Suuri, suurempi, suurin ego

Perjantai 26.9.2014 klo 12.24 - Sanna

Näin saumattomasti riitapukari tulee kaikkien muiden paitsi Putkosen kanssa toimeen, päivätirsat voi vetää istualtaan.

Koiraperheemme yhteiselon sopuisuus on järkkynyt. Tyttöjen viime juoksujen aikaan, reilu kuukausi takaperin, Melvin rupesi heittämään suoraa haastetta Putkoselle. Sellaista karvat pystyssä, jäykkänä varpaillaan  toisen ympäri kiertämistä ja selvää pullistelua. Melvin ajatteli olevansa luomakunnan lahja kaikille tyttökoirille ja otti Putkosen silmätikukseen kilpailijana. Pari kertaa poikien mutinoihin puututtiin tiukemmin, meillä kun ei moisia touhuja hyväksytä lainkaan. Rauha palasi maahan kun juoksut loppuivat tai niin minä valitettavasti erehdyin ja ehdin luulemaan. Eipä aikaakaan kun tilanne oli valitettavasti kärjistynyt niin, ettei näitä kahta voi enää pitää samassa tilassa yhtä aikaa, ei sisällä eikä ulkona. Putkosella ei koskaan aikaisemmin ole ollut mitään ongelmia kenenkään kanssa, mutta on ymmärrettävää, että senkin sietokyvyllä on rajansa. Melvin on vahvaluonteinen ja laumassa aika dominoiva; varsinainen sikailu onnistuu siltä nuoren uroon vahvalla itseluottamuksella. Koistisen, Liekin ja Roihun kanssa Melvinillä ei edelleenkään ole mitään vaikeuksia tulla toimeen. Se käyttäytyy niiden seurassa lähes pentumaisesti ja osottaa jopa aktiivisen alistumisen merkkejä nuolemalla niiden suunpieliä ja liehittelemällä, kun taas Putkosen läsnäollessa Melvin tuntuu kasvavan korkeutta heti 5 senttiä. Elelemme siis jatkossa hieman hankalampaa yhtälöä sovitellen, kun nämä kaksi eivät samaan huoneeseen sovi yhtä aikaa. Melvin edelleen etsii sopivaa sijoituskotia, mutta sen verran aiemmasta poiketen, etten varmuuden vuoksi sitä saman katon alle uroksen kanssa luovuta.

Melvin

Tellervon astutuksesta on nyt reilu viisi viikkoa. Tällä kertaa maltoin kuin maltoinkin jättää ultrassa käymisen väliin. Tellervon maha on selvästi pyöristynyt, mutta kovin suurta pentuetta en kuitenkaan odota. Jos arvailemaan rupean niin veikkaan, että pentuja on tällä kerralla kolme tai neljä. Tarkka lukumäärä paljastuu tiineysröntgenissä noin viikko ennen laskettua-aikaa. Tellervo on voinut koko ajan hyvin. Se on käytökseltään muuttunut erittäin hellyydenkipeäksi ja tiineysaikaan olennaisesti kuuluvat useammat ruokintakerrat päivässä saavat minkä tahansa odottavan beaglemamman onnelliseksi :)

Nyt meillä on harmaata ja sateista, mutta alkuviikosta oli upeat aurinkoiset syyspäivät, vaikkakin mielettömän kylmä kovan pohjoistuulen takia. Lenkkeilin koirien kanssa mahdollisimman tuulen suojaisissa paikoissa eli metsäteillä ja metsässä. Taas harmittelin omaa laiskuuttani kameran mukana pitämisen suhteen eli se ei taaskaan ollut yhtenäkään päivänä mukana! Pitäisi varmaan hankkia paremmalla kameralla varustettu puhelin, se kun on aina sentään matkassa. 

Metsäretkellä

Syksyn tuoksut

Tähän kuvaan piiloutuu kaksi beaglea

Uusia leluja

Maanantai 22.9.2014 klo 10.27 - Sanna

On vaikea keksiä ja löytää kestäviä leluja. Ostelen välillä kirpputoreilta muovikassillisen pehmoleluja ja annan ne koirille revittäviksi. Kovin montaa kertaa vuodessa en siihen rumbaan viitsi  ryhtyä, sillä pehmolelujen täytteitä tuntuu pyörivän nurkissa aina viikkokausia viimeisenkin lelun repaleen roskiin heittämisen jälkeen. Monelle koiraharrastajalle maatiloilta tutut lypsykoneen nännikumit kestävät leikeissä melko pitkään ja ovat meidän poppoossa suosittuja. Erilaiset köysilelut ja tennispallot myös. Innoikkaimpia palloilijoita ovat Pipari, Muru ja Koistinen. Pihalla tytöistä jompikumpi on aina takuuvarmasti tyrkyttämässä palloa heitettäväksi.

Tilasin Mustin ja Mirrin tarjouksesta viime viikolla uusiksi leluiksi Kongeja muutaman kappaleen ja pari kestäväksi mainostettua kumipalloa; meidän laumassa kun perinteiset lateksivinkulelut eivät paria minuuttia kauempaa täällä vanhene. L-kokoiset, vinkuvat Puppy Kongit osoittautuivat  juuri sopivan kokoisiksi aikuisten beaglejen leikkeihin. Toivottavasti kestävät edes jonkin aikaa, ne kun ovat alennetullakin hinnalla melkoisen arvokkaita. Royal Caninilla on taas näköjään menossa se mainoskampanja, jossa ruokasäkin mukana saa putken. Niitä saatiin ruokaostosten mukana eilen kaksi lisää. Uudet lelut ovat meillä heti kovassa käytössä, leikki on koiran työtä.

Pömppis ja kongi.

Sama juttu lapsilla ja koirilla, se lelu on aina paras, joka on jollain toisella. Kisu ja Waakku kärkkyvät lelua Putkoselta.

Putkosen nautinnollinen squeek....squeek...squeek... kongin-vingutus-ilme :D

Pömppis, uusi putki, uusi Kong

Vaanii ja valmistautuu hyökkäykseen...

Ikkunasta paistava aamuaurinko värjää koiratkin putkessa punaisiksi.

Ruuhka-aika

Taigaa tervehtimässä

Perjantai 12.9.2014 klo 18.46 - Sanna

Hurautin viime sunnuntaina Kannonkoskelle katsomaan Piparin ja Putkosen tyttöä, Taigaa (Kertalaakin Tule Hyvä Kakku). Taiga oli T-pentueen ainut narttu, porukan pienin, mutta topakka tyttö, jota silloin suunnittelin jättäväni itselleni kotiin. Taigalle tulikin sitten valitettavasti alapurenta ja  se löysi itselleen ihanan kodin Kannonkoskelta Eijan ja hänen tyttöjensä luota. Oli hienoa nähdä miten hyvän kodin Taiga on saanut. Erityisen kivaa oli kurkistaa Taigan suuhun ja todeta itsekin, että alapurenta on muisto vain! Ihan normaali leikkaavapurenta sieltä löytyi, aivan niinkuin Eija oli minulle kirjoitellut.  Yksi alaetuhammas on hieman pois rivistä, mutta se tuskin tulee haittaamaan näyttelyissä. Ulkomuodollisesti Taiga muistuttaa Pipari-äitiään todella paljon, niin hyvine puolineen kuin virheineen. Luonteeltaan kerrassaan valloittava tyttö! :)

Taiga 8,5 kk

Syksy ja yhtä sun toista remonttia

Perjantai 5.9.2014 klo 10.42 - Sanna

Syksy on tullut. Olemme siirtyneet Ukon kouluaamujen takia rytmiin, joka ei meidän iltavirkulle perheelle tunnu luontaisesti sopivan millään. Aikaisiin aamuherätyksiin (kyllä, meille varttia vaille seitsemän on kamalan aikaisin!) ei mieli ja keho tunnu tottuvan sitten millään. Väsyttää aamulla, iltapäivällä ja illalla. Ainoastaan puolenpäivän kieppeillä on sellainen normaalihko olo. Koiratkin ovat aamuisin ihan unenpöpperöisiä kun yritän tuuppia niitä pihalle aamupissalle. Heinä- ja elokuun helteiden aikaan siirryimme suorastaan yöeläjiksi. Läkähdyttävä kuumuus ja ulkona paiskittavat maatilan hommat eivät oikein mielekkäästi kohdanneet. Menneenä kesänä kaikki laidunaidat piti uusia, koska lampaita laiduntaa peräti viidessä eri laidunryhmässä ja lehmätkin vietiin ensimmäistä kertaa joen toiselle puolelle vasikoineen. Laitumia tehtiin siis läpikesän kilometritolkulla, illan viilettyä ja jopa yöllä se oli huomattavasti mukavampaa hommaa kuin keskellä päivän kuumimpia tunteja. Vuorokausirytmi pääsi siis keikahtamaan täysin tolaltaan, niin meillä ihmisillä kuin koirilla. Siksi syysrytmiin pääseminen tuntuu nyt erityisen hankalalta.

Vaikka olen täysin kesäihminen, rakastan varsinkin alkusyksyn tunnelmaa. Ilman hirvikärpäsiä syksy saattaisi olla jopa lempivuodenaikani ;) Täällä Korpelassa, jossa asumme, on patoalue, joka on mielestäni kauneimmillaan syksyisin. Pari vuotta kestänyt miljoonahanke, kalaportaiden rakennus, on vihdoin ohi ja alueella pääsee taas kulkemaan, kun työkoneet ovat vihdoin poistuneet. Alueen tunnelma hieman latistui, kun vanhat maisemat joutuivat väistymään uuden rakennelman tieltä. Vanha tukkien uittoränni säilyi kuitenkin onneksi sellaisenaan, eivätkä uudet kalaportaat pilaa niiltä osin aluetta. Olen ollut viime aikoina laiska kuljettelemaan kameraa mukanani muualla kuin koiranäyttelyissä. Otinkin kameran mukaan, kun lähdin lenkille Koistisen ja Waakun kanssa. Eihän siitä kuvaamisesta juuri mitään tullut, kun en tuolla uskalla päästää koiria irti. Tässä kuitenkin muutama alkusyksyn kuva.

Koistinen

On se vakavaa :)

Reunoilla kiipeily piti tietysti kokeilla.

Waakku taluttaa Koistista.

Korvaeläin etsii aarretta lehtien joukosta.

Lampolan ollessa tyhjänä vanhempani tekivät ison työn ja maalasimme kolmistaan kaikki lampolan sisäseinät raikkaalla vaalean harmaalla maalilla. Kun kulahtanut navetta muutti ilmettään sisätiloissa tosi paljon, oli pakko jatkaa tätä "kasvojenkohotusta" myös ulkopuolelta. Navettamme on 60-luvulta ja tasan niin kamalan ruma kuin  sen ikäluokan punatiilisestä tuotantorakennuksesta kuvitella saattaa. Nyt kun työtunteja on kulunut lukemattomasti ja maalia on sudittu lähes 200 litraa, navetta on muuttunut ihan siistiksi lampolaksi, joka on suorastaan kivan näköinen!

Seuraava remontti tulee tapahtumaan täällä kotisivuilla. Kuten joku on saattanut huomata, en ole tänä vuonna päivittänyt Tulokset-sivua laisinkaan, sillä se ei ole mielestäni ollut oikein toimiva. Olen päivittänyt kaikki näyttelykuulumiset tänne blogiini ja tulen tekemään niin jatkossakin. Tämän lisäksi teen jokaiselle koirallemme oman tulossivun, jonne kirjoitan koiran saamat näyttelyarvostelut ja lisään paljon valokuvia kyseessä olevasta koirasta. Näin yhden koiran tulokset löytyvät kätevästi samasta paikasta. Tulen laittamaan linkit näille tulossivuille koirien omilta sivuilta. Hommaa tässä on sen verran, että ihan käden käänteessä se ei tule tapahtumaan. Sivut ovat minulla työnalla, Kisun omalle sivulle linkki näyttelyarvosteluihin on jo lisätty :)

Näyttelyitä ja vähän muutakin

Tiistai 2.9.2014 klo 18.43 - Sanna

Taas on muutama viikko vierähtänyt, joten täytyy päivitellä meidän viime aikaiset (näyttely-)kuulumiset kertarykäyksellä. Elokuun puolivälissä käväistiin Iin ryhmänäyttelyssä Putkosen ja Murun kanssa. Beagleja taisi olla kehässä 16 kappaletta. Kisu oli matkassa mukana turistina haistelemassa näyttelytuulia ja harmittelin vähän sitä etten ollut ilmoittanut  Kisua pentuluokkaan, kun ikä sinne olisi jo hyvin riittänyt. Putkonen oli rotunsa paras ja päivän päätteeksi se sijoittui ryhmässä neljänneksi. Muru oli parasnarttu kakkonen sertillä. Murun sertitili on nyt yhtä vaille täynnä, sillä tämä oli Murun viimeinen näyttely ennenkuin se täyttää 2-vuotta.

Muru Iissä PN2 sert

RN Ii 16.8. Putkonen ROP & RYP-4, Katin Plättä ROP-Vet ja VSP

Samana viikonloppuna pistettiin pentuetilaus menemään, kun Tellervo astutettiin onnistuneesti Koistisella. Nyt pitää pari viikkoa vielä jännittää tietoa siitä, onko meille tulossa pennuntuoksuinen loppuvuosi vai ei. Tällä kertaa taidan jättää tiineysultran väliin, jos vain suinkin maltan odottaa näkyviä tiineyden merkkejä. Mikäli tuleva pentue kiinnostaa, minulle voi soittaa tai laittaa sähköpostia. Juuri nyt maatilan hommat vievät paljon aikaani, joten sähköposteihin vastaaminen tapahtuu muutaman päivän viiveellä. Nopeimmin minut saa kiinni puhelimitse ja useimmiten pystyn hyvin samalla rupattelemaan kun teen töitä.

Toissa viikonlopun vietimme Etelä-Suomessa kierrellen, kun saimme kasvattajavieraan Puolasta. Oli hauskaa vaihtaa ajatuksia beagleista, kasvattamisesta ja vähän kaikesta muustakin. Juttua riitti niin paljon, että sunnuntai-iltana minulta meinasi jo ääni lähteä kaiken puhua pulputtuttamisen seurauksena. Puolasta meille matkasi neljä kuukautta vanha Walentynka La Lu Riqueza, mielettömän reipas ja hauska beagletyttö. Etsin tälle pennulle yhteistykykyistä sijoituskotia mahdollisimman läheltä Kannusta. Soittamalla saa lisätietoja.

Zachariasz, Walentynka, minä ja Putkonen

Walentynka alias Waakku, joka osaa jo hypätä tuolille, pöydälle ja vaikka minne... lienee hyppyrottien sukua. Hyvin ehtiväinen ja kekseliäs beaglenalku. (P.S. kuva hämää, kunhan esittää tässä oikein suuuperkilttiä ;))

Tämän kesän näyttelysesongin päätti meidän osalta Limingan pentunäyttely viime sunnuntaina. Sää suosi meitä ihanan aurinkoisena ja lämpinä, kun edellisenä päivänä samalla paikalla pidetyssä ryhmänäyttelyssä oli kuulemma joutunut oikein palelemaan. Rotu oli pentunäyttelyssä hyvin edustettuna peräti viiden beaglekakakaran voimin. Meidän sakkia paikalla oli Kisu, sijoitustyttö Putti Kalajoelta ja Oulusta Piparin poika Loki (Kertalaakin Tekipäs Eetvarttia). Loki sijoittui kahdesta uros pennusta ensimmäiseksi ja sai kunniapalkinnon. 

Kertalaakin Tekipäs Eetvarttia "Loki" 8 kk 

Fanta's Brand Red Riding Hood "Kisu" 8,5 kk.

Hessin Una Amor Del Zorro "Putti" melkein 9 kk.

Narttupentuja oli kolme. Kisu reesun matkapahointi ei juurikaan ole vielä helpottanut, mutta onneksi se pääsee aika nopeasti pahastaolostaan yli kunhan automatka on ohi. Kehässä Kisu esiintyi varsin iloisesti ja reippaasti, joten olin Kisuun oikein tyytyväinen. Hihnassa juoksemista meidän täytyy kyllä ruveta treenaamaan hieman useammin, sillä vauhtia Kisulta ei totisesti puutu, mutta se mielellään koukkaisi suoraan jalkojeni eteen sen sijaan, että ravaisi nätisti vierellä. Kisu sijoittui tytöistä ensimmäiseksi ja Putti kolmanneksi. Molemmat saivat kunniapalkinnon. Lopulta Kisu oli Rop-pentu ja Loki Vsp-pentu. Ryhmäkilpailussa Kisu sijoittui kolmen kutosryhmäläisen pennun pienestä joukosta toiseksi, dalmatiankoiran viedessä voiton. Kiva päivä, kiitokset siis vielä Heidi, Jani ja Jenni!

Kisu ryhmäkehässä

Kisu RYP-2 

Ja vielä viimeisenä: näyttelyt ovat pitkälti odottelua. Kisu kuuluu selvästi meidän sakkiin, se osaa ottaa yhtä rennosti kuin kokeneemmatkin kehätähdet.