Eläimellistä menoa

Keskiviikko 11.2.2015 klo 22:17 - Sanna


Kovasti odotettu, lelukoiramaisen söpö ja mahdottoman ihana Tupuna haettiin Juuasta kotiin pari viikkoa sitten. Pitkästä aikaa meillä onkin nyt ihan pikkupentu, suurin osa kun on liittynyt joukkoomme 4-5 kuukauden iässä. Pikkupennun kanssa yhteisen elämän aloittaminen on minusta hieman vaativampaa vanhempiin pentuihin verrattuna. Siinä missä vanhempana meille tulleet ovat jo nähneet kaikenlaista ja osaavat kulkea esim. autossa ja hihnassa, luovutusikäiselle pennulle kaikki on uutta ja kyseessä on aivan valtava muutos pennun elämässä. Pennun tottuminen uuteen kotiin ja kodin tapoihin ottaa tietysti aikansa. Tupuna on ollut tosi reipas ja sujahtanut joukon jatkoksi hienosti. Autoilu on jo tuttua ja mielekästä (autohäkkiin kun saa aina jotain herkullista pureskeltavaa), hihnassa kulkeminen sujuu melko kivasti ja kaikki vieraat ihmiset ovat Tupunasta huippuhauskoja. Pennun ilme oli näkemisen arvoinen, kun kävin sen kanssa kylillä kävelemässä ja vastaan tullut ihminen kävelikin Tupunaa huomioimatta ohitse! Tempperamenttia pikku neidistä tuntuu löytyvän. Se leikkii tietysti mielellään muiden koiriemme kanssa ja puree niitä naskalihampaillaan minkä ehtii, eikä taatusti ole moinaskaan kun joku sitä tästä vähän ojentaa.

img_5315.jpg

Tupuna, nyt jo 10 vkoa.

img_5155.jpg

Sanon, että Tupuna on minun henkilökohtainen "unisiepparini", tämä sieppari ei tosin toimi ihan perinteisen unisiepparin tapaan, vaan ihan kirjaimellisesti sieppaa unen pois ja herättää minut. Tupuna nimittäin nukkuu pedissään sängyn vieressä minun puolellani ja aina kun se sattuu yöllä heräämään, se nousee sänkyä vasten seisomaan ja piippaa niin pitkään kunnes vasemmalla kädellä roikun lattiantasalle ja silitän sitä muutaman kerran rauhoittavasti. Sitten se käy tyytyväisenä takaisin nukkumaan. Tästä on tullut hieman rasittava tapa, sillä  mielelläni nukkuisin yöuneni ihan keskeytyksettä nyt kun Tupuna on jo täysin kotiutunut. Onneksi tämä on nyt selvästi vähenemään päin. Toissa yönä Tupuna ei ollut herättänyt minua kertaakaan aamuviiteen mennessä, joten heräsin itse huolestuneena kurkistamaan sängyn laidan yli onko pentu varmasti kunnossa :D Viime yönä unisilityksiä tarvittiin vain kahdesti, joten jospa tämä tapa vähitellen jäisi pois.

Maatilan saralla meillä on nyt vuoden työllistävin ajanjakso alkanut, kun karitsoinnit starttasivat odotetusti päivälleen viime viikon maanantaina. Töitä tehdään siis kirjaimellisesti yötä myöten ja bloginkin kirjoittelu jää varmasti taas tuokioksi vähemmälle. Nyt karitsoita on syntynyt tasan 60 kappaletta ja urakan alussa vasta ollaan. Tuttipullot ovat taas ahkerassa käytössä ja yksi "adoptiokaritsa" viisikko asui jonkin aikaa olohuoneessamme. Nyt sottapytyt ovat siirtyneet jo takaisin lampolaan. En itsekään olisi uskonut miten sottaisia lauma pikkukaritsoita voi ollakaan. Kun lampailla kakka on siistiä papanaa, juottoikäisellä karitsalla se on kuin paksua sinappia. Pikku bäät sitten kakkivat minne sattuu ja iloisesti hypellessään levittävät sotkun pikkupikku sorkissaan ympäriinsä pieniksi kakkatäpliksi. Voin vannoa, että karitsat saivat ison pentuaitauksensa muutamassa tunnissa sellaiseen sotkuun ettei isokaan pentueellinen koiria ihan heti samaan suoritukseen kykene!

img_5054.jpg

Tupuna ja "ottosiskot"

img_5062.jpg

"Kukas sinä olet?"

img_5086.jpg

BÄÄ!

img_5115.jpg

Lauantaina pyörähdin Nivalan ryhmänäyttelyssä Melvinin ja Waakun kanssa, jossa oli paikalla 13 beaglea. Waakulle tuli tammikuun lopulla sopivasti yhdeksän kuukautta ikää täyteen ja niinpä se esiintyi ensimmäisessä näyttelyssään heti junioriluokassa. Melvinin toinen näyttely meni yli odotusten; Melvin oli paras uros ja sai siis ensimmäisen sertinsä. Myös Waakku sai laatuarvostelussa erinomaisen ja se voitti luokkansa SA:lla. Olen tosi tyytyväinen siihen miten tämä nuori ja melkoisen vallaton neitonen jaksoi esiintyä. Iloisesti, mutta tarpeeksi hillitysti. Kehän ulkopuolella sain viihdyttää sitä temppuja teettämällä, Waakusta kun tuollaisessa paikassa olisi paljon hauskempaa mennä leikkimään muiden koirien kanssa, eikä tököttää jossain omaa vuoroaan odottamassa ja tätä Waakku olisi protestoinut välillä omaan tapaansa äänekkäästi... PN-kilpailuluokassa Waakku sijoittui hienosti toiseksi. Kun serti meni voittaneelle avoimen luokan nartulle Waakulle jäi ensimmäisestä näyttelystä muistoksi vara-sertti :) Melvinin kanssa käytiin kehässä pyörähtämässä vielä kertaalleen ja sijoittumassa VSP:ksi. Kiva helmikuinen näyttelypäivä ja minulle samalla muutaman tunnin irrottautuminen lammashommista. Seuraava näyttely meille taitaakin olla erkkari maaliskuun lopussa.

1560763_10152810172632917_2911720986325042583_n.jpg

Waakku kehässä Nivalassa   kuva: Sirpa Palo

10967721_10204966483875092_589142790_n.jpg

Melvin VSP ja SERT                              kuva: Kati Heikkinen

Tammi-helmikuun vaihteeseen mahtuu kyyneliäkin. Äärettömän surullisia uutisia sain tammikuun lopulla Piparin tyttärestä Taigasta. Taiga oli lähtenyt metsässä hirven perään torstaina 29.1. ja kadonnut sille tielleen. Kaikista etsinnöistä huolimatta Taigaa ei edelleenkään ole löytynyt. Ymmärrettävästi epätoivo alkaa jo vallata omistajan mielen, mutta täytyy vain toivoa, että Taiga vielä saataisiin takaisin kotiinsa jossa sitä valtavasti ikävöidään ja kaivataan.

Avainsanat: Tupuna, Waakku, Melvin, maatila


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini