Vuosi vaihtuu kohta

Vuosi 2014 rupeaa lähestymään loppuaan. Kuluneeseen vuoteen mahtuu paljon iloa ja menestyksen hetkiä, mutta kuitenkin tästä vuodesta päällimmäiseksi jää väkisin mieleen surullinen muisto Wilsonin kuolemasta. Koirallisen elämäntavan valinneena on valinnut samalla sen kolikon toisen puolen - luopumisen, joka on väistämättä edessä jokaisen koiran kohdalla jossain vaiheessa. Vaikka tämän asian tiedostaakin, on rakkaan perheenjäsenen menetys aina äärettömän surullista. Kun koiraystävän menettää täysin odottamatta, suru ja järkytys sekä tapahtuneen aiheuttama katkeruus ovat kuin raskas möykky rinnassa, joka ei millään tahdo väistyä. Vasta hiljan pystyin päivittämään Wilsonin kuoleman jalostustietojärjestelmään, valokuvien katsominen sattuu edelleenkin liikaa ja vieläkin toisinaan sellaisena hetkenä kun oikein uppoaa ajatuksiinsa ikävä ja itsesyytökset ottavat hetkellisesti vallan. Tänä vuonna aivan liian moni tuttu ihminen on menettänyt koiransa tapaturmaisesti ja jokainen näistä suru-uutisista on koskettanut minua syvästi.

Vuoden positiivisempiin asioihin kuuluvat ystävät,kasvatin omistajat, uudet tuttavat ja muut samanmieliset joiden kanssa on saanut viettää aikaa ja vaihtaa mielipiteitä rakkaan harrastuksen parissa. Piparin pennuille löytyi kerrassaan ihanat kodit ja ei voi muuta kuin todeta, että beaglerotu vetää puoleensa pääasiassa vain tosi mukavia ihmisiä! :)

En rupea erittelemään vuoden näyttelymenestyshetkiä, niistä olen aina kirjoittanut tänne blogiin tapahtumien jälkeen. Tuomarit ovat tykänneet koiristamme välillä enemmän ja välillä vähemmän. Hauskoja näyttelyreissuja kaikki tyynni ja niitä ollaan tehty vähän joka puolelle Suomea.

Unohtamatta tärkeintä asiaa tänäkin vuonna, syytä siihen miksi meillä on iso lauma koiria;  rakastamme niitä ja meistä elämä koirien kanssa on hauskaa! Vaikka käymme melko ahkerasti näyttelyissä on vuodessa 365 päivää ja näyttelypäiviä niistä vain pieni murto-osa eli suurin osa ajastamme on tavallista arjen elämistä koirien kanssa kotona. Osa koiristamme on vain sohva-championeja, mutta yhtä rakkaita jokainen. Joka päivä tänäkin vuonna koiramme ovat tuoneet iloa elämäämme mittaamattoman määrän (ja toisinaan kujeineen tukon harmaita hiuksia), enkä osaisi kuvitella miten tyhjältä elämä ilman niitä meistä tuntuisi. Siksi  vuoden viimeisen bloggauksen kuvituksena toimikoon sekalainen valikoima kuvia tämän vuoden varrelta. Näistä kuvista osa on kännykällä otettuja eivätkä siksi kovin laadukkaita, mutta kuvaavat oivallisesti meidän koiraperheen elämää :)

Piparin pennut ja Putti :)

Ukko ja Taiga

Melvinin ja Pömppiksen kanssa

Muru ja Pipari toukokuun lumisateessa padolla

Tauolla lammaslaitumien teon lomassa Lyytin kanssa kesäkuun hellepäivänä.

Aamu-uniset

Järvenpäässä lenkkeilemässä

Tämä penkki on varattu ;)

Putti ja Lilli kyläilemässä

Vesipetomme Muru

Läheisyyttä

ja sitä samaa lisää.

Montako koiraa mahtuu tiskikoneeseen? Vastaus: monta.

Meillä ei kokkailla yksin

eikä lenkkeillä yksin.

Sohvallekin on aina seuraa.

Muru suolisti synttärilahjaksi saamansa pehmopöllön.

Lyyti suorittamassa joululahjojen avaamis-tarkkailua, eihän sitä tiedä josko paketissa olisi vaikka jotain syötävää.

Ensi vuodelle toivon että koko laumamme, niin kaksi- kuin nelijalkaiset pysymme terveinä ja että saisimme kokea monia ilon ja onnistumisen hetkiä yhdessä. Toivottavasti vuoden 2015 aikana seuraava Kertalaakin pentuekin näkisi päivänvalon ja jos melkein mahdottomia saa toivoa, niin me emäntä ja isäntä karistaisimme mielellämme jokusen kilon vyötärön ympärille kertyneistä vararenkaista...

Näillä sanoin toivotamme kaikille muillekin HYVÄÄ JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2015!