PuolivälissäKeskiviikko 23.9.2015 klo 18.57 - Sanna Koiran tiineys kestää noin 63 vuorokautta eli yhdeksän viikkoa. Murun siemennyksestä on nyt 33 vuorokautta eli tiineys on nyt ylittänyt puolivälin. Pentumahan huomaa jo selvästi ja kasvuvauhti vain kiihtyy tulevina viikkoina.
|
||||
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Murun pentue |
||||
Nenä vuotaa, mutta iloon on aihettaLauantai 19.9.2015 klo 14.47 - Sanna Syksy ja syysflunssat ovat tavoittaneet Kannuksen. Lauman kanssa pyöritetään arkea remontin keskellä. Kaksi viikkoa sitten hoitoon tuli sijoitustyttö Waakku, joka viettää juoksuaikansa täällä meillä. Hauska huomata miten sopeutuvaista sakkia beaglet ovat, Waakku tuli tänne ja oli heti taas kuin kotonaan ja muut koirat ottivat sen yhtä sujuvasti joukon jatkoksi. Itse olen ollut jatkuvassa flunssakierteessä oikeastaan kesästä saakka, ensin ärhäkkä nielutulehdus, sitten flunssa ja vain kolme tervettä viikkoa välissä ja taas olen kuumeisena maannut sängyn pohjalla. Tosi turhauttavaa! Koirille minun sairasteluni tietää aina tylsiä päiviä, toissa aamuinen kolmen kilometrin aamulenkki tuntui vähintään kolmentoista kilometrin pituiselta kun tuskanhiestä märkänä tarvoin koirien kanssa kotiin. Pakko todeta ettei sairaana pysty ja toivoa kulkutaudin talttuvan pikaisesti. Eilen aamuna neljän viikon piinaava jännitys sai iloisen lopun. Käytin Murun tiineysultrassa ja onneksemme siellä näkyi ainakin kaksi pientä sykkivää sydäntä eli pentuja odotetaan syntyvän viiden viikon päästä. Tämä tuleva pentue on Murun ensimmäinen ja meillekin erityinen monella tapaa. Tuotimme Puolasta siirtospermaa jäähdytettynä ja tämä oli ensimmäinen kerta kun narttumme siemennettiin. Kaikki ei sujunut ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan, sillä Muru oli tarkoitus siementää jo veteraani-ikäisellä uroksella. Jonkinlainen etiäinen minulle tuli kuitenkin juuri sinä aamuna, kun Murun veren progesteroniarvo oli lopulta siemennyksen kannalta otollinen ja mielessäni mietin b-suunnitelmaa sille varalle, että valitsemani uroksen siemennesteenlaatu on jostain syystä heikkoa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Puolasta iltapäivällä tuli juuri sellainen viesti: sperman liikkuvuus niin heikkoa, ettei kannata jäähdyttää. Onneksi minulla oli varauros valmiiksi mietittynä ja sperma saatiin aikanaan matkalle Suomeen. Sen verran viivytystä uroksen vaihdoksesta kuitenkin tuli ettei paketti ehtinyt kuriirin matkaan puolalaiselta eläinklinikalta, vaan uroksen omistaja joutui lopulta viemään sen itse Varsovan lentokentälle. Oli muuten melkoista jännitystä tuo kyseinen viikko täynnä, minulle joka tuppaan jännittämään ihan pieniä toisarvoisiakin asioita. Siinä vaiheessa uskalsin huokaista hieman helpotuksesta kun sain kallisarvoisen paketin vihdoin Suomen puolella itselleni ja lopullinen helpotus oli kun eläinlääkäri totesi siemennesteen olevan laadultaan aivan huippuluokkaa ja itse siemennystapahtuma onnistui helposti. Olin nimittäin kuullut ja lukenut, että monesti sperman liikkuvuus pilataan vääränlaisella käsittelyllä jäähdytysvaiheessa. Onneksi meillä oli nyt tämän suhteen kaikki paremmin kuin hyvin. Ennen ultrausta muutaman päivän ajan olin jo arvellut Murun olevan kantava, ulospäin se ei siitä juuri vielä näy, mutta se on muuttunut suorastaan hellyydenkipeäksi. Mikään määrä suukkoja, rapsutuksia ja läheisyyttä ei tunnu riittävän tulevalle äitikoiralle. Nyt täytyy vain toivoa, että seuraavat viisi viikkoa sujuvat hyvin ja synnytys menisi kuin oppikirjoissa. Käytän Murun tiineysröntgenissä noin viikkoa ennen laskettua-aikaa. Koska ultran perusteella odotan pientä pentuetta, en vielä tässä vaiheessa ota pennuista minkäänlaisia alustaviavarauksia. Mikäli pentuja syntyy vain kaksi, ne todennäköisesti jäävät molemmat meille kotiin. Olen todella tyytyväinen siihen, että heti ensimmäinen siemmennyskokeilumme tärppäsi. Tämä rohkaisee kokeilemaan samaa tulevaisuudessakin ja avaa paljon mahdollisuuksia jalostussuunnitelmien suhteen. Toinenkin erityinen ilon aihe löytyy. Jännä on vielä meillä, mutta löytänyt jo tulevan kotinsa. Jännän tuleva omistaja kävi viikko sitten Jännään tutustumassa ja Jännä muuttaa lokakuun puolella uuden omistajansa loman alkaessa Lappeenrantaan. Jännästä taitaa tulla isona agility-beagle :) Tässä Jännän tuoreimmat kuvat.
Kertalaakin Jännän Äärellä 4kk
Palttoossa on kasvunvaraa, niinkuin reiden päältä näkyy ;D |
||||
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Muru, Jännä, siemennys |
||||
Hurahdus rally-tokoonTiistai 15.9.2015 klo 20.22 - Sanna Tunnustan, olen hurahtanut ja aika pahasti. Kun Piparin kanssa menin alkuvuodesta rally-tokon alkeiskurssille, halusin vain tutustua minulle täysin vieraaseen lajiin. Mitään tavotteita minulla ei ollut. Eikä oikeastaan edes harrastussuunnitelmia yhtä kurssia pitempään. Samaan aikaan pikku Tupunan kanssa treenaaminen osoittautui kivaksi ja koira mahdottoman eteväksi, joten pentukurssin jälkeen siirryinkin Tupunan kanssa suoraan rally-tokoon. Nyt ollaan siinä pisteessä, että treenaan Tupunan kanssa kilpailevien ryhmässä ja jonkinlaisia tavoitteitakin on mielessä. Ensimmäiset kisat ovat toivottavasti heti lokakuussa kun Tupuna täyttää kisaamiseen vaaditun 10 kuukauden alaikärajan. Kaikki harjoittelu on sekä minusta että koirasta superhauskaa. Seuraaminen on ehdottomasti Tupunan bravuuri. Tästä syystä olen lyönyt kaikki näyttelysuunnitelmat Tupunan kanssa ainakin toistaiseksi jäihin, sillä näyttelykehässä sirkushevosen lailla ilmaa polkeva seuraamista tekevä beagle olisi ehkä hauska, mutta ei kovin toivottu ilmestys ja lähinnä rahan hukkaa. Ehditään me kauneuskisoja käydä Tupunankin kanssa myöhemminkin.
Rally-tokossa yhdistyvät periaatteessa toko, koiratanssi ja agility. Erilaiset tehtävät on ilmaistu kyltein. Näitä tehtävistä koostuvat radat ovat alokasluokassa 10-15 kylttitehtävää sisältäviä ja vaativimmassa mestariluokassa rata sisältää 18-20 tehtävää. Radalla kylttitehtävät sijaitsevat muutaman metrin välein. Jokaisen tehtävän väliin jäävän matkan koira suorittaa seuraamista. Suorituksissa arvostetaan iloisuutta ja koiraa saa kehua koko suorituksen ajan. Kuulostaa hauskalta ja vähän haastavalta, eikös?
Ja sitähän se onkin. Minulle itselleni on ollut ja on edelleen suurin ponnistus "oppia lukemaan" kylttejä, muistaa oikeat suorituspaikat ja erityisesti opetella kyltit ulkoa. Tämä on vielä vaiheessa, sillä niitä on paljon! Ja monet tehtävät muistuttavat toisiaan, joten suoritustilanteessa ei saa tehdä virheitä ja sekoittaa kylttejä mielessään keskenään. Pelkästään alokasluokassa erilaisia kylttejä on 29 kappaletta, avoimessaluokassa 14, voittajaluokassa 17 ja mestariluokassa 15. Jokaisessa luokassa käytetään aina myös alempien luokkien tehtäviä. Eli mestariluokassa kilpailevan täytyy muistaa ja osata suorittaa 77 erilaista tehtävää! Hyväksi ja toimivaksi konstiksi minulle kylttien opetteluun olen nyt todennut "Rally-toko, harrastajan opas"-kirjan, jossa kaikki tehtäväkyltit on kuvina kirjan lopussa. Kirja nenän alla marssin ympäri keittiötä ja suoritan kylttejä ilman koiraa. Tämä on selvästi helpottanut treeneissä suorituksiani, enkä joudu enää yhtä paljon pinnistelemään muistiani kylttien kohdalla, vaan saan silloin keskittyä nimenomaan Tupunaan ja yhteiseen suorittamiseen.
Näissä riittää muistettavaa...
Tällä hetkellä harjoittelemme kovasti palkkauksen vähentämistä niin että lopulta pystyisimme suorittamaan kilpailupituisen radan pelkkien suullisten kehujen voimin, namien odottaessa suorituksen päättymistä. Melko hyvin tähän ollaan jo päästykin. Maahanmeno on Tupunasta selvästi kaikkein tylsin juttu ja sitä olen nyt yrittänyt saada vauhdikkaammaksi ja edelleen joudun antamaan tosi voimakkaan avun näyttämällä liikkeen kädellä maata kohti, mutta onneksi se on vielä alokasluokassa sallittua. Kaikkia vartaloapuja ja suullista kannustamista yritän vähentää taitojemme karttuessa. Rally-tokoa voin suositella lämpimästi niin beagleille kuin minkä tahansa rotuisen kanssa harrastamisesta kiinnostuneelle, se on hauskaa tekemistä yhdessä koiran kanssa ilman turhaa ryppyotsaisuutta :)
|
||||
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rally-toko, Tupuna |
||||
Kalium
