Messarin tulijaiset ja jouluntoivotukset

Maanantai 22.12.2014 klo 18:40 - Sanna


Eilen 1-vuotis syntymäpäiviään viettivät viimeisin pentueemme eli Piparin ja Putkosen lapsoset: Poju, Loki, Paavo, Bono, Tilkku, Jumi ja Taiga. Onnittelut koko joukolle! :) Viime joulu menikin lähinnä valvoessa ja huolehtiessa näistä pennuista ja meillä jäikin oikeastaan koko joulu siinä viettämättä. Tänä vuonna on helppo todeta, että pennuton on huoleton! Vaikka kieltämättä kärsin jo jonkin asteisesta pentuekuumeesta kun Tellervokin syksyllä jäi tyhjäksi. Toivottavasti saisimme siihen ensi vuoden aikana helpotusta beaglevauvojen merkeissä.

Joka joulukuinen messukeskuksen Voittaja-näyttelyiden viikonloppu vietettiin tänä vuonna itsenäisyyspäivän aikoihin. Tällä kertaa meillä matkassa olivat Muru ja Putkonen. Menomatkalla kohti Järvenpäätä pysähdyttiin Jyväskylässä Piparin ja Putkosen poikaa Pojua moikkaamassa. Poju oli juuri niin suloinen, kun olimme odottaneetkin, eikä se näyttänyt pistävän lainkaan pahakseen leikkikaverien vierailua :) Kiitos vielä Pojun perheelle kyläilykutsusta, oli tosi mukava nähdä! 

img_2646.jpg

Poju (Kertalaakin Täältä Tullaan)

img_2669.jpg

Poju poseeraa ja Muru takana sohvalla järjestelee Pojun leluja.

img_2698.jpg

Ei ole omena kauas puusta tipahtanut, tässä tapauksessa poika on kyllä niiiin äitinsä näköinen että! 

Muru ja Putkonen nauttivat jälleen kerran reissussa ollessaan kaupunkielämästä täysin siemauksin; uudet hajut ja lenkkipolut sekä erona kotielämään se, että koirat saavat näillä reissuilla nukkua halutessaan sängyssä vieressä (Muru käytti tämän tilaisuuden hyväkseen joka yö).

Lauantaina beaglet arvosteltiin vasta päivällä, joten meidän ei aamulla tarvinnut kiirehtiä messukeskukseen kovin aikaisin. Avoimen luokan uroksia oli vain kolme, joista kaikki saivat erittäin hyvän ja Putkonen oli luokassa EH1. Sen arvostelun viimeinen lause on mainio: "Esitetään taitavasti, mutta valitettavasti se ei aina riitä."  Muru sai avoimessa luokassa erinomaisen ja sijoittui luokassa kolmanneksi, mutta jäi ilman SA:ta. Beaglekehän päätyttyä veimme koirat asuntoautoon ja kävimme syömässä ja kiertämässä myyntikojut. Jotenkin minusta tuntui, että myyjiä oli edellisvuosia vähemmän tai sitten tunne johtui vain siitä, että millekään hankinnalle ei tällä kertaa ollut varsinaista tarvetta. Mitään heräteostoksiakaan ei tullut tehtyä.  Ostimme koirille ainoastaan ison satsin puruluita ja harjiksille paria erilaista ruokaa. Ne kun ovat perheessämme ainoat, jotka toisinaan nirsoilevat ruuan suhteen. Niiden mahat kestävät hienosti eri ruokamerkkien vaihtelut, mikä on hyvä asia kun pikkurouvat eivät suostu samaa pöperöä syömään ainakaan yhtä säkillistä pitempään. Vaihtelu siis virkistää myös ruokahalua.

img_2826.jpg

Putkonen edustaa

img_2836.jpg

On se vakavaa ;)

img_2987.jpg

Murmeliini

img_2975.jpg

Terhakkaana

img_2978.jpg

Sunnuntaina beaglekehä starttasi heti aamu ysiltä, joten elokuun WDS:n ruuhkasta viisastuneena nousimme kukonlaulun aikaan ja lähdimme ajelemaan Järvenpäästä heti puoli seitsemän jälkeen kohti messukeskusta. Mistään ruuhkasta tai edes autojonoista ei ollut tietoakaan, vaan pääsimme ajamaan aivan suoraan parkkiin. Mikäs siinä, paljon mukavampaa odotella arvostelun alkamista rauhassa valmistautuneena kuin autossa istuen ja hätäillen ehditäänkö ajoissa paikalle. Ehdin tehdä tosi edulliset puruluu- ja leluostoksetkin heti myyntipisteiden auettua. Beagleja oli kehässä hieman lauantaita enemmän. Putkoselle EH kuten edellisenä päivänäkin. Murulle vilautettiin samaa sinistä korttia, joka kieltämättä oli pettymys. Lähdimme ajamaan kotiin heti rodun arvostelun päätyttyä.

Tällä kertaa toimmekin tietämättämme kotiin ikävämpiä tulijaisia. Melvin nimittäin oksenteli muutaman kerran limaa keskiviikko aamuna. Melvin ei oksennellut aamun jälkeen, vaan oli lähinnä todella väsyneen oloinen. Ruoka tai edes juoksuinen Pipari ei kiinnostaneet sitä ollenkaan. Äärimmäisen ahneesta ja vilkkaasta naisten miehestä siis näki selvästi sen olevan todella sairas. Ehdin jo epäillä sen syöneen jotakin koiran sisään kuulumatonta ja saaneen tukoksen. Eläinlääkärin sain kiinni iltapäivästä, jolloin Melvinin vointi oli hieman parempi ja osasin jo epäillä jotain muuta syytä oksenteluun. Illalla Melvin sitten tekikin ensimmäiset vesiripulit kun kävimme ulkona ennen nukkumaan menoa. Torstaina aamulla Melvin oli niin väsyneen ja voimattomattoman oloinen, että lähdimme eläinlääkäriin nesteytystä varten. Melvin olikin tiputuksessa reilun tunnin ja sai pahoinvoinnin estolääkkeen nahan alle. Iltaa kohden Melvinin olo kohentui selvästi ja se söikin hieman ennen nukkumaan menoa.

10850313_433667663448059_7154107825643498805_n.jpg

Eläinlääkärissä

Olin jo netistä lueskellut monien koirien sairastuneen vatsatautiin ja kennelyskään messarin jälkeen. Melvinin oireet olivat juuri saman kuuloiset kuin muillakin sairastuneilla; liman oksentelua ja vesiripulia. Pelkoni siis toteutuivat kun Putkonen aloitti oksentelun torstain ja perjantain välisenä yönä. Sekin meni todella nopeasti voimattoman oloiseksi. Onneksi olimme saaneet yhden pistoksen pahoinvoinninestolääkettä Melvinille mukaan ja saimme sen avulla Putkosen pahoinvoinnin loppumaan heti alussa, kun nyt tiesimme, että kyseessä on sama juttu kuin Melvinillä. Viikonlopun aikana sairastuivat Pömppis ja Waakku. Niillä tauti oireili ainoastaan vesiripulilla ja ne eivät menneet ollenkaan niin kurjaan kuntoon kuin pojat. Molemmat pitivät yhden paastopäivän ja sen jälkeen paranivat nopeasti normaalilla ripulinhoidolla. Alkuviikosta sairastui vielä Tellervo, joka oksensi limaa pari kertaa ja ripuloi kahden päivän ajan. Tellervo ei ollut pöpöstä niin sairas, että olisi ollut syömättä, mutta hieman normaalia vaisumpi kuitenkin.

Sittemmin kaikki ovat parantuneet ja loput koirat ovat pysyneet terveinä. Nyt uskallan jo olettaa, että tauti on meidän laumasta käynyt läpi ne koirat, jotka olivat sairastuakseen. Todella inhottava ja ärhäkkä vatsavirus, jota en toivo kenenkään osalle. Harmillisesti meiltä jäi nyt parit tarpeelliset harjoitukset käymättä, mutta onneksi Kajaanin näyttelyyn on vielä muutama viikko aikaa ja mekin pääsemme sinne osallistumaan, jos kaikki koirat nyt pysyvät terveinä. Paljon näyttelyitä kiertävinä tämä oli toinen kerta kun koiramme ovat näyttelystä saaneet jonkin tartunnan, kerran aikaisemmin vuosia sitten koirat saivat kennelyskän, joten huonosta tuurista tämä nytkin oli varmaan kiinni. Ei voi muuta kuin toivoa, ettei kukaan tietoisesti toisi näyttelyyn sairasta koiraa! Kun paikalla on koiria sadoittain tai tuhansittain virus leviää joukossa helposti.

Mutta nyt on aika toivotella kaikille kasvatin omistajille, ystäville, tuttavilla ja muille meidän juttuja seuraaville RAUHAISAA JOULUN AIKAA! 

img_3826-001.jpg

Avainsanat: näyttelyt, Muru, Putkonen, Poju


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini