Chesterfield - part 2

Maanantai 25.2.2013 klo 19.36 - Sanna

Mitäpä olisi elämä ilman pientä jännitystä?

Kannoimme siis tupaan eilen Chesterfied-sohvan nro 2. Koirat ilahtuivat. Ne ryökäleet varmaan jo herkuttelevat ajatuksella siitä, kuinka sohvan pehmeä nahka repeytyy riekaleiksi niiden hampaiden välissä ja täytteet leviävät pitkin lattioita. Ja minä jännitän jokaista hetkeä, jonka sohva viettää ilman valvontaa koirien kanssa. Veikkaus siitä, kuinka pitkän elinkaaren ko. sohva ehtii meillä viettää, on käynnistetty. Parhaiten arvannut saa palkinnoksi sitten sen, mitä sohvasta on jäljellä.

Tyytyväinen Viivi. Viivihän ei ainakaan tätä sohvaa repisi. Eihän?

Pennuton koti

Lauantai 23.2.2013 klo 16.20 - Sanna

Aika palata normaali arkeen. Ykkönen lähti tänään omaan uuteen kotiinsa ja sai nimekseen Uuno. Toivottavasti Uunon elämä uudessa kodissa lähtee sujumaan yhtä hienosti kuin Lillillä ja Veetillä on mennyt omissa kodeissaan :)

Uuno (ent. Ykkönen) 9,5 vkoa.

Siivoilin jo pentuaitauksen ja muut pentujen tavarat varastoon odottamaan seuraavia käyttäjiä. Mieli on nyt hieman maassa, vaikka olen todella tyytyväinen siihen, miten kivan tuntuisiin koteihin kaikki kolme muuttivat. Enköhän muutamassa päivässä pääse normaaliin pennuttomaan rytmiin kiinni, jossa kieltämättä siinäkin on hyvät puolensa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pentulaatikolle on jälleen käyttöä noin puolen vuoden päästä.

Ihan oikeaakin murheen aihetta valitettavasti löytyy. Eilisen aamupäivän vietin Bulma harjiksen kanssa eläinlääkärissä. Bulma on kärsinyt erikoisista kipukohtauksista jo noin puolentoista vuoden ajan. Niihin on useampaan otteeseen käyty eläinlääkäärissä etsimässä syytä, mutta tuloksetta. Netistä olen tietysti yrittänyt etsiä tietoa myös ja monissa vastaavanlaisissa tapauksissa syynä on ollut vatsan alueen kasvaimet tai pelkkä närästys. Ns. kohtauspäivinä Bulmalla kohtauksia tulee useita, kipulääkettä ja närästyslääkettä niihin on annettu, mutta kumpikaan ei auta. Erikoisia nämä kipukohtaukset ovat siksi, että ne tulevat aivan satunnaisesti ja kohtausten välillä koira ei ole mistään kipeä, vaan iloinen ja rento, eikä se arista mitään kohtaa. Kohtauksen tullessa Bulma vaikuttaa todella kipuiselta.

Eilen Bulman kipukohtaukset alkoivat aikaisin aamulla. Kuten monesti aikaisemmin on tapahtunut, luulin kohtausten jo loppuneen siinä vaiheessa kun menimme eläinlääkärille. Bulma tutkittiinkin heti sinne päästyämme, eikä siitä jälleen kerran löydetty mitään vikaa. Eilen kuitenkin ensimmäistä kertaa  eläinlääkärikin pääsi näkemään kaksi tälläistä kohtausta, kun saimme Bulman kanssa rauhassa odotella takahuoneessa niiden tulemista. Kohtauksen alkaessa Bulma jäykistyy, alkaa tärisemään, käpertyy ja vinkuu tai jopa kiljahtelee. Minulle tuli tietyllä tavalla huojentunut olo, kun eläinlääkärikin näki nyt sen, mitä olen monesti yrittänyt selittää. Oletusdiagnoosiksi tuli epilepsia ja sillä ajatuksella rupean nyt tilannetta seuraamaan. Tällä hetkellä näitä kohtauksia tulee vaihtelevasti noin pari kertaa kuukaudessa. Elo epileptikko koiran kanssa on kyllä valitettavasti minulle tuttua ja mikäli Bulman tila todella epilepsiaksi todetaan, tulen miettimään vakavasti mitä asian kanssa tehdään.

Yhdeksän viikkoa Ykkösen kanssa

Perjantai 22.2.2013 klo 20.51 - Sanna

Ykkönen 9 viikkoa.

Lilli sisko lähti kotiinsa viikko sitten ja Ykkönen on kuluneen viikon aikana kokenut monia muutoksia jäätyään ainoaksi pennuksi. Aamuisin Ykkönen purkaa yön aikana kertyneet energiavarastot riehumalla kunnolla Wilsonin ja Putkosen  kanssa. Leikkikaverien roimasti isompi koko ei haittaa vauhtia ollenkaan. Kun isot pojat väsähtävät leikkimiseen, Ykkönen yrittää haukkumalla käydä komentamassa kaikkia muita vuorollaan painimaan, tosin heikoin tuloksin.

Ykkönen ja Putkonen torkkumassa.

 Ykkönen tuntuu huomanneen, että näitä kavereitahan voi pureskella ihan kunnolla, ne eivät vähästä ole moksiskaan ja tiukan näköisesti se roikkuu pitkämielisten aikuisten koirien korvissa ja kaulanahoissa.

Koistinen on joutunut naskalihampaiden uhriksi.

Yksinoloa ollaan yritetty hieman harjoitella Ykkösen omaan kotiin muuttoa silmällä pitäen. Yöt Ykkönen viettää hienosti nukkuen pentuaitauksessa, mutta muuten yksin jääminen, päiväunia lukuunottamatta, ei ihan ilman alku itkuja ole onnistunut.

Minulla on haikea olo nyt kun pentueen viimeinenkin pentu lähtee huomenna maailmalle. Tämä pentue on alkuvaikeuksiensa takia muodostunut minulle erittäin rakkaaksi, koska olen (joutunut ja) saanut toimia pennuille niiden varaemänä. Raskas kokemus, varsinkin ensimmäisten viikkojen ympärivuorokautinen syöttörumba, mutta silmääkään räpäyttämättä olisin valmis tekemään homman uudestaan vaikka heti. Pentujen kasvun ja kehityksen seuraaminen tästä vinkkelistä oli mahtava kokemus :)

Ykkönen 9,5 vkoa Koistista kiusaamassa.

Kaksi kahdeksan viikkoista

Keskiviikko 13.2.2013 klo 18.50 - Sanna

Pennut ovat nyt kahdeksan viikkoisia. Kakkonen muutti lauantaina ihka omaan kotiinsa ja sai nimekseen Veeti. Vaikka pennusta luopuminen on aina haikeaa, on siinä hyvätkin puolensa; on aina ihanaa nähdä miten suurta iloa kovasti odotettu pieni pentu tuo uusille omistajilleen. Veeti-Vintiöstä kuullaan varmasti täälläkin vielä :)

Veeti kotiin lähdössä Ilonan ja Tomin kanssa.

Lillin luovutuspäivää jouduttiin vähän siirtämään. Lillin yläpurenta teki nimittäin tepposet ja tarkasti seuraamani alakulmurit alkoivat painamaan kitalakeen. Eipä siinä auttanut muuta kuin eläinlääkärireissu. Tänään Lillin alakulmurit sitten nappaistiin eläinlääkärissä pois. Eivätpähän paina reikää kitalakeen ja nyt vaan toivotaan kovasti, että pysyvät kulmahampaat aikanaan asettuisivat suuhun sopivasti. Purentaa joutuu kyllä seurailemaan kun hampaat puhkeavat, jotta ajoissa pystytään puuttumaan tilanteeseen, jos kulmureille meinaa kehittyä virheasento.

Lillin kerjäysnaama, saman ilmeen olen tainnut nähdä Lyytilläkin joskus ;)

Ykkösellekin on koti nyt tiedossa. Vielä puolitoista viikkoa saan pitää sen kuitenkin ilonani, ennenkuin oma koti kutsuu sitäkin.

Ykkönen ja Ukko

Lemmikkipalstoille Apulaan Ykkösestä jättämäni ilmoitus poiki tällä kertaa niin erikoisia pentukyselyitä ettei tosikaan. En viitsi niitä ruveta täällä sen kummemmin ruotimaan, mutta näköjään "pikku viallista" pentua innostuivat kysymään nyt sellaiset, jotka etsivät koiraa mahdollisimman halvalla, läheltä tai molempia. Siinä ei varsinaisesti ole mitään pahaa, mutta... Koska minulle kasvattamani pennut ovat rakkaita  ja minulle merkitsee todella paljon minkälaiseen kotiin pennut menevät, toivon, että minulta pentua kysyisivät ne ihmiset, joille vastavuoroisesti on tärkeää se miten pennut on hoidettu ja se, että kasvattaja tuntee huolta pennusta ja pitää yhteyttä sen jälkeenkin, kun pentu on haettu uuteen kotiin. Jos nämä asiat eivät vaakakupissa paina laisinkaan, niin minulta ei kannata pentua kysyä! Beaglen pentuja on kyllä tarjolla runsaasti ympäri Suomea.

Ettei ihan liian vakavaksi käy, niin laitetaan tähän loppukevennykseksi kuvat pennuista mielipuuhissaan. Laatikot ovat osoittautuneet niiden suosikeiksi, seuraavaa pentuetta varten yritän löytää jostakin lasten pienen pallomerialtaan, pennut tykkäisivät varmasti sellaisestakin. Ikean putki on meillä myös pentujen ehdoton lemppari riehupaikka, sekin alkaa olla tosin jo niin kärsinyt, että olisi melkein syytä ostaa uusi.

Keikkumista vähän maistellun laatikon päällä.

Ja sitä maistelua.

Terveystuloksia

Torstai 7.2.2013 klo 8.41 - Sanna

Pena                                                                                           kuva: Tiina Heikkinen

Kuopiossa asuva Pena eli Kertalaakin Kell' Onni On (i: Ullastiina Riku e. Lexan Sissi) kävi pevisa-tarkastuksessa 26.1.2013. Pena tutkittiin tuloksella polvet 0/0 eli terveet ja silmät: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia.

Tuikku ja Roihu pääsivät polvitarkastukseen samalla, kun beaglepennut kävivät sirutuksella. Molempien polvet 0/0. Silmätarkastukseen vien kaksikon vasta myöhemmin. Nyt kun Kakkosen "silmäepisodin" jälkeen boikotoin lähintä silmätarkastuksia tekevää klinikkaa, vaatii meiltä hieman enemmän vaivan näköä ja aikaa lähteä Ouluun asti silmätarkastuksille. Polvitarkastuskäynnillä Roihu oli ihastuttava häntää heiluttava ja vieraita pussaileva itsensä. Molempien koirien tutkiminen ja kääntely eri asentoihin sujui helposti, mitä eläinlääkäri ihasteli niiden luonteen lisäksi kovasti. Totesi, että yleensä suomenpystykorvat asiakkaina ovat kaikkea muuta kuin helposti käsiteltäviä. Ja niinhän se valitettavasti taitaa olla.

Pennut 7 viikkoa

Tiistai 5.2.2013 klo 17.19 - Sanna

Tänään pennut saavuttavat virallisen luovutusiän. Onneksi päätin jo ajoissa, että luovutan nämä pennut pikkaisen vanhempina, koska pystykorvapentuihin verrattuna ainakin näiden beaglepentujen kehitys on tapahtunut selvästi hitaammin. Siinä missä pystykorvapentujen kanssa laskee kuuden viikon iästä eteenpäin päiviä seitsemän viikon luovutusikään, kun ne alkavat olla kamalia pikku riiviöitä, jotka roikkuvat joka paikassa naskalihampaineen ja rähisevät sekä tappelevat kovasti keskenään, tämä beaglekolmikko tuntuu vielä kovin pieniltä vauvoilta, joita en vielä haluaisi luovuttaa minnekään. Ensimmäisenä omaan kotiinsa on lähdössä ensi lauantaina Kakkonen.

Tässä Kakkonen 7 vkoa eli K. Pukin Pikku Apuri harjoittelee joulukalenterin luukkujen avaamista. Hyvin sujui ;)

Eilen käytimme pennut eläinlääkärissä tarkastettavina ja mikrosirutettavina. Lillin ja Ykkösen yläpurentaa lukuunottamatta pennuilla on kaikki kunnossa. Eläinlääkäri kirjasi sirutiedot Kennelliiton Omakoira-järjestelmään ja sainkin heti kotona lähettää netissä pentujen rekisteröinnin kennelliittoon työn alle. Reilun tunnin päästä sähköpostissa odotti ilmoitus rekisteröinnin valmistumisesta ja kävin maksamassa laskun. Hyvin siis pitäisi papereiden ehtiä postissa kotiin ennen pentujen luovutusta. Tästä sujuvammaksi pentujen rekisteröintiä on varmaan mahdoton tehdä; täydet pisteet ja papukaijamerkki Kennelliitolle!

Ykkönen 7 vkoa

Pennut ovat tässä kehitysvaiheessa mahdottoman suloisia. Virtaakin riittää jo pitkiin leikki- ja riehutuokioihin. Pentujen ehdoton suosikki on Ikean tunneli, jossa ne melskaavat niin kovasti, että tunneli kierii edes takaisin pitkin lattiaa leikin lomassa. Eilen etsin pennuille erikokoisia matalia pahvilaatikoita, joita laitoin lattialle. Korkein laatikko on suunnilleen pentujen säkän korkuinen. Niiden päälle ja alas on pennuista tosi hauskaa kiivetä, samalla pentujen motoriikka kehittyy, eivätkä erilaiset tasot tunnu pelottavilta. Pentujen luonne-erot alkavat pikku hiljaa hahmottua. Porukan pienin, Kakkonen, on ehdottomasti kolmikon vauhdikkain. Hampaitaan se käyttelee jo ahkerasti joka suuntaan ja on ehtinyt saada meiltä lempinimen "tukan raastaja". Nimi puhukoon puolestaan ;) Lilli ja Ykkönen ovat hieman harkitsevaisempia ja viihtyvät paremmin sylissä, tosin kyllä niilläkin vauhtia piisaa. Ukon suosikkipentu on Lilli ja jälleen kerran kaikki mahdolliset lupaukset on kuultu sen edestä, että josko tämä pentu voisi jäädä kotiin... Onneksi Lilliä on oma koti jo valmiina odottamassa.

Lilli 7 vkoa

Omaa rakastavaa kotia vailla olisi vielä Ykkönen. Ykkösellä on yläpurenta, joka todennäköisesti ei tule muuttumaan leikkaavaksipurennaksi. Tämän purentavirheen takia Ykkönen etsii omaa kotia ihan vain sydämen- ja sohvanvaltaajana, lenkkikaverina ja tietysti kaikki sellaiset harrastukset, mihin näyttelytulosta ei tarvita, ovat Ykkösen kanssa mahdollisia ja erittäin suotavia :)

Hieno aloitus tällekin vuodelle

Maanantai 4.2.2013 klo 21.16 - Sanna

Lauantaina olimme Tuikun ja Roihun kanssa Raahen ryhmänäyttelyssä. Ilma ei ollut kaikkein suosiollisin ja aamulla näyttelyyn ajellessa jännitin hieman ehdimmekö kovan lumipyryn takia kehään ajoissa. Suomenpystykorvia oli ilmoitettu 30 kappaletta. Joukossa tästä pentueestamme oli myös K. Tulesta Temmattu eli Taika ja K. Tuli Ja Leimaus eli Luca. Mitään suurempia odotuksia minulla ei omien koiriemme osalta ollut. Roihu esiintyi tasaisen varmasti, sai kivan arvostelun ja voitti junnuluokan SA:lla. Näyttelyihin tottumatonta Lucaa näyttelytilanne jännitti tosi paljon, eikä Luca antanut tuomarin tutkia itseään, joten Luca sai tällä kertaa hylsyn. Kaikestaan uroksille irtosi kolme SA:ta ja lopulta tarkan harkinnan jälkeen tuomari sijoitti Roihun ykköseksi. Ensimmäinen sertti saatiin siis kotiin viemisiksi ja yllätys oli siis melkoinen! :)

Juniorinarttuja oli seitsemän. Tuikku säikähti jostain syystä hampaiden tarkastuksessa ja esiintyminen meni plörinäksi, liikkeessä häntä nousi heti selälle, mutta tuomarin lähestyessä Tuikkua pelotti. Todella harmillista, koska aikaisemmin Tuikun kanssa mitään vastaavaa ongelmaa ei ole ollut. No jokatapauksessa Tuikku sai eh:n, johon olen tyytyväinen. Taika-siskon kehäesiintyminen sujui tosi hienosti. Taika sai myös erittäin hyvän ja sijoittui luokassa kolmanneksi kahden erinomaisella palkitun koiran jälkeen. Erinomaisen olisin kyllä Taikalle suonut, sen se ehdottomasti ulkomuodollaan (ja esiintymisellään) olisi mielestäni ansainnut.

Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi lopulta Roihun ja aamupäivän näyttelykeikasta tulikin kokopäivän reissu. Eipä auttanut muuta kuin soittaa ja pyytää äitini kotiimme ruokkimaan pennut ja ulkoiluttamaan koirat. Onneksi meillä oli näyttelyssä kavereita ja aika kului rattoisasti rupatellen ryhmäkilpailuja odotellessa. Ryhmäkehään mennessä Roihu alkoi olla jo aika väsähtänyt pitkän päivän jälkeen, mutta sain sen kuitenkin tsempattua vielä esiintymän aika kivasti. Päivän kruunasi Roihun sijoittuminen ryhmässä neljänneksi, ensimmäinen ryhmäsijoitus oman kasvatin kanssa ja se tuntuu tietysti tosi hienolta :D

Kamera oli mukana, mutta koska suomenpystykorvien kehä oli ulkona ja arvostelun ajan pyrytti lunta suht sakeasti, jäi kamera tällä kertaa repun pohjalle.

Roihu terhakkaana Raahen ryhmäkehässä, ikää 12 kk.

Tässä palkintosijalla kehuja vastaanottamassa :)