Wilsonin viikonloppu

Tiistai 7.5.2013 klo 17.23 - Sanna

Kuusamon ryhmänäyttelyiden viikonlopusta tuli monin tavoin ikimuistoinen. Matkaan lähdettiin junnupoikien kanssa vailla suurempia odotuksia, Tellervon kokonaan kotiin jättämistäkin ehdin miettiä ja tuomarimuutoksen mahdollistaessa rahojen takaisin saamisen sunnuntailta, palautin Tellervon numerolapun näyttelyä edeltävällä viikolla. Autoon pakattiin mainitun kolmikon lisäksi Muru ja Lyyti. Lyyti ei ole sitten viime syksyn päässyt mihinkään reissaamaan, joten sekin sai tulla mukaan. Lyyti nimittäin rakastaa mukana matkustamista, oli määränpää mikä hyvänsä!

Lähtöasetelmissa, 460 kilometriä Kuusamoon edessä.

Perjantaina startattiin matkaan hieman suunniteltua myöhemmin, vasta puoli neljän aikoihin iltapäivällä. Ajelimme Kuusamoon menomatkalla Kajaanin kautta, vaikka sieltä matka onkin pidempi kuin Oulusta mentäessä, mutta maisevat mukavia, eikä samaa reittiä ole hauska ajella ees taas. Meille myös tienpäällä vietetty aika on irtoamista kotiympyröistä ja siten lomaa, olemme oppineet nauttimaan myös itse matkanteosta. Kajaanissa pysähdyttiin ostamaan Prismasta matkaeväitä. Kajaanin ja Kuusamon välillä ulkoilutettiin koirat saman järven rannalla kuin viime kevään näyttelyreissulla. Silloin näyttelyt olivat ajallisesti reilua viikkoa myöhemmin ja järvi oli rannoilta nyt vielä reilusti jäässä, kun viime keväänä vesi oli täysin sula.

Tuleekohan tästä kuvasta joka vuotinen perinne? ;)

Poroja. Nämä eivät ollet yhtä linssiludeja kuin viime vuonna ikuistamani yksilöt.

Ne pohjoisen matkalle pakolliset porot tuli myös bongattua. Hannu ehti ajaa niistä ohikin, mutta joutui tekemään u-käännöksen, että pääsin niitä vähän kuvaamaankin. Pysähdyimme tällä kertaa ihmettelmässä Hiljaista kansaa, joka seisoo, tarkemmin määrittelemättä, jossakin Kajaanin ja Kuusamon välillä. Paikan tunnelma teki minuun vaikutuksen. Kello oli siinä vaiheessa jo yksitoista illalla ja hämärä teki tuloaan, joten vahvat mielikuvat The Walking Dead zombiesarjasta tulivat väkisin mieleeni. 

Hiljainen kansa. Heitä on kuulemma noin tuhat ja he seisovat suurella peltoaukealla, keskellä ei mitään ja odottavat.

Yövyimme jälleen hotellin parkkipaikalla, jossa on sähkötolpat asuntoautoja varten. Vaikka hotellin ravintolasta tulevista ihmisistä on jonkin verran meluhaittaa yöllä, paikka on muuten ihan passeli (koirien kanssa) majoittumiseen. Viereisen järven rannalla kulkee todella hyvät lenkkireitit. Lauantai aamuna ilma oli hyvä tasan sen aikaa, että näyttely alkoi. Sitten taivaalta tuli ensin räntää ja iltapäivällä silkkaa vettä koko ajan. Beaglet olivat kehässä vasta reilusti puolen päivän jälkeen. Koiria oli lauantaille ilmoitettu vain seitsemän. Putkosen ja Wilsonin esiintymiset sujuivat ihan hyvin. Putkonen sai tällä kertaa erittäin hyvän, mutta Wilsoniin tuomari ihastui kovasti. Niinpä Wilson oli ainoana erinomaisen ja SA:n saaneena uroksena PU1 ja ensimmäinen sertikin tuli siis ansaittua. Tellervo oli nartuista ainoa erinomaisen saanut, SA:lla irtosi myös se kaivattu vihon viimeinen serti. Niinpä Wilson ja Tellervo olivat vastakkain ja kuten arvasinkin, tuomari valitsi Wilsonin rotunsa parhaaksi ja totesi vielä Wilsonista: "Tämä koira puhuttelee minua."

BIS-kehässä. Kuten näkyy, niin märkää on.

Toiset koirat pääsivät asuntoautoon lepäämään ja kuivumaan, mutta Wilsonin kanssa sitten odottelimme ryhmäkehien alkua taukoamattomassa vesisateessa. Muutaman kerran siinä läpimärkänä palellessamme mietimme taas Hannun kanssa ääneen tämän harrastuksemme mielekkyyttä... Eipä tämän hauskuutta pysty järjellä selittämään.

Ryhmäkehässä Wilson esiintyi hyvin. Se on reipas ja niin vilkas, että se energian määrä joka välillä tuntuu jopa ylitsepursuavalta, tuo sille luonnostaan sellaista kehäkarismaa, jota toivoisin mielelläni kaikille koirilleni. Yllätys oli melkoinen, kun Erja Nummi teki Wilsonista ryhmävoittajan. Jäimme siis odottamaan myös Best in Show kehää. Näyttelyn parhaan valitsi Harto Stockmari. Ilmeisesti Wilson teki hyvän vaikutuksen myös häneen, sillä uskomatonta, mutta meidän pikku Wilson valittiin koko näyttelyn kauneimmaksi eli Best in Show voittajaksi! Kiitokset tuomareille!

Wilson Xandrina BEST IN SHOW-1 Kuusamossa 4.5.2013

Lauantain näyttelypäivän päätyttyä pilviverho onneksi rupesi rakoilemaan ja illalla paistoi jo aurinko. Teimme pitkät lenkit järven rantaa pitkin koirien kanssa. Siellä oli vanhoine hirsirakennuksineen talonpoikainen pihapiiri, joka ilmeisesti on kesäaikaan turisteille avoinna. Kurkistelin ihastuneena rakennusten ikkunoista sisään ja kuolasin, kelpaisi minulle niin sellainen tupa kuin ne huonekalutkin!

Tällä matkalla saimme todeta uuden automme olevan käytössä juuri niin toimiva kuin olimme toivoneetkin. Onhan siinä tilaa ruhtinaallisesti edelliseen verrattuna ja koirien häkkien sijoituspaikka oli erinomainen ratkaisu. Hieman ahdasta ja puutetta istumapaikoista meinasi iltaisin olla, koirathan halusivat tietysti makoilla penkeillä ja istumatilaa ei meille kahdelle ihmiselle viideltä koiralta oikein jäänyt.

Auto kelpasi koirillekin :)

Sunnuntaina beaglet olivat jälleen vasta iltapäivällä kehässä. Koiria oli ilmoitettu 13 kpl, mutta Tellervon jäätyä pois niitä oli siis yksi vähemmän. Lisäystä lauantain koiriin oli tullut viiden uroksen ja yhden nartun verran. Tuomari Harry Tast tykkäsi sekä Putkosesta, että Wilsonista. Molemmat saivat mielestäni hyvät arvostelut ja ainoina beagleina erinomaiset. Molemmille pojille annettiin kilpailuluokassa myös SA:t ja Wilson vei lopulta voiton Putkosesta liikkeillään ja sillä, että on jo rungoltaan valmiimpi. Wilsonille siis jälleen sert ja ROP, Putkikselle jäi vara-sert.

Ryhmäkehien odottelua.

Ryhmäkehää olikin huomattavasti mukavampi odotella kuivassa kelissä, vaikka tuulikin todella kylmästi ja navakasti. Ryhmäkehässä meitä odotti iso yllätys, sillä Tast valitsi Wilsonin ryhmän voittajaksi! Best in Show:n valitsi myös Harry Tast. Tällä kertaa korkeimman sijoituksen vei upea pohjanpystykorva, mutta Wilson tuli toiseksi. Fiilikset olivat aivan uskomattoman hienot! En ikinä olisi voinut kuvitellakaan, kuinka Wilson Kuusamon reissulla tulisi putsaamaan koko pöydän :D Palkinnot olivat tosi mieluiset, Wilson sai kotiinviemisiksi kolme isoa 15 kg:n ja yhden 4 kg:n säkin Royal Caninin ruokia. Pyttyjä ja ruusukkeita tuli tietysti myös kassillinen.

Wilson, ikää 11 kuukautta, kuvassa sunnuntain ryhmävoittajana. BIS-2 sijoitus on vielä tulossa. Ilmeestäni näkee miten upeat fiilikset olivat jo tässä vaiheessa :) Tuomarina Harry Tast.

Kyllä oli makea tunnelma tehdä matkaa Kuusamosta kotiinpäin. Onnistuneenpi näyttelyreissu ei kertakaikkiaan olisi voinut olla! Kotimatkalla koukkasimme vielä Raahen kautta hakemassa Lyytin tyttären Lillin meille omistajiensa lomareissun ajaksi hoitoon. Hoitolapsesta lisää tuonnempana :)

Haapaveden ryhmis

Tiistai 23.4.2013 klo 12.32 - Sanna

Lauantai päivä vietettiin Haapaveden ryhmänäyttelyssä. Vuorossa oli Putkosen ensimmäinen kerta näyttelykehässä. Jännitin hieman miten sen esiintyminen mahtaa sujua. Olen treenaamisen suhteen tosi laiska ja Putkostakin on harjoitushallilla kiinnostanut paljon enemmän muut jutut kuin näyttelyhihnassa ympyrän juokseminen. Itseasiassa viime kerralla treeneissä avustin välillä hieman Lillin emäntää putken harjoittelussa pitämällä Lilliä aloillaan, kun emäntä meni kutsumaan sitä toisesta päästä putkea, no Putkonenpa päätti sännätä putkeen myös ja hämmästyksekseni snake-näyttelyketju napsahti nätisti katki kuin oljenkorsi. En olisi uskonut kuinka heiveröistä tekoa tuollainen näyttelykaulain oikeastaan onkaan ja olen tosi tyytyväinen, että se tuli ilmi noissa olosuhteissa. Voin kuvitella kuinka Putkonen kirmaisi onnenhepuleissaan pitkin maita ja mantuja, jos panta olisi sattunut katkeamaan jossain näyttelyssä! Noudatan siis jatkossa tuollaisen ketjukaulaimen kanssa varovaisuutta ja pidän sitä koiralla vain kehäesiintymisen ajan.

Kehässä

Putkosen esiintymiset kehässä menivät ihan mukavasti. Tosin postimerkin kokoinen kehä tuotti hankaluuksia liikkeiden esittämiseen sen lisäksi, että Putkosella tahtoi olla kehässä jo vähän turhankin hauskaa, se nimittäin näytti kaikki pomppu-loikka ja laukka liikkeensä. Se seisoi kyllä ihan nätisti paikoillaan arvosteltavana (häntä heiluen :)) - silloin kun ei yrittänyt tarjota minulle namista istumista tai maahan menoa ja sai laatuarvostelusta erinomaisen ja SA:n. Liekö hieman vallattomalla, mutta tosi iloisella esiintymisellä ollut vaikutusta sijoitusta alentavasti sitten parasta urosta valittaessa, sillä tuomari sijoitti Putkosen jostain syystä neljänneksi.

Tässä kohtaa oltiin jo jääty neljänneksi niin enää ei tarvinnut yrittää seisoa nätisti. Kuvaaja on rajannut kuvan vähän päälakea hipoen :D

Tellervon esiintymiset menivät tällä kertaa ihan penkin alle. Se nimittäin säikähti ennen kehää ja kehässä vielä uudestaan sitten tuomaria, kun tuomari tuli mitan kanssa sitä mittaamaan. Ennen tuota hampaiden katsominen sujui kuitenkin aivan normaalisti ja ilmeisesti tästä syystä Tellervo sai silti erinomaisen, mutta asiaankuuluvasti ei tietenkään SA:ta.

Oman kehämme jälkeen jäimme odottelemaan näyttelypaikalle kasvattimme Pyryn (K. Lemminkäisen Laulu) tapaamista. Oli tosi mukavaa päästä näkemään Pyry aikuisena, koska olimme nähneet sen viimeksi silloin kun se seitsemän viikkoa vanhana lähti meiltä omaan kotiinsa. Pyry sai tuomarilta kivan arvostelun ja tuloksena nuortenluokasta EH1. Luonteesta tykkäsin kovasti; Sissi on jättänyt ihanaa luonnettaan hyvin myös pentuihinsa. Pyry ja veljensä Manu viettävätkin muuten tänään 2-vuotis syntymäpäiväänsä. Onnittelut molemmille!☺

Pyry 2-v.

Kaiken kaikkiaan kiva näyttelypäivä vaikka mainittavaa menestystä ei tällä kertaa tullutkaan. Uusi matkailuautokin pääsi koeajolle samalla, sillä Hannu ehti viime viikolla kiinnittää koirien häkit sinne paikoilleen. Pitääkin seuraavaksi esitellä uusi auto täälläkin, olenhan saanut sen jo esittelykuntoon.

Vaasan KV ja muita kuulumisia

Keskiviikko 17.4.2013 klo 10.31 - Sanna

Tässähän on kaiken keskellä meinannut ihan tykkänään unohtua koko blogin kirjoitus. Meillä täällä kotona sujuu kaikki hienosti. Muru on muutamassa viikossa löytänyt laumasta oman paikkansa ja tuonut taas pikkuisen lisää vauhtia muutenkin vauhdikkaaseen porukkaan. Olen Murun luonteeseen aivan ihastunut, se on niin reipas ja puuhailee mielellään kaikkea minun kanssani. Murun luonteessa on paljon sitä samaa mistä erityisesti Lyytissä ja Putkosessa pidän paljon.

Wilson ja Putkonen hallilla.

Putkonen 10 kuukautta.

Meillä on nyt maalis- ja huhtikuun ajan ollut Kannuksen Dogness-hallilta kaksi harjoitteluvuoroa viikossa, joten Muru on päässyt kulkemaan siellä mukanani. Lyytin kanssa ollaan jatkettu harjoituksia agilityn parissa, se on asia jota Lyyti rakastaa yli kaiken ja Putkonenkin on päässyt opettelemaan esteiden alkeita. Muuten junnupoikien kanssa olen siellä puuhaillut vähän sitä sun tätä. Lisäksi Keski-Pohjanmaan Beaglekerho on järjestänyt hallilla näyttelyharjoitukset nyt neljä kertaa ja niihinkin olemme tietysti koirien kanssa osallistuneet. Muru tulikin oikeastaan parhaaseen mahdolliseen aikaan, kun hyviä sosiaalistumistilanteita on ollut tarjolla vaikka kuinka paljon.

Lilli ja Muru leikin pyörteissä.

Vauhtia pikku tytöissä riittää :D

Lyytin Ylivieskassa asuva tytär Lilli ollaan myös treffattu hallilla pariin otteeseen. Viimeksi Lilli ja Muru saivat leikkiä keskenään kun ovat sopivasti samankokoisia painikavereita, silloin Muru osoitti aikamoisen päällepäsmärin merkkejä, mutta hauskaa pennuilla tuntui olevan. Lillin on tarkoitus tulla meille toukokuussa viikoksi hoitoon ja odotan sitä jo ilolla. Murukaan ei varmaan pistä leikkikaverin tulevaa kyläilyä pahakseen.

Kevään näyttelyputki päästiin vihdoin viikonloppuna starttaamaan Vaasan KV:stä. Mukana oli vain Wilson, sillä en kalleimmalla ilmoittaumismaksulla raaskinut ilmoittaa yhtä koiraa enempää. Beagleja oli näyttelyyn ilmoitettu 16 kappaletta. Tämä oli Wilsonin ensimmäinen kerta näyttelykehässä. Ruotsalainen tuomari antoi Wilsonille erinomaisen arvostelun ja sijoitti Wilsonin luokassa ensimmäiseksi. Kaivattu SA jäi kuitenkin puuttumaan, koska tuomari olisi halunnut koiraan pidemmän kuono-osan. Olen kuitenkin tyytyväinen arvosteluun ja Wilsonin kehäkäytökseen. Muru oli näyttelyssä mukana tottumassa hälinään ja reippaana häntä pystyssä se näyttelyssä kulki kaikkien ihmisten ja koirien keskellä. Muru on nyt viisi kuukautta vanha ja olen iloinen siitä miten paljon sen kasvattajat ovat tehneet pennun sosiaalistamisen eteen ennen Murun Suomeen tuloa.

Wilson 10 kuukautta.

Kehä pönötystä.

Seuraavana meillä on vuorossa Haapaveden ryhmänäyttely ensi lauantaina Tellervon ja Putkosen kanssa. Se onkin Putkosen ensi esiintyminen ja minua tietenkin jännittää, kuinka se kehässä mahtaa käyttäytyä. Pari viikkoa siitä eteenpäin meitä kutsuu Kuusamo, kuten viime keväänäkin. Tänä vuonna meidän oli tarkoitus jättää pohjoisen näyttelyreissu väliin, mutta vaihdoimme juuri Hyrysysyn hieman uudempaan ja isompaan matkailuautoon, joten pakkohan sitä on jonnekin päästä testaamaan ;) Pystykorvien karvanlähtö on harmikseni alkanut, joten niiden kanssa päästään kehiin varmaan aikaisintaan heinäkuussa. Kevään ja kesän näyttelysuunnitelmat alkavat olla jo aika selvillä. Kehissä meillä taitavat kiertää vain pojat ja Muru tulee pentuluokkiin jahka ikä riittää. Tellervon olen vielä pariin ryhmikseen ilmoittanut, mutta niiden jälkeen sekin jää tauolle ja rupeamme odottelemaan seuraavaa juoksua. Jotenkin viimeiset pari kuukautta ovat hurahtaneet ihan kauhean nopeasti, juuri tänään hoksasin, että kesäkuun näyttelyiden ilmoittaumisajat menevät kohta umpeen! Kai sen on siis oltava jo kevät :)

Kuulumisia

Tiistai 11.9.2012 klo 13.16 - Sanna

En ole hetkeen muistanut kirjoitella poppoon kuulumisia, kun viime aikoina tännekin on tullut lisättyä vain näyttelyuutisia. Jokatapauksessa lauman kanssa kaikki hyvin. Syksyssä ehdottomasti parasta on kun koirat saavat jälleen lenkeillä juosta vapaana. Sitä riemua olen tarjonnut niille paljon. 

Pystykorvaisia

Roihu

Tuikku

Ajavia

Ryhmärämän osa jäsenistä.

Sissi painuu lenkilläkin heti metsään, kun päästän sen hihnasta irti. Muut pystykorvat vielä erottavat lenkkeilyn metsään menosta ja pysyvät mukanani kun pelloilla kuljetaan. Piparikin on löytänyt sisäisen ajokoiransa ja nyt tiedän sen irti päästäessäni, että kiinni se ei anna ainakaan pariin, kolmeen tuntiin. Tutkan hankinta olisi edessä.

Sissi kävi viime perjantaina eläinlääkärissä steriloitavana. Viime keväisessä valeraskausrumbassa Sissi meni niin huonoon kuntoon, että silloin päätimme leikkauttaa sen ennen seuraavaa juoksua. Leikkaus sujui hyvin ja paraneminen on tapahtunut nopeammin kuin odotinkaan. Ehdottomasti hyvä ratkaisu!

Joukkoon liittynyt pikku Putkonen on erittäin energinen ja varsinkin beaglet ja Viivi ovat ottaneet lajitoverin vastaan paremmin kuin hyvin. Mikäs sen mukavampaa kun riehukavereita on yksi lisää. Putkosen erityisalaksi on osoittautunut verhot. Aivan turhaan olen pitkiä verhoja koittanut nostella pois sen ulottuvilta; ihan yhtä kekseliäs se tuntuu olevan kuin muutkin beaglemme. Tihutyöt siis jakautuvat koirille nyt tasaisesti lattiasta ylöspäin. Kukaan niistä ei onneksi ole vielä keksinyt, kuinka kattoa pääsisi pureskelemaan...

Ei näin suloinen pentu tekisi mitään tuhmaa, eihän...

Kun omistaa monta koiraa, silmä toisinaan erehtyy ja koiria kuvittelee näkevänsä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tosin, jos meillä näkee koiran pöydällä, se todella on siellä. Eilen samaisella pöydällä istuivat vieretysten tyytyväisinä Viivi ja Koistinen kun tulin keittiöön. Suorastaan hämmästyivät kun komensin ne heti alas. Juu ja uudet tapetitkin odottavat varastossa sitä päivää, kun jaksan taas ruveta tapetointihommiin.

Lyytin juoksun alkua odotellaan edelleen. Lyytillä on ollut pitkät juoksuvälit, eikä näytä nytkään tekevän asiaan poikkeusta vaikka kuinka malttamattomana odotan, että päästäisiin astutuspuuhiin.

Otin ja ilmoitin sitten Lyytin ensi lauantain Nykarlebyn ryhmikseen. Nyt tuntuu, että se taisi olla virhe. Lyyti on jokseenkin pulskassa kunnossa, eikä muutama viikko takaperin aloittamani laihdutuskuuri ole juurikaan tuottanut tulosta. Pari kertaa Lyyti on tässä ajassa onnistunut murtautumaan ruokatynnyreille ja herkutellut tietysti niin paljon kuin napa vetää. Totta se näköjään on, että koira ei kuitenkaan syö itseään hengiltä. Saas nähdä kehtaanko sitä viedä viikonloppuna kehään. Roihun ilmoitin sekä lauantain ryhmikseen että sunnuntaille Kokkolan pentunäyttelyyn. Piheys iski ilmoittautumisvaiheessa, joten Tuikku joutuu nyt jäämään kotiin. Hieman harmittaa, että innostuin (kerrankin) säästeliääksi.