Luppakorvat 2 viikkoa

Keskiviikko 2.1.2013 klo 17.30 - Sanna

Tätä kirjoittaessani Lyytin pennut ovat 15 vuorokautta vanhoja. Harvoin olen ollut kaksiviikkoisten pentujeni syömisistä, nukkumisista ja vatsan toiminnoista yhtä hyvin kartalla kuin näiden pentujen kanssa. Kun elämä kuitenkin nyt tällä hetkellä pyörii täysin näiden kolmen pienen luppakorvaisen ympärillä, ei siihen juuri muuta mahdukkaan. Pentujen hoito rytmittää jokaista päivääni. Ruokintarytmi on muutamalla kerralla harventunut; pennut syövät vuorokaudessa enää aamiaisen, lounaan, päivällisen, illallisen, iltapalan ja yhden tai kaksi yösyöttöä.

Pennut 13 vrk.

Pikkuisen takapakkia onnelliseen pentuarkeen tuli viime viikolla. Ilman emän seuraa kasvavilla pennuilla on todella kova imemisen tarve ja epäonneksemme Ykkösen imuhalut kohdistuivat Kakkosen silmän seutuville. Torstai aamuna herätessäni, pentujen ollessa yhdeksän vuorokauden ikäisiä, löysin Ykkösen imemässä innokkaasti Kakkosen silmän kohtaa. Säikähdin aivan todella, niin hurjan näköiseltä silmä näytti. Pentujen silmät eivät tuolloin olleet vielä auenneet ja Kakkosen silmän kohta oli aivan turvoksissa ja silmän sisänurkasta, luomen alta, vuoti runsaahkosti jotakin vaaleaa nestettä. Siinä eläinlääkärin puhelinajan alkamista odotellessa väänsin suunnilleen itkua ja kaikki kauhuskenaariot pennun silmän menettämisestä olivat tietysti mielessä. Epäonneakin tuli manailtua runsain sanakääntein. Pääsimme heti aamulla käymään vastaanotolla. Kakkonen sai antibioottikuurin silmätulehduksen takia. Eläinlääkärit olivat sitä mieltä, että silmäluomi tulisi saada raolleen, että silmä paranisi kunnolla. Muuten vaarana oli silmän vaurioituminen ja mahdollinen näön menetys. He eivät sitä kuitenkaan vastaanotollaan halunneet tehdä, vaan suosittelivat kääntymään jonkun klinikan puoleen.

Tyytyväiset pullerot; Lilli, Kakkonen ja Ykkönen, 13 vrk.

Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Joulun välipäivinä monet eläinlääkäriasemat olivat kiinni ja parista paikasta minulle sanottiin heti, että kokemattomuuttaan eivät halua ottaa pentua vastaan. Suurimman pettymyksen aiheutti silmätarkastus eläinlääkäri, jonka vastaanotolle olisin halunnuat pennun viedä. Olihan kyseessä juuri silmien hoitoon erikoistunut ihminen. Puhelimessa hän oli sitä mieltä, että luomi on ehdottomasti saatava raolleen, jotta silmää päästään hoitamaan. Tylysti hän ilmoitti, että ajat ovat täynnä, kun kauniisti pyysin voisiko hän ottaa meidät pennun kanssa jossakin välissä vastaan. Kerroin ettei kukaan tunnu meitä huolivan, mutta vastassa oli silti jyrkkä ei. Tiedustelin aikaa seuraavalle aamulle, johon hän tokaisi sen olevan silloin myöhäistä.

Olen luullut, että eläinlääkäreillä on yleisesti tapana ottaa kiireelliset tapaukset vastaan muiden aikojen väliin, jos ajat muuten ovat täynnä. Monesti olemme omaa vuoroamme joutuneet vastaanotoilla (ei kylläkään ko.) odottamaan, kun muiden ajat ovat sellaisesta syystä hieman myöhässä. Ikinä ylimääräinen odottelu ei ole harmittanut, koska sitä ajattelee, että joskus voi itse olla tilanteessa, jossa tarvitsee lemmikkinsä kanssa pikaisesti eläinlääkärin apua. Homma ei näköjään toimi kyseisellä klinikalla näin. Koska nyt ei ollut ensimmäinen, eikä edes toinenkaan kerta saman vuoden aikana, jolloin ko. eläinlääkäri ei halunnut ottaa minua ja apua tarvitsevaa koiraani vastaan, tein päätöksen, että killinkiäkään en kyseiselle klinikalle enää tule viemään. Jatkossa käymme sitten viralliset silmätarkastuksetkin tekemässä vaikka Oulussa asti.

Illalla olisimme saaneet ajan Kokkolasta toiselta eläinlääkäriltä. Hän olisi kuitenkin halunnut rauhoittaa pennun toimenpidettä varten, mitä ihmettelin kovasti. Siinä vaiheessa vaakakupissa oli mielestäni kaksi isoa riskiä; näön tai hengen menettäminen. Punnitsin Kakkosen torstaina päivällä ja se painoi tuolloin 330 grammaa. Se oli niin pieni, että olin varma ettei se tulisi rauhoituksesta selviämään. Koska silmän turvotus laski iltaa kohden lähes täysin, päätin neuvoista huolimatta seurata tilannetta ennallaan. Perjantaina sain puhelimessa kasvattaja ystävältä ohjeet silmäluomen raottamiseen. Kunhan vain uskalsin luomea varovasti yrittää venyttää auki, se raottuikin silmänurkasta hyvin helposti ja kivuttomasti, koska pentu ei sitä edes huomannut. Mitään tulehduseritettä tai muutakaan ei luomen alta vuotanut, vaan sieltä pilkotti kirkas, terve silmä. Olo oli enemmän kuin huojentunut. Vahingosta selvittiin säikähdyksellä ja turhan antibiootin syöttämisen sain lopettaa heti. Pari vuorokautta myöhemmin Kakkosen sekä sisarusten silmät aukesivat ja osaan nyt arvostaa kauniita, kiiltäviä silmiä ihan eri tavalla kuin ennen.

Pikku Kakkonen ja kaksi kaunista silmää.

Sittemmin kaikki on viime päivinä sujunut hyvin. Pennut ovat kasvaneet hienosti. Uros pentu Ykkönen on niin innokas syömään, että se on jo kolminkertaistanut syntymäpainonsa. Kakkonen ja Lilli seuraavat hyvin veljeään perässä. Mielenkiintoista huomata, miten hyvin pienten pentujen hajuaisti toimii. Kun menen pentulaatikon viereen, umpiunessa olevat pennut heräävät sekunneissa ja alkavat kovasti tohottaen etsimään ruokaa, haistaessaan minut ne tietävät ruoka-ajan olevan lähellä :) Malttamattomana odottelen, että pennut kehittyvät vielä hieman lisää ja rupeavat tapailemaan leikin alkeita. Tällä hetkellä niiden elämä on vielä lähes täysin nukkumista ja syömistä.

Tein tälle pentueelle oman kuva-albumin, minne tulen lisäilemään kuvia kolmikosta jatkuvasti. Kuva-albumiin linkki löytyy TÄSTÄ ja lisäksi kuva-albumit sivulta.

Yhteenveto vuodesta 2012

Keskiviikko 26.12.2012 klo 21.46 - Sanna

Kuluva vuosi lähenee loppuaan ja ajattelin, että on aika tehdä jonkinlainen yhteenveto vuodesta 2012.

KASVATUS

Kasvatuksemme on tänä vuonna ollut vähäistä. Vielä vähäisempää se olisi ollut ilman Pennin ja Liekin tekemää yllätyspentuetta, joka syntyi tammikuussa. Kuusi ihanan kamalan ihanaa, tulisieluista pystykorvan alkua siis saatiin tahattomasti aikaiseksi. Ja koska ne olivat niin ihania, pitihän niitä jättää kotiin peräti kaksin kappalein. Tässä vaiheessa joudun tunnustamaan, että Roihusta on tullut varsinainen lempilapseni. Se on luonteeltaan juuri sellainen kuin haluan pystykorva uroksen olevan. Sisko Tuikussakin riittää tulta ja tappuraa vaikka muille jakaa. Olen erityisesti kyseisen pentueen luonteisiin todella tyytyväinen. Ulkomuodossa on toki parannettavaa, mutta mielenkiinnolla odotan mitä pennut tulevat näyttelykehissä saamaan. Metsässä ollaan päästy jo alulle ja sisaruksista ainakin Ansa on osoittanut jo olevansa toimiva metsästyskoira. Ensi vuoden suuri jännitysmomentti ovat tämän pentueen Pevisa-tarkastusten tulokset.

Maaliskuu 2012, Ukko ja pennut

Joulunaika vietettiin nyt tiiviisti pentulaatikon äärellä, kun kovasti odottamamme ensimmäiset pikku beaglet syntyivät. Vastoinkäymisten jälkeen tilanne on rauhoittunut ja pennut kasvavat hyvää vauhtia. Kovin paljon kerrottavaa näistä reilun viikon ikäisistä hauvavauvoista minulla ei vielä ole. Paitsi se, että ne ovat sulattaneet sydämemme <3

OMA LAUMA

Aikaisemmin mainittujen Tuikun ja Roihun lisäksi, jotka muuten edelleen tottelevat myös yhteistä nimeä "Pennut", laumamme on vuoden aikana kasvanut kahdella parilla luppakorvia. Elokuussa joukkoon liittyi Venäjältä beaglepoika Putkonen ja marraskuussa samanikäinen ja sorttinen Wilson Puolasta. Ajan kanssa katson jäävätkö molemmat lauman pysyviksi jäseniksi vai etsitäänkö mahdollisesti pojista toiselle yhteistyökykyinen osaomistus- tai sijoituskoti.

Harjakoira Zelda ehti pitkään etsiä omaa kotia. Zelda lähti nyt joulukuussa koeajalle mahdolliseen uuteen kotiin ja uskallan olla jo hieman toiveikas, että se olisi loppuelämänsä kodin nyt löytänyt.

Syyskuu 2012, Fuula ja Putkonen leikkivät

NÄYTTELYT 

Olemme käyneet näyttelyissä erittäin ahkerasti. Kaiken kaikkiaan laskujeni mukaan kahdessakymmenessayhdessä eri näyttelyssä tämän vuoden aikana. Arvosteltavana niissä koiristamme ovat käyneet: Lyyti, Tellervo, Pipari, Viivi, Tuikku ja Roihu. Beaglemme ovat olleet ROP yhteensä seitsemän kertaa, VSP kolmesti, saaneet yhteensä yksitoista sertiä, kaksi cacibia sekä kolme vara-sertiä. Ryhmänäyttelyiden loppukisoissa Tellervo ja Lyyti ovat sijoittuneet ryhmässä toiseksi tai kolmanneksi yhteensä kuusi kertaa.

Joulukuu 2012, Wilson lempipaikallaan takan reunalla.

Porcelaine Viivin näyttelyvuodesta mieleenpainuvin yksittäinen menestys oli Tornion ryhmänäyttely tammikuussa, jossa tuomari Leni Finne rohkeasti laittoi Viivin voittamaan 6-ryhmän (ja siis suomenajokoiran) ja Viivin lopullinen sijoitus oli BIS-3. Ryhmässä Viivi sijoittui jokaisessa ryhmänäyttelyssä, johon olin sen ilmoittanut. Messarista Viivi sai Helsinki Winner-12 tittelin.

Reippaat pystykorva kaksoset Tuikku ja Roihu aloittivat syksyllä uransa pentuluokissa. Tuikku oli kahdesti VSP-pentu ja Roihu kolmesti ROP-pentu. Ihana yllätys oli Roihun hieno RYP-4 sijoitus Kokkolan pentunäyttelyssä. Vuoden ainokainen näyttely, josta koirillemme ei herunut mitään, oli Voittaja-12. Erityisesti tänä vuonna ilahdutti suomenpystykorvakasvattimme K. Kell' Onni On eli Penan Siilinjärveltä saama vara-sert, oikea sertti ei ollut silloin kaukana! Ehkäpä sen vuoro tulee ensi vuonna?

Kokonaisuutena kerrassaan upea näyttelyvuosi takanapäin! Toista samanmoista on tuskin heti odotettavissa. Menestystä tuli huomattavasti enemmän kuin olin uskaltanut toivoakaan, kilometrejä kertyi autoon taas tuhansia ja ainakin yhtä ABC-huoltoasemaa on pidetty pystyssä pelkästään meidän bensaostoilla ;-) Niin hyvälle kuin menestys aina maistuukin, tämän harrastuksen suola ovat koirien lisäksi kuitenkin muut koiraihmiset, joiden kanssa olemme saaneet viettää monia, monia hauskoja ja opettavaisia hetkiä kehän laidalla. Kiitos teille kaikille!

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET

Alustavia pentusuunnitelmia olen tehnyt tulevalle vuodelle jo jonkin verran. Mikäli ne toteutuvat, vuonna 2013 meillä syntyy kaksi beaglepentuetta. Tarkoitukseni on astuttaa ensi vuoden aikana sekä Pipari, että Tellervo. Pentueet ovat odotettavissa loppukesälle ja syksylle. Molempiin suunniteltuihin pentueisiin etsin pennuille myös yhteistyökykyisiä sijoituskoteja.

Marraskuu 2012, Ukko halaa Piparia

Näyttelykalenteria olen ruvennut kasaamaan itselleni, mutta päätän vasta sitten tarkemmin mihin kaikkialle mennään, kun näyttelyiden tuomaritietoja rupeaa tulemaan. Olen ajatellut, että ensi vuonna emme kävisi näyttelyissä ihan niin usein kuin tänä vuonna. Beaglet pyörähtelevät kehässä ehkä harvemmin ja pystykorvat useammin?

Erityisesti odottamiani tapahtumia ensi vuonna on kaksi. Jo kymmenvuotiaasta asti unelmani on ollut päästä joskus katsomaan Englantiin Cruftsin koiranäyttelyä. Tuo unelma toteutuu vihdoin viimein ensi maaliskuussa, kun teemme matkan Birminghamiin Ukon ja Hannun kanssa. Toinen ulkomaan reissu koiramaisissa merkeissä on edessä toukokuussa, kun  Katin kanssa matkustamme Budapestiin turistiksi maailmanvoittajanäyttelyyn.

Kaikenlaista kivaa siis tiedossa ensi vuodelle :) Tervetuloa uusi vuosi 2013!

Lokakuu 2012, Viivi loikkaamassa ojan yli

Pennuntuoksuinen joulu

Sunnuntai 23.12.2012 klo 17.01 - Sanna

Lyytin pennut syntyivät aikaisin tiistai aamuna. Itse synnytys sujui vaikeuksitta ja pentuja syntyi kuusi, neljä urosta ja kaksi narttua. Pennut olivat syntymäpainoltaan kovin pieniä, 112-235 grammaisia, mutta pienintä lukuunottamatta virkeitä. Verratessani pystykorva pentuihin näiden pentujen elinvoimaisuutta, niinkuin minä elinvoimaisuuden käsitteen ymmärrän, pystykorva pentumme ovat olleet elinvoimaisempia. Se onko kyseessä pentueesta vai rodusta johtuva ero, selvinnee minulle sitten, kun saan enemmän kokemuksia beagle pentueista. 

Tässä he nyt ovat, alhaalta ylöspäin työnimillä Kakkonen, Ykkönen ja alla nukkuu Lilli.

Ongelmat alkoivat oikeastaan jo synnytyksen aikana, kun ensimmäisten pentujen synnyttyä totesimme, että suurimmasta osasta Lyytin nisiä pennut eivät saaneet imuotetta tai nisät olivat niin pahasti sisäänpäin kääntyneet, että nisän kohdalla oli vain kuoppa. Ns. "normaaleja" nisiä oli vain kolme kappaletta. Kovin vähän, kun ruokittavana olisi kuusi suuta.

Pienimmän pennun selviämisen kohdalla en ollut alun alkaenkaan kovin toiveikas, niin selvä ero siinä oli muihin pentuihin. Kun sillä kuitenkin oli selvästi syöntihaluja, aloitin lisäruokinnan vastikkeella sille heti. Pentujen ensimmäinen vuorokausi meni minulta lähes kokonaan valvoessa, kun auttelin pentuja nisille ja syötin pienintä ruiskulla. Keskiviikko aamuna osa pennuista alkoi käydä veltoiksi, viileän tuntuisiksi ja selvästi ne olivat kuivumassa. Nämä ovat sellainet merkit, että aikaa ei ole hukattavaksi hetkeäkään! Eläinlääkärin vastaanoton aukeamista odotellessani lämmitin pentuja ja sain pari niistä juomaan vastiketta tuttipullosta. Sain onneksi eläinlääkärin kiinni heti kahdeksalta ja saimme käydä siellä nesteyttämässä pentuja. Lyytin nisäongelman vakavuus alkoi selvitä meille tässä vaiheessa. Päätin aloittaa kaikkien pentujen tukiruokinnan tuttipullolla, sen lisäksi että pentuja yritettiin auttaa Lyytin nisille. Valitettavasti pienin tyttö ja yksi pojista olivat jo niin heikossa kunnossa, ettei mikään auttanut ja ne menehtyivät pari tuntia eläinlääkärissä käynnin jälkeen.

Vasemmalla joukon pienin Kakkonen, välissä Lilli ja oikealla Ykkönen.

Neljä jäljelle jäänyttä pentua söivät hyvin vastiketta tuttipullosta ja niiden vointi kohentui iltaan mennessä täysin, ne olivat kuin eri pentuja. Samaa rataa jatkui torstai, Lyyti sai hoitaa pentujaan ja ne kyllä imivät Lyytin nisiä, vaikka maitoa ei juurikaan enää tuntunut tulevan. Tässä vaiheessa olin jo toiveikas, että nämä neljä selviävät hyvin.

Minusta usein tuntuu, että epäonni kasaantuu. Kun jotakin menee pieleen, ei pieleen mene vain yksi asia, vaan menee sitten kerralla enemmän. Näin tälläkin kertaa. Tarkkailimme Lyytin olemista pentujen kanssa lähes koko ajan. Lyyti oli tarkka pennuistaan, mutta se ei osannut oikein varoa niitä, vaan kävi herkästi niiden päälle makaamaan. Kuitenkin se sai hoitaa pentujaan koko ajan, sillä kovin herkästi en rupea emää erottamaan pennuistaan ja välillä ajattelen olenko itse vain turhan hysteerinen asioiden suhteen, että "kyllä luonto hoitaa". Perjantai aamuna vahinko sitten tapahtui. Kovin pitkään Lyyti ei pentujensa kanssa yksin ollut, mutta kun menin pentulaatikolle, suurin ja elinvoimaisin uros pentu löytyi hengettömänä Lyytin kyljen alta. Tämä oli näiden pentujen menetyksestä ehdottomasti surullisin tapaus, täysin turha terveen ja vahvan pennun kuolema, mutta vahingoille ei yksin kertaisesti voi mitään. Itkut tuli kyllä pennun puolesta itkettyä.

Tämän jälkeen Lyytiä ei enää jätetty pentulaatikkoon vahtimatta. Ravinnon vuoksi pennut sitä eivät tarvinneet, mutta Lyyti tarvitsi pentujaan ja pennut emän lämpöä ja hoivaa. Eilen huomasin, että sisäänpäin kääntyneiden nisien ympärys kudoksessa tuntuu pieniä "pallukoita" ja Lyyti on vaisun tuntuinen, ensimmäistä kertaa elämässään se jopa jättää ruuan syömättä. Onneksi eläinlääkäri antoi varmuuden vuoksi antibiootti- ja kipulääkekuurin mahdollisen tulehduksen varalta meille mukaan jo keskiviikkona, koska näin joulunpyhinä eläinlääkärin metsästäminen olisi ollut aikamoinen haaste, joten saimme lääkekuurit aloitettua heti eilen. Nyt Lyyti raukka ei pääse enää hoitamaan pentujaan, että ne eivät turhaan ime sen nisiä ja vaikeuta tilannetta. Lyyti saa hoitaa pentujaan taas sitten kun ne kasvavat sen verran, että siirtyvät syömään kiinteää ruokaa.

Pulloruokinta on kasvattajalle erittäin raskasta ja pentujen hoitoon on todella sitouduttava. Pennut on ruokittava ja pissatettava sekä kakatettava säännöllisesti 2-3 tunnin välein ympäri vuorokauden. Aikamoisesti univelkaa olen onnistunut keräämään tässä viiden vuorokauden aikana, mutta kaikki tämä vaiva on todella palkitsevaa, kun näkee miten pennut vahvistuvat ja kasvavat lähes silmissä. Mikäli kyseessä olisi isompi pentue tai pennut eivät suostuisi imemään hyvin tutista, harkitsisin ehdottomasti varaemon etsimistä pennuille. Tällä hetkellä jokaiseen ruokintakertaan minulla kuluu aikaa noin tunti eli 8-9 tuntia vuorokaudesta istun tuttipulloa ja pentua pidellen. Öisin tuntuu, että ehdin vain torkahtaa siitä kun olen tuttipullon pessyt pois, kun pitää jo uutta maitoannosta mennä valmistamaan.

  Pentujen painot ovat nousseet hyvin ja tilanne vaikuttaa nyt hyvältä. Erityisen tarkkana saa olla pentujen mahan toiminnan suhteen, sillä maitovastike saa helposti aikaan pahan ummetuksen, jos pennun suoli ei toimi säännöllisesti. Ummetus on pienelle pennulle vaarallinen tila. Eilen säikähdin jo, että menetämmekö seuraavaksi kolmikon pienimmän pojan, kun emme saaneet sitä ulostamaan yli 12 tuntiin ja pentu alkoi käydä jo nuutuneen oloiseksi. Kun kakka sitten kaikkien kikkakolmosten jälkeen vihdoin saatiin tulemaan, oloni oli kuin lottovoittajalla! En muista, että koirankakka olisi koskaan tehnyt minua yhtä onnelliseksi :) Pentukin piristyi lähes välittömästi ja maito alkoi maistua taas hyvin.

Aina kasvattaessa kaikki ei vaan suju niinkuin on suunnitellut ja toivonut. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että jo pentuetta suunniteltaessa kannattaa miettiä, että entäs jos jotakin ikävää tapahtuu? Kuinka pentujen hoito silloin järjestetään ja miten ongelmiin voi valmistautua? Itse hankin aina hyvissä ajoin ennen synnytystä maitovastikkeen kaiken varalle. Joskus aikaisemminkin se on tullut tarpeeseen ja nopealla varoitusajalla sitä voi olla lähes mahdotonta hankkia.

Pikku Kakkonen, ikää 3 vrk, maitolounaalla.

Tälläisin kuulumisin tällä kertaa. Onneksi emme ole kovin jouluihmisiä, sillä kaikki jouluvalmistelut ovat jääneet tässä hötäkässä tekemättä. Pennut ovat tietysti aivan ihania, olen jo todella kiintynyt niihin kun hoidan niitä nyt niin tiiviisti. Saimme siis pennuntuoksuisen joulun ja paras joululahjani on, jos koko pentu kolmikko saa kasvaa terveiksi aikuisiksi. Helpotuksesta en uskalla huokaista useampaan viikkoon, sen verran takapakkia tässä on aina välillä otettu. Pentujen virallisen nimetkin ovat muotoutuneet mielessäni, oikeastaan itsestään, tässä pentuja hoidellessa. Sen verran paljastan, että joulu-teemalla karvalapsoset tällä kertaa nimetään. Vietetään varsinaisia koiranristiäisiä sitten vähän myöhemmin, kunhan pennut ovat vähän kasvaneet ;)

Toivotamme hyvää joulua pentulaatikon reunalta kaikille ystävillemme, kasvatin omistajillemme, tutuillemme ja muille blogini lukijoilleni!

Laskettuaika lähestyy

Lauantai 15.12.2012 klo 14.06 - Sanna

Astutuksesta 59 vuorokautta.

Lyytin raskauden viimeistä kantoviikkoa elellään. Ensimmäisestä astutuksesta on nyt päiviä kulunut 61 ja toisesta 60. Tulevan äidin olo on kirjaimellisesti raskas. Lyyti makailee mielellään sohvalla nyt aivan mahapystyssä ja näyttää selälleen kellahtaneelta kilpikonnalta, se taitaa Lyytistä tuntua nyt mukavimmalta nukkuma-asennolta suuren mahan kanssa. Pentulaatikko on viritetty tykötarpeineen valmiusasemiin makuuhuoneeseemme. Mitään merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei vielä ole huomattavissa. Tietysti toivon, että Lyytin synnytys alkaisikin vasta maanantaina jolloin eläinlääkärit ovat helpommin tavoitettavissa, jos synnytysapua jostain syystä kaivataan. Tuleva synnytys jännittää minua kovasti.

Raskasta tämä odottaminen...

Helsingin tulijaisina Viiville titteli

Lauantai 15.12.2012 klo 13.35 - Sanna

Koiranäyttelyvuosi huipentui osaltamme viime viikonloppuna Helsingissä messukeskuksessa järjestettäviin Helsinki Winner -12 ja Voittaja -12 näyttelyihin. Odotettu "messari" viikonloppu on aina ihan omaa luokkaansa ja nämä kaksi näyttelyä onnistuivat lunastamaan lupauksensa tänäkin vuonna, noin 8000 ilmoitettua koiraa kumpanakin päivänä, paljon ihmisiä ja paljon kaikenlaisia tarvikemyyjiä ja oheisohjelmaa.

Lauantaina porcelainejen ja beaglejen arvostelut menivät harmittavasti päällekkäin.  Niinpä ainoa beagle jonka lauantaina onnistuin pongaamaan, oli kerrassaan ihastuttava Venäjällä asuva, rotunsa parhaaksi valittu uros, jonka omistajan kanssa ehdin juttelemaan tovin kutosryhmän esiarvostelua odoteltaessa. 

Hannu ja Viivi aamutuimaan messarissa, täällä ollaan taas.

Lauantain Logpoint -kasvattajaryhmässä Veeti, Fiona, Viivi ja Donna.

Ryhmäkehään Viivin kanssa päästiin siis pyörähtämään lauantaina. Itse asiassa siellä pyörähdettiin kahdesti, kun ensimmäistä kertaa Viivin sisarusparvea oli näyttelyyn ilmoitettu niin monta, että saimme Logpoint porcelaineista kasvattajaryhmän kasaan. Lauantaina alankomaalainen tuomari valitsi Viivin rotunsa parhaaksi, kolmen siskon ja yhden veljen joukosta. Viivi sai siis myös  HeW-12 -tittelin nimensä eteen, samalla saatiin se viimeinen serti ja neljäs cacib. Lähdimme lauantaina messarista heti kun omat esiintymisemme ryhmäkehän valokeilojen loisteessa oli suoritettu ja kuitenkin Järvenpäässä olimme illalla vasta puoli yhdeksän jälkeen. Puolivuorokautta isossa näyttelyssä oli omiaan viemään mehut, niin meistä kuin Viivistäkin.

Sunnuntai aamuna reippaina sitten paikan päälle uudestaan. Porcelainet olivat kehässä vasta iltapäivällä, joten ehdin mainioisti seuraamaan ja kuvaamaan sunnuntaina beaglet. Suomenpystykorvat olivat tietysti tyysti toisella puolella messukeskusta kehässä, täsmälleen samaan aikaan. Pystykorvat jäivät siis tänä vuonna katsomatta kokonaan. Beagleja oli ilmoitettu 35 kappaletta, joten nähtävääkin riitti. Tittelit menivät mielestäni ansaitusti Venäjälle. Tapasin Putkosen kasvattajan ja Wilsonin isän kasvattajan, muitakin tuttuja tuli kehän laidalla jututettua. Yritin kuvata kaikki osallistuneet beaglet. Vaikka messukeskus ei sisätilana ole todellakaan ihanteellinen valaistukseltaan, vain yhdestä koirasta ei tainnut ainuttakaan onnistunutta kuvaa löytyä. Lisään messukeskuksen beaglekuvista albumin kotisivuille heti, kun saan sen valmiiksi. Kuvattua tuli sen verran, että reilut 1100 kuvaa odottivat käsittelyä kun kotiin pääsin.

Osa avoimen luokan uroksista.

Iltapäivällä koitti Viivin kehävuoro. Sisaruksia oli paikalla yhteensä nyt peräti kuusi kappaletta. Kehässä Viivi esiintyi iloisesti, mutta kaikki se mikä Viivissä oli ollut hyvää lauantaina, oli ilmeisesti karissut yön aikana pois. Tuloksena sunnuntailta Viiville EH2. Voittaja tittelit menivät Veeti veljelle, Viivin siskoille ei tuomarilta SA:ta herunut, vaikka Donna ja Fanette eriomaisen laatuarvostelussa saivat. Kasvattaryhmä tehtiin sitten neljästä erinomaisella palkitusta sisaruksesta ja me pääsimme sunnuntaina livahtamaan paikalta aikaisemmin. Koiramaisia ostoksia tuli tietysti taas tehtyä enemmän kuin olisi tarvinnut. Ventaped-alustat olivat jälleen tosi edullisia, joten niitä hankin ison läjän, hemmotteluksi ostimme koirille kolme isoa keinonahkaista petiä (joista yksi kesti ehjänä tasan viisi minuuttia siitä, kun maanantai iltana kotiuduimme), leluja ja puruluita. Sellainen "Must have"-ostos oli tänä vuonna titiMadamin pystykorvarintaneula. Sunnuntaina ostin itselleni vielä toisen samanlaisen, mutta pinkkinä :)

Ihana, eikös?

Maanantaina ajeltiin jo totuttuun tapaan Ikean kautta kotiin ja vähältä piti, että saimme kaikki ostokset ja romppeet ahdettua autoon. Sen verran voimille tämä rakas harrastus välillä ottaa, että nytkin tuntui, että näyttelyreissusta palautumiseen meni pari päivää; tällä viikolla olen koko ajan ollut päivissä aivan sekaisin. Mutta vuoden päästä taas ehdottomasti uudestaan. Näyttelymaratonkuntoa tässä saa kasvatella vuoden aikana, sillä ensi joulukuun messari on kolmipäiväinen; silloin Suomen kennelliitto vuorollaan järjestää Pohjoismaiden Voittajanäyttelyn ja jaossa on yksi titteli enemmän.

50 vrk astutuksesta

Torstai 6.12.2012 klo 17.36 - Sanna

Tässä kuva eiliseltä, Lyytin astutuksesta 50 vuorokautta.

Tämä päivä onkin kulunut pakkaillessa ja viikonloppuun valmistautuessa. Edessä vuoden odotetuin näyttelyreissu, voittajanäyttelyt Helsingin messukeskuksessa. Huomen aamuna starttaamme auton kohti Järvenpäätä. Mukaan lähtee Viivi missikisailemaan ja Zelda, joka matkaa samalla reissulla uuteen kotiin, jonne sitä jota kovasti odotellaan. Tosi jännittävä päivä edessä Zeldalle ja tietysti hieman haikea meille. Sormet ja varpaat ristissä toivon, että Zelda sopeutuu uuteen kotiin hyvin. Muut koirat jäävät kotiin ja äitini tulee niille hoitajaksi. Eiköhän messarista jotakin herkkuja löyty kotiin tuomisiksi kaikille, jotka eivät pääse tällä kertaa mukaan.

Odotusta....

Tiistai 4.12.2012 klo 18.23 - Sanna

Lyytin ja Reiskan lemmentreffeistä on kulunut nyt tasan seitsemän viikkoa. Viikon takaisista odotuskuvista Lyytin maha on paisunut kuin pullataikina. Odotuksessa onkin alkanut viimeinen kolmannes, jolloin pennut vauhdikkaimmin kasvavat kokoa. Iltaisin röhnötämme rennosti sohvalla tulevan äitibeaglen kanssa ja kasvattajan sydän läikähtää ilosta, kun kovasti odotettujen pentujen liikkeet Lyytin kohdussa tuntuvat jo hyvin kättä vasten.

Kävimme ottamassa toisen herpesrokotteen eläinlääkärissä tänään. Vaikka kiirestä hajamielinen eläinlääkäri oli unohtanut merkitä aikamme varauskirjaansa ja siten yllättyi tulostamme, oli hän onneksi muistanut tilata rokotetta, eikä meidän siis tarvinnut tällä kertaa ajella asian takia Ouluun saakka. Lyyti kävi samalla reissulla puntarissa ja painoa ensimmäisen rokotuskerran jälkeen, viidessä viikossa, on tullut peräti 4,5 kiloa lisää.

Perheen kesken olemme järjestäneet pentumääräveikkauksen. Ukko veikkaa viittä, Hannu kuutta ja minä seitsemää pientä koiravauvaa. Palkintona suklaarasia jonka taidamme jakaa tasan, jos kukaan meistä ei arvaa määrää oikein. Beaglemaisin vaihtoehto jakamiselle olisi tietysti, että nopein hotkikoon eniten...

Tässä kovin tuimana, tuleva mamma 49 vrk astutuksesta.

 Pentumaha myötäilee Lyytin istuessa jo lattiaa.

 

 

Pyöristyvä Lyyti

Keskiviikko 28.11.2012 klo 8.50 - Sanna

Lyytin astutuksesta on nyt kuusi viikkoa ja pikku mamma on tosi raskaana. Maha on pyöristynyt jo siihen malliin, että minua melkein hirvittää. Tosin olen ymmärtänyt, että beagleilla pentumahat ovat järestään isompia kuin esimerkiksi pystykorvilla. Kasvanut maha selvästi jo hidastaa hieman Lyytin tahtia lenkeilläkin, eikä sohvalle hyppääminen suju enää ollenkaan niin vaivattomasti kuin ennen. Ruokahalut Lyytillä ovat lisääntyneet entisestään, se söisi mitä vain mikä vähänkään ruuasta muistuttaa;  yhtenä päivänä se ehti pistellä jostakin löytämänsä talipallon suojaverkon kitusiinsa ennen kuin ehdin väliin.

Viikon päästä Lyytillä on aika eläinlääkärille toista herpesrokotetta varten. Tämä on ensimmäinen kerta, kun rokotan koirani herpesviruksen varalta, mutta meinaan tehdä tästä tavan ja jatkossa ottaa kyseisen rokotteen nartuille astutuksen jälkeen. Eurican-herpesrokote laitetaan astutetulle / kantavalle nartulle kaksi kertaa. Ensimmäisen rokotteen Lyyti sai kaksi viikkoa astutuksen jälkeen. Rokote suojaa syntyviä pentuja herpeksen aiheuttamalta hengitystietulehdukselta, joka on usein pikkupennuille hyvin kohtalokas. Koska koiran pennuttamisessa on paljon muitakin riskejä, rokote on  mielestäni edullinen suoja pentujen herpestartuntaa vastaan. Onhan siinä yksi mahdollinen murhe vähemmän stressattavaksi kasvattajallekin. Tarkemmin koirien herpesviruksesta on luettavissa esimerkiksi tästä LINKISTÄ.  

Lyytin kasvanut pentumaha, astutuksesta 42 vrk.

Lyytistä tulee äiti

Keskiviikko 14.11.2012 klo 12.39 - Sanna

Lyytin astutuksesta on nyt kulunut neljä viikkoa. Kävimme tänään Lyytin kanssa eläinlääkärissä tiineysultrassa tarkistamassa tuottivatko treffit Reiskan kanssa toivottua tulosta. Löytyihän sieltä kohdusta heti monta sikiötä, niinkuin olin arvellutkin. Eläinlääkärin kanssa yritimme pentuja laskeskella ja mahdollisesti viisi niitä saattaa olla tulossa. Lyytin käytös on muuttunut parin viime viikon aikana todella paljon. Maailman ahneimmasta koirasta on tullut entistä ahneempi, vaikka en uskonut sen olevan edes mahdollista. Nyt sitten kasvatellaan pentumahaa ja laskettuaika on siis viiden viikon päästä, viikko ennen jouluaattoa.

Lyyti astutuksesta 29 vrk.

Seinäjoen Kv-näyttelyssä

Maanantai 29.10.2012 klo 15.23 - Sanna

Tämäkin näyttelyvuosi rupeaa lähenemään loppuaan. Viimeinen koitos ennen messukeskuksen Voittaja-näyttelyitä joulukuussa, oli meille tänä vuonna Seinäjoen kansainvälinen näyttely viime viikonloppuna. Heti aikataulujen ilmestyttyä oli tiedossa, että saamme nauttia näyttelytunnelmasta koko rahan edestä. Showlinkin lähettämissä numerolapuissa lukee nykyään monesko koira kehässä oma koira on; Tellervo oli arvosteluvuorossa seitsemäntenä ja debyyttinsä virallisissa luokissa tekevä Roihu peräti 91. koira kehässään.

Beagleja paikalla oli vain seitsemän kappaletta. Tellervon menestys nartuissa jatkui jälleen ja tuomari valitsi sen parhaaksi nartuksi, näyttelytulijaisina siis Sert ja ensimmäinen Cacib. Rotunsaparhaan vei komea nuori uros Athos ja Tellervo oli siis Vsp.

Tellervo PN1 SERT CACIB VSP

Roihun kehävuoro koitti vihdoin viimein puoli neljän aikoihin, kun ensimmäisten ryhmien Rop-koiria kuuluteltiin samaan aikaan jo kokoomakehiin. Roihu esiintyi mielestäni hienosti varsinkin siihen nähden, että se oli jo kovin tylsistynyt vietettyään näyttelypaikalla koko päivän aamusta asti. Roihu sai ihan kivan arvostelun ja laatuarvostelusta erittäin hyvän. Tuomari sanoi, että Roihun liikkeet saavat vielä tiivistyä ja tasaantua, mutta hänen mielestään lupaava nuori uros. Tosin minua harmitti kovasti se ettei tuomari lainkaan kysynyt koiran ikää. Junnuluokan ikähaitariin (9-18 kk)  mahtuu monta eri kehitysvaihetta, Roihuhan on nyt vasta 9,5 kuukautta vanha. Hännän kiertyminen liikaa tuntui häiritsevän tuomaria kovasti. Hän antoikin minulle neuvoksi, että minun pitäisi kouluttaa Roihua pitämään häntänsä enemmän reidellä näyttelykehissä. Toivottavasti en pyöritellyt kauheasti silmiäni sen kuultuani ;)

Roihun mielestä mennään eikä meinata, minä jarruttelen ettei törmätä suuntaa viisovaan tuomariin ;)

Mutta kiva reissu kaikenkaikkiaan. Tutustuttiin taas uusiin koiraihmisiin, tavattiin tuttuja ja koirille ostettiin kotiinviemisiksi nameja ja sonninsuteja. Tellervo ja Roihu saivat automatkalle sudit ajanvietteeksi. Normaalisti erittäin ahne Roihu tuijotteli vehjettä lähinnä kauhistuneena, eikä koskenut siihen koko matkan aikana ollenkaan. xD

 

Pentuetilaus tehty!

Keskiviikko 17.10.2012 klo 16.35 - Sanna

 Kyllä sitä odoteltiin kovasti aivan elokuun alkupäivistä asti. Koko kesän jännitin etukäteen meneekö oikeat ajankohdat sivusuun, kun juuri elokuussa oli tiedossa kesälomamatkamme Pariisiin. Turhaan hermoilin, eihän se elokuussa alkanutkaan. Ja sitten sitä odotettiin ja odotettiin ja odotettiin. Syyskuukin meni odottaessa ja ensimmäistä merkkiä siitä vahdatessa. Käytiin sitten hakemassa se viimeinen sertikin siinä odotuksen välissä. Kalenterista laskin viikkoja ja kuukausia ja välillä jo päiviäkin, ja odotin. Tuli lokakuu ja pari viikkoa sitten SE vihdoinkin alkoi; Lyytin juoksu siis.

Sitten piti jännityksellä odottaa juoksun kehittymistä kohdilleen ja suunnata koirien lemmenlomalle. Tietysti piti vielä pikkuisen jännittää mitä tuleva pariskunta toisistaan tykkää. Eilen illalla kuitenkin palasimme kotiin erittäin onnistuneelta astutusreissulta Juukasta. Lyytin tapaaminen Reiskan kanssa sujui toivotulla tavalla ja ensimmäinen beaglepentueemme on nyt pistetty aluilleen. Vuorossa onkin seuraavaksi neljän viikon odotus ennenkuin voimme käydä Lyytin kanssa ultraäänitutkimuksessa. Tiineysultrassa sitten selviää menikö kaikki odottaminen ja jännittäminen ihan hukkaan vai syntyykö meille  (ihan hitusen odottamiani ;) ) beaglevauvoja joulun alla. Pentuekuumeeni ainakin alkaa olla jo huippulukemissa.

Tiialle vielä suuret kiitokset hyvistä kestityksistä ja mahdollisuudesta käyttää Reiskaa!

Lyyti

Lyyti ja Roihu rules!

Sunnuntai 16.9.2012 klo 18.47 - Sanna

Kaksi näyttelypäivää taas pulkassa. Kaikki saatiin mitä toiveikkaasti lähdettiin näyttelyistä hakemaan ja vähän extraakin. Lauantaina Uusikaarlepyyssa Lyyti sai vihdoin kaivatun (kuudennen ja samalla) viimeisen sertinsä. Pitkän ja aika koleisen päivän päätteeksi ryhmäsijoitus kakkoseksi tuli komeasti vielä vikan sertin mausteena. Samoilla höysteillä saatiin Lyytin ensimmäinen serti aikoinaan, joten mikäs sen sopivampaa :) Roihu kävi kehässä kivoin arvosteluin jälleen Rop-pennun arvoisesti.

Lyytin ryhmämenestyksestä jäi kuvamuistoksi vain kökkö asettelukuva. Palkinnot ovat selkäni takana piilossa.

Tänään Kokkolan pentunäyttelystä en menestystä odottanut, mutta tuomari Markku Kipinä tykkäsi Roihusta ja hyvällä arvostelulla Roihu oli  kp & rotunsaparaspentu. Ryhmäkilpailussa Roihulle irtosi vielä neljäs sija, joka tuntuu tosi upealta, kun vitosryhmän sijoituksista oli kilpailemassa 13 koiraa. Hieno pytty ryhmäkehästä saatiin kotiinviemisiksi. Roihun esiintymiseen olen kyllä erittäin tyytyväinen, tämän päiväinen olikin hyvää harjoittelua, kun ensimmäistä kertaa oltiin sisähallissa.

Hymyilevä Roihu kera ruusukkeiden.

Fiilikset ovat viikonlopun menestyksen johdosta loistavat. Pentuluokat on nyt pentujen kanssa kisattu ja seuraavaksi vuorossa olisi viralliset. Mitään suunnitelmia niiden osalta ei vielä ole. Kovasti tekisi mieli ilmoittaa Roihu messariin, mutta todennäköisesti (jos järkevästi ajattelen ja säästän roposeni) jätän välistä. Poika on vielä niin keskeneräinen, että parempi odottaa ensivuoden puolelle ennenkuin edes junnuluokkaan mennään. Lyyti jää nyt näyttelykehistä määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Ja niitä juoksuja odotellessa...

Kuulumisia

Tiistai 11.9.2012 klo 13.16 - Sanna

En ole hetkeen muistanut kirjoitella poppoon kuulumisia, kun viime aikoina tännekin on tullut lisättyä vain näyttelyuutisia. Jokatapauksessa lauman kanssa kaikki hyvin. Syksyssä ehdottomasti parasta on kun koirat saavat jälleen lenkeillä juosta vapaana. Sitä riemua olen tarjonnut niille paljon. 

Pystykorvaisia

Roihu

Tuikku

Ajavia

Ryhmärämän osa jäsenistä.

Sissi painuu lenkilläkin heti metsään, kun päästän sen hihnasta irti. Muut pystykorvat vielä erottavat lenkkeilyn metsään menosta ja pysyvät mukanani kun pelloilla kuljetaan. Piparikin on löytänyt sisäisen ajokoiransa ja nyt tiedän sen irti päästäessäni, että kiinni se ei anna ainakaan pariin, kolmeen tuntiin. Tutkan hankinta olisi edessä.

Sissi kävi viime perjantaina eläinlääkärissä steriloitavana. Viime keväisessä valeraskausrumbassa Sissi meni niin huonoon kuntoon, että silloin päätimme leikkauttaa sen ennen seuraavaa juoksua. Leikkaus sujui hyvin ja paraneminen on tapahtunut nopeammin kuin odotinkaan. Ehdottomasti hyvä ratkaisu!

Joukkoon liittynyt pikku Putkonen on erittäin energinen ja varsinkin beaglet ja Viivi ovat ottaneet lajitoverin vastaan paremmin kuin hyvin. Mikäs sen mukavampaa kun riehukavereita on yksi lisää. Putkosen erityisalaksi on osoittautunut verhot. Aivan turhaan olen pitkiä verhoja koittanut nostella pois sen ulottuvilta; ihan yhtä kekseliäs se tuntuu olevan kuin muutkin beaglemme. Tihutyöt siis jakautuvat koirille nyt tasaisesti lattiasta ylöspäin. Kukaan niistä ei onneksi ole vielä keksinyt, kuinka kattoa pääsisi pureskelemaan...

Ei näin suloinen pentu tekisi mitään tuhmaa, eihän...

Kun omistaa monta koiraa, silmä toisinaan erehtyy ja koiria kuvittelee näkevänsä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tosin, jos meillä näkee koiran pöydällä, se todella on siellä. Eilen samaisella pöydällä istuivat vieretysten tyytyväisinä Viivi ja Koistinen kun tulin keittiöön. Suorastaan hämmästyivät kun komensin ne heti alas. Juu ja uudet tapetitkin odottavat varastossa sitä päivää, kun jaksan taas ruveta tapetointihommiin.

Lyytin juoksun alkua odotellaan edelleen. Lyytillä on ollut pitkät juoksuvälit, eikä näytä nytkään tekevän asiaan poikkeusta vaikka kuinka malttamattomana odotan, että päästäisiin astutuspuuhiin.

Otin ja ilmoitin sitten Lyytin ensi lauantain Nykarlebyn ryhmikseen. Nyt tuntuu, että se taisi olla virhe. Lyyti on jokseenkin pulskassa kunnossa, eikä muutama viikko takaperin aloittamani laihdutuskuuri ole juurikaan tuottanut tulosta. Pari kertaa Lyyti on tässä ajassa onnistunut murtautumaan ruokatynnyreille ja herkutellut tietysti niin paljon kuin napa vetää. Totta se näköjään on, että koira ei kuitenkaan syö itseään hengiltä. Saas nähdä kehtaanko sitä viedä viikonloppuna kehään. Roihun ilmoitin sekä lauantain ryhmikseen että sunnuntaille Kokkolan pentunäyttelyyn. Piheys iski ilmoittautumisvaiheessa, joten Tuikku joutuu nyt jäämään kotiin. Hieman harmittaa, että innostuin (kerrankin) säästeliääksi.

Näyttelystä toiseen

Maanantai 27.8.2012 klo 10.19 - Sanna

Elokuun viimeinen viikonloppu vietettiin näyttelyiden merkeissä. Perjantaina podimme Hannun kanssa "keskivahvaa näyttelyväsähtämistä", kun meistä molemmista tuntui, että viikonlopun olisi paljon mielummin viettänyt ihan vain kotona löhöten. Laskin että viides viikonloppu peräkkäin oltiin nyt pois kotoa, kun lomareissun ottaa laskuihin. Saatiin me näyttelykimpsut ja kampsut kuitenkin kasaan ja lauantaina ajeltiin ryhmänäyttelyyn Seinäjoelle Tellervon, Roihun ja Tuikun kanssa. Uusi perheenjäsenemme pikku Putkonen matkusti turistina mukana.

Näyttelyfiilikset löytyivät viimeistään kun tultiin näyttelypaikalle. Jännitin jo etukäteen kuinka saamme koirat vietyä kehään, kun aikataulujen mukaan pystykorvat ja beaglet olivat aivan samanaikaan kehissä. Sen siitä saa kun en laittanut ilmoittautumisen mukana aikataulutoivetta! 

Kertalaakin Tämmöinen Tuli eli Ansa

Tosi mukavaa oli nähdä Ansa (Kertalaakin Tämmöinen Tuli) omistajansa Mikan kanssa. En meinannut koiraa tunnistaa, niin paljon pentu oli muuttunut siitä, kun se meiltä seitsemän viikkoisena on omaan kotiinsa lähtenyt! Ansa oli pentuna väriltään tummanpunainen ja nyt se on sisaruksista ehdottomasti vaalein. Reippaan ja oikein terhakkaan vaikutelman Ansa antoi itsestään.

Ansa

Pystykorvien arvostelu alkoi onneksi pikkuisen ennen beagleja ja niin ehdimme pentujen kanssa ongelmitta kehään. Samoilla tuloksilla sieltä kehästä tultiin pois kuin Kälviälläkin eli Roihu Rop- ja Tuikku Vsp-pentu. Ansa jäi tällä kertaa toiseksi, mutta hieman harjoitusta lisää ja rohkeasti kehään uudestaan vaikka sitten ensi talvena tai keväänä! :)

Seinäjoki 25.8.12 Tellervo ROP, SERT & RYP-2

Beagleja oli näyttelyssä vain seitsemän kappaletta. Tuomari tykkäsi Tellervosta ja niin Tellervo oli Rop ja sai sertin. Ryhmäkilpailussa ei vastustajia juuri ollut, kun dreeverin ja suomenajokoiran kanssa kehään kolmistaan juostiin. Tellervo tuli toiseksi, mikä onkin paras mahdollinen sija suomenajokoiran jälkeen ;)

Lauantain hienon menestyksen jälkeen suuntasimme sunnuntaina Yppärin ryhmikseen. Koska ryhmä vitosta ei arvosteltu samana päivänä, näyttelyyn olin ilmoittanut vain Tellervon. Putkonen tuli taas mukaan ihailtavaksi.

Yppärissä beagleja oli esillä muutama enemmän, 11 kpl. Tuomari tykkäsi Tellervosta kuten aikaisemminkin ja niin Tellervo oli jälleen rotunsa paras, vaikka meitä ei pikku sähellyksessä melkein muistettu ottaa mukaan parasta narttua valitessa :D Onneksi kehäsihteerit pitivät ohjat käsissään ja lopulta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mentiin. Ryhmässä meille ei sijoitusta herunut, mutta sen jo arvasinkin etukäteen, kun yhdistettynä oli koko 6-ryhmä mäyräkoiraryhmän kanssa.

.

Yppäri 26.8.12 Tellervo ROP, SERT

Hauska ja tosi menestyksekäs näyttelyviikonloppu siis takana. Suloista Putkosta ei kukaan onnistunut dognappaamaan itselleen, vaikka pentua pusuteltiin ja pyöriteltiin aika ahkerasti. Nyt onkin sitten vuorossa pari kaipaamaamme näyttelyistä vapaata viikonloppua.

Kauhukakarat näyttelyssä

Lauantai 18.8.2012 klo 20.26 - Sanna

Elokuun 10. päivä Pennin pennut saavuttivat seitsemän kuukauden iän ja näyttelyiden pentuluokkien rajat ovat pennuille auenneet. Katraasta ihan ekana näyttelydebyyttinsä ehti jo tehdä Kajaanissa asuva Mertasten perheen Luca (K. Tuli Ja Leimaus). Tänään Kälviän ryhmänäyttelyssä kehään menivät meidän Roihu ja Tuikku sekä Oulaisissa asuva Taika. Viikkoa myöhemmin pidettävään Seinäjoen ryhmikseen on ilmoitettu Kinnulasta Ansa-sisko. Tosi aktiivisiin koteihin pennut ovat päässeet. Kiitokset teille kaikille!

Kälviällä siis oltiin tänään pentujen ja Tellervon kanssa. Näyttelynjärjestäjiä onni suosi säälotossa varmaan lähes hellelukemiin asti. Tulipa taas hikoiltua, mutta koska iloitsen näistä viimeisistä kesäpäivistä, en valita.  Beaglet olivat kehässä heti aamulla ja niitä olikin ilmoitettu 19 kpl. Tällä kertaa uroksia oli kehässä selvä enemmistö, uroksia 13 ja narttuja vain 6. Tellervon tulokset olivat tismalleen samat kuin muutama viikko takaperin Peräseinäjoella eli ROP & RYP-3.

Pentujen ensiesiintymistä jännitin hurjasti. Näyttelypaikalla ne käyttäytyivät tosi reippaasti. Pentujen Taika siskokin (K. Tulesta Temmattu) oli paikalla omistajineen. Taikasta oli tullut tosi nätti ja luonteeltaan se on super avoin. Taikakin oli oikein reipas, mutta juuri ennen kehää se valitettavasti säikähti jotakin ja niin kehäesiintyminen ei tällä kertaa mennyt ihan putkeen. Olen sitä mieltä, että muuten olisi siskosten järjestys ollut varmasti ihan toinen ;-) Tsemppiä, kyllä se siitä!

Roihu ja Tuikku esiintyivät kehässä niin hyvin, että olen tosi ylpeä. Tuomari oikein huokasi Roihun kohdalla: "Ihanaa... sille on opetettu hampaiden katsominen!" Molemmat saivat kunniapalkinnot ja Roihu oli ROP- ja Tuikku VSP-pentu. Pentujen käytöksestä jäi itselle niin hyvä mieli, että vieläkin hymyilyttää :-)

Maanantaina alkaakin sitten odotettu metsästyskausi ja koirille koittavat taas vuoden parhaat ajat. Teerejä olen nähnyt jo ihan mukavasti. Hyviä metsäretkiä kaikille koirille ja omistajille koiranrodusta riippumatta!

Hikoilua Peräseinäjoella

Lauantai 28.7.2012 klo 20.28 - Sanna

Tänään vietettiin tosi, tosi helteinen näyttelypäivä Peräseinäjoella Tellervon ja Viivin kanssa. Niin paljon on tullut tänään hikoiltua, että huh, huh, melkein meinasi huono olo tulla. Näyttelyteltta tuli toisen kerran tarpeeseen tänä kesänä ja se on nyt loisto hankinnaksi todettu :-)

Mutta lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa; kannatti lähteä, molemmat koirat olivat rotunsa parhaita ja ryhmäkilpailussakin molemmille napsahti hienosti sijoitus. Tellervo tänään ryp-3 ja Viivi ryp-4.  Kotipihassa kuvasimme kaunottaret mojovan palkintosaaliinsa kanssa.

 

Turistina Oulussa

Sunnuntai 15.7.2012 klo 19.19 - Sanna

Tänään vietettiinkin hieman erikoinen päivä meidän perheessä, kun aamulla autoon nousimme vain minä sekä Hannu, suuntana Oulun kansainvälinen koiranäyttely. Vietimme siis aamupäivän turisteina koiranäyttelyssä, mikä olikin mukava kokemus pitkästä aikaa, kun muistelemme olleemme näyttelyssä ilman koiraa viimeksi muutama vuosi takaperin. Säästö syistä jätin koirat Oulusta pois, mutta eipä sille mahda mitään, kun veri vetää näyttelyihin vaikka sitten ilman koiraa. Että sellaista säästöä...

Olipahan kerrankin mahdollisuus valokuvata rauhassa kaikki beaglet ja kyllä niitä kuvia tulikin näpsittyä. Kehääkin oli kiva seurata kerrankin ilman jännitystä ja tämän päiväinen beaglejen tuomari ansaitsee kyllä papukaija-merkin yleisön huomioimisesta, siitä kuinka hän jokaisen koiran kohdalla kertoi tarkasti mikä ko. koirassa on hyvää ja minkä toivoisi olevan parempaa. Tuomarointi oli täysin päin vastaista kuin viikko sitten Kokkolassa. Uskon, että tänään kehästä lähti suht' hyvillä mielin pois vaikka oma koira ei olisi pärjännytkään. Arvostelulapuissakin näytti kaikilla olevan joka rivi tekstiä täynnä.

Oulun reissusta tuli samalla meille yhditetty kirpputorikierros, mistä Hannu oli tietysti haltioissaan (ei vaiskaan ;)). Harmikseni kirppistavarat oli suurimmaksi osaksi ihan surkeaa töönää kamalilla hinnoilla. Muutaman vanhan posliiniastian onnistuin kuitenkin löytämään.

Kaikista esiintyneistä beagleista löytyy kuvat nettialbumista TÄÄLTÄ.

Jos haluat oman koirasi kuvat käyttöösi lähetä sähköpostia. Kuvia löytyy lähes kaikista koirista enemmänkin kuin albumissa esillä olevat.

Huh hellettä ja vähän muutakin Kokkolassa

Sunnuntai 8.7.2012 klo 11.56 - Sanna

Lämpöä piisasi eilen Kokkolan Kv-näyttelyssä. Yhtään en auringosta valita, kun kesäistä ilmaa oli kerrankin tarjolla. Helteisestä näyttelypäivästä pääsin nauttimaan ihan koko rahan edestä, kun näyttelypaikalle mentiin jo aamulla kymmeneltä. Koirista matkassa oli Lyyti ja Viivi, ihmisseuralaisina äitini ja Ukko, johon näyttelykärpänen ei tunnu purevan sitten millään. Rehunteko kiireet pakottivat Hannun jäämään tällä kertaa kotiin työhommiin.

Ensin rontattiin tavarat Viivin kehän laidalle. Ehdimme saavuttuamme odotella Viivin vuoroa vain vartin verran ja niinpä nopeasti tylsistyvä Viivi oli tänään mukavassa esiintymisvireessä. Häntäkin heilui kivasti kehässä. Tuomari oli hyvin tarkka ja käytti aikaa koiran arvosteluun. Tulihan se eri ja sa sieltä tälläkin kertaa ja sitä myöten kolmas cacib ja yksi rop & sert lisää :-)

Siirryimme sitten pystyttämään näyttelyteltan ja leirimme beaglejen kehän liepeille. Onneksi oli teltta mukana, sillä pilvipeitteiden hälvettyä oli todella kuuma päivä. Suhteellisen joutuin odottavan aika kului tällä kertaa eväitä syöden ja runsaasti vettä juoden, kunnes beaglet vihdoin kahden aikoihin pääsivät omaan kehäänsä viimeisinä esiintymään.

Ukko sai toimia taas kameramiehenä ja hienosti osansa hoitikin. Kaikki beaglet tuli kuvattua, joten väsäsin kuville nettialbumin, johon linkki TÄSSÄ.  Astalan Lovely Daysia lukuunottamatta kuvat ovat siis Ukon ottamia. Joskos tästä saataisiin vielä pojalle uusi harrastus kehitettyä, kuvaajalle olisi kehän laidalla lähes aina käyttöä ;)

Beagleja tässä näyttelyssä oli esillä vain viisi kappaletta ja kehä oli hetkessä ohi. Arvostelun hitaudesta ei tuomaria ainakaan voi syyttää. Aloin kirjoittamaan tätä blogi tekstiä eilen illalla ja nyt jatkaessani huomaan, että hyvät yöunet ovat kummasti tasoittaneet vielä eilen tuntemaani mielipahaa. Kuitenkin sen verran täytyy todeta, että joskus harvoin kohdalle sattuu sellainen tuomari, jonka kohdalla ihmettelee, miksi ihmeessä ihminen tuntuu tekevän tuomarointihommaa hampaat irvessä. Jos se ei kiinnosta, ei siihen uskoakseni ketään pakoteta. Tällä kertaa jäi kehässä pyörähtämisestä ja kehän seuraamisesta niin huono fiilis, että näyttelymaksu tuntuu täysin hukkaan heitetyltä rahalta. Tuomaroinnin voi hoitaa monella tapaa ja se kiinnostuksen puute vaan tahtoo valitettavasti paistaa läpi.

 Joka tapauksessa beagleista löydettiin se rotunsaparas koirakin; suuret onnittelut vielä Astalan kenneliin uudesta kansainvälisestä muotovaliosta!!! :-D

Ryhmäkehässä Viiviä ei sitten esiintyminen enää huvittanut ja kotiin lähdettiin tyhjin käsin. Pääosin oikein mukava näyttelypäivä taasen takana, olipas mukava tavata jälleen tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Aurinkoa sain sen verran, että käräytin käsivarret ja rinnan, vaikka teltan suojissa pysyttelin suuren osan päivää. Lyyti jääkin nyt sitten näyttelyistä jonkin pituiselle tauolle pentusuunnitelmien takia ;)

Roihu kävi mätsärissä

Torstai 5.7.2012 klo 18.51 - Sanna

Viikonloppuna manasin surkeita säitä, mutta nyt kesä tuntuu ainakin hetkellisesti saapuneen tänne Kannuksen seutuville. Huomasin kaupanseinällä ilmoituksen Himangan Sautinkarilla keskiviikkona järjestettävästä match show:sta ja kun ilma oli eilen kerrassaan mainio, suuntasimme Ukon ja Roihun kanssa sinne harjoittelemaan. Mikäs sen parempi tapa viettää kaunista kesäiltaa. Tuikku sai jäädä kotiin, kun en viitsinyt kahta pentua ottaa mukaan, eikä pennuille ole yhtään pahasta päästä reissuun ihan yksinäänkin.

Hieman jännitin miten Roihu käyttäytyy ihmistenilmoilla. Aika kun kuluu niin nopeasti ja kiireitäkin on mukamas piisannut niin paljon, ettei pentujen kanssa olla käyty liki pariin kuukauteen oman kylän raittia pitemmällä maailmaa ihmettelemässä. Sen verran maalla asutaan, että se on hyvin harvoin kun meitä lenkeillä kukaan tulee vastaan eli tyhjiä teitä ollaan pentujen kanssa tallailtu.

Ukko ja Roihu match show paikalla.

Pienen hetken Roihu mätsäri paikalle saavuttuamme ihmetteli koiria ja ihmisiä häntä alhaalla, mutta pian se olisi ollut jo kovin kiinnostunut tekemään tuttavuutta vähän kaikkien kanssa. Kiva oli huomata, että Roihu oli reipas oma itsensä. 

Näyttelyjuttuja en vielä pahemmin ole pentujen kanssa treenaillut. Hampaita kyllä kurkitaan ohimennen ihan päivittäin. Paikallaan seisomista harjoitellaan sen verran, että ruokakupin annan lattialle kun pennut seisovat nätisti. Näyttelyhihnaakin olen Roihulle kokeillut tasan kerran ennen eilistä, joten olen tosi tyytyväinen siihen miten Roihu esiintyi näin olemattomilla treenauksilla.

Roihu kehässä. Toinenkin korva oli kyllä mukana ;)

Pikkukameran nappasin kotoa lähtiessä mukaan ja Ukko vastasi tällä kertaa kuvaus puolesta. Monia taiteellisia otoksia kamerasta kotona löytyikin, kun näyttelyt ovat Ukon mielestä yksinomaan tylsiä... Roihunkin aika meinasi käydä illan edetessä pitkäksi, kun pientä pystykorvan poikasta kiinnostaisi kaikki ympärillä oleva.  Menohalut sitten ilmenevät lisääntyvänä äänen käyttönä.

Ja näin sitä mentiin.

Roihu oli sitten lopulta punaisten pentujen toinen. Kotimatkan se autossa rouskutti tyytyväisenä palkintopussukasta löytynyttä siankorvaa. Ja löytyipä sieltä pussukasta koirankeksejä kotiin tuomisina muillekin :)

Nyt pitäisikin pentujen kanssa alkaa harjoittelemaan enemmän näitä näyttelyhommia. Elokuun Kälviän ryhmikseen olisi tarkoitus pennut ilmoittaa ekan kerran pentuluokkaan ja syyskuussa mennään Kokkolan pentunäyttelyyn.

 

Rovaniemen markk... ei vaan näyttelyssä

Sunnuntai 1.7.2012 klo 20.54 - Sanna

Rovaniemen näyttely pääsi näyttelykalenteriimme ensimmäistä kertaa, koska se sijoittui tänä vuonna vasta juhannuksen jälkeiseen viikonloppuun ja lomittaja oli siten käytettävissä. Koirajoukosta näyttelyyn ilmoitin tutun kolmikon: Lyytin, Tellervon ja Viivin. Koirakinkereistä ei niin innostunut Ukko raahattiin tälle reissulle väkipakolla mukaan ja poikakin voi nyt kertoa käyneensä ihan Lapissa asti ;-) Näyttelypaikalle ajoimme perjantaina ja yövyimme Hyrysysyssä. Hyrysysyn sisälämmitys toimi, vaikka Hannu ei ollut ehtinyt sitä korjaamaan sitten viime näyttelykeikan. Niin se aika näyttää parantavan haavat toisinaan autostakin ja yö sujui huomattavasti mukavammin, kun tällä kertaa ei tarvinnut palella horkassa.

Ajankohta suosi tällä kertaa, mutta ilmojen haltiat tosiaankaan eivät. Minulla oli farkkujen alla pitkät kalsarit, mikä taitaa olla historian ensimmäinen kerta kesäkuun viimeisenä päivänä, vaikka varsinainen vilukissa olenkin. Ukko raukka valitti koko ajan jäätyvänsä, eikä varmasti ollut tuntemustensa kanssa ainoa näyttelyväestä. Kylmän, navakan tuulen ansiosta ei kehän laidalla ötököitä näkynyt, mutta mäkäräisiin tehtiin kyllä tuttavuutta muuten ihan tarpeeksi.

Beaglet olivat kehässä heti aamulla. Menestystä ei meidän tytöille tullut, vaan erinomaiset ilman SA:ta kummallekin. Hannun nakitin kameran kanssa kuvaamaan, kun narttujen arvostelu kehässä alkoi. Omien koirien esiintymisen jälkeen tiedustelin, saiko armaani hyviä kuvia otettua? "Hups, unohdin!?" oli vastaus eli ei kuvia Lyytistä ja Tellervosta tällä kertaa.

Palkinnot menivät ansaitusti hienoille ruotsalaisille koirille. He tarvitsivat ylimääräisen käsiparin apua ja pääsin esittämään heidän koiriaan niin parasta narttua, kuin rotunsa parasta valitessa. Rop ja vsp kuvaa otettaessa sain nartun juuri aseteltua, kun uros haistoi, että takana oli herkkuja tarjolla. Salaman nopeasti se pyörähti ympäri ja ehti nappaamaan pihvin palan näpeistäni :-D Ihana luonteiset koirat, jotka esiintyivät hienosti täysin vieraankin esittäjän kanssa.

Rop & RYP-4 Trewelyn Tristar Golf ja Vsp & Rop-Vet  Gunfire Queen Aida. Tuomarina Paula Rekiranta.

Viivin kehävuoro oli jonkin verran myöhemmin ja kuvaaja heräsi tositoimiin jälleen vasta arvostelun päätyttyä. Kuten kädestäni näkyy, niin kaikki jaettavissa oleva taas Viiville annettiin. Nyt täytyy antaa kyllä näyttelyjärjestäjille erityismaininta hienoista palkinnoista. Pokaalit olivat isoja, nekin sai valita kahdesta vaihtoehdosta. Valittavana olisi ollut myös porotuikku tai hopeinen poro, jonka vasta jälkikäteen hoksasin, joten jäi vähän harmittamaan että niitä pyttyjä otin kolme. Mutta hienot ovat, kiitos niistä!

Iltapäivällä paleltiin sitten ulkona pari tuntia lisää, kun Viivin kanssa odoteltiin ryhmäkilpailuja. Nyt koleaa, tuulista ilmaa ryyditti taukoamaton vesisade. Neiti hienohelma rimppakinttu (siis en minä vaan Viivi), jonka esiintymiseen saattaa vaikuttaa pelkkä taivaankappaleiden väärä asento, viestitti näkyvästi koko olemuksellaan, että olisi mieluusti ollut missä tahansa muualla kuin jossakin Rovaniemen perukoilla näyttelykehässä. Ryhmässä ei siis sijoitusta.

Autossa vaihdettiin kuivat ja lämpimät vaatteet päälle ja ajettiin kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Kotona oltiin yhdentoista aikaan illalla, väsyneinä ja yhtä näyttelykokemusta rikkaampina. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Ja sitä KESÄÄ odotellessa.

"Ai kuinka meillä oli mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana...!"