Vilinää vilskettä

Tiistai 29.12.2015 klo 19.33 - Sanna

Blogin kirjoittelu on kerrassaan jäänyt kun kaikki liikenevä aika ja vähän enemmänkin on mennyt Murun ja Waakun pentujen hoitoon ja niiden kanssa puuhailuun. Kun sitten Waakku sattui vielä sairastumaan, ei energiaa kirjoittamiseen vaan ole löytynyt. Mutta jospa nyt päivittäisin hieman kuulumisia pentueidenkin osalta. 

Murun pennut täyttivät tänään jo 10 viikkoa. Pennuilla oli viikko sitten eläinlääkärin tarkastus ja sirutus. Samana iltana omaan kotiinsa Kaarinaan asti lähti urospentu "Kapu" virallisemmin Kertalaakin Kapteeni Käskee. Aatonaattona jouluksi uuteen kotiin muutti Pyhäjoelle "Mimosa" eli Kertalaakin Kappas Vain. Ainakin nyt toistaiseksi meillä kotona majailee Kertalaakin Kukkuluuruu alias "Ruu". Seurailen jonkin aikaa miten Ruu kasvaa ja kehittyy ennenkuin teen päätöstä sen suhteen etsiikö se mahdollisesti kotia muualta.

Murun pennut 6 viikkoisina; Kertalaakin Kapteeni Käskee, K. Kappas Vain ja K. Kukkuluuruu

Murun pentujen kanssa kaikki sujui muuten ongelmitta ja Muru oli aivan mahtava emä, mutta valitettavasti Kapulle ja Mimosalle kehittyi erittäin voimakkaat yläpurennat. Virheelliset purennat rupesivat näkymään jo pentujen ollessa kahden viikon ikäisiä ja arvasin jo tuolloin valitettavasti lopputuleman, sillä Lyytin pentueessa Lillillä ja Uunolla oli samanlaiset vajaamittaiset alaleuat. Tämä kovasti odottamani Murun pentue ei siis oikein onnistunut ja se harmittaa minua aivan suunnattomasti. Taas tuli opittua ainakin se että perinnöllisyyden lait ovat kiemuraisia ja arvaamattomia. Murun sukulinjoista lähimpänä tuollainen paha yläpurenta löytyy Murun emänemän yhdeltä jälkeläiseltä, joka on syntynyt vuonna 2009. Kyseisellä emänemällä on ollut kolme pentuetta ja tuossa viimeisessä pentueessaan yhdellä pennulla samanlainen purentavika kuin Murun pennuilla. Onneksi Murun pennut ovat aivan valloittavia persoonia luonteeltaan, joten toivottavasti niistä kasvaa muuten terveitä ja pitkäikäisiä beagleja. Kapu on joukkion rämäpää ja komentelija, Mimosa hienohelma ja Ruu jotakin siltä väliltä. Hieman on ikävä muualle muuttaneita pentuja, vaikka kolmikon meno parin viime viikon aikana oli melkoista rallia. 

Kapu komentaa :D

Muru ja Mimosa nenät vastakkain

Waakun pennut ovat kohta 6 viikkoisia. Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet kivasti, ainakin tällä hetkellä kaikilla on purennat kunnossa, pojista osalla molemmat kivekset ovat jo laskeutuneet, osalla vasta toinen. Pentujen ollessa viikon ikäisiä aiheutin itse niille ripulin hätäilemällä ensimmäisen matokuurin antamisen kanssa. Olin nimittäin todella huolissani suolinkaisongelmasta, jota pidin varsin todennäisenä, kun Waakkua ei kantoaikana eikä juuri ennen tiineyttä matolääkitty ollenkaan. Eihän meille mitään pentuja pitänyt olla tulossa... Aloitin siis matokuurin viikon ikäisille pennuille ajatuksella hoitaa ensimmäinen loishäätö ennenkuin suolinkaiset ehtivät pennuissa kehittyä niin isoiksi, että ne alkavat aiheuttaa ongelmia. Olen kerran aikaisemmin antanut matolääkekuurin aivan pikkupennuille ja silloin täysin ongelmitta, joten en hölmönä osannut ajatella sairastuttavani pennut lääkkeellä.

Juuri niin kuitenkin kävi ja pennuista kaikkiaan viisi rupesi peräjälkeen parissa päivässä ripuloimaan. Ensimmäisenä sairastuneiden kahden pennun kanssa kävin päivystyksessä, jossa pennut nesteytettiin ja ne saivat nahan alle myös glukoosia. Sain kotiin infuusionesteen ja glukoosin muiden pentujen sairastumisen varalta ja niille olikin käyttöä. Jokainen ripuloiva pentu vaati onneksi vain yhden annoksen nestettä ja glukoosia nahan alle piristyäkseen. Muutama vuorokausi meni tuolloin huolesta sekaisin ja lähes putkeen valvoen, mutta onneksi kaikki pennut tokenivat ja pääsivät takaisin kasvuun kiinni. Tämänkin penturipulin ensimmäisen oire oli se, että painot eivät sairastuneilla pennuilla nousseet samaan tahtiin kuin aikaisemmin ja kaksi sairastunutta pentua olivat vain hieman normaalia vaisumpia. Koska tiesin heti mistä täytyi olla kyse, osasin viedä pennut heti eläinlääkäriin. Pienten pentujen punnitseminen on siis äärettömän tärkeää, se on helpoin konsti seurata pentujen vointia, sillä pieni pentu kuivuu ripuloivana tunneissa kuoliaaksi ja pennun muuttuessa niin nuutuneeksi ettei se jaksa enää imeä, hätä on jo todella suuri. Sitä ripulikakkaa ei nimittäin läheskään aina pääse itse todistamaan, jos emä on vikkelä ja tarkka pentujensa puhtaudesta.

Ykkönen, Kakkonen ja Nelonen

Pennut ovat tuosta saakka voineet erinomaisesti. Pentujen ollessa vajaan kolmen viikon ikäisiä rupesin totuttamaan niitä kiinteään ruokaan raa'alla naudanjauhelihalla. Niiden painot kyllä nousivat pelkällä maidollakin, mutta ei aivan sitä tahtia mihin olen tottunut, joten päättelin että Waakun maidontuotanto ei aivan kahdeksalle tuon ikäiselle riittänyt pelkästään. Pennut olivatkin alusta asti erittäin ahnaita ja mielestäni nälkäisiä syömään jauhelihapalleroita. Jauhelihan lisäämisen jälkeen pentujen painot alkoivatkin nousta tosi hienosti. Sitten kaikki ehti hetken aikaa olla hyvin, kunnes Waakku parka sai pahan maitorauhastulehduksen, josta kirjoitinkin ihan oman postauksensa, jonka joku herkempi saattaa haluta jättää väliin.

Nyt Hups!-pennut ovat lähes 6 viikkoisia. Ne ovat jo melkoinen remulauma ja yksinkertaisesti hurmaavia! Pienet terävät hampaat tanassa ne puuhastelevat kaiken hereilläoloaikansa ja meillä on kädet ja jalat naarmuja täynnä. Kaikki vieraat on otettu nyt ilolla vastaan ja penturevohka ilahtuu kaikista uusista (pureskeltavista ;)) ihmisistä. 

Vilskettä

Tonttupotretissa jouluna Kolmonen ja Kutonen.

Paistaa se päivä kakkakasaankin

Maanantai 13.1.2014 klo 12.48 - Sanna

Vaikka viimeviikolla tulikin taas takapakkia... Nimittäin keskiviikkona, illalla yhdeksän aikoihin minusta Pipari vaikutti vähän vaisulta. Mittasimme siltä lämmön ja mittari näytti 40,25 °C. Kello olikin sitten sen verran, että eläinlääkäreille oli turha soitella. Ajattelin, että ensiavuksi voisin aloittaa antibiootin ja kipulääkkeen, kun molempia sattui onneksi kotoa löytymään ja soittaa aamulla eläinlääkärille. Silloin Pipari meni pentulaatikkoon imettämään pentujaan ja alkoi täristä samalla voimakkaasti. Vaikka tärinän lisäksi mitään muuta kalkkikramppiin viittaavaa ei ollut, en uskaltanut jäädä yön yli odottamaan vaan halusin päästä koiran kanssa lääkäriin. Onneksi tavoitin oman eläinlääkärin, joka otti meidät vastaan siis kymmenen aikaan illalla. Piparin veriarvot viittaasivat tulehdukseen, kuten epäilinkin. Pipari sai nahan alle antibiootin ja kipulääkkeen sekä varuiksi hitaasti liukenevaa kalkkia. Nisät ja niiden seutu ovat erittäin siistin näköiset, joten kyseessä on nyt sitten ehkä kohtutulehdus, vaikka vuoto ei ole haisevaa. Toivottavasti antibioottikuuri parantaa tulehduksen, oli nyt sitten kyseessä mikä hyvänsä. Kunhan nyt Pipari saataisiin kuntoon ja koko poppoo pysyisi terveenä sen jälkeen, niin voisimme ruveta nauttimaan tästä ajasta pentujen kanssa ilman suuria murheita.

Pallo-Masi

Frans ja Tipi

Kolmiväriset pojat

Lauantaina pentujen ikämittariin kilahti kolme viikkoa. Pennut ovat kehittyneet aivan huimaa tahtia viime päivinä. Kun ne ovat hereillä, olemme nostaneet ne pois pentulaatikosta olohuoneen lattialle tallustelemaan. Kovin lyhyitä nämä hereilläolohetket ovat vielä, kun suurin osa pentujen ajasta menee edelleen nukkuessa. Meillä käytössä oleva pentulaatikko on niin iso, että vasta tänään pennut muuttivat laatikosta pentuaitaukseen, joka sekin on meillä olohuoneessa. Viime viikolla pennut saivat ensimmäisen matokuurinssa. Muutamana päivänä harjoiteltiin kiinteänruuan syömistä pelkällä jauhelihalla ja nyt pennut popsivat (ja sotkevat) hienosti ja loistavalla ruokahalulla jauheliha-kermaviili-nappula-seosta. Ripuliongelmat onneksi vihdoin viimein loppuivat viimeiseltäkin siinä vaiheessa, kun kiinteänruuan syöttäminen alkoi.

Tämän pentueen alkutaival on kokonaisuutena ollut minulle henkisesti (ja jatkuvan univelan ja väsymyksen takia vähän fyysisestikin) äärettömän raskas, mutta jospa nämä pennut ovat siksi aivan erityisen rakkaita. Voisin vuorokaudet läpeensä kyllästymättä täällä vain istua ihastelemassa pentuja ja seurustelemassa niiden kanssa. Nyt pennut rupeavat vähitellen olemaan sen ikäisiä, että muitakin ihailijoita voidaan alkaa toivottaa tervetulleiksi :)

Kaikki <3

Poju ja Masi nukkuu Jumin päällä.

Pentuaitaus

Kaksiviikkoiset <3

Lauantai 4.1.2014 klo 21.34 - Sanna

Piparin pennut ovat nyt kaksi viikkoa vanhoja. Liioittelematta voin sanoa, että nämä kaksi viikkoa ovat olleet vuoden 2013 raskaimmat. Pennut ovat nyt yli viikon kärsineet ripulista, jonka syy oletettavasti on liiassa maidossa. Uudenvuodenpäivänä pikku tyttö eli Tipi aloitti ripuloinnin, se olikin ollut pentueesta ainoa, joka selvisi ilman ripulia siihen saakka. Luulen sen johtuvan siitä, että lähes siihen asti Tipi sai vastikemaitoa lisänä useamman kerran vuorokaudessa. Vastike tahtoo aina kovettaa pennun mahaa, joten Tipillä se toimi siis oikeastaan vatsan toimintaa tukevasti, kun kaikilla muilla oli vatsat sekaisin Piparin maidosta. Kun Tipin ripulointi sitten alkoi, se tapahtui sitten kerta rykäyksellä ja tosi voimakkaasti. Sille jäi ponnistelu ikään kuin päälle ja löysää limaiseksi muuttuvaa kakkaa tuli koko ajan. Kotoa löytyi Tehobactia, Nutri Plussaa ja Nutri Salia. Canicur oli jo loppu ja netistä sain todeta, että Kokkolan päivystävä apteekki oli tietysti mennyt jo kiinni.

Pari tuntia Tipin tilaa seurailtuani olin erittäin huolissani, sillä muilla pennuilla ripuli ei ollut oireillut läheskään yhtä voimakkaasti. Limaisessa ulosteessa rupesi olemaan mukana kirkasta vertakin ja oli ihan selvä, että suoli oli jatkuvasta kakkaamisesta ärtynyt. Soitin siis päivystävälle eläinlääkärille kysyäkseni olisiko pennuille mahdollista aloittaa jotakin lääkitystä. En rupea enää erittelemään missä päin päivystys tällä kertaa oli. Taas tuli todettua, että kyllä se vaan on niin, että koirankasvattajan on itse paras olla perillä monista erilaisista ongelmista, jos kasvattaa haluaa ja jatkuvasti päivystävää pieneläinpraktiikkaa ei ole lähettyvillä. Lisäksi toisten ja kokeneempien kasvattajien tietotaito on korvaamattoman arvokasta, joten yhteistyö ja sosiaalistenverkostojen laatiminen muiden kasvattajien kanssa on tosi tärkeää. Epätoivon hetkellä on lohduttavaa kuulla, että jollain on kokemusta samoista ongelmista ja kuulla kuinka pentuja on silloin hoidettu. Olisimme tarvittaessa päässeet pentuja eläinlääkäriin nesteyttämään, mutta totesin ettei siihen ole tarvetta sillä pennut eivät olleet kuivuneita. Lisäksi meiltä löytyi lääkekaapista nesteytyspullo ja nesteyttäminen olisi onnistunut siis kotonakin. Mitään lääkitystä eläinlääkäri ei ollut valmis määräämään sillä perusteella, ettei ripuliin sellaista ole ja puhui lastentaudeista... 

Onneksi Tipin vointi ei huonontunut aamuun mennessä ja senkin paino jatkoi nousuaan pahasta ripulista huolimatta. Aamulla soitin toiselle eläinlääkärille, joka heti oli kanssani samaa mieltä siitä, että näin pitkinnyt ripuli vaatii lääkityksen. Hän varmisti vielä hoito-ohjeet Yliopistollisesta Eläinsairaalasta, josta sanottiin samaa ja niin sain pennuille apteekkiin antibioottireseptin. Kannuksen apteekista löytyi onneksi hyllytavarana Canicur Pro-tahnaa lääkekuurin tueksi. Nyt lääkitystä on kolmas päivä menossa ja ripuli on onneksi selvästi jo hieman helpottamassa. 

Pentujen silmät ovat auenneet kahden viime päivän aikana. Niiden kehityksessä on tapahtunut selvä harppaus eteenpäin, nyt kun ne rupeavat havannoimaan ympäristöään. Motorinenkehitys on aivan eri tasolla kuin Tellervon pennuilla tässä iässä oli. Kun pentuja on monta, ne joutuvat alusta asti kilpailemaan nisistä ja ryömimään toistensa yli. Piparin pennuista osa kävelee nyt jo tosi hienosti, kun Tellervon pennut saivat tassut alleen vasta noin viikkoa myöhemmin. Pentujen korvat ovat myös auenneet. Ääntä kuulleessaan pentujen pienet korvat nykivät niiden reagoidessa ääniin. Nyt niiden kanssa aloitetaan seurustelu toden teolla. Jokaista pentua käsitellään monta kertaa päivässä, niitä silitellään ja pussaillaan ja minä tietysti lässytän ja kimitän niille minkä ehdin. Ne ovat aivan tolkuttoman suloisia <3

Pentujen virallisia nimiä työstän mielessäni parhaillaan. Sen verran voin paljastaa, että tästä tulee T-pentue.

Tänään otimme pennuista 2-viikkois valokuvat:

Tilkku

Vaalea poika

Pikku P.

Frans

Jumi

Pallo-Masi

Tipi