Näyttelyvuoden avaus

Keskiviikko 18.1.2017 klo 14.30 - Sanna

Lauantaina korkattiin näyttelyvuosi 2017 alkaneeksi Kajaanin kansainvälisessä Tamminäyttelyssä. Kajaanin pallohalli on nykyisellä keinonurmellaan ihan mukiinmenevä näyttelypaikka, ellei näyttelyn ajankohta sattuisi olemaan vuoden kylmimpään aikaan, joka saa minut joka kerta vakavasti harkitsemaan ilmoittanko koiria vai enkö. Jonain vuonna Kajaanin näyttelyssä ollaan oltu lähes kolmenkympin pakkasella ja siitä on harrastamisen ilo ollut kaukana. Yksi jännitysmomentti lisää tietysti sekin starttaako parkkipaikalle jäätynyt auto vai ei kun kotimatkan aika koittaa. Onneksi päätin ilmoittaa koirat tälläkin kertaa, sillä lauhan ilman jatkuessa näyttelyviikonlopulle Tamminäyttely oli tällä kertaa kaikin puolin mukava kokemus ja hallissa jopa tarkeni ilman pilkkihaalaria.
-
Beaglet arvosteli Pekka Teini. Syksyllä Kihniön ryhmänäyttelyssä samalla tuomarilla Nappis voitti nartut ja sai sieltä sertin, joten päätin taktisesti ilmoittaa Kajaanin sen rumemman siskon eli Pikku-Waakun serti jahtiin, koska sisaruksilla ikä ei vielä riitä kilpailemaan cacibista. Tupuna oli myös ilmoitettu näihin geimeihin, mutta Tupunan juoksun tärppipäivät osuivat pahimmoilleen viikonlopulle ja se oli pakko jättää kotiin, koska Päppä oli ilmoitettu uroksiin. Muutaman tunnin automatka suuntaansa ja koko päivän näyttelyreissu yhdessä juoksuisen Tupunan ja Päpän kanssa oli jo ajatustasolla jotain, mitä emme halunneet kokeilla.
-
Kajaani tuntuu joka vuosi houkuttelevan hyvin ilmoittautumisia. Beagleja oli ilmoitettu 30 kappaletta, mutta paikalla oli 25 virallisissa luokissa + 1 pentuluokan koira. Päppä (American Idol Xandrina) esiintyi nyt elämänsä toisessa näyttelyssä, voitti nuortenluokan urokset ja sijoittui PU2 sertillä ja vara-cacibilla. Sen kehäesiintyminen vaatii vielä kovasti hiomista, mutta jospa ennen kevään näyttelyitä laiska emäntä viitsisi panostaa asiaan hieman enemmän. Pikku-Waakun (Kertalaakin Hyvän Ilman Lintu) kehäesiintymiseen olin hyvin tyytyväinen. Nenää houkuttelevasta keinonurmesta huolimatta se esiintyi hyvin ja tuloksesta voin olla vain ylpeä - Pikkis oli voitti nartut saaden sertin, oli ROP ja lopulta vielä hienosti RYP-4, ryhmätuomarina Riitta Lahtovaara.
-
Kiva näyttelypäivä hyvässä seurassa; tässä harrastuksessa koirien lisäksi parasta on aina mukavat kanssaharrastajat, joiden kanssa tuli taas höpötettyä niin paljon, että ajallaan kehään menokin meinasi välillä unohtua. Eikun kevään näyttelykalenteria täyttämään!
-
IMG_6093.JPG
IMG_6048.JPG
Pallohallin kelmeän keltaisessa valossa kuvaaminen on tosi vaikeaa, Päpästä ei tullut yhtään edustuskelpoista kehäotosta, mutta ohessa todiste että sekin oli mukana. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pikku-Waakku, Päppä, näyttelyt

Pentujen kuulumisia

Torstai 31.3.2016 klo 14.35 - Sanna

Pentujen kanssa puuhasteluun kuluu valtavasti aikaa, mutta kuitenkin neljän pennun kanssa eläminen on osoittautunut suorastaan yllättävän helpoksi. Waakun pennut Vares, Pikku-Waakku ja Nappis ovat nyt nelikuisia ja Murun Ruu kuukauden vanhempi. Nuoremman joukkion kanssa ei valitettavasti olla päästy minnekään pentukouluun kun sellaista ei nyt ole ollut tarjolla. Ruu on tosi kiva ja sosiaalinen tyttö, pentukoulullakin oli tähän positiivisesti merkitystä. Eräänlainen tulikaste Ruulle oli parin viikon takainen erikoisnäyttely, jossa se pääsi kehäänkin ensimmäistä kertaa. Eipä Ruu ollut moksiskaan sen kummemmin näyttelypaikan ihmis- ja koirapaljoudesta kuin kuulutuksistakaan, vaan se esiintyi ja käyttäytyi siellä reippaasti. Kotona asuville hupseille olen yrittänyt keksiä erilaisia kokemuksia ja antaa niille omaa kahdenkeskistä aikaa minun kanssani, jotta niistä jokaisesta kasvaisi itsenäinen koirayksilö. Kaikki kolme tykkäävät erityisesti autoilusta. Vaikka Pikku-Waakulla meinaa kolmikosta ainoana joskus tulla autossa vähän huono olo, sekin pihalla ryntää heti autolle ja yrittää itse jo hypätä peräkonttiin sisälle. Autolla kun mennään aina jonnekin hauskaan paikkaan! 

Ensimmäistä kertaa meillä on kotona näin monta, tämän ikäistä pentua ja on kiehtovaa seurata miten pennut ovat löytäneet paikkansa laumassa. Kaikki pennut ovat yksilöitä luonteeltaan ja jokaisella on omat erityispiirteensä. Nappis on kolmikon seurapiirineiti, supersosiaalisena se rakastaa kaikkia vieraita ihmisiä ylikaiken ja jakelee pusuja niin innolla, että vieras saa varoa ettei koko pentu hyppää suuhun. Pikku-Waakku on aavistuksen tosikkomainen joissain tilanteissa ja ehdottomasti pahin piraija, joka tässä huushollissa on koskaan asunut. Se on repäissyt rikki jo useammat housut, yhden toppatakin ja pari paitaa, se nimittäin harrastaa salamaiskuja takaapäin. "Naps ja rips!"- hyppy ja ote, terävillä hampailla ohikulkevan pahaa aavistamattoman ihmisen paidan helmaan, reiteen tai housun persaukseen. Onneksi tämä tapa on nyt parin viimeisen viikon aikana ollut nähtävästi hieman harvenemassa (*koputtaa puuta*). Se on myös armoitettu nenäliinavaras ja olen varma, että tätä taitoa varten sille on kehittynyt pitkä ja kapoinen kuono-osa. Pikku-Waakku osaa hyvin huomaamattomasti käydä hupparin tai housujen taskusta nappaamassa nenäliinat ja pistellä saaliin poskeensa ennenkuin ehdit edes kissaa sanoa. Vares on taas oikea mammanpoika, mutta sanan hyvässä merkityksessä. Se seurailee minua koko ajan tai istuu jalkojeni päällä. Vareksenpoika on niin kaikkeen osallistuvaa sorttia, että ensimmäistä kertaa ikinä onnistuin jättämään koiran hännän pakastimen oven väliin ja ihan kunnolla. Säikähdin sen  murtuneen kun Vares riiputti häntäänsä juuri samalla tavalla, kuin eläessään kahdesti häntänsä murtanut, jo edesmennyt mustaterrieri Beretta. Onneksi Vareksen häntä nousi iloisesti pystyyn jo tunnin päästä, eikä vaikuta olevan kipeä mistään. Seuraavana iltana onnistuin jättämään samaisen pennun etutassun melko rajusti ulko-oven väliin ja jälleen sama säikähdys, onneksi samalla lopputulemalla. Nyt muistan mitä tahansa ovea sulkiessani tarkistaa aina ylimääräisen kerran ettei Vares ole välissä. Kolmikkoa voi myös kuvailla beaglemaisiksi; ahne Nappis, ahneempi Pikku-Waakku, ahnein Vares.

IMG_9336.JPG

Nappis 19 vkoa

IMG_9311.JPG

Pikku-Waakku 19 koa 

Kevät tekee tuloaan ja näyttelykärpäsiä pörrää jo ilmassa. Sunnuntaina 20.3. osallistuimme isolla joukolla Beaglejärjestön päänäyttelyyn ja vieläpä kivalla menestyksellä. Siitä päivitinkin silloin Facebook-sivullemme. Kevään näyttelymenot alkavat olla hiljakseen selvillä ja muutamaan näyttelyyn olen jo koiria ilmoittanutkin. Työ haittaa harrastuksia erityisesti näin kevään korvalla, koska karitsointien alkua rytinällä odotetaan ihan näinä päivinä. Siksi tulen kevään näyttelyissä kulkemaan yksin, kun toisen meistä on jäätävä maatilan eläinten takia kotiin.

Kevät on myös suosittua pennun hankkimisen aikaa ja pentukyselyitä tulee jonkin verran näin kevään korvalla minullekin. Tälle vuodelle suunnitteilla on ainakin kaksi pentuetta; Kisu (Fanta's Brand Red Riding Hood) on tarkoitus astuttaa komealla päänäyttelyn jälleen voittaneella Athoksella (Hessin Morris) ja toista pentuetta suunnittelen Murulle (Sweet Courage Miss Moneypenny), jonka sulhaseksi olen päättänyt meidän oman Koistisen (Absolutely Spotless Rock). Pentueiden ajankohdat riippuvat tietysti narttujen juoksuista, mutta aikaisintaan pennut tulevat olemaan luovutusiässä vasta loppusyksystä. Mikäli siis etsit nimenomaan kevät- tai kesäpentua, kannattaa ajankohtaan paremmin sopivista pentueista kysellä muilta kasvattajilta. Jos olet mahdollisesti kiinnostunut hankkimaan pennun tulevaisuudessa meiltä tai muuten vain haluat rupatella kanssani rodusta ja koiristani, minua saa mielellään tulla jututtamaan ja tapaamaan koiranäyttelyissä. Kevään aikana minut löytää beaglekehän laidalta ainakin seuraavista näyttelyistä: 17.4. Vaasan KV, 23.4. Lapuan Rn ja 30.4. Tampereen KV ja 5.5 Ylivieskan Rn. Tule rohkeasti koputtamaan olalle! :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruu, Vares, Nappis, Pikku-Waakku

Waakku visiitillä

Torstai 8.10.2015 klo 12.58 - Sanna

Sijoitustyttö Waakku (Walentynka La Lu Riqueza) oli meillä kuukauden verran hoidossa. Viime sunnuntaina Waakku lähti takaisin kotiinsa ja viimeisenä päivänä sain aikaiseksi kaivaa kameran kaapista ja otettua Waakusta tuoreet kuvat. Waakku on edelleen aivan huippu hauska beagletyttönen, erittäin avoin, reipas ja sopeutuvainen. Sujahti muitta mutkitta taas lauman joukkoon ja oli heti ensimmäisestä päivästä kuin kotonaan. Waakku on sisällä hyvin rauhallinen, mutta kun yhdessä ruvetaan puuhamaan ja namit otetaan esille, Waakusta löytyy ihan uusi vaihde. Koira lähinnä leijuu ilmassa, mutta tästä huolimatta saatiin kivat seisomiskuvat napattua. Waakulle on suunnitteilla pentue vuoden päähän,  2016 syksylle.

IMG_3579.JPG

Putkonen ja Waakku

IMG_3634.JPG

Waakku 18 kk

IMG_3636.JPG
IMG_3662.JPG

Älä anna edellisten kuvien hämätä, tässä se vauhdikkaampi Waakku :D

IMG_3681.JPG

Malttia...

IMG_3680.JPG

Waakun bravuuritemppu on "paiskaa tassua" ja sitä tarjotaan innokkaasti niin yhdellä kuin kahdella käpälällä.

IMG_3695.JPG

Tämän piti olla kuva istuvasta koirasta ;)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Waakku

Lammaskoiria

Torstai 12.2.2015 klo 12.34 - Sanna

Meillä ei edelleenkään ole paimenkoiraa, vaikka tämän kokoisella lammastilalla sellaisesta olisi kiistatta hyötyä. Mutta muita "työkoiria" meiltä kyllä löytyy. Lyyti kulkee ahkerasti töissä mukana ja vastaa lähinnä rehujen ja lampaanpapanoiden laadunvalvonnasta. Pipari on myös innokas apulainen, joka tarkkailee muunmuassa sitä missä navettakissamme kulkevat ja touhuaa iloisesti meidän puuhissa mukana. Siinä missä Lyyti katsoo itselleen mukavan istumapaikan ja tarkkailee työntekoa sieltä, Pipari viuhottaa edestakaisin ja puuhailee samalla omiaan. Onneksi Pipari on pysynyt tilanalueella, eikä ole meinannutkaan lähteä pihalta nyt minnekään, joten se saa kulkea mukana töissä. Meillä oli vielä yhden uuhiryhmän kerinnät menossa eilen, joten päätin kokeilla uuden työharjoittelijan ottamista joukon jatkoksi. Waakulla energiaa piisaa ja työkiireiden takia koirien kanssa puuhailuun on vähemmän aikaa, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jos koiran voi ottaa töihin mukaan.

Pidän Waakun itsevarmasta luonteesta todella paljon ja tuntuu, että vielä päivä päivältä enemmän. Jälleen kerran sain todeta Waakun käyttäytyvän siten kuin odotinkin. Lampola ei ensikertaa sinne vietävälle koiralle ole välttämättä mikään helppo paikka. Lampaat määkivät (lue: huutavat) isolla äänellä ja uteliaina ne kurottelevat rivissä niin pitkälle ruokintapöytää kuin mahdollista. Koiralle ei siis oikeastaan ole paikkaa, jonne se voisi väistää ja se on useiden kymmenten tuijottavien katseiden kohteena. Lähelle uskaltautuvaa koiraa moni uuhi vauhdittaa mielellään pienellä pukkaisulla, vaikka toki joukossa on niitäkin, jotka karahtavat karkuun tai tykkäisivät haistella nätisti. Koira ei saa missään nimessä rynnätä lampaiden joukkoon tai haukkua niitä. Waakku ihmetteli uutta tilannetta ehkä parikymmentä sekuntia ja sen jälkeen kulki häntäpystyssä ruokintapöytää pitkin uuteen paikkaan tutustumassa. Kerintää se seurasi läheltä kiinnostuneena ja sai ilohepulit napattuaan maahan heitetyt villat. Vielä pitäisi testata kuinka hyvin Waakku pysyy Piparin ja Lyytin kanssa tiluksilla. Mutta ainakin ensimmäisen työpäivän perusteella työharjoittelija osoittautui erittäin potentiaaliseksi työkoiraksi ;)

wp_002975.jpg

Valvontatehtävissä Pipari ja Lyyti, näin rauhallisesti sujuu uuhien ruokailu.

wp_002948.jpg

Kerimässä: Ensin lammas otetaan istuma-asentoon jalkojen väliin, jotta siltä saadaan kaula ja mahanalus kerittyä siististi ja turvallisesti. Lampaan nahka on erittäin ohutta ja siihen tulee helposti haavoja, jos ei ole varovainen. Waakku testaa sillä aikaa kerintäpukkia ja Lyyti ja Pipari syövät sorkan palasia.

wp_002949.jpg

Uuhi kerintäpukilla, jossa keritään loput villat ja sen jälkeen leikataan sorkat siistiksi. Sorkat kasvavat pituutta ja alapuolelta lähes umpeen, joten niitä on leikattava säännöllisesti, että lampaalla on mukava olla ja jalkoihin ei kehity virheasentoja. Waakku papapatarjoiluiden äärellä.

img_5264.jpg

Tarkkana töissä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maatila, Waakku, Pipari, Lyyti

Eläimellistä menoa

Keskiviikko 11.2.2015 klo 22.17 - Sanna

Kovasti odotettu, lelukoiramaisen söpö ja mahdottoman ihana Tupuna haettiin Juuasta kotiin pari viikkoa sitten. Pitkästä aikaa meillä onkin nyt ihan pikkupentu, suurin osa kun on liittynyt joukkoomme 4-5 kuukauden iässä. Pikkupennun kanssa yhteisen elämän aloittaminen on minusta hieman vaativampaa vanhempiin pentuihin verrattuna. Siinä missä vanhempana meille tulleet ovat jo nähneet kaikenlaista ja osaavat kulkea esim. autossa ja hihnassa, luovutusikäiselle pennulle kaikki on uutta ja kyseessä on aivan valtava muutos pennun elämässä. Pennun tottuminen uuteen kotiin ja kodin tapoihin ottaa tietysti aikansa. Tupuna on ollut tosi reipas ja sujahtanut joukon jatkoksi hienosti. Autoilu on jo tuttua ja mielekästä (autohäkkiin kun saa aina jotain herkullista pureskeltavaa), hihnassa kulkeminen sujuu melko kivasti ja kaikki vieraat ihmiset ovat Tupunasta huippuhauskoja. Pennun ilme oli näkemisen arvoinen, kun kävin sen kanssa kylillä kävelemässä ja vastaan tullut ihminen kävelikin Tupunaa huomioimatta ohitse! Tempperamenttia pikku neidistä tuntuu löytyvän. Se leikkii tietysti mielellään muiden koiriemme kanssa ja puree niitä naskalihampaillaan minkä ehtii, eikä taatusti ole moinaskaan kun joku sitä tästä vähän ojentaa.

img_5315.jpg

Tupuna, nyt jo 10 vkoa.

img_5155.jpg

Sanon, että Tupuna on minun henkilökohtainen "unisiepparini", tämä sieppari ei tosin toimi ihan perinteisen unisiepparin tapaan, vaan ihan kirjaimellisesti sieppaa unen pois ja herättää minut. Tupuna nimittäin nukkuu pedissään sängyn vieressä minun puolellani ja aina kun se sattuu yöllä heräämään, se nousee sänkyä vasten seisomaan ja piippaa niin pitkään kunnes vasemmalla kädellä roikun lattiantasalle ja silitän sitä muutaman kerran rauhoittavasti. Sitten se käy tyytyväisenä takaisin nukkumaan. Tästä on tullut hieman rasittava tapa, sillä  mielelläni nukkuisin yöuneni ihan keskeytyksettä nyt kun Tupuna on jo täysin kotiutunut. Onneksi tämä on nyt selvästi vähenemään päin. Toissa yönä Tupuna ei ollut herättänyt minua kertaakaan aamuviiteen mennessä, joten heräsin itse huolestuneena kurkistamaan sängyn laidan yli onko pentu varmasti kunnossa :D Viime yönä unisilityksiä tarvittiin vain kahdesti, joten jospa tämä tapa vähitellen jäisi pois.

Maatilan saralla meillä on nyt vuoden työllistävin ajanjakso alkanut, kun karitsoinnit starttasivat odotetusti päivälleen viime viikon maanantaina. Töitä tehdään siis kirjaimellisesti yötä myöten ja bloginkin kirjoittelu jää varmasti taas tuokioksi vähemmälle. Nyt karitsoita on syntynyt tasan 60 kappaletta ja urakan alussa vasta ollaan. Tuttipullot ovat taas ahkerassa käytössä ja yksi "adoptiokaritsa" viisikko asui jonkin aikaa olohuoneessamme. Nyt sottapytyt ovat siirtyneet jo takaisin lampolaan. En itsekään olisi uskonut miten sottaisia lauma pikkukaritsoita voi ollakaan. Kun lampailla kakka on siistiä papanaa, juottoikäisellä karitsalla se on kuin paksua sinappia. Pikku bäät sitten kakkivat minne sattuu ja iloisesti hypellessään levittävät sotkun pikkupikku sorkissaan ympäriinsä pieniksi kakkatäpliksi. Voin vannoa, että karitsat saivat ison pentuaitauksensa muutamassa tunnissa sellaiseen sotkuun ettei isokaan pentueellinen koiria ihan heti samaan suoritukseen kykene!

img_5054.jpg

Tupuna ja "ottosiskot"

img_5062.jpg

"Kukas sinä olet?"

img_5086.jpg

BÄÄ!

img_5115.jpg

Lauantaina pyörähdin Nivalan ryhmänäyttelyssä Melvinin ja Waakun kanssa, jossa oli paikalla 13 beaglea. Waakulle tuli tammikuun lopulla sopivasti yhdeksän kuukautta ikää täyteen ja niinpä se esiintyi ensimmäisessä näyttelyssään heti junioriluokassa. Melvinin toinen näyttely meni yli odotusten; Melvin oli paras uros ja sai siis ensimmäisen sertinsä. Myös Waakku sai laatuarvostelussa erinomaisen ja se voitti luokkansa SA:lla. Olen tosi tyytyväinen siihen miten tämä nuori ja melkoisen vallaton neitonen jaksoi esiintyä. Iloisesti, mutta tarpeeksi hillitysti. Kehän ulkopuolella sain viihdyttää sitä temppuja teettämällä, Waakusta kun tuollaisessa paikassa olisi paljon hauskempaa mennä leikkimään muiden koirien kanssa, eikä tököttää jossain omaa vuoroaan odottamassa ja tätä Waakku olisi protestoinut välillä omaan tapaansa äänekkäästi... PN-kilpailuluokassa Waakku sijoittui hienosti toiseksi. Kun serti meni voittaneelle avoimen luokan nartulle Waakulle jäi ensimmäisestä näyttelystä muistoksi vara-sertti :) Melvinin kanssa käytiin kehässä pyörähtämässä vielä kertaalleen ja sijoittumassa VSP:ksi. Kiva helmikuinen näyttelypäivä ja minulle samalla muutaman tunnin irrottautuminen lammashommista. Seuraava näyttely meille taitaakin olla erkkari maaliskuun lopussa.

1560763_10152810172632917_2911720986325042583_n.jpg

Waakku kehässä Nivalassa   kuva: Sirpa Palo

10967721_10204966483875092_589142790_n.jpg

Melvin VSP ja SERT                              kuva: Kati Heikkinen

Tammi-helmikuun vaihteeseen mahtuu kyyneliäkin. Äärettömän surullisia uutisia sain tammikuun lopulla Piparin tyttärestä Taigasta. Taiga oli lähtenyt metsässä hirven perään torstaina 29.1. ja kadonnut sille tielleen. Kaikista etsinnöistä huolimatta Taigaa ei edelleenkään ole löytynyt. Ymmärrettävästi epätoivo alkaa jo vallata omistajan mielen, mutta täytyy vain toivoa, että Taiga vielä saataisiin takaisin kotiinsa jossa sitä valtavasti ikävöidään ja kaivataan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tupuna, Waakku, Melvin, maatila

Näyttelyihin treenausta

Tiistai 6.1.2015 klo 16.04 - Sanna

Vuosi vaihtui ajallaan ja nyt elellään jo vuotta 2015. Uusi vuosi sujui meillä tavalliseen tapaan rauhallisesti. Emme ole kovia juhlistamaan muutenkaan mitään ja vuoden vaihde vietetään aina kotona jo ihan koirien takia. Täällä meidän naapurustossa ei raketteja onneksi ammuskella kuin sallittuna aikana. Tuon ajan pidämme koirat visusti sisällä, jottei kukaan vahingossakaan pääsisi sellaista säikähtämään. Nykyisestä laumasta pauketta ei onneksi pelkää kukaan, mutta muistan hyvin miten ikävää ensimmäisen koirani paha rakettipelko oikein oli, enkä samaa halua kenellekään koiristani. Siispä uuden vuoden juhlinnat jääköön muille, kun me vietämme sen illan koirien kanssa rennosti sohvalla löhöten ja televisiota katsellen. Oikein pahaa teki sosiaalisestamediasta lukea kymmenistä koirista, jotka ovat raketteja säikähtäessään karanneet. Osa on päässyt takaisin kotiinsa turvallisesti, osa on edelleen kateissa ja osalle tuo karkureissu jäi viimeiseksi. Suurin osa noista vahingoista olisi ollut vältettävissä, kunhan ihmiset muistaisivat ja ymmärtäisivät pitää koiransa vuoden vaihteessa kiinni, eivätkä missään nimessä ainakaan viedä koiraansa paikalle jossa raketteja ammutaan. Koira ei siitä nauti ja aikuinenkin koira, joka koskaan aikaisemmin ei ole pauketta pelännyt voi säikähtää aivan yht' äkkiä ja mennä täyteen paniikkiin. Joka vuosi vaan saa lukea näitä ikäviä uutisia, vaikka ihmisiä hyvissä ajoin asiasta aina varoitellaan.

Vuoden vaihtuminen saa aina minut selailemaan näyttelykalenteria ja meidän olikin jo aika aloittaa treenaaminen tuleviin koitoksiin nuorison kanssa. Osallistuimme eilen Dogness-hallilla järjestettyyn leikkimieliseen Match Show'n Waakun ja Kisun kanssa ja Putti tuli paikalle emäntänsä Jennin kera. Koiria oli paikalla kivasti, yli sata kappaletta, joten mätsäri kävi hyvin harjoituksesta oikeisiin näyttelyihin. Waakku osallistui pentuihin, joita oli 50. Se käyttäytyi tosi reippaasti ja iloisesti (oli siis oma itsensä) ja esiintyikin varsin mallikkaasti. Punainen nauha saatiin ja sijoituttiin peräti toiseksi. Kisu osallistui pieniin aikuisiin kuten Puttikin. Kisu sai omalla vuorollaan punaisen ja Putti sinisen nauhan. Molempien esiintyminen sujui hyvin. Putti sijoittui joukosta sinisten neljänneksi. Kisu jaksoi esiintyä iloisesti loppuun saakka ja yllätys oli kun Kisu voitti pienet aikuiset ja lopulta koko Match Show'n ollen BIS-1. Palkinto oli tosi hieno, Kisu sai lahjakortin studiokuvaukseen, jonka toteutusta odotan jo innolla :)

img_4233.jpg

Kisu

img_4198.jpg

Putti

Ensi lauantaina onkin vuorossa meille vuoden ensimmäinen näyttely, Kajaanin KV. Sinne on tulossa iso määrä beagleja, peräti 29 kappaletta. Meiltä mukaan lähtee täysi lasti; Kisu, Muru, Putkonen ja Melvin. Sijoitustyttö Puttikin on tulossa paikalle. Saa nähdä kuinka poikien egot saadaan mahtumaan edes samaan autoon, niiden keskinäiset välit kun ovat valitettavasti täysin tulehtuneet. Kajaanin Tamminäyttelyssä emme olekaan käyneet useampaan vuoteen, ihan vain siitä syystä, että paleleminen maapohjaisessa hallissa ei ole oikein minua innostanut. Koirille olemme varanneet Finnfoam eristelevypalat häkkien alle pitämään maasta hohkaavaa kylmää vähän loitolla.

Tänään mittari näytti ulkona - 25 °C, mikä ainakin meidän laumassa tarkoittaa vaan pikaisia pissatuksia ulkona, kun tassut palelevat tosi äkkiä. Näillä pakkasilla pystykorvatkin viihtyvät hyvin sisällä ja hetkeksi riittää vilinää kun koko porukka innostuu pistämään leikiksi. Yhtä nopeasti ne kyllä rauhoittuvat ja pistävät mukavasti vierekkäin nukkumaan. Kovia pakkasia olen oppinut suorastaan inhoamaan näinä vuosina joina olemme maatilaa pyörittäneet. Kun koneet hyytyvät, eläinten vedet jäätyvät ja mikään ei oikein mene kuin pitäisi, pakkaspäivät tietävät paljon ylimääräistä työtä ja paleltuneita sormia ja varpaita. No onneksi loppu viikoksi on luvattu lauhtuvaa, ainakin pariksi päiväksi.

img_4288.jpg

Väkeä kuin pipoa

img_4310.jpg

Liekki huomiota hakemassa.

img_4138.jpg

Sitten nukutaan vierekkäin uudessa suosikkipaikassa, takassa.

img_4134.jpg

Porukan pienimpänä kannattaa hyödyntää beaglelämpöä :)

2 kommenttia . Avainsanat: match show, Kisu, Waakku, Putti, Bulma, Liekki

Syksy ja yhtä sun toista remonttia

Perjantai 5.9.2014 klo 10.42 - Sanna

Syksy on tullut. Olemme siirtyneet Ukon kouluaamujen takia rytmiin, joka ei meidän iltavirkulle perheelle tunnu luontaisesti sopivan millään. Aikaisiin aamuherätyksiin (kyllä, meille varttia vaille seitsemän on kamalan aikaisin!) ei mieli ja keho tunnu tottuvan sitten millään. Väsyttää aamulla, iltapäivällä ja illalla. Ainoastaan puolenpäivän kieppeillä on sellainen normaalihko olo. Koiratkin ovat aamuisin ihan unenpöpperöisiä kun yritän tuuppia niitä pihalle aamupissalle. Heinä- ja elokuun helteiden aikaan siirryimme suorastaan yöeläjiksi. Läkähdyttävä kuumuus ja ulkona paiskittavat maatilan hommat eivät oikein mielekkäästi kohdanneet. Menneenä kesänä kaikki laidunaidat piti uusia, koska lampaita laiduntaa peräti viidessä eri laidunryhmässä ja lehmätkin vietiin ensimmäistä kertaa joen toiselle puolelle vasikoineen. Laitumia tehtiin siis läpikesän kilometritolkulla, illan viilettyä ja jopa yöllä se oli huomattavasti mukavampaa hommaa kuin keskellä päivän kuumimpia tunteja. Vuorokausirytmi pääsi siis keikahtamaan täysin tolaltaan, niin meillä ihmisillä kuin koirilla. Siksi syysrytmiin pääseminen tuntuu nyt erityisen hankalalta.

Vaikka olen täysin kesäihminen, rakastan varsinkin alkusyksyn tunnelmaa. Ilman hirvikärpäsiä syksy saattaisi olla jopa lempivuodenaikani ;) Täällä Korpelassa, jossa asumme, on patoalue, joka on mielestäni kauneimmillaan syksyisin. Pari vuotta kestänyt miljoonahanke, kalaportaiden rakennus, on vihdoin ohi ja alueella pääsee taas kulkemaan, kun työkoneet ovat vihdoin poistuneet. Alueen tunnelma hieman latistui, kun vanhat maisemat joutuivat väistymään uuden rakennelman tieltä. Vanha tukkien uittoränni säilyi kuitenkin onneksi sellaisenaan, eivätkä uudet kalaportaat pilaa niiltä osin aluetta. Olen ollut viime aikoina laiska kuljettelemaan kameraa mukanani muualla kuin koiranäyttelyissä. Otinkin kameran mukaan, kun lähdin lenkille Koistisen ja Waakun kanssa. Eihän siitä kuvaamisesta juuri mitään tullut, kun en tuolla uskalla päästää koiria irti. Tässä kuitenkin muutama alkusyksyn kuva.

img_0647.jpg

Koistinen

img_0659.jpg

On se vakavaa :)

img_0673.jpg

Reunoilla kiipeily piti tietysti kokeilla.

img_0656.jpg

Waakku taluttaa Koistista.

img_0729.jpg

Korvaeläin etsii aarretta lehtien joukosta.

Lampolan ollessa tyhjänä vanhempani tekivät ison työn ja maalasimme kolmistaan kaikki lampolan sisäseinät raikkaalla vaalean harmaalla maalilla. Kun kulahtanut navetta muutti ilmettään sisätiloissa tosi paljon, oli pakko jatkaa tätä "kasvojenkohotusta" myös ulkopuolelta. Navettamme on 60-luvulta ja tasan niin kamalan ruma kuin  sen ikäluokan punatiilisestä tuotantorakennuksesta kuvitella saattaa. Nyt kun työtunteja on kulunut lukemattomasti ja maalia on sudittu lähes 200 litraa, navetta on muuttunut ihan siistiksi lampolaksi, joka on suorastaan kivan näköinen!

Seuraava remontti tulee tapahtumaan täällä kotisivuilla. Kuten joku on saattanut huomata, en ole tänä vuonna päivittänyt Tulokset-sivua laisinkaan, sillä se ei ole mielestäni ollut oikein toimiva. Olen päivittänyt kaikki näyttelykuulumiset tänne blogiini ja tulen tekemään niin jatkossakin. Tämän lisäksi teen jokaiselle koirallemme oman tulossivun, jonne kirjoitan koiran saamat näyttelyarvostelut ja lisään paljon valokuvia kyseessä olevasta koirasta. Näin yhden koiran tulokset löytyvät kätevästi samasta paikasta. Tulen laittamaan linkit näille tulossivuille koirien omilta sivuilta. Hommaa tässä on sen verran, että ihan käden käänteessä se ei tule tapahtumaan. Sivut ovat minulla työnalla, Kisun omalle sivulle linkki näyttelyarvosteluihin on jo lisätty :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koistinen, Waakku, maatila

Näyttelyitä ja vähän muutakin

Tiistai 2.9.2014 klo 18.43 - Sanna

Taas on muutama viikko vierähtänyt, joten täytyy päivitellä meidän viime aikaiset (näyttely-)kuulumiset kertarykäyksellä. Elokuun puolivälissä käväistiin Iin ryhmänäyttelyssä Putkosen ja Murun kanssa. Beagleja taisi olla kehässä 16 kappaletta. Kisu oli matkassa mukana turistina haistelemassa näyttelytuulia ja harmittelin vähän sitä etten ollut ilmoittanut  Kisua pentuluokkaan, kun ikä sinne olisi jo hyvin riittänyt. Putkonen oli rotunsa paras ja päivän päätteeksi se sijoittui ryhmässä neljänneksi. Muru oli parasnarttu kakkonen sertillä. Murun sertitili on nyt yhtä vaille täynnä, sillä tämä oli Murun viimeinen näyttely ennenkuin se täyttää 2-vuotta.

img_9971.jpg

Muru Iissä PN2 sert

img_0024.jpg

RN Ii 16.8. Putkonen ROP & RYP-4, Katin Plättä ROP-Vet ja VSP

Samana viikonloppuna pistettiin pentuetilaus menemään, kun Tellervo astutettiin onnistuneesti Koistisella. Nyt pitää pari viikkoa vielä jännittää tietoa siitä, onko meille tulossa pennuntuoksuinen loppuvuosi vai ei. Tällä kertaa taidan jättää tiineysultran väliin, jos vain suinkin maltan odottaa näkyviä tiineyden merkkejä. Mikäli tuleva pentue kiinnostaa, minulle voi soittaa tai laittaa sähköpostia. Juuri nyt maatilan hommat vievät paljon aikaani, joten sähköposteihin vastaaminen tapahtuu muutaman päivän viiveellä. Nopeimmin minut saa kiinni puhelimitse ja useimmiten pystyn hyvin samalla rupattelemaan kun teen töitä.

Toissa viikonlopun vietimme Etelä-Suomessa kierrellen, kun saimme kasvattajavieraan Puolasta. Oli hauskaa vaihtaa ajatuksia beagleista, kasvattamisesta ja vähän kaikesta muustakin. Juttua riitti niin paljon, että sunnuntai-iltana minulta meinasi jo ääni lähteä kaiken puhua pulputtuttamisen seurauksena. Puolasta meille matkasi neljä kuukautta vanha Walentynka La Lu Riqueza, mielettömän reipas ja hauska beagletyttö. Etsin tälle pennulle yhteistykykyistä sijoituskotia mahdollisimman läheltä Kannusta. Soittamalla saa lisätietoja.

10599602_924842147542813_2450726672760026018_n.jpg

Zachariasz, Walentynka, minä ja Putkonen

img_0366.jpg

Walentynka alias Waakku, joka osaa jo hypätä tuolille, pöydälle ja vaikka minne... lienee hyppyrottien sukua. Hyvin ehtiväinen ja kekseliäs beaglenalku. (P.S. kuva hämää, kunhan esittää tässä oikein suuuperkilttiä ;))

Tämän kesän näyttelysesongin päätti meidän osalta Limingan pentunäyttely viime sunnuntaina. Sää suosi meitä ihanan aurinkoisena ja lämpinä, kun edellisenä päivänä samalla paikalla pidetyssä ryhmänäyttelyssä oli kuulemma joutunut oikein palelemaan. Rotu oli pentunäyttelyssä hyvin edustettuna peräti viiden beaglekakakaran voimin. Meidän sakkia paikalla oli Kisu, sijoitustyttö Putti Kalajoelta ja Oulusta Piparin poika Loki (Kertalaakin Tekipäs Eetvarttia). Loki sijoittui kahdesta uros pennusta ensimmäiseksi ja sai kunniapalkinnon. 

img_0481.jpg

Kertalaakin Tekipäs Eetvarttia "Loki" 8 kk 

img_0487.jpg

Fanta's Brand Red Riding Hood "Kisu" 8,5 kk.

img_0461.jpg

Hessin Una Amor Del Zorro "Putti" melkein 9 kk.

Narttupentuja oli kolme. Kisu reesun matkapahointi ei juurikaan ole vielä helpottanut, mutta onneksi se pääsee aika nopeasti pahastaolostaan yli kunhan automatka on ohi. Kehässä Kisu esiintyi varsin iloisesti ja reippaasti, joten olin Kisuun oikein tyytyväinen. Hihnassa juoksemista meidän täytyy kyllä ruveta treenaamaan hieman useammin, sillä vauhtia Kisulta ei totisesti puutu, mutta se mielellään koukkaisi suoraan jalkojeni eteen sen sijaan, että ravaisi nätisti vierellä. Kisu sijoittui tytöistä ensimmäiseksi ja Putti kolmanneksi. Molemmat saivat kunniapalkinnon. Lopulta Kisu oli Rop-pentu ja Loki Vsp-pentu. Ryhmäkilpailussa Kisu sijoittui kolmen kutosryhmäläisen pennun pienestä joukosta toiseksi, dalmatiankoiran viedessä voiton. Kiva päivä, kiitokset siis vielä Heidi, Jani ja Jenni!

img_0514.jpg

Kisu ryhmäkehässä

img_0537.jpg

Kisu RYP-2 

img_0512.jpg

Ja vielä viimeisenä: näyttelyt ovat pitkälti odottelua. Kisu kuuluu selvästi meidän sakkiin, se osaa ottaa yhtä rennosti kuin kokeneemmatkin kehätähdet.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, Kisu, Waakku, Putkonen, Muru, Putti