Voittajanäyttelyiden saldo

Keskiviikko 18.12.2013 klo 18.55 - Sanna

Nyt jos sitä olisi viimein toipunut messariviikonlopusta sen verran, että jaksaisin kuulumiset päivittää tännekin. Viime viikko oli varsin kiireinen ja siksi en ole Piparin mahan kasvustakaan kirjoitellut. Meille haettiin itsenäisyyspäivänä lammaskatraaseen 66 uutta uuhta, joiden kanssa on ollut myyjästä johtuvista syistä paljon, paljon ylimääräistä hommaa. Kaiken huippu oli, kun jouduimme sitten lopulta viime keskiviikkona kirjaamaan jokaiselta lampaalta eu-tunnukset korvamerkeistä ylös, myyjällä kun ei ollut hajuakaan siitä, mitä eläinyksilöitä hän oli meille edellisellä viikolla myynyt! Kaikista rekisteri- ja paperiepäselvyyksistä puhumattakaan... Joillakin näyttää olevan tapana jättää tämmöisten asioiden hoito retuperälle. No ei siitä sen enempää.

Tortaina startattiin jo aamutuimaan kohti Etelä-Suomea. Menimme asuntoautolla ja kyytiin pakattiin näyttelyyn ilmoitetut Viivi ja Wilson. Jokavuotinen perinne eli Ikeassa käynti liitettiin tähänkin messarimatkaan. Tällä kertaa päätettiin hoitaa Ikeassa käynti jo menomatkalla, pysähtymällä Tampereella. Mitään ihmeitä minun ei ollut tarkoitus ostaa, ostoslistalla oli lähinnä uudet sohvanpäälliset olohuoneen Ektorpeihin. Tietysti jotain pientä tarttui mukaan myymälän puolelta, mutta ikävä yllätys odotti varastossa, sieltä kun ei löytynyt kuin yksi kappale haluamaani päällistä. Todettiin sitten, että ehditään perjantaina pysähtyä näyttelystä Järvenpäähän ajaessa Vantaan Ikeassa, ostamassa toinen päällinen sieltä. Kun menomatkalla käytiin vielä ruokaostoksilla kello olikin jo kymmenen kun illalla päästiin perille Järvenpäähän isäni luo. Torstain ja perjantain välisenä yönä myrskysi. Tuuli pauhasi niin kovasti, että heräilin siihen yöllä välillä. Parkkipaikan reunassa kasvoi muutama julmetun iso kuusi ja yölläkin ajattelin, että jos ne siitä kaatuvat, puun viereen parkkeerattu asuntoautomme olisi entinen. Aamulla kellon herättäessä katsoin ikkunasta ensimmäisenä parkkikselle ja totesin yhden kuusen kaatuneen. Kerrankin meillä oli onni matkassa, puu oli nimittäin rojahtanut vastakkaiseen suuntaan siitä, missä meidän asuntoautomme seisoi. Jonkun vähemmän onnekkaan farmari oli jäänyt kaatuneen kuusen alle.

Wilson kehässä perjantaina.

Meillä oli joka näyttelypäivälle kummankin rodun arvostelujen arvioitu alkavan vasta puolenpäivän kieppeillä. Joka aamu lähdettiin kuitenkin jo pian yhdeksän jälkeen ajamaan Messukeskukseen. Aikaisempina vuosina ruuhka on välillä ollut tosi kova, pahimmillaan ollaan jonotettu kilometrin pituisessa letkassa parkkihalleihin lähes tunti. Nyt minään aamuna minkäänlaista jonottelua ei ollut, vaan sisään parkkialueelle sai ajaa suoraan. Aikatauluissa beaglet ja porcelainet olivat joka päivä samaan aikaan. Perjantaille Viivin veljen omistaja oli luvannut esittää tarvittaessa Viivin. Beagle kehä alkoi kuitenkin onneksi ajallaan ja nuorten luokan urokset oli nopeasti arvosteltu. Wilsonille erinomainen ja sijoitus luokassa neljänneksi. Ehdinkin sitten itse Viivin kanssa kehään, mutta beagle kehä jäi muuten näkemättä. Kesällä jo vannoin etten esitä Viiviä enää koskaan itse, mutta jospa tämä oli nyt se viimeinen kerta, kun siitä jäi kiva muistokin. Viivi oli ihan iloisella mielellä kanssani kehässä, sai hyvän arvostelun ja oli VSP, Louis veljen ollessa rotunsa paras. Perjantailta Viiville siis HeW-13 titteli :) Palkintopokaalit olivat yhtä mitättömät kuin messarissa aiempinakin vuosina, joten kiva, että nyt oli valittavissa niiden sijaan lahjakortit, joilla sai maksaa suurimman osan voittajaruusukkeen hinnasta. Ostettiin siis iso ruusuke tittelistä muistoksi.

Ison kehän tunnelmia Hew-13

Asuntoautolla oltiin liikkeellä ihan sen takia, että kun molemmat koirat olivat kehäesiintymisensä suorittaneet, saimme viedä koirat lämpimään autoon nukkumaan rauhassa ja kierrellä näyttelyssä ja ostoksilla ilman koiria. Mukaan tarttui taas iso läjä uusia venta-alustoja. Nuorisomme viimeisintä hupia on nimittäin repiä nämä karvapedit tuhannen silpuksi ja olen joutunut heittämään roskiin niitä sitä mukaan, kun niistä on enää riekaleet jäljellä. Ruotsalaisilla kauppiailla oli edulliseen hintaan kaikenlaisia herkkuja, sieltä ostettiin 2,5 kiloa sian korvantyviä ja 50 kappaletta naudan korvia. Isompi trimmauspöytä oli siintänyt mielessäni jo pitkään, vanha kun on aikanaan harjiksille ostettu ja sitä varten beagleille aavistuksen pienen puoleinen. Näillä myyjillä oli passelin näköinen pöytä myynnissä ja hintakin tipahti kivasti heti kättelyssä, joten ostettiin sitten sekin ja saatiin vielä muutama vinkulelu kaupantekijäisinä. Kotona laitoin uuden trimmipöydän kasaan toissa päivänä ja hitsi, että olenkin siihen tyytyväinen. Tosi tukeva ja hyvä pöytä tuli hankittua. Kun ostokset oli tehty, siiryimme seuraamaan ryhmäkilpailuja katsomosta. Ryhmien välissä arvostellut veteraanit ja kasvattajaryhmät veivät aikaa niin paljon, että mäyräkoiraryhmän kohdalla päätettiin luovuttaa ja suunnata Vantaan Ikeaan ja ruokakaupan kautta Järvenpäähän. Vantaan Ikeastakin löytyi tasan se yksi kappale tarvitsemaani sohvanpäällistä, joten onneksi ostin toisen jo Tampereelta. Niin pitkäksi päivä kaikkineen vierähti, että Järvenpäässä oltiin taas vasta ilta yhdeksältä. Eipä siinä tarvinnutkaan enää kuin ruokkia ja ulkoiluttaa koirat ja mennä nukkumaan.

Lauantaille näyttelyyn oli ilmoitettu pelkästään Viivi. Heikki otti Viivin hoteisiinsa ja minä suunnistin kameran kanssa beaglekehän laidalle. Harmillisesti tuomaripöytä oli neljän kehän keskellä, joten mitään mahdollisuuksia ottaa koirista seisomakuvia ei oikeastaan ollut. Lauantain kuvasaldo ei siksi kovin kummaiseksi muodostunut. Sisähalleissa kuvatessa valaistuksen vähäisyys on ainainen ongelma ja onnistuneita liikekuvia on hankala saada aikaiseksi, vaikka minulla valovoimainen objektiivi onkin. Arvostelun seuraaminen oli mielenkiintoista ja beagleihmisten kanssa seurustelu mukavaa. Hannu kävi välissä katsomassa porcelainejen arvostelut ja tuli sieltä muikean näköisenä takaisin. Viivi oli korjannut lauantain potin Heikin kanssa olemalla rotunsa paras ja niin Viivin nimen eteen saatiin Pohjoismaiden Voittaja -13 titteli. Kehän jälkeen Kennelliiton edustaja oli tullut ilmoittamaan, että Viivi on valittu doping-testattavien koirien joukkoon. Mikäs siinä, paitsi jos hihnan päässä sattuu olemaan narttu, joka voi mainiosti olla pissaamatta vaikka koko päivän vieraassa paikassa... Heikki onneksi piti Viivistä huolta ja minä sain jatkaa beaglejen arvostelun seuraamista. Ikäviä uutisia tuotiin siinä vaiheessa, kun näytteen ottaja oli koiran kyykätessä pissaamaan vahingossa kolhaissut Viiviä polvellaan, jolloin se oli säikähtänyt ja pissaamiset oli tietysti jäänyt siihen. Näytteenottaja sitten valvoi Viiviä herkeämättä puolisen toista tuntia, jonka jälkeen tehtiin uusi ja tällä kertaa onneksi onnistunut yritys pissanäytteen otossa :D Kyllä niitä doping-näytteitä näyttelyissä siis otetaan, jos joku on asiaa epäillyt. Minua moinen ei haittaa tai pelota, sillä koskaan en ole lääkkeiden varoaikoja jättänyt noudattamatta, vaan siitä syystä on viime kesänäkin jäänyt näyttelyyn ilmoittamani Viivi Oulun KV-näyttelyistä pois. Beaglejen arvostelun loputtua kävimme Hannun kanssa syömässä armottoman kalliit eli messari hintaiset ja pienet pizzanslicet. Heikki valmistautui Viivin kanssa isoon kehään ja me menimme katsomoon parivaljakon esiintymistä jännittämään. Olen tosi ylpeä Heikistä ja Viivistä. Heikin kanssa Viivi on kehässä kuin toinen koira, se esiintyi ryhmäkilpailussa mielestä hienosti ja tuomari valitsikin sen jatkoon jäävien joukkoon. Sijoitusta ei kuitenkaan tullut, mutta saipahan Viivikin hetkensä valokeilassa :) Isot kiitokset vielä Heikille!

Viivi ja Heikki isossa kehässä lauantaina.

Valokeilassa

Sunnuntaina saavuttiin messariin taas hyvissä ajoin. Beagle kehä oli tosi iso ja sen ympäriltä pääsi ihanteellisesti kuvaamaan. Ainut miinus oli kehän sijainti yhden sisäänkäynnin ja koirien ulkoilutusalueen välissä eli jatkuvan vedon takia paikka oli varmasti kylmin koko hallissa. Wilsonille nuorten luokasta erittäin hyvä ja sijoitus luokassa neljännenksi. Sainkin sitten keskittyä kaikkien koirien kuvaamiseen ja kehän seuraamiseen. Viivi kävi taas Heikin kanssa edustamassa sillä välin kun olin beaglekehällä. Tulos oli tismalleen se, minkä aamulla Heikiltä "tilasin" eli VSP ja Viivistä tuli Voittaja -13. Beaglejen arvostelun päätyttyä pääsimme heti lähtemään 500 kilometrin kotimatkalle kohti Kannusta. Ajokeli ei illan pimetessä ollut mikään paras mahdollinen kun tuiskutti lunta ja huomattavasti lisäjännitystä kotimatkaan toi se, kun auton lyhyet valot alkoivat sammumaan joka kerta kun Hannu kytki vastaantulevan autoilijan takia pitkät valot pois päältä, eikä niitä tahtonut saada syttymään takaisin. Hannu yritti tien laidassa löytää todennäköiseen kosketushäiriöön syyn ja korjata sen, mutta ei onnistunut. Tippaakaan ei naurattanut kun 30 kilometriä ennen Kannusta auton lyhyet valot sitten lopettivat toimintansa lopullisesti. Kotiin onneksi päästiin ehjin nahoin ja perillä oltiin yhdeltätoista illalla. Oli todellakin reissussa ryytynyt olo, mutta hauska viikonloppu oli ehdottomasti sen arvoinen. Tämä oli meille hieno näyttelyvuoden päätös ja viikonlopussa ehdottomasti parasta oli taas kaikkien ystävien ja tuttujen tapaaminen, sekä tutustuminen jälleen kerran uusiin ihmisiin!

Viivi ja Hannu Järvenpään Rantapuistossa aamukävelyllä.

Tuurin reissu

Sunnuntai 9.6.2013 klo 20.52 - Sanna

Eilen oltiin Tuurissa Wilsonin ja Viivin kanssa, Murukin oli jälleen mukana näyttelyvilinän takia. Huristelimme paikalle jo perjantai iltana, jolloin ehdimme pyörähtää Keskisen kaupassakin. Mitään ihmeitä sieltä ei tänäkään vuonna löytynyt, lähinnä Murua ajatellen ostettiin muutama lelu asuntoautoon, ettei Murun tarvitsisi yrittää aina heti silmän välttäessä syödä auton lattiamattoja.

Lauantai aamuna käytiin kehän laidalle pystyttämässä teltta ja häkit hyvissä ajoin, vaikka Viivin arvostelu oli aikatauluun merkattu yhdentoista jälkeen. Aurinko porotti jokseenkin pilvettömältä taivaalta ja teltta tuli jälleen kerran tarpeeseen. Viivin kehäesiintyminen meni tällä kertaa penkin alle, se oli täysin perässä vedettävä reesu ja se näytti koko arvostelun ajan suorastaan piestyltä koira rassukalta. Ei ihan sellainen esitys, jonka haluaa koiransa kanssa kehässä antaa, eikä varsinkaan kun tuomari ensimmäistä kertaa pääsee tämän rodun edustajaa arvostelemaan. Valeraskaudella oli varmasti osansa tämän kertaiseen riman alitukseen, Viivi on ollut sen takia hieman alakuloisen oloinen kotonakin. Olen ilmoittanut Viivin myös Ouluun, onneksi siihen on reilu kuukausi aikaa ja toivottavasti Viivi on siellä taas enemmän oma itsensä.

Wilson PU2 VARA-SERT

Beagleja oli ilmoitettu seitsemän. Wilson sai erin ja SA:n. Tällä kertaa paras uros sijoitukset menivät toisin päin kuin Kuopiossa ja Tiian Luca oli PU1 sertillä ja Wilsonin PU2 vara-sertillä. Onnittelut Tiialle! Siinä sitten pakkailimme koirat ja tavarat autoon ja kävimme ennen kotiin lähtöä pizzalla. Poistuimme paikalta ilmeisen sopivaan aikaan, kun näyttelykentälle oli hieman tuon jälkeen iskenyt trombi, joka oli riepotellut näyttelytelttoja ja tavaraa mukanaan. Tosi pelottavaa! Tässä linkki Iltalehden artikkeliin tapahtumasta.

Biltemasta viikolla autoon hakemani termopeite osoittautui aivan loisto hankinnaksi. Asuntoauton sisälämpötila oli pysynyt todella viileänä termopeiton ansiosta, vaikka auto seisoi paahteessa koko päivän ja pystyimme siis huoletta viemään koirat siksi aikaa autoon, kun kävimme syömässä. Nyt meillä alkoikin sitten reilun kuukauden pituinen "kesäloma" koiranäyttelyistä. Seuraavan kerran kehään marssitaan vasta heinäkuussa Oulussa ja Murukin pääsee silloin tekemään debyyttinsä pentuluokkaan.

Kuopion KV:ssa tarkeni

Tiistai 4.6.2013 klo 20.47 - Sanna

Hieman jälkijunassa laahaa nämä viimeiset näyttelykuuluumisetkin, kun Kuopion KV näyttelystä on nyt ehtinyt hurahtaa reilu viikko. Kuopioon matkasimme koiria täyteen lastatulla asuntoautolla toissa viikon lauantai iltana. Kehään olin ilmoittanut Putkosen, Wilsonin ja pitkästä aikaa myös Viivin. Muru matkasi mukaan taas seuraneidin ominaisuudessa ja Bulma siksi, että sain sille itse tarvittaessa kipulääkkeet annettua.

Tämän näyttelyjärjestäjät olivat päättäneet tehdä mahdollisimman suurta voittoa. Silmiinpistävän korkea oli sisäänpääsylipun hinta, 10 euroa, kun kyseessä on kuitenkin ulkonäyttely. Vielä Kuopioon päin ajellessamme ystäväni soitti ja ilmoitti käyneensä paikan päällä ja kertoi yöpymisen asuntoautolla raviradan kupeessa maksavan 30 euroa! Pahasti rahastuksenmakua, kun tarjolla ei ole sähköä tai mitään pesumahdollisuuksia. He lähtivät etsimään autolleen paikkaa muualta. Me pähkäilimme yöpymisvaihtoehtoja, mutta päätimme käydä raviradalla katsomassa tilannetta, kun kello oli jo likemmäs yhtätoista illalla perille päästessämme. Talkoolaiset olivat saaneet parkkihinnan meidän tuloomme mennessä puolitettua, kun ilmeisesti paikalla oli käyty aikamoista sanaharkkaa näyttelyyntulijoiden kanssa. Siispä jäimme raviradalle yöksi.

Sunnuntai oli heti aamusta alkaen erittäin lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Onneksi olin osannut varata reissuun näyttelyteltan, kevyet kesävaatteet ja paljon juotavaa, joten meitä ei kuumuus tai paiste haitannut. Helteestä valittaminen ei tullut (eikä tule) mieleenkään, kun muistelen tämän kevään näyttelykelejä. Näyttelytelttakin saatiin kivasti oman kehän lähelle pystyyn. Bealet olivat kehässä heti aamulla. Arvostelleen tuomarin tapana on, että koiraa ei tarvitse hänen kehässään asetella, sillä hän arvostelee koiran sen liikkuessa. Kun Putkosen ja Wilsonin arvostelut olivat peräkkäin, luulin jo oikeasti läkähtyväni kehään kesken kaiken juoksemisen. Putkonen sai erinomaisen ilman sa:ta ja Wilson sai molemmat. Beagleja oli ilmoitettu yhdeksän, joista seitsemän urosta ja kaksi narttua. Parasta urosta valitessa juostiin sitten muutama kierros lisää, kunnes tuomari valitsi Wilsonin parhaaksi. Vielä lisää hiki päässä ympyrän ravaamista ja niin Wilson tuli valituksi myös rotunsa parhaaksi :)

Viivin kehäesiintyminen oli vuorossa vasta iltapäivän puolella. Meitä tuli näyttelyyn tapaamaan Lyytin poika Veeti omistajiensa Ilonan ja Tomin kanssa. Oli mukava nähdä miten Veeti oli kasvanut ja kehittynyt ja kuinka suloinen ja reipas pentu se oikein onkaan. Sattumalta tavattiin myös pystykorvakasvattimme Piparin emäntä. Todella kiva yhteensattuma ja olipas hauska kuulla Piparinkin kuulumisia pitkästä aikaa!

Veeti 5 kk

Viivin olisin jättänyt ilmoittamatta tähän näyttelyyn, jos olisin tiennyt ettei arvosteleva tuomari (omien sanojensa mukaan) tiedä rodusta yhtään mitään. Ensimmäistä kertaa olin kehässä ripitettävänä siitä miten "teidän on järjestettävä tuomarikolleegiolle koulutustilaisuus rodusta". Kenenkä meidän? Se jäi nyt hieman epäselväksi, kun olen kuitenkin vain yksittäinen yhden kyseisen rodun edustajan omistaja, en rodun kasvattaja tai yhtään mitään muutakaan. Olen ollut siinä luulossa, että tuomarilla on itsellään velvoite tutustua rotuun johon omaa arvosteluoikeudet. Ennen näyttelyä hänkin on varmaan saanut tietää hänelle ilmoitetut rodut, jolloin olisi syytä kieltäytyä arvostelemasta rotua jota ei tunne, jos mielenkiintoa itsenäiseen tiedon hakemiseen ei riitä. Saman näyttelymaksun olin Viivistä maksanut kuin muistakin koirista.

Ryhmäkehässä Wilson pisti jälleen parastaan (temppuilussa). Siitä edellä juoksevat koirat olisi juostava kiinni, ohitse tuulen mukana lentävä karvatuppo napattava ja palkintopallillekin se yritti vauhdista loikata ennen aikojaan... Palkintokorokkeelle päästiin sitten ihan luvan kanssa, kun Wilson sijoitettiin hauskan päivän päätteeksi ryhmässä toiseksi! 

Wilson vilkuilee takana juoksevaa bassettia. Sen kanssa olisi ollut hauska ruveta leikkimään.

Vielä virallinen foto RYP-2 sijoituksesta.

Yhteenveto vuodesta 2012

Keskiviikko 26.12.2012 klo 21.46 - Sanna

Kuluva vuosi lähenee loppuaan ja ajattelin, että on aika tehdä jonkinlainen yhteenveto vuodesta 2012.

KASVATUS

Kasvatuksemme on tänä vuonna ollut vähäistä. Vielä vähäisempää se olisi ollut ilman Pennin ja Liekin tekemää yllätyspentuetta, joka syntyi tammikuussa. Kuusi ihanan kamalan ihanaa, tulisieluista pystykorvan alkua siis saatiin tahattomasti aikaiseksi. Ja koska ne olivat niin ihania, pitihän niitä jättää kotiin peräti kaksin kappalein. Tässä vaiheessa joudun tunnustamaan, että Roihusta on tullut varsinainen lempilapseni. Se on luonteeltaan juuri sellainen kuin haluan pystykorva uroksen olevan. Sisko Tuikussakin riittää tulta ja tappuraa vaikka muille jakaa. Olen erityisesti kyseisen pentueen luonteisiin todella tyytyväinen. Ulkomuodossa on toki parannettavaa, mutta mielenkiinnolla odotan mitä pennut tulevat näyttelykehissä saamaan. Metsässä ollaan päästy jo alulle ja sisaruksista ainakin Ansa on osoittanut jo olevansa toimiva metsästyskoira. Ensi vuoden suuri jännitysmomentti ovat tämän pentueen Pevisa-tarkastusten tulokset.

Maaliskuu 2012, Ukko ja pennut

Joulunaika vietettiin nyt tiiviisti pentulaatikon äärellä, kun kovasti odottamamme ensimmäiset pikku beaglet syntyivät. Vastoinkäymisten jälkeen tilanne on rauhoittunut ja pennut kasvavat hyvää vauhtia. Kovin paljon kerrottavaa näistä reilun viikon ikäisistä hauvavauvoista minulla ei vielä ole. Paitsi se, että ne ovat sulattaneet sydämemme <3

OMA LAUMA

Aikaisemmin mainittujen Tuikun ja Roihun lisäksi, jotka muuten edelleen tottelevat myös yhteistä nimeä "Pennut", laumamme on vuoden aikana kasvanut kahdella parilla luppakorvia. Elokuussa joukkoon liittyi Venäjältä beaglepoika Putkonen ja marraskuussa samanikäinen ja sorttinen Wilson Puolasta. Ajan kanssa katson jäävätkö molemmat lauman pysyviksi jäseniksi vai etsitäänkö mahdollisesti pojista toiselle yhteistyökykyinen osaomistus- tai sijoituskoti.

Harjakoira Zelda ehti pitkään etsiä omaa kotia. Zelda lähti nyt joulukuussa koeajalle mahdolliseen uuteen kotiin ja uskallan olla jo hieman toiveikas, että se olisi loppuelämänsä kodin nyt löytänyt.

Syyskuu 2012, Fuula ja Putkonen leikkivät

NÄYTTELYT 

Olemme käyneet näyttelyissä erittäin ahkerasti. Kaiken kaikkiaan laskujeni mukaan kahdessakymmenessayhdessä eri näyttelyssä tämän vuoden aikana. Arvosteltavana niissä koiristamme ovat käyneet: Lyyti, Tellervo, Pipari, Viivi, Tuikku ja Roihu. Beaglemme ovat olleet ROP yhteensä seitsemän kertaa, VSP kolmesti, saaneet yhteensä yksitoista sertiä, kaksi cacibia sekä kolme vara-sertiä. Ryhmänäyttelyiden loppukisoissa Tellervo ja Lyyti ovat sijoittuneet ryhmässä toiseksi tai kolmanneksi yhteensä kuusi kertaa.

Joulukuu 2012, Wilson lempipaikallaan takan reunalla.

Porcelaine Viivin näyttelyvuodesta mieleenpainuvin yksittäinen menestys oli Tornion ryhmänäyttely tammikuussa, jossa tuomari Leni Finne rohkeasti laittoi Viivin voittamaan 6-ryhmän (ja siis suomenajokoiran) ja Viivin lopullinen sijoitus oli BIS-3. Ryhmässä Viivi sijoittui jokaisessa ryhmänäyttelyssä, johon olin sen ilmoittanut. Messarista Viivi sai Helsinki Winner-12 tittelin.

Reippaat pystykorva kaksoset Tuikku ja Roihu aloittivat syksyllä uransa pentuluokissa. Tuikku oli kahdesti VSP-pentu ja Roihu kolmesti ROP-pentu. Ihana yllätys oli Roihun hieno RYP-4 sijoitus Kokkolan pentunäyttelyssä. Vuoden ainokainen näyttely, josta koirillemme ei herunut mitään, oli Voittaja-12. Erityisesti tänä vuonna ilahdutti suomenpystykorvakasvattimme K. Kell' Onni On eli Penan Siilinjärveltä saama vara-sert, oikea sertti ei ollut silloin kaukana! Ehkäpä sen vuoro tulee ensi vuonna?

Kokonaisuutena kerrassaan upea näyttelyvuosi takanapäin! Toista samanmoista on tuskin heti odotettavissa. Menestystä tuli huomattavasti enemmän kuin olin uskaltanut toivoakaan, kilometrejä kertyi autoon taas tuhansia ja ainakin yhtä ABC-huoltoasemaa on pidetty pystyssä pelkästään meidän bensaostoilla ;-) Niin hyvälle kuin menestys aina maistuukin, tämän harrastuksen suola ovat koirien lisäksi kuitenkin muut koiraihmiset, joiden kanssa olemme saaneet viettää monia, monia hauskoja ja opettavaisia hetkiä kehän laidalla. Kiitos teille kaikille!

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET

Alustavia pentusuunnitelmia olen tehnyt tulevalle vuodelle jo jonkin verran. Mikäli ne toteutuvat, vuonna 2013 meillä syntyy kaksi beaglepentuetta. Tarkoitukseni on astuttaa ensi vuoden aikana sekä Pipari, että Tellervo. Pentueet ovat odotettavissa loppukesälle ja syksylle. Molempiin suunniteltuihin pentueisiin etsin pennuille myös yhteistyökykyisiä sijoituskoteja.

Marraskuu 2012, Ukko halaa Piparia

Näyttelykalenteria olen ruvennut kasaamaan itselleni, mutta päätän vasta sitten tarkemmin mihin kaikkialle mennään, kun näyttelyiden tuomaritietoja rupeaa tulemaan. Olen ajatellut, että ensi vuonna emme kävisi näyttelyissä ihan niin usein kuin tänä vuonna. Beaglet pyörähtelevät kehässä ehkä harvemmin ja pystykorvat useammin?

Erityisesti odottamiani tapahtumia ensi vuonna on kaksi. Jo kymmenvuotiaasta asti unelmani on ollut päästä joskus katsomaan Englantiin Cruftsin koiranäyttelyä. Tuo unelma toteutuu vihdoin viimein ensi maaliskuussa, kun teemme matkan Birminghamiin Ukon ja Hannun kanssa. Toinen ulkomaan reissu koiramaisissa merkeissä on edessä toukokuussa, kun  Katin kanssa matkustamme Budapestiin turistiksi maailmanvoittajanäyttelyyn.

Kaikenlaista kivaa siis tiedossa ensi vuodelle :) Tervetuloa uusi vuosi 2013!

Lokakuu 2012, Viivi loikkaamassa ojan yli

Helsingin tulijaisina Viiville titteli

Lauantai 15.12.2012 klo 13.35 - Sanna

Koiranäyttelyvuosi huipentui osaltamme viime viikonloppuna Helsingissä messukeskuksessa järjestettäviin Helsinki Winner -12 ja Voittaja -12 näyttelyihin. Odotettu "messari" viikonloppu on aina ihan omaa luokkaansa ja nämä kaksi näyttelyä onnistuivat lunastamaan lupauksensa tänäkin vuonna, noin 8000 ilmoitettua koiraa kumpanakin päivänä, paljon ihmisiä ja paljon kaikenlaisia tarvikemyyjiä ja oheisohjelmaa.

Lauantaina porcelainejen ja beaglejen arvostelut menivät harmittavasti päällekkäin.  Niinpä ainoa beagle jonka lauantaina onnistuin pongaamaan, oli kerrassaan ihastuttava Venäjällä asuva, rotunsa parhaaksi valittu uros, jonka omistajan kanssa ehdin juttelemaan tovin kutosryhmän esiarvostelua odoteltaessa. 

Hannu ja Viivi aamutuimaan messarissa, täällä ollaan taas.

Lauantain Logpoint -kasvattajaryhmässä Veeti, Fiona, Viivi ja Donna.

Ryhmäkehään Viivin kanssa päästiin siis pyörähtämään lauantaina. Itse asiassa siellä pyörähdettiin kahdesti, kun ensimmäistä kertaa Viivin sisarusparvea oli näyttelyyn ilmoitettu niin monta, että saimme Logpoint porcelaineista kasvattajaryhmän kasaan. Lauantaina alankomaalainen tuomari valitsi Viivin rotunsa parhaaksi, kolmen siskon ja yhden veljen joukosta. Viivi sai siis myös  HeW-12 -tittelin nimensä eteen, samalla saatiin se viimeinen serti ja neljäs cacib. Lähdimme lauantaina messarista heti kun omat esiintymisemme ryhmäkehän valokeilojen loisteessa oli suoritettu ja kuitenkin Järvenpäässä olimme illalla vasta puoli yhdeksän jälkeen. Puolivuorokautta isossa näyttelyssä oli omiaan viemään mehut, niin meistä kuin Viivistäkin.

Sunnuntai aamuna reippaina sitten paikan päälle uudestaan. Porcelainet olivat kehässä vasta iltapäivällä, joten ehdin mainioisti seuraamaan ja kuvaamaan sunnuntaina beaglet. Suomenpystykorvat olivat tietysti tyysti toisella puolella messukeskusta kehässä, täsmälleen samaan aikaan. Pystykorvat jäivät siis tänä vuonna katsomatta kokonaan. Beagleja oli ilmoitettu 35 kappaletta, joten nähtävääkin riitti. Tittelit menivät mielestäni ansaitusti Venäjälle. Tapasin Putkosen kasvattajan ja Wilsonin isän kasvattajan, muitakin tuttuja tuli kehän laidalla jututettua. Yritin kuvata kaikki osallistuneet beaglet. Vaikka messukeskus ei sisätilana ole todellakaan ihanteellinen valaistukseltaan, vain yhdestä koirasta ei tainnut ainuttakaan onnistunutta kuvaa löytyä. Lisään messukeskuksen beaglekuvista albumin kotisivuille heti, kun saan sen valmiiksi. Kuvattua tuli sen verran, että reilut 1100 kuvaa odottivat käsittelyä kun kotiin pääsin.

Osa avoimen luokan uroksista.

Iltapäivällä koitti Viivin kehävuoro. Sisaruksia oli paikalla yhteensä nyt peräti kuusi kappaletta. Kehässä Viivi esiintyi iloisesti, mutta kaikki se mikä Viivissä oli ollut hyvää lauantaina, oli ilmeisesti karissut yön aikana pois. Tuloksena sunnuntailta Viiville EH2. Voittaja tittelit menivät Veeti veljelle, Viivin siskoille ei tuomarilta SA:ta herunut, vaikka Donna ja Fanette eriomaisen laatuarvostelussa saivat. Kasvattaryhmä tehtiin sitten neljästä erinomaisella palkitusta sisaruksesta ja me pääsimme sunnuntaina livahtamaan paikalta aikaisemmin. Koiramaisia ostoksia tuli tietysti taas tehtyä enemmän kuin olisi tarvinnut. Ventaped-alustat olivat jälleen tosi edullisia, joten niitä hankin ison läjän, hemmotteluksi ostimme koirille kolme isoa keinonahkaista petiä (joista yksi kesti ehjänä tasan viisi minuuttia siitä, kun maanantai iltana kotiuduimme), leluja ja puruluita. Sellainen "Must have"-ostos oli tänä vuonna titiMadamin pystykorvarintaneula. Sunnuntaina ostin itselleni vielä toisen samanlaisen, mutta pinkkinä :)

Ihana, eikös?

Maanantaina ajeltiin jo totuttuun tapaan Ikean kautta kotiin ja vähältä piti, että saimme kaikki ostokset ja romppeet ahdettua autoon. Sen verran voimille tämä rakas harrastus välillä ottaa, että nytkin tuntui, että näyttelyreissusta palautumiseen meni pari päivää; tällä viikolla olen koko ajan ollut päivissä aivan sekaisin. Mutta vuoden päästä taas ehdottomasti uudestaan. Näyttelymaratonkuntoa tässä saa kasvatella vuoden aikana, sillä ensi joulukuun messari on kolmipäiväinen; silloin Suomen kennelliitto vuorollaan järjestää Pohjoismaiden Voittajanäyttelyn ja jaossa on yksi titteli enemmän.

Kuulumisia

Tiistai 11.9.2012 klo 13.16 - Sanna

En ole hetkeen muistanut kirjoitella poppoon kuulumisia, kun viime aikoina tännekin on tullut lisättyä vain näyttelyuutisia. Jokatapauksessa lauman kanssa kaikki hyvin. Syksyssä ehdottomasti parasta on kun koirat saavat jälleen lenkeillä juosta vapaana. Sitä riemua olen tarjonnut niille paljon. 

Pystykorvaisia

Roihu

Tuikku

Ajavia

Ryhmärämän osa jäsenistä.

Sissi painuu lenkilläkin heti metsään, kun päästän sen hihnasta irti. Muut pystykorvat vielä erottavat lenkkeilyn metsään menosta ja pysyvät mukanani kun pelloilla kuljetaan. Piparikin on löytänyt sisäisen ajokoiransa ja nyt tiedän sen irti päästäessäni, että kiinni se ei anna ainakaan pariin, kolmeen tuntiin. Tutkan hankinta olisi edessä.

Sissi kävi viime perjantaina eläinlääkärissä steriloitavana. Viime keväisessä valeraskausrumbassa Sissi meni niin huonoon kuntoon, että silloin päätimme leikkauttaa sen ennen seuraavaa juoksua. Leikkaus sujui hyvin ja paraneminen on tapahtunut nopeammin kuin odotinkaan. Ehdottomasti hyvä ratkaisu!

Joukkoon liittynyt pikku Putkonen on erittäin energinen ja varsinkin beaglet ja Viivi ovat ottaneet lajitoverin vastaan paremmin kuin hyvin. Mikäs sen mukavampaa kun riehukavereita on yksi lisää. Putkosen erityisalaksi on osoittautunut verhot. Aivan turhaan olen pitkiä verhoja koittanut nostella pois sen ulottuvilta; ihan yhtä kekseliäs se tuntuu olevan kuin muutkin beaglemme. Tihutyöt siis jakautuvat koirille nyt tasaisesti lattiasta ylöspäin. Kukaan niistä ei onneksi ole vielä keksinyt, kuinka kattoa pääsisi pureskelemaan...

Ei näin suloinen pentu tekisi mitään tuhmaa, eihän...

Kun omistaa monta koiraa, silmä toisinaan erehtyy ja koiria kuvittelee näkevänsä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tosin, jos meillä näkee koiran pöydällä, se todella on siellä. Eilen samaisella pöydällä istuivat vieretysten tyytyväisinä Viivi ja Koistinen kun tulin keittiöön. Suorastaan hämmästyivät kun komensin ne heti alas. Juu ja uudet tapetitkin odottavat varastossa sitä päivää, kun jaksan taas ruveta tapetointihommiin.

Lyytin juoksun alkua odotellaan edelleen. Lyytillä on ollut pitkät juoksuvälit, eikä näytä nytkään tekevän asiaan poikkeusta vaikka kuinka malttamattomana odotan, että päästäisiin astutuspuuhiin.

Otin ja ilmoitin sitten Lyytin ensi lauantain Nykarlebyn ryhmikseen. Nyt tuntuu, että se taisi olla virhe. Lyyti on jokseenkin pulskassa kunnossa, eikä muutama viikko takaperin aloittamani laihdutuskuuri ole juurikaan tuottanut tulosta. Pari kertaa Lyyti on tässä ajassa onnistunut murtautumaan ruokatynnyreille ja herkutellut tietysti niin paljon kuin napa vetää. Totta se näköjään on, että koira ei kuitenkaan syö itseään hengiltä. Saas nähdä kehtaanko sitä viedä viikonloppuna kehään. Roihun ilmoitin sekä lauantain ryhmikseen että sunnuntaille Kokkolan pentunäyttelyyn. Piheys iski ilmoittautumisvaiheessa, joten Tuikku joutuu nyt jäämään kotiin. Hieman harmittaa, että innostuin (kerrankin) säästeliääksi.

Hikoilua Peräseinäjoella

Lauantai 28.7.2012 klo 20.28 - Sanna

Tänään vietettiin tosi, tosi helteinen näyttelypäivä Peräseinäjoella Tellervon ja Viivin kanssa. Niin paljon on tullut tänään hikoiltua, että huh, huh, melkein meinasi huono olo tulla. Näyttelyteltta tuli toisen kerran tarpeeseen tänä kesänä ja se on nyt loisto hankinnaksi todettu :-)

Mutta lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa; kannatti lähteä, molemmat koirat olivat rotunsa parhaita ja ryhmäkilpailussakin molemmille napsahti hienosti sijoitus. Tellervo tänään ryp-3 ja Viivi ryp-4.  Kotipihassa kuvasimme kaunottaret mojovan palkintosaaliinsa kanssa.

 

Huh hellettä ja vähän muutakin Kokkolassa

Sunnuntai 8.7.2012 klo 11.56 - Sanna

Lämpöä piisasi eilen Kokkolan Kv-näyttelyssä. Yhtään en auringosta valita, kun kesäistä ilmaa oli kerrankin tarjolla. Helteisestä näyttelypäivästä pääsin nauttimaan ihan koko rahan edestä, kun näyttelypaikalle mentiin jo aamulla kymmeneltä. Koirista matkassa oli Lyyti ja Viivi, ihmisseuralaisina äitini ja Ukko, johon näyttelykärpänen ei tunnu purevan sitten millään. Rehunteko kiireet pakottivat Hannun jäämään tällä kertaa kotiin työhommiin.

Ensin rontattiin tavarat Viivin kehän laidalle. Ehdimme saavuttuamme odotella Viivin vuoroa vain vartin verran ja niinpä nopeasti tylsistyvä Viivi oli tänään mukavassa esiintymisvireessä. Häntäkin heilui kivasti kehässä. Tuomari oli hyvin tarkka ja käytti aikaa koiran arvosteluun. Tulihan se eri ja sa sieltä tälläkin kertaa ja sitä myöten kolmas cacib ja yksi rop & sert lisää :-)

Siirryimme sitten pystyttämään näyttelyteltan ja leirimme beaglejen kehän liepeille. Onneksi oli teltta mukana, sillä pilvipeitteiden hälvettyä oli todella kuuma päivä. Suhteellisen joutuin odottavan aika kului tällä kertaa eväitä syöden ja runsaasti vettä juoden, kunnes beaglet vihdoin kahden aikoihin pääsivät omaan kehäänsä viimeisinä esiintymään.

Ukko sai toimia taas kameramiehenä ja hienosti osansa hoitikin. Kaikki beaglet tuli kuvattua, joten väsäsin kuville nettialbumin, johon linkki TÄSSÄ.  Astalan Lovely Daysia lukuunottamatta kuvat ovat siis Ukon ottamia. Joskos tästä saataisiin vielä pojalle uusi harrastus kehitettyä, kuvaajalle olisi kehän laidalla lähes aina käyttöä ;)

Beagleja tässä näyttelyssä oli esillä vain viisi kappaletta ja kehä oli hetkessä ohi. Arvostelun hitaudesta ei tuomaria ainakaan voi syyttää. Aloin kirjoittamaan tätä blogi tekstiä eilen illalla ja nyt jatkaessani huomaan, että hyvät yöunet ovat kummasti tasoittaneet vielä eilen tuntemaani mielipahaa. Kuitenkin sen verran täytyy todeta, että joskus harvoin kohdalle sattuu sellainen tuomari, jonka kohdalla ihmettelee, miksi ihmeessä ihminen tuntuu tekevän tuomarointihommaa hampaat irvessä. Jos se ei kiinnosta, ei siihen uskoakseni ketään pakoteta. Tällä kertaa jäi kehässä pyörähtämisestä ja kehän seuraamisesta niin huono fiilis, että näyttelymaksu tuntuu täysin hukkaan heitetyltä rahalta. Tuomaroinnin voi hoitaa monella tapaa ja se kiinnostuksen puute vaan tahtoo valitettavasti paistaa läpi.

 Joka tapauksessa beagleista löydettiin se rotunsaparas koirakin; suuret onnittelut vielä Astalan kenneliin uudesta kansainvälisestä muotovaliosta!!! :-D

Ryhmäkehässä Viiviä ei sitten esiintyminen enää huvittanut ja kotiin lähdettiin tyhjin käsin. Pääosin oikein mukava näyttelypäivä taasen takana, olipas mukava tavata jälleen tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Aurinkoa sain sen verran, että käräytin käsivarret ja rinnan, vaikka teltan suojissa pysyttelin suuren osan päivää. Lyyti jääkin nyt sitten näyttelyistä jonkin pituiselle tauolle pentusuunnitelmien takia ;)

Rovaniemen markk... ei vaan näyttelyssä

Sunnuntai 1.7.2012 klo 20.54 - Sanna

Rovaniemen näyttely pääsi näyttelykalenteriimme ensimmäistä kertaa, koska se sijoittui tänä vuonna vasta juhannuksen jälkeiseen viikonloppuun ja lomittaja oli siten käytettävissä. Koirajoukosta näyttelyyn ilmoitin tutun kolmikon: Lyytin, Tellervon ja Viivin. Koirakinkereistä ei niin innostunut Ukko raahattiin tälle reissulle väkipakolla mukaan ja poikakin voi nyt kertoa käyneensä ihan Lapissa asti ;-) Näyttelypaikalle ajoimme perjantaina ja yövyimme Hyrysysyssä. Hyrysysyn sisälämmitys toimi, vaikka Hannu ei ollut ehtinyt sitä korjaamaan sitten viime näyttelykeikan. Niin se aika näyttää parantavan haavat toisinaan autostakin ja yö sujui huomattavasti mukavammin, kun tällä kertaa ei tarvinnut palella horkassa.

Ajankohta suosi tällä kertaa, mutta ilmojen haltiat tosiaankaan eivät. Minulla oli farkkujen alla pitkät kalsarit, mikä taitaa olla historian ensimmäinen kerta kesäkuun viimeisenä päivänä, vaikka varsinainen vilukissa olenkin. Ukko raukka valitti koko ajan jäätyvänsä, eikä varmasti ollut tuntemustensa kanssa ainoa näyttelyväestä. Kylmän, navakan tuulen ansiosta ei kehän laidalla ötököitä näkynyt, mutta mäkäräisiin tehtiin kyllä tuttavuutta muuten ihan tarpeeksi.

Beaglet olivat kehässä heti aamulla. Menestystä ei meidän tytöille tullut, vaan erinomaiset ilman SA:ta kummallekin. Hannun nakitin kameran kanssa kuvaamaan, kun narttujen arvostelu kehässä alkoi. Omien koirien esiintymisen jälkeen tiedustelin, saiko armaani hyviä kuvia otettua? "Hups, unohdin!?" oli vastaus eli ei kuvia Lyytistä ja Tellervosta tällä kertaa.

Palkinnot menivät ansaitusti hienoille ruotsalaisille koirille. He tarvitsivat ylimääräisen käsiparin apua ja pääsin esittämään heidän koiriaan niin parasta narttua, kuin rotunsa parasta valitessa. Rop ja vsp kuvaa otettaessa sain nartun juuri aseteltua, kun uros haistoi, että takana oli herkkuja tarjolla. Salaman nopeasti se pyörähti ympäri ja ehti nappaamaan pihvin palan näpeistäni :-D Ihana luonteiset koirat, jotka esiintyivät hienosti täysin vieraankin esittäjän kanssa.

Rop & RYP-4 Trewelyn Tristar Golf ja Vsp & Rop-Vet  Gunfire Queen Aida. Tuomarina Paula Rekiranta.

Viivin kehävuoro oli jonkin verran myöhemmin ja kuvaaja heräsi tositoimiin jälleen vasta arvostelun päätyttyä. Kuten kädestäni näkyy, niin kaikki jaettavissa oleva taas Viiville annettiin. Nyt täytyy antaa kyllä näyttelyjärjestäjille erityismaininta hienoista palkinnoista. Pokaalit olivat isoja, nekin sai valita kahdesta vaihtoehdosta. Valittavana olisi ollut myös porotuikku tai hopeinen poro, jonka vasta jälkikäteen hoksasin, joten jäi vähän harmittamaan että niitä pyttyjä otin kolme. Mutta hienot ovat, kiitos niistä!

Iltapäivällä paleltiin sitten ulkona pari tuntia lisää, kun Viivin kanssa odoteltiin ryhmäkilpailuja. Nyt koleaa, tuulista ilmaa ryyditti taukoamaton vesisade. Neiti hienohelma rimppakinttu (siis en minä vaan Viivi), jonka esiintymiseen saattaa vaikuttaa pelkkä taivaankappaleiden väärä asento, viestitti näkyvästi koko olemuksellaan, että olisi mieluusti ollut missä tahansa muualla kuin jossakin Rovaniemen perukoilla näyttelykehässä. Ryhmässä ei siis sijoitusta.

Autossa vaihdettiin kuivat ja lämpimät vaatteet päälle ja ajettiin kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Kotona oltiin yhdentoista aikaan illalla, väsyneinä ja yhtä näyttelykokemusta rikkaampina. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Ja sitä KESÄÄ odotellessa.

"Ai kuinka meillä oli mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana...!"

 

Miljoonakoira 2012

Lauantai 9.6.2012 klo 21.17 - Sanna

Tänään osallistuimme Tuurin kaikkien rotujen Miljoonakoira-näyttelyyn. Beaglet olivat kehässä heti aamulla, joten yöunet jäivät neljään tuntiin, kun aamulla piti navettahommatkin hoitaa alta ennen lähtöä.

Beagleja näyttelyyn oli ilmoitettu Tellervon ja Lyytin lisäksi vain viisi.  Tellervo oli ainoa erinomaisen ja SA:n saanut narttu ja niinpä Tellervon "pistetili" karttui yhdellä sertillä ja Vsp:llä lisää. Lyyti sai tällä kertaa eh:n (tosin erinomaisella arvostelulla?) ja kilpailuluokassa Lyyti jäi kakkoseksi siskolleen Siirille. Siskoksissa on paljon samaa näköä :-)

 Kameran muistin kaivaa repusta vasta ennen Viivin kehävuoroa, joten beagleista ei kuvia tälläkään kertaa. Viivi oli jälleen kerran tuomarin mieleen ja kotiin tuomisina yksi sertti ja rop lisää.

.

Koska meillä ei ollut tälle päivää lomittajaa, emme valitettavasti ehtineet jäädä odottamaan ryhmäkilpailuja. Viivin kehän jälkeen pakkasimme tavarat ja koirat Hyrysysyyn ja käväisimme nopeasti kierroksen kuuluisassa kyläkaupassa. Jotakin pientä sieltä tarttui ostoskoriin, mutta jaksan aina käydessämme ihmetellä, miten ihmiset viitsivät lähteä sinne ostosmatkoille? Eipä tuo kauppa poikkea mitenkään esimerkiksi Kärkkäisestä, eikä siellä nytkään ollut mitään erityisen hyviä tarjouksia. Kiva siellä on kyllä poiketa näyttelyn yhteydessä :-)

Matkailuauto Hyrysysyllä olimme siis liikkeellä ja se on taas korjauksen jäljiltä entistä ehompi. Tosi tyytyväinen olin siihen miten viileänä se pysyi sisältä, vaikka ulkona olikin mukavan lämmin kesäpäivä. Huoletta pystyi siis koirat jättämään autoon kaupassa käynnin ajaksi.

Kotiin päästyämme saimmekin heti ryhtyä töihin. Eilen syntyi kaksi uutta vasikkaa ja tänään yksi. Navetalla erityisesti työllistävät Jens ja Jatsi ovat kummatkin hyvässä kunnossa ja uskallan nyt olla Jatsi-vasikan elossa pysymisen suhteen toiveikas. Jens on keksinyt ihan uuden jutun; se hyppää sujuvasti navetan Chesterfield sohvalle ;-D Eipä ole ihan joka sonnipojalla sohvaa käytössä. Lupaan yrittää ottaa siitä kuvan todistusmateriaaliksi. Nyt täytyykin lähteä taas navetoimaan ja sitten kovasti kaivatuille yöunille! 

Mehtäkoera 19.5.

Sunnuntai 20.5.2012 klo 13.49 - Sanna

Lauantai vietettiin jälleen näyttelytunnelmissa. Tällä kertaa vuorossa oli Siilinjärvellä järjestettävä Mehtäkoera. Hyrryyttelimme Hyrysysyllä paikanpäälle jo perjantai-iltana, koska beaglet olivat kehässä ensimmäisinä aamulla. Auto olikin täynnä, kun koiria oli mukana neljä kipaletta: Viivi, Tellervo, Lyyti ja Pipari, joka teki nyt ensiesiintymisensä virallisissa luokissa.

Kello oli perjantaina jo liki puoltayötä, kun Siilinjärvellä lähdimme käyttämään koirat pienellä lenkillä ennen nukkumaan menoa. Flexit viuhuen ne painelivat menemään uusissa maisemissa, uusia hajuja nuuskien. Pipari on koiristamme ainoa joka haluaa kerätä parhaat tuoksut myös mukaansa, joten ennen kuin hoksasinkaan, se ehti pyörähtää jossakin löytämässään ihanassa kakassa. Ulkona hämärässä luulin, että eihän tässä mitään käynyt, mutta päästyämme autoon oli itku lähellä. Piparin molemmat kyljet olivat ihan p**kassa ja aromit melkoiset. Koska hätä keinot keksii, pesin yöllä ulkona koiraa fairylla, Hannun kaataessa vettä pullosta koiran päälle. Onneksi meillä oli monta pulloa vettä mukana, vaikka en sitä aivan tähän tarkoitukseen olisi edes tajunnut varata.

Yön nukuimme varsin kehnosti auton surkeilla patjoilla, vienossa ulosteen hajussa. Liian kuumakaan ei päässyt tulemaan, kun auton lämmitys ei jostain syystä suostunut toimimaan, vaikka kaasu ei ollut loppu.

Aamulla olimme jo keränneet kimpsut, kampsut ja koirat kasaan ja olimme valmiita lähtemään kehän laidalle, kun huomasin Piparin kaulan alle jääneet kuivuneet kakkaläikät! Hämärässä siis jotain jäi huomaamatta ja yöllisten hajujen lähdekin selvisi. Uudestaan siis pesuhommiin ja ihme ja kumma Pipari ehti kuivua ennen kehävuoroaan.

Kehässä kaikki sujui ihan hyvin, vaikka jännitin jo monta päivää etukäteen Piparin ensiesiintymistä. Lopulta olin niin helpottunut siitä, että sain Piparin kehään asti kaikesta sen itse yrittämästä sabotoinnista huolimatta, että kehässä melkein unohdin jännittää. Pipari ja Lyyti saivat molemmat erinomaisen, mutta jäivät ilman SA:ta. Tellervo esiintyi jälleen mallikkaasti ja sai kotiintuomisiksi Vsp ja sertti-ruusukkeet. Beaglejen Rop oli komea ja lupaava junnu-uros Luca. Viivi jatkoi menestyksen tiellä ja pääsimme taas iltapäivällä osallistumaan ryhmäkilpailuun. Koirien tuloksiin olen enemmän kuin tyytyväinen :-)

Pena

Samassa kehässä oli myöhemmin vuorossa suomenpystykorvat. Kertalaakin Kell' Onni On eli Pena osallistui avoimeenluokkaan. Penan omistajalla Tiinalla oli kovasti perhosia vatsassa ennen kehään menoa ;-) Ihan turhaan, sillä Pena näytti kuinka herrasmiehet kehässä käyttäytyvät; mittaamiset ja hampaitten katsomiset sujuivat täysin esimerkillisesti. Tuomari tykkäsi Penasta ja iloisena yllätyksenä Pena oli PU-2 ja sai vara-sertin. Onnittelut vielä Tiina ja Pena, hienosti meni! :-D

Beagleja en ehtinyt kuvaamaan, mutta suomenpystykorvat kuvasin lähes kaikki. Tulen tekemään kuville oman albumin heti kun saan ne käytyä läpi.

Iltapäivällä osallistuimme sitten ryhmäkilpailuun ja päivän kruunasi Viivin sijoittuminen RYP-2 tuomari Auli Vitikaisen valitsemana. Kotimatkalla väsyneitä olimme sekä me että koirat. Matkanteko on yleensä mukavaa, mutta eilen viimeiset kaksisataa kilometriä oli kuin vatkaimen kyydissä olisi istunut. Hyrysysystä meni siis jotakin rikki. Hannu yritti tienpäällä paikantaa ongelmaa onnistumatta siinä. Pieni jännitysmomentti olikin lasahtaako auto kesken matkan, mutta onneksi pääsimme kuitenkin perille kotiin asti. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta oli taas kerrassaan hauska näyttelyreissu! :-)

Kotona meitä odotti uusi toivottu sonnipoika. Kuumeisesti odotettu kevään ensimmäinen lehmän poikiminen osui tietysti sille yölle, jolloin emme olleet kotona. Poikimauutiset meille puhelimitse välitti appiukko. Kaikki oli sujunut onneksi hienosti ja kokenut äitilehmä hoitaa lastaan rutiinilla. Tänään kävin kuvaamassa uuden tulokkaan, jolle Hannu napsaisi korvamerkit paikoilleen jo eilen illalla. Tänä vuonna nimeämme vasikat J-kirjaimella, joten saanko esitellä: Jarlan Pertti. (Olemme suuria Fingerpori-faneja ;-))

Matkailu avartaa

Maanantai 14.5.2012 klo 19.25 - Sanna

Viikonlopun pienimuotoinen loma vietettiin koiranäyttelyissä ja tien päällä, reissun suuntautuessa pohjoiseen. Lauantaina oltiin Kajaanin ryhmiksessä ja sunnuntaina koettiin Kuusamo. Talvella hankkimamme matkailuauto, ristimänimeltään "Hyrysysy" tuli testattua nyt käytössä ensimmäistä kertaa ja ihan toimivaksi se havaittiin. Päästiin siis sinne minne haluttiin ja vielä takaisinkin jäämättä tien päälle. Kuka on väittänyt, ettei halvalla saa hyvää ;-)

Kahden näyttelyn välimaastossa "jossakin".

Näyttelyissä menestystä tuli tällä kertaa todellakin kahmalokaupalla, viikonlopun pytty- ja ruusukesaldo on tässä. Voittoisat koirat eivät mahtuneet kuvaan mukaan.

Kovin pienin odotuksin reissuun lähdettiin ja Tellervo, jota olin vielä perjantai iltana jättämässä kotiin, mutta lauantai aamuna sitten kuitenkin otin mukaan, järjesti sellaisen yllätyksen, että emäntä on aivan ällikällä lyöty. Tellervo esiintyi uskomattoman hienosti; keräsi sertit, ropit ja sijoittui ryhmässä toiseksi, kaksi kertaa! Ihan sain silmiäni hieraista useammankin kerran, että onko minulla tosiaan se sama koira hihnan päässä, joka aikaisemmin jännitti näyttelyissä tosi kovasti. Muutenkin Tellervo tuntuu löytäneen ihan uuden vaihteen ja siitä kehässä juokseminen oli niin kivaa, etten perässä tahtonut pysyä.

Lyyti jäi tällä kertaa ilman palkintoja, mutta sijoittui hienosti kumpanakin päivänä PN-3.

 Viivi jatkoi edelleen sertin arvoisena ja nyt niitä on kaksi enemmän. Ryhmäkilpailuissa se sijoittui Hannun esittämänä sekä Kajaanissa että Kuusamossa neljänneksi. Molempina päivinä saatiin siis prikulleen samat tulokset kaikille kolmelle koiralle. Olipas uskomaton kokemus!

Lauantaina meitä tuli Kajaanissa näyttelyn jälkeen treffaamaan Roihun ja Tuikun velipoika Luca omistajineen. Luca oli erittäin reipas, ihana (ja terävä hampainen). Aikamoiselta villiviikarilta pentu tässä vaiheessa vaikuttaa ja luonnetta tuntuu riittävän ;-) Kiitos kun jaksoitte tulla meitä tapaamaan! Oli tosi mukava nähdä miten Luca on meiltä lähdön jälkeen kasvanut.

 

 

Automatka Kajaanista Kuusamoon taitettiin rauhassa ajan kanssa matkan teosta nauttien, kumpuava reitti oli ihanaa vaihtelua kotoisalle tasaisen tylsälle maisemalle. Vesistöäkin tuntui olevan ympärillä koko ajan. Pysähdyimme koirien kanssa ulkoilemaan jonkun järven rannalle ja matkan varrella olevia poroja oli pakko pysähtyä kuvaamaan.  Metsäkanalintuja nähtiin myös melkoinen määrä ja yksi hirvikin, mutta sen kuvat eivät valitettavasti onnistuneet.

En ollut näin pohjoisessa käynytkään ja poroja olen nähnyt aikaisemmin vain pari kertaa, voi että ne osaavatkin olla suloisia!

Kilometrejä kertyi reilu 800 ja päivät olivat pitkiä, mutta viikonloppu oli todella onnistunut kaikin puolin. Matkailuauton myötä voimme nyt välillä irrottautua yöksikin kotiympyröistä sekä töistä ja tietysti suunnata näyttelyihin vähän pidemmällä säteellä. Valtavat kiitokset siitä kuuluvat äidilleni kotiin jäävien koirien ja Hannun isälle karjamme hoitamisesta.

 

Näyttelyn täyteinen viikonloppu

Maanantai 30.4.2012 klo 9.46 - Sanna

Viikonloppu hurahti mukavissa merkeissä, molemmille päiville oli sopivasti tarjolla vieläpä lähinäyttelyt, ensin lauantaina Teerijärvellä ja sitten eilen Kaustisella. Molempiin rientoihin meiltä osallistui Tellervo, Lyyti ja Viivi.

Lyyti lauantaina Teerijärvellä, tuloksena EH4.

Viivi menestyi hienosti kumpanakin päivänä samoin tuloksin, sijoittuen ryhmäkilpailussa kolmanneksi. Beagletytöille ei menestystä tullut, mutta Tellervo sai kovasti kaipaamansa positiiviset kehäkokemukset molempina päivinä, viikon takaisen Evijärven kehässä panikoimisen jälkeen. Harjoitusta tarvitsemme vielä hurjan paljon.

Tellervo Kaustisella ERI2 SA PN4.

Hannu valokuvasi beaglet Teerijärvellä. Valitettavasti kaikista osallistuneista ei onnistunutta kuvaa löydy. Itse ehdin kuvata iltapäivällä suomenpystykorvia kehässä, mutta alkanut sadekuuro keskeytti minut, niinpä niistäkin puuttuu nartuista suurin osa. Sunnuntaina kamera oli myös mukana, mutta jäi vähäiselle käytölle, joten Kaustiselta kuvia ei julkaistavaksi asti ole.

Viivistä on lähes mahdotonta saada hyvää seisomakuvaa aikaiseksi, joten tässä Katin ottama kuva Teerijärveltä Hänen Korkeudestaan, joka ei ymmärrä miksi näyttelyihin ei varata mukaan viihtyisämpiä istuimia Hänen hienostuneelle ahterilleen!?!

Vaasasta ostetut vetokärryt tuli nyt testattua kahteen kertaan ja Hannu on niihin erittäin tyytyväinen. Matkat autolta kehän laidalle ja takaisin sujuivat hymyssä suin, ilman ainuttakaan voimasanaa! Money well spent ;-D

Lisään tänään sivuilleni kuva-albumin. Se löytyy päävalikosta. Kuva-albumista löytää tulevaisuudessa koiriemme kuvia enemmänkin, kuin mitä tänne blogiin niitä lisäilen ja lisäksi myös eri näyttelyissä ottamamme kuvat. Sivu on varmasti jonkin aikaa kovastikin kesken, mutta lupaan päivittää sitä niin nopeasti kuin ehdin. Sieltä löytyvät myös Teerijärven kuvat, joihin tässä myös suora linkki:

VALOKUVAT TEERIJÄRVELTÄ

Jos haluat koirasi kuvan omaan käyttöösi lähetäpä sähköpostia!

Upea näyttelyreissu

Maanantai 26.3.2012 klo 12.07 - Sanna

Eilinen Tuusniemen ryhmänäyttely meni meidän koirien osalta huimasti yliodotusten. Oikeastaan mitään odotuksia beaglejen menestyksen suhteen ei ollut, joten se kaikki tuli iloisena yllätyksenä.

Beagleja oli näyttelyyn ilmoitettu mukavat 25 kappaletta. Valitettavasti osa kilpakumppaneiden nimistä jäi  kysymysmerkeiksi ja tulokset minulta kirjaamatta, sillä luettelot olivat loppuneet jo siinä vaiheessa kun saavuimme paikalle ennen puoltapäivää. Siitä hyvästä pitkä pitkä miinus järjestäjille! Joka tapauksessa muistelen, että uroksia oli 10 ja narttuja 15. Kehäsihteerimme oli ilahduttavan kuuluvaääninen, josta isosti plussaa, joten tulokset olisi ollut helppo saada kirjattua. Näyttelypaikkana toiminut taimihalli oli mukava ja erityisesti valoisuus ihastutti valokuvaamisen kannalta. Jonkin verran kuvasinkin koiria ja koetan saada kuvia nettialbumiin esille jahka ehdin.

Tellervo JUN ERI1 SA PN-2 SERT

Marja Talvitie arvosteli beaglet ja hän piti aika tiukkaa linjaa. Nartuista vain kolme eri:n saanutta sai SA:n.  Niin vaan yllättäen meidän junnu Tellervo-Lellervo oli PN-2, saaden ensimmäisen sertinsä ja Lyyti PN-3 vara-sertillä, uskomatonta :-) Punapihlajan kennelliin vielä suuret onnittelut hienosta menestyksestä rotukehässä ja isoissakehissä!

Lyyti AVO ERI2 SA PN-3 VARA-SERT

Viivi oli arvosteluvuorossa ihan näyttelyn vihon viimeisenä koirana. Kehät olivat todella paljon myöhässä ja saimme pujahtaa arvostelusta heti suoraan kehänauhan alitse ryhmäkehään juoksemaan muiden sekaan. Muutenkin jo loistavasti onnistuneen päivän kruunasi Viivin sijoittuminen ryhmässä neljänneksi.

Viivi SERT ROP RYP-4

Näyttelyn jälkeen treffasimme Siilinjärvellä huoltsikalla Tiinan ja Sissin pojan Penan. Olipas todella hienoa nähdä Pena aikuisena, siitä on kasvanut komea ja hienoluonteinen pystykorva, joka toimii myös metsällä. Yritin Penaa kuvata huoltoaseman pihalla ja taivaalta tietysti satoi räntää, joten kuvausolosuhteet eivät olleet kovin otolliset, mutta tämän näköinen herrasmies siis kyseessä.

Kertalaakin Kell' Onni On "Pena"

 Pena ei ollut aivan varma siitä ovatko Hannun tarjoamat namit hyviä?

 Suuret kiitokset vielä Tiina, että jaksoit tulla meitä tapaamaan ja Penaa näyttämään! Oli tosi mukavaa treffata :-)