Sykkyyn, sykkyyn!

Perjantai 1.11.2013 klo 14:15 - Sanna


Minullapas on sylivauva! Myönnetään, että Pömppärellasta on tullut äiskän lellipentu... mutta kerrankin meillä on pentu, joka nauttii sylissä olemisesta ilman, että se yrittää rimpuilla siitä hetken kuluttua pois tai pureskelee sylissä ollessaan käsiä, nykertää vaatteita tai yrittää repiä tukkaa huomaamattomasti samalla. Ja en minä ole ainoa joka tästä sylimyyryläisestä nauttii, ihan yhtälailla pentu viihtyy Ukon tai Hannun sylissä aina tilaisuuden tullen ja perheen miehetkin sille lepertelevät ja hymistelevät sen söpöyttä sitä paapotellessaan. 

img_0919.jpg

Ukon kanssa TV:tä katsomassa.

img_0925.jpg

Puuhaillaan me tietysti muutakin kuin kuljetaan päivät pitkät pentua kanniskellen. Pömppärella on jo niin iso tyttö, että lenkit ovat nyt noin 1,5-2 km pitkiä. Ne tehdään tottakai pennun tahtiin ja lenkkikaverina on yleensä joko Muru tai Lyyti, jota voin päästää juoksemaan irti yhdessä Pömppärellan kanssa. Pentu onkin jo hoksannut, että hihnan kanssa on tarkoitus mennä samaan suuntaan muiden kanssa ja ilman hihnaa voi sitten suunnasta päättää vähän itsekin. Kivaa lenkkeily sen mielestä jokatapauksessa on. Tässä vaiheessa huomaa taas kerran sen ainoan negatiivisen asian, jonka maalla koirien kanssa asumisesta keksin. Yritäpä totuttaa pentua liikenteeseen, pyöräilijöihin, vastaantulijoihin ynnä muuhun, kun niitä ei yksinkertaisesti ole. Pari autoa ja traktori ovat ne ainoat mihin tuossa kylänraitilla kävellessä törmätään. Ohihuristavat autot eivät ainakaan näin pienessä mittakaavassa tuota ongelmaa, joten seuraava askel olisi mennä keskustaan katsomaan vähän enemmän elämänmenoa. 

Pömppärellan lempinameja ovat pehmeät pihvitikut ja luoksetulo kutsusta sujuu täydellä vauhdilla, kun palkkakin on tosi mieleinen. Istuminen sujuu ruokakupille ja muuten pyynnöstä tosi hienosti. Pöytätreeneistä olen pitänyt viikon taukoa, mutta pitäisi alkaa taas siinä seisomista harjoittelemaan. Edelleen toiveissa olisi löytää Pömppärellalle oma koti sijoitussopimuksella, vaikka kyllähän Ukko ja Hannu ovat jo kyselleet, että jääkö tämä meille?

img_0927.jpg

Pömppärella 11 vkoa

Avainsanat: Pömppärella


Kommentit

5.11.2013 14:11  Kati

Suloinen halikaveri! Voin uskoa että maalla tuo kaikkeen outoon ja ihmeelliseen tutustuttaminen on haastavaa mutta ihanaa kuitenkin että kasvattajat käyttävät siihenkin aikaa, on se sen verran tärkeää oppia pienestä pitäen että tähän maailmaan mahtuu jos minkäkin laista ääntä ja menijää. Ekan koiramme kohdalla tämä piti oppia kantapään kautta, mutta nytpä sitä on huomattavasti viisaampi :)


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini