Geenitestejä

Lauantai 30.11.2013 klo 12.09 - Sanna

Viime viikkoisen eläinlääkärissä käynnin yhteydessä otettiin verinäytteet Piparilta, Putkoselta ja Wilsonilta kahta geenitestiä varten ja näytteet lähetettiin Laboklinille Saksaan.  Tilaamani geenitestit ovat Factor VII defiency ja MLS (Musladin-Lueke Syndrome). Nyt odottamani tulokset ovat tulleet. Kaikki kolme ovat MLS N/N eli terveitä, eivätkä kanna tätä geeniä. Factor VII defiencyn osalta saatiinkin sitten kolme erilaista tulosta: Putkonen F VII N/N eli geneettiisesti terve, Pipari F VII N/FVII eli kantaja ja Wilson F VII/F VII eli sairas.

Kummastakaan geenimutaatiosta ei löydy suomenkielistä tietoa juuri ollenkaan. Musladin-Lueke Syndrome tunnetaan myös nimellä kiinalainen beagle syndrooma. MLS oireyhtymällä on varsin selkeät erityispiirteet ja sairaat yksilöt ovat harvoin elinkelpoisia. Lisää Musladin-Lueke syndroomasta tästä LINKISTÄ. 

Factor VII defiency (= tekijä VII puutos) on lievä tai kohtalainen veren hyytymishäiriö, jota tavataan beaglen lisäksi mm. airedalenterrierillä, skotlannin hirvikoiralla ja suursnautserilla. Sitä testataan beagleilta erittäin vähissä määrin, sillä sairaat koirat ovat useimmiten täysin oireettomia. Yhdysvaltalainen beaglekasvattaja toteaa artikkelissaan, että testatuista koirista jopa yli 50 % on osoittautunut joko kantajiksi tai sairaiksi. Linkki artikkeliin Factor VII defiencysta TÄSSÄ.

Molemmat sairaudet periytyvät autosomaalisesti resessiivisesti. Yhden geeniparin välityksellä periytyvä ominaisuus on kvalitatiivinen.  Jokaisella koiralla on kustakin geenistä kaksi alleelia, näistä toinen isältä ja toinen emältä. Ollakseen MLS tai Factor VII sairas koiran on saatava virheellinen geeni alleeli molemmilta vanhemmiltaan. Autosomaalisesti resessiivisesti periytyvässä sairaudessa sairaita pentuja ei synny, jos yhdistelmän toinen osapuoli on terve.  Kahden terveeksi testatun yksilön jälkeläisiä ei tarvitse erikseen geenitestata, sillä ne ovat siten vanhempiensa kautta terveitä eli clear by parentage.

Katariina Mäen mielenkiintoinen artikkeli geenitesteistä koirienjalostuksessa, tästä LINKISTÄ.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: geenitestit, terveystulokset

Tuusniemen reissu

Tiistai 26.11.2013 klo 13.10 - Sanna

Viime perjantaina pakattiin matkailuauto reissukuntoon ja suunnattiin Pohjois-Savoon Tuusniemelle. Matkaan lähteminen meni taas kerran niin myöhään, että perille näyttelypaikalle saavuttiin neljän tunnin ajon jälkeen vasta kymmenen kieppeillä illalla. Eipä siinä illaksi silloin tarvitse muuta suunnitella kuin koirien lenkittäminen ja sitten nukkumaan. Auto pysyi ihan kohtalaisen lämpimänä, mutta minä vilukissana palelin kuitenkin kolmen peiton alla suurimman osan yöstä. Unikaan ei tahtonut tulla millään ja vielä puoli kolmen aikaan yöllä luulin, että taidan valvoa samoilla silmillä aamuun asti. Seitsemän aikaan aamulla  herättiin ääniin, kun näyttelyn talkoolaiset tulivat töihin. Hyvin ehdittiin rauhassa nousta ja ulkoiluttaa koirat ennen kehän luo menoa. Tuusniemen taimitarha on mielestäni kiva paikka ryhmikselle ja siksi sinne viitsii ajella pitemmänkin matkan päästä. Lämmin halli ei ole, mutta asfalttipohjaisena ja tosi valoisana huomattavasti parempi vaihtoehto moneen muuhuun vastaavaan verrattuna. Tosin tällä kertaa asfaltti oli ikävästi aivan märkä, halli oli ilmeisesti pesty vasta edellisenä päivänä?

Beagleja oli ilmoitettu 19 kpl. Pitkästä aikaa saatiin Hannun kanssa yhteistyöllä kuvattua kaikki osallistuneet beaglet. Putkonen oli nuorten luokassa ja sen Jyväskylän väsähtänyt-väkisin-esiintyminen oli kuin kaukainen muisto vain! Nyt Putkonen oli normaalivireessään, virtaa riitti temppuiluunkin ja sillä oli kehässä tosi hauskaa. Putkosen esittäminen ei ole helpoin tehtävä kun se laittaa villivarsavaihteen päälle, mutta pääasia että koira nautti :) Tuloksena luokkansa voitto sa:lla. Paras uros kilpailuluokassa Putkonen sijoittui kolmanneksi. Ihan tyhjin käsin ei jääty, vaan Putkonen sai vara-sertin.

img_1712.jpg

Muru kilpaili junnuluokassa kolmen muun nartun kanssa. Murun esiintymiseen olen tällä kertaa myös tosi tyytyväinen, se oli reipas ja liikkui iloisesti koko ajan, vaikka tuomari meitä melko paljon juoksuttikin. Murullekin luokkavoitto sa:lla ja lopulta PN-kehässä sijoittuminen ensimmäiseksi ja Murun toinen serti kotiin tuomisiksi. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi oikeutetusti ihastuttavan veteraaniuroksen, Murun ollessa siis VSP.
img_1800.jpg
Muru pöydällä

img_1816.jpg
Muru 12 kk

Beaglejen arvostelun loputtua kipaisimme nopeasti autolle vaihtamaan lämpimämmät vaatteet päälle ja vaihtamaan koiria. Beaglet pääsivät päiväunilleen ja seuraavana esiintymisvuorossa oleva Roihu näyttelyhihnan päähän. Pystykorvia oli 27 kpl. En tiedä mitä Roihu purennan tarkastamisessa tuomarissa säikähti tai miksi, mutta niin vaan kävi. Se oli kuitenkin tomerasti häntä pystyssä, kun tuomari ei sitä lähestynyt ja liikkui nätisti ja voitti luokkansa erillä ja sa:lla. Muutaman muun koiran kohdalla kävi samalla tavalla ja tuomari jo ääneen ihmetteli, että mikähän ihme hänessä saa tänään koirat kavahtamaan. Arvasin jo etukäteen, että PU-kilpailuluokassa Roihu tulee väistämään tuomaria ja niin valitettavasti tapahtui. Ymmärrettävästi   tuomarin ainut mahdollisuus oli jättää Roihu huonoimmalle sijoitukselle tämän takia eli vain kolmen uroksen saatua sa:n, Roihu oli siis PU3. Tuomari tykkäsi Roihusta todella paljon ja sanoikin myös yleisölle, että se olisi sijoittunut aivan toisin, jos olisi käyttäytynyt normaalisti. Harmittaa siis ihan mahdottomasti. Kehän ulkopuolella Roihu suhtautui vieraisiin ihmisiin kuten yleensä eli teki mielellään tuttavuutta, jos joku osoitti mielenkiintoa sitä kohtaan. Eipä auta muuta kuin kokeilla joskus uudestaan. Hieno arvostelu arvostamaltani tuomarilta sentään lämmittää emännän mieltä. Kehän jälkeen suunnattiin kotimatkalle väsyneinä.

Nyt vuorossa on muutaman viikon hengähdystauko näyttelyistä ennen messukeskuksen näyttelytriplaa ja ihan ajallaan, sillä kaksi peräkkäistä viikonloppua näyttelyissä yöpymisineen vaatii jaksamiselta veronsa. Messarin jälkeen vietetään pentulomaa ja edessä on muutenkin pidempi näyttelytauko talven takia. Ensi vuoden alkupuoliskon tuomaritietoja odottelen jo kovasti, jotta pääsisin suunnittelemaan meille näyttelylistaa.

Pömppärella on edelleen täällä meidän ilonamme, kun sopivaa sijoituskotia sille ei vieläkään ole löytynyt. Sen verran minun täytyy jo sijoituskodin hakuehtoihin lisätä, että Pömppis ei muuta ainoaksi koiraksi. Niin paljon se nauttii koirakavereiden seurasta.

sam_1967.jpg
Pömppärella (15 vkoa), isi Wilson, Pipari ja Muru kauneusunilla.
sam_1972.jpg
Pömppärella 15 vkoa.

2 kommenttia . Avainsanat: näyttelyt, Putkonen, Muru, Roihu, Pömppärella

Pikkupipareita jouluksi

Torstai 21.11.2013 klo 11.11 - Sanna

Eilen käytiin Piparin kanssa eläinlääkärillä ultrassa (tiineysvuorokausilla 29) ja aavistukseni osui ihan oikeaan, meille on joulupentuja luvassa. Olen todella iloinen! Piparin nisät ovat hieman turvonneet ja muuttuneet pinkin värisiksi jo muutama päivä sitten ja mahakin on jo alkanut hieman pyöristyä, joten olinkin 99% varma, että pentutilaus onnistui. Lisäksi Pipari on muutama iltana jättänyt vähän ruokaansa syömättä ja sitä ei ole tapahtunut ikinä aikaisemmin (onhan se beagle) eli tiineydenmerkit oli nähtävissä. Malttamattomana halusin kuitenkin ultrata ja vaikka siinä pentujen lukumäärää ei kunnolla pysty laskemaan, se antaa kuitenkin hyvää osviittaa siitä, onko pentuja tulossa pari vai monta.  Ihan hyödyllinen tieto suunnitellessa kantavan nartun ruokintaa.  Piparilla sikiöitä näkyi useita, yritimme niitä yhdessä eläinlääkärin kanssa laskeskella ja alustava arvio olisi, että ehkä 5 tai 6 pentua on tulossa.  Varasimme samalla ajan toista herpesrokotetta ja tiineysröntgeniä varten. Tellervon pentueen aikana päätin jatkossa ottaa aina röntgenkuvan ennen synnytystä, se kun onnistuu niin kätevästi samalla käynnillä tuon herpesrokotteen kanssa, joka sekin otetaan jokaisen astutuksen ja tiineyden yhteydessä. Tällä kertaa pidän röntgenkuvan ottamista tärkeänä, sillä Piparin laskettuaika osuu jouluaatolle. Synnytykseen pitääkin valmistautua nyt aivan erityisellä huolella ottaen huomioon, että kaupat ja apteekit ovat kiinni pyhien ajan ja eläinlääkäri hankalasti tavoitettavissa sekä pitkän matkan päässä. Ei auta kuin toivoa, että kaikki sujuu ongelmitta. Meillä joulu onkin hieman erilainen, jouluvalmisteluihin kuuluukin tänä vuonna pentulaatikon kasausta ja muuten synnytykseen valmistautumista.

img_1548.jpg

Tässä Pipari tänä aamuna, tiineysvuorokausia tasan 30 ja vatsalinja on laskenut jo näin kovasti.

img_1579.jpg

Art-Fantasy Maxi Drive eli Melvin, tänään tasan 4 kuukautta.

A-F. Maxi Drive on kotiutunut superhyvin ja kutsumanimeksi annettiin Melvin. Voin vain hämmästellä miten helposti ja huomaamattomasti pentu tuntuu sujahtaneen laumaan, muut koirat suhtautuvat siihen kuin se olisi ollut täällä aina. Lenkillä huomaa, että Melvin on tottunut kulkemaan hihnassa, reipasta vauhtia se porhaltaa häntä pystyssä eturivissä menemään ja suoraan sanottuna vetää niin kamalasti, etten aikaisemmin ole tuon ikäiseltä pennulta sellaista osannut odottaakaan. Hihnakäytöksessä on siis meillä hitusen hiottavaa... Motivointi ei tule tämän pennun kanssa olemaan ongelma, se nimittäin on ruuan ja namien perään tosi paljon, siis TOSI paljon. Meillä koirien ruoka useimmiten turvotetaan ja koirat ovat tottuneet, että ruokaa joutuu vähän odottamaan. Melvinille se oli ilmeisesti uusi juttu, sen mielestä oli aivan käsittämätöntä, että sen ruuat on otettu esille ja että ne tuoksuvat kutsuvasti tarjolla pöydällä, jonne se ei yletä! 

img_1516.jpg img_1517.jpg

P.S. Tulokset-sivu laahaa pahasti jälkijunassa, yritän kerätä motivaatiota sen päivittämiseen. Osa arvosteluistakin seilaa taas ties missä...

2 kommenttia . Avainsanat: Piparin pentue, Melvin

Jyväskylän tulijaiset

Sunnuntai 17.11.2013 klo 19.09 - Sanna

Perjantaina pakattiin autoon Putkosen ja Roihun lisäksi näyttely- ja yöpymiskamppeet ja suunnattiin Jyväskylään. Erinäisten pohdintojen jälkeen päätimme yöpyä näyttelyä edeltävän yön hotellissa, ettei meidän tarvinnut ajella edestakaisin samaa matkaa lauantaina  ja istua autossa melkein seitsemää tuntia. Yövyimme hotelli Albassa, jonka sijainti Paviljongin suhteen oli mainio ja kivat lenkkireitit vieressä, mutta siinäpä ne hyvät puolet sitten olikin. Huone oli nimittäin niin kylmä, että nukuin yön pitkät kalsarit, fleecehousut, pitkähihainen paita ja poolovillapaita sekä sukat ja villasukat jalassa ja silti palelin! Ei juuri huvittanut aamulla mennä suihkuun kun kylpyhuone oli tasan yhtä kylmä. Noottia täytyy antaa myös kaapista löytyneestä ylimääräisestä tyynystä, jonka tyynyliina oli niin täynnä mustia hiuksia, että se ei ole kyllä pesukoneessa käynyt edellisen käyttäjän jälkeen, yök! Olisi sittenkin kannattanut nukkua asuntoautossa ja säästää hukkaan heitetyt hotellirahat.

Aamulla suunnattiin hyvissä ajoin näyttelypaikalle Paviljonkiin. Aikataulut eivät olleet meille suosiolliset, pystykorvien ja beaglejen arvostelu oli aikisten mukaan jotakuinkin päällekkäin ja kehät kaukana toisistaan. Valmistauduimmekin siihen, että Hannu esittää Roihun ja minä Putkosen. Sovimme, että kipitän vikkelästi pystykorvakehälle heti kun beaglekehältä pääsen, toiveissa siis että josko kuitenkin ehtisin Roihun kanssa itse kehään. Putkonen oli näyttelypaikalla alusta asti erittäin flegmaattinen, eikä siis ollenkaan oma itsensä. Sen verran ahdasta oli etten mahtunut liikuttelemaan sitä käytävällä juuri ollenkaan ja kehässä se oli suorastaan perässä vedettävä ja esiintyi ilottomasti. Mistä lienee nyt kiikasti, koska viimeksi Seinäjoella se ennen kehää tarjosi minulle osaamiaan temppuja ja oli iloinen ja hauska oma itsensä, joten tuntuu hassulta, jos Putkonen nyt olisi reagoinut hallinäyttelyyn näyttelypaikan takia kummallisesti? Laatuarvostelussa Putkoselle EH ja tuomarin sanoin: "He's basically a nice dog but unfortunately too fat at the moment." Eli kotiin ja dieetille :D Beaglet jäi sitten valitettavasti siitä eteenpäin minulta näkemättä, kun kiirehdin heti pystykorvakehälle. Siellä oltiinkin lopulta aikataulussa niin paljon jäljessä, että olisin aivan hyvin ehtinyt katsoa ja kuvata beaglet. Harmitti. Oikein hyvä mielikuva ei jää tuomarista, joka vähän väliä pitää tupakkatauon ja kehä seisoo. Pystykorvia oli 14 kappaletta, joista peräti seitsemän oli nuortenluokan uroksia. Roihulle laatuarvostelussa erinomainen. Kilpailuluokkaan tuli kolme koiraa erinomaisella ja neljä erittäin hyvällä. Roihu sijoittui kolmanneksi, vain ensimmäiselle luokassa SA.

img_1297.jpg

Ostoksia tuli tehtyä näyttelystä suunniteltua enemmän. Tarkoitus oli ostaa uusi kankainen kevythäkki, sillä kotoa lähtiessämme totesimme entisen mystisesti kadonneen jonnekin. (Varmaan se löytyy pian jostain kummallisesta paikasta. Jääkaappiin se ei sentään mahdu...) Uusi kevythäkki hankittiin siis kadotetun tilalle. Näyttelyä sponssanneella Planet Pet Societylla oli hyvä myyntistandi, josta ostettiin koirille kolme muovista kaukalopetiä, jotka olivat vain 10 €/kpl eli tosi halpoja, muutama ihana ja edullinen lelu sekä pakastekuivattuja nameja kotiin tuomisiksi.

Reissun jännittävin ja tärkein tulijainen tarttui matkaamme pitemmän taipaleen takaa. Putkosen kasvattajalle Katerinalle syntyi heinäkuussa pentue, josta meidän pentua ehdittiinkin jo kovasti odotella. Sopivasti pentu matkasikin Suomeen pietarilaisen näyttelymatkaajan mukana; kyllä koiraihmiset ovat ihanan avuliasta porukkaa. Virallisemmin pikkuherra on nimeltään Art-Fantasy Maxi Drive. Kutsumanimi on vielä tällä hetkellä mietintämyssyssä. Pentu on luonteeltaan uskomattoman reipas, se ei tunnu olevan maiseman tai lauman vaihdoksesta moksiskaan. Yksinkertaisesti siis ihana! Mikäli kohdalle sattuisi sopiva ja yhteistyökykyinen sijoituskoti jostakin lähistöltä, voisin harkita tämän pennun sijoittamista ;)

img_1481.jpg

Art-Fantasy Maxi Drive 17 vkoa

img_1491.jpg

Sohvalle pääsee jo sujuvasti itse, Pömppis yrittää ihan tosissaan perässä, mutta ei vielä onnistu...

img_1443.jpg

Uudet ystävät ja uusi kissavinkulelu näyttelytuomisina.

img_1479.jpg

Pömppiksestäkin yksi söpöilykuva :)

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja pitkälle sunnuntai aamuun meillä riehui Eino- myrsky. Unet karisivat silmistä aamulla kertaheitosta kun rupesin päästämään koiria tapani mukaan aamupissalle. Ehdin päästää Roihun, Murun ja pennut ovesta ulos, ennenkuin tajuntaani iski, että nyt tielle on vähän turhan hyvät näkymät! Osa piha-aidasta oli tuulen riepotuksessa kaatunut ja isosta koivusta yksi haaroista katkennut. Onneksi sain koirat heti takaisin sisälle ja sitten vain hihnassa hoitamaan pissatuksia. Riittää siinä hommaa tällä laumalla, vaikka osa ulkoilee kauniisti irrallaan ilman aitaakin. Toisellekin puolelle pihaa oli yksi koivu katkennut ja tietysti aidan päälle. Onneksi verkkoaita oli mennyt vain vähän lakoon, eikä kärsinyt yhtä suurta vahinkoa kuin puuaita, jota korjatessa Hannulla menikin aamupäivä. Onneksi aita on nyt taas kunnossa, jälleen kerran oli puhetta siitä, että jos piha-aluetta päästään aitaamaan lisää, siitä aidasta tehdään pomminkestävä.

img_1404.jpg

Tälläinen näky meitä aamulla odotti.

2 kommenttia . Avainsanat: näyttelyt, Putkonen, Roihu, Pömppärella

Tervetuloa talvi

Lauantai 9.11.2013 klo 15.47 - Sanna

Missähän se talvi nyt oikein viipyy? Meille se olisi pikku pakkasineen jo erittäin tervetullut, sellaista kurarallia tämmöisen koiralauman kanssa eläminen on näillä ilmoilla. Sadepäivinä koko lauma on viettänyt suurimman osan ajasta sisällä. Sehän on tietysti tylsää, varsinkin kun nuoriso mielellään purkaa enimpiä höyryjä joka päivä pihalla monta tuntia leikkien. 

img_0987.jpg

Tylsää tämä tuvassa makoilu, Penninkin mielestä.

Onneksi pari sateetontakin päivää on mahtunut marraskuulle. Läheisellä Kotokalliolla kasvaa kerrassaan upeita sammalia, jotka toimivat kuvissa kauniina taustana; vihdoin perjantaina otin itseäni niskasta kiinni ja pitkästä aikaa pakkasin kameran reppuun ja mukaan metsälenkille. Tuolla luonnossa koirien kanssa kulkiessani harmittelen aina sitä, että olen todella, todella laiska kuljettamaan kameraa mukana vaikka kuvaamista rakastankin, paljon mielenkiintoisia ja kauniita asioita jää siksi ikuistamatta. Sää oli perjantaina syksyisen harmaa, mutta lenkin aikana ei sentään satanut. Lenkkiseurana olivat vain Muru ja Pömppärella.

img_1046.jpg

Luoksetuloa vauhdilla - Pömppis katsoo Murusta mallia.

img_1073.jpg

Muru läträämässä. Mistä lie Muru on tuon lotraamisvimmansa perinyt? Ei beagleilla yleensä ole hinkua kastella itseään joka lutakossa.

img_1086.jpg

Kukas sieltä näreen takaa kurkistaa?

img_1100.jpg

Pömppärella ihmettelee Murun menoa.

img_1155.jpg

Pömppis 12 vkoa

img_1157.jpg

Muru, jopa sekunnin paikallaan.

img_1170.jpg

Pömppärella

img_1244.jpg

Murmeliini

Lyyti-rouva kävi keskiviikkona Kälviällä steriloitavana, koska jalostussuunnitelmia Lyytin osalle ei enää ole. Leikkaus sujui hyvin ja toipilaan paraneminen sitäkin paremmin. Pystykorvat ovat steriloinnin jälkeen olleet pari päivää kipuilevia ja vähän huonovointisia. Lyyti sen sijaan oli ensimmäisen illan aavistuksen vaisu, sen jälkeen leikkauksessa käyntiä ei arvaisi sen voinnista mitenkään. Heti seuraavana päivänä se jo varasti salaman nopeasti Hannun voileivät olkkarin pöydältä, Hannu nimittäin nousi ottamaan kaukosäätimen viereiseltä sohvalta ja jätti leipänsä ainakin kolmeksi sekunniksi vahtimatta - varsinainen aloittelijanmoka Lyytin seurassa! Mielenkiintoista nähdä tuleeko Lyytin painonhallinnasta entistä hankalampaa nyt steriloinnin jälkeen.

Piparin astutuksesta on nyt kulunut reilu kaksi viikkoa, enkä vielä halua tehdä arvauksia suuntaan enkä toiseen. Ultra-aika on jo varattu ja se on 20.11. Vielä puolitoista viikkoa jännitettävänä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Muru, Pömppärella, Lyyti

Sykkyyn, sykkyyn!

Perjantai 1.11.2013 klo 14.15 - Sanna

Minullapas on sylivauva! Myönnetään, että Pömppärellasta on tullut äiskän lellipentu... mutta kerrankin meillä on pentu, joka nauttii sylissä olemisesta ilman, että se yrittää rimpuilla siitä hetken kuluttua pois tai pureskelee sylissä ollessaan käsiä, nykertää vaatteita tai yrittää repiä tukkaa huomaamattomasti samalla. Ja en minä ole ainoa joka tästä sylimyyryläisestä nauttii, ihan yhtälailla pentu viihtyy Ukon tai Hannun sylissä aina tilaisuuden tullen ja perheen miehetkin sille lepertelevät ja hymistelevät sen söpöyttä sitä paapotellessaan. 

img_0919.jpg

Ukon kanssa TV:tä katsomassa.

img_0925.jpg

Puuhaillaan me tietysti muutakin kuin kuljetaan päivät pitkät pentua kanniskellen. Pömppärella on jo niin iso tyttö, että lenkit ovat nyt noin 1,5-2 km pitkiä. Ne tehdään tottakai pennun tahtiin ja lenkkikaverina on yleensä joko Muru tai Lyyti, jota voin päästää juoksemaan irti yhdessä Pömppärellan kanssa. Pentu onkin jo hoksannut, että hihnan kanssa on tarkoitus mennä samaan suuntaan muiden kanssa ja ilman hihnaa voi sitten suunnasta päättää vähän itsekin. Kivaa lenkkeily sen mielestä jokatapauksessa on. Tässä vaiheessa huomaa taas kerran sen ainoan negatiivisen asian, jonka maalla koirien kanssa asumisesta keksin. Yritäpä totuttaa pentua liikenteeseen, pyöräilijöihin, vastaantulijoihin ynnä muuhun, kun niitä ei yksinkertaisesti ole. Pari autoa ja traktori ovat ne ainoat mihin tuossa kylänraitilla kävellessä törmätään. Ohihuristavat autot eivät ainakaan näin pienessä mittakaavassa tuota ongelmaa, joten seuraava askel olisi mennä keskustaan katsomaan vähän enemmän elämänmenoa. 

Pömppärellan lempinameja ovat pehmeät pihvitikut ja luoksetulo kutsusta sujuu täydellä vauhdilla, kun palkkakin on tosi mieleinen. Istuminen sujuu ruokakupille ja muuten pyynnöstä tosi hienosti. Pöytätreeneistä olen pitänyt viikon taukoa, mutta pitäisi alkaa taas siinä seisomista harjoittelemaan. Edelleen toiveissa olisi löytää Pömppärellalle oma koti sijoitussopimuksella, vaikka kyllähän Ukko ja Hannu ovat jo kyselleet, että jääkö tämä meille?

img_0927.jpg

Pömppärella 11 vkoa

1 kommentti . Avainsanat: Pömppärella