Vuosi vaihtuu kohta

Lauantai 27.12.2014 klo 13.11 - Sanna

Vuosi 2014 rupeaa lähestymään loppuaan. Kuluneeseen vuoteen mahtuu paljon iloa ja menestyksen hetkiä, mutta kuitenkin tästä vuodesta päällimmäiseksi jää väkisin mieleen surullinen muisto Wilsonin kuolemasta. Koirallisen elämäntavan valinneena on valinnut samalla sen kolikon toisen puolen - luopumisen, joka on väistämättä edessä jokaisen koiran kohdalla jossain vaiheessa. Vaikka tämän asian tiedostaakin, on rakkaan perheenjäsenen menetys aina äärettömän surullista. Kun koiraystävän menettää täysin odottamatta, suru ja järkytys sekä tapahtuneen aiheuttama katkeruus ovat kuin raskas möykky rinnassa, joka ei millään tahdo väistyä. Vasta hiljan pystyin päivittämään Wilsonin kuoleman jalostustietojärjestelmään, valokuvien katsominen sattuu edelleenkin liikaa ja vieläkin toisinaan sellaisena hetkenä kun oikein uppoaa ajatuksiinsa ikävä ja itsesyytökset ottavat hetkellisesti vallan. Tänä vuonna aivan liian moni tuttu ihminen on menettänyt koiransa tapaturmaisesti ja jokainen näistä suru-uutisista on koskettanut minua syvästi.

Vuoden positiivisempiin asioihin kuuluvat ystävät,kasvatin omistajat, uudet tuttavat ja muut samanmieliset joiden kanssa on saanut viettää aikaa ja vaihtaa mielipiteitä rakkaan harrastuksen parissa. Piparin pennuille löytyi kerrassaan ihanat kodit ja ei voi muuta kuin todeta, että beaglerotu vetää puoleensa pääasiassa vain tosi mukavia ihmisiä! :)

En rupea erittelemään vuoden näyttelymenestyshetkiä, niistä olen aina kirjoittanut tänne blogiin tapahtumien jälkeen. Tuomarit ovat tykänneet koiristamme välillä enemmän ja välillä vähemmän. Hauskoja näyttelyreissuja kaikki tyynni ja niitä ollaan tehty vähän joka puolelle Suomea.

Unohtamatta tärkeintä asiaa tänäkin vuonna, syytä siihen miksi meillä on iso lauma koiria;  rakastamme niitä ja meistä elämä koirien kanssa on hauskaa! Vaikka käymme melko ahkerasti näyttelyissä on vuodessa 365 päivää ja näyttelypäiviä niistä vain pieni murto-osa eli suurin osa ajastamme on tavallista arjen elämistä koirien kanssa kotona. Osa koiristamme on vain sohva-championeja, mutta yhtä rakkaita jokainen. Joka päivä tänäkin vuonna koiramme ovat tuoneet iloa elämäämme mittaamattoman määrän (ja toisinaan kujeineen tukon harmaita hiuksia), enkä osaisi kuvitella miten tyhjältä elämä ilman niitä meistä tuntuisi. Siksi  vuoden viimeisen bloggauksen kuvituksena toimikoon sekalainen valikoima kuvia tämän vuoden varrelta. Näistä kuvista osa on kännykällä otettuja eivätkä siksi kovin laadukkaita, mutta kuvaavat oivallisesti meidän koiraperheen elämää :)

Piparin pennut ja Putti :)

Ukko ja Taiga

Melvinin ja Pömppiksen kanssa

Muru ja Pipari toukokuun lumisateessa padolla

Tauolla lammaslaitumien teon lomassa Lyytin kanssa kesäkuun hellepäivänä.

Aamu-uniset

Järvenpäässä lenkkeilemässä

Tämä penkki on varattu ;)

Putti ja Lilli kyläilemässä

Vesipetomme Muru

Läheisyyttä

ja sitä samaa lisää.

Montako koiraa mahtuu tiskikoneeseen? Vastaus: monta.

Meillä ei kokkailla yksin

eikä lenkkeillä yksin.

Sohvallekin on aina seuraa.

Muru suolisti synttärilahjaksi saamansa pehmopöllön.

Lyyti suorittamassa joululahjojen avaamis-tarkkailua, eihän sitä tiedä josko paketissa olisi vaikka jotain syötävää.

Ensi vuodelle toivon että koko laumamme, niin kaksi- kuin nelijalkaiset pysymme terveinä ja että saisimme kokea monia ilon ja onnistumisen hetkiä yhdessä. Toivottavasti vuoden 2015 aikana seuraava Kertalaakin pentuekin näkisi päivänvalon ja jos melkein mahdottomia saa toivoa, niin me emäntä ja isäntä karistaisimme mielellämme jokusen kilon vyötärön ympärille kertyneistä vararenkaista...

Näillä sanoin toivotamme kaikille muillekin HYVÄÄ JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2015!

Onnea ja epäonnea

Tiistai 13.5.2014 klo 17.23 - Sanna

Lauantaina sää ei meitä juuri suosinut Nurmon ryhmänäyttelyn aikaan. Kehä oli aikataulusta jonkin verran jäljessä ja ilma oli tuulinen ja tihkutti vettä. Onneksi oltiin liikkeellä asuntoautolla, joten pakkauduttiin välissä koirinemme takaisin sinne odottelemaan kehän etenemistä. Pömppis esiintyi nyt pentuluokassa kolmatta kertaa. Sen kanssa kehään meneminen on mukavaa, nyt kun olen saanut huomata, että se esiintyy reippaasti. Kivalla arvostelulla Pömppikselle kunniapalkinto ja ainoana pentuna se oli sitä myöten automaattisesti myös rotunsa paras pentu. Wilson pääsi edustamaan meidän miesjoukkoa. Sillä oli kehässä pikkuisen väärä vaihde päällä, se millä kaikki tapahtuu vähän liian vauhdikkaasti ja kaikki neljä jalkaa eivät tahdo pysyä maassa edes silloin kun ei liikuta minnekään. Koiran näköinen arvostelu saatiin ja erinomainen ja SA. 

Pyysin Hannua tässä välissä ottamaan Murun häkistä ja liikuttelemaan koiraa lämpimäksi sillä aikaa, kun odotin Wilsonin kanssa PU-kehää. Hannu kiersi näyttelyalueella Murun kanssa ja yht'äkkiä kauhukseni huomasin, kuinka kahden kehän päässä kaksi kultaistanoutajaa tempaisivat itsensä omistajansa otteesta ja säntäsivät Murun päälle! Omistaja kaatui maahan pitkin pituuttaan ja Hannu yritti yksinään pitää koiria pois Murusta. Minä lähdin Wilsonin kanssa juoksemaan paikalle avuksi ja siellä lähettyvillä seisoi samaan aikaan monta ihmistä tumput suorina, eikä kukaan tehnyt elettäkään auttaakseen tätä maahan kaatunutta naista tai Hannua koirien kanssa. Suututtaa moinen välinpitämättömyys! Muru säikähti tietysti paljon, kun aivan yllättäen kaksi isoa koiraa pölähtää niskaan. Koirat eivät purreet, mutta tapahtuma oli todella ikävä ja aikaisemmin äärettömän reipas Muru kulki tämän jälkeen näyttelypaikalla häntä alhaalla ja pälyili aina välillä taaksepäin, varmistellakseen onko joku jostain hyökkäämässä kimppuun. Sen kehäesiintyminen oli ehkä kymmenen minuuttia tapauksen jälkeen ja kehässä se oli onneksi oma itsensä, paitsi häntä tipahti alas heti kun se vilkaisi kultsukehään. 

Olemme näyttelypaikoilla liikkuessamme tästä syystä aina erittäin varovaisia, sillä näyttelyissä näitä vastaavia (ja huomattavasti vakavampia hyökkäyksiä ja purematapauksia) näkee valitettavan usein. Nytkin Hannu oli kiertänyt nämä kehän laidalla olleet koirat monen metrin päästä, eikä Muru ollut kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Silti koirat päättivät syösyä Murun päälle. Vahinko voi tietysti sattua kenelle tahansa, mutta jokaisen näyttelyitä harrastavan tulee muistaa, että näyttelypaikalla muita koiria on joka puolella. Omien koirien käytöstä täytyy tarkkailla herkeämättä, jotta siihen pystyy puuttumaan ajoissa ja niillä täytyy olla sellaiset pannat ja hihnat, että ne eivät pääse riistäytymään käsistä. Mikäli koirilla on kokoa niin paljon, että ne voivat tempaista omistajan nurin niin halutessaan, on vastuu vieläkin suurempi. Näyttelyhäkki on erinomainen apuväline, paitsi että se tarjoaa koiralle turvallisen paikan levätä, voi omistaja itsekin rennommin seurailla kehän kulkua, kun koira samaan aikaan nukkuu tyytyväisenä häkissä. Tällä kertaa mitään fyysisiä vammoja ei onneksi tullut, mutta saa nähdä jäikö Murulle tästä jotain traumoja. Harmittaa ja suututtaa koiran puolesta aivan älyttömästi, näitä vahinkoja ei vaan saisi sattua!

Wilson sijoittui PU2 ja sai vara-sertin. Murun kehäesiintyminen sujui siis tapahtuneeseen nähden kuitenkin ihan hyvin. Se sai hyvän arvostelun ja ainoana kahdesta nartusta erinomaisen sekä SA:n. Murulle siis serti lisää. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi voittaneen uroksen ja me pääsimme kylmissämme ja väsyneinä kotimatkalle VSP:n kanssa. Pikku kamerakin oli ollut matkassa, mutta kuvaamatta jäi kurjan kelin takia. Otettiin palkintopotretit sitten vasta kotona.

Muru Murmeli ja viides serti :)

Voittajanäyttelyiden saldo

Keskiviikko 18.12.2013 klo 18.55 - Sanna

Nyt jos sitä olisi viimein toipunut messariviikonlopusta sen verran, että jaksaisin kuulumiset päivittää tännekin. Viime viikko oli varsin kiireinen ja siksi en ole Piparin mahan kasvustakaan kirjoitellut. Meille haettiin itsenäisyyspäivänä lammaskatraaseen 66 uutta uuhta, joiden kanssa on ollut myyjästä johtuvista syistä paljon, paljon ylimääräistä hommaa. Kaiken huippu oli, kun jouduimme sitten lopulta viime keskiviikkona kirjaamaan jokaiselta lampaalta eu-tunnukset korvamerkeistä ylös, myyjällä kun ei ollut hajuakaan siitä, mitä eläinyksilöitä hän oli meille edellisellä viikolla myynyt! Kaikista rekisteri- ja paperiepäselvyyksistä puhumattakaan... Joillakin näyttää olevan tapana jättää tämmöisten asioiden hoito retuperälle. No ei siitä sen enempää.

Tortaina startattiin jo aamutuimaan kohti Etelä-Suomea. Menimme asuntoautolla ja kyytiin pakattiin näyttelyyn ilmoitetut Viivi ja Wilson. Jokavuotinen perinne eli Ikeassa käynti liitettiin tähänkin messarimatkaan. Tällä kertaa päätettiin hoitaa Ikeassa käynti jo menomatkalla, pysähtymällä Tampereella. Mitään ihmeitä minun ei ollut tarkoitus ostaa, ostoslistalla oli lähinnä uudet sohvanpäälliset olohuoneen Ektorpeihin. Tietysti jotain pientä tarttui mukaan myymälän puolelta, mutta ikävä yllätys odotti varastossa, sieltä kun ei löytynyt kuin yksi kappale haluamaani päällistä. Todettiin sitten, että ehditään perjantaina pysähtyä näyttelystä Järvenpäähän ajaessa Vantaan Ikeassa, ostamassa toinen päällinen sieltä. Kun menomatkalla käytiin vielä ruokaostoksilla kello olikin jo kymmenen kun illalla päästiin perille Järvenpäähän isäni luo. Torstain ja perjantain välisenä yönä myrskysi. Tuuli pauhasi niin kovasti, että heräilin siihen yöllä välillä. Parkkipaikan reunassa kasvoi muutama julmetun iso kuusi ja yölläkin ajattelin, että jos ne siitä kaatuvat, puun viereen parkkeerattu asuntoautomme olisi entinen. Aamulla kellon herättäessä katsoin ikkunasta ensimmäisenä parkkikselle ja totesin yhden kuusen kaatuneen. Kerrankin meillä oli onni matkassa, puu oli nimittäin rojahtanut vastakkaiseen suuntaan siitä, missä meidän asuntoautomme seisoi. Jonkun vähemmän onnekkaan farmari oli jäänyt kaatuneen kuusen alle.

Wilson kehässä perjantaina.

Meillä oli joka näyttelypäivälle kummankin rodun arvostelujen arvioitu alkavan vasta puolenpäivän kieppeillä. Joka aamu lähdettiin kuitenkin jo pian yhdeksän jälkeen ajamaan Messukeskukseen. Aikaisempina vuosina ruuhka on välillä ollut tosi kova, pahimmillaan ollaan jonotettu kilometrin pituisessa letkassa parkkihalleihin lähes tunti. Nyt minään aamuna minkäänlaista jonottelua ei ollut, vaan sisään parkkialueelle sai ajaa suoraan. Aikatauluissa beaglet ja porcelainet olivat joka päivä samaan aikaan. Perjantaille Viivin veljen omistaja oli luvannut esittää tarvittaessa Viivin. Beagle kehä alkoi kuitenkin onneksi ajallaan ja nuorten luokan urokset oli nopeasti arvosteltu. Wilsonille erinomainen ja sijoitus luokassa neljänneksi. Ehdinkin sitten itse Viivin kanssa kehään, mutta beagle kehä jäi muuten näkemättä. Kesällä jo vannoin etten esitä Viiviä enää koskaan itse, mutta jospa tämä oli nyt se viimeinen kerta, kun siitä jäi kiva muistokin. Viivi oli ihan iloisella mielellä kanssani kehässä, sai hyvän arvostelun ja oli VSP, Louis veljen ollessa rotunsa paras. Perjantailta Viiville siis HeW-13 titteli :) Palkintopokaalit olivat yhtä mitättömät kuin messarissa aiempinakin vuosina, joten kiva, että nyt oli valittavissa niiden sijaan lahjakortit, joilla sai maksaa suurimman osan voittajaruusukkeen hinnasta. Ostettiin siis iso ruusuke tittelistä muistoksi.

Ison kehän tunnelmia Hew-13

Asuntoautolla oltiin liikkeellä ihan sen takia, että kun molemmat koirat olivat kehäesiintymisensä suorittaneet, saimme viedä koirat lämpimään autoon nukkumaan rauhassa ja kierrellä näyttelyssä ja ostoksilla ilman koiria. Mukaan tarttui taas iso läjä uusia venta-alustoja. Nuorisomme viimeisintä hupia on nimittäin repiä nämä karvapedit tuhannen silpuksi ja olen joutunut heittämään roskiin niitä sitä mukaan, kun niistä on enää riekaleet jäljellä. Ruotsalaisilla kauppiailla oli edulliseen hintaan kaikenlaisia herkkuja, sieltä ostettiin 2,5 kiloa sian korvantyviä ja 50 kappaletta naudan korvia. Isompi trimmauspöytä oli siintänyt mielessäni jo pitkään, vanha kun on aikanaan harjiksille ostettu ja sitä varten beagleille aavistuksen pienen puoleinen. Näillä myyjillä oli passelin näköinen pöytä myynnissä ja hintakin tipahti kivasti heti kättelyssä, joten ostettiin sitten sekin ja saatiin vielä muutama vinkulelu kaupantekijäisinä. Kotona laitoin uuden trimmipöydän kasaan toissa päivänä ja hitsi, että olenkin siihen tyytyväinen. Tosi tukeva ja hyvä pöytä tuli hankittua. Kun ostokset oli tehty, siiryimme seuraamaan ryhmäkilpailuja katsomosta. Ryhmien välissä arvostellut veteraanit ja kasvattajaryhmät veivät aikaa niin paljon, että mäyräkoiraryhmän kohdalla päätettiin luovuttaa ja suunnata Vantaan Ikeaan ja ruokakaupan kautta Järvenpäähän. Vantaan Ikeastakin löytyi tasan se yksi kappale tarvitsemaani sohvanpäällistä, joten onneksi ostin toisen jo Tampereelta. Niin pitkäksi päivä kaikkineen vierähti, että Järvenpäässä oltiin taas vasta ilta yhdeksältä. Eipä siinä tarvinnutkaan enää kuin ruokkia ja ulkoiluttaa koirat ja mennä nukkumaan.

Lauantaille näyttelyyn oli ilmoitettu pelkästään Viivi. Heikki otti Viivin hoteisiinsa ja minä suunnistin kameran kanssa beaglekehän laidalle. Harmillisesti tuomaripöytä oli neljän kehän keskellä, joten mitään mahdollisuuksia ottaa koirista seisomakuvia ei oikeastaan ollut. Lauantain kuvasaldo ei siksi kovin kummaiseksi muodostunut. Sisähalleissa kuvatessa valaistuksen vähäisyys on ainainen ongelma ja onnistuneita liikekuvia on hankala saada aikaiseksi, vaikka minulla valovoimainen objektiivi onkin. Arvostelun seuraaminen oli mielenkiintoista ja beagleihmisten kanssa seurustelu mukavaa. Hannu kävi välissä katsomassa porcelainejen arvostelut ja tuli sieltä muikean näköisenä takaisin. Viivi oli korjannut lauantain potin Heikin kanssa olemalla rotunsa paras ja niin Viivin nimen eteen saatiin Pohjoismaiden Voittaja -13 titteli. Kehän jälkeen Kennelliiton edustaja oli tullut ilmoittamaan, että Viivi on valittu doping-testattavien koirien joukkoon. Mikäs siinä, paitsi jos hihnan päässä sattuu olemaan narttu, joka voi mainiosti olla pissaamatta vaikka koko päivän vieraassa paikassa... Heikki onneksi piti Viivistä huolta ja minä sain jatkaa beaglejen arvostelun seuraamista. Ikäviä uutisia tuotiin siinä vaiheessa, kun näytteen ottaja oli koiran kyykätessä pissaamaan vahingossa kolhaissut Viiviä polvellaan, jolloin se oli säikähtänyt ja pissaamiset oli tietysti jäänyt siihen. Näytteenottaja sitten valvoi Viiviä herkeämättä puolisen toista tuntia, jonka jälkeen tehtiin uusi ja tällä kertaa onneksi onnistunut yritys pissanäytteen otossa :D Kyllä niitä doping-näytteitä näyttelyissä siis otetaan, jos joku on asiaa epäillyt. Minua moinen ei haittaa tai pelota, sillä koskaan en ole lääkkeiden varoaikoja jättänyt noudattamatta, vaan siitä syystä on viime kesänäkin jäänyt näyttelyyn ilmoittamani Viivi Oulun KV-näyttelyistä pois. Beaglejen arvostelun loputtua kävimme Hannun kanssa syömässä armottoman kalliit eli messari hintaiset ja pienet pizzanslicet. Heikki valmistautui Viivin kanssa isoon kehään ja me menimme katsomoon parivaljakon esiintymistä jännittämään. Olen tosi ylpeä Heikistä ja Viivistä. Heikin kanssa Viivi on kehässä kuin toinen koira, se esiintyi ryhmäkilpailussa mielestä hienosti ja tuomari valitsikin sen jatkoon jäävien joukkoon. Sijoitusta ei kuitenkaan tullut, mutta saipahan Viivikin hetkensä valokeilassa :) Isot kiitokset vielä Heikille!

Viivi ja Heikki isossa kehässä lauantaina.

Valokeilassa

Sunnuntaina saavuttiin messariin taas hyvissä ajoin. Beagle kehä oli tosi iso ja sen ympäriltä pääsi ihanteellisesti kuvaamaan. Ainut miinus oli kehän sijainti yhden sisäänkäynnin ja koirien ulkoilutusalueen välissä eli jatkuvan vedon takia paikka oli varmasti kylmin koko hallissa. Wilsonille nuorten luokasta erittäin hyvä ja sijoitus luokassa neljännenksi. Sainkin sitten keskittyä kaikkien koirien kuvaamiseen ja kehän seuraamiseen. Viivi kävi taas Heikin kanssa edustamassa sillä välin kun olin beaglekehällä. Tulos oli tismalleen se, minkä aamulla Heikiltä "tilasin" eli VSP ja Viivistä tuli Voittaja -13. Beaglejen arvostelun päätyttyä pääsimme heti lähtemään 500 kilometrin kotimatkalle kohti Kannusta. Ajokeli ei illan pimetessä ollut mikään paras mahdollinen kun tuiskutti lunta ja huomattavasti lisäjännitystä kotimatkaan toi se, kun auton lyhyet valot alkoivat sammumaan joka kerta kun Hannu kytki vastaantulevan autoilijan takia pitkät valot pois päältä, eikä niitä tahtonut saada syttymään takaisin. Hannu yritti tien laidassa löytää todennäköiseen kosketushäiriöön syyn ja korjata sen, mutta ei onnistunut. Tippaakaan ei naurattanut kun 30 kilometriä ennen Kannusta auton lyhyet valot sitten lopettivat toimintansa lopullisesti. Kotiin onneksi päästiin ehjin nahoin ja perillä oltiin yhdeltätoista illalla. Oli todellakin reissussa ryytynyt olo, mutta hauska viikonloppu oli ehdottomasti sen arvoinen. Tämä oli meille hieno näyttelyvuoden päätös ja viikonlopussa ehdottomasti parasta oli taas kaikkien ystävien ja tuttujen tapaaminen, sekä tutustuminen jälleen kerran uusiin ihmisiin!

Viivi ja Hannu Järvenpään Rantapuistossa aamukävelyllä.

Visiitti Pohojanmaan lakeuksilla

Tiistai 22.10.2013 klo 20.13 - Sanna

Talvi yllätti saapumalla Keski-Pohjanmaalle perjantain ja lauantain välisenä yönä kerta rykäyksellä. Onneksi autossa oli jo talvirattaat alla, niin pieni tuiskukaan ei haitannut ja ehdimme lauantaina ajoissa Seinäjoelle. Päivä vietettiin koiramaisissa merkeissä Seinäjoen KV-näyttelyssä parin kuukauden näyttelytauon jälkeen. Areenalla oli ahdasta, niinkin kovasti, että jätettiin paikalle otettu toinen näyttelyhäkki kasaamatta ja koirat saivat sulassa sovussa mahduttautua yhteen ja samaan häkkiin. Mukana oli Putkonen, Wilson ja Muru. Ensimmäistä kertaa esitin pojat eri luokissa, Wilsonin nuorissa ja valmiimman Putkosen avoimessa luokassa, jotta pystyin viemään ne kehään itse. Wilson oli nuorten luokassa ainoa uros ja se sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sa:n.  Putkosella tuntui olevan mitä lie tervaa tassuissa, kun kehässä sitä sai lähes maanitella eteenpäin. Putkonen oli avoimessa luokassa toinen ja lopulta paras uros kolmonen. Hannu pääsi narun jatkoksi paras uros kehään ja pokkasi Wilsonin kanssa ykkössijan. Wilsonille kotiintuomisiksi serti ja ensimmäinen Cacib. Putkonenkaan ei jäänyt ihan ilman mitään, vaan se sai vara-sertin.

Putkonen PU3 vara-sert

Wilson sert, cacib & Rop

Murulle tämä oli toinen esiintyminen junnuluokassa ja sen takia olin jo vähällä menettää yöuneni, niin paljon minua jännitti. Muruhan päätti kesän ahkeran pentuluokissa pyörähtelyn jälkeen ettei vieraiden ihmisten tarvitse katsoa sen hampaita tai mitata sitä. Onneksi kuulin reilu viikko sitten Keski-Pohjanmaan Kennelpiirin Kannuksessa järjestämistä näyttelyharjoituksista. Perjantai iltana kävin Murun kanssa ensimmäisen kerran vähän treenaamassa ja jo yksi käynti teki merkittävän eron hampaiden katsomisen suhteen. Kehäesiintyminen sujui lauantaina ongelmitta ja Murulle junioriluokan voitto sa:lla. Koska ilmoitettuja koiria oli paljon poissa, paras narttu luokassa oli lopuksi vain kaksi koiraa. Erittäin iloinen yllätys oli Murun sijoittuminen ensimmäiseksi. Ja Murulle siis ensimmäinen serti, cacibia se ei junnuna voinut ottaa vastaan. Rotunsa paras valittiin lopulta Wilsonin ja Murun väliltä. Odotetusti Wilson voitti. Ryhmäkehässä käytiin pyörähtämässä ja tultiin valituksi kuuden joukkoon jatkoon, mutta sijoituksille ei nyt ylletty. Palkinnoksi saadulla FinDogsin lahjakortilla maksettiin osa Murulle ostetusta ihanasta, vaaleanpunaisesta blingbling-kaulapannasta, jota Wilson joutui nöyryyttävästi sovittamaan, Murun jo kuorsatessa autossa. 

Muru sert & Vsp

Pönqvist muutti viikonloppuna ikiomaan kotiinsa Vantaalle ja sai nimekseen Sulo. Onneksi Pömppärella ei ole vielä lähtenyt mihinkään, muuten minuun olisi iskenyt pahanlaatuinen tyhjänpesänoireyhtymä. Pömppärella on saanut huomiota nyt sitten kahden edestä, siitä taitaa tulla varsinainen lellipentu, mutta kun se vaan on niin ihana! Sunnuntaina kaivelin harjisten vaatevarastoja ja löysinkin Pömpsykälle sopivan fleecehupparin. 

Pipari on nyt tänään astutettu ja aion pitää seuraavat neljä viikkoa sormet ristissä, että seurauksena olisi pennuntuoksuinen joulu. Mikäli Pipari tulee kantavaksi, pentueen laskettuaika on jouluaattona. Neljän viikon päästä voidaan ultralla käydä tarkistamassa, oliko meillä onni matkassa. Edessä piiitkän, pitkän tuntuiset neljä viikkoa...

Näyttelyitä, pentujen odotusta ja määkijöitä

Perjantai 9.8.2013 klo 19.55 - Sanna

Viime viikonlopun näyttelypäivät onkin vielä ruotimatta. Sää suosi meitä lauantaina ja sunnuntaina, aurinkoa saatiin täys laidallinen ja hellelukemiinkin päästiin helposti. Lauantaina reissattiin Iisalmen Kv-näyttelyyn Wilsonin kanssa. Taisin käräyttää auringossa hartiani viimeisen kerran tälle kesälle siinä kehän laidalla Wilsonin vuoroa odotellessa. Wilson esiintyi tällä kertaa suht kivasti, ihan ilman nameja tai leluja. Kai sen uskottava, että minulla on nyt ensimmäistä kertaa koira, joka ei kehässä tarvitse pihvin paloilla tai leluilla houkutella esiintymään tai palkata koko ajan. Ihan kivaa :) Laatuarvostelussa Wilsonille erinomainen ja lisäksi SA. Parasta urosta valitessa Wilson oikeutetusti jäi toiseksi, mutta iloksemme serti kuitenkin saatiin, kun PU1:llä sertit oli jo kasassa. Näyttelyssä valittiin myös Royal Canin rop-juniori joka rodussa, tuomari valitsi Wilsonin rop-junnuksi kun oltiin sievän juniori nartun kanssa vastakkain. Oikein hyvä päivä meillä siis oli :)

Näin sitä mennään.

Wilsonin kanssa Iisalmen kehässä.

Sunnuntai aamuna suunnattiin Haapajärvelle ja keli oli heti aamusta lauantaista kuumempi. Onneksi Hannu nosti teltan auton kyytiin, sen suoma varjo oli taas kerran varsinainen päivän pelastaja, kun koko ajan aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Haapajärvelle olin ilmoittanut pelkästään Putkosen. Muru pääsi mukaan muuten vaan viihtymään. Beaglet oli kehässä heti aamusta. Loppu tulemana Putkonen Rop, Katin Poppis Vsp ja Katin Ruska Rop-Vet, joten jäätiin yhdessä odottelemaan iltapäivän ryhmäkilpailuja. Muru sai uuden ihanan ystävän Katin Valo labbiksesta, kyllä ne painivat ja pureskelivat toisiaan päivän aikana :D Ryhmäkehässä Putkonen sijoittui toiseksi. Sijoituskuvan ottaminen olikin sitten varsin haasteellistasta, Putkonen kun päätti vakaasti olla seisomatta ainakaan neljällä jalalla yhtä aikaa. Tämmöinen kuitenkin saatiin otettua.

Haapajärven RN Putkonen RYP-2

Putkonen 14 kk. Kuva: Erja Rintala

Tellervon kanssa käytiin tiineysröntgenissä maanantaina. Kolme kalloa ja selkärankaa näkyi kuvassa selvästi ja olen tosi iloinen ettei siellä olekaan sitä aluksi pelkäämääni yhtä ainokaista pentua, joka pääsisi kasvamaan aivan liian isoksi. Malttamattomina pentuja odotellaan syntyväksi. Tänään vuorokausia ensimmäisestä astutuksesta on 62 ja odottavan kasvattajan aika alkaa käydä tooosi pitkäksi. Tänäänkin ruoka on äitikoiralle maistunut, eikä synnytyksestä näy vielä merkkiäkään.

Maatilan kanssa eletään vahvasti muutoksentuulissa. Meistä tuli eilen ihan oikeasti lampureita, kun navettaan, joka jatkossa on puoliksi lampola, muutti näin aluksi 70 suomenlammas uuhta ja uuhikaritsaa. Opettelua meillä riittää uuden tuotantosuunnan kanssa paljon, mutta onneksi lammas eläimenä on meille jo jonkin verran tuttu lemmikkilampaidemme kautta. Uudet tulokkaamme ovat hieman arkoja, joten kesytystoimenpiteinä ollaan jo istuskeltu hyviä toveja lampolan lattialla syöttämässä uteliaimmille määkijöille leipää kädestä. 

Mää-mää siellä ja mää-mää täällä, vihdoinkin mää-mää myös meillä Korpelassa :)

Ylivieskan ja Tornion KV:t

Maanantai 22.7.2013 klo 18.49 - Sanna

Viikonloppu meni hurahtaen taas kehän laidalla ja vähän kehässäkin. Lauantaina aloitettiin "kotinäyttely" Ylivieskasta. Sää suosi sen verran ettei sentään satanut, muuten hyistä keliä oli vaikea heinäkuiseksi edes kuvitella. Muru oli taas ainoana pentuna KP:n saatuaan itse oikeutettu Rop-pentu. Putkoselle ja Wilsonille molemmille erinomaiset Sa:lla ja kilpailuluokassa Wilson jäi Putkoselle toiseksi. Parasta urosta valitessa voiton vei Tiian ja Merjan komea Luca. Putkonen PU2 vara-sertillä ja Wilson PU3. Pääsimme siis ajoissa lähtemään kotiin. Kotona sitten pakkailimme auton valmiiksi Tornion reissua varten. Tornioon olin ilmoittanut Murun ja Wilsonin.

Ylivieskassa molemmat pojat olivat sattuneet samaan kuvaan. Apuhandlerina taas kerran Kati :)

Ties mikä pöpö minua yritti painaa petiin ja olin tosi huonovointinen perjantai illan ja koko lauantain. Harkitsin jo siitä syystä Tornion näyttelyn jättämistä väliin pitkän matkan takia, mutta illalla päätimme kuitenkin lähteä pohjoiseen ajamaan. Saavuimme näyttelypaikalle vasta reilusti kymmenen jälkeen illalla. Järjestäjät olivat fiksusti kyltein osoittaneet asuntoautoille sopivan yöpymispaikan. Siitä ruusuja heille! Kun koirat oli lenkitetty, kävimme nukkumaan ja laitoin herätyksenkin soimaan vasta kahdeksalta, kun beaglet oli arvioitu aikataulussa kehään vasta ennen puoltapäivää. Nukkumisesta ei sitten puoli seitsemän jälkeen tullutkaan yhtään mitään, kiitos erään parkkikselle majoittuneen toverinäyttelykaravaanarin. Näillä matkaajilla oli mukanaan lauma kääpiökoiria, jotka he silloin aamulla laittoivat ulos autosta pihalle aitaukseen räkyttämään. Ja kyllä, siellä ne pikku mussukat louskuttivat lähes taukoamatta koko sunnuntai aamun. Veikkaanpa etten ollut ainoa paikalla yöpyjä, jota v*tutti rankasti painaa tyynyä korville ja yrittää nukkua siinä metelissä. Asuntoautojen seinät ovat oikeasti ääneneristykseltään paperin luokkaa. Ilmeisesti kyseiset koirien omistajat ovat räksytykselle kuuroja kun se ei kerran heitä itseään kiusannut niin paljoa, että olisivat tehneet siitä lopun. Älliäkään ei sen vertaa löytynyt, että olisivat ajatelleet meitä muita, joita jatkuva haukkuminen saattoi häiritä. Lienee tarpeetonta sanoa, mutta kovin hyvää kuvaa eivät harrastamastaan rodusta tai ihmisistä sen parissa jättäneet.

Torniossa Wilson Vsp, sert.  Rop ja cacib Cardiem World Of Colours (omistaja: Satu Laitinen) Tuomarina Hannu Talvi.

Kehässä arvostelut olivat sujuneet niin reippaaseen tahtiin, että harvinaista kyllä, arvostelut alkoivat jopa pikkuisen aikataulusta edellä. Kilpakumppaneita oli tällä kertaa myös Ruotsista. Tuomari tuntui pitävän Murusta kovasti. Muru siis jälleen KP ja ainoana pentuna Rop-pentu. UroksissaWilson oli junnuluokassa ainoa ja se sai erin ja SA:n. Parasta urosta valitessa olikin sitten iloinen yllätys, kun tuomari sijoitti Wilsonin ykköseksi. Esiintyminenkin sujui tällä kertaa astetta rauhallisemmin; Wilsonilla taisi olla välillä kaksikin jalkaa maassa yhtä aikaa. Nartuissa käytiin tiukka kilpailu ja Katin Klaara sijoittui PN-kehässä toiseksi. Rotunsa parasta valitessa Wilsonista tehtiin VSP, kuten olin arvellutkin. Se sopi meille erinomaisesti. Ehdimme hyvissä ajoin Haaparannan puolelle Ikeaan, sen jälkeen kun ensin kävimme Katin, Helkan ja Kallen kanssa ABC:llä syömässä. Ruotsin puolella ostoksilla vierähtikin aikaa sitten niin paljon, että olimme eilen kotona vasta puoli kymmenen aikoihin illalla. Kiva reissu jälleen kerran, kannatti lähteä :)

Näyttelytunnelmissa tauon jälkeen

Keskiviikko 17.7.2013 klo 14.17 - Sanna

Näyttelytauon lisäksi minulla näyttää olleen reilun kuukauden verran taukoa myös kotisivujen päivityksestä. Jospa se asia tulisi nyt korjattua kerta heitolla, kun heinäkuun näyttelyrumba on alkanut. Tässä kuussa käymmekin peräti kuudessa näyttelyssä. Aloitimme kierroksen viettämällä viime viikonlopun Oulussa. Oulun Virpiniemessä oli perjantaina ryhmänäyttely ja lauantai että sunnuntai kului Äimänraution raviradalla kansainvälisissä koiranäyttelyissä. Jännitin tätä reissua sen takia, että Murukin pääsi nyt ensimmäistä kertaa kehään. Muru on muuten jo aikamoisen kokenut näyttelyissä kävijä; näyttelypaikan vilinään se on jo tottunut kierreltyään mukanamme seuraneidin virassa ennenkuin sillä ikä riitti pentuluokkaan. Murun lisäksi olin ilmoittanut Wilsonin ja Putkosen. Myös Viivin oli tarkoitus osallistua Kv-näyttelyihin, mutta korvatulehduksen takia se joutui jäämään valitettavasti kotiin.

Murulla pitäisi olla ihan oma tuoli kehän laidalla istuskelua varten.

Wilson

Perjantaina huristelimme kotoa Virpiniemeen. Ilma oli jokseenkin hyvä ja näyttelyseura erinomaista kun Kati oli lasten ja koirien kanssa paikalla. Beaglet tuomaroi Harto Stockmari. Muru oli pentuna kehässä tietysti ensimmäisenä. Sen esiintymiset sujuivat mielestäni kaikkina päivinä ihan kivasti, varsinkin kun otetaan huomioon kuinka kamalan laiska olen koirien kanssa treenaamaan näyttelyjuttuja. Yleensä se tapahtuu niin, että näyttelyä edeltävänä iltana otan muutamat toistot pöydällä olosta, hampaiden katsomisesta ja mittaamisesta. Muru sai niin perjantaina, lauantaina kuin sunnuntainakin kunniapalkinnon ja ainoana pentuna oli siten automaattisesti myös Rop-pentu joka päivä. Kuvia Murun kehäesiintymisistä ei juuri ole, kun Hannu oli junnupoikien kanssa valmiina odottamassa, että saa vaihtaa minulle lennossa seuraavan koiran kehään.

Muru kehässä ensimmäistä kertaa ja minua jännittää ;)

Kati esittikin Wilsonin perjantaina ja lauantaina silloin kun molemmat pojat olivat kehässä yhtäaikaa. Wilson pisti kehähommat joka päivä nyt aivan ranttaliksi. Se on koiristamme ainoa, joka ei näyttelyissä välitä mistään nameista. Kokeilimme sen palkitsemista kehässä lelulla ja pikkuisen kiihkeämpänä kaverina Wilson kiihtyi leluista sellaisille kierroksille, että jouduin toteamaan ettei sekään ollut ehkä paras idea. Olisi nimittäin kiva, jos koira ei olisi kehässä koko ajan kuin lentoon lähdössä. Nyt minun pitääkin kuumeisesti koittaa ennen ensi viikonloppua keksi millä saisin motivoitua Wilsonin esiintymään...

Perjantaina molemmat pojat saivat laatuarvostelussa erinomaisen. Kilpailuluokassa Wilson voitti Putkosen, joka sijoittui toiseksi ja jäi ilman Sa:ta. Wilson oli paras uros kera sertin ja Katin ihanainen Klaara paras narttu samoilla höysteillä. Lopulta tuomari valitsi Wilsonin rotunsa parhaaksi. Loppukilpailuissa oli yhdistetty ryhmä 4 ja 6. Wilsonille ei ryhmässä sijoitusta tällä kertaa. 

Perjantaina VSP, SERT Fonteposca's Angel Face (om. Kati Heikkinen, Anne Vitikainen)  & ROP, SERT Wilson Xandrina

Menimme yöpymään Nallikarin leirintäalueelle, jota meille oli useampi henkilö suositellut. Onneksi Kati vinkkasi jo viikolla varaamaan autolle paikan etukäteen, sillä kun perjantai iltana pääsimme perille respassa olikin ilmoitus, että kaikki paikat ovat täynnä. Minulla ei ole juurikaan aikaisempaa kokemusta leirintäalueista ja Nallikari yllätti minut positiivisesti. Vaikka alue oli tosiaan aivan täynnä, illalla paikka hiljeni ajoissa ja aamulla saimme nukkua rikkumattomassa hiljaisuudessa mukavan pitkään. Normaalisti nimittäin herään kaikkiin pienimpiinkin ääniin autossa yöpyessä ja osaan siksi arvostaa rauhallisen yöpymäpaikan korkealle :) Lenkkireititkin oli oikein mukavasti siinä hollilla ja koirien kanssa ulkoilut hoituivat meren rantaa myötäillen.

Lauantaina beaglejen arvostelu oli vasta iltapäivän puolella, eikä meillä ollut siten mitään syytä kiirehtiä Äimänrautioon. Hieman ennen puolta päivää seisoimme näyttelypaikalle vievässä ruuhkautuneessa autojonossa niin pitkään, että hieman jo huolestutti ehdimmekö lopulta kehään ajoissa. Kun sitten jouduimme vielä jättämään auton todella pitkälle, tuli taas kiiteltyä viime vuonna hankittuja näyttelykärryjä hyväksi hankinnaksi! Loppuseltaan ehdimme odotella beaglejen arvostelun alkua parikin tuntia kun kehä oli reippaasti myöhässä. Eipä se haitannut mitään kun paikalla oli monia ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa on aina yhtä hauska seurustella. Telttakin pistettiin pystyyn siinä vaiheessa, kun ilmojen haltija päätti roiskaista päälle vettä. Onneksi sade loppui sopivasti juuri kun beaglejen arvostelu alkoi.

Lauantaina beaglet arvosteli Paavo Mattila. Murulle kunniapalkinto ja siten se oli Rop-pentu. Molemmille pojille erit ja kilpailuluokassa SA:t. Putkonen voitti luokan ja Wilson tuli kolmanneksi. Parasta urosta valitessa Putkonen korjasi potin olemalla ykkönen ja Wilson sijoittui neljänneksi. Saatiin vihdoinkin Putkosen sertitili avattua :) Vaikka kaikki koiramme ovat minulle rakkaita, jotkut vaan ovat vielä toisia rakkaampia. Putkonen on yksi näistä "lempilapsistani" ja sen kohdalle osunut menestys tuntuu senkin takia erityisen hyvältä. Harmi vaan, että cacibia emme voineet ottaa vastaan, Putkosella puuttuu vielä siihen vaadittavasta vähimmäisiästä puolitoista kuukautta. Katin Klaara oli taas paras narttu, joten koiramme olivat lopulta vastakkain. Putkosesta leivottiin Rop ja saimme siis jäädä odottelemaan ryhmäkilpailuja. Minulta pyydettiin Murua ja Putkosta kehän loputtua pidettävään tuomarikollegioon. Harmillisesti kävi kuitenkin niin, että kehä venyi niin pitkälle, että 6-ryhmää kuulutettiin jo kokoomakehään. Koirani eivät siis ehtineet osallistua kollegioon, niin mielenkiintoinen kokemus kuin se olisi ollutkin. Ryhmäkehässä Putkonen esiintyi mielestäni kivasti. Jännitys kohoaa siinä vaiheessa kummasti, kun tuomari on valinnut koiran kuuden jatkoon jäävän joukkoon. Hyvin kävi ja Putkonen sijoittui ryhmässä neljänneksi portugalilaisella tuomarilla. Mahtava päivä siis kerrassaan :)

Lauantaina VSP, SERT,CACIB Fonteposca's Angel Face & ROP, SERT, RYP-4 Art-Fantasy Emelian Pugachov

Autoon piti tietysti ostaa koirille taas uusia leluja, kun näyttelypaikalla niitä saa edullisemmin yhdeltä myyjältä kuin kaupasta. Muru ja ihana uusi pörrövinkukäärme.

Sunnuntai aamuna Murua vielä väskättää.

Sunnuntaina beaglet arvosteltiin kehässään vihon viimeisinä, joten aamumme sujui taas verkkaisesti. Näyttelypaikalle saavuimme hieman puolen päivän jälkeen. Ensin näytti siltä, että joudumme jättämään automme edellisen päivän parkkialuetta vieläkin pidemmälle, päätimme sitten välissä ajaa Mäkkärin kautta hakemassa sieltä evästä ja paikkoja oli sillä aikaa vapautunut aivan näyttelyalueen vierestä. Sunnuntaina beaglet arvosteli Markku Kipinä. Muru sai jälleen kivan arvostelun, KP:n ja oli Rop-pentu. Kehä oli raviradan kaviouralla ja koirani liikkuivat siinä huomattavasti paremmin kuin lauantain nurmialueella. Putkonen voitti luokan jälleen SA:lla. Wilsonille tällä kertaa vain EH. Muita SA:lla palkittuja uroksia ei sitten ollutkaan, joten Putkonen oli paras uros ilman sen kummempaa kilpailua. Cacibista jouduimme taas harmillisesti kieltäytymään, vaikka kehäsihteeri sitä meille tarjosikin. Nartut voitti suloinen Boni. Rotunsa parhaaksi valittiin toistamiseen Putkonen ja fiilikset oli tietysti korkealla.

Sunnuntaina ROP, SERT, RYP-4 Art-Fantasy Emelian Pugachov & VSP,CACIB Starmaid's Touch Of Ebony (om. Eila West)

Ryhmäkilpailuiden alkua emme joutuneet odottamaan kovin pitkään. 6-ryhmän otti unkarilainen herra. Taaskaan minulla ei ollut sen suurempia odotuksia ja kun Putkonen valittiin taas kuuden jatkoon menevän joukkoon, jännitin ihan kamalasti kätelläänkö meidät kehästä pois. Niin siinä vaan sitten kävi, että Putkonen sijoitettiin toisen kerran peräkkäin ryhmäkilpailussa neljänneksi. Hymy oli tosiaan herkässä. Aivan mieletön viikonloppu meillä oli siis kaiken kaikkiaan, toista samanlaista ei varmasti ole ihan heti odotettavissa! Ryhmäkilpailuiden aikaan äiti ja appiukko soittelivat, että Nöffö lammas oli alkanut synnyttää. Kipinkapin siis pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme kotia kohti. Kotona meitä odottikin pirteät pikku karitsat.

Kolmen päivän näyttelyrupeaman jälkeen oloni oli maanantaina niin ryytynyt, että ei tosikaan. Kati kuvaili tätä tilaa mahdollisimman osuvalla termillä "näyttelykrapulaksi" :D Onneksi tässä on ollut muutama päivä aikaa palautua, sillä lauantaina vuorossa on Ylivieskan näyttely ja lauantai iltana ajamamme  vielä sen jälkeen valmiiksi Tornioon, jossa koirat menevät kehään sunnuntaina. 

Ryhmäkilpailun odottelua.

Muutoksia pentusuunnitelmiin

Keskiviikko 12.6.2013 klo 15.48 - Sanna

Tein pentusuunnitelmiin muutoksia, koska Piparin astutus meni tällä kertaa sananmukaisesti pipariksi; pentuja ei siis ole odotettavissa Piparille vielä tänä kesänä, vaan pentutoiveet siirtyivät Piparin osalta joulun tietämille. Tellervo aloitti juoksunsa hieman odotettua aikaisemmin ja Tellervo on nyt onnistuneesti astutettu viime viikonloppuna. Vaihdoin alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen isäehdokkaaksi Wilsonin. Nyt siis jännityksellä joudumme odottamaan nelisen viikkoa ennenkuin voimme todeta tuottiko astutus tulosta. Toiveissa siis on, että beaglen pentuja syntyy yhdistelmästä Hutikan Leyla - Wilson Xandrina elokuun toisen ja kolmannen viikon vaihteessa :)

Tellervo

Tuurin reissu

Sunnuntai 9.6.2013 klo 20.52 - Sanna

Eilen oltiin Tuurissa Wilsonin ja Viivin kanssa, Murukin oli jälleen mukana näyttelyvilinän takia. Huristelimme paikalle jo perjantai iltana, jolloin ehdimme pyörähtää Keskisen kaupassakin. Mitään ihmeitä sieltä ei tänäkään vuonna löytynyt, lähinnä Murua ajatellen ostettiin muutama lelu asuntoautoon, ettei Murun tarvitsisi yrittää aina heti silmän välttäessä syödä auton lattiamattoja.

Lauantai aamuna käytiin kehän laidalle pystyttämässä teltta ja häkit hyvissä ajoin, vaikka Viivin arvostelu oli aikatauluun merkattu yhdentoista jälkeen. Aurinko porotti jokseenkin pilvettömältä taivaalta ja teltta tuli jälleen kerran tarpeeseen. Viivin kehäesiintyminen meni tällä kertaa penkin alle, se oli täysin perässä vedettävä reesu ja se näytti koko arvostelun ajan suorastaan piestyltä koira rassukalta. Ei ihan sellainen esitys, jonka haluaa koiransa kanssa kehässä antaa, eikä varsinkaan kun tuomari ensimmäistä kertaa pääsee tämän rodun edustajaa arvostelemaan. Valeraskaudella oli varmasti osansa tämän kertaiseen riman alitukseen, Viivi on ollut sen takia hieman alakuloisen oloinen kotonakin. Olen ilmoittanut Viivin myös Ouluun, onneksi siihen on reilu kuukausi aikaa ja toivottavasti Viivi on siellä taas enemmän oma itsensä.

Wilson PU2 VARA-SERT

Beagleja oli ilmoitettu seitsemän. Wilson sai erin ja SA:n. Tällä kertaa paras uros sijoitukset menivät toisin päin kuin Kuopiossa ja Tiian Luca oli PU1 sertillä ja Wilsonin PU2 vara-sertillä. Onnittelut Tiialle! Siinä sitten pakkailimme koirat ja tavarat autoon ja kävimme ennen kotiin lähtöä pizzalla. Poistuimme paikalta ilmeisen sopivaan aikaan, kun näyttelykentälle oli hieman tuon jälkeen iskenyt trombi, joka oli riepotellut näyttelytelttoja ja tavaraa mukanaan. Tosi pelottavaa! Tässä linkki Iltalehden artikkeliin tapahtumasta.

Biltemasta viikolla autoon hakemani termopeite osoittautui aivan loisto hankinnaksi. Asuntoauton sisälämpötila oli pysynyt todella viileänä termopeiton ansiosta, vaikka auto seisoi paahteessa koko päivän ja pystyimme siis huoletta viemään koirat siksi aikaa autoon, kun kävimme syömässä. Nyt meillä alkoikin sitten reilun kuukauden pituinen "kesäloma" koiranäyttelyistä. Seuraavan kerran kehään marssitaan vasta heinäkuussa Oulussa ja Murukin pääsee silloin tekemään debyyttinsä pentuluokkaan.

Kuopion KV:ssa tarkeni

Tiistai 4.6.2013 klo 20.47 - Sanna

Hieman jälkijunassa laahaa nämä viimeiset näyttelykuuluumisetkin, kun Kuopion KV näyttelystä on nyt ehtinyt hurahtaa reilu viikko. Kuopioon matkasimme koiria täyteen lastatulla asuntoautolla toissa viikon lauantai iltana. Kehään olin ilmoittanut Putkosen, Wilsonin ja pitkästä aikaa myös Viivin. Muru matkasi mukaan taas seuraneidin ominaisuudessa ja Bulma siksi, että sain sille itse tarvittaessa kipulääkkeet annettua.

Tämän näyttelyjärjestäjät olivat päättäneet tehdä mahdollisimman suurta voittoa. Silmiinpistävän korkea oli sisäänpääsylipun hinta, 10 euroa, kun kyseessä on kuitenkin ulkonäyttely. Vielä Kuopioon päin ajellessamme ystäväni soitti ja ilmoitti käyneensä paikan päällä ja kertoi yöpymisen asuntoautolla raviradan kupeessa maksavan 30 euroa! Pahasti rahastuksenmakua, kun tarjolla ei ole sähköä tai mitään pesumahdollisuuksia. He lähtivät etsimään autolleen paikkaa muualta. Me pähkäilimme yöpymisvaihtoehtoja, mutta päätimme käydä raviradalla katsomassa tilannetta, kun kello oli jo likemmäs yhtätoista illalla perille päästessämme. Talkoolaiset olivat saaneet parkkihinnan meidän tuloomme mennessä puolitettua, kun ilmeisesti paikalla oli käyty aikamoista sanaharkkaa näyttelyyntulijoiden kanssa. Siispä jäimme raviradalle yöksi.

Sunnuntai oli heti aamusta alkaen erittäin lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Onneksi olin osannut varata reissuun näyttelyteltan, kevyet kesävaatteet ja paljon juotavaa, joten meitä ei kuumuus tai paiste haitannut. Helteestä valittaminen ei tullut (eikä tule) mieleenkään, kun muistelen tämän kevään näyttelykelejä. Näyttelytelttakin saatiin kivasti oman kehän lähelle pystyyn. Bealet olivat kehässä heti aamulla. Arvostelleen tuomarin tapana on, että koiraa ei tarvitse hänen kehässään asetella, sillä hän arvostelee koiran sen liikkuessa. Kun Putkosen ja Wilsonin arvostelut olivat peräkkäin, luulin jo oikeasti läkähtyväni kehään kesken kaiken juoksemisen. Putkonen sai erinomaisen ilman sa:ta ja Wilson sai molemmat. Beagleja oli ilmoitettu yhdeksän, joista seitsemän urosta ja kaksi narttua. Parasta urosta valitessa juostiin sitten muutama kierros lisää, kunnes tuomari valitsi Wilsonin parhaaksi. Vielä lisää hiki päässä ympyrän ravaamista ja niin Wilson tuli valituksi myös rotunsa parhaaksi :)

Viivin kehäesiintyminen oli vuorossa vasta iltapäivän puolella. Meitä tuli näyttelyyn tapaamaan Lyytin poika Veeti omistajiensa Ilonan ja Tomin kanssa. Oli mukava nähdä miten Veeti oli kasvanut ja kehittynyt ja kuinka suloinen ja reipas pentu se oikein onkaan. Sattumalta tavattiin myös pystykorvakasvattimme Piparin emäntä. Todella kiva yhteensattuma ja olipas hauska kuulla Piparinkin kuulumisia pitkästä aikaa!

Veeti 5 kk

Viivin olisin jättänyt ilmoittamatta tähän näyttelyyn, jos olisin tiennyt ettei arvosteleva tuomari (omien sanojensa mukaan) tiedä rodusta yhtään mitään. Ensimmäistä kertaa olin kehässä ripitettävänä siitä miten "teidän on järjestettävä tuomarikolleegiolle koulutustilaisuus rodusta". Kenenkä meidän? Se jäi nyt hieman epäselväksi, kun olen kuitenkin vain yksittäinen yhden kyseisen rodun edustajan omistaja, en rodun kasvattaja tai yhtään mitään muutakaan. Olen ollut siinä luulossa, että tuomarilla on itsellään velvoite tutustua rotuun johon omaa arvosteluoikeudet. Ennen näyttelyä hänkin on varmaan saanut tietää hänelle ilmoitetut rodut, jolloin olisi syytä kieltäytyä arvostelemasta rotua jota ei tunne, jos mielenkiintoa itsenäiseen tiedon hakemiseen ei riitä. Saman näyttelymaksun olin Viivistä maksanut kuin muistakin koirista.

Ryhmäkehässä Wilson pisti jälleen parastaan (temppuilussa). Siitä edellä juoksevat koirat olisi juostava kiinni, ohitse tuulen mukana lentävä karvatuppo napattava ja palkintopallillekin se yritti vauhdista loikata ennen aikojaan... Palkintokorokkeelle päästiin sitten ihan luvan kanssa, kun Wilson sijoitettiin hauskan päivän päätteeksi ryhmässä toiseksi! 

Wilson vilkuilee takana juoksevaa bassettia. Sen kanssa olisi ollut hauska ruveta leikkimään.

Vielä virallinen foto RYP-2 sijoituksesta.

Helatorstai Raahessa

Perjantai 10.5.2013 klo 11.16 - Sanna

Helatorstai vietettiin tilaisuuden tarjoutuessa, kuinkas muuten, kuin koiranäyttelyssä. Kun edellisenä päivänä oli ollut kevään upein ilma tähän asti ja olin nauttinut siitä olemalla koirien kanssa pihalla lähestulkoon koko keskiviikko päivän, niin eikös vain torstaille jostakin jo saatu kolea ja sateinen keli heti aamusta alkaen. Ei nyt tunnu millään osuvan ne harvat hyvät ilmat meidän näyttelypäiville.

Beaglet olivat kehässä heti aamulla ja niitä oli ilmoitettu 8 kappaletta. Näyttelyyn meiltä osallistui vain Wilson; Muru ja hoidokki Lilli pääsivät mukaan sosiaalistumismielessä. Wilson sai uroksista ainoana erinomaisen ja SA:n ja niin viikon sisällä Wilsonin tilille kilahti jo kolmas serti. On aina kiva käydä tuomarilla, joka tutkii koiran todella tarkkaan. Noottia tuli siitä, että Wilsonin etuosa saa vielä tiivistyä ja olkavarrelle ja kuono-osalle tuomari toivoi lisää mittaa. Omaan silmääni olkavarsi ei tosin ole lyhyt, vain valitettavan pysty.  Rop-kehässä Wilsonin kanssa oli narttujen ainut SA:lla palkittu, Katin ihana Poppanen. Tällä kertaa tuomari teki Wilsonista rotunsa parhaan. Jäimme siis odottelemaan ryhmäkilpailuja ja rupattelemaan Katin kanssa. Onneksi näyttely järjestettiin pesäpallokentällä, jonka katsomon lippa oli varsinainen päivän pelastaja. Kärsimme siis vain kosteasta ja viileästä ilmasta, mutta saimme olla suurimman osan ajasta suojassa sateelta. Oikeasti olisi jo mukavaa varustautua koiranäyttelyihin jotenkin muuten kuin toppatakilla ja sateenvarjolla. Olen jo pyhästi luvannut koko tulevana kesänä olla kertaakaan valittamatta siitä, että on liian kuuma!

6-ryhmän ryhmäkilpailu oli tällä kertaa varsinainen tynkä. Meidän lisäksi paikalla oli vain ajokoira, liekö jäänyt rop-koirat joissain roduissa valitsematta vai olivatko omistajat kyllästyneet odottamaan, sillä luettelon mukaan 6-ryhmäläisiä olisi voinut olla seitsemän kappaletta. Tällä kertaa Wilson jäi suomenajokoiralle ryhmäkilpailussa toiseksi. 

Tänään onkin sitten vuorossa "välipäivä" näyttelyistä ja huomenna suuntaan Putkosen kanssa Kokkolan ryhmänäyttelyyn. Ukkokin sanoi tänä aamuna, että tuntuu siltä, ettei äiti muuta nyt taas teekään kuin "on menossa johonkin näyttelyyn, on jossain näyttelyssä tai on tulossa jostain näyttelystä". Sitähän tämä kevään tiheä näyttelyrupeama tahtoo olla, mutta jo kesäkuussa meillä on vähän taukoa ja heinäkuun puolenvälin jälkeen loppukesä ja syksy menevät toivottavasti pentusuunnitelmien onnistuessa kotona.

Wilsonin viikonloppu

Tiistai 7.5.2013 klo 17.23 - Sanna

Kuusamon ryhmänäyttelyiden viikonlopusta tuli monin tavoin ikimuistoinen. Matkaan lähdettiin junnupoikien kanssa vailla suurempia odotuksia, Tellervon kokonaan kotiin jättämistäkin ehdin miettiä ja tuomarimuutoksen mahdollistaessa rahojen takaisin saamisen sunnuntailta, palautin Tellervon numerolapun näyttelyä edeltävällä viikolla. Autoon pakattiin mainitun kolmikon lisäksi Muru ja Lyyti. Lyyti ei ole sitten viime syksyn päässyt mihinkään reissaamaan, joten sekin sai tulla mukaan. Lyyti nimittäin rakastaa mukana matkustamista, oli määränpää mikä hyvänsä!

Lähtöasetelmissa, 460 kilometriä Kuusamoon edessä.

Perjantaina startattiin matkaan hieman suunniteltua myöhemmin, vasta puoli neljän aikoihin iltapäivällä. Ajelimme Kuusamoon menomatkalla Kajaanin kautta, vaikka sieltä matka onkin pidempi kuin Oulusta mentäessä, mutta maisevat mukavia, eikä samaa reittiä ole hauska ajella ees taas. Meille myös tienpäällä vietetty aika on irtoamista kotiympyröistä ja siten lomaa, olemme oppineet nauttimaan myös itse matkanteosta. Kajaanissa pysähdyttiin ostamaan Prismasta matkaeväitä. Kajaanin ja Kuusamon välillä ulkoilutettiin koirat saman järven rannalla kuin viime kevään näyttelyreissulla. Silloin näyttelyt olivat ajallisesti reilua viikkoa myöhemmin ja järvi oli rannoilta nyt vielä reilusti jäässä, kun viime keväänä vesi oli täysin sula.

Tuleekohan tästä kuvasta joka vuotinen perinne? ;)

Poroja. Nämä eivät ollet yhtä linssiludeja kuin viime vuonna ikuistamani yksilöt.

Ne pohjoisen matkalle pakolliset porot tuli myös bongattua. Hannu ehti ajaa niistä ohikin, mutta joutui tekemään u-käännöksen, että pääsin niitä vähän kuvaamaankin. Pysähdyimme tällä kertaa ihmettelmässä Hiljaista kansaa, joka seisoo, tarkemmin määrittelemättä, jossakin Kajaanin ja Kuusamon välillä. Paikan tunnelma teki minuun vaikutuksen. Kello oli siinä vaiheessa jo yksitoista illalla ja hämärä teki tuloaan, joten vahvat mielikuvat The Walking Dead zombiesarjasta tulivat väkisin mieleeni. 

Hiljainen kansa. Heitä on kuulemma noin tuhat ja he seisovat suurella peltoaukealla, keskellä ei mitään ja odottavat.

Yövyimme jälleen hotellin parkkipaikalla, jossa on sähkötolpat asuntoautoja varten. Vaikka hotellin ravintolasta tulevista ihmisistä on jonkin verran meluhaittaa yöllä, paikka on muuten ihan passeli (koirien kanssa) majoittumiseen. Viereisen järven rannalla kulkee todella hyvät lenkkireitit. Lauantai aamuna ilma oli hyvä tasan sen aikaa, että näyttely alkoi. Sitten taivaalta tuli ensin räntää ja iltapäivällä silkkaa vettä koko ajan. Beaglet olivat kehässä vasta reilusti puolen päivän jälkeen. Koiria oli lauantaille ilmoitettu vain seitsemän. Putkosen ja Wilsonin esiintymiset sujuivat ihan hyvin. Putkonen sai tällä kertaa erittäin hyvän, mutta Wilsoniin tuomari ihastui kovasti. Niinpä Wilson oli ainoana erinomaisen ja SA:n saaneena uroksena PU1 ja ensimmäinen sertikin tuli siis ansaittua. Tellervo oli nartuista ainoa erinomaisen saanut, SA:lla irtosi myös se kaivattu vihon viimeinen serti. Niinpä Wilson ja Tellervo olivat vastakkain ja kuten arvasinkin, tuomari valitsi Wilsonin rotunsa parhaaksi ja totesi vielä Wilsonista: "Tämä koira puhuttelee minua."

BIS-kehässä. Kuten näkyy, niin märkää on.

Toiset koirat pääsivät asuntoautoon lepäämään ja kuivumaan, mutta Wilsonin kanssa sitten odottelimme ryhmäkehien alkua taukoamattomassa vesisateessa. Muutaman kerran siinä läpimärkänä palellessamme mietimme taas Hannun kanssa ääneen tämän harrastuksemme mielekkyyttä... Eipä tämän hauskuutta pysty järjellä selittämään.

Ryhmäkehässä Wilson esiintyi hyvin. Se on reipas ja niin vilkas, että se energian määrä joka välillä tuntuu jopa ylitsepursuavalta, tuo sille luonnostaan sellaista kehäkarismaa, jota toivoisin mielelläni kaikille koirilleni. Yllätys oli melkoinen, kun Erja Nummi teki Wilsonista ryhmävoittajan. Jäimme siis odottamaan myös Best in Show kehää. Näyttelyn parhaan valitsi Harto Stockmari. Ilmeisesti Wilson teki hyvän vaikutuksen myös häneen, sillä uskomatonta, mutta meidän pikku Wilson valittiin koko näyttelyn kauneimmaksi eli Best in Show voittajaksi! Kiitokset tuomareille!

Wilson Xandrina BEST IN SHOW-1 Kuusamossa 4.5.2013

Lauantain näyttelypäivän päätyttyä pilviverho onneksi rupesi rakoilemaan ja illalla paistoi jo aurinko. Teimme pitkät lenkit järven rantaa pitkin koirien kanssa. Siellä oli vanhoine hirsirakennuksineen talonpoikainen pihapiiri, joka ilmeisesti on kesäaikaan turisteille avoinna. Kurkistelin ihastuneena rakennusten ikkunoista sisään ja kuolasin, kelpaisi minulle niin sellainen tupa kuin ne huonekalutkin!

Tällä matkalla saimme todeta uuden automme olevan käytössä juuri niin toimiva kuin olimme toivoneetkin. Onhan siinä tilaa ruhtinaallisesti edelliseen verrattuna ja koirien häkkien sijoituspaikka oli erinomainen ratkaisu. Hieman ahdasta ja puutetta istumapaikoista meinasi iltaisin olla, koirathan halusivat tietysti makoilla penkeillä ja istumatilaa ei meille kahdelle ihmiselle viideltä koiralta oikein jäänyt.

Auto kelpasi koirillekin :)

Sunnuntaina beaglet olivat jälleen vasta iltapäivällä kehässä. Koiria oli ilmoitettu 13 kpl, mutta Tellervon jäätyä pois niitä oli siis yksi vähemmän. Lisäystä lauantain koiriin oli tullut viiden uroksen ja yhden nartun verran. Tuomari Harry Tast tykkäsi sekä Putkosesta, että Wilsonista. Molemmat saivat mielestäni hyvät arvostelut ja ainoina beagleina erinomaiset. Molemmille pojille annettiin kilpailuluokassa myös SA:t ja Wilson vei lopulta voiton Putkosesta liikkeillään ja sillä, että on jo rungoltaan valmiimpi. Wilsonille siis jälleen sert ja ROP, Putkikselle jäi vara-sert.

Ryhmäkehien odottelua.

Ryhmäkehää olikin huomattavasti mukavampi odotella kuivassa kelissä, vaikka tuulikin todella kylmästi ja navakasti. Ryhmäkehässä meitä odotti iso yllätys, sillä Tast valitsi Wilsonin ryhmän voittajaksi! Best in Show:n valitsi myös Harry Tast. Tällä kertaa korkeimman sijoituksen vei upea pohjanpystykorva, mutta Wilson tuli toiseksi. Fiilikset olivat aivan uskomattoman hienot! En ikinä olisi voinut kuvitellakaan, kuinka Wilson Kuusamon reissulla tulisi putsaamaan koko pöydän :D Palkinnot olivat tosi mieluiset, Wilson sai kotiinviemisiksi kolme isoa 15 kg:n ja yhden 4 kg:n säkin Royal Caninin ruokia. Pyttyjä ja ruusukkeita tuli tietysti myös kassillinen.

Wilson, ikää 11 kuukautta, kuvassa sunnuntain ryhmävoittajana. BIS-2 sijoitus on vielä tulossa. Ilmeestäni näkee miten upeat fiilikset olivat jo tässä vaiheessa :) Tuomarina Harry Tast.

Kyllä oli makea tunnelma tehdä matkaa Kuusamosta kotiinpäin. Onnistuneenpi näyttelyreissu ei kertakaikkiaan olisi voinut olla! Kotimatkalla koukkasimme vielä Raahen kautta hakemassa Lyytin tyttären Lillin meille omistajiensa lomareissun ajaksi hoitoon. Hoitolapsesta lisää tuonnempana :)

Vaasan KV ja muita kuulumisia

Keskiviikko 17.4.2013 klo 10.31 - Sanna

Tässähän on kaiken keskellä meinannut ihan tykkänään unohtua koko blogin kirjoitus. Meillä täällä kotona sujuu kaikki hienosti. Muru on muutamassa viikossa löytänyt laumasta oman paikkansa ja tuonut taas pikkuisen lisää vauhtia muutenkin vauhdikkaaseen porukkaan. Olen Murun luonteeseen aivan ihastunut, se on niin reipas ja puuhailee mielellään kaikkea minun kanssani. Murun luonteessa on paljon sitä samaa mistä erityisesti Lyytissä ja Putkosessa pidän paljon.

Wilson ja Putkonen hallilla.

Putkonen 10 kuukautta.

Meillä on nyt maalis- ja huhtikuun ajan ollut Kannuksen Dogness-hallilta kaksi harjoitteluvuoroa viikossa, joten Muru on päässyt kulkemaan siellä mukanani. Lyytin kanssa ollaan jatkettu harjoituksia agilityn parissa, se on asia jota Lyyti rakastaa yli kaiken ja Putkonenkin on päässyt opettelemaan esteiden alkeita. Muuten junnupoikien kanssa olen siellä puuhaillut vähän sitä sun tätä. Lisäksi Keski-Pohjanmaan Beaglekerho on järjestänyt hallilla näyttelyharjoitukset nyt neljä kertaa ja niihinkin olemme tietysti koirien kanssa osallistuneet. Muru tulikin oikeastaan parhaaseen mahdolliseen aikaan, kun hyviä sosiaalistumistilanteita on ollut tarjolla vaikka kuinka paljon.

Lilli ja Muru leikin pyörteissä.

Vauhtia pikku tytöissä riittää :D

Lyytin Ylivieskassa asuva tytär Lilli ollaan myös treffattu hallilla pariin otteeseen. Viimeksi Lilli ja Muru saivat leikkiä keskenään kun ovat sopivasti samankokoisia painikavereita, silloin Muru osoitti aikamoisen päällepäsmärin merkkejä, mutta hauskaa pennuilla tuntui olevan. Lillin on tarkoitus tulla meille toukokuussa viikoksi hoitoon ja odotan sitä jo ilolla. Murukaan ei varmaan pistä leikkikaverin tulevaa kyläilyä pahakseen.

Kevään näyttelyputki päästiin vihdoin viikonloppuna starttaamaan Vaasan KV:stä. Mukana oli vain Wilson, sillä en kalleimmalla ilmoittaumismaksulla raaskinut ilmoittaa yhtä koiraa enempää. Beagleja oli näyttelyyn ilmoitettu 16 kappaletta. Tämä oli Wilsonin ensimmäinen kerta näyttelykehässä. Ruotsalainen tuomari antoi Wilsonille erinomaisen arvostelun ja sijoitti Wilsonin luokassa ensimmäiseksi. Kaivattu SA jäi kuitenkin puuttumaan, koska tuomari olisi halunnut koiraan pidemmän kuono-osan. Olen kuitenkin tyytyväinen arvosteluun ja Wilsonin kehäkäytökseen. Muru oli näyttelyssä mukana tottumassa hälinään ja reippaana häntä pystyssä se näyttelyssä kulki kaikkien ihmisten ja koirien keskellä. Muru on nyt viisi kuukautta vanha ja olen iloinen siitä miten paljon sen kasvattajat ovat tehneet pennun sosiaalistamisen eteen ennen Murun Suomeen tuloa.

Wilson 10 kuukautta.

Kehä pönötystä.

Seuraavana meillä on vuorossa Haapaveden ryhmänäyttely ensi lauantaina Tellervon ja Putkosen kanssa. Se onkin Putkosen ensi esiintyminen ja minua tietenkin jännittää, kuinka se kehässä mahtaa käyttäytyä. Pari viikkoa siitä eteenpäin meitä kutsuu Kuusamo, kuten viime keväänäkin. Tänä vuonna meidän oli tarkoitus jättää pohjoisen näyttelyreissu väliin, mutta vaihdoimme juuri Hyrysysyn hieman uudempaan ja isompaan matkailuautoon, joten pakkohan sitä on jonnekin päästä testaamaan ;) Pystykorvien karvanlähtö on harmikseni alkanut, joten niiden kanssa päästään kehiin varmaan aikaisintaan heinäkuussa. Kevään ja kesän näyttelysuunnitelmat alkavat olla jo aika selvillä. Kehissä meillä taitavat kiertää vain pojat ja Muru tulee pentuluokkiin jahka ikä riittää. Tellervon olen vielä pariin ryhmikseen ilmoittanut, mutta niiden jälkeen sekin jää tauolle ja rupeamme odottelemaan seuraavaa juoksua. Jotenkin viimeiset pari kuukautta ovat hurahtaneet ihan kauhean nopeasti, juuri tänään hoksasin, että kesäkuun näyttelyiden ilmoittaumisajat menevät kohta umpeen! Kai sen on siis oltava jo kevät :)

Yhteenveto vuodesta 2012

Keskiviikko 26.12.2012 klo 21.46 - Sanna

Kuluva vuosi lähenee loppuaan ja ajattelin, että on aika tehdä jonkinlainen yhteenveto vuodesta 2012.

KASVATUS

Kasvatuksemme on tänä vuonna ollut vähäistä. Vielä vähäisempää se olisi ollut ilman Pennin ja Liekin tekemää yllätyspentuetta, joka syntyi tammikuussa. Kuusi ihanan kamalan ihanaa, tulisieluista pystykorvan alkua siis saatiin tahattomasti aikaiseksi. Ja koska ne olivat niin ihania, pitihän niitä jättää kotiin peräti kaksin kappalein. Tässä vaiheessa joudun tunnustamaan, että Roihusta on tullut varsinainen lempilapseni. Se on luonteeltaan juuri sellainen kuin haluan pystykorva uroksen olevan. Sisko Tuikussakin riittää tulta ja tappuraa vaikka muille jakaa. Olen erityisesti kyseisen pentueen luonteisiin todella tyytyväinen. Ulkomuodossa on toki parannettavaa, mutta mielenkiinnolla odotan mitä pennut tulevat näyttelykehissä saamaan. Metsässä ollaan päästy jo alulle ja sisaruksista ainakin Ansa on osoittanut jo olevansa toimiva metsästyskoira. Ensi vuoden suuri jännitysmomentti ovat tämän pentueen Pevisa-tarkastusten tulokset.

Maaliskuu 2012, Ukko ja pennut

Joulunaika vietettiin nyt tiiviisti pentulaatikon äärellä, kun kovasti odottamamme ensimmäiset pikku beaglet syntyivät. Vastoinkäymisten jälkeen tilanne on rauhoittunut ja pennut kasvavat hyvää vauhtia. Kovin paljon kerrottavaa näistä reilun viikon ikäisistä hauvavauvoista minulla ei vielä ole. Paitsi se, että ne ovat sulattaneet sydämemme <3

OMA LAUMA

Aikaisemmin mainittujen Tuikun ja Roihun lisäksi, jotka muuten edelleen tottelevat myös yhteistä nimeä "Pennut", laumamme on vuoden aikana kasvanut kahdella parilla luppakorvia. Elokuussa joukkoon liittyi Venäjältä beaglepoika Putkonen ja marraskuussa samanikäinen ja sorttinen Wilson Puolasta. Ajan kanssa katson jäävätkö molemmat lauman pysyviksi jäseniksi vai etsitäänkö mahdollisesti pojista toiselle yhteistyökykyinen osaomistus- tai sijoituskoti.

Harjakoira Zelda ehti pitkään etsiä omaa kotia. Zelda lähti nyt joulukuussa koeajalle mahdolliseen uuteen kotiin ja uskallan olla jo hieman toiveikas, että se olisi loppuelämänsä kodin nyt löytänyt.

Syyskuu 2012, Fuula ja Putkonen leikkivät

NÄYTTELYT 

Olemme käyneet näyttelyissä erittäin ahkerasti. Kaiken kaikkiaan laskujeni mukaan kahdessakymmenessayhdessä eri näyttelyssä tämän vuoden aikana. Arvosteltavana niissä koiristamme ovat käyneet: Lyyti, Tellervo, Pipari, Viivi, Tuikku ja Roihu. Beaglemme ovat olleet ROP yhteensä seitsemän kertaa, VSP kolmesti, saaneet yhteensä yksitoista sertiä, kaksi cacibia sekä kolme vara-sertiä. Ryhmänäyttelyiden loppukisoissa Tellervo ja Lyyti ovat sijoittuneet ryhmässä toiseksi tai kolmanneksi yhteensä kuusi kertaa.

Joulukuu 2012, Wilson lempipaikallaan takan reunalla.

Porcelaine Viivin näyttelyvuodesta mieleenpainuvin yksittäinen menestys oli Tornion ryhmänäyttely tammikuussa, jossa tuomari Leni Finne rohkeasti laittoi Viivin voittamaan 6-ryhmän (ja siis suomenajokoiran) ja Viivin lopullinen sijoitus oli BIS-3. Ryhmässä Viivi sijoittui jokaisessa ryhmänäyttelyssä, johon olin sen ilmoittanut. Messarista Viivi sai Helsinki Winner-12 tittelin.

Reippaat pystykorva kaksoset Tuikku ja Roihu aloittivat syksyllä uransa pentuluokissa. Tuikku oli kahdesti VSP-pentu ja Roihu kolmesti ROP-pentu. Ihana yllätys oli Roihun hieno RYP-4 sijoitus Kokkolan pentunäyttelyssä. Vuoden ainokainen näyttely, josta koirillemme ei herunut mitään, oli Voittaja-12. Erityisesti tänä vuonna ilahdutti suomenpystykorvakasvattimme K. Kell' Onni On eli Penan Siilinjärveltä saama vara-sert, oikea sertti ei ollut silloin kaukana! Ehkäpä sen vuoro tulee ensi vuonna?

Kokonaisuutena kerrassaan upea näyttelyvuosi takanapäin! Toista samanmoista on tuskin heti odotettavissa. Menestystä tuli huomattavasti enemmän kuin olin uskaltanut toivoakaan, kilometrejä kertyi autoon taas tuhansia ja ainakin yhtä ABC-huoltoasemaa on pidetty pystyssä pelkästään meidän bensaostoilla ;-) Niin hyvälle kuin menestys aina maistuukin, tämän harrastuksen suola ovat koirien lisäksi kuitenkin muut koiraihmiset, joiden kanssa olemme saaneet viettää monia, monia hauskoja ja opettavaisia hetkiä kehän laidalla. Kiitos teille kaikille!

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET

Alustavia pentusuunnitelmia olen tehnyt tulevalle vuodelle jo jonkin verran. Mikäli ne toteutuvat, vuonna 2013 meillä syntyy kaksi beaglepentuetta. Tarkoitukseni on astuttaa ensi vuoden aikana sekä Pipari, että Tellervo. Pentueet ovat odotettavissa loppukesälle ja syksylle. Molempiin suunniteltuihin pentueisiin etsin pennuille myös yhteistyökykyisiä sijoituskoteja.

Marraskuu 2012, Ukko halaa Piparia

Näyttelykalenteria olen ruvennut kasaamaan itselleni, mutta päätän vasta sitten tarkemmin mihin kaikkialle mennään, kun näyttelyiden tuomaritietoja rupeaa tulemaan. Olen ajatellut, että ensi vuonna emme kävisi näyttelyissä ihan niin usein kuin tänä vuonna. Beaglet pyörähtelevät kehässä ehkä harvemmin ja pystykorvat useammin?

Erityisesti odottamiani tapahtumia ensi vuonna on kaksi. Jo kymmenvuotiaasta asti unelmani on ollut päästä joskus katsomaan Englantiin Cruftsin koiranäyttelyä. Tuo unelma toteutuu vihdoin viimein ensi maaliskuussa, kun teemme matkan Birminghamiin Ukon ja Hannun kanssa. Toinen ulkomaan reissu koiramaisissa merkeissä on edessä toukokuussa, kun  Katin kanssa matkustamme Budapestiin turistiksi maailmanvoittajanäyttelyyn.

Kaikenlaista kivaa siis tiedossa ensi vuodelle :) Tervetuloa uusi vuosi 2013!

Lokakuu 2012, Viivi loikkaamassa ojan yli