On se sittenkin tyttö...

Tiistai 31.7.2012 klo 17.35 - Sanna

... Zelda nimittäin. Nyt kypsässä 3,5-vuoden iässä Zeldalla oli elämänsä ihka ensimmäinen juoksu. Vanhanpiian elkeet totisesti unohtuivat, eikä Zelda vain olisi antanut ymmärtää vaan myös olisi ymmärtänyt antaa, jos suloiset sulhaskandidaatit: Liekki, Koistinen ja Roihu vain suinkin olisi päästetty Zeldan viekoiteltaviksi.

Zelda oli täysin juoksuton tähän asti ja ihan todella hämmästelin, kun sillä juoksu yllättäen alkoi. Olin jo vahvasti kuvitellut Zeldan olevan jonkin sortin intersukupuolinen, vaikka se ulkoisesti onkin selvä narttu. Zeldan emällä, Normalla, ensimmäinen juoksu alkoi jo viisi kuukautta vanhana ja Fuula sekä Bulma ovat ekat juoksunsa tehneet kahdeksankuisina. Aika erikoinen tapaus varmaan siis harjisten piirissä kyseessä. Olen ymmärtänyt, että sen sijaan monilla suurilla vinttikoirilla juoksut alkavat myöhään, vasta parin, kolmen vuoden iässä.

Zelda on edelleen kotia vailla, tosin en siitä ole ilmoitusta minnekään muualle kuin tänne kotisivulle vasta laittanut. Täytyykin nyt hieman rukata Zeldan kodin etsintä-ilmoitusta, kun Zelda nyt sitten onkin ihan normaali narttu juoksuineen kaikkineen ja tämähän on huomioon otettava asia, mikäli Zeldan mielii ottaa uroksen kanssa samaan talouteen.

Nyt meillä on taas suurin juoksurupeama onneksi takana päin ja koko lauma saa viettää aikaa normaalisti keskenään. Vielä kun ne Lyytin juoksut joskus tulisi, että päästäisiin astutuspuuhiin ;)

Hikoilua Peräseinäjoella

Lauantai 28.7.2012 klo 20.28 - Sanna

Tänään vietettiin tosi, tosi helteinen näyttelypäivä Peräseinäjoella Tellervon ja Viivin kanssa. Niin paljon on tullut tänään hikoiltua, että huh, huh, melkein meinasi huono olo tulla. Näyttelyteltta tuli toisen kerran tarpeeseen tänä kesänä ja se on nyt loisto hankinnaksi todettu :-)

Mutta lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa; kannatti lähteä, molemmat koirat olivat rotunsa parhaita ja ryhmäkilpailussakin molemmille napsahti hienosti sijoitus. Tellervo tänään ryp-3 ja Viivi ryp-4.  Kotipihassa kuvasimme kaunottaret mojovan palkintosaaliinsa kanssa.

 

Piparin poseeraukset

Torstai 19.7.2012 klo 22.15 - Sanna

Piparin kasvattaja on viime aikoina kovasti pyydellyt Piparista tuoretta poseerauskuvaa ja eilen illalla Hannu suostui vihdoin taas kameran taakse, joten pitääpäs nämä Piparin uudet kuvat esitellä täälläkin.

Piparin kuvaaminen oli juuri niin haasteellista kuin ounastelimmekin. Pipari nimittäin on luonteeltaan täysi klovni, joten näyttelyasentoon Piparin saaminen ja kuvan nappaaminen juuri sen sekunnin sadasosan aikana, jonka se seisoo paikallaan, oli työn ja tuskan takana. Kaikkia hassuttelukuvia siitä saisi kyllä mielinmäärin :-D 

Piparin mielestä maailman hauskin asia on ehdottomasti pallolla leikkiminen. Vaikka sen palloihastus menee osittain jo pallohulluuden puolelle, siinä on toisaalta se hyvä puoli, että palkkaaminen onnistuu myös pallolla eikä nameja aina tarvita.

Olen jo suunnitellut, että jos Lyyti jää syksyllä äitiyslomalle, Pipari pääsee kaverikseni agilityharjoituksiin. Ponnistusvoimaa Piparilta todistettavasti löytyy; sen takia jouduimme vuosi sitten korottamaan 130 cm korkeaa piha-aitaa muutamalla kymmenellä sentillä. Nokkelalta koiralta onnistuu tietysti myös ovien avaamiset vaikeuksitta.

Turistina Oulussa

Sunnuntai 15.7.2012 klo 19.19 - Sanna

Tänään vietettiinkin hieman erikoinen päivä meidän perheessä, kun aamulla autoon nousimme vain minä sekä Hannu, suuntana Oulun kansainvälinen koiranäyttely. Vietimme siis aamupäivän turisteina koiranäyttelyssä, mikä olikin mukava kokemus pitkästä aikaa, kun muistelemme olleemme näyttelyssä ilman koiraa viimeksi muutama vuosi takaperin. Säästö syistä jätin koirat Oulusta pois, mutta eipä sille mahda mitään, kun veri vetää näyttelyihin vaikka sitten ilman koiraa. Että sellaista säästöä...

Olipahan kerrankin mahdollisuus valokuvata rauhassa kaikki beaglet ja kyllä niitä kuvia tulikin näpsittyä. Kehääkin oli kiva seurata kerrankin ilman jännitystä ja tämän päiväinen beaglejen tuomari ansaitsee kyllä papukaija-merkin yleisön huomioimisesta, siitä kuinka hän jokaisen koiran kohdalla kertoi tarkasti mikä ko. koirassa on hyvää ja minkä toivoisi olevan parempaa. Tuomarointi oli täysin päin vastaista kuin viikko sitten Kokkolassa. Uskon, että tänään kehästä lähti suht' hyvillä mielin pois vaikka oma koira ei olisi pärjännytkään. Arvostelulapuissakin näytti kaikilla olevan joka rivi tekstiä täynnä.

Oulun reissusta tuli samalla meille yhditetty kirpputorikierros, mistä Hannu oli tietysti haltioissaan (ei vaiskaan ;)). Harmikseni kirppistavarat oli suurimmaksi osaksi ihan surkeaa töönää kamalilla hinnoilla. Muutaman vanhan posliiniastian onnistuin kuitenkin löytämään.

Kaikista esiintyneistä beagleista löytyy kuvat nettialbumista TÄÄLTÄ.

Jos haluat oman koirasi kuvat käyttöösi lähetä sähköpostia. Kuvia löytyy lähes kaikista koirista enemmänkin kuin albumissa esillä olevat.

Huh hellettä ja vähän muutakin Kokkolassa

Sunnuntai 8.7.2012 klo 11.56 - Sanna

Lämpöä piisasi eilen Kokkolan Kv-näyttelyssä. Yhtään en auringosta valita, kun kesäistä ilmaa oli kerrankin tarjolla. Helteisestä näyttelypäivästä pääsin nauttimaan ihan koko rahan edestä, kun näyttelypaikalle mentiin jo aamulla kymmeneltä. Koirista matkassa oli Lyyti ja Viivi, ihmisseuralaisina äitini ja Ukko, johon näyttelykärpänen ei tunnu purevan sitten millään. Rehunteko kiireet pakottivat Hannun jäämään tällä kertaa kotiin työhommiin.

Ensin rontattiin tavarat Viivin kehän laidalle. Ehdimme saavuttuamme odotella Viivin vuoroa vain vartin verran ja niinpä nopeasti tylsistyvä Viivi oli tänään mukavassa esiintymisvireessä. Häntäkin heilui kivasti kehässä. Tuomari oli hyvin tarkka ja käytti aikaa koiran arvosteluun. Tulihan se eri ja sa sieltä tälläkin kertaa ja sitä myöten kolmas cacib ja yksi rop & sert lisää :-)

Siirryimme sitten pystyttämään näyttelyteltan ja leirimme beaglejen kehän liepeille. Onneksi oli teltta mukana, sillä pilvipeitteiden hälvettyä oli todella kuuma päivä. Suhteellisen joutuin odottavan aika kului tällä kertaa eväitä syöden ja runsaasti vettä juoden, kunnes beaglet vihdoin kahden aikoihin pääsivät omaan kehäänsä viimeisinä esiintymään.

Ukko sai toimia taas kameramiehenä ja hienosti osansa hoitikin. Kaikki beaglet tuli kuvattua, joten väsäsin kuville nettialbumin, johon linkki TÄSSÄ.  Astalan Lovely Daysia lukuunottamatta kuvat ovat siis Ukon ottamia. Joskos tästä saataisiin vielä pojalle uusi harrastus kehitettyä, kuvaajalle olisi kehän laidalla lähes aina käyttöä ;)

Beagleja tässä näyttelyssä oli esillä vain viisi kappaletta ja kehä oli hetkessä ohi. Arvostelun hitaudesta ei tuomaria ainakaan voi syyttää. Aloin kirjoittamaan tätä blogi tekstiä eilen illalla ja nyt jatkaessani huomaan, että hyvät yöunet ovat kummasti tasoittaneet vielä eilen tuntemaani mielipahaa. Kuitenkin sen verran täytyy todeta, että joskus harvoin kohdalle sattuu sellainen tuomari, jonka kohdalla ihmettelee, miksi ihmeessä ihminen tuntuu tekevän tuomarointihommaa hampaat irvessä. Jos se ei kiinnosta, ei siihen uskoakseni ketään pakoteta. Tällä kertaa jäi kehässä pyörähtämisestä ja kehän seuraamisesta niin huono fiilis, että näyttelymaksu tuntuu täysin hukkaan heitetyltä rahalta. Tuomaroinnin voi hoitaa monella tapaa ja se kiinnostuksen puute vaan tahtoo valitettavasti paistaa läpi.

 Joka tapauksessa beagleista löydettiin se rotunsaparas koirakin; suuret onnittelut vielä Astalan kenneliin uudesta kansainvälisestä muotovaliosta!!! :-D

Ryhmäkehässä Viiviä ei sitten esiintyminen enää huvittanut ja kotiin lähdettiin tyhjin käsin. Pääosin oikein mukava näyttelypäivä taasen takana, olipas mukava tavata jälleen tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Aurinkoa sain sen verran, että käräytin käsivarret ja rinnan, vaikka teltan suojissa pysyttelin suuren osan päivää. Lyyti jääkin nyt sitten näyttelyistä jonkin pituiselle tauolle pentusuunnitelmien takia ;)

Roihu kävi mätsärissä

Torstai 5.7.2012 klo 18.51 - Sanna

Viikonloppuna manasin surkeita säitä, mutta nyt kesä tuntuu ainakin hetkellisesti saapuneen tänne Kannuksen seutuville. Huomasin kaupanseinällä ilmoituksen Himangan Sautinkarilla keskiviikkona järjestettävästä match show:sta ja kun ilma oli eilen kerrassaan mainio, suuntasimme Ukon ja Roihun kanssa sinne harjoittelemaan. Mikäs sen parempi tapa viettää kaunista kesäiltaa. Tuikku sai jäädä kotiin, kun en viitsinyt kahta pentua ottaa mukaan, eikä pennuille ole yhtään pahasta päästä reissuun ihan yksinäänkin.

Hieman jännitin miten Roihu käyttäytyy ihmistenilmoilla. Aika kun kuluu niin nopeasti ja kiireitäkin on mukamas piisannut niin paljon, ettei pentujen kanssa olla käyty liki pariin kuukauteen oman kylän raittia pitemmällä maailmaa ihmettelemässä. Sen verran maalla asutaan, että se on hyvin harvoin kun meitä lenkeillä kukaan tulee vastaan eli tyhjiä teitä ollaan pentujen kanssa tallailtu.

Ukko ja Roihu match show paikalla.

Pienen hetken Roihu mätsäri paikalle saavuttuamme ihmetteli koiria ja ihmisiä häntä alhaalla, mutta pian se olisi ollut jo kovin kiinnostunut tekemään tuttavuutta vähän kaikkien kanssa. Kiva oli huomata, että Roihu oli reipas oma itsensä. 

Näyttelyjuttuja en vielä pahemmin ole pentujen kanssa treenaillut. Hampaita kyllä kurkitaan ohimennen ihan päivittäin. Paikallaan seisomista harjoitellaan sen verran, että ruokakupin annan lattialle kun pennut seisovat nätisti. Näyttelyhihnaakin olen Roihulle kokeillut tasan kerran ennen eilistä, joten olen tosi tyytyväinen siihen miten Roihu esiintyi näin olemattomilla treenauksilla.

Roihu kehässä. Toinenkin korva oli kyllä mukana ;)

Pikkukameran nappasin kotoa lähtiessä mukaan ja Ukko vastasi tällä kertaa kuvaus puolesta. Monia taiteellisia otoksia kamerasta kotona löytyikin, kun näyttelyt ovat Ukon mielestä yksinomaan tylsiä... Roihunkin aika meinasi käydä illan edetessä pitkäksi, kun pientä pystykorvan poikasta kiinnostaisi kaikki ympärillä oleva.  Menohalut sitten ilmenevät lisääntyvänä äänen käyttönä.

Ja näin sitä mentiin.

Roihu oli sitten lopulta punaisten pentujen toinen. Kotimatkan se autossa rouskutti tyytyväisenä palkintopussukasta löytynyttä siankorvaa. Ja löytyipä sieltä pussukasta koirankeksejä kotiin tuomisina muillekin :)

Nyt pitäisikin pentujen kanssa alkaa harjoittelemaan enemmän näitä näyttelyhommia. Elokuun Kälviän ryhmikseen olisi tarkoitus pennut ilmoittaa ekan kerran pentuluokkaan ja syyskuussa mennään Kokkolan pentunäyttelyyn.

 

Rovaniemen markk... ei vaan näyttelyssä

Sunnuntai 1.7.2012 klo 20.54 - Sanna

Rovaniemen näyttely pääsi näyttelykalenteriimme ensimmäistä kertaa, koska se sijoittui tänä vuonna vasta juhannuksen jälkeiseen viikonloppuun ja lomittaja oli siten käytettävissä. Koirajoukosta näyttelyyn ilmoitin tutun kolmikon: Lyytin, Tellervon ja Viivin. Koirakinkereistä ei niin innostunut Ukko raahattiin tälle reissulle väkipakolla mukaan ja poikakin voi nyt kertoa käyneensä ihan Lapissa asti ;-) Näyttelypaikalle ajoimme perjantaina ja yövyimme Hyrysysyssä. Hyrysysyn sisälämmitys toimi, vaikka Hannu ei ollut ehtinyt sitä korjaamaan sitten viime näyttelykeikan. Niin se aika näyttää parantavan haavat toisinaan autostakin ja yö sujui huomattavasti mukavammin, kun tällä kertaa ei tarvinnut palella horkassa.

Ajankohta suosi tällä kertaa, mutta ilmojen haltiat tosiaankaan eivät. Minulla oli farkkujen alla pitkät kalsarit, mikä taitaa olla historian ensimmäinen kerta kesäkuun viimeisenä päivänä, vaikka varsinainen vilukissa olenkin. Ukko raukka valitti koko ajan jäätyvänsä, eikä varmasti ollut tuntemustensa kanssa ainoa näyttelyväestä. Kylmän, navakan tuulen ansiosta ei kehän laidalla ötököitä näkynyt, mutta mäkäräisiin tehtiin kyllä tuttavuutta muuten ihan tarpeeksi.

Beaglet olivat kehässä heti aamulla. Menestystä ei meidän tytöille tullut, vaan erinomaiset ilman SA:ta kummallekin. Hannun nakitin kameran kanssa kuvaamaan, kun narttujen arvostelu kehässä alkoi. Omien koirien esiintymisen jälkeen tiedustelin, saiko armaani hyviä kuvia otettua? "Hups, unohdin!?" oli vastaus eli ei kuvia Lyytistä ja Tellervosta tällä kertaa.

Palkinnot menivät ansaitusti hienoille ruotsalaisille koirille. He tarvitsivat ylimääräisen käsiparin apua ja pääsin esittämään heidän koiriaan niin parasta narttua, kuin rotunsa parasta valitessa. Rop ja vsp kuvaa otettaessa sain nartun juuri aseteltua, kun uros haistoi, että takana oli herkkuja tarjolla. Salaman nopeasti se pyörähti ympäri ja ehti nappaamaan pihvin palan näpeistäni :-D Ihana luonteiset koirat, jotka esiintyivät hienosti täysin vieraankin esittäjän kanssa.

Rop & RYP-4 Trewelyn Tristar Golf ja Vsp & Rop-Vet  Gunfire Queen Aida. Tuomarina Paula Rekiranta.

Viivin kehävuoro oli jonkin verran myöhemmin ja kuvaaja heräsi tositoimiin jälleen vasta arvostelun päätyttyä. Kuten kädestäni näkyy, niin kaikki jaettavissa oleva taas Viiville annettiin. Nyt täytyy antaa kyllä näyttelyjärjestäjille erityismaininta hienoista palkinnoista. Pokaalit olivat isoja, nekin sai valita kahdesta vaihtoehdosta. Valittavana olisi ollut myös porotuikku tai hopeinen poro, jonka vasta jälkikäteen hoksasin, joten jäi vähän harmittamaan että niitä pyttyjä otin kolme. Mutta hienot ovat, kiitos niistä!

Iltapäivällä paleltiin sitten ulkona pari tuntia lisää, kun Viivin kanssa odoteltiin ryhmäkilpailuja. Nyt koleaa, tuulista ilmaa ryyditti taukoamaton vesisade. Neiti hienohelma rimppakinttu (siis en minä vaan Viivi), jonka esiintymiseen saattaa vaikuttaa pelkkä taivaankappaleiden väärä asento, viestitti näkyvästi koko olemuksellaan, että olisi mieluusti ollut missä tahansa muualla kuin jossakin Rovaniemen perukoilla näyttelykehässä. Ryhmässä ei siis sijoitusta.

Autossa vaihdettiin kuivat ja lämpimät vaatteet päälle ja ajettiin kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Kotona oltiin yhdentoista aikaan illalla, väsyneinä ja yhtä näyttelykokemusta rikkaampina. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Ja sitä KESÄÄ odotellessa.

"Ai kuinka meillä oli mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana...!"