Kissa vieköön!

Tiistai 28.4.2015 klo 14.12 - Sanna

Tai jos ei kissa niin Kisu! Sunnuntai meni nimittäin näyttelyn merkeissä. Kiuruvedellä oli ryhmänäyttely, jonne olin ilmoittanut Kisun ja Melvinin. Beaglet, 10 kappaletta, olivat kehässä aamulla ensimmäisinä ja arvostelu alkoi jo kello yhdeksän. Eipä siis muuta kuin ennen kukonpierua ylös ja huristelemaan kohti Pohjois-Savoa heti kuuden jälkeen. Hannu joutui jäämään lampaiden takia taas pois reissusta ja muutama uusi pikkubääbää päivän aikana syntyikin.

Uroksia oli vain kolme. Melvin oli nuortenluokassa ainoana ja sai laatuarvostelussa erinomaisen, mutta ei SA:ta. SA:n puuttumisen syytä en tiedä ja eikä se varmasti pelkästään tästä johdu, mutta arvostelun viimeinen lause on: "Kirsupigmentti saisi olla tummempi." Kaikki tuomarit eivät tiedä tai ymmärrä, että kaksivärisellä beaglella pigmentti ei voi olla samanlainen kuin kolmivärisellä. Tätä voisi ehkä myös tuomarikoulutuksessa painottaa. Tämä johtuu värigenetiikasta. Vaaleammalla kaksivärisellä (lemon) kirsu voi olla lähes musta, mutta kun kyseessä on punasävyinen koira (tan/red) kirsu on vaaleampi, se ei voi olla musta. Melvin on tumma kaksivärinen ja sillä on itseasiassa erinomainen pigmentti, niin kirsussa kuin silmissä ja huulissakin.

Kisu esiityi tällä kertaa junioriluokassa kolmen muun junnunartun kanssa. Kisu sai laatuarvostelussa erinomaisen ja voitti luokkansa SA:lla. Edelleen Kisun ongelmana on hurja autopahoinvointi, mutta Kisu jaksaa hienosti tsempata kehään ja nytkin se esiintyi todella iloisesti. PN-kisa käytiin lopulta Kisun ja sievän nuortenluokan nartun välillä, Kisun viedessä voiton. Kun Kisusta vielä leivottiin rotunsa paras, sain jäädä koko päiväksi näyttelyyn odottelemaan iltapäivällä käytäviä ryhmäkilpailuita. Onneksi jäin, vaikka olinkin ensin vähän kahden vaiheilla tuntien odottelun suhteen. Ryhmäkilpailussa osa kutosia oli seitsemän kappaletta. Perinteinen voittaja, suomenajokoira, jäi tällä kertaa toiseksi kun meidän Kisu nappasi ryhmävoiton! Best in show-kisassa jäätiin sitten kolmansiksi, mutta hienolta tuntui päivän menestys joka tapauksessa :) Voittoisalla Kisulla oli kotiin tuomisina hienot ruusukkeet ja pokaalit sekä pari ruokapussia. Koska Kiuruvedeltä ei kuvia ole, laitankin tähän Vaasassa Kisusta ja Tupunasta otetut kuvat.  Vielä kaksiväristen pigmentteihin liittyen; Tupunallakin on hyvä sellainen kuten kuvista näkyy.

Kisu ja Vaasan palkinnot

Tupuna 4,5 kk

Eläimellistä menoa

Keskiviikko 11.2.2015 klo 22.17 - Sanna

Kovasti odotettu, lelukoiramaisen söpö ja mahdottoman ihana Tupuna haettiin Juuasta kotiin pari viikkoa sitten. Pitkästä aikaa meillä onkin nyt ihan pikkupentu, suurin osa kun on liittynyt joukkoomme 4-5 kuukauden iässä. Pikkupennun kanssa yhteisen elämän aloittaminen on minusta hieman vaativampaa vanhempiin pentuihin verrattuna. Siinä missä vanhempana meille tulleet ovat jo nähneet kaikenlaista ja osaavat kulkea esim. autossa ja hihnassa, luovutusikäiselle pennulle kaikki on uutta ja kyseessä on aivan valtava muutos pennun elämässä. Pennun tottuminen uuteen kotiin ja kodin tapoihin ottaa tietysti aikansa. Tupuna on ollut tosi reipas ja sujahtanut joukon jatkoksi hienosti. Autoilu on jo tuttua ja mielekästä (autohäkkiin kun saa aina jotain herkullista pureskeltavaa), hihnassa kulkeminen sujuu melko kivasti ja kaikki vieraat ihmiset ovat Tupunasta huippuhauskoja. Pennun ilme oli näkemisen arvoinen, kun kävin sen kanssa kylillä kävelemässä ja vastaan tullut ihminen kävelikin Tupunaa huomioimatta ohitse! Tempperamenttia pikku neidistä tuntuu löytyvän. Se leikkii tietysti mielellään muiden koiriemme kanssa ja puree niitä naskalihampaillaan minkä ehtii, eikä taatusti ole moinaskaan kun joku sitä tästä vähän ojentaa.

Tupuna, nyt jo 10 vkoa.

Sanon, että Tupuna on minun henkilökohtainen "unisiepparini", tämä sieppari ei tosin toimi ihan perinteisen unisiepparin tapaan, vaan ihan kirjaimellisesti sieppaa unen pois ja herättää minut. Tupuna nimittäin nukkuu pedissään sängyn vieressä minun puolellani ja aina kun se sattuu yöllä heräämään, se nousee sänkyä vasten seisomaan ja piippaa niin pitkään kunnes vasemmalla kädellä roikun lattiantasalle ja silitän sitä muutaman kerran rauhoittavasti. Sitten se käy tyytyväisenä takaisin nukkumaan. Tästä on tullut hieman rasittava tapa, sillä  mielelläni nukkuisin yöuneni ihan keskeytyksettä nyt kun Tupuna on jo täysin kotiutunut. Onneksi tämä on nyt selvästi vähenemään päin. Toissa yönä Tupuna ei ollut herättänyt minua kertaakaan aamuviiteen mennessä, joten heräsin itse huolestuneena kurkistamaan sängyn laidan yli onko pentu varmasti kunnossa :D Viime yönä unisilityksiä tarvittiin vain kahdesti, joten jospa tämä tapa vähitellen jäisi pois.

Maatilan saralla meillä on nyt vuoden työllistävin ajanjakso alkanut, kun karitsoinnit starttasivat odotetusti päivälleen viime viikon maanantaina. Töitä tehdään siis kirjaimellisesti yötä myöten ja bloginkin kirjoittelu jää varmasti taas tuokioksi vähemmälle. Nyt karitsoita on syntynyt tasan 60 kappaletta ja urakan alussa vasta ollaan. Tuttipullot ovat taas ahkerassa käytössä ja yksi "adoptiokaritsa" viisikko asui jonkin aikaa olohuoneessamme. Nyt sottapytyt ovat siirtyneet jo takaisin lampolaan. En itsekään olisi uskonut miten sottaisia lauma pikkukaritsoita voi ollakaan. Kun lampailla kakka on siistiä papanaa, juottoikäisellä karitsalla se on kuin paksua sinappia. Pikku bäät sitten kakkivat minne sattuu ja iloisesti hypellessään levittävät sotkun pikkupikku sorkissaan ympäriinsä pieniksi kakkatäpliksi. Voin vannoa, että karitsat saivat ison pentuaitauksensa muutamassa tunnissa sellaiseen sotkuun ettei isokaan pentueellinen koiria ihan heti samaan suoritukseen kykene!

Tupuna ja "ottosiskot"

"Kukas sinä olet?"

BÄÄ!

Lauantaina pyörähdin Nivalan ryhmänäyttelyssä Melvinin ja Waakun kanssa, jossa oli paikalla 13 beaglea. Waakulle tuli tammikuun lopulla sopivasti yhdeksän kuukautta ikää täyteen ja niinpä se esiintyi ensimmäisessä näyttelyssään heti junioriluokassa. Melvinin toinen näyttely meni yli odotusten; Melvin oli paras uros ja sai siis ensimmäisen sertinsä. Myös Waakku sai laatuarvostelussa erinomaisen ja se voitti luokkansa SA:lla. Olen tosi tyytyväinen siihen miten tämä nuori ja melkoisen vallaton neitonen jaksoi esiintyä. Iloisesti, mutta tarpeeksi hillitysti. Kehän ulkopuolella sain viihdyttää sitä temppuja teettämällä, Waakusta kun tuollaisessa paikassa olisi paljon hauskempaa mennä leikkimään muiden koirien kanssa, eikä tököttää jossain omaa vuoroaan odottamassa ja tätä Waakku olisi protestoinut välillä omaan tapaansa äänekkäästi... PN-kilpailuluokassa Waakku sijoittui hienosti toiseksi. Kun serti meni voittaneelle avoimen luokan nartulle Waakulle jäi ensimmäisestä näyttelystä muistoksi vara-sertti :) Melvinin kanssa käytiin kehässä pyörähtämässä vielä kertaalleen ja sijoittumassa VSP:ksi. Kiva helmikuinen näyttelypäivä ja minulle samalla muutaman tunnin irrottautuminen lammashommista. Seuraava näyttely meille taitaakin olla erkkari maaliskuun lopussa.

Waakku kehässä Nivalassa   kuva: Sirpa Palo

Melvin VSP ja SERT                              kuva: Kati Heikkinen

Tammi-helmikuun vaihteeseen mahtuu kyyneliäkin. Äärettömän surullisia uutisia sain tammikuun lopulla Piparin tyttärestä Taigasta. Taiga oli lähtenyt metsässä hirven perään torstaina 29.1. ja kadonnut sille tielleen. Kaikista etsinnöistä huolimatta Taigaa ei edelleenkään ole löytynyt. Ymmärrettävästi epätoivo alkaa jo vallata omistajan mielen, mutta täytyy vain toivoa, että Taiga vielä saataisiin takaisin kotiinsa jossa sitä valtavasti ikävöidään ja kaivataan.

Pentukuume nousee...

Maanantai 19.1.2015 klo 20.22 - Sanna

Viime perjantain vietimme suurimmaksi osaksi autossa istuen kun ajelimme Pohjois-Karjalaan, 350 km suuntaansa, katsomaan Melvinin ensimmäisiä jälkeläisiä Devaney's kenneliin. Pennut olivat tuolloin 6,5 viikkoa vanhoja, joten niissä oli jo jotain näkemistäkin. Tässä Devaney's Q-pentueessa on kolme narttua ja kaksi urosta. Tarkoituksena oli samalla reissulla katsoa olisiko pennuissa sellaista tyttöä joka hieman myöhemmin  muuttaisi meille. No olihan siellä :) Pidän itse kyseisestä yhdistelmästä todella paljon. Pentueen emä Simonaland Money Honey eli "Hani" on itse yksilönä ja suvuiltaan sellainen koira, jonka omistaisin mielelläni itse. Hanin isä on suuresti ihailemani Venäjällä asuva Virgonc ja Hanin emä on meidän Koistisen puolisisko emän kautta. Hani on pieni, mutta vahvarunkoinen ja kaunispäinen narttu. Melvin ja Hani täydentävät mielestäni hyvin toistensa puutteita ja siispä aika saa näyttää millaisiksi näiden kahden jälkeläiset kasvavat. Tykkäsin todella paljon pentueen kahdesta uros pennusta, niistä etenkin toinen muistuttaa mielestäni isäänsä kovasti. Toivottavasti ne tulevat joskus esille näyttelykehiinkin. Molemmilla pojilla oli kivat rungon mittasuhteet ja kulmaukset sekä tosi kauniit, vahvat päät. Siskot olivatkin sitten hieman erilaisia keskenään. Valinta hieman pitkärunkoisen ja vahvimman sekä todella kompaktin pienimmän tytön väliltä ei ollutkaan ihan helppo. Isoimpaan tyttöön sitten lopulta kuitenkin päädyin. Nyt meidän pitää vielä hieman odotella, että saamme hakea "Tupunan" kotiin :)

Pienin tyttö, Devaney's Q-nlilja

Melvinin näköinen poika, Devaney's Q-ukko

Devaney's Q-tamolla eli meidän tuleva Tupuna.

Devaney's Q-nlilja

Devaney's Q-nsäde

Devaney's Q-makalle

Devaney's Q-ukko, jolle kuului ehdottomasti tämän pentueen "saippuanpala-titteli" näissä pöytähommissa :D Mutta sainpas pojan aseteltua sekunnin sadasosaksi edes vähän sinne päin ;)

Valinta on tehty :)

Tupuna 

Näyttelyvuosi 2015 korkattu alkaneeksi

Sunnuntai 11.1.2015 klo 14.59 - Sanna

Kajaanin näyttelypäivälle osui viisitoista astetta pakkasta ja sellainen viima, että kun perille saavuttuamme käytin naama jäässä koirat pissalla ennen halliin menoa, ehdin jo hieman katua koko näyttelyreissulle lähtöä. Sisällä ei onneksi sitten ihan niin kylmä ollut kuin mitä muistelin, mutta se koleus yhdistettynä väentungokseen, kaiken sotkevaan hiekkapohjaan ja kelmeän keltaiseen valoon saattaa pitää meidät pois tamminäyttelystä taas seuraavat pari vuotta (ellei satu tooosi mielenkiintoinen tuomari ;)). Valokuvia edellä mainitusta valaistuksesta johtuen ei valitettavasti paikanpäältä ole.

Mukava olimme siis neljän oman koiran voimin ja sijoitustyttö Putti oli paikalla Jennin kanssa. Beagleja oli kaikkiaan 29 kappaletta eli hieno määrä ja tasokas joukko paikalla. Putkosen ja Melvinin kanssa ei ollut mitään keskinäisiä ongelmia. Olemme nimittäin huomanneet, että poikien kahnaukset  jäävät kotipihan aidan sisäpuolelle. Lenkillä ne kulkevat hihnassa hienosti kylkikyljessä ja juoksevat ja leikkivät irtiollessaan keskenään. Siispä näyttelyreissukin sujui kaksikon kanssa niin hyvin, että itsekin tuntui hassulta ajatella kyseessä olevan urokset, joiden egot eivät mahdu saman katon alle sovussa elämään. Melvin oli mukana täysin näyttelyensikertalaisena, se ei ole koskaan ollut mukana missään missä olisi paljon ihmisiä ja koiria. Saatoinkin ilokseni todeta, että Melvin on luonteeltaan juuri sellainen, jonka soisin jokaisen  koirani olevan, niin yltiöpäisen itsevarma, että sen kanssa voi mennä minne tahansa eikä se hätkähdä mitään. Kehässä sillä oli niin kivaa, että liikkeet menivät vähän hyppimisen puolelle, mutta tosi vähäisiin treenauksiin nähden se jaksoi seisoa ihan nätisti (ainakin hetken kerrallaan) paikallaan. Melvin sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sijoittui kilpailuluokassa toiseksi SA:lla. Putkosella oli taas sellainen hassuttelu vaihde päällä, että sen esittäminen saa tuskan hiki karpalot vierähtämään otsalle, mutta ainakin koiralla oli kehässä hauskaa ja se varmasti näkyikin. Putkonen voitti avoimen luokan erinomaisella ja SA:lla. PU-kilpailuluokassa Hannu otti handlattavakseen Melvinin ja minä Putkosen. Melvin käteltiin kisasta ulos ja Putkonen sijoittui neljänneksi.

Kisu parka kärsii edelleen voimakkaasta autopahoinvoinnista ja sen takia se oli taas näyttelypaikalla aika surkea nyyryläinen. Onneksi pahoinvointi on hiukkasen helpottanut pentuajoista ja se ei sentään oksentanut tai kakannut autoon. Pahoinvoinnin aiheuttama kuolaaminen oli taas niin mieletöntä, että korvat olivat perille tullessa lähes puoleen korvaan kuolasta märät. Kehään Kisu kuitenkin tsemppaa tosi hienosti ja se esiintyi taas iloisesti. Tämä oli Kisun ensimmäinen näyttely virallisissa luokissa. Kisu sai laatuarvostelussa erinomaisen, lisämaininnalla viehättävä :) Putille laatuarvostelussa erittäin hyvä, joten Kisu voitti luokan ja sai SA:n. Avoimen luokan narttuja oli kuusi kuten avoimen luokan uroksiakin. Kolme avo-narttua sai erinomaisen ja lopulta Muru voitti luokan SA:lla. Paras narttua valitessa Hannu meni kehään Murun ja minä Kisun kanssa. Lopputulos ei meitä ajatellen parempi olisi voinut ollakaan, kun Kisu valittiin ensimmäiseksi ja Muru toiseksi! Kisulle siis ensimmäinen serti erittäin kovassa kisassa ja Murulle toinen Cacib vara-sertillä höystettynä. Muru ehtii (viimeistä) yli 2-v. sertiään tavoitella muualtakin ;) Eipä tätä uutta näyttelyvuotta paljon paremmin olisi voinut aloittaa. Tämän vuoden näyttelysuunnitelmat ovat paljolti vielä avoinna, mutta kunhan tuomaritietoja kevään näyttelyihin rupeaa ilmestymään, niin kalenterikin varmaan taas täyttyy samaa tahtia. Ohessa tyttöjen palkintopotretit :)

Kisu

Muru

Suuri, suurempi, suurin ego

Perjantai 26.9.2014 klo 12.24 - Sanna

Näin saumattomasti riitapukari tulee kaikkien muiden paitsi Putkosen kanssa toimeen, päivätirsat voi vetää istualtaan.

Koiraperheemme yhteiselon sopuisuus on järkkynyt. Tyttöjen viime juoksujen aikaan, reilu kuukausi takaperin, Melvin rupesi heittämään suoraa haastetta Putkoselle. Sellaista karvat pystyssä, jäykkänä varpaillaan  toisen ympäri kiertämistä ja selvää pullistelua. Melvin ajatteli olevansa luomakunnan lahja kaikille tyttökoirille ja otti Putkosen silmätikukseen kilpailijana. Pari kertaa poikien mutinoihin puututtiin tiukemmin, meillä kun ei moisia touhuja hyväksytä lainkaan. Rauha palasi maahan kun juoksut loppuivat tai niin minä valitettavasti erehdyin ja ehdin luulemaan. Eipä aikaakaan kun tilanne oli valitettavasti kärjistynyt niin, ettei näitä kahta voi enää pitää samassa tilassa yhtä aikaa, ei sisällä eikä ulkona. Putkosella ei koskaan aikaisemmin ole ollut mitään ongelmia kenenkään kanssa, mutta on ymmärrettävää, että senkin sietokyvyllä on rajansa. Melvin on vahvaluonteinen ja laumassa aika dominoiva; varsinainen sikailu onnistuu siltä nuoren uroon vahvalla itseluottamuksella. Koistisen, Liekin ja Roihun kanssa Melvinillä ei edelleenkään ole mitään vaikeuksia tulla toimeen. Se käyttäytyy niiden seurassa lähes pentumaisesti ja osottaa jopa aktiivisen alistumisen merkkejä nuolemalla niiden suunpieliä ja liehittelemällä, kun taas Putkosen läsnäollessa Melvin tuntuu kasvavan korkeutta heti 5 senttiä. Elelemme siis jatkossa hieman hankalampaa yhtälöä sovitellen, kun nämä kaksi eivät samaan huoneeseen sovi yhtä aikaa. Melvin edelleen etsii sopivaa sijoituskotia, mutta sen verran aiemmasta poiketen, etten varmuuden vuoksi sitä saman katon alle uroksen kanssa luovuta.

Melvin

Tellervon astutuksesta on nyt reilu viisi viikkoa. Tällä kertaa maltoin kuin maltoinkin jättää ultrassa käymisen väliin. Tellervon maha on selvästi pyöristynyt, mutta kovin suurta pentuetta en kuitenkaan odota. Jos arvailemaan rupean niin veikkaan, että pentuja on tällä kerralla kolme tai neljä. Tarkka lukumäärä paljastuu tiineysröntgenissä noin viikko ennen laskettua-aikaa. Tellervo on voinut koko ajan hyvin. Se on käytökseltään muuttunut erittäin hellyydenkipeäksi ja tiineysaikaan olennaisesti kuuluvat useammat ruokintakerrat päivässä saavat minkä tahansa odottavan beaglemamman onnelliseksi :)

Nyt meillä on harmaata ja sateista, mutta alkuviikosta oli upeat aurinkoiset syyspäivät, vaikkakin mielettömän kylmä kovan pohjoistuulen takia. Lenkkeilin koirien kanssa mahdollisimman tuulen suojaisissa paikoissa eli metsäteillä ja metsässä. Taas harmittelin omaa laiskuuttani kameran mukana pitämisen suhteen eli se ei taaskaan ollut yhtenäkään päivänä mukana! Pitäisi varmaan hankkia paremmalla kameralla varustettu puhelin, se kun on aina sentään matkassa. 

Metsäretkellä

Syksyn tuoksut

Tähän kuvaan piiloutuu kaksi beaglea

Lunta tulvillaan on raikas talvisää...

Sunnuntai 1.12.2013 klo 18.12 - Sanna

Joulukuun 1. päivä ja lunta on pyryttänyt yön ja päivän mittaan kiitettävä määrä. Koirat ovat lumesta riemuissaan, mutta tuuli on ollut niin voimakas, että ulkona on tosi kylmä. Aita ja puut ovat onneksi tässä myräkässä pysyneet pystyssä. Kamerankin otin pihalle, mutta kuvista ei tullut oikein mitään, koska en osaa kuvata koiria lumessa. Harjoitus tekisi mestarin, mutta minusta aina tuntuu, että en saa ainuttakaan kuvaa onnistumaan vaikka miten kameran säätöjen kanssa kokeilen. En ainakaan tälläisinä harmaina ja hämärinä päivinä kuten tänään. 

Vain yksi beagle puuttuu, Pipari ei sattunut samaan kuvaan.

Tulevat vanhemmat vierekkäin aidanraosta vahtimassa näkyykö tiellä liikettä. Piparin maha on pyöristynyt kivasti.

Pömppärella on tehnyt uuden aluevaltauksen; se on oppinut itse hyppäämään sohvalle! Uusi taito on ahkerasti käytössä ja enää muut eivät pysty jallittamaan Pömppistä hyppäämällä lelun kanssa sohvalle karkuun. Enää ei pikkuneitiä tarvitse olla sohvalle nostamassa, eikä se enää sinne pyydä nostamaan, niin ne karvaisetkin lapset kasvavat... Tässäpä muuten lähikuvassa yksi Jyväskylästä pari viikkoa sitten ostetuista muovipedeistä. Hyvältä maistuu kaikkien mielestä ja reuna on jo pureskeltu ihanaksi "pitsiksi". No, nämä muovikopat on meillä koirille sallittua pureskeltavaa, mielummin hampaan jäljet koiranpedin reunassa kuin jonkun kaapin kulmassa.

Mustista & Mirristä ostin kokeiltavaksi pari säkkiä Profinen penturuokaa Melviniä ja Pömppärellaa ajatellen. Jos ruoka vaikuttaa hyvältä, harkitsen sen syöttämistä myös Piparin tuleville pennuille. Ensiruuaksi ostin jo kyllä valmiiksi Royal Caninin Medium Starteria, johon olen ollut tosi tyytyväinen. Viivi meillä on syönyt jo yli vuoden Profinen lohi-perunanappulaa ja se on sopinut sille mainiosti. Wilsonillekin sama ruoka passaa paremmin kuin hyvin ja seuraavaksi taidan testata samaa koko beaglejoukkiolle. Meidän poppoolla kun on aina neljästä-viiteen eri sorttista nappulaa syötössä, on kevyttä, energiaa, puppya ja viljatonta... jokaiselle omaan tarpeeseensa sopivaa. Pystykorvat ovat viime viikot syöneet pääasiassa lihaisia luita, kun kerrankin pakastimessa oli onneksi tilaa myös luille kun yksi lehmä teurastettiin tässä kotona.

Pömppis 16 vkoa ja Melvin 19 vkoa.

Pikkupipareita jouluksi

Torstai 21.11.2013 klo 11.11 - Sanna

Eilen käytiin Piparin kanssa eläinlääkärillä ultrassa (tiineysvuorokausilla 29) ja aavistukseni osui ihan oikeaan, meille on joulupentuja luvassa. Olen todella iloinen! Piparin nisät ovat hieman turvonneet ja muuttuneet pinkin värisiksi jo muutama päivä sitten ja mahakin on jo alkanut hieman pyöristyä, joten olinkin 99% varma, että pentutilaus onnistui. Lisäksi Pipari on muutama iltana jättänyt vähän ruokaansa syömättä ja sitä ei ole tapahtunut ikinä aikaisemmin (onhan se beagle) eli tiineydenmerkit oli nähtävissä. Malttamattomana halusin kuitenkin ultrata ja vaikka siinä pentujen lukumäärää ei kunnolla pysty laskemaan, se antaa kuitenkin hyvää osviittaa siitä, onko pentuja tulossa pari vai monta.  Ihan hyödyllinen tieto suunnitellessa kantavan nartun ruokintaa.  Piparilla sikiöitä näkyi useita, yritimme niitä yhdessä eläinlääkärin kanssa laskeskella ja alustava arvio olisi, että ehkä 5 tai 6 pentua on tulossa.  Varasimme samalla ajan toista herpesrokotetta ja tiineysröntgeniä varten. Tellervon pentueen aikana päätin jatkossa ottaa aina röntgenkuvan ennen synnytystä, se kun onnistuu niin kätevästi samalla käynnillä tuon herpesrokotteen kanssa, joka sekin otetaan jokaisen astutuksen ja tiineyden yhteydessä. Tällä kertaa pidän röntgenkuvan ottamista tärkeänä, sillä Piparin laskettuaika osuu jouluaatolle. Synnytykseen pitääkin valmistautua nyt aivan erityisellä huolella ottaen huomioon, että kaupat ja apteekit ovat kiinni pyhien ajan ja eläinlääkäri hankalasti tavoitettavissa sekä pitkän matkan päässä. Ei auta kuin toivoa, että kaikki sujuu ongelmitta. Meillä joulu onkin hieman erilainen, jouluvalmisteluihin kuuluukin tänä vuonna pentulaatikon kasausta ja muuten synnytykseen valmistautumista.

Tässä Pipari tänä aamuna, tiineysvuorokausia tasan 30 ja vatsalinja on laskenut jo näin kovasti.

Art-Fantasy Maxi Drive eli Melvin, tänään tasan 4 kuukautta.

A-F. Maxi Drive on kotiutunut superhyvin ja kutsumanimeksi annettiin Melvin. Voin vain hämmästellä miten helposti ja huomaamattomasti pentu tuntuu sujahtaneen laumaan, muut koirat suhtautuvat siihen kuin se olisi ollut täällä aina. Lenkillä huomaa, että Melvin on tottunut kulkemaan hihnassa, reipasta vauhtia se porhaltaa häntä pystyssä eturivissä menemään ja suoraan sanottuna vetää niin kamalasti, etten aikaisemmin ole tuon ikäiseltä pennulta sellaista osannut odottaakaan. Hihnakäytöksessä on siis meillä hitusen hiottavaa... Motivointi ei tule tämän pennun kanssa olemaan ongelma, se nimittäin on ruuan ja namien perään tosi paljon, siis TOSI paljon. Meillä koirien ruoka useimmiten turvotetaan ja koirat ovat tottuneet, että ruokaa joutuu vähän odottamaan. Melvinille se oli ilmeisesti uusi juttu, sen mielestä oli aivan käsittämätöntä, että sen ruuat on otettu esille ja että ne tuoksuvat kutsuvasti tarjolla pöydällä, jonne se ei yletä! 

P.S. Tulokset-sivu laahaa pahasti jälkijunassa, yritän kerätä motivaatiota sen päivittämiseen. Osa arvosteluistakin seilaa taas ties missä...