Kuulumisia

Tiistai 11.9.2012 klo 13.16 - Sanna

En ole hetkeen muistanut kirjoitella poppoon kuulumisia, kun viime aikoina tännekin on tullut lisättyä vain näyttelyuutisia. Jokatapauksessa lauman kanssa kaikki hyvin. Syksyssä ehdottomasti parasta on kun koirat saavat jälleen lenkeillä juosta vapaana. Sitä riemua olen tarjonnut niille paljon. 

Pystykorvaisia

Roihu

Tuikku

Ajavia

Ryhmärämän osa jäsenistä.

Sissi painuu lenkilläkin heti metsään, kun päästän sen hihnasta irti. Muut pystykorvat vielä erottavat lenkkeilyn metsään menosta ja pysyvät mukanani kun pelloilla kuljetaan. Piparikin on löytänyt sisäisen ajokoiransa ja nyt tiedän sen irti päästäessäni, että kiinni se ei anna ainakaan pariin, kolmeen tuntiin. Tutkan hankinta olisi edessä.

Sissi kävi viime perjantaina eläinlääkärissä steriloitavana. Viime keväisessä valeraskausrumbassa Sissi meni niin huonoon kuntoon, että silloin päätimme leikkauttaa sen ennen seuraavaa juoksua. Leikkaus sujui hyvin ja paraneminen on tapahtunut nopeammin kuin odotinkaan. Ehdottomasti hyvä ratkaisu!

Joukkoon liittynyt pikku Putkonen on erittäin energinen ja varsinkin beaglet ja Viivi ovat ottaneet lajitoverin vastaan paremmin kuin hyvin. Mikäs sen mukavampaa kun riehukavereita on yksi lisää. Putkosen erityisalaksi on osoittautunut verhot. Aivan turhaan olen pitkiä verhoja koittanut nostella pois sen ulottuvilta; ihan yhtä kekseliäs se tuntuu olevan kuin muutkin beaglemme. Tihutyöt siis jakautuvat koirille nyt tasaisesti lattiasta ylöspäin. Kukaan niistä ei onneksi ole vielä keksinyt, kuinka kattoa pääsisi pureskelemaan...

Ei näin suloinen pentu tekisi mitään tuhmaa, eihän...

Kun omistaa monta koiraa, silmä toisinaan erehtyy ja koiria kuvittelee näkevänsä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tosin, jos meillä näkee koiran pöydällä, se todella on siellä. Eilen samaisella pöydällä istuivat vieretysten tyytyväisinä Viivi ja Koistinen kun tulin keittiöön. Suorastaan hämmästyivät kun komensin ne heti alas. Juu ja uudet tapetitkin odottavat varastossa sitä päivää, kun jaksan taas ruveta tapetointihommiin.

Lyytin juoksun alkua odotellaan edelleen. Lyytillä on ollut pitkät juoksuvälit, eikä näytä nytkään tekevän asiaan poikkeusta vaikka kuinka malttamattomana odotan, että päästäisiin astutuspuuhiin.

Otin ja ilmoitin sitten Lyytin ensi lauantain Nykarlebyn ryhmikseen. Nyt tuntuu, että se taisi olla virhe. Lyyti on jokseenkin pulskassa kunnossa, eikä muutama viikko takaperin aloittamani laihdutuskuuri ole juurikaan tuottanut tulosta. Pari kertaa Lyyti on tässä ajassa onnistunut murtautumaan ruokatynnyreille ja herkutellut tietysti niin paljon kuin napa vetää. Totta se näköjään on, että koira ei kuitenkaan syö itseään hengiltä. Saas nähdä kehtaanko sitä viedä viikonloppuna kehään. Roihun ilmoitin sekä lauantain ryhmikseen että sunnuntaille Kokkolan pentunäyttelyyn. Piheys iski ilmoittautumisvaiheessa, joten Tuikku joutuu nyt jäämään kotiin. Hieman harmittaa, että innostuin (kerrankin) säästeliääksi.

Huh hellettä ja vähän muutakin Kokkolassa

Sunnuntai 8.7.2012 klo 11.56 - Sanna

Lämpöä piisasi eilen Kokkolan Kv-näyttelyssä. Yhtään en auringosta valita, kun kesäistä ilmaa oli kerrankin tarjolla. Helteisestä näyttelypäivästä pääsin nauttimaan ihan koko rahan edestä, kun näyttelypaikalle mentiin jo aamulla kymmeneltä. Koirista matkassa oli Lyyti ja Viivi, ihmisseuralaisina äitini ja Ukko, johon näyttelykärpänen ei tunnu purevan sitten millään. Rehunteko kiireet pakottivat Hannun jäämään tällä kertaa kotiin työhommiin.

Ensin rontattiin tavarat Viivin kehän laidalle. Ehdimme saavuttuamme odotella Viivin vuoroa vain vartin verran ja niinpä nopeasti tylsistyvä Viivi oli tänään mukavassa esiintymisvireessä. Häntäkin heilui kivasti kehässä. Tuomari oli hyvin tarkka ja käytti aikaa koiran arvosteluun. Tulihan se eri ja sa sieltä tälläkin kertaa ja sitä myöten kolmas cacib ja yksi rop & sert lisää :-)

Siirryimme sitten pystyttämään näyttelyteltan ja leirimme beaglejen kehän liepeille. Onneksi oli teltta mukana, sillä pilvipeitteiden hälvettyä oli todella kuuma päivä. Suhteellisen joutuin odottavan aika kului tällä kertaa eväitä syöden ja runsaasti vettä juoden, kunnes beaglet vihdoin kahden aikoihin pääsivät omaan kehäänsä viimeisinä esiintymään.

Ukko sai toimia taas kameramiehenä ja hienosti osansa hoitikin. Kaikki beaglet tuli kuvattua, joten väsäsin kuville nettialbumin, johon linkki TÄSSÄ.  Astalan Lovely Daysia lukuunottamatta kuvat ovat siis Ukon ottamia. Joskos tästä saataisiin vielä pojalle uusi harrastus kehitettyä, kuvaajalle olisi kehän laidalla lähes aina käyttöä ;)

Beagleja tässä näyttelyssä oli esillä vain viisi kappaletta ja kehä oli hetkessä ohi. Arvostelun hitaudesta ei tuomaria ainakaan voi syyttää. Aloin kirjoittamaan tätä blogi tekstiä eilen illalla ja nyt jatkaessani huomaan, että hyvät yöunet ovat kummasti tasoittaneet vielä eilen tuntemaani mielipahaa. Kuitenkin sen verran täytyy todeta, että joskus harvoin kohdalle sattuu sellainen tuomari, jonka kohdalla ihmettelee, miksi ihmeessä ihminen tuntuu tekevän tuomarointihommaa hampaat irvessä. Jos se ei kiinnosta, ei siihen uskoakseni ketään pakoteta. Tällä kertaa jäi kehässä pyörähtämisestä ja kehän seuraamisesta niin huono fiilis, että näyttelymaksu tuntuu täysin hukkaan heitetyltä rahalta. Tuomaroinnin voi hoitaa monella tapaa ja se kiinnostuksen puute vaan tahtoo valitettavasti paistaa läpi.

 Joka tapauksessa beagleista löydettiin se rotunsaparas koirakin; suuret onnittelut vielä Astalan kenneliin uudesta kansainvälisestä muotovaliosta!!! :-D

Ryhmäkehässä Viiviä ei sitten esiintyminen enää huvittanut ja kotiin lähdettiin tyhjin käsin. Pääosin oikein mukava näyttelypäivä taasen takana, olipas mukava tavata jälleen tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Aurinkoa sain sen verran, että käräytin käsivarret ja rinnan, vaikka teltan suojissa pysyttelin suuren osan päivää. Lyyti jääkin nyt sitten näyttelyistä jonkin pituiselle tauolle pentusuunnitelmien takia ;)

Rovaniemen markk... ei vaan näyttelyssä

Sunnuntai 1.7.2012 klo 20.54 - Sanna

Rovaniemen näyttely pääsi näyttelykalenteriimme ensimmäistä kertaa, koska se sijoittui tänä vuonna vasta juhannuksen jälkeiseen viikonloppuun ja lomittaja oli siten käytettävissä. Koirajoukosta näyttelyyn ilmoitin tutun kolmikon: Lyytin, Tellervon ja Viivin. Koirakinkereistä ei niin innostunut Ukko raahattiin tälle reissulle väkipakolla mukaan ja poikakin voi nyt kertoa käyneensä ihan Lapissa asti ;-) Näyttelypaikalle ajoimme perjantaina ja yövyimme Hyrysysyssä. Hyrysysyn sisälämmitys toimi, vaikka Hannu ei ollut ehtinyt sitä korjaamaan sitten viime näyttelykeikan. Niin se aika näyttää parantavan haavat toisinaan autostakin ja yö sujui huomattavasti mukavammin, kun tällä kertaa ei tarvinnut palella horkassa.

Ajankohta suosi tällä kertaa, mutta ilmojen haltiat tosiaankaan eivät. Minulla oli farkkujen alla pitkät kalsarit, mikä taitaa olla historian ensimmäinen kerta kesäkuun viimeisenä päivänä, vaikka varsinainen vilukissa olenkin. Ukko raukka valitti koko ajan jäätyvänsä, eikä varmasti ollut tuntemustensa kanssa ainoa näyttelyväestä. Kylmän, navakan tuulen ansiosta ei kehän laidalla ötököitä näkynyt, mutta mäkäräisiin tehtiin kyllä tuttavuutta muuten ihan tarpeeksi.

Beaglet olivat kehässä heti aamulla. Menestystä ei meidän tytöille tullut, vaan erinomaiset ilman SA:ta kummallekin. Hannun nakitin kameran kanssa kuvaamaan, kun narttujen arvostelu kehässä alkoi. Omien koirien esiintymisen jälkeen tiedustelin, saiko armaani hyviä kuvia otettua? "Hups, unohdin!?" oli vastaus eli ei kuvia Lyytistä ja Tellervosta tällä kertaa.

Palkinnot menivät ansaitusti hienoille ruotsalaisille koirille. He tarvitsivat ylimääräisen käsiparin apua ja pääsin esittämään heidän koiriaan niin parasta narttua, kuin rotunsa parasta valitessa. Rop ja vsp kuvaa otettaessa sain nartun juuri aseteltua, kun uros haistoi, että takana oli herkkuja tarjolla. Salaman nopeasti se pyörähti ympäri ja ehti nappaamaan pihvin palan näpeistäni :-D Ihana luonteiset koirat, jotka esiintyivät hienosti täysin vieraankin esittäjän kanssa.

Rop & RYP-4 Trewelyn Tristar Golf ja Vsp & Rop-Vet  Gunfire Queen Aida. Tuomarina Paula Rekiranta.

Viivin kehävuoro oli jonkin verran myöhemmin ja kuvaaja heräsi tositoimiin jälleen vasta arvostelun päätyttyä. Kuten kädestäni näkyy, niin kaikki jaettavissa oleva taas Viiville annettiin. Nyt täytyy antaa kyllä näyttelyjärjestäjille erityismaininta hienoista palkinnoista. Pokaalit olivat isoja, nekin sai valita kahdesta vaihtoehdosta. Valittavana olisi ollut myös porotuikku tai hopeinen poro, jonka vasta jälkikäteen hoksasin, joten jäi vähän harmittamaan että niitä pyttyjä otin kolme. Mutta hienot ovat, kiitos niistä!

Iltapäivällä paleltiin sitten ulkona pari tuntia lisää, kun Viivin kanssa odoteltiin ryhmäkilpailuja. Nyt koleaa, tuulista ilmaa ryyditti taukoamaton vesisade. Neiti hienohelma rimppakinttu (siis en minä vaan Viivi), jonka esiintymiseen saattaa vaikuttaa pelkkä taivaankappaleiden väärä asento, viestitti näkyvästi koko olemuksellaan, että olisi mieluusti ollut missä tahansa muualla kuin jossakin Rovaniemen perukoilla näyttelykehässä. Ryhmässä ei siis sijoitusta.

Autossa vaihdettiin kuivat ja lämpimät vaatteet päälle ja ajettiin kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Kotona oltiin yhdentoista aikaan illalla, väsyneinä ja yhtä näyttelykokemusta rikkaampina. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Ja sitä KESÄÄ odotellessa.

"Ai kuinka meillä oli mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana...!"

 

Miljoonakoira 2012

Lauantai 9.6.2012 klo 21.17 - Sanna

Tänään osallistuimme Tuurin kaikkien rotujen Miljoonakoira-näyttelyyn. Beaglet olivat kehässä heti aamulla, joten yöunet jäivät neljään tuntiin, kun aamulla piti navettahommatkin hoitaa alta ennen lähtöä.

Beagleja näyttelyyn oli ilmoitettu Tellervon ja Lyytin lisäksi vain viisi.  Tellervo oli ainoa erinomaisen ja SA:n saanut narttu ja niinpä Tellervon "pistetili" karttui yhdellä sertillä ja Vsp:llä lisää. Lyyti sai tällä kertaa eh:n (tosin erinomaisella arvostelulla?) ja kilpailuluokassa Lyyti jäi kakkoseksi siskolleen Siirille. Siskoksissa on paljon samaa näköä :-)

 Kameran muistin kaivaa repusta vasta ennen Viivin kehävuoroa, joten beagleista ei kuvia tälläkään kertaa. Viivi oli jälleen kerran tuomarin mieleen ja kotiin tuomisina yksi sertti ja rop lisää.

.

Koska meillä ei ollut tälle päivää lomittajaa, emme valitettavasti ehtineet jäädä odottamaan ryhmäkilpailuja. Viivin kehän jälkeen pakkasimme tavarat ja koirat Hyrysysyyn ja käväisimme nopeasti kierroksen kuuluisassa kyläkaupassa. Jotakin pientä sieltä tarttui ostoskoriin, mutta jaksan aina käydessämme ihmetellä, miten ihmiset viitsivät lähteä sinne ostosmatkoille? Eipä tuo kauppa poikkea mitenkään esimerkiksi Kärkkäisestä, eikä siellä nytkään ollut mitään erityisen hyviä tarjouksia. Kiva siellä on kyllä poiketa näyttelyn yhteydessä :-)

Matkailuauto Hyrysysyllä olimme siis liikkeellä ja se on taas korjauksen jäljiltä entistä ehompi. Tosi tyytyväinen olin siihen miten viileänä se pysyi sisältä, vaikka ulkona olikin mukavan lämmin kesäpäivä. Huoletta pystyi siis koirat jättämään autoon kaupassa käynnin ajaksi.

Kotiin päästyämme saimmekin heti ryhtyä töihin. Eilen syntyi kaksi uutta vasikkaa ja tänään yksi. Navetalla erityisesti työllistävät Jens ja Jatsi ovat kummatkin hyvässä kunnossa ja uskallan nyt olla Jatsi-vasikan elossa pysymisen suhteen toiveikas. Jens on keksinyt ihan uuden jutun; se hyppää sujuvasti navetan Chesterfield sohvalle ;-D Eipä ole ihan joka sonnipojalla sohvaa käytössä. Lupaan yrittää ottaa siitä kuvan todistusmateriaaliksi. Nyt täytyykin lähteä taas navetoimaan ja sitten kovasti kaivatuille yöunille! 

Mehtäkoera 19.5.

Sunnuntai 20.5.2012 klo 13.49 - Sanna

Lauantai vietettiin jälleen näyttelytunnelmissa. Tällä kertaa vuorossa oli Siilinjärvellä järjestettävä Mehtäkoera. Hyrryyttelimme Hyrysysyllä paikanpäälle jo perjantai-iltana, koska beaglet olivat kehässä ensimmäisinä aamulla. Auto olikin täynnä, kun koiria oli mukana neljä kipaletta: Viivi, Tellervo, Lyyti ja Pipari, joka teki nyt ensiesiintymisensä virallisissa luokissa.

Kello oli perjantaina jo liki puoltayötä, kun Siilinjärvellä lähdimme käyttämään koirat pienellä lenkillä ennen nukkumaan menoa. Flexit viuhuen ne painelivat menemään uusissa maisemissa, uusia hajuja nuuskien. Pipari on koiristamme ainoa joka haluaa kerätä parhaat tuoksut myös mukaansa, joten ennen kuin hoksasinkaan, se ehti pyörähtää jossakin löytämässään ihanassa kakassa. Ulkona hämärässä luulin, että eihän tässä mitään käynyt, mutta päästyämme autoon oli itku lähellä. Piparin molemmat kyljet olivat ihan p**kassa ja aromit melkoiset. Koska hätä keinot keksii, pesin yöllä ulkona koiraa fairylla, Hannun kaataessa vettä pullosta koiran päälle. Onneksi meillä oli monta pulloa vettä mukana, vaikka en sitä aivan tähän tarkoitukseen olisi edes tajunnut varata.

Yön nukuimme varsin kehnosti auton surkeilla patjoilla, vienossa ulosteen hajussa. Liian kuumakaan ei päässyt tulemaan, kun auton lämmitys ei jostain syystä suostunut toimimaan, vaikka kaasu ei ollut loppu.

Aamulla olimme jo keränneet kimpsut, kampsut ja koirat kasaan ja olimme valmiita lähtemään kehän laidalle, kun huomasin Piparin kaulan alle jääneet kuivuneet kakkaläikät! Hämärässä siis jotain jäi huomaamatta ja yöllisten hajujen lähdekin selvisi. Uudestaan siis pesuhommiin ja ihme ja kumma Pipari ehti kuivua ennen kehävuoroaan.

Kehässä kaikki sujui ihan hyvin, vaikka jännitin jo monta päivää etukäteen Piparin ensiesiintymistä. Lopulta olin niin helpottunut siitä, että sain Piparin kehään asti kaikesta sen itse yrittämästä sabotoinnista huolimatta, että kehässä melkein unohdin jännittää. Pipari ja Lyyti saivat molemmat erinomaisen, mutta jäivät ilman SA:ta. Tellervo esiintyi jälleen mallikkaasti ja sai kotiintuomisiksi Vsp ja sertti-ruusukkeet. Beaglejen Rop oli komea ja lupaava junnu-uros Luca. Viivi jatkoi menestyksen tiellä ja pääsimme taas iltapäivällä osallistumaan ryhmäkilpailuun. Koirien tuloksiin olen enemmän kuin tyytyväinen :-)

Pena

Samassa kehässä oli myöhemmin vuorossa suomenpystykorvat. Kertalaakin Kell' Onni On eli Pena osallistui avoimeenluokkaan. Penan omistajalla Tiinalla oli kovasti perhosia vatsassa ennen kehään menoa ;-) Ihan turhaan, sillä Pena näytti kuinka herrasmiehet kehässä käyttäytyvät; mittaamiset ja hampaitten katsomiset sujuivat täysin esimerkillisesti. Tuomari tykkäsi Penasta ja iloisena yllätyksenä Pena oli PU-2 ja sai vara-sertin. Onnittelut vielä Tiina ja Pena, hienosti meni! :-D

Beagleja en ehtinyt kuvaamaan, mutta suomenpystykorvat kuvasin lähes kaikki. Tulen tekemään kuville oman albumin heti kun saan ne käytyä läpi.

Iltapäivällä osallistuimme sitten ryhmäkilpailuun ja päivän kruunasi Viivin sijoittuminen RYP-2 tuomari Auli Vitikaisen valitsemana. Kotimatkalla väsyneitä olimme sekä me että koirat. Matkanteko on yleensä mukavaa, mutta eilen viimeiset kaksisataa kilometriä oli kuin vatkaimen kyydissä olisi istunut. Hyrysysystä meni siis jotakin rikki. Hannu yritti tienpäällä paikantaa ongelmaa onnistumatta siinä. Pieni jännitysmomentti olikin lasahtaako auto kesken matkan, mutta onneksi pääsimme kuitenkin perille kotiin asti. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta oli taas kerrassaan hauska näyttelyreissu! :-)

Kotona meitä odotti uusi toivottu sonnipoika. Kuumeisesti odotettu kevään ensimmäinen lehmän poikiminen osui tietysti sille yölle, jolloin emme olleet kotona. Poikimauutiset meille puhelimitse välitti appiukko. Kaikki oli sujunut onneksi hienosti ja kokenut äitilehmä hoitaa lastaan rutiinilla. Tänään kävin kuvaamassa uuden tulokkaan, jolle Hannu napsaisi korvamerkit paikoilleen jo eilen illalla. Tänä vuonna nimeämme vasikat J-kirjaimella, joten saanko esitellä: Jarlan Pertti. (Olemme suuria Fingerpori-faneja ;-))

Matkailu avartaa

Maanantai 14.5.2012 klo 19.25 - Sanna

Viikonlopun pienimuotoinen loma vietettiin koiranäyttelyissä ja tien päällä, reissun suuntautuessa pohjoiseen. Lauantaina oltiin Kajaanin ryhmiksessä ja sunnuntaina koettiin Kuusamo. Talvella hankkimamme matkailuauto, ristimänimeltään "Hyrysysy" tuli testattua nyt käytössä ensimmäistä kertaa ja ihan toimivaksi se havaittiin. Päästiin siis sinne minne haluttiin ja vielä takaisinkin jäämättä tien päälle. Kuka on väittänyt, ettei halvalla saa hyvää ;-)

Kahden näyttelyn välimaastossa "jossakin".

Näyttelyissä menestystä tuli tällä kertaa todellakin kahmalokaupalla, viikonlopun pytty- ja ruusukesaldo on tässä. Voittoisat koirat eivät mahtuneet kuvaan mukaan.

Kovin pienin odotuksin reissuun lähdettiin ja Tellervo, jota olin vielä perjantai iltana jättämässä kotiin, mutta lauantai aamuna sitten kuitenkin otin mukaan, järjesti sellaisen yllätyksen, että emäntä on aivan ällikällä lyöty. Tellervo esiintyi uskomattoman hienosti; keräsi sertit, ropit ja sijoittui ryhmässä toiseksi, kaksi kertaa! Ihan sain silmiäni hieraista useammankin kerran, että onko minulla tosiaan se sama koira hihnan päässä, joka aikaisemmin jännitti näyttelyissä tosi kovasti. Muutenkin Tellervo tuntuu löytäneen ihan uuden vaihteen ja siitä kehässä juokseminen oli niin kivaa, etten perässä tahtonut pysyä.

Lyyti jäi tällä kertaa ilman palkintoja, mutta sijoittui hienosti kumpanakin päivänä PN-3.

 Viivi jatkoi edelleen sertin arvoisena ja nyt niitä on kaksi enemmän. Ryhmäkilpailuissa se sijoittui Hannun esittämänä sekä Kajaanissa että Kuusamossa neljänneksi. Molempina päivinä saatiin siis prikulleen samat tulokset kaikille kolmelle koiralle. Olipas uskomaton kokemus!

Lauantaina meitä tuli Kajaanissa näyttelyn jälkeen treffaamaan Roihun ja Tuikun velipoika Luca omistajineen. Luca oli erittäin reipas, ihana (ja terävä hampainen). Aikamoiselta villiviikarilta pentu tässä vaiheessa vaikuttaa ja luonnetta tuntuu riittävän ;-) Kiitos kun jaksoitte tulla meitä tapaamaan! Oli tosi mukava nähdä miten Luca on meiltä lähdön jälkeen kasvanut.

 

 

Automatka Kajaanista Kuusamoon taitettiin rauhassa ajan kanssa matkan teosta nauttien, kumpuava reitti oli ihanaa vaihtelua kotoisalle tasaisen tylsälle maisemalle. Vesistöäkin tuntui olevan ympärillä koko ajan. Pysähdyimme koirien kanssa ulkoilemaan jonkun järven rannalle ja matkan varrella olevia poroja oli pakko pysähtyä kuvaamaan.  Metsäkanalintuja nähtiin myös melkoinen määrä ja yksi hirvikin, mutta sen kuvat eivät valitettavasti onnistuneet.

En ollut näin pohjoisessa käynytkään ja poroja olen nähnyt aikaisemmin vain pari kertaa, voi että ne osaavatkin olla suloisia!

Kilometrejä kertyi reilu 800 ja päivät olivat pitkiä, mutta viikonloppu oli todella onnistunut kaikin puolin. Matkailuauton myötä voimme nyt välillä irrottautua yöksikin kotiympyröistä sekä töistä ja tietysti suunnata näyttelyihin vähän pidemmällä säteellä. Valtavat kiitokset siitä kuuluvat äidilleni kotiin jäävien koirien ja Hannun isälle karjamme hoitamisesta.

 

Näyttelyn täyteinen viikonloppu

Maanantai 30.4.2012 klo 9.46 - Sanna

Viikonloppu hurahti mukavissa merkeissä, molemmille päiville oli sopivasti tarjolla vieläpä lähinäyttelyt, ensin lauantaina Teerijärvellä ja sitten eilen Kaustisella. Molempiin rientoihin meiltä osallistui Tellervo, Lyyti ja Viivi.

Lyyti lauantaina Teerijärvellä, tuloksena EH4.

Viivi menestyi hienosti kumpanakin päivänä samoin tuloksin, sijoittuen ryhmäkilpailussa kolmanneksi. Beagletytöille ei menestystä tullut, mutta Tellervo sai kovasti kaipaamansa positiiviset kehäkokemukset molempina päivinä, viikon takaisen Evijärven kehässä panikoimisen jälkeen. Harjoitusta tarvitsemme vielä hurjan paljon.

Tellervo Kaustisella ERI2 SA PN4.

Hannu valokuvasi beaglet Teerijärvellä. Valitettavasti kaikista osallistuneista ei onnistunutta kuvaa löydy. Itse ehdin kuvata iltapäivällä suomenpystykorvia kehässä, mutta alkanut sadekuuro keskeytti minut, niinpä niistäkin puuttuu nartuista suurin osa. Sunnuntaina kamera oli myös mukana, mutta jäi vähäiselle käytölle, joten Kaustiselta kuvia ei julkaistavaksi asti ole.

Viivistä on lähes mahdotonta saada hyvää seisomakuvaa aikaiseksi, joten tässä Katin ottama kuva Teerijärveltä Hänen Korkeudestaan, joka ei ymmärrä miksi näyttelyihin ei varata mukaan viihtyisämpiä istuimia Hänen hienostuneelle ahterilleen!?!

Vaasasta ostetut vetokärryt tuli nyt testattua kahteen kertaan ja Hannu on niihin erittäin tyytyväinen. Matkat autolta kehän laidalle ja takaisin sujuivat hymyssä suin, ilman ainuttakaan voimasanaa! Money well spent ;-D

Lisään tänään sivuilleni kuva-albumin. Se löytyy päävalikosta. Kuva-albumista löytää tulevaisuudessa koiriemme kuvia enemmänkin, kuin mitä tänne blogiin niitä lisäilen ja lisäksi myös eri näyttelyissä ottamamme kuvat. Sivu on varmasti jonkin aikaa kovastikin kesken, mutta lupaan päivittää sitä niin nopeasti kuin ehdin. Sieltä löytyvät myös Teerijärven kuvat, joihin tässä myös suora linkki:

VALOKUVAT TEERIJÄRVELTÄ

Jos haluat koirasi kuvan omaan käyttöösi lähetäpä sähköpostia!

Upea näyttelyreissu

Maanantai 26.3.2012 klo 12.07 - Sanna

Eilinen Tuusniemen ryhmänäyttely meni meidän koirien osalta huimasti yliodotusten. Oikeastaan mitään odotuksia beaglejen menestyksen suhteen ei ollut, joten se kaikki tuli iloisena yllätyksenä.

Beagleja oli näyttelyyn ilmoitettu mukavat 25 kappaletta. Valitettavasti osa kilpakumppaneiden nimistä jäi  kysymysmerkeiksi ja tulokset minulta kirjaamatta, sillä luettelot olivat loppuneet jo siinä vaiheessa kun saavuimme paikalle ennen puoltapäivää. Siitä hyvästä pitkä pitkä miinus järjestäjille! Joka tapauksessa muistelen, että uroksia oli 10 ja narttuja 15. Kehäsihteerimme oli ilahduttavan kuuluvaääninen, josta isosti plussaa, joten tulokset olisi ollut helppo saada kirjattua. Näyttelypaikkana toiminut taimihalli oli mukava ja erityisesti valoisuus ihastutti valokuvaamisen kannalta. Jonkin verran kuvasinkin koiria ja koetan saada kuvia nettialbumiin esille jahka ehdin.

Tellervo JUN ERI1 SA PN-2 SERT

Marja Talvitie arvosteli beaglet ja hän piti aika tiukkaa linjaa. Nartuista vain kolme eri:n saanutta sai SA:n.  Niin vaan yllättäen meidän junnu Tellervo-Lellervo oli PN-2, saaden ensimmäisen sertinsä ja Lyyti PN-3 vara-sertillä, uskomatonta :-) Punapihlajan kennelliin vielä suuret onnittelut hienosta menestyksestä rotukehässä ja isoissakehissä!

Lyyti AVO ERI2 SA PN-3 VARA-SERT

Viivi oli arvosteluvuorossa ihan näyttelyn vihon viimeisenä koirana. Kehät olivat todella paljon myöhässä ja saimme pujahtaa arvostelusta heti suoraan kehänauhan alitse ryhmäkehään juoksemaan muiden sekaan. Muutenkin jo loistavasti onnistuneen päivän kruunasi Viivin sijoittuminen ryhmässä neljänneksi.

Viivi SERT ROP RYP-4

Näyttelyn jälkeen treffasimme Siilinjärvellä huoltsikalla Tiinan ja Sissin pojan Penan. Olipas todella hienoa nähdä Pena aikuisena, siitä on kasvanut komea ja hienoluonteinen pystykorva, joka toimii myös metsällä. Yritin Penaa kuvata huoltoaseman pihalla ja taivaalta tietysti satoi räntää, joten kuvausolosuhteet eivät olleet kovin otolliset, mutta tämän näköinen herrasmies siis kyseessä.

Kertalaakin Kell' Onni On "Pena"

 Pena ei ollut aivan varma siitä ovatko Hannun tarjoamat namit hyviä?

 Suuret kiitokset vielä Tiina, että jaksoit tulla meitä tapaamaan ja Penaa näyttämään! Oli tosi mukavaa treffata :-)