Helatorstai Raahessa

Helatorstai vietettiin tilaisuuden tarjoutuessa, kuinkas muuten, kuin koiranäyttelyssä. Kun edellisenä päivänä oli ollut kevään upein ilma tähän asti ja olin nauttinut siitä olemalla koirien kanssa pihalla lähestulkoon koko keskiviikko päivän, niin eikös vain torstaille jostakin jo saatu kolea ja sateinen keli heti aamusta alkaen. Ei nyt tunnu millään osuvan ne harvat hyvät ilmat meidän näyttelypäiville.

Beaglet olivat kehässä heti aamulla ja niitä oli ilmoitettu 8 kappaletta. Näyttelyyn meiltä osallistui vain Wilson; Muru ja hoidokki Lilli pääsivät mukaan sosiaalistumismielessä. Wilson sai uroksista ainoana erinomaisen ja SA:n ja niin viikon sisällä Wilsonin tilille kilahti jo kolmas serti. On aina kiva käydä tuomarilla, joka tutkii koiran todella tarkkaan. Noottia tuli siitä, että Wilsonin etuosa saa vielä tiivistyä ja olkavarrelle ja kuono-osalle tuomari toivoi lisää mittaa. Omaan silmääni olkavarsi ei tosin ole lyhyt, vain valitettavan pysty.  Rop-kehässä Wilsonin kanssa oli narttujen ainut SA:lla palkittu, Katin ihana Poppanen. Tällä kertaa tuomari teki Wilsonista rotunsa parhaan. Jäimme siis odottelemaan ryhmäkilpailuja ja rupattelemaan Katin kanssa. Onneksi näyttely järjestettiin pesäpallokentällä, jonka katsomon lippa oli varsinainen päivän pelastaja. Kärsimme siis vain kosteasta ja viileästä ilmasta, mutta saimme olla suurimman osan ajasta suojassa sateelta. Oikeasti olisi jo mukavaa varustautua koiranäyttelyihin jotenkin muuten kuin toppatakilla ja sateenvarjolla. Olen jo pyhästi luvannut koko tulevana kesänä olla kertaakaan valittamatta siitä, että on liian kuuma!

6-ryhmän ryhmäkilpailu oli tällä kertaa varsinainen tynkä. Meidän lisäksi paikalla oli vain ajokoira, liekö jäänyt rop-koirat joissain roduissa valitsematta vai olivatko omistajat kyllästyneet odottamaan, sillä luettelon mukaan 6-ryhmäläisiä olisi voinut olla seitsemän kappaletta. Tällä kertaa Wilson jäi suomenajokoiralle ryhmäkilpailussa toiseksi. 

Tänään onkin sitten vuorossa "välipäivä" näyttelyistä ja huomenna suuntaan Putkosen kanssa Kokkolan ryhmänäyttelyyn. Ukkokin sanoi tänä aamuna, että tuntuu siltä, ettei äiti muuta nyt taas teekään kuin "on menossa johonkin näyttelyyn, on jossain näyttelyssä tai on tulossa jostain näyttelystä". Sitähän tämä kevään tiheä näyttelyrupeama tahtoo olla, mutta jo kesäkuussa meillä on vähän taukoa ja heinäkuun puolenvälin jälkeen loppukesä ja syksy menevät toivottavasti pentusuunnitelmien onnistuessa kotona.