Ylivieskan ja Tornion KV:t

Viikonloppu meni hurahtaen taas kehän laidalla ja vähän kehässäkin. Lauantaina aloitettiin "kotinäyttely" Ylivieskasta. Sää suosi sen verran ettei sentään satanut, muuten hyistä keliä oli vaikea heinäkuiseksi edes kuvitella. Muru oli taas ainoana pentuna KP:n saatuaan itse oikeutettu Rop-pentu. Putkoselle ja Wilsonille molemmille erinomaiset Sa:lla ja kilpailuluokassa Wilson jäi Putkoselle toiseksi. Parasta urosta valitessa voiton vei Tiian ja Merjan komea Luca. Putkonen PU2 vara-sertillä ja Wilson PU3. Pääsimme siis ajoissa lähtemään kotiin. Kotona sitten pakkailimme auton valmiiksi Tornion reissua varten. Tornioon olin ilmoittanut Murun ja Wilsonin.

Ylivieskassa molemmat pojat olivat sattuneet samaan kuvaan. Apuhandlerina taas kerran Kati :)

Ties mikä pöpö minua yritti painaa petiin ja olin tosi huonovointinen perjantai illan ja koko lauantain. Harkitsin jo siitä syystä Tornion näyttelyn jättämistä väliin pitkän matkan takia, mutta illalla päätimme kuitenkin lähteä pohjoiseen ajamaan. Saavuimme näyttelypaikalle vasta reilusti kymmenen jälkeen illalla. Järjestäjät olivat fiksusti kyltein osoittaneet asuntoautoille sopivan yöpymispaikan. Siitä ruusuja heille! Kun koirat oli lenkitetty, kävimme nukkumaan ja laitoin herätyksenkin soimaan vasta kahdeksalta, kun beaglet oli arvioitu aikataulussa kehään vasta ennen puoltapäivää. Nukkumisesta ei sitten puoli seitsemän jälkeen tullutkaan yhtään mitään, kiitos erään parkkikselle majoittuneen toverinäyttelykaravaanarin. Näillä matkaajilla oli mukanaan lauma kääpiökoiria, jotka he silloin aamulla laittoivat ulos autosta pihalle aitaukseen räkyttämään. Ja kyllä, siellä ne pikku mussukat louskuttivat lähes taukoamatta koko sunnuntai aamun. Veikkaanpa etten ollut ainoa paikalla yöpyjä, jota v*tutti rankasti painaa tyynyä korville ja yrittää nukkua siinä metelissä. Asuntoautojen seinät ovat oikeasti ääneneristykseltään paperin luokkaa. Ilmeisesti kyseiset koirien omistajat ovat räksytykselle kuuroja kun se ei kerran heitä itseään kiusannut niin paljoa, että olisivat tehneet siitä lopun. Älliäkään ei sen vertaa löytynyt, että olisivat ajatelleet meitä muita, joita jatkuva haukkuminen saattoi häiritä. Lienee tarpeetonta sanoa, mutta kovin hyvää kuvaa eivät harrastamastaan rodusta tai ihmisistä sen parissa jättäneet.

Torniossa Wilson Vsp, sert.  Rop ja cacib Cardiem World Of Colours (omistaja: Satu Laitinen) Tuomarina Hannu Talvi.

Kehässä arvostelut olivat sujuneet niin reippaaseen tahtiin, että harvinaista kyllä, arvostelut alkoivat jopa pikkuisen aikataulusta edellä. Kilpakumppaneita oli tällä kertaa myös Ruotsista. Tuomari tuntui pitävän Murusta kovasti. Muru siis jälleen KP ja ainoana pentuna Rop-pentu. UroksissaWilson oli junnuluokassa ainoa ja se sai erin ja SA:n. Parasta urosta valitessa olikin sitten iloinen yllätys, kun tuomari sijoitti Wilsonin ykköseksi. Esiintyminenkin sujui tällä kertaa astetta rauhallisemmin; Wilsonilla taisi olla välillä kaksikin jalkaa maassa yhtä aikaa. Nartuissa käytiin tiukka kilpailu ja Katin Klaara sijoittui PN-kehässä toiseksi. Rotunsa parasta valitessa Wilsonista tehtiin VSP, kuten olin arvellutkin. Se sopi meille erinomaisesti. Ehdimme hyvissä ajoin Haaparannan puolelle Ikeaan, sen jälkeen kun ensin kävimme Katin, Helkan ja Kallen kanssa ABC:llä syömässä. Ruotsin puolella ostoksilla vierähtikin aikaa sitten niin paljon, että olimme eilen kotona vasta puoli kymmenen aikoihin illalla. Kiva reissu jälleen kerran, kannatti lähteä :)