Villa Haukku, osa 1

Keskiviikko 21.9.2011 klo 19.51 - Sanna

Uusi rakennusprojektimme, koiratalo, on pukattu käyntiin. Perjantaina haimme Kodin Terrasta peräkärryllisen tavaraa ja pankkitili keveni  samalla kummasti. Kauppanimikkeellä "Lillevilla" meille hankittu pystykorvien tuleva asumus on nyt tullut maksamaan noin 2500 euroa, eikä kaikkia tarvikkeita ole vielä hankittu. Projektin loppupuolella tulen tekemään selvityksen kuluista, että joku koirataloa suunnitteleva saa hieman osviittaa, mitä esimerkiksi tämä vaihtoehto tulee meille maksamaan. 

Tästä läjästä pitäisi jotain syntyä...

Rakensimme mökille pohjan lekaharkkojen päälle ja eristimme sen, jotta lattian eristeet ei kuluttaisi rakennuksen sisäkorkeutta. Lattian alla on nyt sitten 140 mm Styrofoam-eristelevyä. Tuon styrofoamin pitäisi vastata noin tuplamäärää eristevillaa. Arvokkaampaa kuin styroksi, mutta pitäisi olla hintansa väärti.

Muutamia epätoivon hetkiä ehti tulla kevythirsiä lajitellessa, mutta loppuseltaan varsinainen töllipalapelin kokoaminen sujui joutuisasti.  Tottakai asiaa olisi auttanut lukea mukana seuranneet ohjeet ihan oikeasti, joten hieman piti välillä jo koottua purkaakin, kun esim. ikkunat ja ovet unohdettiin laittaa ajallaan paikalleen... Laatuun emme olleet aivan tyytyväisiä, kovin kieroja hirsiä ja rikkinäisiä pontteja oli joukossa.

Tässä vaiheessa ollaan nyt. Huomaa ahkera työmies katolla ;-)

Pikkuvastustuksista huolimatta harjakorkeuteen päästiin jo eilen. Harjakaisia emme viettäneet, mutta nimesimme pikkuvillamme, tulevien asukkaiden mukaan, sopivammin Villa Haukuksi.  Tänään vuorossa oli kattohuovan laitto. Hannu ehti tehdä vain toisen puolen valmiiksi, ennen kuin vesisade vaati homman keskeyttämistä. Työtä tämän projektin parissa riittää, mutta toivottavasti ennen yöpakkasia pystykorvat pääsevät asuttamaan uutta koppiaan.

The Beagles

Lauantai 4.6.2011 klo 17.28 - Sanna

Reilu viikko sitten laumamme vahvistui yhden touhukkaan beaglen verran, kun saimme joukon jatkoksi Unkarista kaksivärisen  kahdeksan kuukautta vanhan nartun, virallisemmin Viragvarosi Bozotharcos Brownie-Pointin. Kutsumanimi Pötyi vaihtui meillä hieman samaltakuulostavaksi, mutta helpommin lausuttavaksi Pipariksi. (Terveisiä vaan pystykorvakasvatillemme Piparille perheineen, jos satutte tätä lukemaan :-))

                                Tälläinen Pipari meille on muuttanut.

 

 

 

 

Pipari on oppinut uuden nimensä ja laumaan sopeutuminen on käynyt helpommin kuin olisin ikinä uskaltanut edes toivoa. Lyytin ja Tellervon kanssa Pipari ystävystyi heti ja näillä beagle-neideillä on aivan selvästi oma "The Beagles"-bändi nyt kasassa. No ei haittaa, suorastaan päinvastoin,  harjiksilla on ikioma mafiansa, johon ei ulkopuolisia niin vaan hyväksytä... 

Kukkapenkit saavat kyytiä, kun beagle kolmikko kiitää korvat hulmuten ympäri pihaa. Piparilla on hyvin persoonallinen tapa ulvoa lelu tai puruluu suussaan, kun se houkuttelee muita juoksemaan peräänsä.

                                                          Lähes joka kuvassa se on näin fiksun näköinen...

Pipari on luonteeltaan oikein ihastuttava hömppä, jolla tuntuu olevan jokin kuje aina mielessä.  Nyt vieraat saavat sen hieman ujostelemaan aluksi, mutta häntä heiluu heti kun se saa ensin haistella ja tutustua. Toivon että Pipari muuttuu avoimemmaksi vieraille kun se kotiutuu meille kunnolla. Moni asia saa vielä Piparin hieman ymmälleen, mutta uuden kodin tavat alkavat pikkuhiljaa tulla tutuiksi.

Suuntaamme Lyytin ja Piparin kanssa 12.6. Suomussalmen ryhmänäyttelyyn. Siellä Pipari pääsee kokeilemaan kehäesiintymistä ensimmäisen kerran pentuluokassa. Harjoituksena otetaan tämä reissu, meni miten meni ;-) Tellervokin taitaa päästä mukaan turistiksi näyttelytohinaa ihmettelemään,  nyt kun rokotukset ovat jo kunnossa.

 

                                                      Tellervo 4 kuukautta.

Lyytin ja Piparin kanssa on tarkoitus osallistua myös Pietarsaaren ryhmikseen 18.6., mutta sen jälkeen Pipari saa kasvaa ja kehittyä hieman ennen junnuluokan esiintymisiä. En raaskinut sitä ilmoittaa Kokkolan ja Oulun näyttelyihin kalliimmilla ilmoitusmaksuilla.

 

Lyytin kanssa meillä on muutamat näyttelyt tarkoitus kiertää kesän aikana. Näyttelyrepun pakkaaminen aina edellisenä iltana saa Lyytin aivan villiksi. Lyyti rakastaa autoilua ja reppu on sille selvä merkki siitä, että reissuun ollaan lähdössä. Näyttelypaikoilla se käyttäytyy tosi rauhallisesti ja tuntuu, että jostain meille pitäisi keksiä vähän lisädraivia kehäesiintymiseen... Namit on ihan must, mutta niidenkin pitää olla laadukkaita esim. paistettua broileria, että neiti jaksaa niistä näyttelyissä innostua.

Kotonahan namiksi kelpaa tietysti mikä syötävä tahansa. Varsinaisia herkkuaarteita ovat luonnontuotteet, joita koirat mieluusti etsivät itse lantalasta tai laitumilta. Seuraava vielä kokeilematta oleva vaihtoehto näyttelyihin taitaa olla lampaanpapanat, kokokin olisi namiksi oikein passeli. Ajatus lampaankakasta taskussa ja käsissä (ja tietysti sitten sinne taskuun unohtuneena...) ei vaan emäntää juuri houkuttele. Vanhoilla tutuilla eväillä siis eteenpäin.

 

Lyyti

 

 

Saanko esitellä...

Torstai 26.5.2011 klo 21.28 - Sanna

...Kertalaakin Sammon Salaisuus ja Kertalaakin Lemminkäisen Laulu!

Sissin pentujen viralliset nimet on nyt siis  päätetty ja kirjoihin ja kansiin talletettu :-) Aikaisempien pystykorvapentueidemme mukaisesti teemanimillä jatketaan. Pitkään tässä on vaihtoehtoja pyöritelty ja kuten nimistä saattaa päätellä, kotoisaan ja joskin ehkä hieman kuluneeseen Kalevala-aiheeseen päädyimme, toivottavasti kuitenkin tuoreella tavalla. Ennen pentujen syntymää meillä oli jo nimiä valmiina, mutta hieman useammalle pennulle, joten päätin jättää ne nimet jemmaan myöhempää käyttöä varten.

Tällä Kalevala teemalla pääsenkin aasinsillan kautta kennelnimemme taustoihin. Toisin kuin voisi luulla, nimi Kertalaakin ei liity metsästykseen millään tavalla, vaan se pohjautuu perheemme yhteiseen rakkauteen, sarjakuviin. Kennelnimeä miettiessä meille oli itsestään selvää, että sen piti olla suomenkielinen sillä kansalliskoirat haluamme nimetä omalla kotimaisella kielellä. Monet "omalta" kuulostavat nimet löytyikin jo käytössä olevien kennelnimien listalta ja epätoivo hiipi monesti mieleen. Ensimmäinen pystykorvapentue syntyikin ilman kennelnimeä, kun sopivaa haettavaa vaihtoehtoa ei vain tuntunut löytyvän.

Päädyimme lopulta haeskelemaan nimiehdokkaita lempparisarjakuviemme sivuilta ja yhden piirtäjän  neronleimaukset ovat mielestämme ylitse muiden, ankkoja piirtävän Don Rosan! Hänen tarinassaan "Musta Ritari" ranskalainen  mestarivaras Arpin Lusene (alias Musta Ritari) varastaa Roope Ankalta vaarallisen yleisliuottimen Kertalaaki™n. Kertalaaki™ on Pelle Pelottoman vaarallinen keksintö, se liuottaa itseensä kaiken muun paitsi timantit. Kertalaaki™n avulla Mustasta Ritarista tulee lähes pysäyttämätön ja kyseinen sarja jatko-osineen "Musta Ritari slurppaa jälleen" kuuluu ehdottomasti mielestämme Rosan parhaimmistoon. Kennelnimiehdokas oli siis löytynyt ja iloksemme FCI sen meille vahvistikin.

A-pentueessamme (kiinanharjakoiria) halusimme kunnioittaa Don Rosan töitä ja yksi pennuista nimettiin Rosan ensimmäisen ankkasarjan mukaan Auringon pojaksi. Tässä Kalevala pentueessamme pääsemme toistamaan tempun, Sammon salaisuus, on Rosa faneille varmasti tuttu ja erityinen osoitus Don Rosan Suomi-innostuksesta. Nimi Lemminkäisen Laulu on hieman tuulesta temmattu, sen innoittajana toimi Kotiteollisuus yhtyeen kappale.

Jumpula on nyt siis Kertalaakin Sammon Salaisuus ja Vimpula, Kertalaakin Lemminkäisen Laulu. Työnimiksi pojille olisikin pitänyt laittaa Sampo ja Lempo ;-)

Sissin pennut 2 viikkoisia

Lauantai 7.5.2011 klo 20.36 - Sanna

Sissin pennut ovat tänään kaksi viikkoa vanhoja. Jumpulan silmät aukesivat toissapäivänä ja Vimpulakin näyttää nyt availevan omiaan.

Nämä kaksi viikkoa ovat olleet kasvattajalle superhelpot, Sissi on erinomainen äiti ja pennut pysyvät tyytyväisinä kun maito virtaa. Mahat pystyssä vauvat nukkuvat suurimman osan aikaa, mutta hyvin jo tapailevat jaloilleen, ei onneksi mitään uimaripentuja näistä pullukoista tullut. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                   Vimpula

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                  Vimpula haukottelee

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                  Jumpula

Lyytin kanssa kävimme tänään Oulaisissa ryhmänäyttelyssä ja iloksemme Lyyti oli PN-2 ja sai kotiin tuomisiksi vara-sertin.

Lyytin "pikkusisko" Tellervo eli Hutikan Leyla sai nyt vihdoin oman sivunsa. Tuo sivujen väkertäminen on yhtä tuskaa tälläiselle tumpelolle kuin minä, vaikka se ei paljon tästä helpommaksi voi muuttua :-)