Näyttelytunnelmissa tauon jälkeen

Näyttelytauon lisäksi minulla näyttää olleen reilun kuukauden verran taukoa myös kotisivujen päivityksestä. Jospa se asia tulisi nyt korjattua kerta heitolla, kun heinäkuun näyttelyrumba on alkanut. Tässä kuussa käymmekin peräti kuudessa näyttelyssä. Aloitimme kierroksen viettämällä viime viikonlopun Oulussa. Oulun Virpiniemessä oli perjantaina ryhmänäyttely ja lauantai että sunnuntai kului Äimänraution raviradalla kansainvälisissä koiranäyttelyissä. Jännitin tätä reissua sen takia, että Murukin pääsi nyt ensimmäistä kertaa kehään. Muru on muuten jo aikamoisen kokenut näyttelyissä kävijä; näyttelypaikan vilinään se on jo tottunut kierreltyään mukanamme seuraneidin virassa ennenkuin sillä ikä riitti pentuluokkaan. Murun lisäksi olin ilmoittanut Wilsonin ja Putkosen. Myös Viivin oli tarkoitus osallistua Kv-näyttelyihin, mutta korvatulehduksen takia se joutui jäämään valitettavasti kotiin.

Murulla pitäisi olla ihan oma tuoli kehän laidalla istuskelua varten.

Wilson

Perjantaina huristelimme kotoa Virpiniemeen. Ilma oli jokseenkin hyvä ja näyttelyseura erinomaista kun Kati oli lasten ja koirien kanssa paikalla. Beaglet tuomaroi Harto Stockmari. Muru oli pentuna kehässä tietysti ensimmäisenä. Sen esiintymiset sujuivat mielestäni kaikkina päivinä ihan kivasti, varsinkin kun otetaan huomioon kuinka kamalan laiska olen koirien kanssa treenaamaan näyttelyjuttuja. Yleensä se tapahtuu niin, että näyttelyä edeltävänä iltana otan muutamat toistot pöydällä olosta, hampaiden katsomisesta ja mittaamisesta. Muru sai niin perjantaina, lauantaina kuin sunnuntainakin kunniapalkinnon ja ainoana pentuna oli siten automaattisesti myös Rop-pentu joka päivä. Kuvia Murun kehäesiintymisistä ei juuri ole, kun Hannu oli junnupoikien kanssa valmiina odottamassa, että saa vaihtaa minulle lennossa seuraavan koiran kehään.

Muru kehässä ensimmäistä kertaa ja minua jännittää ;)

Kati esittikin Wilsonin perjantaina ja lauantaina silloin kun molemmat pojat olivat kehässä yhtäaikaa. Wilson pisti kehähommat joka päivä nyt aivan ranttaliksi. Se on koiristamme ainoa, joka ei näyttelyissä välitä mistään nameista. Kokeilimme sen palkitsemista kehässä lelulla ja pikkuisen kiihkeämpänä kaverina Wilson kiihtyi leluista sellaisille kierroksille, että jouduin toteamaan ettei sekään ollut ehkä paras idea. Olisi nimittäin kiva, jos koira ei olisi kehässä koko ajan kuin lentoon lähdössä. Nyt minun pitääkin kuumeisesti koittaa ennen ensi viikonloppua keksi millä saisin motivoitua Wilsonin esiintymään...

Perjantaina molemmat pojat saivat laatuarvostelussa erinomaisen. Kilpailuluokassa Wilson voitti Putkosen, joka sijoittui toiseksi ja jäi ilman Sa:ta. Wilson oli paras uros kera sertin ja Katin ihanainen Klaara paras narttu samoilla höysteillä. Lopulta tuomari valitsi Wilsonin rotunsa parhaaksi. Loppukilpailuissa oli yhdistetty ryhmä 4 ja 6. Wilsonille ei ryhmässä sijoitusta tällä kertaa. 

Perjantaina VSP, SERT Fonteposca's Angel Face (om. Kati Heikkinen, Anne Vitikainen)  & ROP, SERT Wilson Xandrina

Menimme yöpymään Nallikarin leirintäalueelle, jota meille oli useampi henkilö suositellut. Onneksi Kati vinkkasi jo viikolla varaamaan autolle paikan etukäteen, sillä kun perjantai iltana pääsimme perille respassa olikin ilmoitus, että kaikki paikat ovat täynnä. Minulla ei ole juurikaan aikaisempaa kokemusta leirintäalueista ja Nallikari yllätti minut positiivisesti. Vaikka alue oli tosiaan aivan täynnä, illalla paikka hiljeni ajoissa ja aamulla saimme nukkua rikkumattomassa hiljaisuudessa mukavan pitkään. Normaalisti nimittäin herään kaikkiin pienimpiinkin ääniin autossa yöpyessä ja osaan siksi arvostaa rauhallisen yöpymäpaikan korkealle :) Lenkkireititkin oli oikein mukavasti siinä hollilla ja koirien kanssa ulkoilut hoituivat meren rantaa myötäillen.

Lauantaina beaglejen arvostelu oli vasta iltapäivän puolella, eikä meillä ollut siten mitään syytä kiirehtiä Äimänrautioon. Hieman ennen puolta päivää seisoimme näyttelypaikalle vievässä ruuhkautuneessa autojonossa niin pitkään, että hieman jo huolestutti ehdimmekö lopulta kehään ajoissa. Kun sitten jouduimme vielä jättämään auton todella pitkälle, tuli taas kiiteltyä viime vuonna hankittuja näyttelykärryjä hyväksi hankinnaksi! Loppuseltaan ehdimme odotella beaglejen arvostelun alkua parikin tuntia kun kehä oli reippaasti myöhässä. Eipä se haitannut mitään kun paikalla oli monia ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa on aina yhtä hauska seurustella. Telttakin pistettiin pystyyn siinä vaiheessa, kun ilmojen haltija päätti roiskaista päälle vettä. Onneksi sade loppui sopivasti juuri kun beaglejen arvostelu alkoi.

Lauantaina beaglet arvosteli Paavo Mattila. Murulle kunniapalkinto ja siten se oli Rop-pentu. Molemmille pojille erit ja kilpailuluokassa SA:t. Putkonen voitti luokan ja Wilson tuli kolmanneksi. Parasta urosta valitessa Putkonen korjasi potin olemalla ykkönen ja Wilson sijoittui neljänneksi. Saatiin vihdoinkin Putkosen sertitili avattua :) Vaikka kaikki koiramme ovat minulle rakkaita, jotkut vaan ovat vielä toisia rakkaampia. Putkonen on yksi näistä "lempilapsistani" ja sen kohdalle osunut menestys tuntuu senkin takia erityisen hyvältä. Harmi vaan, että cacibia emme voineet ottaa vastaan, Putkosella puuttuu vielä siihen vaadittavasta vähimmäisiästä puolitoista kuukautta. Katin Klaara oli taas paras narttu, joten koiramme olivat lopulta vastakkain. Putkosesta leivottiin Rop ja saimme siis jäädä odottelemaan ryhmäkilpailuja. Minulta pyydettiin Murua ja Putkosta kehän loputtua pidettävään tuomarikollegioon. Harmillisesti kävi kuitenkin niin, että kehä venyi niin pitkälle, että 6-ryhmää kuulutettiin jo kokoomakehään. Koirani eivät siis ehtineet osallistua kollegioon, niin mielenkiintoinen kokemus kuin se olisi ollutkin. Ryhmäkehässä Putkonen esiintyi mielestäni kivasti. Jännitys kohoaa siinä vaiheessa kummasti, kun tuomari on valinnut koiran kuuden jatkoon jäävän joukkoon. Hyvin kävi ja Putkonen sijoittui ryhmässä neljänneksi portugalilaisella tuomarilla. Mahtava päivä siis kerrassaan :)

Lauantaina VSP, SERT,CACIB Fonteposca's Angel Face & ROP, SERT, RYP-4 Art-Fantasy Emelian Pugachov

Autoon piti tietysti ostaa koirille taas uusia leluja, kun näyttelypaikalla niitä saa edullisemmin yhdeltä myyjältä kuin kaupasta. Muru ja ihana uusi pörrövinkukäärme.

Sunnuntai aamuna Murua vielä väskättää.

Sunnuntaina beaglet arvosteltiin kehässään vihon viimeisinä, joten aamumme sujui taas verkkaisesti. Näyttelypaikalle saavuimme hieman puolen päivän jälkeen. Ensin näytti siltä, että joudumme jättämään automme edellisen päivän parkkialuetta vieläkin pidemmälle, päätimme sitten välissä ajaa Mäkkärin kautta hakemassa sieltä evästä ja paikkoja oli sillä aikaa vapautunut aivan näyttelyalueen vierestä. Sunnuntaina beaglet arvosteli Markku Kipinä. Muru sai jälleen kivan arvostelun, KP:n ja oli Rop-pentu. Kehä oli raviradan kaviouralla ja koirani liikkuivat siinä huomattavasti paremmin kuin lauantain nurmialueella. Putkonen voitti luokan jälleen SA:lla. Wilsonille tällä kertaa vain EH. Muita SA:lla palkittuja uroksia ei sitten ollutkaan, joten Putkonen oli paras uros ilman sen kummempaa kilpailua. Cacibista jouduimme taas harmillisesti kieltäytymään, vaikka kehäsihteeri sitä meille tarjosikin. Nartut voitti suloinen Boni. Rotunsa parhaaksi valittiin toistamiseen Putkonen ja fiilikset oli tietysti korkealla.

Sunnuntaina ROP, SERT, RYP-4 Art-Fantasy Emelian Pugachov & VSP,CACIB Starmaid's Touch Of Ebony (om. Eila West)

Ryhmäkilpailuiden alkua emme joutuneet odottamaan kovin pitkään. 6-ryhmän otti unkarilainen herra. Taaskaan minulla ei ollut sen suurempia odotuksia ja kun Putkonen valittiin taas kuuden jatkoon menevän joukkoon, jännitin ihan kamalasti kätelläänkö meidät kehästä pois. Niin siinä vaan sitten kävi, että Putkonen sijoitettiin toisen kerran peräkkäin ryhmäkilpailussa neljänneksi. Hymy oli tosiaan herkässä. Aivan mieletön viikonloppu meillä oli siis kaiken kaikkiaan, toista samanlaista ei varmasti ole ihan heti odotettavissa! Ryhmäkilpailuiden aikaan äiti ja appiukko soittelivat, että Nöffö lammas oli alkanut synnyttää. Kipinkapin siis pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme kotia kohti. Kotona meitä odottikin pirteät pikku karitsat.

Kolmen päivän näyttelyrupeaman jälkeen oloni oli maanantaina niin ryytynyt, että ei tosikaan. Kati kuvaili tätä tilaa mahdollisimman osuvalla termillä "näyttelykrapulaksi" :D Onneksi tässä on ollut muutama päivä aikaa palautua, sillä lauantaina vuorossa on Ylivieskan näyttely ja lauantai iltana ajamamme  vielä sen jälkeen valmiiksi Tornioon, jossa koirat menevät kehään sunnuntaina. 

Ryhmäkilpailun odottelua.