Yritä siinä sitten...

Maanantai 18.6.2012 klo 21.47 - Sanna

...nimittäin saada koirista kivoja kuvia aikaiseksi, kun se ei yksinään onnistu! 

Koistisen 1-v. syntymäpäivää vietetään tulevana juhannuksena, eikä jätkänpätkästä edelleenkään ole sivuilta löytynyt poseerauskuvaa. Hannullahan nousee niskakarvat heti pystyyn kun alan puhua koirien kuvaamisesta ja voi pojat, että on hankalaa saada Hannu siihen suostumaan. Tänään ei auttanut nurinat eikä itku markkinoilla vaan PAKOTIN Hannun pieneen kuvaustuokioon tuolla pihalla. Yritäpä siinä sitten asetella koiraa, neuvoa toista kameran kanssa, antaa kuvausohjeita ja saada lopulta edes yksi kiva kuva aikaiseksi. Reilu pari sataa ruutua Hannun tuli napsittua ja kyllähän niistä muutama julkaisukelpoinen kuva onneksi nyt löytyi, niin saadaan Koistinenkin paremmin esiteltyä, eikä Hannun tarvitse hetkeen tarttua kameraan. Sen olen luvannut.

 Laitoin Koistisesta pari uutta kuvaa sen omalle sivulle, tässä vielä nämä pari muuta. 

Rakenteeltaan poika on kehittynyt paljon viime aikoina ja onneksi vain parempaan suuntaan. Näyttelyissä Koistista ei kuitenkaan valitettavasti tulla näkemään, sillä Koistinen tuli meille puolivuotiaana täysin sosiaalistamattomana kennelkoirana, mitä emme todellakaan osanneet odottaa, ja se näkyy luultavasti tämän koiran käytöksessä lopun ikää. Kotona Koistinen on suorastaan valloittava persoona ja tempperamenttiakin kyllä löytyy.

 Valitettavasti mitkään tittelit ja menestys eivät kerro sitä, kuinka pentuja ja koiria kasvattajan luona pidetään. Tilanteet tietysti muuttuvat ja vaikka olin kuullut tästä ko. ulkomaisesta kennelistä vain positiivisia asioita, jouduin sittenkin pettymään karvaasti. Oppirahat on nyt toivottavasti omalta osaltani tullut maksettua. Pennun ja nuoren koiran sosiaalistaminen ja tutustuttaminen uusiin asioihin on niin tärkeää koiran koko loppuelämän kannalta, ettei asian tärkeyttä voi liikaa korostaa! Siitä Koistinen on oiva ja surullinen esimerkki.

  

Miljoonakoira 2012

Lauantai 9.6.2012 klo 21.17 - Sanna

Tänään osallistuimme Tuurin kaikkien rotujen Miljoonakoira-näyttelyyn. Beaglet olivat kehässä heti aamulla, joten yöunet jäivät neljään tuntiin, kun aamulla piti navettahommatkin hoitaa alta ennen lähtöä.

Beagleja näyttelyyn oli ilmoitettu Tellervon ja Lyytin lisäksi vain viisi.  Tellervo oli ainoa erinomaisen ja SA:n saanut narttu ja niinpä Tellervon "pistetili" karttui yhdellä sertillä ja Vsp:llä lisää. Lyyti sai tällä kertaa eh:n (tosin erinomaisella arvostelulla?) ja kilpailuluokassa Lyyti jäi kakkoseksi siskolleen Siirille. Siskoksissa on paljon samaa näköä :-)

 Kameran muistin kaivaa repusta vasta ennen Viivin kehävuoroa, joten beagleista ei kuvia tälläkään kertaa. Viivi oli jälleen kerran tuomarin mieleen ja kotiin tuomisina yksi sertti ja rop lisää.

.

Koska meillä ei ollut tälle päivää lomittajaa, emme valitettavasti ehtineet jäädä odottamaan ryhmäkilpailuja. Viivin kehän jälkeen pakkasimme tavarat ja koirat Hyrysysyyn ja käväisimme nopeasti kierroksen kuuluisassa kyläkaupassa. Jotakin pientä sieltä tarttui ostoskoriin, mutta jaksan aina käydessämme ihmetellä, miten ihmiset viitsivät lähteä sinne ostosmatkoille? Eipä tuo kauppa poikkea mitenkään esimerkiksi Kärkkäisestä, eikä siellä nytkään ollut mitään erityisen hyviä tarjouksia. Kiva siellä on kyllä poiketa näyttelyn yhteydessä :-)

Matkailuauto Hyrysysyllä olimme siis liikkeellä ja se on taas korjauksen jäljiltä entistä ehompi. Tosi tyytyväinen olin siihen miten viileänä se pysyi sisältä, vaikka ulkona olikin mukavan lämmin kesäpäivä. Huoletta pystyi siis koirat jättämään autoon kaupassa käynnin ajaksi.

Kotiin päästyämme saimmekin heti ryhtyä töihin. Eilen syntyi kaksi uutta vasikkaa ja tänään yksi. Navetalla erityisesti työllistävät Jens ja Jatsi ovat kummatkin hyvässä kunnossa ja uskallan nyt olla Jatsi-vasikan elossa pysymisen suhteen toiveikas. Jens on keksinyt ihan uuden jutun; se hyppää sujuvasti navetan Chesterfield sohvalle ;-D Eipä ole ihan joka sonnipojalla sohvaa käytössä. Lupaan yrittää ottaa siitä kuvan todistusmateriaaliksi. Nyt täytyykin lähteä taas navetoimaan ja sitten kovasti kaivatuille yöunille! 

Mehtäkoera 19.5.

Sunnuntai 20.5.2012 klo 13.49 - Sanna

Lauantai vietettiin jälleen näyttelytunnelmissa. Tällä kertaa vuorossa oli Siilinjärvellä järjestettävä Mehtäkoera. Hyrryyttelimme Hyrysysyllä paikanpäälle jo perjantai-iltana, koska beaglet olivat kehässä ensimmäisinä aamulla. Auto olikin täynnä, kun koiria oli mukana neljä kipaletta: Viivi, Tellervo, Lyyti ja Pipari, joka teki nyt ensiesiintymisensä virallisissa luokissa.

Kello oli perjantaina jo liki puoltayötä, kun Siilinjärvellä lähdimme käyttämään koirat pienellä lenkillä ennen nukkumaan menoa. Flexit viuhuen ne painelivat menemään uusissa maisemissa, uusia hajuja nuuskien. Pipari on koiristamme ainoa joka haluaa kerätä parhaat tuoksut myös mukaansa, joten ennen kuin hoksasinkaan, se ehti pyörähtää jossakin löytämässään ihanassa kakassa. Ulkona hämärässä luulin, että eihän tässä mitään käynyt, mutta päästyämme autoon oli itku lähellä. Piparin molemmat kyljet olivat ihan p**kassa ja aromit melkoiset. Koska hätä keinot keksii, pesin yöllä ulkona koiraa fairylla, Hannun kaataessa vettä pullosta koiran päälle. Onneksi meillä oli monta pulloa vettä mukana, vaikka en sitä aivan tähän tarkoitukseen olisi edes tajunnut varata.

Yön nukuimme varsin kehnosti auton surkeilla patjoilla, vienossa ulosteen hajussa. Liian kuumakaan ei päässyt tulemaan, kun auton lämmitys ei jostain syystä suostunut toimimaan, vaikka kaasu ei ollut loppu.

Aamulla olimme jo keränneet kimpsut, kampsut ja koirat kasaan ja olimme valmiita lähtemään kehän laidalle, kun huomasin Piparin kaulan alle jääneet kuivuneet kakkaläikät! Hämärässä siis jotain jäi huomaamatta ja yöllisten hajujen lähdekin selvisi. Uudestaan siis pesuhommiin ja ihme ja kumma Pipari ehti kuivua ennen kehävuoroaan.

Kehässä kaikki sujui ihan hyvin, vaikka jännitin jo monta päivää etukäteen Piparin ensiesiintymistä. Lopulta olin niin helpottunut siitä, että sain Piparin kehään asti kaikesta sen itse yrittämästä sabotoinnista huolimatta, että kehässä melkein unohdin jännittää. Pipari ja Lyyti saivat molemmat erinomaisen, mutta jäivät ilman SA:ta. Tellervo esiintyi jälleen mallikkaasti ja sai kotiintuomisiksi Vsp ja sertti-ruusukkeet. Beaglejen Rop oli komea ja lupaava junnu-uros Luca. Viivi jatkoi menestyksen tiellä ja pääsimme taas iltapäivällä osallistumaan ryhmäkilpailuun. Koirien tuloksiin olen enemmän kuin tyytyväinen :-)

Pena

Samassa kehässä oli myöhemmin vuorossa suomenpystykorvat. Kertalaakin Kell' Onni On eli Pena osallistui avoimeenluokkaan. Penan omistajalla Tiinalla oli kovasti perhosia vatsassa ennen kehään menoa ;-) Ihan turhaan, sillä Pena näytti kuinka herrasmiehet kehässä käyttäytyvät; mittaamiset ja hampaitten katsomiset sujuivat täysin esimerkillisesti. Tuomari tykkäsi Penasta ja iloisena yllätyksenä Pena oli PU-2 ja sai vara-sertin. Onnittelut vielä Tiina ja Pena, hienosti meni! :-D

Beagleja en ehtinyt kuvaamaan, mutta suomenpystykorvat kuvasin lähes kaikki. Tulen tekemään kuville oman albumin heti kun saan ne käytyä läpi.

Iltapäivällä osallistuimme sitten ryhmäkilpailuun ja päivän kruunasi Viivin sijoittuminen RYP-2 tuomari Auli Vitikaisen valitsemana. Kotimatkalla väsyneitä olimme sekä me että koirat. Matkanteko on yleensä mukavaa, mutta eilen viimeiset kaksisataa kilometriä oli kuin vatkaimen kyydissä olisi istunut. Hyrysysystä meni siis jotakin rikki. Hannu yritti tienpäällä paikantaa ongelmaa onnistumatta siinä. Pieni jännitysmomentti olikin lasahtaako auto kesken matkan, mutta onneksi pääsimme kuitenkin perille kotiin asti. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta oli taas kerrassaan hauska näyttelyreissu! :-)

Kotona meitä odotti uusi toivottu sonnipoika. Kuumeisesti odotettu kevään ensimmäinen lehmän poikiminen osui tietysti sille yölle, jolloin emme olleet kotona. Poikimauutiset meille puhelimitse välitti appiukko. Kaikki oli sujunut onneksi hienosti ja kokenut äitilehmä hoitaa lastaan rutiinilla. Tänään kävin kuvaamassa uuden tulokkaan, jolle Hannu napsaisi korvamerkit paikoilleen jo eilen illalla. Tänä vuonna nimeämme vasikat J-kirjaimella, joten saanko esitellä: Jarlan Pertti. (Olemme suuria Fingerpori-faneja ;-))

Matkailu avartaa

Maanantai 14.5.2012 klo 19.25 - Sanna

Viikonlopun pienimuotoinen loma vietettiin koiranäyttelyissä ja tien päällä, reissun suuntautuessa pohjoiseen. Lauantaina oltiin Kajaanin ryhmiksessä ja sunnuntaina koettiin Kuusamo. Talvella hankkimamme matkailuauto, ristimänimeltään "Hyrysysy" tuli testattua nyt käytössä ensimmäistä kertaa ja ihan toimivaksi se havaittiin. Päästiin siis sinne minne haluttiin ja vielä takaisinkin jäämättä tien päälle. Kuka on väittänyt, ettei halvalla saa hyvää ;-)

Kahden näyttelyn välimaastossa "jossakin".

Näyttelyissä menestystä tuli tällä kertaa todellakin kahmalokaupalla, viikonlopun pytty- ja ruusukesaldo on tässä. Voittoisat koirat eivät mahtuneet kuvaan mukaan.

Kovin pienin odotuksin reissuun lähdettiin ja Tellervo, jota olin vielä perjantai iltana jättämässä kotiin, mutta lauantai aamuna sitten kuitenkin otin mukaan, järjesti sellaisen yllätyksen, että emäntä on aivan ällikällä lyöty. Tellervo esiintyi uskomattoman hienosti; keräsi sertit, ropit ja sijoittui ryhmässä toiseksi, kaksi kertaa! Ihan sain silmiäni hieraista useammankin kerran, että onko minulla tosiaan se sama koira hihnan päässä, joka aikaisemmin jännitti näyttelyissä tosi kovasti. Muutenkin Tellervo tuntuu löytäneen ihan uuden vaihteen ja siitä kehässä juokseminen oli niin kivaa, etten perässä tahtonut pysyä.

Lyyti jäi tällä kertaa ilman palkintoja, mutta sijoittui hienosti kumpanakin päivänä PN-3.

 Viivi jatkoi edelleen sertin arvoisena ja nyt niitä on kaksi enemmän. Ryhmäkilpailuissa se sijoittui Hannun esittämänä sekä Kajaanissa että Kuusamossa neljänneksi. Molempina päivinä saatiin siis prikulleen samat tulokset kaikille kolmelle koiralle. Olipas uskomaton kokemus!

Lauantaina meitä tuli Kajaanissa näyttelyn jälkeen treffaamaan Roihun ja Tuikun velipoika Luca omistajineen. Luca oli erittäin reipas, ihana (ja terävä hampainen). Aikamoiselta villiviikarilta pentu tässä vaiheessa vaikuttaa ja luonnetta tuntuu riittävän ;-) Kiitos kun jaksoitte tulla meitä tapaamaan! Oli tosi mukava nähdä miten Luca on meiltä lähdön jälkeen kasvanut.

 

 

Automatka Kajaanista Kuusamoon taitettiin rauhassa ajan kanssa matkan teosta nauttien, kumpuava reitti oli ihanaa vaihtelua kotoisalle tasaisen tylsälle maisemalle. Vesistöäkin tuntui olevan ympärillä koko ajan. Pysähdyimme koirien kanssa ulkoilemaan jonkun järven rannalle ja matkan varrella olevia poroja oli pakko pysähtyä kuvaamaan.  Metsäkanalintuja nähtiin myös melkoinen määrä ja yksi hirvikin, mutta sen kuvat eivät valitettavasti onnistuneet.

En ollut näin pohjoisessa käynytkään ja poroja olen nähnyt aikaisemmin vain pari kertaa, voi että ne osaavatkin olla suloisia!

Kilometrejä kertyi reilu 800 ja päivät olivat pitkiä, mutta viikonloppu oli todella onnistunut kaikin puolin. Matkailuauton myötä voimme nyt välillä irrottautua yöksikin kotiympyröistä sekä töistä ja tietysti suunnata näyttelyihin vähän pidemmällä säteellä. Valtavat kiitokset siitä kuuluvat äidilleni kotiin jäävien koirien ja Hannun isälle karjamme hoitamisesta.

 

Näyttelyn täyteinen viikonloppu

Maanantai 30.4.2012 klo 9.46 - Sanna

Viikonloppu hurahti mukavissa merkeissä, molemmille päiville oli sopivasti tarjolla vieläpä lähinäyttelyt, ensin lauantaina Teerijärvellä ja sitten eilen Kaustisella. Molempiin rientoihin meiltä osallistui Tellervo, Lyyti ja Viivi.

Lyyti lauantaina Teerijärvellä, tuloksena EH4.

Viivi menestyi hienosti kumpanakin päivänä samoin tuloksin, sijoittuen ryhmäkilpailussa kolmanneksi. Beagletytöille ei menestystä tullut, mutta Tellervo sai kovasti kaipaamansa positiiviset kehäkokemukset molempina päivinä, viikon takaisen Evijärven kehässä panikoimisen jälkeen. Harjoitusta tarvitsemme vielä hurjan paljon.

Tellervo Kaustisella ERI2 SA PN4.

Hannu valokuvasi beaglet Teerijärvellä. Valitettavasti kaikista osallistuneista ei onnistunutta kuvaa löydy. Itse ehdin kuvata iltapäivällä suomenpystykorvia kehässä, mutta alkanut sadekuuro keskeytti minut, niinpä niistäkin puuttuu nartuista suurin osa. Sunnuntaina kamera oli myös mukana, mutta jäi vähäiselle käytölle, joten Kaustiselta kuvia ei julkaistavaksi asti ole.

Viivistä on lähes mahdotonta saada hyvää seisomakuvaa aikaiseksi, joten tässä Katin ottama kuva Teerijärveltä Hänen Korkeudestaan, joka ei ymmärrä miksi näyttelyihin ei varata mukaan viihtyisämpiä istuimia Hänen hienostuneelle ahterilleen!?!

Vaasasta ostetut vetokärryt tuli nyt testattua kahteen kertaan ja Hannu on niihin erittäin tyytyväinen. Matkat autolta kehän laidalle ja takaisin sujuivat hymyssä suin, ilman ainuttakaan voimasanaa! Money well spent ;-D

Lisään tänään sivuilleni kuva-albumin. Se löytyy päävalikosta. Kuva-albumista löytää tulevaisuudessa koiriemme kuvia enemmänkin, kuin mitä tänne blogiin niitä lisäilen ja lisäksi myös eri näyttelyissä ottamamme kuvat. Sivu on varmasti jonkin aikaa kovastikin kesken, mutta lupaan päivittää sitä niin nopeasti kuin ehdin. Sieltä löytyvät myös Teerijärven kuvat, joihin tässä myös suora linkki:

VALOKUVAT TEERIJÄRVELTÄ

Jos haluat koirasi kuvan omaan käyttöösi lähetäpä sähköpostia!

Ei hassumpi päivä ;-)

Maanantai 16.4.2012 klo 14.31 - Sanna

Eilen näyttelykalenterissamme oli vuorossa Vaasan kansainvälinen koiranäyttely. Matkaan lähdettiin taas kukonlaulun aikaan ja onneksi kerrankin  ajoissa, koska ajokeli oli kohtalaisen huono varsinkin loppumatkasta. Ne onnettomat, joilla oli jo alla kesärenkaat erottuivat joukosta körötellessään varovaista kuuttakymppiä lumisohjossa. Onneksi Hannu oli vielä lykännyt renkaittenvaihtoa juuri näyttelyreissua ajatellen.

Olimme perillä näyttelypaikalla heti kohta kahdeksan jälkeen ja saimme rauhassa levittää häkit ja tavarat kehän laidalle. Vaasa on lemppari sisänäyttelyni näyttelypaikan osalta ja Botnia-hallissa oli tänäkin vuonna ihanan väljää ja kehät hyvän kokoisia.Beagleja oli paikalla neljä urosta ja yksitoista narttua.

 Kamerakin oli mukana ja kuvasimme kaikki beaglet. Viime viikolla hankin kameraan käytettynä Sigman objektiivin 70-200 mm f:2.8, jonka ajattelin sisäänajaa Vaasassa. Lauantai iltana kuitenkin harmikseni totesin, ettei putki mahdu kameralaukkuuni edes yksinään. Sen kokeilu siirtyy siis siihen asti, että saan hankittua kunnon repun kuvauskalustolle. Kovin hääppöisiä eivät kuvat eiliseltä nyt ole. 

Tässä linkki eilen Vaasassa ottamiemme kuvien nettialbumiin. Beagle urokset ja junnu nartut olen kuvannut minä, muut beaglejen kuvat ovat Hannun ottamia. Jos haluat oman koirasi kuvan käyttöösi lähetä sähköpostia.

Lyyti kävi kehässä syömässä lihapullia, tai ainakin siltä tässä kuvassa näyttää...

 Menestystä kehässä en Lyytin kanssa osannut odottaa ja hieno yllätys siis olikin, että Lyyti oli PN-2 saaden vara-sertin ja Cacibin! Oli kiva tavata pitkästä aikaa myös Lyytin kasvattajat Suvi ja Pekka ja Lyytin äiti Elli.

Viivi pärjäsi toiveiden mukaisesti ja kotiin tuomisina Viivillä järjestyksessä kymmenes serti ja ensimmäinen cacib. Ryhmäkehässäkin kävimme pyörähtämässä ilman menestystä ja niin paikanpäällä hurahti siis koko päivä.

Mukana ollut rotunsa paras nuortenluokan uros tuumasi väsähtää kesken karkeloiden, vaikka kävimme ahkerasti kartuttamassa paikalla olleen karkkimyyjän tilipussia  ;-)

Varusteurheilua tämä näyttelytouhukin on pitemmän päälle ja alati kasvavan tavaramäärän raahaamiseen kyllästyneenä, Hannu osti tarvikemyyjältä tukevan, isopyöräisen vetokärryn, jolla toivottavasti homma helpottuu jatkossa.

Ukko nukkui lähes koko automatkan kotiin päin, mutta olimme kaikki lopen uupuneita kun illalla vihdoin kotiuduimme. Tavallisen pituiset yöunet tuntuivat nukkumaan mennessä taivaalliselta ajatukselta. Unet kuitenkin keskeytyivät aamuyöllä neljän aikaan, kun Bulma alkoi haukkua. Bulma on varsinainen vahtikoira, joka on ottanut asiakseen ilmoittaa kimeällä haukunnalla kaikesta (muka)tavallisesta poikkeavasta.

Koska Bulma usein keksii itse hälytyksen aiheen, yritin ensin komentaa sen hiljaiseksi. Heti kohta alkoi ulkoa kuulua Jurassic Park-elokuvan äänimaailmasta tuttua örinää ja unet karisivat kummasti supersikeästi nukkuvan Hannunkin silmistä. Sonnithan ne siellä seikkailivat pitkin pihaa ja mörisivät mennessään. Tuli siis aloitettua tämä aamu anivarhain sonneja paimentamalla. Onneksi ne ovat kilttejä poikia ja reilussa tunnissa aita oli korjattu ja eläimet ajettu sinne minne ne kuuluvatkin. Ehdittiin vielä vähän nukkuakin ennen varsinaisten aamuaskareitten aloittamista.

Kuvia Tuusniemen ryhmiksestä

Keskiviikko 28.3.2012 klo 21.22 - Sanna

Nyt olen käynyt läpi Tuusniemen ryhmiksessä sunnuntaina ottamani kuvat ja valinnut niistä osan kuva-albumiin. Osa koirien kuvista on otettu kehässä ja osa kehän ulkopuolella. Mitään virallisia poseerauskuvia tarkoitukseni ei ole ollut ottaa, vaan itse mieluiten nautin siitä näyttelytunnelmasta, joka välittyy kehän ulkopuolelta otetuista kuvista.

Beagleista en valitettavasti ehtinyt kuvata avoimen luokan narttuja ollenkaan. Muutenkaan lähes kaikista koirista ei ole onnistunutta kuvaa.

Linkki Tuusniemen 25.3.2012 kuva-albumiini on TÄSSÄ.

Jos löydät albumista koirasi kuvan, jonka haluat myös itsellesi, lähetä minulle sähköpostia.

 

Upea näyttelyreissu

Maanantai 26.3.2012 klo 12.07 - Sanna

Eilinen Tuusniemen ryhmänäyttely meni meidän koirien osalta huimasti yliodotusten. Oikeastaan mitään odotuksia beaglejen menestyksen suhteen ei ollut, joten se kaikki tuli iloisena yllätyksenä.

Beagleja oli näyttelyyn ilmoitettu mukavat 25 kappaletta. Valitettavasti osa kilpakumppaneiden nimistä jäi  kysymysmerkeiksi ja tulokset minulta kirjaamatta, sillä luettelot olivat loppuneet jo siinä vaiheessa kun saavuimme paikalle ennen puoltapäivää. Siitä hyvästä pitkä pitkä miinus järjestäjille! Joka tapauksessa muistelen, että uroksia oli 10 ja narttuja 15. Kehäsihteerimme oli ilahduttavan kuuluvaääninen, josta isosti plussaa, joten tulokset olisi ollut helppo saada kirjattua. Näyttelypaikkana toiminut taimihalli oli mukava ja erityisesti valoisuus ihastutti valokuvaamisen kannalta. Jonkin verran kuvasinkin koiria ja koetan saada kuvia nettialbumiin esille jahka ehdin.

Tellervo JUN ERI1 SA PN-2 SERT

Marja Talvitie arvosteli beaglet ja hän piti aika tiukkaa linjaa. Nartuista vain kolme eri:n saanutta sai SA:n.  Niin vaan yllättäen meidän junnu Tellervo-Lellervo oli PN-2, saaden ensimmäisen sertinsä ja Lyyti PN-3 vara-sertillä, uskomatonta :-) Punapihlajan kennelliin vielä suuret onnittelut hienosta menestyksestä rotukehässä ja isoissakehissä!

Lyyti AVO ERI2 SA PN-3 VARA-SERT

Viivi oli arvosteluvuorossa ihan näyttelyn vihon viimeisenä koirana. Kehät olivat todella paljon myöhässä ja saimme pujahtaa arvostelusta heti suoraan kehänauhan alitse ryhmäkehään juoksemaan muiden sekaan. Muutenkin jo loistavasti onnistuneen päivän kruunasi Viivin sijoittuminen ryhmässä neljänneksi.

Viivi SERT ROP RYP-4

Näyttelyn jälkeen treffasimme Siilinjärvellä huoltsikalla Tiinan ja Sissin pojan Penan. Olipas todella hienoa nähdä Pena aikuisena, siitä on kasvanut komea ja hienoluonteinen pystykorva, joka toimii myös metsällä. Yritin Penaa kuvata huoltoaseman pihalla ja taivaalta tietysti satoi räntää, joten kuvausolosuhteet eivät olleet kovin otolliset, mutta tämän näköinen herrasmies siis kyseessä.

Kertalaakin Kell' Onni On "Pena"

 Pena ei ollut aivan varma siitä ovatko Hannun tarjoamat namit hyviä?

 Suuret kiitokset vielä Tiina, että jaksoit tulla meitä tapaamaan ja Penaa näyttämään! Oli tosi mukavaa treffata :-)

Roihu tässä moi!

Maanantai 5.3.2012 klo 14.26 - Roihu

Moi ihailijat!

Mä oon Roihu, rapiat kahdeksan viikkoa vanha pystykorvan poika täältä Kannuksesta. Mä oon ikääni nähden niin fiksu, että ihmisäippä antoi mun hoitaa blogikirjoituksen tällä kertaa.

Viime viikolla meidän pesue pieneni, kun sisarukseni muuttivat ihan omiin koteihinsa. Tänne kotiin pennuista jäimme mä ja Tuikku-sisko. Vaikka meitä on enää kaksi, ollaan me kyllä tosi ehtiväisiä. Meillä onkin iso perhe tässä härnättävänä. Kaikkiin muihin käytämme hampaitamme suvereenisti, mutta täällä asuu myös sellaisia kiukkuisia pieniä tätejä, joiden johtaja Norma on tooosi pelottava. Se on häijyn näköinenkin.

Mä välillä yritän seurustella sen kanssa, mutta se hymyilee heti ilkeää missihymyä niin, että ikenetkin näkyy ja se rutisee kamalasti. Jos sitä yrittää paljaasta pyllystä nappaista hampailla, se nappasee heti takaisin! Me ollaan jo opittu kiertämään sen valtaistuin kauempaa.

Tuikun kanssa meillä on hauskaa. Me osataan leikkiä aika nätisti yhdessä.

Välillä kuitenkin tunteet kuumenee ja me huudetaan päin toistemme naamaa.

Sitten me kyllä sovitaan ja halataan.

Ja ollaan sovussa, kunnes mä vaikka puraisen sitä takalistosta...

Uusista asioista meidän Top-listan ykkösenä on ulkoilu. Me tiedetään jo, että aidan ulkopuolella on vielä hauskempaa kuin omalla pihalla. Me ollaan käyty moikkaamassa lampaita ja sonnejakin me käytäis mielellään katsomassa lähempää, mutta ihmisäippä ei jostain syystä anna meidän juosta niitten aitaukseen.

Ulkona on kaikkea tosi mielenkiintoista. Tänään me Tuikun kanssa käytiin naapurinpapan traktorivajassa ja siellä hämärässä, rojun seassa vasta kaikkea jännää oliskin ollut. Ihmisäippä huuteli ulkona "tuuppamennää", mutta mepäs ei menty, vaikka sillä on taskussa hyviä nameja. Sitten se tylsimys tuli ja haki meidät pois traktorin alta kaivelemasta.

Tänään ihmisäipällä tais olla muutenkin huono päivä, se nimittäin laitto meidät johonkin naruihin kiinni. Siis tosi vaikeeta ulkoilla, jos menemistä rajoitetaan jollakin hihnalla. Kyllä me kuitenkin pieni kierros sen mieliksi käveltiin ja nähtiin vähän pelottava ja kovaääninen metsäkärry. Sen katselusta tienas nameja paljon, eikä se lopulta pelottava ollutkaan, kun sitä tovi istuttiin ihmettelemässä.

Ulkoilun päälle me vetästään aina pienet tirsat. Ihmisäippä sanoo, että me ollaan kuin kaksi marjaa, kun me nukutaan vierekkäin.

Terveisiä siskoille ja velipojalle! Koittakaa pitää kotiväkenne ojennuksessa :)

T: Roihu

Seitsemän viikkoa

Tiistai 28.2.2012 klo 22.31 - Sanna

Ja niin on tasan seitsemän viikkoa Pennin pentujen syntymästä kulunut. Tänään omiin koteihinsa pennuista lähti kaksi tyttöä, Tämmöinen Tuli Kinnulaan ja Tulesta Temmattu Oulaisiin. Kotiin jäävän narttu pennun valintaa suoritin todellakin viime minuutteihin asti. Supervaikea valinta "vaaleimman" Tulesta Temmatun ja "oranssin" Tuhannen Tulimmaista välillä kohdistui nyt sitten lopulta viimeksi mainittuun. Jokaiseen pentuun kiintyy tosi kovasti, mutta vaalea tyttönen oli koko perheen suosikki ja siitä luopuminen tuntui erityisen raskaalta, vaikka pentu saikin ihanan kodin. Terveisiä sinne ;-)

Tuhannen Tulimmaista lisäksi kotiin meille jää (ainakin toistaiseksi) valkoisen rintapilkun omaava urospentu Tulen Vallassa. Nämä sisarukset tunnetaan tästä lähtien kutsumanimillä Tuikku ja Roihu.

Hannun kanssa kulutimme aamupäivällä hyvän tovin pentujen kuvaamiseen trimmauspöydällä. Kovin häävejä ei kuvaustulokset ole, mutta jäipähän itselle muistoja kuva-arkistoon. Kuten tästä näkee, Roihun mielestä jonninjoutavaa touhua... 

Viime perjantaina kuvasimme pennuista söpöstelykuvia ja niiden muodossa jokainen pentu nyt esiteltäköön:

Kertalaakin Tuhannen Tulimmaista "Tuikku"

Kertalaakin Tämmöinen Tuli "Ansa"

Kertalaakin Tuli On Irti "Asta"

Kertalaakin Tulesta Temmattu "Taika"

Kertalaakin Tuli Ja Leimaus "Luca"

Kertalaakin Tulen Vallassa "Roihu"

Sissi aloitti juoksunsa ja tuli kotiin mummolasta. Pentujen mummona Sissi ei ensitapaamisella niihin aivan varauksetta ihastunut, vaikka onkin niistä kovin kiinnostunut. Tuoreella isoäidillä on nenänalus harmaantunut entisestään, vaikka vappuna vietetään vasta 6-v. synttäreitä. Huomenna kotiin palaa myös muualla kolme kuukautta viettänyt Zelda.

 

Näyttelyvuoden hulppea avaus

Sunnuntai 26.2.2012 klo 13.19 - Sanna

Näyttelyvuotemme aloitimme eilen Tornion ryhmänäyttelyssä Viivin, Lyytin ja Tellervon kera. Päivä vedettiin oikein pitkänkaavan mukaan, kotoa lähdettiin ajamaan aamulla seitsemältä ja reissusta kotiuduttiin väsyneinä, mutta onnellisina vasta ilta yhdeksän jälkeen.

Beaglet olivat kehässä ensin. Tellervon kehäesiintyminen meni hieman penkin alle, se kun ei nostanut häntäänsä kehässä. Näyttelypaikalla oli tässä vaiheessa niin tiivis tunnelma, etten kertakaikkiaan mahtunut liikuttamaan Tellervoa ennen kehään menoa metriäkään ja Tellervoa jänskätti, kun oma esiintymisvuoro koitti.  Tellervo sai ensiesiintymisestään junnuluokassa eh:n ja Lyyti avoimenluokasta eri:n, muttei SA:ta. Menestystä ei siis tytöille tullut, mutta mitään nokan koputtamista ei minulla arvosteluista ole; tuomari Leni Finne löysi koirista juuri ne virheet, jotka niissä ovatkin. Tarkan, tiukan ja linjansapitävän tuomarin arvostelun arvostan huomattavasti korkeammalle, kuin sellaisen jokaiselle vaaleanpunaista nauhaa työntävän, joka ei itsekään tunnu tietävän mitä koirasta hakee. 

Viivistä ja Viivin veljestä Jalosta tuomari piti kovasti. Viivi tällä kertaa ROP ja Jalo VSP. Päivästä muodostui aivan uskomaton, kun tuomari Leni Finne valitsi Viivin RYHMÄVOITTAJAKSI! Best in show kisassa olimme kolmansia, tuomarina Harry Tast. Kyllä oli koiralla ylpeä emäntä kun pääsimme kotimatkaa tekemään. Raskas reissu, vaan kyllä siis kannatti. Piti oikein napsaista tänään Viivistä kuva pokaaleineen ja ruusukkeineen :-)

 Tämä oli minulle ensimmäinen näyttely uusilla näyttelysäännöillä, eikä kokemus ollut niiden osalta positiivinen. Muiden beaglejen tulokset jäivät lähes kokonaan näkemättä, kun muovinauhat ovat nyt poissa pelistä. Paljon jää kehäsihteerin harteille, että kuinka hyvin sitä värilämiskää yleisölle näytetään. Lisää pakkaa sekottaa eh:n saaneet koirat kilpailuluokassa, luokkasijoittujat näkemällä ei siis tiedä koiran saamaa laatuarvosanaa. Viime vuoden säännöt olivat mielestäni ainakin siltä osin paremmat. Tulostauluja kaipailen minäkin monien muiden tapaan!

Tämä päivä menee lepäillessä. Olo on eilisen jäljiltä edelleen tosi tosi väsynyt, joten nappaamme koirat kainaloon ja löhöilemme sohvalla. Samalla saa tehdä kevään näyttelysuunnitelmia; huomenna on Vaasan KV:n viimeinen halvempi ilmoittautumispäivä, enkä ole vielä varmaksi päättänyt sinne lähtijöitä. Jos jaksan, lisään koirien eiliset arvostelut uutiset-sivulle. Olen ajatellut muuttaa sen tulossivuksi, koska niitähän sieltä vain löytyy, kun kaikki muu tulee kirjoiteltua tänne blogin puolelle.

 

Pienet tulisielut

Torstai 23.2.2012 klo 21.28 - Sanna

Pentu kuutosten kuusiviikkoispäivä tuli ja meni, nyt tässä päivittelen jo lähinnä kuusi ja puoliviikkois kuulumisia. Eläinlääkäriä kävimme katraan kanssa moikkaamassa keskiviikkoaamuna. Siitä pennuilla on todistukset uusiin koteihin viemisinä ja mikrosirut niskassa. Reippaat pennut eivät olleet moksiskaan ensimmäisestä autoreissustaan.

Hienot timangikaulapannat pennut saivat käyttöönsä pari päivää sitten. Tovi niitä hieman kauhisteltiin, mutta nopeasti pennut tottuivat uusiin asusteisiinsa.

Se että pennuille on ikää viime viikosta tullut lisää, näkyy erityisesti lätäköiden ja läjien kasvaneessa koossa. Moppi kädessä on tullut heiluttua ahkerasti. Pennut ovat nyt riehakkaita, villejä, äänekkäitä ja huomattavan terävähampaisia. Ne myös mielellään käyttävät näitä avujaan niin käsiin, jalkoihin kuin mihin suinkin keksivätkään iskeä neulanterävät hampaansa.

Nyt kun pennut on sirutettu, tuli aika lähettää pentueilmoitus kennelliittoon jotta pennut saavat rekisteritodistukset. Viime kirjoituksessani tuskailin nimien keksimisen vaikeutta, mutta sain kuin sainkin nimet pennuille päätettyä. Tämän pentueen nimiteemana on tuli. Tuli kuvastaa mielestäni loistavasti tulenpunaisen kansallisaarteemme luonnetta ja ulkonäköä. 

Kertalaakin tuoreimmat tulisielut lähtevät maailmalle seuraavin nimin:

Tulesta Temmattu (narttu), Tuhannen Tulimmaista (narttu), Tuli On Irti (narttu), Tämmöinen Tuli (narttu), Tulen Vallassa (uros) ja Tuli Ja Leimaus (uros).

Uusia kuvia pennuista on nyt niukasti. Olohuoneessa "hyvän valon aika" on vuorokaudessa tosi lyhyt, jos en silloin ehdi pentuja kuvaamaan tulokset tahtovat olla julkaisukelvottomia; tummia ja epätarkkoja.  Ennen luovutusta ainakin koetetaan saada kaikista edustuspotretti ihan nimen kera.

 

 

 

 

Viisi viikkois kuulumisia

Keskiviikko 15.2.2012 klo 12.54 - Sanna

Vuorossa oli pentulauman viisi viikkois-juhlien aika! Kekkereillä sankareille tarjoiltiin annokset matolääkettä, joka ei hännänheilutuksia kirvoittanut. Palanpainikkeeksi tarjotut jauhelihanokareet auttoivat onneksi unohtamaan ällöttävän lääketöhnän pakkosyötön. Reippaat pikku pystykorvat saivat uudeksi leikkipaikakseen putken, jonne ne kaikki marssivat pelottomasti. Lelujen lisäksi pennut testaavat hampaillaan kaikkea, ihmisten varpaat ja sormet ovat mieli purtavaa. Tässäpä kuvakavalkaadi lapsosista. Pentujen viralliset nimet ovat minulla vielä mietintämyssyssä ja nimiteemakin on vielä hieman auki. Kuuden nimen keksiminen ei ole niin helppoa kuin luulisi ;-)

Putki on pentujen mielestä myös hyvä lepopaikka.

Tumma narttu pentu

 Pennut saivat saaliikseen oravan. Tässä kurre kellistettynä.

Pienin tyttö

Uros, jolla pieni valkoinen rintamerkki

Haltiapalkki ei enää pentuja pidättele. Tässä samaisen pojan tyylinäyte palkin ylityksestä. Vaalea sisko seuraa tarkkana vierestä.

Tässä vaalea tyttö testaa puruvoimaa veljeensä. Velipoika taitaa söpöstelyn taidon :-)

Ukko "oranssin" narttu pennun kanssa. Lyyti tyytyi tarkkailemaan pentujen touhuja sohvalta vällyjen välistä. Sen mielestä pennut eivät ole tippaakaan ihania ja se pysyttelee tarkasti pois niiden ulottuvilta.

Taas on viikko vierähtänyt

Torstai 9.2.2012 klo 19.17 - Sanna

Aivan käsittämätöntä miten nopeasti aika vilahtaa. Nyt pennut ovat jo neljä viikkoa vanhoja. Penni on siirtänyt pentujen hoitovastuun käytännössä kokonaan meille. Se käy imettämässä pennut enää pari kertaa vuorokaudessa, eikä juurikaan viihdy niiden kanssa sen enempää. Paitsi kun on aika putsata pentujen ruokakippo, ei Penniä tarvitse hommaan houkutella.

Pennut ovat nyt viikon ajan syöneet kiinteää ruokaa ja se onneksi maistuu niille jokaiselle erinomaisesti. Hieman huvittavasti, pentujen ruokakuppina on nyt toiminut joskus kirppikseltä ostamani Sagaformin Suomi-tarjoilukulho. Se on juuri passelin kokoinen ja muotoinen, että kaikki pennut sopivat hyvin sen ääreen syömään, mutta eivät mahdu ruuan sekaan tepastelemaan. (Tosin kun nopeimmat ovat syöneet voi hitain nautiskelija hieman lepäillä aterian lomassa.) 

Tässä alimpana Ukon lempilapsi mietteissään.

Olohuoneen lattia tuntui aluksi pentujen tassujen alla liukkaalta ja siksi hieman pelottavalta, mutta nyt ne jo juoksentelevat siinä reippaasti. Ne tutkivat kaikki nurkat ja yrittävät maistella sähköjohtoja. Tässä vaiheessa pentujen luonteissakin alkaa näkyä hienoisia eroja ja pentujen touhuja on mielenkiintoista seurailla.

Olohuoneemme lattian jakaa kahtia ns. haltiapalkki, jota uteliaimmat pennut olisivat ylittämässä, ovat ne sitten kummalla puolella tahansa, koko vaan ei vielä riitä.

Ukon suosikiksi on kohonnut väriltään vaalein, luonteeltaan huomattavan topakka ärripurri narttu pentu. Se on selkeästi porukan pomottavin ja äänekkäin. Ukko vannottaa monta kertaa päivässä, että tämä pentu meille jää, eikös! Melkein on jo kyyneliäkin oman lempparin puolesta vuodatettu ja luvattu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista... Valitsen kuitenkin kotiin jäävän pennun vasta luovutusiän kynnyksellä. Helppoa se ei ole, kun nyt on kerrankin valinnanvaraa ja kaikki pennut ovat tietysti ihania :)

.

 

 

Pennut 3 vkoa

Tiistai 31.1.2012 klo 19.02 - Sanna

Pennin lapsoset ovat tänään tasan kolme viikkoa vanhoja. Viimeisen viikon aikana pennuissa on tapahtunut valtaisa kehitys. Niiden silmät ja korvat ovat auenneet ja maailmankuva sitä myöten muuttunut täysin. Ensimmäinen matokuuri on syöty, kynsiä leikattu jo pariin kertaan ja tänään vuorossa oli ensimmäisen kerran jauhelihan maistelu. Pentujen kanssa seurustellaan nyt paljon, ne ilahtuvat kovasti kun pentulaatikkoon menee istumaan ja kömpivät heti syliin hakemaan huomiota.

.

.

 Ne eivät täysin vielä hahmota mistä suunnasta ääni kuuluu niille jutellessa ja niiden päät pyörivät kuin pienillä pöllöillä, ennenkuin ne hoksaavat missä puhuja on. Ne vastaavatkin välillä pienillä haukahduksilla.

Hereillä ollessaan pennut ovat sen verran vikkeliä liikkeissään, että niiden kuvaaminen on jo nyt haastavaa.

.

.

.

.

Pennin pyörylät

Maanantai 23.1.2012 klo 18.22 - Sanna

Pennin pienet pennun pyörylät senkun kasvavat ja saavuttavat huomenna jo kahden viikon iän. Aika on mennyt kuin siivillä ja olemme päässeet helpolla, koska Penni on hoitanut jälkikasvunsa moitteettomasti. Poppoon pienin narttu avasi silmänsä jo eilen, muut seuraavat lähipäivinä perässä. Tässä tämän päivän kuvasatoa.

Yllätysten aika

Keskiviikko 11.1.2012 - Sanna

Jotta uusi vuosi 2012 ei pääsisi alkamaan tavallisen tylsästi järjestivät Penni ja Liekki meille aikamoisen järkytyksen.

Liekki ja Penni menivät syyskuussa äidilleni hoitoon, kun laumamme muut nartut tekivät juoksunsa peräjälkeen. Pennin seuraavan juoksun piti alkaa vasta joulukuussa ja ihmettelin kun äitini jo marraskuun alussa epäili, että Pennin juoksu on varmaan alkamassa, kun Liekki on siitä niin kiinnostunut. No pian sitten totesimme juoksujen alkaneen ja Penni tuli kotiin, Sissi meni Liekin kaveriksi mummolaan.

Kun Penni oli ollut viikon kotona, se käyttäytyi kuin nartut tärppien aikaan, se liehakoi muutaman päivän muita ja tyrkkynä käänteli häntäänsä. Asiat olivat siis mielestäni kuten pitääkin.

Kunnes sitten yht'äkkiä jouluviikolla huomasin Pennin vatsan pyöristyneen ja kaikki kauhuskenaariot mahdollisista vahinkopennuista alkoivat heti pyöriä mielessä.

Sain Pennille varattua eläinlääkärin heti seuraavalle aamulle, tarkoituksena ultralla todeta tiineys ja ottaa ensimmäinen kahdesta Alizin keskeytyspiikistä, jos pentuja ultrassa näkyisi. Aamua odotellessa ystävien puhelintuki oli kullan arvoista valtaisan v*tutuksen ja itsesyytösten kanssa painiessa. Tässä vaiheessa olin jo satavarma, että pentuja siellä ultrassa näkyisi.

Ultraan mennessä Penni oli ollut kotona jo neljäkymmentäkaksi vuorokautta ja mahdollinen astuminen oli siis tapahtunut ties milloin ennen sitä, koska hain Pennin kotiin heti kun totesimme juoksujen alkaneen. Tiineyden keskeytyksessä käytettävän Alizinin voi antaa 45. tiineysvuorokauteen asti joten varmaa oli, että niillä rajoilla tässä liikuttiin.

Unettoman yön jälkeen kaikkia riskejä punnittuani tein päätöksen, että Pennin pennut saavat syntyä, jos niitä on tullakseen. Ultrassa se epäilys sitten varmistui todeksi. Pentuja näkyi heti ihan etsimättä (tietenkin monta) ja ne näyttivät isoilta. Eläinlääkärikään ei keskeytystä enää suosittanut. Eipä siinä muu auttanut kuin typertyneenä matkata kotiin tuhdisti kantavan nartun kanssa ja ruveta valmistautumaan yllätyspentuihin.

Muiden vahinkopentueisiin olen suhtaunut nuivasti, joten niinpäs vaan kolahti omalle kohdalle vaikka en ikinä olisi uskonut. Pennin polvileikkauskin siirtyi nyt kertaheitolla siihen, että pennut ovat vieroitettu. Entistä enemmän toivon, että eläinlääkäri pystyy arvioimaan onko vika traumaperäinen.

 Täytyy myöntää, että itsellä pasmat oli aikalailla sekaisin, kun pentulaatikkoa ja muita tykötarpeita kaivelin esille. Henkinen valmistautuminen koiran penikointiin piti hoitaa pikavauhtia ja aika nopeasti ymmärsin, että minun on aivan turha "itkeä kun maito on jo maassa". Piti vaan hyväksyä, että on tapahtunut mitä on tapahtunut, eikä asia muuksi muutu vaikka olisin kuollut morkkikseen ja v*tutukseen. No eipä sen enempää tätä selityksen makua.

Jännityksellä odottamamme yllätyspennut syntyivät eilen. Pennin synnytys sujui hienosti, vaikka kestikin pitkään. Avautumisvaihe kesti kaikkiaan puolitoista vuorokautta ja itse työntövaihe, eli aika ensimmäisen pennun syntymästä viimeiseen, lähes kaksitoista tuntia. Penni käyttäytyi kokoajan rauhallisesti ja pennut olivat, yhtä kuolleena syntynyttä lukuunottamatta, elinvoimaisia, pontevia ja tasakokoisia.

Pentulaatikossa meillä nyt tyytyväisenä tuhisee neljä tyttöä ja kaksi poikaa. (Eipä vaan suunnittelemalla olla näin isoa pentuetta saatu aikaiseksi.) Penni on jo nyt ensimmäisen vuorokauden aikana osoittautunut loistoemoksi. Pennut ovat tietenkin suloisia ja ihania, ja ne varmasti tulevat olemaan rakkaudella hoidettuja, vaikka eivät toivottuja tällä kertaa olleetkaan. 

 Meillä meni tätä myöten kaikki alkuvuoden suunnitelmat uusiksi. Viivin olen ilmoittanut Turkuun, mutta se näyttely jää nyt välistä, ettei kotiin tuoda mitään pennuille vaarallisia pöpöjä.  Pentupäivityksiä on siis blogiin ahkerasti tiedossa. Tässä ensimmäiset kuvat tuoreista yllätyslapsosista.

 

Omalla porukalla jälleen

Tiistai 21.6.2011 klo 14.36 - Sanna

Meno meillä kotona on hieman hiipunut, nyt kun Sissin pennut ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Rauhan palaamisesta maahan on kuitenkin turha puhua; sen verran touhua ja tarmoa beaglekolmikossa riittää...

 Pyry

Kertalaakin Lemminkäisen Laulusta tuli kotoisammin Pyry. Pyry on jo puolitoista viikkoa asustellut Nivalassa oman perheensä kanssa. Sammon Salaisuuden eli Manun seurasta saimme iloita hieman pidempään, viime perjaina Manukin lähti omaan kotiinsa Ylivieskaan.

Manu

Ikävä ihan pikkuisen kaihertaa kasvattajan rintaa, pentuihin ehtii kahdeksassa viikossa kiintyä kummasti. Kuitenkin pääsi pieni helpotuksen huokaus viimeisen pennun lähdettyä omaan kotiinsa. Lähtöpäivänään perjaina, Manu muistutti minkälaisia pienet pystykorvan alut todella ovat. Manulle tuli ihka ensimmäinen oikea tappelunalku äitinsä Sissin kanssa puruluusta... Suloinen ulkomuoto hämää, pienen ketunpojan sisällä on tulta ja tappuraa puskeva pystykorva :-)

Manun tyylinäyte: Kaksi beaglea yhdellä iskulla!

 

Seuraaviin pystykorvapentuihimme taitaa aikaa vierähtää. Sissille tämä oli nyt viimeinen pentue ja Sissi jää siis eläkkeelle jalostuspuuhista. Hieno juttu on, että molemmat pojat jäivät tällä kertaa näin lähelle. Mielenkiintoista on nähdä minkämoisia linnunhaukkujia näistä rämäpäistä kasvaa.

Saanko esitellä...

Torstai 26.5.2011 klo 21.28 - Sanna

...Kertalaakin Sammon Salaisuus ja Kertalaakin Lemminkäisen Laulu!

Sissin pentujen viralliset nimet on nyt siis  päätetty ja kirjoihin ja kansiin talletettu :-) Aikaisempien pystykorvapentueidemme mukaisesti teemanimillä jatketaan. Pitkään tässä on vaihtoehtoja pyöritelty ja kuten nimistä saattaa päätellä, kotoisaan ja joskin ehkä hieman kuluneeseen Kalevala-aiheeseen päädyimme, toivottavasti kuitenkin tuoreella tavalla. Ennen pentujen syntymää meillä oli jo nimiä valmiina, mutta hieman useammalle pennulle, joten päätin jättää ne nimet jemmaan myöhempää käyttöä varten.

Tällä Kalevala teemalla pääsenkin aasinsillan kautta kennelnimemme taustoihin. Toisin kuin voisi luulla, nimi Kertalaakin ei liity metsästykseen millään tavalla, vaan se pohjautuu perheemme yhteiseen rakkauteen, sarjakuviin. Kennelnimeä miettiessä meille oli itsestään selvää, että sen piti olla suomenkielinen sillä kansalliskoirat haluamme nimetä omalla kotimaisella kielellä. Monet "omalta" kuulostavat nimet löytyikin jo käytössä olevien kennelnimien listalta ja epätoivo hiipi monesti mieleen. Ensimmäinen pystykorvapentue syntyikin ilman kennelnimeä, kun sopivaa haettavaa vaihtoehtoa ei vain tuntunut löytyvän.

Päädyimme lopulta haeskelemaan nimiehdokkaita lempparisarjakuviemme sivuilta ja yhden piirtäjän  neronleimaukset ovat mielestämme ylitse muiden, ankkoja piirtävän Don Rosan! Hänen tarinassaan "Musta Ritari" ranskalainen  mestarivaras Arpin Lusene (alias Musta Ritari) varastaa Roope Ankalta vaarallisen yleisliuottimen Kertalaaki™n. Kertalaaki™ on Pelle Pelottoman vaarallinen keksintö, se liuottaa itseensä kaiken muun paitsi timantit. Kertalaaki™n avulla Mustasta Ritarista tulee lähes pysäyttämätön ja kyseinen sarja jatko-osineen "Musta Ritari slurppaa jälleen" kuuluu ehdottomasti mielestämme Rosan parhaimmistoon. Kennelnimiehdokas oli siis löytynyt ja iloksemme FCI sen meille vahvistikin.

A-pentueessamme (kiinanharjakoiria) halusimme kunnioittaa Don Rosan töitä ja yksi pennuista nimettiin Rosan ensimmäisen ankkasarjan mukaan Auringon pojaksi. Tässä Kalevala pentueessamme pääsemme toistamaan tempun, Sammon salaisuus, on Rosa faneille varmasti tuttu ja erityinen osoitus Don Rosan Suomi-innostuksesta. Nimi Lemminkäisen Laulu on hieman tuulesta temmattu, sen innoittajana toimi Kotiteollisuus yhtyeen kappale.

Jumpula on nyt siis Kertalaakin Sammon Salaisuus ja Vimpula, Kertalaakin Lemminkäisen Laulu. Työnimiksi pojille olisikin pitänyt laittaa Sampo ja Lempo ;-)