Lauantai KalajoellaMaanantai 5.5.2014 klo 15.37 - Sanna Lauantai sujui taas koiranäyttelyn merkeissä, tällä kertaa olimme lähinäyttelyssä eli ryhmiksessä Kalajoella. Roihukin oli ilmoitettu, mutta se ehti pudottaa karvansa ihan tyysti, joten sen mukaan ottamista ei tarvinnut edes harkita. Beagleja oli ilmoitettu ihan mukavasti, 18 kappaletta ja koirat jakaantuivat kivasti kaikkiin eri luokkiin. Näyttelypäivälle keli oli kohtuullisen hyvä, vaikkakin kirkkaasta auringon paisteesta huolimatta melkoisen viileä. Eipähän onneksi satanut mitään. Olimme näyttelypaikalla jo hyvissä ajoin, kun beaglet olivat kehässä vasta puolenpäivän jälkeen. Ikäväkseni totesin, että muuten niin reipas Pömppis säpsähteli kuulutuksia. Niitähän sitten riitti, kuuluttajaksi oli nimittäin valittu henkilö, joka rakasti omaa ääntään ja katsoi oikeudekseen hölistä mikrofoniin kaikkea turhanpäiväistä ja kutsui jopa lapsia ihanasti mikkiin hihkumaan! Erityislisänä näyttelyssä soi kaiuttimista irlantilaista kansanmusiikkia taustalla koko ajan... Nyt oli järjestäjiltä päässyt pahasti unohtumaan, mitä ihmiset tulevat koiranäyttelyyn tekemään. Kivahan se olisi kuulla mitä tuomari esillä olevista koirista yleisölle kertoo, ellei joku einari samaan aikaan halua jakaa metsästyskokemuksiaan koko näyttelyväelle mikrofonin kautta. No, ei siinä mitään, nimittäin siihen mennessä kun Pömppiksen kehävuoro tuli, se oli jo ehtinyt tottua kuulutuksiin täysin ja leikki niiden aikana vapautuneesti kanssani kepinpätkällä. Siis jotain hyvääkin tässä erityisen ärsyttävässä ylimääräisessä kuuluttelussa ;) Pömppis kehässä Pömppis 8,5 kk. Pömppis esiintyi taas reippaasti kuten viime viikollakin. Nyt täytyy lisäksi todeta, että tuvassa koirien vapaassa käytössä seisova trimmauspöytä on vaikuttanut positiivisesti koirieni pöytäkäytökseen. Vaikka siinä ei mitään ongelmia ole koskaan ollut, ikinä aikaisemmin koirani eivät ole olleet näin rentoja pöydällä. Nyt kun ne kotona kiipeilevät trimmipöydälle edes takaisin omia aikojaan ja jopa nukkuvat siinä, siitä on tullut niille oikein mieluinen paikka. Jos Pömppis oli viikko sitten aivan liian pitkä beagleksi, se ei ollut sitä nyt. Erityismaininta tuli "hyvästä pyllystä", joka tosin jäi kirjallisesta arvostelusta pois. Kunniapalkinto napsahti siis tällä kertaa ja kun uroksissakin oli kunniapalkinnolla palkittu pentu, saatiin oikein kilpailu rotunsaparhaasta pennusta käytyä. Tuomari oli Pömppikseen mieltynyt ja Pömppärellasta leivottiin Rop-pentu. Arvostelussa "ihana temperamentti" saa hymyn huulille, pidän itse Pömppiksen luonteesta kovasti :) Putkonen 23 kk Putkonen on kerrassaan mainio tyyppi, mutta sen kanssa kehään mennessä saa varautua suunnilleen sirkustemppuihin. Nyt möyheä ulkokenttä oli niin kiinnostava, ettei Putkonen olisi malttanut seisoa paikoillaan nanosekuntia pitempään, vaan maan tonkiminen olisi ollut paljon hauskempaa. Isona uroksena sitä saa ihan tosissaan yrittää vääntää asentoon silloin kun se ei ole yhteistyöhaluinen. Hirmuisen hauskaa sillä taas oli kehässä ja se iloisuus huokuu siitä varmaan ulospäinkin. Oikein hyvällä arvostelulla Putkonen oli lopulta PU1 sertin kera. Muru 17 kk Murunkin mielestä pehmeä kenttä oli oivallinen kiitorata ja raviaskeleita se ei ainakaan junnuluokan yhteiskierroksella tainnut ottaa ainuttakaan. Kati kilttinä kuvasi koirat kamerallani ja kotona kuvia selatessani olen todennut, että ihan yhtä hukassa ne raviaskeleet taisivat olla vähän joka koiralla :D Olin ilmoittanut Murun junioreihin, vaikka nuortenluokkaan luulin ilmoittaneeni. Junnunarttuja taisi olla viisi kappaletta. Muru voitti luokan erinomaisella ja SA:lla. PN-kilpailuluokassa koiria oli neljä. Katin upea Klaara vei oikeutetusti voiton ja Muru tuli hyväksi kakkoseksi. Koska Klaaralla sertit on jo täynnä, sertti jaetiin Murulle. Putkonen oli tällä kertaa VSP, Katin Klaaran viedessä lopulta melkein koko näyttelyn voiton, se oli päivän päätteksi hienosti BIS-2 :) Kehäkuvat jälleen (c) Kati Heikkinen, kiitos! Turistina meillä oli matkassa joukkomme uusin jäsen, Kisu, josta en ole vielä ehtinytkään kirjoitella. Kisulla on ikää nyt 4,5 kuukautta. Ensin näyttelypaikka vähän jänskätti, mutta ihan reippaasti pieni tyttö siellä käyttäytyi. Ja pitihän sitä tietysti vähän treenatakin :) Fanta's Brand Red Riding Hood eli "Kisu"4,5kk (tässä tosin liian venytettynä) Narun nokassa juoksuharjoitukset. Ihan vaan istuskelemassa. Taas viikon tauko näyttelyistä ja sitten ensi lauantaina suunnataan Seinäjoelle! |
|||||||||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, Putkonen, Muru, Pömppärella, Kisu |
|||||||||
"Ei"-kaksoset puolivuotiaitaPerjantai 21.2.2014 klo 16.28 - Sanna Tässä on monen monituista asiaa jäänyt kirjoittelematta viime viikkojen aikana, muunmuassa siitä, että Tellervon pennuilla tuli jo ikää puoli vuotta täyteen. Ja taas pitää ihmetellä, että mihin aika oikein katoakaan! K. Ei Hyvää Päivää eli Pömppis on aina vaan ja edelleen täällä synnyinkodissa meidän ilonamme, vaikka taatusti ei tarkoitus ollut jättää pentua tästä pentueesta kotiin. Pömppis on tosi paljon tullut äitiinsä, niin ulkonäoltään kuin luonteenpiirteiltäänkin, mutta siitä olen tainnut mainita jo aikaisemminkin. Pömppis on ehkä helpoin beaglen alku ikinä, se on niin kiltti ja kuuliainen, ettei se ole tainnut aiheuttaa minulle (vielä) ainuttakaan harmaata hiusta. Kaikki yhdessä puuhailu ja treenaaminen on Pömpsöttimen mielestä tosi hauskaa ja on suorastaan hellyyttävää katsoa, kuinka vakavasti se suhtautuu kaikkiin juttuihin, joita sen kanssa teen. Treenatessa melkein kuulee kuinka pieni ratas raksuttaa jossain kohtaa Pömppiksen pikku pään sisällä, kun se niin kovasti haluaa onnistua siltä pyydetyissä asioissa ja olla hieno tyttö. Piparin pentujen kanssa Pömppis on saanut loistaa oivallisena hoitotätinä. Se osaa todella nätisti leikkiä pienempien pentujen kanssa, vaikka Melvinin ja Murun kanssa rymytessä sillä riittää vauhtia ja vääntöä. Takaa-ajo leikeissä ääni irtoaa heti kun joku juoksee Pömppistä karkuun. Ja se ääni ei ole mitään kaunista kuultavaa; kerran säikähtäneinä sännättiin sisältä pihalle katsomaan mitä siellä oikein tapahtuu, kun yksi koirista kuuluu kiljuvan täyttä kurkkua. Ei siellä ketään tapettukaan, vaan vauhdikas juoksuleikki siellä oli vain menossa ja Pömppis peränpitäjänä kiljui kuin sika pistettäessä... Pömppis on kaiken kaikkiaan tosi mukava puolivuotias :) Ehkäpä vielä raaskisin Pömppiksen sijoittaa, jos vain sattuisi se oikea koti kohdalle... siis vahvasti EHKÄ. Pömppis ja Frans Pömppis hoitaa <3 Sylivauva Pömppis on edelleen, puolivuotispäivän kunniaksi käytiin vaa'alla ja painoa tällä hetkellä 9,9 kg, säkäkorkeus silmämääräisesti arvioituna noin 36 cm. Ja sitten vielä 6 kk pönötys. Vantaalla asuvasta Sulo-veljestä (Kertalaakin Ei Kun Menoksi) saatiin myös puolivuotis kuva. Kiitokset kuvasta omistajalle Anna-Kaisalle! Harmillista, että Sulon toinen kives on jäänyt teille tietymättömille, nuori herra kun ei ole ollenkaan hassumman näköinen. Sulo 6 kk. |
|||||||||
2 kommenttia . Avainsanat: Pömppärella |
|||||||||
OdotustaKeskiviikko 4.12.2013 klo 12.52 - Sanna Piparin astutuksesta on kulunut nyt kuusi viikkoa. Mahan seudun kasvu on viimeisen viikon aikana ollut melkoista. Pipari jo selvästi hieman tuskailee kasvaneen vatsansa kanssa, huokailee syvään ja makuulla vaihtaa asentoa usein. Vielä kolme viikkoa odotusaikaa edessä. Kahden viikon päästä mennään ottamaan röntgenkuva, josta päästään laskemaan tulevien pentujen lukumäärää. Vuorokausia 42. Pömppärellasta otettiin eilen 16-viikkois valokuva. Tyttö on äitinsä näköinen ja paljon (niin hyvässä kuin pahassakin). Musta mantteli on selästä ruvennut karisemaan sellaiseen tahtiin, että veikkaan Pömppiksestä tulevan väriltään huomattavasti Tellervoa vaaleampi. Syli on edelleen Pömpsyn mielestä rentoutumisen paikka :) Virallisesti meillä on nyt yksi koira vähemmän, kun pystykorva Tuikku vaihtoi omistajaa. Tosin Tuikku lähti uuteen ihanaan kotiinsa jo kolme kuukautta sitten, mutta pitkällä koeajalla, jolloin jokaisella osapuolella on ollut aikaa rauhassa todeta, että koti on löytänyt sinne sopivan koiran ja koira sille sopivan kodin. Onnea siis vielä Tuikun uusille omistajille! |
|||||||||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Piparin pentue, Pömppärella |
|||||||||
Lunta tulvillaan on raikas talvisää...Sunnuntai 1.12.2013 klo 18.12 - Sanna Joulukuun 1. päivä ja lunta on pyryttänyt yön ja päivän mittaan kiitettävä määrä. Koirat ovat lumesta riemuissaan, mutta tuuli on ollut niin voimakas, että ulkona on tosi kylmä. Aita ja puut ovat onneksi tässä myräkässä pysyneet pystyssä. Kamerankin otin pihalle, mutta kuvista ei tullut oikein mitään, koska en osaa kuvata koiria lumessa. Harjoitus tekisi mestarin, mutta minusta aina tuntuu, että en saa ainuttakaan kuvaa onnistumaan vaikka miten kameran säätöjen kanssa kokeilen. En ainakaan tälläisinä harmaina ja hämärinä päivinä kuten tänään. Vain yksi beagle puuttuu, Pipari ei sattunut samaan kuvaan. Tulevat vanhemmat vierekkäin aidanraosta vahtimassa näkyykö tiellä liikettä. Piparin maha on pyöristynyt kivasti. Pömppärella on tehnyt uuden aluevaltauksen; se on oppinut itse hyppäämään sohvalle! Uusi taito on ahkerasti käytössä ja enää muut eivät pysty jallittamaan Pömppistä hyppäämällä lelun kanssa sohvalle karkuun. Enää ei pikkuneitiä tarvitse olla sohvalle nostamassa, eikä se enää sinne pyydä nostamaan, niin ne karvaisetkin lapset kasvavat... Tässäpä muuten lähikuvassa yksi Jyväskylästä pari viikkoa sitten ostetuista muovipedeistä. Hyvältä maistuu kaikkien mielestä ja reuna on jo pureskeltu ihanaksi "pitsiksi". No, nämä muovikopat on meillä koirille sallittua pureskeltavaa, mielummin hampaan jäljet koiranpedin reunassa kuin jonkun kaapin kulmassa. Mustista & Mirristä ostin kokeiltavaksi pari säkkiä Profinen penturuokaa Melviniä ja Pömppärellaa ajatellen. Jos ruoka vaikuttaa hyvältä, harkitsen sen syöttämistä myös Piparin tuleville pennuille. Ensiruuaksi ostin jo kyllä valmiiksi Royal Caninin Medium Starteria, johon olen ollut tosi tyytyväinen. Viivi meillä on syönyt jo yli vuoden Profinen lohi-perunanappulaa ja se on sopinut sille mainiosti. Wilsonillekin sama ruoka passaa paremmin kuin hyvin ja seuraavaksi taidan testata samaa koko beaglejoukkiolle. Meidän poppoolla kun on aina neljästä-viiteen eri sorttista nappulaa syötössä, on kevyttä, energiaa, puppya ja viljatonta... jokaiselle omaan tarpeeseensa sopivaa. Pystykorvat ovat viime viikot syöneet pääasiassa lihaisia luita, kun kerrankin pakastimessa oli onneksi tilaa myös luille kun yksi lehmä teurastettiin tässä kotona. |
|||||||||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Melvin, Pömppärella |
|||||||||
Tuusniemen reissuTiistai 26.11.2013 klo 13.10 - Sanna Viime perjantaina pakattiin matkailuauto reissukuntoon ja suunnattiin Pohjois-Savoon Tuusniemelle. Matkaan lähteminen meni taas kerran niin myöhään, että perille näyttelypaikalle saavuttiin neljän tunnin ajon jälkeen vasta kymmenen kieppeillä illalla. Eipä siinä illaksi silloin tarvitse muuta suunnitella kuin koirien lenkittäminen ja sitten nukkumaan. Auto pysyi ihan kohtalaisen lämpimänä, mutta minä vilukissana palelin kuitenkin kolmen peiton alla suurimman osan yöstä. Unikaan ei tahtonut tulla millään ja vielä puoli kolmen aikaan yöllä luulin, että taidan valvoa samoilla silmillä aamuun asti. Seitsemän aikaan aamulla herättiin ääniin, kun näyttelyn talkoolaiset tulivat töihin. Hyvin ehdittiin rauhassa nousta ja ulkoiluttaa koirat ennen kehän luo menoa. Tuusniemen taimitarha on mielestäni kiva paikka ryhmikselle ja siksi sinne viitsii ajella pitemmänkin matkan päästä. Lämmin halli ei ole, mutta asfalttipohjaisena ja tosi valoisana huomattavasti parempi vaihtoehto moneen muuhuun vastaavaan verrattuna. Tosin tällä kertaa asfaltti oli ikävästi aivan märkä, halli oli ilmeisesti pesty vasta edellisenä päivänä? Muru kilpaili junnuluokassa kolmen muun nartun kanssa. Murun esiintymiseen olen tällä kertaa myös tosi tyytyväinen, se oli reipas ja liikkui iloisesti koko ajan, vaikka tuomari meitä melko paljon juoksuttikin. Murullekin luokkavoitto sa:lla ja lopulta PN-kehässä sijoittuminen ensimmäiseksi ja Murun toinen serti kotiin tuomisiksi. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi oikeutetusti ihastuttavan veteraaniuroksen, Murun ollessa siis VSP. Beaglejen arvostelun loputtua kipaisimme nopeasti autolle vaihtamaan lämpimämmät vaatteet päälle ja vaihtamaan koiria. Beaglet pääsivät päiväunilleen ja seuraavana esiintymisvuorossa oleva Roihu näyttelyhihnan päähän. Pystykorvia oli 27 kpl. En tiedä mitä Roihu purennan tarkastamisessa tuomarissa säikähti tai miksi, mutta niin vaan kävi. Se oli kuitenkin tomerasti häntä pystyssä, kun tuomari ei sitä lähestynyt ja liikkui nätisti ja voitti luokkansa erillä ja sa:lla. Muutaman muun koiran kohdalla kävi samalla tavalla ja tuomari jo ääneen ihmetteli, että mikähän ihme hänessä saa tänään koirat kavahtamaan. Arvasin jo etukäteen, että PU-kilpailuluokassa Roihu tulee väistämään tuomaria ja niin valitettavasti tapahtui. Ymmärrettävästi tuomarin ainut mahdollisuus oli jättää Roihu huonoimmalle sijoitukselle tämän takia eli vain kolmen uroksen saatua sa:n, Roihu oli siis PU3. Tuomari tykkäsi Roihusta todella paljon ja sanoikin myös yleisölle, että se olisi sijoittunut aivan toisin, jos olisi käyttäytynyt normaalisti. Harmittaa siis ihan mahdottomasti. Kehän ulkopuolella Roihu suhtautui vieraisiin ihmisiin kuten yleensä eli teki mielellään tuttavuutta, jos joku osoitti mielenkiintoa sitä kohtaan. Eipä auta muuta kuin kokeilla joskus uudestaan. Hieno arvostelu arvostamaltani tuomarilta sentään lämmittää emännän mieltä. Kehän jälkeen suunnattiin kotimatkalle väsyneinä. Nyt vuorossa on muutaman viikon hengähdystauko näyttelyistä ennen messukeskuksen näyttelytriplaa ja ihan ajallaan, sillä kaksi peräkkäistä viikonloppua näyttelyissä yöpymisineen vaatii jaksamiselta veronsa. Messarin jälkeen vietetään pentulomaa ja edessä on muutenkin pidempi näyttelytauko talven takia. Ensi vuoden alkupuoliskon tuomaritietoja odottelen jo kovasti, jotta pääsisin suunnittelemaan meille näyttelylistaa. Pömppärella on edelleen täällä meidän ilonamme, kun sopivaa sijoituskotia sille ei vieläkään ole löytynyt. Sen verran minun täytyy jo sijoituskodin hakuehtoihin lisätä, että Pömppis ei muuta ainoaksi koiraksi. Niin paljon se nauttii koirakavereiden seurasta. |
|||||||||
2 kommenttia . Avainsanat: näyttelyt, Putkonen, Muru, Roihu, Pömppärella |
|||||||||
Jyväskylän tulijaisetSunnuntai 17.11.2013 klo 19.09 - Sanna Perjantaina pakattiin autoon Putkosen ja Roihun lisäksi näyttely- ja yöpymiskamppeet ja suunnattiin Jyväskylään. Erinäisten pohdintojen jälkeen päätimme yöpyä näyttelyä edeltävän yön hotellissa, ettei meidän tarvinnut ajella edestakaisin samaa matkaa lauantaina ja istua autossa melkein seitsemää tuntia. Yövyimme hotelli Albassa, jonka sijainti Paviljongin suhteen oli mainio ja kivat lenkkireitit vieressä, mutta siinäpä ne hyvät puolet sitten olikin. Huone oli nimittäin niin kylmä, että nukuin yön pitkät kalsarit, fleecehousut, pitkähihainen paita ja poolovillapaita sekä sukat ja villasukat jalassa ja silti palelin! Ei juuri huvittanut aamulla mennä suihkuun kun kylpyhuone oli tasan yhtä kylmä. Noottia täytyy antaa myös kaapista löytyneestä ylimääräisestä tyynystä, jonka tyynyliina oli niin täynnä mustia hiuksia, että se ei ole kyllä pesukoneessa käynyt edellisen käyttäjän jälkeen, yök! Olisi sittenkin kannattanut nukkua asuntoautossa ja säästää hukkaan heitetyt hotellirahat. Aamulla suunnattiin hyvissä ajoin näyttelypaikalle Paviljonkiin. Aikataulut eivät olleet meille suosiolliset, pystykorvien ja beaglejen arvostelu oli aikisten mukaan jotakuinkin päällekkäin ja kehät kaukana toisistaan. Valmistauduimmekin siihen, että Hannu esittää Roihun ja minä Putkosen. Sovimme, että kipitän vikkelästi pystykorvakehälle heti kun beaglekehältä pääsen, toiveissa siis että josko kuitenkin ehtisin Roihun kanssa itse kehään. Putkonen oli näyttelypaikalla alusta asti erittäin flegmaattinen, eikä siis ollenkaan oma itsensä. Sen verran ahdasta oli etten mahtunut liikuttelemaan sitä käytävällä juuri ollenkaan ja kehässä se oli suorastaan perässä vedettävä ja esiintyi ilottomasti. Mistä lienee nyt kiikasti, koska viimeksi Seinäjoella se ennen kehää tarjosi minulle osaamiaan temppuja ja oli iloinen ja hauska oma itsensä, joten tuntuu hassulta, jos Putkonen nyt olisi reagoinut hallinäyttelyyn näyttelypaikan takia kummallisesti? Laatuarvostelussa Putkoselle EH ja tuomarin sanoin: "He's basically a nice dog but unfortunately too fat at the moment." Eli kotiin ja dieetille :D Beaglet jäi sitten valitettavasti siitä eteenpäin minulta näkemättä, kun kiirehdin heti pystykorvakehälle. Siellä oltiinkin lopulta aikataulussa niin paljon jäljessä, että olisin aivan hyvin ehtinyt katsoa ja kuvata beaglet. Harmitti. Oikein hyvä mielikuva ei jää tuomarista, joka vähän väliä pitää tupakkatauon ja kehä seisoo. Pystykorvia oli 14 kappaletta, joista peräti seitsemän oli nuortenluokan uroksia. Roihulle laatuarvostelussa erinomainen. Kilpailuluokkaan tuli kolme koiraa erinomaisella ja neljä erittäin hyvällä. Roihu sijoittui kolmanneksi, vain ensimmäiselle luokassa SA. Ostoksia tuli tehtyä näyttelystä suunniteltua enemmän. Tarkoitus oli ostaa uusi kankainen kevythäkki, sillä kotoa lähtiessämme totesimme entisen mystisesti kadonneen jonnekin. (Varmaan se löytyy pian jostain kummallisesta paikasta. Jääkaappiin se ei sentään mahdu...) Uusi kevythäkki hankittiin siis kadotetun tilalle. Näyttelyä sponssanneella Planet Pet Societylla oli hyvä myyntistandi, josta ostettiin koirille kolme muovista kaukalopetiä, jotka olivat vain 10 €/kpl eli tosi halpoja, muutama ihana ja edullinen lelu sekä pakastekuivattuja nameja kotiin tuomisiksi. Reissun jännittävin ja tärkein tulijainen tarttui matkaamme pitemmän taipaleen takaa. Putkosen kasvattajalle Katerinalle syntyi heinäkuussa pentue, josta meidän pentua ehdittiinkin jo kovasti odotella. Sopivasti pentu matkasikin Suomeen pietarilaisen näyttelymatkaajan mukana; kyllä koiraihmiset ovat ihanan avuliasta porukkaa. Virallisemmin pikkuherra on nimeltään Art-Fantasy Maxi Drive. Kutsumanimi on vielä tällä hetkellä mietintämyssyssä. Pentu on luonteeltaan uskomattoman reipas, se ei tunnu olevan maiseman tai lauman vaihdoksesta moksiskaan. Yksinkertaisesti siis ihana! Mikäli kohdalle sattuisi sopiva ja yhteistyökykyinen sijoituskoti jostakin lähistöltä, voisin harkita tämän pennun sijoittamista ;) Art-Fantasy Maxi Drive 17 vkoa Sohvalle pääsee jo sujuvasti itse, Pömppis yrittää ihan tosissaan perässä, mutta ei vielä onnistu... Uudet ystävät ja uusi kissavinkulelu näyttelytuomisina. Pömppiksestäkin yksi söpöilykuva :) Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja pitkälle sunnuntai aamuun meillä riehui Eino- myrsky. Unet karisivat silmistä aamulla kertaheitosta kun rupesin päästämään koiria tapani mukaan aamupissalle. Ehdin päästää Roihun, Murun ja pennut ovesta ulos, ennenkuin tajuntaani iski, että nyt tielle on vähän turhan hyvät näkymät! Osa piha-aidasta oli tuulen riepotuksessa kaatunut ja isosta koivusta yksi haaroista katkennut. Onneksi sain koirat heti takaisin sisälle ja sitten vain hihnassa hoitamaan pissatuksia. Riittää siinä hommaa tällä laumalla, vaikka osa ulkoilee kauniisti irrallaan ilman aitaakin. Toisellekin puolelle pihaa oli yksi koivu katkennut ja tietysti aidan päälle. Onneksi verkkoaita oli mennyt vain vähän lakoon, eikä kärsinyt yhtä suurta vahinkoa kuin puuaita, jota korjatessa Hannulla menikin aamupäivä. Onneksi aita on nyt taas kunnossa, jälleen kerran oli puhetta siitä, että jos piha-aluetta päästään aitaamaan lisää, siitä aidasta tehdään pomminkestävä. Tälläinen näky meitä aamulla odotti. |
|||||||||
2 kommenttia . Avainsanat: näyttelyt, Putkonen, Roihu, Pömppärella |
|||||||||
Tervetuloa talviLauantai 9.11.2013 klo 15.47 - Sanna Missähän se talvi nyt oikein viipyy? Meille se olisi pikku pakkasineen jo erittäin tervetullut, sellaista kurarallia tämmöisen koiralauman kanssa eläminen on näillä ilmoilla. Sadepäivinä koko lauma on viettänyt suurimman osan ajasta sisällä. Sehän on tietysti tylsää, varsinkin kun nuoriso mielellään purkaa enimpiä höyryjä joka päivä pihalla monta tuntia leikkien. Tylsää tämä tuvassa makoilu, Penninkin mielestä. Onneksi pari sateetontakin päivää on mahtunut marraskuulle. Läheisellä Kotokalliolla kasvaa kerrassaan upeita sammalia, jotka toimivat kuvissa kauniina taustana; vihdoin perjantaina otin itseäni niskasta kiinni ja pitkästä aikaa pakkasin kameran reppuun ja mukaan metsälenkille. Tuolla luonnossa koirien kanssa kulkiessani harmittelen aina sitä, että olen todella, todella laiska kuljettamaan kameraa mukana vaikka kuvaamista rakastankin, paljon mielenkiintoisia ja kauniita asioita jää siksi ikuistamatta. Sää oli perjantaina syksyisen harmaa, mutta lenkin aikana ei sentään satanut. Lenkkiseurana olivat vain Muru ja Pömppärella. Luoksetuloa vauhdilla - Pömppis katsoo Murusta mallia. Muru läträämässä. Mistä lie Muru on tuon lotraamisvimmansa perinyt? Ei beagleilla yleensä ole hinkua kastella itseään joka lutakossa. Kukas sieltä näreen takaa kurkistaa? Pömppärella ihmettelee Murun menoa. Pömppis 12 vkoa Muru, jopa sekunnin paikallaan. Pömppärella Murmeliini Lyyti-rouva kävi keskiviikkona Kälviällä steriloitavana, koska jalostussuunnitelmia Lyytin osalle ei enää ole. Leikkaus sujui hyvin ja toipilaan paraneminen sitäkin paremmin. Pystykorvat ovat steriloinnin jälkeen olleet pari päivää kipuilevia ja vähän huonovointisia. Lyyti sen sijaan oli ensimmäisen illan aavistuksen vaisu, sen jälkeen leikkauksessa käyntiä ei arvaisi sen voinnista mitenkään. Heti seuraavana päivänä se jo varasti salaman nopeasti Hannun voileivät olkkarin pöydältä, Hannu nimittäin nousi ottamaan kaukosäätimen viereiseltä sohvalta ja jätti leipänsä ainakin kolmeksi sekunniksi vahtimatta - varsinainen aloittelijanmoka Lyytin seurassa! Mielenkiintoista nähdä tuleeko Lyytin painonhallinnasta entistä hankalampaa nyt steriloinnin jälkeen. Piparin astutuksesta on nyt kulunut reilu kaksi viikkoa, enkä vielä halua tehdä arvauksia suuntaan enkä toiseen. Ultra-aika on jo varattu ja se on 20.11. Vielä puolitoista viikkoa jännitettävänä! |
|||||||||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Muru, Pömppärella, Lyyti |
|||||||||
Sykkyyn, sykkyyn!Perjantai 1.11.2013 klo 14.15 - Sanna Minullapas on sylivauva! Myönnetään, että Pömppärellasta on tullut äiskän lellipentu... mutta kerrankin meillä on pentu, joka nauttii sylissä olemisesta ilman, että se yrittää rimpuilla siitä hetken kuluttua pois tai pureskelee sylissä ollessaan käsiä, nykertää vaatteita tai yrittää repiä tukkaa huomaamattomasti samalla. Ja en minä ole ainoa joka tästä sylimyyryläisestä nauttii, ihan yhtälailla pentu viihtyy Ukon tai Hannun sylissä aina tilaisuuden tullen ja perheen miehetkin sille lepertelevät ja hymistelevät sen söpöyttä sitä paapotellessaan. Ukon kanssa TV:tä katsomassa. Puuhaillaan me tietysti muutakin kuin kuljetaan päivät pitkät pentua kanniskellen. Pömppärella on jo niin iso tyttö, että lenkit ovat nyt noin 1,5-2 km pitkiä. Ne tehdään tottakai pennun tahtiin ja lenkkikaverina on yleensä joko Muru tai Lyyti, jota voin päästää juoksemaan irti yhdessä Pömppärellan kanssa. Pentu onkin jo hoksannut, että hihnan kanssa on tarkoitus mennä samaan suuntaan muiden kanssa ja ilman hihnaa voi sitten suunnasta päättää vähän itsekin. Kivaa lenkkeily sen mielestä jokatapauksessa on. Tässä vaiheessa huomaa taas kerran sen ainoan negatiivisen asian, jonka maalla koirien kanssa asumisesta keksin. Yritäpä totuttaa pentua liikenteeseen, pyöräilijöihin, vastaantulijoihin ynnä muuhun, kun niitä ei yksinkertaisesti ole. Pari autoa ja traktori ovat ne ainoat mihin tuossa kylänraitilla kävellessä törmätään. Ohihuristavat autot eivät ainakaan näin pienessä mittakaavassa tuota ongelmaa, joten seuraava askel olisi mennä keskustaan katsomaan vähän enemmän elämänmenoa. Pömppärellan lempinameja ovat pehmeät pihvitikut ja luoksetulo kutsusta sujuu täydellä vauhdilla, kun palkkakin on tosi mieleinen. Istuminen sujuu ruokakupille ja muuten pyynnöstä tosi hienosti. Pöytätreeneistä olen pitänyt viikon taukoa, mutta pitäisi alkaa taas siinä seisomista harjoittelemaan. Edelleen toiveissa olisi löytää Pömppärellalle oma koti sijoitussopimuksella, vaikka kyllähän Ukko ja Hannu ovat jo kyselleet, että jääkö tämä meille? Pömppärella 11 vkoa |
|||||||||
1 kommentti . Avainsanat: Pömppärella |
|||||||||
Visiitti Pohojanmaan lakeuksillaTiistai 22.10.2013 klo 20.13 - Sanna Talvi yllätti saapumalla Keski-Pohjanmaalle perjantain ja lauantain välisenä yönä kerta rykäyksellä. Onneksi autossa oli jo talvirattaat alla, niin pieni tuiskukaan ei haitannut ja ehdimme lauantaina ajoissa Seinäjoelle. Päivä vietettiin koiramaisissa merkeissä Seinäjoen KV-näyttelyssä parin kuukauden näyttelytauon jälkeen. Areenalla oli ahdasta, niinkin kovasti, että jätettiin paikalle otettu toinen näyttelyhäkki kasaamatta ja koirat saivat sulassa sovussa mahduttautua yhteen ja samaan häkkiin. Mukana oli Putkonen, Wilson ja Muru. Ensimmäistä kertaa esitin pojat eri luokissa, Wilsonin nuorissa ja valmiimman Putkosen avoimessa luokassa, jotta pystyin viemään ne kehään itse. Wilson oli nuorten luokassa ainoa uros ja se sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sa:n. Putkosella tuntui olevan mitä lie tervaa tassuissa, kun kehässä sitä sai lähes maanitella eteenpäin. Putkonen oli avoimessa luokassa toinen ja lopulta paras uros kolmonen. Hannu pääsi narun jatkoksi paras uros kehään ja pokkasi Wilsonin kanssa ykkössijan. Wilsonille kotiintuomisiksi serti ja ensimmäinen Cacib. Putkonenkaan ei jäänyt ihan ilman mitään, vaan se sai vara-sertin. Putkonen PU3 vara-sert Wilson sert, cacib & Rop Murulle tämä oli toinen esiintyminen junnuluokassa ja sen takia olin jo vähällä menettää yöuneni, niin paljon minua jännitti. Muruhan päätti kesän ahkeran pentuluokissa pyörähtelyn jälkeen ettei vieraiden ihmisten tarvitse katsoa sen hampaita tai mitata sitä. Onneksi kuulin reilu viikko sitten Keski-Pohjanmaan Kennelpiirin Kannuksessa järjestämistä näyttelyharjoituksista. Perjantai iltana kävin Murun kanssa ensimmäisen kerran vähän treenaamassa ja jo yksi käynti teki merkittävän eron hampaiden katsomisen suhteen. Kehäesiintyminen sujui lauantaina ongelmitta ja Murulle junioriluokan voitto sa:lla. Koska ilmoitettuja koiria oli paljon poissa, paras narttu luokassa oli lopuksi vain kaksi koiraa. Erittäin iloinen yllätys oli Murun sijoittuminen ensimmäiseksi. Ja Murulle siis ensimmäinen serti, cacibia se ei junnuna voinut ottaa vastaan. Rotunsa paras valittiin lopulta Wilsonin ja Murun väliltä. Odotetusti Wilson voitti. Ryhmäkehässä käytiin pyörähtämässä ja tultiin valituksi kuuden joukkoon jatkoon, mutta sijoituksille ei nyt ylletty. Palkinnoksi saadulla FinDogsin lahjakortilla maksettiin osa Murulle ostetusta ihanasta, vaaleanpunaisesta blingbling-kaulapannasta, jota Wilson joutui nöyryyttävästi sovittamaan, Murun jo kuorsatessa autossa. Muru sert & Vsp Pönqvist muutti viikonloppuna ikiomaan kotiinsa Vantaalle ja sai nimekseen Sulo. Onneksi Pömppärella ei ole vielä lähtenyt mihinkään, muuten minuun olisi iskenyt pahanlaatuinen tyhjänpesänoireyhtymä. Pömppärella on saanut huomiota nyt sitten kahden edestä, siitä taitaa tulla varsinainen lellipentu, mutta kun se vaan on niin ihana! Sunnuntaina kaivelin harjisten vaatevarastoja ja löysinkin Pömpsykälle sopivan fleecehupparin. Pipari on nyt tänään astutettu ja aion pitää seuraavat neljä viikkoa sormet ristissä, että seurauksena olisi pennuntuoksuinen joulu. Mikäli Pipari tulee kantavaksi, pentueen laskettuaika on jouluaattona. Neljän viikon päästä voidaan ultralla käydä tarkistamassa, oliko meillä onni matkassa. Edessä piiitkän, pitkän tuntuiset neljä viikkoa... |
|||||||||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, Wilson, Putkonen, Muru, Pömppärella |
|||||||||