaihtoehto moneen muuhuun vastaavaan verrattuna. Tosin tällä kertaa asfaltti oli ikävästi aivan märkä, halli oli ilmeisesti pesty vasta edellisenä päivänä?

Beagleja oli ilmoitettu 19 kpl. Pitkästä aikaa saatiin Hannun kanssa yhteistyöllä kuvattua kaikki osallistuneet beaglet. Putkonen oli nuorten luokassa ja sen Jyväskylän väsähtänyt-väkisin-esiintyminen oli kuin kaukainen muisto vain! Nyt Putkonen oli normaalivireessään, virtaa riitti temppuiluunkin ja sillä oli kehässä tosi hauskaa. Putkosen esittäminen ei ole helpoin tehtävä kun se laittaa villivarsavaihteen päälle, mutta pääasia että koira nautti :) Tuloksena luokkansa voitto sa:lla. Paras uros kilpailuluokassa Putkonen sijoittui kolmanneksi. Ihan tyhjin käsin ei jääty, vaan Putkonen sai vara-sertin.

Muru kilpaili junnuluokassa kolmen muun nartun kanssa. Murun esiintymiseen olen tällä kertaa myös tosi tyytyväinen, se oli reipas ja liikkui iloisesti koko ajan, vaikka tuomari meitä melko paljon juoksuttikin. Murullekin luokkavoitto sa:lla ja lopulta PN-kehässä sijoittuminen ensimmäiseksi ja Murun toinen serti kotiin tuomisiksi. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi oikeutetusti ihastuttavan veteraaniuroksen, Murun ollessa siis VSP.
Muru pöydällä

Muru 12 kk

Beaglejen arvostelun loputtua kipaisimme nopeasti autolle vaihtamaan lämpimämmät vaatteet päälle ja vaihtamaan koiria. Beaglet pääsivät päiväunilleen ja seuraavana esiintymisvuorossa oleva Roihu näyttelyhihnan päähän. Pystykorvia oli 27 kpl. En tiedä mitä Roihu purennan tarkastamisessa tuomarissa säikähti tai miksi, mutta niin vaan kävi. Se oli kuitenkin tomerasti häntä pystyssä, kun tuomari ei sitä lähestynyt ja liikkui nätisti ja voitti luokkansa erillä ja sa:lla. Muutaman muun koiran kohdalla kävi samalla tavalla ja tuomari jo ääneen ihmetteli, että mikähän ihme hänessä saa tänään koirat kavahtamaan. Arvasin jo etukäteen, että PU-kilpailuluokassa Roihu tulee väistämään tuomaria ja niin valitettavasti tapahtui. Ymmärrettävästi   tuomarin ainut mahdollisuus oli jättää Roihu huonoimmalle sijoitukselle tämän takia eli vain kolmen uroksen saatua sa:n, Roihu oli siis PU3. Tuomari tykkäsi Roihusta todella paljon ja sanoikin myös yleisölle, että se olisi sijoittunut aivan toisin, jos olisi käyttäytynyt normaalisti. Harmittaa siis ihan mahdottomasti. Kehän ulkopuolella Roihu suhtautui vieraisiin ihmisiin kuten yleensä eli teki mielellään tuttavuutta, jos joku osoitti mielenkiintoa sitä kohtaan. Eipä auta muuta kuin kokeilla joskus uudestaan. Hieno arvostelu arvostamaltani tuomarilta sentään lämmittää emännän mieltä. Kehän jälkeen suunnattiin kotimatkalle väsyneinä.

Nyt vuorossa on muutaman viikon hengähdystauko näyttelyistä ennen messukeskuksen näyttelytriplaa ja ihan ajallaan, sillä kaksi peräkkäistä viikonloppua näyttelyissä yöpymisineen vaatii jaksamiselta veronsa. Messarin jälkeen vietetään pentulomaa ja edessä on muutenkin pidempi näyttelytauko talven takia. Ensi vuoden alkupuoliskon tuomaritietoja odottelen jo kovasti, jotta pääsisin suunnittelemaan meille näyttelylistaa.

Pömppärella on edelleen täällä meidän ilonamme, kun sopivaa sijoituskotia sille ei vieläkään ole löytynyt. Sen verran minun täytyy jo sijoituskodin hakuehtoihin lisätä, että Pömppis ei muuta ainoaksi koiraksi. Niin paljon se nauttii koirakavereiden seurasta.

Pömppärella (15 vkoa), isi Wilson, Pipari ja Muru kauneusunilla.
Pömppärella 15 vkoa.

Jyväskylän tulijaiset

Sunnuntai 17.11.2013 klo 19.09 - Sanna

Perjantaina pakattiin autoon Putkosen ja Roihun lisäksi näyttely- ja yöpymiskamppeet ja suunnattiin Jyväskylään. Erinäisten pohdintojen jälkeen päätimme yöpyä näyttelyä edeltävän yön hotellissa, ettei meidän tarvinnut ajella edestakaisin samaa matkaa lauantaina  ja istua autossa melkein seitsemää tuntia. Yövyimme hotelli Albassa, jonka sijainti Paviljongin suhteen oli mainio ja kivat lenkkireitit vieressä, mutta siinäpä ne hyvät puolet sitten olikin. Huone oli nimittäin niin kylmä, että nukuin yön pitkät kalsarit, fleecehousut, pitkähihainen paita ja poolovillapaita sekä sukat ja villasukat jalassa ja silti palelin! Ei juuri huvittanut aamulla mennä suihkuun kun kylpyhuone oli tasan yhtä kylmä. Noottia täytyy antaa myös kaapista löytyneestä ylimääräisestä tyynystä, jonka tyynyliina oli niin täynnä mustia hiuksia, että se ei ole kyllä pesukoneessa käynyt edellisen käyttäjän jälkeen, yök! Olisi sittenkin kannattanut nukkua asuntoautossa ja säästää hukkaan heitetyt hotellirahat.

Aamulla suunnattiin hyvissä ajoin näyttelypaikalle Paviljonkiin. Aikataulut eivät olleet meille suosiolliset, pystykorvien ja beaglejen arvostelu oli aikisten mukaan jotakuinkin päällekkäin ja kehät kaukana toisistaan. Valmistauduimmekin siihen, että Hannu esittää Roihun ja minä Putkosen. Sovimme, että kipitän vikkelästi pystykorvakehälle heti kun beaglekehältä pääsen, toiveissa siis että josko kuitenkin ehtisin Roihun kanssa itse kehään. Putkonen oli näyttelypaikalla alusta asti erittäin flegmaattinen, eikä siis ollenkaan oma itsensä. Sen verran ahdasta oli etten mahtunut liikuttelemaan sitä käytävällä juuri ollenkaan ja kehässä se oli suorastaan perässä vedettävä ja esiintyi ilottomasti. Mistä lienee nyt kiikasti, koska viimeksi Seinäjoella se ennen kehää tarjosi minulle osaamiaan temppuja ja oli iloinen ja hauska oma itsensä, joten tuntuu hassulta, jos Putkonen nyt olisi reagoinut hallinäyttelyyn näyttelypaikan takia kummallisesti? Laatuarvostelussa Putkoselle EH ja tuomarin sanoin: "He's basically a nice dog but unfortunately too fat at the moment." Eli kotiin ja dieetille :D Beaglet jäi sitten valitettavasti siitä eteenpäin minulta näkemättä, kun kiirehdin heti pystykorvakehälle. Siellä oltiinkin lopulta aikataulussa niin paljon jäljessä, että olisin aivan hyvin ehtinyt katsoa ja kuvata beaglet. Harmitti. Oikein hyvä mielikuva ei jää tuomarista, joka vähän väliä pitää tupakkatauon ja kehä seisoo. Pystykorvia oli 14 kappaletta, joista peräti seitsemän oli nuortenluokan uroksia. Roihulle laatuarvostelussa erinomainen. Kilpailuluokkaan tuli kolme koiraa erinomaisella ja neljä erittäin hyvällä. Roihu sijoittui kolmanneksi, vain ensimmäiselle luokassa SA.

Ostoksia tuli tehtyä näyttelystä suunniteltua enemmän. Tarkoitus oli ostaa uusi kankainen kevythäkki, sillä kotoa lähtiessämme totesimme entisen mystisesti kadonneen jonnekin. (Varmaan se löytyy pian jostain kummallisesta paikasta. Jääkaappiin se ei sentään mahdu...) Uusi kevythäkki hankittiin siis kadotetun tilalle. Näyttelyä sponssanneella Planet Pet Societylla oli hyvä myyntistandi, josta ostettiin koirille kolme muovista kaukalopetiä, jotka olivat vain 10 €/kpl eli tosi halpoja, muutama ihana ja edullinen lelu sekä pakastekuivattuja nameja kotiin tuomisiksi.

Reissun jännittävin ja tärkein tulijainen tarttui matkaamme pitemmän taipaleen takaa. Putkosen kasvattajalle Katerinalle syntyi heinäkuussa pentue, josta meidän pentua ehdittiinkin jo kovasti odotella. Sopivasti pentu matkasikin Suomeen pietarilaisen näyttelymatkaajan mukana; kyllä koiraihmiset ovat ihanan avuliasta porukkaa. Virallisemmin pikkuherra on nimeltään Art-Fantasy Maxi Drive. Kutsumanimi on vielä tällä hetkellä mietintämyssyssä. Pentu on luonteeltaan uskomattoman reipas, se ei tunnu olevan maiseman tai lauman vaihdoksesta moksiskaan. Yksinkertaisesti siis ihana! Mikäli kohdalle sattuisi sopiva ja yhteistyökykyinen sijoituskoti jostakin lähistöltä, voisin harkita tämän pennun sijoittamista ;)

Art-Fantasy Maxi Drive 17 vkoa

Sohvalle pääsee jo sujuvasti itse, Pömppis yrittää ihan tosissaan perässä, mutta ei vielä onnistu...

Uudet ystävät ja uusi kissavinkulelu näyttelytuomisina.

Pömppiksestäkin yksi söpöilykuva :)

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja pitkälle sunnuntai aamuun meillä riehui Eino- myrsky. Unet karisivat silmistä aamulla kertaheitosta kun rupesin päästämään koiria tapani mukaan aamupissalle. Ehdin päästää Roihun, Murun ja pennut ovesta ulos, ennenkuin tajuntaani iski, että nyt tielle on vähän turhan hyvät näkymät! Osa piha-aidasta oli tuulen riepotuksessa kaatunut ja isosta koivusta yksi haaroista katkennut. Onneksi sain koirat heti takaisin sisälle ja sitten vain hihnassa hoitamaan pissatuksia. Riittää siinä hommaa tällä laumalla, vaikka osa ulkoilee kauniisti irrallaan ilman aitaakin. Toisellekin puolelle pihaa oli yksi koivu katkennut ja tietysti aidan päälle. Onneksi verkkoaita oli mennyt vain vähän lakoon, eikä kärsinyt yhtä suurta vahinkoa kuin puuaita, jota korjatessa Hannulla menikin aamupäivä. Onneksi aita on nyt taas kunnossa, jälleen kerran oli puhetta siitä, että jos piha-aluetta päästään aitaamaan lisää, siitä aidasta tehdään pomminkestävä.

Tälläinen näky meitä aamulla odotti.

Visiitti Pohojanmaan lakeuksilla

Tiistai 22.10.2013 klo 20.13 - Sanna

Talvi yllätti saapumalla Keski-Pohjanmaalle perjantain ja lauantain välisenä yönä kerta rykäyksellä. Onneksi autossa oli jo talvirattaat alla, niin pieni tuiskukaan ei haitannut ja ehdimme lauantaina ajoissa Seinäjoelle. Päivä vietettiin koiramaisissa merkeissä Seinäjoen KV-näyttelyssä parin kuukauden näyttelytauon jälkeen. Areenalla oli ahdasta, niinkin kovasti, että jätettiin paikalle otettu toinen näyttelyhäkki kasaamatta ja koirat saivat sulassa sovussa mahduttautua yhteen ja samaan häkkiin. Mukana oli Putkonen, Wilson ja Muru. Ensimmäistä kertaa esitin pojat eri luokissa, Wilsonin nuorissa ja valmiimman Putkosen avoimessa luokassa, jotta pystyin viemään ne kehään itse. Wilson oli nuorten luokassa ainoa uros ja se sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sa:n.  Putkosella tuntui olevan mitä lie tervaa tassuissa, kun kehässä sitä sai lähes maanitella eteenpäin. Putkonen oli avoimessa luokassa toinen ja lopulta paras uros kolmonen. Hannu pääsi narun jatkoksi paras uros kehään ja pokkasi Wilsonin kanssa ykkössijan. Wilsonille kotiintuomisiksi serti ja ensimmäinen Cacib. Putkonenkaan ei jäänyt ihan ilman mitään, vaan se sai vara-sertin.

Putkonen PU3 vara-sert

Wilson sert, cacib & Rop

Murulle tämä oli toinen esiintyminen junnuluokassa ja sen takia olin jo vähällä menettää yöuneni, niin paljon minua jännitti. Muruhan päätti kesän ahkeran pentuluokissa pyörähtelyn jälkeen ettei vieraiden ihmisten tarvitse katsoa sen hampaita tai mitata sitä. Onneksi kuulin reilu viikko sitten Keski-Pohjanmaan Kennelpiirin Kannuksessa järjestämistä näyttelyharjoituksista. Perjantai iltana kävin Murun kanssa ensimmäisen kerran vähän treenaamassa ja jo yksi käynti teki merkittävän eron hampaiden katsomisen suhteen. Kehäesiintyminen sujui lauantaina ongelmitta ja Murulle junioriluokan voitto sa:lla. Koska ilmoitettuja koiria oli paljon poissa, paras narttu luokassa oli lopuksi vain kaksi koiraa. Erittäin iloinen yllätys oli Murun sijoittuminen ensimmäiseksi. Ja Murulle siis ensimmäinen serti, cacibia se ei junnuna voinut ottaa vastaan. Rotunsa paras valittiin lopulta Wilsonin ja Murun väliltä. Odotetusti Wilson voitti. Ryhmäkehässä käytiin pyörähtämässä ja tultiin valituksi kuuden joukkoon jatkoon, mutta sijoituksille ei nyt ylletty. Palkinnoksi saadulla FinDogsin lahjakortilla maksettiin osa Murulle ostetusta ihanasta, vaaleanpunaisesta blingbling-kaulapannasta, jota Wilson joutui nöyryyttävästi sovittamaan, Murun jo kuorsatessa autossa. 

Muru sert & Vsp

Pönqvist muutti viikonloppuna ikiomaan kotiinsa Vantaalle ja sai nimekseen Sulo. Onneksi Pömppärella ei ole vielä lähtenyt mihinkään, muuten minuun olisi iskenyt pahanlaatuinen tyhjänpesänoireyhtymä. Pömppärella on saanut huomiota nyt sitten kahden edestä, siitä taitaa tulla varsinainen lellipentu, mutta kun se vaan on niin ihana! Sunnuntaina kaivelin harjisten vaatevarastoja ja löysinkin Pömpsykälle sopivan fleecehupparin. 

Pipari on nyt tänään astutettu ja aion pitää seuraavat neljä viikkoa sormet ristissä, että seurauksena olisi pennuntuoksuinen joulu. Mikäli Pipari tulee kantavaksi, pentueen laskettuaika on jouluaattona. Neljän viikon päästä voidaan ultralla käydä tarkistamassa, oliko meillä onni matkassa. Edessä piiitkän, pitkän tuntuiset neljä viikkoa...

Piipahdus Kalajoella ja pentukuulumisia

Sunnuntai 18.8.2013 klo 20.43 - Sanna

Eilen pidimme pienen tauon pentulaatikon reunalla istumisesta (äitini tuli meitä siinä tuuraamaan) ja kävimme Kalajoella ryhmänäyttelyssä Murun ja Putkosen kanssa. Beagleja sinne oli ilmoitettu vain kuusi kappaletta. Onneksi pakotin Hannunkin kotoa lähtiessä laittamaan takin päälleen, koska perillä tuuli niin, että tukka meinasi lähteä päästä ja oli tosi kylmä. Beaglet olivat kehässä viimeisenä rotuna ja arvostelu oli pysynyt hyvin aikataulussa, joten emme joutuneet kovin pitkään odottelemaan arvostelun alkua. Putkoselle eri ja sa ja sen serttitili karttui taas yhdellä sertillä. Muru oli nyt ensimmäistä kertaa junioriluokassa. Murun kehäesiintymistä jännitin tosi paljon, sillä Murua mittaaminen vieraan ihmisen toimesta on ruvennut jänskättämään kamalasti.Tuomari kiinnitti heti huomionsa Murun hieman löysiin alaluomiin ja sanoikin arvosteltuaan, että niiden takia laatuarvostelusta Murulle vain erittäin hyvä. Putkonen olikin lopulta ainut eri:n ja Sa:n saanut beagle, joten rotunsa paras siitä tuli automaattisesti. Ryhmäkilpailut aloitettiin heti, kun 6-ryhmän rodut oli arvosteltu ja oli ihanaa ettei meidän tarvinnut jäädä vesisateeseen värjöttelemään. Putkonen sijoittui ryhmässä toiseksi, suomenajokoiran kohottua kirkkaimmalle sijalle. Pienoinen pettymys oli, että ryhmäsijoituksista palkintona oli vain ruusuke ja pokaali, edes pieni ruokapussi tai vaikkapa puruluupakkaus olisi lämmittänyt mieltä. 

Putkonen RYP-2 Kalajoen ryhmiksessä. Ja tosiaan tuo kamala harakanpesä päässäni on tihkusateen ja julmetun tuulen ansiota.

Pentujen takia kokemani stressi on helpottanut huomattavasti parin viimeisen päivän aikana. Pikku "possut" kasvavat hienosti ja voivat toden totta pulskasti. Päiväkasvut ovat parhaimmillaan ollet jopa 100 grammaa ja eilen iltapunnituksessa painoa oli molemmilla reilusti 700 gramman päälle. Tellervo on edelleen aivan ihana emä ja se hoitaa lapsensa tunnollisesti. Ja pennut, ne ovat super ihania! Pentujen oma kuva-albumi löytyy TÄÄLTÄ.

Poika, kuvassa 5 vrk vanhana.

Tyttö, 5 vrk. Oikea Miss Virtahepo :D

Onhan se vähän pulska ;)

Näyttelyitä, pentujen odotusta ja määkijöitä

Perjantai 9.8.2013 klo 19.55 - Sanna

Viime viikonlopun näyttelypäivät onkin vielä ruotimatta. Sää suosi meitä lauantaina ja sunnuntaina, aurinkoa saatiin täys laidallinen ja hellelukemiinkin päästiin helposti. Lauantaina reissattiin Iisalmen Kv-näyttelyyn Wilsonin kanssa. Taisin käräyttää auringossa hartiani viimeisen kerran tälle kesälle siinä kehän laidalla Wilsonin vuoroa odotellessa. Wilson esiintyi tällä kertaa suht kivasti, ihan ilman nameja tai leluja. Kai sen uskottava, että minulla on nyt ensimmäistä kertaa koira, joka ei kehässä tarvitse pihvin paloilla tai leluilla houkutella esiintymään tai palkata koko ajan. Ihan kivaa :) Laatuarvostelussa Wilsonille erinomainen ja lisäksi SA. Parasta urosta valitessa Wilson oikeutetusti jäi toiseksi, mutta iloksemme serti kuitenkin saatiin, kun PU1:llä sertit oli jo kasassa. Näyttelyssä valittiin myös Royal Canin rop-juniori joka rodussa, tuomari valitsi Wilsonin rop-junnuksi kun oltiin sievän juniori nartun kanssa vastakkain. Oikein hyvä päivä meillä siis oli :)

Näin sitä mennään.

Wilsonin kanssa Iisalmen kehässä.

Sunnuntai aamuna suunnattiin Haapajärvelle ja keli oli heti aamusta lauantaista kuumempi. Onneksi Hannu nosti teltan auton kyytiin, sen suoma varjo oli taas kerran varsinainen päivän pelastaja, kun koko ajan aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Haapajärvelle olin ilmoittanut pelkästään Putkosen. Muru pääsi mukaan muuten vaan viihtymään. Beaglet oli kehässä heti aamusta. Loppu tulemana Putkonen Rop, Katin Poppis Vsp ja Katin Ruska Rop-Vet, joten jäätiin yhdessä odottelemaan iltapäivän ryhmäkilpailuja. Muru sai uuden ihanan ystävän Katin Valo labbiksesta, kyllä ne painivat ja pureskelivat toisiaan päivän aikana :D Ryhmäkehässä Putkonen sijoittui toiseksi. Sijoituskuvan ottaminen olikin sitten varsin haasteellistasta, Putkonen kun päätti vakaasti olla seisomatta ainakaan neljällä jalalla yhtä aikaa. Tämmöinen kuitenkin saatiin otettua.

Haapajärven RN Putkonen RYP-2

Putkonen 14 kk. Kuva: Erja Rintala

Tellervon kanssa käytiin tiineysröntgenissä maanantaina. Kolme kalloa ja selkärankaa näkyi kuvassa selvästi ja olen tosi iloinen ettei siellä olekaan sitä aluksi pelkäämääni yhtä ainokaista pentua, joka pääsisi kasvamaan aivan liian isoksi. Malttamattomina pentuja odotellaan syntyväksi. Tänään vuorokausia ensimmäisestä astutuksesta on 62 ja odottavan kasvattajan aika alkaa käydä tooosi pitkäksi. Tänäänkin ruoka on äitikoiralle maistunut, eikä synnytyksestä näy vielä merkkiäkään.

Maatilan kanssa eletään vahvasti muutoksentuulissa. Meistä tuli eilen ihan oikeasti lampureita, kun navettaan, joka jatkossa on puoliksi lampola, muutti näin aluksi 70 suomenlammas uuhta ja uuhikaritsaa. Opettelua meillä riittää uuden tuotantosuunnan kanssa paljon, mutta onneksi lammas eläimenä on meille jo jonkin verran tuttu lemmikkilampaidemme kautta. Uudet tulokkaamme ovat hieman arkoja, joten kesytystoimenpiteinä ollaan jo istuskeltu hyviä toveja lampolan lattialla syöttämässä uteliaimmille määkijöille leipää kädestä. 

Mää-mää siellä ja mää-mää täällä, vihdoinkin mää-mää myös meillä Korpelassa :)

Hellepäivä Pihtiputaalla

Maanantai 29.7.2013 klo 15.01 - Sanna

"Joka perseensä nostaa, se paikkansa menettää." Pätee meidän Murun seurassa. Näyttelytuoli ei pitkään ole tyhjä, kun Muru sen huomaa.

Saatiinhan se kesäkin vielä hetkeksi takaisin. Helle helli meitä ihan kunnolla sunnuntaina Pihtiputaan ryhmänäyttelyssä. Beagleja oli sinne ilmoitettu 14 kappaletta, joista meidän osuudesta vastasivat Muru ja Putkonen. Muru oli jälleen kerran ainokainen pentuluokan koira. Ja jälleen kerran tuomari tykkäsi Murusta kunniapalkinnon ja Rop-pennun arvoisesti.

Muru kehässä. (Kuva: Kati Heikkinen)

Tämä olikin nyt sitten Murun viimeinen näyttely pentuluokassa. Kasvattajien iloksi otimme eilen kotona Murusta kuvan palkintoineen. Taustan valinta oli vähän väärä, kun Murua ei meinaa seinästä erottaa ja yksi pokaalikin oli kuvasta unohtunut, mutta eiköhän tästä se menestyksenmaku välity ;) Muru itse ei pokaaleistaan perusta, mutta näyttelyihin reissaaminen siitä on hauskaa.

Muru ja pentuluokasta saadut palkinnot.

Putkonen (Kuva: Kati Heikkinen)

Uroksia oli peräti yhdeksän, joista junnuluokassa kaksi. Putkonen on nyt vihdoin oppinut, että kehässä ravataan (eikä tehdä vauhdissa sirkustemppuja). Putkoselle laatuarvostelussa erinomainen ja kilpailuluokassa voitto sa:lla. Paras uros luokassa oli neljä koiraa, joista Putkonen sitten lopulta vei voiton ja serti siis saatiin kotiin viemisiksi. Rotunsa parhaaksi valittiin narttujen paras ja Putkonen oli tällä kertaa VSP.

Äitini kävi taas eilen päivällä kotiin jääneitä koiria viihdyttämässä ja päästämässä ulos pissalle. Soitti sitten meille näyttelyyn ihmeissään, että miten Tellervo ja Viivi olivat pihalla, kun hän tuli meille?! Mehän emme ikinä jätä koiria pihalle (vaikka koko piha on aidattu), jos emme ole kotona. Paljastui sitten, että koira neitoset olivat nojailleet keittiönikkunaan, jonka haka oli jostain syystä jäänyt auki ja Viivi ja tuleva äitikoira olivat sitten ikkunan auettua loikanneet siitä ulos. Pihaporttikaan ei ollut ollut haassa, joten onneksi tytöt eivät olleet lähteneet seikkailemaan mihinkään, vaan olivat tyytyväisinä ottaneet aurinkoa ihan omassa pihassa...

Kävin Tellervon kanssa torstaina toisella herpes-rokotteella ja eläinlääkäri halusi uteliaisuuttaan kurkata ultralla Tellervon pentumahaan. Kaksi "pentukuplaa" näkyi heti monitorissa, joten odottelemmekin siis yhden sijasta kahta pentua. Lopullista määrän tarkistusta mennään tekemään viikon päästä. Tellervolle on varattu aika tiineysröntgeniin ensi maanantaille.

Tellervolla olisi koko ajan nälkä. Normaalia tämmöinen vähän väliä keittiötasojen tarkastaminen ei sille ole.

Tässä mahakuva eiliseltä (jossa Tellervo katsoo haikeasti jääkaappia :D). Vuorokausia ekasta astutuksesta  50.

Ylivieskan ja Tornion KV:t

Maanantai 22.7.2013 klo 18.49 - Sanna

Viikonloppu meni hurahtaen taas kehän laidalla ja vähän kehässäkin. Lauantaina aloitettiin "kotinäyttely" Ylivieskasta. Sää suosi sen verran ettei sentään satanut, muuten hyistä keliä oli vaikea heinäkuiseksi edes kuvitella. Muru oli taas ainoana pentuna KP:n saatuaan itse oikeutettu Rop-pentu. Putkoselle ja Wilsonille molemmille erinomaiset Sa:lla ja kilpailuluokassa Wilson jäi Putkoselle toiseksi. Parasta urosta valitessa voiton vei Tiian ja Merjan komea Luca. Putkonen PU2 vara-sertillä ja Wilson PU3. Pääsimme siis ajoissa lähtemään kotiin. Kotona sitten pakkailimme auton valmiiksi Tornion reissua varten. Tornioon olin ilmoittanut Murun ja Wilsonin.

Ylivieskassa molemmat pojat olivat sattuneet samaan kuvaan. Apuhandlerina taas kerran Kati :)

Ties mikä pöpö minua yritti painaa petiin ja olin tosi huonovointinen perjantai illan ja koko lauantain. Harkitsin jo siitä syystä Tornion näyttelyn jättämistä väliin pitkän matkan takia, mutta illalla päätimme kuitenkin lähteä pohjoiseen ajamaan. Saavuimme näyttelypaikalle vasta reilusti kymmenen jälkeen illalla. Järjestäjät olivat fiksusti kyltein osoittaneet asuntoautoille sopivan yöpymispaikan. Siitä ruusuja heille! Kun koirat oli lenkitetty, kävimme nukkumaan ja laitoin herätyksenkin soimaan vasta kahdeksalta, kun beaglet oli arvioitu aikataulussa kehään vasta ennen puoltapäivää. Nukkumisesta ei sitten puoli seitsemän jälkeen tullutkaan yhtään mitään, kiitos erään parkkikselle majoittuneen toverinäyttelykaravaanarin. Näillä matkaajilla oli mukanaan lauma kääpiökoiria, jotka he silloin aamulla laittoivat ulos autosta pihalle aitaukseen räkyttämään. Ja kyllä, siellä ne pikku mussukat louskuttivat lähes taukoamatta koko sunnuntai aamun. Veikkaanpa etten ollut ainoa paikalla yöpyjä, jota v*tutti rankasti painaa tyynyä korville ja yrittää nukkua siinä metelissä. Asuntoautojen seinät ovat oikeasti ääneneristykseltään paperin luokkaa. Ilmeisesti kyseiset koirien omistajat ovat räksytykselle kuuroja kun se ei kerran heitä itseään kiusannut niin paljoa, että olisivat tehneet siitä lopun. Älliäkään ei sen vertaa löytynyt, että olisivat ajatelleet meitä muita, joita jatkuva haukkuminen saattoi häiritä. Lienee tarpeetonta sanoa, mutta kovin hyvää kuvaa eivät harrastamastaan rodusta tai ihmisistä sen parissa jättäneet.

Torniossa Wilson Vsp, sert.  Rop ja cacib Cardiem World Of Colours (omistaja: Satu Laitinen) Tuomarina Hannu Talvi.

Kehässä arvostelut olivat sujuneet niin reippaaseen tahtiin, että harvinaista kyllä, arvostelut alkoivat jopa pikkuisen aikataulusta edellä. Kilpakumppaneita oli tällä kertaa myös Ruotsista. Tuomari tuntui pitävän Murusta kovasti. Muru siis jälleen KP ja ainoana pentuna Rop-pentu. UroksissaWilson oli junnuluokassa ainoa ja se sai erin ja SA:n. Parasta urosta valitessa olikin sitten iloinen yllätys, kun tuomari sijoitti Wilsonin ykköseksi. Esiintyminenkin sujui tällä kertaa astetta rauhallisemmin; Wilsonilla taisi olla välillä kaksikin jalkaa maassa yhtä aikaa. Nartuissa käytiin tiukka kilpailu ja Katin Klaara sijoittui PN-kehässä toiseksi. Rotunsa parasta valitessa Wilsonista tehtiin VSP, kuten olin arvellutkin. Se sopi meille erinomaisesti. Ehdimme hyvissä ajoin Haaparannan puolelle Ikeaan, sen jälkeen kun ensin kävimme Katin, Helkan ja Kallen kanssa ABC:llä syömässä. Ruotsin puolella ostoksilla vierähtikin aikaa sitten niin paljon, että olimme eilen kotona vasta puoli kymmenen aikoihin illalla. Kiva reissu jälleen kerran, kannatti lähteä :)

Näyttelytunnelmissa tauon jälkeen

Keskiviikko 17.7.2013 klo 14.17 - Sanna

Näyttelytauon lisäksi minulla näyttää olleen reilun kuukauden verran taukoa myös kotisivujen päivityksestä. Jospa se asia tulisi nyt korjattua kerta heitolla, kun heinäkuun näyttelyrumba on alkanut. Tässä kuussa käymmekin peräti kuudessa näyttelyssä. Aloitimme kierroksen viettämällä viime viikonlopun Oulussa. Oulun Virpiniemessä oli perjantaina ryhmänäyttely ja lauantai että sunnuntai kului Äimänraution raviradalla kansainvälisissä koiranäyttelyissä. Jännitin tätä reissua sen takia, että Murukin pääsi nyt ensimmäistä kertaa kehään. Muru on muuten jo aikamoisen kokenut näyttelyissä kävijä; näyttelypaikan vilinään se on jo tottunut kierreltyään mukanamme seuraneidin virassa ennenkuin sillä ikä riitti pentuluokkaan. Murun lisäksi olin ilmoittanut Wilsonin ja Putkosen. Myös Viivin oli tarkoitus osallistua Kv-näyttelyihin, mutta korvatulehduksen takia se joutui jäämään valitettavasti kotiin.

Murulla pitäisi olla ihan oma tuoli kehän laidalla istuskelua varten.

Wilson

Perjantaina huristelimme kotoa Virpiniemeen. Ilma oli jokseenkin hyvä ja näyttelyseura erinomaista kun Kati oli lasten ja koirien kanssa paikalla. Beaglet tuomaroi Harto Stockmari. Muru oli pentuna kehässä tietysti ensimmäisenä. Sen esiintymiset sujuivat mielestäni kaikkina päivinä ihan kivasti, varsinkin kun otetaan huomioon kuinka kamalan laiska olen koirien kanssa treenaamaan näyttelyjuttuja. Yleensä se tapahtuu niin, että näyttelyä edeltävänä iltana otan muutamat toistot pöydällä olosta, hampaiden katsomisesta ja mittaamisesta. Muru sai niin perjantaina, lauantaina kuin sunnuntainakin kunniapalkinnon ja ainoana pentuna oli siten automaattisesti myös Rop-pentu joka päivä. Kuvia Murun kehäesiintymisistä ei juuri ole, kun Hannu oli junnupoikien kanssa valmiina odottamassa, että saa vaihtaa minulle lennossa seuraavan koiran kehään.

Muru kehässä ensimmäistä kertaa ja minua jännittää ;)

Kati esittikin Wilsonin perjantaina ja lauantaina silloin kun molemmat pojat olivat kehässä yhtäaikaa. Wilson pisti kehähommat joka päivä nyt aivan ranttaliksi. Se on koiristamme ainoa, joka ei näyttelyissä välitä mistään nameista. Kokeilimme sen palkitsemista kehässä lelulla ja pikkuisen kiihkeämpänä kaverina Wilson kiihtyi leluista sellaisille kierroksille, että jouduin toteamaan ettei sekään ollut ehkä paras idea. Olisi nimittäin kiva, jos koira ei olisi kehässä koko ajan kuin lentoon lähdössä. Nyt minun pitääkin kuumeisesti koittaa ennen ensi viikonloppua keksi millä saisin motivoitua Wilsonin esiintymään...

Perjantaina molemmat pojat saivat laatuarvostelussa erinomaisen. Kilpailuluokassa Wilson voitti Putkosen, joka sijoittui toiseksi ja jäi ilman Sa:ta. Wilson oli paras uros kera sertin ja Katin ihanainen Klaara paras narttu samoilla höysteillä. Lopulta tuomari valitsi Wilsonin rotunsa parhaaksi. Loppukilpailuissa oli yhdistetty ryhmä 4 ja 6. Wilsonille ei ryhmässä sijoitusta tällä kertaa. 

Perjantaina VSP, SERT Fonteposca's Angel Face (om. Kati Heikkinen, Anne Vitikainen)  & ROP, SERT Wilson Xandrina

Menimme yöpymään Nallikarin leirintäalueelle, jota meille oli useampi henkilö suositellut. Onneksi Kati vinkkasi jo viikolla varaamaan autolle paikan etukäteen, sillä kun perjantai iltana pääsimme perille respassa olikin ilmoitus, että kaikki paikat ovat täynnä. Minulla ei ole juurikaan aikaisempaa kokemusta leirintäalueista ja Nallikari yllätti minut positiivisesti. Vaikka alue oli tosiaan aivan täynnä, illalla paikka hiljeni ajoissa ja aamulla saimme nukkua rikkumattomassa hiljaisuudessa mukavan pitkään. Normaalisti nimittäin herään kaikkiin pienimpiinkin ääniin autossa yöpyessä ja osaan siksi arvostaa rauhallisen yöpymäpaikan korkealle :) Lenkkireititkin oli oikein mukavasti siinä hollilla ja koirien kanssa ulkoilut hoituivat meren rantaa myötäillen.

Lauantaina beaglejen arvostelu oli vasta iltapäivän puolella, eikä meillä ollut siten mitään syytä kiirehtiä Äimänrautioon. Hieman ennen puolta päivää seisoimme näyttelypaikalle vievässä ruuhkautuneessa autojonossa niin pitkään, että hieman jo huolestutti ehdimmekö lopulta kehään ajoissa. Kun sitten jouduimme vielä jättämään auton todella pitkälle, tuli taas kiiteltyä viime vuonna hankittuja näyttelykärryjä hyväksi hankinnaksi! Loppuseltaan ehdimme odotella beaglejen arvostelun alkua parikin tuntia kun kehä oli reippaasti myöhässä. Eipä se haitannut mitään kun paikalla oli monia ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa on aina yhtä hauska seurustella. Telttakin pistettiin pystyyn siinä vaiheessa, kun ilmojen haltija päätti roiskaista päälle vettä. Onneksi sade loppui sopivasti juuri kun beaglejen arvostelu alkoi.

Lauantaina beaglet arvosteli Paavo Mattila. Murulle kunniapalkinto ja siten se oli Rop-pentu. Molemmille pojille erit ja kilpailuluokassa SA:t. Putkonen voitti luokan ja Wilson tuli kolmanneksi. Parasta urosta valitessa Putkonen korjasi potin olemalla ykkönen ja Wilson sijoittui neljänneksi. Saatiin vihdoinkin Putkosen sertitili avattua :) Vaikka kaikki koiramme ovat minulle rakkaita, jotkut vaan ovat vielä toisia rakkaampia. Putkonen on yksi näistä "lempilapsistani" ja sen kohdalle osunut menestys tuntuu senkin takia erityisen hyvältä. Harmi vaan, että cacibia emme voineet ottaa vastaan, Putkosella puuttuu vielä siihen vaadittavasta vähimmäisiästä puolitoista kuukautta. Katin Klaara oli taas paras narttu, joten koiramme olivat lopulta vastakkain. Putkosesta leivottiin Rop ja saimme siis jäädä odottelemaan ryhmäkilpailuja. Minulta pyydettiin Murua ja Putkosta kehän loputtua pidettävään tuomarikollegioon. Harmillisesti kävi kuitenkin niin, että kehä venyi niin pitkälle, että 6-ryhmää kuulutettiin jo kokoomakehään. Koirani eivät siis ehtineet osallistua kollegioon, niin mielenkiintoinen kokemus kuin se olisi ollutkin. Ryhmäkehässä Putkonen esiintyi mielestäni kivasti. Jännitys kohoaa siinä vaiheessa kummasti, kun tuomari on valinnut koiran kuuden jatkoon jäävän joukkoon. Hyvin kävi ja Putkonen sijoittui ryhmässä neljänneksi portugalilaisella tuomarilla. Mahtava päivä siis kerrassaan :)

Lauantaina VSP, SERT,CACIB Fonteposca's Angel Face & ROP, SERT, RYP-4 Art-Fantasy Emelian Pugachov

Autoon piti tietysti ostaa koirille taas uusia leluja, kun näyttelypaikalla niitä saa edullisemmin yhdeltä myyjältä kuin kaupasta. Muru ja ihana uusi pörrövinkukäärme.

Sunnuntai aamuna Murua vielä väskättää.

Sunnuntaina beaglet arvosteltiin kehässään vihon viimeisinä, joten aamumme sujui taas verkkaisesti. Näyttelypaikalle saavuimme hieman puolen päivän jälkeen. Ensin näytti siltä, että joudumme jättämään automme edellisen päivän parkkialuetta vieläkin pidemmälle, päätimme sitten välissä ajaa Mäkkärin kautta hakemassa sieltä evästä ja paikkoja oli sillä aikaa vapautunut aivan näyttelyalueen vierestä. Sunnuntaina beaglet arvosteli Markku Kipinä. Muru sai jälleen kivan arvostelun, KP:n ja oli Rop-pentu. Kehä oli raviradan kaviouralla ja koirani liikkuivat siinä huomattavasti paremmin kuin lauantain nurmialueella. Putkonen voitti luokan jälleen SA:lla. Wilsonille tällä kertaa vain EH. Muita SA:lla palkittuja uroksia ei sitten ollutkaan, joten Putkonen oli paras uros ilman sen kummempaa kilpailua. Cacibista jouduimme taas harmillisesti kieltäytymään, vaikka kehäsihteeri sitä meille tarjosikin. Nartut voitti suloinen Boni. Rotunsa parhaaksi valittiin toistamiseen Putkonen ja fiilikset oli tietysti korkealla.

Sunnuntaina ROP, SERT, RYP-4 Art-Fantasy Emelian Pugachov & VSP,CACIB Starmaid's Touch Of Ebony (om. Eila West)

Ryhmäkilpailuiden alkua emme joutuneet odottamaan kovin pitkään. 6-ryhmän otti unkarilainen herra. Taaskaan minulla ei ollut sen suurempia odotuksia ja kun Putkonen valittiin taas kuuden jatkoon menevän joukkoon, jännitin ihan kamalasti kätelläänkö meidät kehästä pois. Niin siinä vaan sitten kävi, että Putkonen sijoitettiin toisen kerran peräkkäin ryhmäkilpailussa neljänneksi. Hymy oli tosiaan herkässä. Aivan mieletön viikonloppu meillä oli siis kaiken kaikkiaan, toista samanlaista ei varmasti ole ihan heti odotettavissa! Ryhmäkilpailuiden aikaan äiti ja appiukko soittelivat, että Nöffö lammas oli alkanut synnyttää. Kipinkapin siis pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme kotia kohti. Kotona meitä odottikin pirteät pikku karitsat.

Kolmen päivän näyttelyrupeaman jälkeen oloni oli maanantaina niin ryytynyt, että ei tosikaan. Kati kuvaili tätä tilaa mahdollisimman osuvalla termillä "näyttelykrapulaksi" :D Onneksi tässä on ollut muutama päivä aikaa palautua, sillä lauantaina vuorossa on Ylivieskan näyttely ja lauantai iltana ajamamme  vielä sen jälkeen valmiiksi Tornioon, jossa koirat menevät kehään sunnuntaina. 

Ryhmäkilpailun odottelua.

Kuopion KV:ssa tarkeni

Tiistai 4.6.2013 klo 20.47 - Sanna

Hieman jälkijunassa laahaa nämä viimeiset näyttelykuuluumisetkin, kun Kuopion KV näyttelystä on nyt ehtinyt hurahtaa reilu viikko. Kuopioon matkasimme koiria täyteen lastatulla asuntoautolla toissa viikon lauantai iltana. Kehään olin ilmoittanut Putkosen, Wilsonin ja pitkästä aikaa myös Viivin. Muru matkasi mukaan taas seuraneidin ominaisuudessa ja Bulma siksi, että sain sille itse tarvittaessa kipulääkkeet annettua.

Tämän näyttelyjärjestäjät olivat päättäneet tehdä mahdollisimman suurta voittoa. Silmiinpistävän korkea oli sisäänpääsylipun hinta, 10 euroa, kun kyseessä on kuitenkin ulkonäyttely. Vielä Kuopioon päin ajellessamme ystäväni soitti ja ilmoitti käyneensä paikan päällä ja kertoi yöpymisen asuntoautolla raviradan kupeessa maksavan 30 euroa! Pahasti rahastuksenmakua, kun tarjolla ei ole sähköä tai mitään pesumahdollisuuksia. He lähtivät etsimään autolleen paikkaa muualta. Me pähkäilimme yöpymisvaihtoehtoja, mutta päätimme käydä raviradalla katsomassa tilannetta, kun kello oli jo likemmäs yhtätoista illalla perille päästessämme. Talkoolaiset olivat saaneet parkkihinnan meidän tuloomme mennessä puolitettua, kun ilmeisesti paikalla oli käyty aikamoista sanaharkkaa näyttelyyntulijoiden kanssa. Siispä jäimme raviradalle yöksi.

Sunnuntai oli heti aamusta alkaen erittäin lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Onneksi olin osannut varata reissuun näyttelyteltan, kevyet kesävaatteet ja paljon juotavaa, joten meitä ei kuumuus tai paiste haitannut. Helteestä valittaminen ei tullut (eikä tule) mieleenkään, kun muistelen tämän kevään näyttelykelejä. Näyttelytelttakin saatiin kivasti oman kehän lähelle pystyyn. Bealet olivat kehässä heti aamulla. Arvostelleen tuomarin tapana on, että koiraa ei tarvitse hänen kehässään asetella, sillä hän arvostelee koiran sen liikkuessa. Kun Putkosen ja Wilsonin arvostelut olivat peräkkäin, luulin jo oikeasti läkähtyväni kehään kesken kaiken juoksemisen. Putkonen sai erinomaisen ilman sa:ta ja Wilson sai molemmat. Beagleja oli ilmoitettu yhdeksän, joista seitsemän urosta ja kaksi narttua. Parasta urosta valitessa juostiin sitten muutama kierros lisää, kunnes tuomari valitsi Wilsonin parhaaksi. Vielä lisää hiki päässä ympyrän ravaamista ja niin Wilson tuli valituksi myös rotunsa parhaaksi :)

Viivin kehäesiintyminen oli vuorossa vasta iltapäivän puolella. Meitä tuli näyttelyyn tapaamaan Lyytin poika Veeti omistajiensa Ilonan ja Tomin kanssa. Oli mukava nähdä miten Veeti oli kasvanut ja kehittynyt ja kuinka suloinen ja reipas pentu se oikein onkaan. Sattumalta tavattiin myös pystykorvakasvattimme Piparin emäntä. Todella kiva yhteensattuma ja olipas hauska kuulla Piparinkin kuulumisia pitkästä aikaa!

Veeti 5 kk

Viivin olisin jättänyt ilmoittamatta tähän näyttelyyn, jos olisin tiennyt ettei arvosteleva tuomari (omien sanojensa mukaan) tiedä rodusta yhtään mitään. Ensimmäistä kertaa olin kehässä ripitettävänä siitä miten "teidän on järjestettävä tuomarikolleegiolle koulutustilaisuus rodusta". Kenenkä meidän? Se jäi nyt hieman epäselväksi, kun olen kuitenkin vain yksittäinen yhden kyseisen rodun edustajan omistaja, en rodun kasvattaja tai yhtään mitään muutakaan. Olen ollut siinä luulossa, että tuomarilla on itsellään velvoite tutustua rotuun johon omaa arvosteluoikeudet. Ennen näyttelyä hänkin on varmaan saanut tietää hänelle ilmoitetut rodut, jolloin olisi syytä kieltäytyä arvostelemasta rotua jota ei tunne, jos mielenkiintoa itsenäiseen tiedon hakemiseen ei riitä. Saman näyttelymaksun olin Viivistä maksanut kuin muistakin koirista.

Ryhmäkehässä Wilson pisti jälleen parastaan (temppuilussa). Siitä edellä juoksevat koirat olisi juostava kiinni, ohitse tuulen mukana lentävä karvatuppo napattava ja palkintopallillekin se yritti vauhdista loikata ennen aikojaan... Palkintokorokkeelle päästiin sitten ihan luvan kanssa, kun Wilson sijoitettiin hauskan päivän päätteeksi ryhmässä toiseksi! 

Wilson vilkuilee takana juoksevaa bassettia. Sen kanssa olisi ollut hauska ruveta leikkimään.

Vielä virallinen foto RYP-2 sijoituksesta.

Matkajännitys tiivistyy

Maanantai 13.5.2013 klo 14.38 - Sanna

Lilli lähti takaisin omaan kotiinsa eilen illalla. Lauman palauduttua normaali uomiinsa voin ruveta jännittämään tulevaa Maailman Voittaja matkaa Unkariin. Lennämme Budapestiin perjantai aamuna Katin (Pakkasaamun kennel) kanssa. Matkustamme ilman koiria turistiksi katsomaan ja kuvaamaan beagleja sekä WDS-näyttelyhulinaa. Ostoksiakin olisi tietysti tarkoitus tehdä, itse toivon löytäväni ainakin edullisesti hyviä nahkahihnoja. 

Viime lauantaina osallistuin Putkosen kanssa Kokkolan ryhmänäyttelyyn. Arvelin jo etukäteen, ettei Putkonen edusta sitä tyyppiä, josta tuomari tykkää ja osuin arvauksessani ihan oikeaan. Putkoselle siis junnuluokasta erinomainen, mutta ei SA:ta. Olin luvannut esittää, toisessa kehässä itse sihteerinä työskentelevän, Katin beagle kasvatin Lempin (Pakkasaamun Poppaloora) ja veteraanin Ruskan (Pakkasaamun Ruuti Ruska). Lempistä tuomari onneksi tykkäsi ja sertikin oli melkoisen lähellä; ehkä noin metrin päässä siitä toisesta sijasta, jolle tuomari Lempin paras narttu kilpailussa sijoitti ja Lempille siis vara-sert kotiin viemisinä. Super terhakka Ruska taas sai arvostelussa erittäin hyvän. Näyttelykelit eivät vielä Kokkolassakaan osuneet ihan kohdilleen. Itse onnistuin saapumaan paikalle onneksi vasta vesisateen jälkeen, mutta vilu vaivasi tuollakin. Joskohan seuraavan kerran kehään mennessä meille jo paistaisi aurinko, parin viikon päästä suuntaamme Kuopion Kv näyttelyyn.

Murmeli ja Tellervo.

Pentuesuunnitelmat olen nyt lyönyt lukkoon. Päätin käyttää Piparille ja Tellervolle omia nuoria uroksiamme. Pipari aloittikin juoksunsa pari päivää sitten ja astutushommiin toivottavasti siis päästään parin viikon sisällä. Tellervon juoksuja odottelen suunnilleen heinä-elokuulle. Jos olet pennun hankkimisesta meiltä kiinnostunut, ota rohkeasti yhteyttä. Etenkin mukavat ja yhteistyökykyiset sijoituskodit sopivan läheltä Kannusta (max. noin 100 km) olisivat hakusessa! :)

Tytöt leikkii.

Tellervolle painit jo riitti, Muru kuitenkin yrittää vielä komentaa leikkimään.