Tuusniemen reissu

Tiistai 26.11.2013 klo 13.10 - Sanna

Viime perjantaina pakattiin matkailuauto reissukuntoon ja suunnattiin Pohjois-Savoon Tuusniemelle. Matkaan lähteminen meni taas kerran niin myöhään, että perille näyttelypaikalle saavuttiin neljän tunnin ajon jälkeen vasta kymmenen kieppeillä illalla. Eipä siinä illaksi silloin tarvitse muuta suunnitella kuin koirien lenkittäminen ja sitten nukkumaan. Auto pysyi ihan kohtalaisen lämpimänä, mutta minä vilukissana palelin kuitenkin kolmen peiton alla suurimman osan yöstä. Unikaan ei tahtonut tulla millään ja vielä puoli kolmen aikaan yöllä luulin, että taidan valvoa samoilla silmillä aamuun asti. Seitsemän aikaan aamulla  herättiin ääniin, kun näyttelyn talkoolaiset tulivat töihin. Hyvin ehdittiin rauhassa nousta ja ulkoiluttaa koirat ennen kehän luo menoa. Tuusniemen taimitarha on mielestäni kiva paikka ryhmikselle ja siksi sinne viitsii ajella pitemmänkin matkan päästä. Lämmin halli ei ole, mutta asfalttipohjaisena ja tosi valoisana huomattavasti parempi vaihtoehto moneen muuhuun vastaavaan verrattuna. Tosin tällä kertaa asfaltti oli ikävästi aivan märkä, halli oli ilmeisesti pesty vasta edellisenä päivänä?

Beagleja oli ilmoitettu 19 kpl. Pitkästä aikaa saatiin Hannun kanssa yhteistyöllä kuvattua kaikki osallistuneet beaglet. Putkonen oli nuorten luokassa ja sen Jyväskylän väsähtänyt-väkisin-esiintyminen oli kuin kaukainen muisto vain! Nyt Putkonen oli normaalivireessään, virtaa riitti temppuiluunkin ja sillä oli kehässä tosi hauskaa. Putkosen esittäminen ei ole helpoin tehtävä kun se laittaa villivarsavaihteen päälle, mutta pääasia että koira nautti :) Tuloksena luokkansa voitto sa:lla. Paras uros kilpailuluokassa Putkonen sijoittui kolmanneksi. Ihan tyhjin käsin ei jääty, vaan Putkonen sai vara-sertin.

Muru kilpaili junnuluokassa kolmen muun nartun kanssa. Murun esiintymiseen olen tällä kertaa myös tosi tyytyväinen, se oli reipas ja liikkui iloisesti koko ajan, vaikka tuomari meitä melko paljon juoksuttikin. Murullekin luokkavoitto sa:lla ja lopulta PN-kehässä sijoittuminen ensimmäiseksi ja Murun toinen serti kotiin tuomisiksi. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi oikeutetusti ihastuttavan veteraaniuroksen, Murun ollessa siis VSP.
Muru pöydällä

Muru 12 kk

Beaglejen arvostelun loputtua kipaisimme nopeasti autolle vaihtamaan lämpimämmät vaatteet päälle ja vaihtamaan koiria. Beaglet pääsivät päiväunilleen ja seuraavana esiintymisvuorossa oleva Roihu näyttelyhihnan päähän. Pystykorvia oli 27 kpl. En tiedä mitä Roihu purennan tarkastamisessa tuomarissa säikähti tai miksi, mutta niin vaan kävi. Se oli kuitenkin tomerasti häntä pystyssä, kun tuomari ei sitä lähestynyt ja liikkui nätisti ja voitti luokkansa erillä ja sa:lla. Muutaman muun koiran kohdalla kävi samalla tavalla ja tuomari jo ääneen ihmetteli, että mikähän ihme hänessä saa tänään koirat kavahtamaan. Arvasin jo etukäteen, että PU-kilpailuluokassa Roihu tulee väistämään tuomaria ja niin valitettavasti tapahtui. Ymmärrettävästi   tuomarin ainut mahdollisuus oli jättää Roihu huonoimmalle sijoitukselle tämän takia eli vain kolmen uroksen saatua sa:n, Roihu oli siis PU3. Tuomari tykkäsi Roihusta todella paljon ja sanoikin myös yleisölle, että se olisi sijoittunut aivan toisin, jos olisi käyttäytynyt normaalisti. Harmittaa siis ihan mahdottomasti. Kehän ulkopuolella Roihu suhtautui vieraisiin ihmisiin kuten yleensä eli teki mielellään tuttavuutta, jos joku osoitti mielenkiintoa sitä kohtaan. Eipä auta muuta kuin kokeilla joskus uudestaan. Hieno arvostelu arvostamaltani tuomarilta sentään lämmittää emännän mieltä. Kehän jälkeen suunnattiin kotimatkalle väsyneinä.

Nyt vuorossa on muutaman viikon hengähdystauko näyttelyistä ennen messukeskuksen näyttelytriplaa ja ihan ajallaan, sillä kaksi peräkkäistä viikonloppua näyttelyissä yöpymisineen vaatii jaksamiselta veronsa. Messarin jälkeen vietetään pentulomaa ja edessä on muutenkin pidempi näyttelytauko talven takia. Ensi vuoden alkupuoliskon tuomaritietoja odottelen jo kovasti, jotta pääsisin suunnittelemaan meille näyttelylistaa.

Pömppärella on edelleen täällä meidän ilonamme, kun sopivaa sijoituskotia sille ei vieläkään ole löytynyt. Sen verran minun täytyy jo sijoituskodin hakuehtoihin lisätä, että Pömppis ei muuta ainoaksi koiraksi. Niin paljon se nauttii koirakavereiden seurasta.

Pömppärella (15 vkoa), isi Wilson, Pipari ja Muru kauneusunilla.
Pömppärella 15 vkoa.

Jyväskylän tulijaiset

Sunnuntai 17.11.2013 klo 19.09 - Sanna

Perjantaina pakattiin autoon Putkosen ja Roihun lisäksi näyttely- ja yöpymiskamppeet ja suunnattiin Jyväskylään. Erinäisten pohdintojen jälkeen päätimme yöpyä näyttelyä edeltävän yön hotellissa, ettei meidän tarvinnut ajella edestakaisin samaa matkaa lauantaina  ja istua autossa melkein seitsemää tuntia. Yövyimme hotelli Albassa, jonka sijainti Paviljongin suhteen oli mainio ja kivat lenkkireitit vieressä, mutta siinäpä ne hyvät puolet sitten olikin. Huone oli nimittäin niin kylmä, että nukuin yön pitkät kalsarit, fleecehousut, pitkähihainen paita ja poolovillapaita sekä sukat ja villasukat jalassa ja silti palelin! Ei juuri huvittanut aamulla mennä suihkuun kun kylpyhuone oli tasan yhtä kylmä. Noottia täytyy antaa myös kaapista löytyneestä ylimääräisestä tyynystä, jonka tyynyliina oli niin täynnä mustia hiuksia, että se ei ole kyllä pesukoneessa käynyt edellisen käyttäjän jälkeen, yök! Olisi sittenkin kannattanut nukkua asuntoautossa ja säästää hukkaan heitetyt hotellirahat.

Aamulla suunnattiin hyvissä ajoin näyttelypaikalle Paviljonkiin. Aikataulut eivät olleet meille suosiolliset, pystykorvien ja beaglejen arvostelu oli aikisten mukaan jotakuinkin päällekkäin ja kehät kaukana toisistaan. Valmistauduimmekin siihen, että Hannu esittää Roihun ja minä Putkosen. Sovimme, että kipitän vikkelästi pystykorvakehälle heti kun beaglekehältä pääsen, toiveissa siis että josko kuitenkin ehtisin Roihun kanssa itse kehään. Putkonen oli näyttelypaikalla alusta asti erittäin flegmaattinen, eikä siis ollenkaan oma itsensä. Sen verran ahdasta oli etten mahtunut liikuttelemaan sitä käytävällä juuri ollenkaan ja kehässä se oli suorastaan perässä vedettävä ja esiintyi ilottomasti. Mistä lienee nyt kiikasti, koska viimeksi Seinäjoella se ennen kehää tarjosi minulle osaamiaan temppuja ja oli iloinen ja hauska oma itsensä, joten tuntuu hassulta, jos Putkonen nyt olisi reagoinut hallinäyttelyyn näyttelypaikan takia kummallisesti? Laatuarvostelussa Putkoselle EH ja tuomarin sanoin: "He's basically a nice dog but unfortunately too fat at the moment." Eli kotiin ja dieetille :D Beaglet jäi sitten valitettavasti siitä eteenpäin minulta näkemättä, kun kiirehdin heti pystykorvakehälle. Siellä oltiinkin lopulta aikataulussa niin paljon jäljessä, että olisin aivan hyvin ehtinyt katsoa ja kuvata beaglet. Harmitti. Oikein hyvä mielikuva ei jää tuomarista, joka vähän väliä pitää tupakkatauon ja kehä seisoo. Pystykorvia oli 14 kappaletta, joista peräti seitsemän oli nuortenluokan uroksia. Roihulle laatuarvostelussa erinomainen. Kilpailuluokkaan tuli kolme koiraa erinomaisella ja neljä erittäin hyvällä. Roihu sijoittui kolmanneksi, vain ensimmäiselle luokassa SA.

Ostoksia tuli tehtyä näyttelystä suunniteltua enemmän. Tarkoitus oli ostaa uusi kankainen kevythäkki, sillä kotoa lähtiessämme totesimme entisen mystisesti kadonneen jonnekin. (Varmaan se löytyy pian jostain kummallisesta paikasta. Jääkaappiin se ei sentään mahdu...) Uusi kevythäkki hankittiin siis kadotetun tilalle. Näyttelyä sponssanneella Planet Pet Societylla oli hyvä myyntistandi, josta ostettiin koirille kolme muovista kaukalopetiä, jotka olivat vain 10 €/kpl eli tosi halpoja, muutama ihana ja edullinen lelu sekä pakastekuivattuja nameja kotiin tuomisiksi.

Reissun jännittävin ja tärkein tulijainen tarttui matkaamme pitemmän taipaleen takaa. Putkosen kasvattajalle Katerinalle syntyi heinäkuussa pentue, josta meidän pentua ehdittiinkin jo kovasti odotella. Sopivasti pentu matkasikin Suomeen pietarilaisen näyttelymatkaajan mukana; kyllä koiraihmiset ovat ihanan avuliasta porukkaa. Virallisemmin pikkuherra on nimeltään Art-Fantasy Maxi Drive. Kutsumanimi on vielä tällä hetkellä mietintämyssyssä. Pentu on luonteeltaan uskomattoman reipas, se ei tunnu olevan maiseman tai lauman vaihdoksesta moksiskaan. Yksinkertaisesti siis ihana! Mikäli kohdalle sattuisi sopiva ja yhteistyökykyinen sijoituskoti jostakin lähistöltä, voisin harkita tämän pennun sijoittamista ;)

Art-Fantasy Maxi Drive 17 vkoa

Sohvalle pääsee jo sujuvasti itse, Pömppis yrittää ihan tosissaan perässä, mutta ei vielä onnistu...

Uudet ystävät ja uusi kissavinkulelu näyttelytuomisina.

Pömppiksestäkin yksi söpöilykuva :)

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja pitkälle sunnuntai aamuun meillä riehui Eino- myrsky. Unet karisivat silmistä aamulla kertaheitosta kun rupesin päästämään koiria tapani mukaan aamupissalle. Ehdin päästää Roihun, Murun ja pennut ovesta ulos, ennenkuin tajuntaani iski, että nyt tielle on vähän turhan hyvät näkymät! Osa piha-aidasta oli tuulen riepotuksessa kaatunut ja isosta koivusta yksi haaroista katkennut. Onneksi sain koirat heti takaisin sisälle ja sitten vain hihnassa hoitamaan pissatuksia. Riittää siinä hommaa tällä laumalla, vaikka osa ulkoilee kauniisti irrallaan ilman aitaakin. Toisellekin puolelle pihaa oli yksi koivu katkennut ja tietysti aidan päälle. Onneksi verkkoaita oli mennyt vain vähän lakoon, eikä kärsinyt yhtä suurta vahinkoa kuin puuaita, jota korjatessa Hannulla menikin aamupäivä. Onneksi aita on nyt taas kunnossa, jälleen kerran oli puhetta siitä, että jos piha-aluetta päästään aitaamaan lisää, siitä aidasta tehdään pomminkestävä.

Tälläinen näky meitä aamulla odotti.

Terveystuloksia

Torstai 7.2.2013 klo 8.41 - Sanna

Pena                                                                                           kuva: Tiina Heikkinen

Kuopiossa asuva Pena eli Kertalaakin Kell' Onni On (i: Ullastiina Riku e. Lexan Sissi) kävi pevisa-tarkastuksessa 26.1.2013. Pena tutkittiin tuloksella polvet 0/0 eli terveet ja silmät: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia.

Tuikku ja Roihu pääsivät polvitarkastukseen samalla, kun beaglepennut kävivät sirutuksella. Molempien polvet 0/0. Silmätarkastukseen vien kaksikon vasta myöhemmin. Nyt kun Kakkosen "silmäepisodin" jälkeen boikotoin lähintä silmätarkastuksia tekevää klinikkaa, vaatii meiltä hieman enemmän vaivan näköä ja aikaa lähteä Ouluun asti silmätarkastuksille. Polvitarkastuskäynnillä Roihu oli ihastuttava häntää heiluttava ja vieraita pussaileva itsensä. Molempien koirien tutkiminen ja kääntely eri asentoihin sujui helposti, mitä eläinlääkäri ihasteli niiden luonteen lisäksi kovasti. Totesi, että yleensä suomenpystykorvat asiakkaina ovat kaikkea muuta kuin helposti käsiteltäviä. Ja niinhän se valitettavasti taitaa olla.

Hieno aloitus tällekin vuodelle

Maanantai 4.2.2013 klo 21.16 - Sanna

Lauantaina olimme Tuikun ja Roihun kanssa Raahen ryhmänäyttelyssä. Ilma ei ollut kaikkein suosiollisin ja aamulla näyttelyyn ajellessa jännitin hieman ehdimmekö kovan lumipyryn takia kehään ajoissa. Suomenpystykorvia oli ilmoitettu 30 kappaletta. Joukossa tästä pentueestamme oli myös K. Tulesta Temmattu eli Taika ja K. Tuli Ja Leimaus eli Luca. Mitään suurempia odotuksia minulla ei omien koiriemme osalta ollut. Roihu esiintyi tasaisen varmasti, sai kivan arvostelun ja voitti junnuluokan SA:lla. Näyttelyihin tottumatonta Lucaa näyttelytilanne jännitti tosi paljon, eikä Luca antanut tuomarin tutkia itseään, joten Luca sai tällä kertaa hylsyn. Kaikestaan uroksille irtosi kolme SA:ta ja lopulta tarkan harkinnan jälkeen tuomari sijoitti Roihun ykköseksi. Ensimmäinen sertti saatiin siis kotiin viemisiksi ja yllätys oli siis melkoinen! :)

Juniorinarttuja oli seitsemän. Tuikku säikähti jostain syystä hampaiden tarkastuksessa ja esiintyminen meni plörinäksi, liikkeessä häntä nousi heti selälle, mutta tuomarin lähestyessä Tuikkua pelotti. Todella harmillista, koska aikaisemmin Tuikun kanssa mitään vastaavaa ongelmaa ei ole ollut. No jokatapauksessa Tuikku sai eh:n, johon olen tyytyväinen. Taika-siskon kehäesiintyminen sujui tosi hienosti. Taika sai myös erittäin hyvän ja sijoittui luokassa kolmanneksi kahden erinomaisella palkitun koiran jälkeen. Erinomaisen olisin kyllä Taikalle suonut, sen se ehdottomasti ulkomuodollaan (ja esiintymisellään) olisi mielestäni ansainnut.

Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi lopulta Roihun ja aamupäivän näyttelykeikasta tulikin kokopäivän reissu. Eipä auttanut muuta kuin soittaa ja pyytää äitini kotiimme ruokkimaan pennut ja ulkoiluttamaan koirat. Onneksi meillä oli näyttelyssä kavereita ja aika kului rattoisasti rupatellen ryhmäkilpailuja odotellessa. Ryhmäkehään mennessä Roihu alkoi olla jo aika väsähtänyt pitkän päivän jälkeen, mutta sain sen kuitenkin tsempattua vielä esiintymän aika kivasti. Päivän kruunasi Roihun sijoittuminen ryhmässä neljänneksi, ensimmäinen ryhmäsijoitus oman kasvatin kanssa ja se tuntuu tietysti tosi hienolta :D

Kamera oli mukana, mutta koska suomenpystykorvien kehä oli ulkona ja arvostelun ajan pyrytti lunta suht sakeasti, jäi kamera tällä kertaa repun pohjalle.

Roihu terhakkaana Raahen ryhmäkehässä, ikää 12 kk.

Tässä palkintosijalla kehuja vastaanottamassa :)

Näyttely kutsuu

Lauantai 26.1.2013 klo 14.17 - Sanna

Melkein kaksi kuukautta kestänyt näyttelytauko on kohta ohi. Viikon päästä on Raahen ryhmänäyttely josta aloitamme tämän vuoden näyttelyrupeaman. Beaglet ja Viivi jäävät tällä kertaa kotiin, koska ilmoitin Raaheen pelkästään Tuikun ja Roihun. Onneksi, kun beaglejen ja pystykorvien kehät menivät toivomuksista huolimatta aikataulussa täysin päällekkäin. En nyt pääsekään avustamaan kaverin beaglen esittämisessä ja beaglet jäävät harmillisesti kokonaan minulta näkemättä.

Ensi lauantaina onkin samalla sitten "Tulisen"-pentueen 4/6 pentuetapaaminen, kun Raaheen on tulossa sisaruskatraasta sekä Taika, että yllättäen myös Luca omistajineen Kajaanista asti. Todella hienoa päästä näkemään näitä junioreita! :)

Viime viikolla jaksoin lenkkeilyttää kameraakin. Tässä lauman nuoret huligaanit: Wilson, Putkonen ja Roihu täydessä vauhdissa.

Tuikku ja Roihu eivät kumpainenkaan ole hyvässä karvassa. Roihun karvanlähtö on selvästi jo alkanut, kunhan vielä viikkoon ei alkaisi tiputtelemaan turkkiaan suurina tuppoina pois. Mitään erityisiä odotuksia näyttelymenestyksen suhteen ei ole, jos sieltä eh:t saadaan, niin tyytyväisiä ollaan. Laiskuuttani en ole jaksanut kaksikon kanssa harjoitella kehäkäytöstä yhtään. Toivottavasti Roihu esiintyy yhtä hyvin kuin Seinäjoella. Pieni kertauskurssi ensi viikon aikana on kyllä paikallaan. Suomenpystykorvia Raaheen on ilmoitettu 30 kpl. Toivotaan, että sää suosii. Kameran otan mukaan ja yritän saada kaikki pystykorvat kuvattua.

Yhteenveto vuodesta 2012

Keskiviikko 26.12.2012 klo 21.46 - Sanna

Kuluva vuosi lähenee loppuaan ja ajattelin, että on aika tehdä jonkinlainen yhteenveto vuodesta 2012.

KASVATUS

Kasvatuksemme on tänä vuonna ollut vähäistä. Vielä vähäisempää se olisi ollut ilman Pennin ja Liekin tekemää yllätyspentuetta, joka syntyi tammikuussa. Kuusi ihanan kamalan ihanaa, tulisieluista pystykorvan alkua siis saatiin tahattomasti aikaiseksi. Ja koska ne olivat niin ihania, pitihän niitä jättää kotiin peräti kaksin kappalein. Tässä vaiheessa joudun tunnustamaan, että Roihusta on tullut varsinainen lempilapseni. Se on luonteeltaan juuri sellainen kuin haluan pystykorva uroksen olevan. Sisko Tuikussakin riittää tulta ja tappuraa vaikka muille jakaa. Olen erityisesti kyseisen pentueen luonteisiin todella tyytyväinen. Ulkomuodossa on toki parannettavaa, mutta mielenkiinnolla odotan mitä pennut tulevat näyttelykehissä saamaan. Metsässä ollaan päästy jo alulle ja sisaruksista ainakin Ansa on osoittanut jo olevansa toimiva metsästyskoira. Ensi vuoden suuri jännitysmomentti ovat tämän pentueen Pevisa-tarkastusten tulokset.

Maaliskuu 2012, Ukko ja pennut

Joulunaika vietettiin nyt tiiviisti pentulaatikon äärellä, kun kovasti odottamamme ensimmäiset pikku beaglet syntyivät. Vastoinkäymisten jälkeen tilanne on rauhoittunut ja pennut kasvavat hyvää vauhtia. Kovin paljon kerrottavaa näistä reilun viikon ikäisistä hauvavauvoista minulla ei vielä ole. Paitsi se, että ne ovat sulattaneet sydämemme <3

OMA LAUMA

Aikaisemmin mainittujen Tuikun ja Roihun lisäksi, jotka muuten edelleen tottelevat myös yhteistä nimeä "Pennut", laumamme on vuoden aikana kasvanut kahdella parilla luppakorvia. Elokuussa joukkoon liittyi Venäjältä beaglepoika Putkonen ja marraskuussa samanikäinen ja sorttinen Wilson Puolasta. Ajan kanssa katson jäävätkö molemmat lauman pysyviksi jäseniksi vai etsitäänkö mahdollisesti pojista toiselle yhteistyökykyinen osaomistus- tai sijoituskoti.

Harjakoira Zelda ehti pitkään etsiä omaa kotia. Zelda lähti nyt joulukuussa koeajalle mahdolliseen uuteen kotiin ja uskallan olla jo hieman toiveikas, että se olisi loppuelämänsä kodin nyt löytänyt.

Syyskuu 2012, Fuula ja Putkonen leikkivät

NÄYTTELYT 

Olemme käyneet näyttelyissä erittäin ahkerasti. Kaiken kaikkiaan laskujeni mukaan kahdessakymmenessayhdessä eri näyttelyssä tämän vuoden aikana. Arvosteltavana niissä koiristamme ovat käyneet: Lyyti, Tellervo, Pipari, Viivi, Tuikku ja Roihu. Beaglemme ovat olleet ROP yhteensä seitsemän kertaa, VSP kolmesti, saaneet yhteensä yksitoista sertiä, kaksi cacibia sekä kolme vara-sertiä. Ryhmänäyttelyiden loppukisoissa Tellervo ja Lyyti ovat sijoittuneet ryhmässä toiseksi tai kolmanneksi yhteensä kuusi kertaa.

Joulukuu 2012, Wilson lempipaikallaan takan reunalla.

Porcelaine Viivin näyttelyvuodesta mieleenpainuvin yksittäinen menestys oli Tornion ryhmänäyttely tammikuussa, jossa tuomari Leni Finne rohkeasti laittoi Viivin voittamaan 6-ryhmän (ja siis suomenajokoiran) ja Viivin lopullinen sijoitus oli BIS-3. Ryhmässä Viivi sijoittui jokaisessa ryhmänäyttelyssä, johon olin sen ilmoittanut. Messarista Viivi sai Helsinki Winner-12 tittelin.

Reippaat pystykorva kaksoset Tuikku ja Roihu aloittivat syksyllä uransa pentuluokissa. Tuikku oli kahdesti VSP-pentu ja Roihu kolmesti ROP-pentu. Ihana yllätys oli Roihun hieno RYP-4 sijoitus Kokkolan pentunäyttelyssä. Vuoden ainokainen näyttely, josta koirillemme ei herunut mitään, oli Voittaja-12. Erityisesti tänä vuonna ilahdutti suomenpystykorvakasvattimme K. Kell' Onni On eli Penan Siilinjärveltä saama vara-sert, oikea sertti ei ollut silloin kaukana! Ehkäpä sen vuoro tulee ensi vuonna?

Kokonaisuutena kerrassaan upea näyttelyvuosi takanapäin! Toista samanmoista on tuskin heti odotettavissa. Menestystä tuli huomattavasti enemmän kuin olin uskaltanut toivoakaan, kilometrejä kertyi autoon taas tuhansia ja ainakin yhtä ABC-huoltoasemaa on pidetty pystyssä pelkästään meidän bensaostoilla ;-) Niin hyvälle kuin menestys aina maistuukin, tämän harrastuksen suola ovat koirien lisäksi kuitenkin muut koiraihmiset, joiden kanssa olemme saaneet viettää monia, monia hauskoja ja opettavaisia hetkiä kehän laidalla. Kiitos teille kaikille!

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET

Alustavia pentusuunnitelmia olen tehnyt tulevalle vuodelle jo jonkin verran. Mikäli ne toteutuvat, vuonna 2013 meillä syntyy kaksi beaglepentuetta. Tarkoitukseni on astuttaa ensi vuoden aikana sekä Pipari, että Tellervo. Pentueet ovat odotettavissa loppukesälle ja syksylle. Molempiin suunniteltuihin pentueisiin etsin pennuille myös yhteistyökykyisiä sijoituskoteja.

Marraskuu 2012, Ukko halaa Piparia

Näyttelykalenteria olen ruvennut kasaamaan itselleni, mutta päätän vasta sitten tarkemmin mihin kaikkialle mennään, kun näyttelyiden tuomaritietoja rupeaa tulemaan. Olen ajatellut, että ensi vuonna emme kävisi näyttelyissä ihan niin usein kuin tänä vuonna. Beaglet pyörähtelevät kehässä ehkä harvemmin ja pystykorvat useammin?

Erityisesti odottamiani tapahtumia ensi vuonna on kaksi. Jo kymmenvuotiaasta asti unelmani on ollut päästä joskus katsomaan Englantiin Cruftsin koiranäyttelyä. Tuo unelma toteutuu vihdoin viimein ensi maaliskuussa, kun teemme matkan Birminghamiin Ukon ja Hannun kanssa. Toinen ulkomaan reissu koiramaisissa merkeissä on edessä toukokuussa, kun  Katin kanssa matkustamme Budapestiin turistiksi maailmanvoittajanäyttelyyn.

Kaikenlaista kivaa siis tiedossa ensi vuodelle :) Tervetuloa uusi vuosi 2013!

Lokakuu 2012, Viivi loikkaamassa ojan yli

Seinäjoen Kv-näyttelyssä

Maanantai 29.10.2012 klo 15.23 - Sanna

Tämäkin näyttelyvuosi rupeaa lähenemään loppuaan. Viimeinen koitos ennen messukeskuksen Voittaja-näyttelyitä joulukuussa, oli meille tänä vuonna Seinäjoen kansainvälinen näyttely viime viikonloppuna. Heti aikataulujen ilmestyttyä oli tiedossa, että saamme nauttia näyttelytunnelmasta koko rahan edestä. Showlinkin lähettämissä numerolapuissa lukee nykyään monesko koira kehässä oma koira on; Tellervo oli arvosteluvuorossa seitsemäntenä ja debyyttinsä virallisissa luokissa tekevä Roihu peräti 91. koira kehässään.

Beagleja paikalla oli vain seitsemän kappaletta. Tellervon menestys nartuissa jatkui jälleen ja tuomari valitsi sen parhaaksi nartuksi, näyttelytulijaisina siis Sert ja ensimmäinen Cacib. Rotunsaparhaan vei komea nuori uros Athos ja Tellervo oli siis Vsp.

Tellervo PN1 SERT CACIB VSP

Roihun kehävuoro koitti vihdoin viimein puoli neljän aikoihin, kun ensimmäisten ryhmien Rop-koiria kuuluteltiin samaan aikaan jo kokoomakehiin. Roihu esiintyi mielestäni hienosti varsinkin siihen nähden, että se oli jo kovin tylsistynyt vietettyään näyttelypaikalla koko päivän aamusta asti. Roihu sai ihan kivan arvostelun ja laatuarvostelusta erittäin hyvän. Tuomari sanoi, että Roihun liikkeet saavat vielä tiivistyä ja tasaantua, mutta hänen mielestään lupaava nuori uros. Tosin minua harmitti kovasti se ettei tuomari lainkaan kysynyt koiran ikää. Junnuluokan ikähaitariin (9-18 kk)  mahtuu monta eri kehitysvaihetta, Roihuhan on nyt vasta 9,5 kuukautta vanha. Hännän kiertyminen liikaa tuntui häiritsevän tuomaria kovasti. Hän antoikin minulle neuvoksi, että minun pitäisi kouluttaa Roihua pitämään häntänsä enemmän reidellä näyttelykehissä. Toivottavasti en pyöritellyt kauheasti silmiäni sen kuultuani ;)

Roihun mielestä mennään eikä meinata, minä jarruttelen ettei törmätä suuntaa viisovaan tuomariin ;)

Mutta kiva reissu kaikenkaikkiaan. Tutustuttiin taas uusiin koiraihmisiin, tavattiin tuttuja ja koirille ostettiin kotiinviemisiksi nameja ja sonninsuteja. Tellervo ja Roihu saivat automatkalle sudit ajanvietteeksi. Normaalisti erittäin ahne Roihu tuijotteli vehjettä lähinnä kauhistuneena, eikä koskenut siihen koko matkan aikana ollenkaan. xD

 

Lyyti ja Roihu rules!

Sunnuntai 16.9.2012 klo 18.47 - Sanna

Kaksi näyttelypäivää taas pulkassa. Kaikki saatiin mitä toiveikkaasti lähdettiin näyttelyistä hakemaan ja vähän extraakin. Lauantaina Uusikaarlepyyssa Lyyti sai vihdoin kaivatun (kuudennen ja samalla) viimeisen sertinsä. Pitkän ja aika koleisen päivän päätteeksi ryhmäsijoitus kakkoseksi tuli komeasti vielä vikan sertin mausteena. Samoilla höysteillä saatiin Lyytin ensimmäinen serti aikoinaan, joten mikäs sen sopivampaa :) Roihu kävi kehässä kivoin arvosteluin jälleen Rop-pennun arvoisesti.

Lyytin ryhmämenestyksestä jäi kuvamuistoksi vain kökkö asettelukuva. Palkinnot ovat selkäni takana piilossa.

Tänään Kokkolan pentunäyttelystä en menestystä odottanut, mutta tuomari Markku Kipinä tykkäsi Roihusta ja hyvällä arvostelulla Roihu oli  kp & rotunsaparaspentu. Ryhmäkilpailussa Roihulle irtosi vielä neljäs sija, joka tuntuu tosi upealta, kun vitosryhmän sijoituksista oli kilpailemassa 13 koiraa. Hieno pytty ryhmäkehästä saatiin kotiinviemisiksi. Roihun esiintymiseen olen kyllä erittäin tyytyväinen, tämän päiväinen olikin hyvää harjoittelua, kun ensimmäistä kertaa oltiin sisähallissa.

Hymyilevä Roihu kera ruusukkeiden.

Fiilikset ovat viikonlopun menestyksen johdosta loistavat. Pentuluokat on nyt pentujen kanssa kisattu ja seuraavaksi vuorossa olisi viralliset. Mitään suunnitelmia niiden osalta ei vielä ole. Kovasti tekisi mieli ilmoittaa Roihu messariin, mutta todennäköisesti (jos järkevästi ajattelen ja säästän roposeni) jätän välistä. Poika on vielä niin keskeneräinen, että parempi odottaa ensivuoden puolelle ennenkuin edes junnuluokkaan mennään. Lyyti jää nyt näyttelykehistä määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Ja niitä juoksuja odotellessa...

Kuulumisia

Tiistai 11.9.2012 klo 13.16 - Sanna

En ole hetkeen muistanut kirjoitella poppoon kuulumisia, kun viime aikoina tännekin on tullut lisättyä vain näyttelyuutisia. Jokatapauksessa lauman kanssa kaikki hyvin. Syksyssä ehdottomasti parasta on kun koirat saavat jälleen lenkeillä juosta vapaana. Sitä riemua olen tarjonnut niille paljon. 

Pystykorvaisia

Roihu

Tuikku

Ajavia

Ryhmärämän osa jäsenistä.

Sissi painuu lenkilläkin heti metsään, kun päästän sen hihnasta irti. Muut pystykorvat vielä erottavat lenkkeilyn metsään menosta ja pysyvät mukanani kun pelloilla kuljetaan. Piparikin on löytänyt sisäisen ajokoiransa ja nyt tiedän sen irti päästäessäni, että kiinni se ei anna ainakaan pariin, kolmeen tuntiin. Tutkan hankinta olisi edessä.

Sissi kävi viime perjantaina eläinlääkärissä steriloitavana. Viime keväisessä valeraskausrumbassa Sissi meni niin huonoon kuntoon, että silloin päätimme leikkauttaa sen ennen seuraavaa juoksua. Leikkaus sujui hyvin ja paraneminen on tapahtunut nopeammin kuin odotinkaan. Ehdottomasti hyvä ratkaisu!

Joukkoon liittynyt pikku Putkonen on erittäin energinen ja varsinkin beaglet ja Viivi ovat ottaneet lajitoverin vastaan paremmin kuin hyvin. Mikäs sen mukavampaa kun riehukavereita on yksi lisää. Putkosen erityisalaksi on osoittautunut verhot. Aivan turhaan olen pitkiä verhoja koittanut nostella pois sen ulottuvilta; ihan yhtä kekseliäs se tuntuu olevan kuin muutkin beaglemme. Tihutyöt siis jakautuvat koirille nyt tasaisesti lattiasta ylöspäin. Kukaan niistä ei onneksi ole vielä keksinyt, kuinka kattoa pääsisi pureskelemaan...

Ei näin suloinen pentu tekisi mitään tuhmaa, eihän...

Kun omistaa monta koiraa, silmä toisinaan erehtyy ja koiria kuvittelee näkevänsä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tosin, jos meillä näkee koiran pöydällä, se todella on siellä. Eilen samaisella pöydällä istuivat vieretysten tyytyväisinä Viivi ja Koistinen kun tulin keittiöön. Suorastaan hämmästyivät kun komensin ne heti alas. Juu ja uudet tapetitkin odottavat varastossa sitä päivää, kun jaksan taas ruveta tapetointihommiin.

Lyytin juoksun alkua odotellaan edelleen. Lyytillä on ollut pitkät juoksuvälit, eikä näytä nytkään tekevän asiaan poikkeusta vaikka kuinka malttamattomana odotan, että päästäisiin astutuspuuhiin.

Otin ja ilmoitin sitten Lyytin ensi lauantain Nykarlebyn ryhmikseen. Nyt tuntuu, että se taisi olla virhe. Lyyti on jokseenkin pulskassa kunnossa, eikä muutama viikko takaperin aloittamani laihdutuskuuri ole juurikaan tuottanut tulosta. Pari kertaa Lyyti on tässä ajassa onnistunut murtautumaan ruokatynnyreille ja herkutellut tietysti niin paljon kuin napa vetää. Totta se näköjään on, että koira ei kuitenkaan syö itseään hengiltä. Saas nähdä kehtaanko sitä viedä viikonloppuna kehään. Roihun ilmoitin sekä lauantain ryhmikseen että sunnuntaille Kokkolan pentunäyttelyyn. Piheys iski ilmoittautumisvaiheessa, joten Tuikku joutuu nyt jäämään kotiin. Hieman harmittaa, että innostuin (kerrankin) säästeliääksi.

Näyttelystä toiseen

Maanantai 27.8.2012 klo 10.19 - Sanna

Elokuun viimeinen viikonloppu vietettiin näyttelyiden merkeissä. Perjantaina podimme Hannun kanssa "keskivahvaa näyttelyväsähtämistä", kun meistä molemmista tuntui, että viikonlopun olisi paljon mielummin viettänyt ihan vain kotona löhöten. Laskin että viides viikonloppu peräkkäin oltiin nyt pois kotoa, kun lomareissun ottaa laskuihin. Saatiin me näyttelykimpsut ja kampsut kuitenkin kasaan ja lauantaina ajeltiin ryhmänäyttelyyn Seinäjoelle Tellervon, Roihun ja Tuikun kanssa. Uusi perheenjäsenemme pikku Putkonen matkusti turistina mukana.

Näyttelyfiilikset löytyivät viimeistään kun tultiin näyttelypaikalle. Jännitin jo etukäteen kuinka saamme koirat vietyä kehään, kun aikataulujen mukaan pystykorvat ja beaglet olivat aivan samanaikaan kehissä. Sen siitä saa kun en laittanut ilmoittautumisen mukana aikataulutoivetta! 

Kertalaakin Tämmöinen Tuli eli Ansa

Tosi mukavaa oli nähdä Ansa (Kertalaakin Tämmöinen Tuli) omistajansa Mikan kanssa. En meinannut koiraa tunnistaa, niin paljon pentu oli muuttunut siitä, kun se meiltä seitsemän viikkoisena on omaan kotiinsa lähtenyt! Ansa oli pentuna väriltään tummanpunainen ja nyt se on sisaruksista ehdottomasti vaalein. Reippaan ja oikein terhakkaan vaikutelman Ansa antoi itsestään.

Ansa

Pystykorvien arvostelu alkoi onneksi pikkuisen ennen beagleja ja niin ehdimme pentujen kanssa ongelmitta kehään. Samoilla tuloksilla sieltä kehästä tultiin pois kuin Kälviälläkin eli Roihu Rop- ja Tuikku Vsp-pentu. Ansa jäi tällä kertaa toiseksi, mutta hieman harjoitusta lisää ja rohkeasti kehään uudestaan vaikka sitten ensi talvena tai keväänä! :)

Seinäjoki 25.8.12 Tellervo ROP, SERT & RYP-2

Beagleja oli näyttelyssä vain seitsemän kappaletta. Tuomari tykkäsi Tellervosta ja niin Tellervo oli Rop ja sai sertin. Ryhmäkilpailussa ei vastustajia juuri ollut, kun dreeverin ja suomenajokoiran kanssa kehään kolmistaan juostiin. Tellervo tuli toiseksi, mikä onkin paras mahdollinen sija suomenajokoiran jälkeen ;)

Lauantain hienon menestyksen jälkeen suuntasimme sunnuntaina Yppärin ryhmikseen. Koska ryhmä vitosta ei arvosteltu samana päivänä, näyttelyyn olin ilmoittanut vain Tellervon. Putkonen tuli taas mukaan ihailtavaksi.

Yppärissä beagleja oli esillä muutama enemmän, 11 kpl. Tuomari tykkäsi Tellervosta kuten aikaisemminkin ja niin Tellervo oli jälleen rotunsa paras, vaikka meitä ei pikku sähellyksessä melkein muistettu ottaa mukaan parasta narttua valitessa :D Onneksi kehäsihteerit pitivät ohjat käsissään ja lopulta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mentiin. Ryhmässä meille ei sijoitusta herunut, mutta sen jo arvasinkin etukäteen, kun yhdistettynä oli koko 6-ryhmä mäyräkoiraryhmän kanssa.

.

Yppäri 26.8.12 Tellervo ROP, SERT

Hauska ja tosi menestyksekäs näyttelyviikonloppu siis takana. Suloista Putkosta ei kukaan onnistunut dognappaamaan itselleen, vaikka pentua pusuteltiin ja pyöriteltiin aika ahkerasti. Nyt onkin sitten vuorossa pari kaipaamaamme näyttelyistä vapaata viikonloppua.

Kauhukakarat näyttelyssä

Lauantai 18.8.2012 klo 20.26 - Sanna

Elokuun 10. päivä Pennin pennut saavuttivat seitsemän kuukauden iän ja näyttelyiden pentuluokkien rajat ovat pennuille auenneet. Katraasta ihan ekana näyttelydebyyttinsä ehti jo tehdä Kajaanissa asuva Mertasten perheen Luca (K. Tuli Ja Leimaus). Tänään Kälviän ryhmänäyttelyssä kehään menivät meidän Roihu ja Tuikku sekä Oulaisissa asuva Taika. Viikkoa myöhemmin pidettävään Seinäjoen ryhmikseen on ilmoitettu Kinnulasta Ansa-sisko. Tosi aktiivisiin koteihin pennut ovat päässeet. Kiitokset teille kaikille!

Kälviällä siis oltiin tänään pentujen ja Tellervon kanssa. Näyttelynjärjestäjiä onni suosi säälotossa varmaan lähes hellelukemiin asti. Tulipa taas hikoiltua, mutta koska iloitsen näistä viimeisistä kesäpäivistä, en valita.  Beaglet olivat kehässä heti aamulla ja niitä olikin ilmoitettu 19 kpl. Tällä kertaa uroksia oli kehässä selvä enemmistö, uroksia 13 ja narttuja vain 6. Tellervon tulokset olivat tismalleen samat kuin muutama viikko takaperin Peräseinäjoella eli ROP & RYP-3.

Pentujen ensiesiintymistä jännitin hurjasti. Näyttelypaikalla ne käyttäytyivät tosi reippaasti. Pentujen Taika siskokin (K. Tulesta Temmattu) oli paikalla omistajineen. Taikasta oli tullut tosi nätti ja luonteeltaan se on super avoin. Taikakin oli oikein reipas, mutta juuri ennen kehää se valitettavasti säikähti jotakin ja niin kehäesiintyminen ei tällä kertaa mennyt ihan putkeen. Olen sitä mieltä, että muuten olisi siskosten järjestys ollut varmasti ihan toinen ;-) Tsemppiä, kyllä se siitä!

Roihu ja Tuikku esiintyivät kehässä niin hyvin, että olen tosi ylpeä. Tuomari oikein huokasi Roihun kohdalla: "Ihanaa... sille on opetettu hampaiden katsominen!" Molemmat saivat kunniapalkinnot ja Roihu oli ROP- ja Tuikku VSP-pentu. Pentujen käytöksestä jäi itselle niin hyvä mieli, että vieläkin hymyilyttää :-)

Maanantaina alkaakin sitten odotettu metsästyskausi ja koirille koittavat taas vuoden parhaat ajat. Teerejä olen nähnyt jo ihan mukavasti. Hyviä metsäretkiä kaikille koirille ja omistajille koiranrodusta riippumatta!

Roihu kävi mätsärissä

Torstai 5.7.2012 klo 18.51 - Sanna

Viikonloppuna manasin surkeita säitä, mutta nyt kesä tuntuu ainakin hetkellisesti saapuneen tänne Kannuksen seutuville. Huomasin kaupanseinällä ilmoituksen Himangan Sautinkarilla keskiviikkona järjestettävästä match show:sta ja kun ilma oli eilen kerrassaan mainio, suuntasimme Ukon ja Roihun kanssa sinne harjoittelemaan. Mikäs sen parempi tapa viettää kaunista kesäiltaa. Tuikku sai jäädä kotiin, kun en viitsinyt kahta pentua ottaa mukaan, eikä pennuille ole yhtään pahasta päästä reissuun ihan yksinäänkin.

Hieman jännitin miten Roihu käyttäytyy ihmistenilmoilla. Aika kun kuluu niin nopeasti ja kiireitäkin on mukamas piisannut niin paljon, ettei pentujen kanssa olla käyty liki pariin kuukauteen oman kylän raittia pitemmällä maailmaa ihmettelemässä. Sen verran maalla asutaan, että se on hyvin harvoin kun meitä lenkeillä kukaan tulee vastaan eli tyhjiä teitä ollaan pentujen kanssa tallailtu.

Ukko ja Roihu match show paikalla.

Pienen hetken Roihu mätsäri paikalle saavuttuamme ihmetteli koiria ja ihmisiä häntä alhaalla, mutta pian se olisi ollut jo kovin kiinnostunut tekemään tuttavuutta vähän kaikkien kanssa. Kiva oli huomata, että Roihu oli reipas oma itsensä. 

Näyttelyjuttuja en vielä pahemmin ole pentujen kanssa treenaillut. Hampaita kyllä kurkitaan ohimennen ihan päivittäin. Paikallaan seisomista harjoitellaan sen verran, että ruokakupin annan lattialle kun pennut seisovat nätisti. Näyttelyhihnaakin olen Roihulle kokeillut tasan kerran ennen eilistä, joten olen tosi tyytyväinen siihen miten Roihu esiintyi näin olemattomilla treenauksilla.

Roihu kehässä. Toinenkin korva oli kyllä mukana ;)

Pikkukameran nappasin kotoa lähtiessä mukaan ja Ukko vastasi tällä kertaa kuvaus puolesta. Monia taiteellisia otoksia kamerasta kotona löytyikin, kun näyttelyt ovat Ukon mielestä yksinomaan tylsiä... Roihunkin aika meinasi käydä illan edetessä pitkäksi, kun pientä pystykorvan poikasta kiinnostaisi kaikki ympärillä oleva.  Menohalut sitten ilmenevät lisääntyvänä äänen käyttönä.

Ja näin sitä mentiin.

Roihu oli sitten lopulta punaisten pentujen toinen. Kotimatkan se autossa rouskutti tyytyväisenä palkintopussukasta löytynyttä siankorvaa. Ja löytyipä sieltä pussukasta koirankeksejä kotiin tuomisina muillekin :)

Nyt pitäisikin pentujen kanssa alkaa harjoittelemaan enemmän näitä näyttelyhommia. Elokuun Kälviän ryhmikseen olisi tarkoitus pennut ilmoittaa ekan kerran pentuluokkaan ja syyskuussa mennään Kokkolan pentunäyttelyyn.

 

Roihu tässä moi!

Maanantai 5.3.2012 klo 14.26 - Roihu

Moi ihailijat!

Mä oon Roihu, rapiat kahdeksan viikkoa vanha pystykorvan poika täältä Kannuksesta. Mä oon ikääni nähden niin fiksu, että ihmisäippä antoi mun hoitaa blogikirjoituksen tällä kertaa.

Viime viikolla meidän pesue pieneni, kun sisarukseni muuttivat ihan omiin koteihinsa. Tänne kotiin pennuista jäimme mä ja Tuikku-sisko. Vaikka meitä on enää kaksi, ollaan me kyllä tosi ehtiväisiä. Meillä onkin iso perhe tässä härnättävänä. Kaikkiin muihin käytämme hampaitamme suvereenisti, mutta täällä asuu myös sellaisia kiukkuisia pieniä tätejä, joiden johtaja Norma on tooosi pelottava. Se on häijyn näköinenkin.

Mä välillä yritän seurustella sen kanssa, mutta se hymyilee heti ilkeää missihymyä niin, että ikenetkin näkyy ja se rutisee kamalasti. Jos sitä yrittää paljaasta pyllystä nappaista hampailla, se nappasee heti takaisin! Me ollaan jo opittu kiertämään sen valtaistuin kauempaa.

Tuikun kanssa meillä on hauskaa. Me osataan leikkiä aika nätisti yhdessä.

Välillä kuitenkin tunteet kuumenee ja me huudetaan päin toistemme naamaa.

Sitten me kyllä sovitaan ja halataan.

Ja ollaan sovussa, kunnes mä vaikka puraisen sitä takalistosta...

Uusista asioista meidän Top-listan ykkösenä on ulkoilu. Me tiedetään jo, että aidan ulkopuolella on vielä hauskempaa kuin omalla pihalla. Me ollaan käyty moikkaamassa lampaita ja sonnejakin me käytäis mielellään katsomassa lähempää, mutta ihmisäippä ei jostain syystä anna meidän juosta niitten aitaukseen.

Ulkona on kaikkea tosi mielenkiintoista. Tänään me Tuikun kanssa käytiin naapurinpapan traktorivajassa ja siellä hämärässä, rojun seassa vasta kaikkea jännää oliskin ollut. Ihmisäippä huuteli ulkona "tuuppamennää", mutta mepäs ei menty, vaikka sillä on taskussa hyviä nameja. Sitten se tylsimys tuli ja haki meidät pois traktorin alta kaivelemasta.

Tänään ihmisäipällä tais olla muutenkin huono päivä, se nimittäin laitto meidät johonkin naruihin kiinni. Siis tosi vaikeeta ulkoilla, jos menemistä rajoitetaan jollakin hihnalla. Kyllä me kuitenkin pieni kierros sen mieliksi käveltiin ja nähtiin vähän pelottava ja kovaääninen metsäkärry. Sen katselusta tienas nameja paljon, eikä se lopulta pelottava ollutkaan, kun sitä tovi istuttiin ihmettelemässä.

Ulkoilun päälle me vetästään aina pienet tirsat. Ihmisäippä sanoo, että me ollaan kuin kaksi marjaa, kun me nukutaan vierekkäin.

Terveisiä siskoille ja velipojalle! Koittakaa pitää kotiväkenne ojennuksessa :)

T: Roihu