Pentukuume nousee...

Maanantai 19.1.2015 klo 20.22 - Sanna

Viime perjantain vietimme suurimmaksi osaksi autossa istuen kun ajelimme Pohjois-Karjalaan, 350 km suuntaansa, katsomaan Melvinin ensimmäisiä jälkeläisiä Devaney's kenneliin. Pennut olivat tuolloin 6,5 viikkoa vanhoja, joten niissä oli jo jotain näkemistäkin. Tässä Devaney's Q-pentueessa on kolme narttua ja kaksi urosta. Tarkoituksena oli samalla reissulla katsoa olisiko pennuissa sellaista tyttöä joka hieman myöhemmin  muuttaisi meille. No olihan siellä :) Pidän itse kyseisestä yhdistelmästä todella paljon. Pentueen emä Simonaland Money Honey eli "Hani" on itse yksilönä ja suvuiltaan sellainen koira, jonka omistaisin mielelläni itse. Hanin isä on suuresti ihailemani Venäjällä asuva Virgonc ja Hanin emä on meidän Koistisen puolisisko emän kautta. Hani on pieni, mutta vahvarunkoinen ja kaunispäinen narttu. Melvin ja Hani täydentävät mielestäni hyvin toistensa puutteita ja siispä aika saa näyttää millaisiksi näiden kahden jälkeläiset kasvavat. Tykkäsin todella paljon pentueen kahdesta uros pennusta, niistä etenkin toinen muistuttaa mielestäni isäänsä kovasti. Toivottavasti ne tulevat joskus esille näyttelykehiinkin. Molemmilla pojilla oli kivat rungon mittasuhteet ja kulmaukset sekä tosi kauniit, vahvat päät. Siskot olivatkin sitten hieman erilaisia keskenään. Valinta hieman pitkärunkoisen ja vahvimman sekä todella kompaktin pienimmän tytön väliltä ei ollutkaan ihan helppo. Isoimpaan tyttöön sitten lopulta kuitenkin päädyin. Nyt meidän pitää vielä hieman odotella, että saamme hakea "Tupunan" kotiin :)

Pienin tyttö, Devaney's Q-nlilja

Melvinin näköinen poika, Devaney's Q-ukko

Devaney's Q-tamolla eli meidän tuleva Tupuna.

Devaney's Q-nlilja

Devaney's Q-nsäde

Devaney's Q-makalle

Devaney's Q-ukko, jolle kuului ehdottomasti tämän pentueen "saippuanpala-titteli" näissä pöytähommissa :D Mutta sainpas pojan aseteltua sekunnin sadasosaksi edes vähän sinne päin ;)

Valinta on tehty :)

Tupuna 

Terve rotu vai "terve rotu"?

Torstai 15.1.2015 klo 7.58 - Sanna

Alkusanoiksi: Tämä kirjoitus on odotellut valmiina julkaisua jo joitakin viikkoja. Olen miettinyt pitäisikö muokata sitä vielä jotenkin ja viivyttänyt siksi julkaisua, mutta menköön nyt tälläisenään. Jalostustietojärjestelmään rotumme uusiin terveystuloksiin ilmestyi eilen uusi kaihitapaus. Valitsemalla viimeisen 12 kuukauden aikana silmätarkastetut, tutkittuja koiria löytyy 33 kappaletta, joista kolmella diagnoosina kaihi.

Jospas vuoden alkajaisiksi kirjoittelisin poppoomme tuoreimmista terveystutkimusten tuloksista, joista en ole muistanut täällä blogin puolella kirjoitella ja syistä miksi mielestäni on turha tuudittautua siihen, että beagle rotuna olisi jotenkin erityisen terve muihin koirarotuihin verrattuna. 

Joulukuun alussa Pömppiksen oireilevaa silmää piti käydä näyttämässä eläinlääkärissä ja varasin samalle reissulle Melvinille ajan virallisiin terveystutkimuksiin. Siltä tutkittiin ja todettiin silmät ja polvet terveiksi. Melvinistä tuli nyt ensimmäinen lonkkakuvattu beagleni ja jännitinkin millaiselta sen lonkat näyttävät. Kuvanneen eläinlääkärin oma arvio Melvinin lonkista oli B/B ja samaan viralliseen tulokseen  oli tullut myös Kennelliitossa lonkkakuvat arvosteleva Annie Liman. Tulokset tulevat jalostustietojärjestelmään esille kunhan Melvinin rekisteröinti Suomeen valmistuu Kennelliitossa. Kuvattuja beagleja ei kovin paljoa ole ja kaikki kuvaustulokset eivät todellakaan ole kirkasta "A-ryhmää". Pari vuotta sitten satuimme eläinlääkärinvastaanoton odotushuoneeseen samaan aikaan beaglen kanssa, joka silloin 3-vuotiaana kävi läpi injektioina annettavaa Cartrophen kuuria. Kyseisen koiran lonkat sekä kyynärät olivat niin huonot, että kivuliaan nivelrikon takia nuorelle koiralle mietittiin jo viimeistä palvelusta. 

Olen jo aikaisemmin päivittänyt Murun, Kisun ja Koistisen omille sivuille niistä otettujen geenitestien tulokset. Muru on geenitestattu MLS, NCCD ja POAG terveeksi ja Kisu ja Koistinen MLS terveeksi.  

Pömppiksen silmän tilanne on nopeasti mennyt todella paljon huonommaksi. Pömppärellan oikeassa silmässä kyynelnesteentuotanto on lähes kokonaan loppunut, tätä tilaa kutsutaan nimellä kuivasilmäisyys eli  keratoconjunctivitis sicca (KCS). Joudumme kosteuttamaan silmää tipoilla monta kertaa vuorokaudessa. Kuivasilmäisyyden hoidossa käytetään koirilla syklosporiinivoiteita ja usein myös suun kautta annettavaa pilokarbiini tippaa. Valitettavasti mikään syklosporiini-valmiste ei ole Pömppikselle sopinut, vaan ainoastaan ärsyttänyt silmää lisää. Siispä olemme jääneet vain pelkkien kosteutustippojen varaan. Sopivien kosteutustippojen löytäminen on onnistunut vain kokeilemalla. Pystynkin nyt luettelemaan ulkoa jotakuinkin kaikki apteekissa myytävät silmätippamerkit... Käytössämme on nyt Artelak-tipat ja Viscotears-geeli. Olen yrittänyt netistä kaivaa tietoa kuivasilmäisyydestä ja tuntuu, että sitä löytyy yllättävän vähän. Ikääntyvillä koirilla hoitovaste on ilmeisesti huomattavasti parempi kuin tapauksissa, joissa kyynelrauhanen tuhoutuu jo nuorelta koiralta.  

Pömppiksen sairas silmä on alkanut nyt kasvattamaan verisuonitusta silmän pintaan. Tämän huomaa jo selvästi vaikuttavan niin, että näkö silmässä on huonontunut. Silmässä ei kuitenkaan ole haavaumia, joten saimme reseptillä kokeiltavaksi kortisonia sisältävän Oftan C-C tipan, joka onkin selvästi sopinut Pömppikselle tosi hyvin. Joudumme lähiaikoina tekemään päätöksen siitä miten Pömppärellan silmävaiva hoidetaan. Tämä tippojen laittaminen ei auta syyhyn vaan hoitaa ainoastaan seurausta. Vaihtoehtoina on joko leikkaus, jossa sylkirauhasesta tehdään tiehyt silmän alareunalle, jolloin sylki kostuttaa silmää tai toisena vaihtoehtona sairaan silmän poistaminen. Sylkirauhasen siirtoleikkauksessa komplikaatioiden mahdollisuus on ilmeisesti aika suuri, joten tällä hetkellä tuntuu siltä, että päädymme todennäköisesti silmän poistoon, kun siitä on joka tapauksessa näkö lähdössä. Vasen silmä sentään on onneksi täysin normaali. Kamala vaiva maailman kivoimmalla pienellä koiralla. Ainakin Yhdysvaltalaisten kasvattajien kirjoituksista voi päätellä ettei kuivasilmäisyys beagleilla ole täysin tavatonta. Yhden suomalaisenkin beaglen lopetussyyksi on jalostustietojärjestelmään merkitty kuivasilmä.

Nämä koirien terveysasiat ovat aina kaksipiippuisia juttuja. Ollako sitä mieltä, että koira on terve kunnes toisin todistetaan (=koira oireilee) vai että koira on potentiaalisesti viallinen yksilö kunnes terveydestä on näyttää jotain faktaa? Autoimmuunisairaudet, kuten esimerkiksi juuri kuivasilmäisyys tai tunnetuimpina erilaiset allergiat, ovat oma lukunsa. Niitä varten ei ole saatavilla virallisia testejä tai tutkimuksia, vaan sairaista tai eri tavoin oireilevista yksilöistä tiedottaminen perustuu omistajien ja kasvattajien rehellisyyteen ja avoimuuteen. Niin pitkään kun ongelmista ei kerrota toisille ja ne vain lakaistaan kaikessa hiljaisuudessa maton alle piiloon, niiden yleistymiseen ei voida yrittää yhdessä jalostuksella puuttua. Täydellisiä koiria ei ole. Koira on "paketti" joka koostuu terveyden lisäksi myös muista tärkeistä asioista, joita ovat luonne, rakenne, käyttöominaisuudet, ulkomuoto,  yhtä huomioonotettavia seikkoja nekin. Lisäksi osa sairauksista ilmenee vasta koiran vanhetessa, jolloin sitä ollaan voitu käyttää jalostukseen jo huomattavastikin.

Terveystutkimusten hyödyntäminen jalostuksessa ei mielestäni tarkoita sitä, että mikäli koirassa on jotain vikaa, se on automaattisesti suljettava pois jalostuksesta. Eri sairaudet ja viat periytyvät eri tavoilla, joidenkin sairauksien ja vikojen välttäminen vaatii, että sairastuneen yksilön sisarukset ja jopa vanhemmat on jätettävä jalostuksesta pois, osassa riittää sairaiden yksilöiden pois jättäminen. On punnittava paljonko vika mahdollisesti jälkeläisissä ilmetessään heikentää niiden elämän laatua.  Terveystutkimuksia tekemällä voidaan varmistua siitä ettei yhdistetä ainakaan kahta samalla tavalla viallista yksilöä. Selvästi sairas koira ei tietenkään ole jalostusyksilö. Joka tapauksessa sairauksista ja vioista ei kokonaan päästä millään. Pentueen tekeminen on aina tietynlaista geenilottoa, jossa voi olla sekä voittajia, häviäjiä että kaikkea siltä väliltä. Mikään ei kuitenkaan estä meitä kasvattajia yrittämästä parastamme. 

 

Näyttelyvuosi 2015 korkattu alkaneeksi

Sunnuntai 11.1.2015 klo 14.59 - Sanna

Kajaanin näyttelypäivälle osui viisitoista astetta pakkasta ja sellainen viima, että kun perille saavuttuamme käytin naama jäässä koirat pissalla ennen halliin menoa, ehdin jo hieman katua koko näyttelyreissulle lähtöä. Sisällä ei onneksi sitten ihan niin kylmä ollut kuin mitä muistelin, mutta se koleus yhdistettynä väentungokseen, kaiken sotkevaan hiekkapohjaan ja kelmeän keltaiseen valoon saattaa pitää meidät pois tamminäyttelystä taas seuraavat pari vuotta (ellei satu tooosi mielenkiintoinen tuomari ;)). Valokuvia edellä mainitusta valaistuksesta johtuen ei valitettavasti paikanpäältä ole.

Mukava olimme siis neljän oman koiran voimin ja sijoitustyttö Putti oli paikalla Jennin kanssa. Beagleja oli kaikkiaan 29 kappaletta eli hieno määrä ja tasokas joukko paikalla. Putkosen ja Melvinin kanssa ei ollut mitään keskinäisiä ongelmia. Olemme nimittäin huomanneet, että poikien kahnaukset  jäävät kotipihan aidan sisäpuolelle. Lenkillä ne kulkevat hihnassa hienosti kylkikyljessä ja juoksevat ja leikkivät irtiollessaan keskenään. Siispä näyttelyreissukin sujui kaksikon kanssa niin hyvin, että itsekin tuntui hassulta ajatella kyseessä olevan urokset, joiden egot eivät mahdu saman katon alle sovussa elämään. Melvin oli mukana täysin näyttelyensikertalaisena, se ei ole koskaan ollut mukana missään missä olisi paljon ihmisiä ja koiria. Saatoinkin ilokseni todeta, että Melvin on luonteeltaan juuri sellainen, jonka soisin jokaisen  koirani olevan, niin yltiöpäisen itsevarma, että sen kanssa voi mennä minne tahansa eikä se hätkähdä mitään. Kehässä sillä oli niin kivaa, että liikkeet menivät vähän hyppimisen puolelle, mutta tosi vähäisiin treenauksiin nähden se jaksoi seisoa ihan nätisti (ainakin hetken kerrallaan) paikallaan. Melvin sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sijoittui kilpailuluokassa toiseksi SA:lla. Putkosella oli taas sellainen hassuttelu vaihde päällä, että sen esittäminen saa tuskan hiki karpalot vierähtämään otsalle, mutta ainakin koiralla oli kehässä hauskaa ja se varmasti näkyikin. Putkonen voitti avoimen luokan erinomaisella ja SA:lla. PU-kilpailuluokassa Hannu otti handlattavakseen Melvinin ja minä Putkosen. Melvin käteltiin kisasta ulos ja Putkonen sijoittui neljänneksi.

Kisu parka kärsii edelleen voimakkaasta autopahoinvoinnista ja sen takia se oli taas näyttelypaikalla aika surkea nyyryläinen. Onneksi pahoinvointi on hiukkasen helpottanut pentuajoista ja se ei sentään oksentanut tai kakannut autoon. Pahoinvoinnin aiheuttama kuolaaminen oli taas niin mieletöntä, että korvat olivat perille tullessa lähes puoleen korvaan kuolasta märät. Kehään Kisu kuitenkin tsemppaa tosi hienosti ja se esiintyi taas iloisesti. Tämä oli Kisun ensimmäinen näyttely virallisissa luokissa. Kisu sai laatuarvostelussa erinomaisen, lisämaininnalla viehättävä :) Putille laatuarvostelussa erittäin hyvä, joten Kisu voitti luokan ja sai SA:n. Avoimen luokan narttuja oli kuusi kuten avoimen luokan uroksiakin. Kolme avo-narttua sai erinomaisen ja lopulta Muru voitti luokan SA:lla. Paras narttua valitessa Hannu meni kehään Murun ja minä Kisun kanssa. Lopputulos ei meitä ajatellen parempi olisi voinut ollakaan, kun Kisu valittiin ensimmäiseksi ja Muru toiseksi! Kisulle siis ensimmäinen serti erittäin kovassa kisassa ja Murulle toinen Cacib vara-sertillä höystettynä. Muru ehtii (viimeistä) yli 2-v. sertiään tavoitella muualtakin ;) Eipä tätä uutta näyttelyvuotta paljon paremmin olisi voinut aloittaa. Tämän vuoden näyttelysuunnitelmat ovat paljolti vielä avoinna, mutta kunhan tuomaritietoja kevään näyttelyihin rupeaa ilmestymään, niin kalenterikin varmaan taas täyttyy samaa tahtia. Ohessa tyttöjen palkintopotretit :)

Kisu

Muru

Näyttelyihin treenausta

Tiistai 6.1.2015 klo 16.04 - Sanna

Vuosi vaihtui ajallaan ja nyt elellään jo vuotta 2015. Uusi vuosi sujui meillä tavalliseen tapaan rauhallisesti. Emme ole kovia juhlistamaan muutenkaan mitään ja vuoden vaihde vietetään aina kotona jo ihan koirien takia. Täällä meidän naapurustossa ei raketteja onneksi ammuskella kuin sallittuna aikana. Tuon ajan pidämme koirat visusti sisällä, jottei kukaan vahingossakaan pääsisi sellaista säikähtämään. Nykyisestä laumasta pauketta ei onneksi pelkää kukaan, mutta muistan hyvin miten ikävää ensimmäisen koirani paha rakettipelko oikein oli, enkä samaa halua kenellekään koiristani. Siispä uuden vuoden juhlinnat jääköön muille, kun me vietämme sen illan koirien kanssa rennosti sohvalla löhöten ja televisiota katsellen. Oikein pahaa teki sosiaalisestamediasta lukea kymmenistä koirista, jotka ovat raketteja säikähtäessään karanneet. Osa on päässyt takaisin kotiinsa turvallisesti, osa on edelleen kateissa ja osalle tuo karkureissu jäi viimeiseksi. Suurin osa noista vahingoista olisi ollut vältettävissä, kunhan ihmiset muistaisivat ja ymmärtäisivät pitää koiransa vuoden vaihteessa kiinni, eivätkä missään nimessä ainakaan viedä koiraansa paikalle jossa raketteja ammutaan. Koira ei siitä nauti ja aikuinenkin koira, joka koskaan aikaisemmin ei ole pauketta pelännyt voi säikähtää aivan yht' äkkiä ja mennä täyteen paniikkiin. Joka vuosi vaan saa lukea näitä ikäviä uutisia, vaikka ihmisiä hyvissä ajoin asiasta aina varoitellaan.

Vuoden vaihtuminen saa aina minut selailemaan näyttelykalenteria ja meidän olikin jo aika aloittaa treenaaminen tuleviin koitoksiin nuorison kanssa. Osallistuimme eilen Dogness-hallilla järjestettyyn leikkimieliseen Match Show'n Waakun ja Kisun kanssa ja Putti tuli paikalle emäntänsä Jennin kera. Koiria oli paikalla kivasti, yli sata kappaletta, joten mätsäri kävi hyvin harjoituksesta oikeisiin näyttelyihin. Waakku osallistui pentuihin, joita oli 50. Se käyttäytyi tosi reippaasti ja iloisesti (oli siis oma itsensä) ja esiintyikin varsin mallikkaasti. Punainen nauha saatiin ja sijoituttiin peräti toiseksi. Kisu osallistui pieniin aikuisiin kuten Puttikin. Kisu sai omalla vuorollaan punaisen ja Putti sinisen nauhan. Molempien esiintyminen sujui hyvin. Putti sijoittui joukosta sinisten neljänneksi. Kisu jaksoi esiintyä iloisesti loppuun saakka ja yllätys oli kun Kisu voitti pienet aikuiset ja lopulta koko Match Show'n ollen BIS-1. Palkinto oli tosi hieno, Kisu sai lahjakortin studiokuvaukseen, jonka toteutusta odotan jo innolla :)

Kisu

Putti

Ensi lauantaina onkin vuorossa meille vuoden ensimmäinen näyttely, Kajaanin KV. Sinne on tulossa iso määrä beagleja, peräti 29 kappaletta. Meiltä mukaan lähtee täysi lasti; Kisu, Muru, Putkonen ja Melvin. Sijoitustyttö Puttikin on tulossa paikalle. Saa nähdä kuinka poikien egot saadaan mahtumaan edes samaan autoon, niiden keskinäiset välit kun ovat valitettavasti täysin tulehtuneet. Kajaanin Tamminäyttelyssä emme olekaan käyneet useampaan vuoteen, ihan vain siitä syystä, että paleleminen maapohjaisessa hallissa ei ole oikein minua innostanut. Koirille olemme varanneet Finnfoam eristelevypalat häkkien alle pitämään maasta hohkaavaa kylmää vähän loitolla.

Tänään mittari näytti ulkona - 25 °C, mikä ainakin meidän laumassa tarkoittaa vaan pikaisia pissatuksia ulkona, kun tassut palelevat tosi äkkiä. Näillä pakkasilla pystykorvatkin viihtyvät hyvin sisällä ja hetkeksi riittää vilinää kun koko porukka innostuu pistämään leikiksi. Yhtä nopeasti ne kyllä rauhoittuvat ja pistävät mukavasti vierekkäin nukkumaan. Kovia pakkasia olen oppinut suorastaan inhoamaan näinä vuosina joina olemme maatilaa pyörittäneet. Kun koneet hyytyvät, eläinten vedet jäätyvät ja mikään ei oikein mene kuin pitäisi, pakkaspäivät tietävät paljon ylimääräistä työtä ja paleltuneita sormia ja varpaita. No onneksi loppu viikoksi on luvattu lauhtuvaa, ainakin pariksi päiväksi.

Väkeä kuin pipoa

Liekki huomiota hakemassa.

Sitten nukutaan vierekkäin uudessa suosikkipaikassa, takassa.

Porukan pienimpänä kannattaa hyödyntää beaglelämpöä :)