Hassuja pikku vassuja

Tiistai 29.5.2012 - Sanna

Maatilan kevättyöt ovat käynnissä ja lehmien poikimakausi hyvällä alulla, kun nyt viikon aikana neljännes lehmistä on saanut jälkeläisiä. Töitä riittää ja eläimiä saa nyt valvoa ihan todenteolla. Jatkuvasta valvonnasta huolimatta emolehmät osaavat käyttäytyä niin lunkisti, että useampi uusi vasikka on löytynyt laitumelta lähes yllätyksenä, kun emo ei ole tarkkailukierroksella paria tuntia aikaisemmin antanut mitään vihjettä alkavasta synnytyksestä. Hyvin ja ongelmitta ovat poikimiset tähän asti sujuneet ja yhdeksän uutta kosteaturpaista vasikkaa on liittynyt laumaan. 

Lehmillä on käytössään laidun, mutta ensimmäistä kertaa poikivat hiehot joutuvat tyytymään vielä tarhaolosuhteisiin. Mahdollinen synnytysapu on ensikertalaisille todennäköisemmin tarpeen ja haluamme pitää nämä eläimet erityistarkkailun alla. Vaikka kaikki syntyneet vasikat ovat aivan ihania, omia suosikkejani ovat mustavalkoiset "Black baldyt" eli angus-hereford risteytykset, joita meillä syntyy nyt muutamia ensimmäistä kertaa.

Pikkusonnit tekevät jo ystävyyttä. Mustavalkoinen Jäynä on 5 vrk vanha ja upean punainen simmental-limousine risteytys Jasso 3 vrk vanha.

Jassolla on niin erikoisen väriset silmät, että en ole aiemmin naudoilla tälläisiä nähnyt! Saa nähdä muuttavatko väriä iän karttuessa?

Jäynä on komea pikkujässikkä.

Mustaväri näille black baldieille taitaa jakaantua päähän miten kellekin. Mielenkiinnolla odotan millaisia puolisisaruksia Jäynä saa; vielä viisi mustavalkoista vasikkaa on odotettavissa. Sain jo kovasti toivomani black baldy-lehmävasikankin, kun Herukka-lehmä pyöräytti Juolukan. Jäynän väritys viittaa ihan selvästi naamiosankarin uraan, vaikka keppostelijalta se vaikuttaa minusta jo nyt. Ilme kertoo kaiken, eikös? ;-)

Mehtäkoera 19.5.

Sunnuntai 20.5.2012 klo 13.49 - Sanna

Lauantai vietettiin jälleen näyttelytunnelmissa. Tällä kertaa vuorossa oli Siilinjärvellä järjestettävä Mehtäkoera. Hyrryyttelimme Hyrysysyllä paikanpäälle jo perjantai-iltana, koska beaglet olivat kehässä ensimmäisinä aamulla. Auto olikin täynnä, kun koiria oli mukana neljä kipaletta: Viivi, Tellervo, Lyyti ja Pipari, joka teki nyt ensiesiintymisensä virallisissa luokissa.

Kello oli perjantaina jo liki puoltayötä, kun Siilinjärvellä lähdimme käyttämään koirat pienellä lenkillä ennen nukkumaan menoa. Flexit viuhuen ne painelivat menemään uusissa maisemissa, uusia hajuja nuuskien. Pipari on koiristamme ainoa joka haluaa kerätä parhaat tuoksut myös mukaansa, joten ennen kuin hoksasinkaan, se ehti pyörähtää jossakin löytämässään ihanassa kakassa. Ulkona hämärässä luulin, että eihän tässä mitään käynyt, mutta päästyämme autoon oli itku lähellä. Piparin molemmat kyljet olivat ihan p**kassa ja aromit melkoiset. Koska hätä keinot keksii, pesin yöllä ulkona koiraa fairylla, Hannun kaataessa vettä pullosta koiran päälle. Onneksi meillä oli monta pulloa vettä mukana, vaikka en sitä aivan tähän tarkoitukseen olisi edes tajunnut varata.

Yön nukuimme varsin kehnosti auton surkeilla patjoilla, vienossa ulosteen hajussa. Liian kuumakaan ei päässyt tulemaan, kun auton lämmitys ei jostain syystä suostunut toimimaan, vaikka kaasu ei ollut loppu.

Aamulla olimme jo keränneet kimpsut, kampsut ja koirat kasaan ja olimme valmiita lähtemään kehän laidalle, kun huomasin Piparin kaulan alle jääneet kuivuneet kakkaläikät! Hämärässä siis jotain jäi huomaamatta ja yöllisten hajujen lähdekin selvisi. Uudestaan siis pesuhommiin ja ihme ja kumma Pipari ehti kuivua ennen kehävuoroaan.

Kehässä kaikki sujui ihan hyvin, vaikka jännitin jo monta päivää etukäteen Piparin ensiesiintymistä. Lopulta olin niin helpottunut siitä, että sain Piparin kehään asti kaikesta sen itse yrittämästä sabotoinnista huolimatta, että kehässä melkein unohdin jännittää. Pipari ja Lyyti saivat molemmat erinomaisen, mutta jäivät ilman SA:ta. Tellervo esiintyi jälleen mallikkaasti ja sai kotiintuomisiksi Vsp ja sertti-ruusukkeet. Beaglejen Rop oli komea ja lupaava junnu-uros Luca. Viivi jatkoi menestyksen tiellä ja pääsimme taas iltapäivällä osallistumaan ryhmäkilpailuun. Koirien tuloksiin olen enemmän kuin tyytyväinen :-)

Pena

Samassa kehässä oli myöhemmin vuorossa suomenpystykorvat. Kertalaakin Kell' Onni On eli Pena osallistui avoimeenluokkaan. Penan omistajalla Tiinalla oli kovasti perhosia vatsassa ennen kehään menoa ;-) Ihan turhaan, sillä Pena näytti kuinka herrasmiehet kehässä käyttäytyvät; mittaamiset ja hampaitten katsomiset sujuivat täysin esimerkillisesti. Tuomari tykkäsi Penasta ja iloisena yllätyksenä Pena oli PU-2 ja sai vara-sertin. Onnittelut vielä Tiina ja Pena, hienosti meni! :-D

Beagleja en ehtinyt kuvaamaan, mutta suomenpystykorvat kuvasin lähes kaikki. Tulen tekemään kuville oman albumin heti kun saan ne käytyä läpi.

Iltapäivällä osallistuimme sitten ryhmäkilpailuun ja päivän kruunasi Viivin sijoittuminen RYP-2 tuomari Auli Vitikaisen valitsemana. Kotimatkalla väsyneitä olimme sekä me että koirat. Matkanteko on yleensä mukavaa, mutta eilen viimeiset kaksisataa kilometriä oli kuin vatkaimen kyydissä olisi istunut. Hyrysysystä meni siis jotakin rikki. Hannu yritti tienpäällä paikantaa ongelmaa onnistumatta siinä. Pieni jännitysmomentti olikin lasahtaako auto kesken matkan, mutta onneksi pääsimme kuitenkin perille kotiin asti. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta oli taas kerrassaan hauska näyttelyreissu! :-)

Kotona meitä odotti uusi toivottu sonnipoika. Kuumeisesti odotettu kevään ensimmäinen lehmän poikiminen osui tietysti sille yölle, jolloin emme olleet kotona. Poikimauutiset meille puhelimitse välitti appiukko. Kaikki oli sujunut onneksi hienosti ja kokenut äitilehmä hoitaa lastaan rutiinilla. Tänään kävin kuvaamassa uuden tulokkaan, jolle Hannu napsaisi korvamerkit paikoilleen jo eilen illalla. Tänä vuonna nimeämme vasikat J-kirjaimella, joten saanko esitellä: Jarlan Pertti. (Olemme suuria Fingerpori-faneja ;-))

Sissi on niin "raskaana"

Keskiviikko 16.5.2012 klo 10.20 - Sanna

Tietäähän sen jo melkein kotoa lähtiessä, että jos jotakin tavallisesta poikkeavaa tapahtuu, se tapahtuu silloin kun itse ei ole paikalla. Sissi reesu oli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ripuloinut sisälle. Koska on ihan normaalia, että joskus  jollakin koirista maha menee sekaisin, en asiasta mitenkään huolestunut kun äiti teki tilannepäivitystä sunnuntaina minulle puhelimessa. Neuvoin vain olemaan antamatta ruokaa Sissille. Kotimatkaa Kuusamosta Kannukseen tehdessä soittelimme uudestaan ja sain kuulla Sissin oksentaneen useampaan kertaan. Onneksi olimme tässä vaiheessa jo kotiin ajamassa.

Perillä kotona olimme vasta ilta yhdentoista jälkeen. Totesimme Sissin olevan onneksi virkeä eikä se ollut yhtään kuivuneen tuntuinen. Lämmön mittasimme puolen yön aikoihin ja tulokseksi saimme 37,8 C, mikä on jo hienoista alilämpöä. Siksi mittasimmekin kahteen otteeseen ja sama tulos saatiin kummallakin kerralla. Päätin seurailla tilannetta aamuun asti ja soittaa sitten eläinlääkärille, jos Sissi vointi ei ole kohentunut. Yön aikana Sissi oksensi kahdesti ja aamulla lattialla odotti ripulikakat. Yöllä tein päätöksen soittaa eläinlääkärille heti aamulla.

Sissillä oli viimeviikolla kovasti kevättä rinnassa.

Mittasin maanantai aamuna lämmön ensin, koska ajattelin sen kiinnostavan myös eläinlääkäriä. Nyt Sissin tulos oli 37,5 C, mikä mielestäni oli huolestuttavaa. Eläinlääkärin kiinni saaminen osoittautuikin sitten varsinaiseksi tehtäväksi. Ikävä kuulla puhelinvastaajasta, että eläinlääkäri vastaa seuraavan kerran puhelimeensa viikon päästä. Sitten odottelin toisen ell.aseman aukeamista ja kun sain eläinlääkärin puhelimeen, hän asiani kuunneltuaan käski minun hakea apteekista ripulilääkettä. Tein mielestäni selväksi, että koira oksentelee jatkuvasti, myös puhelun aikana, eikä mielestäni ole kunnossa, jotta joskos sitä voisi vähän tutkia... kun ei nyt ihan perusripulilta vaikuta. Juoksuistakin reilu kaksi kuukautta ja ajatus kohtutulehduksesta tietysti pelottavana mielessä. Eläinlääkäri totesi, että jos sillä olisi tulehdus se vuotaisi jotain, käski edelleen käydä ostamassa ripulilääkettä, eikä halunnut ottaa meitä vastaan. Kiitos ja hei. Eipä ollut valitettavasti ensimmäinen tämän suuntainen kokemus kyseisestä ellistä ja taas vannoin, että sinne mennään jatkossa vain silloin kun on viimeinen pakko ja hätä.

Hannu lähti tässä välissä hakemaan apteekista lisää Nutrisalia ja kysymään pahoinvointilääkettä, joka osoittautui reseptilääkkeeksi, kuten olin uumoillutkin. Minä soitin seuraavalle eläinlääkärille, joka ymmärsi heti etten turhanpäiten ole koiraa vastaanotolle tunkemassa. Iltapäivällä pääsimme sitten sinne ja Sissi sai pistoksena pahoinvointilääkkeen, kipulääkkeen sekä kunnolla nesteytyksen ihon alle ja eläinlääkäri tunnusteli Sissin vatsan tilanteen. Lämpö oli tässä vaiheessa 38,8 C eli normaali. Tämä sai minut vahvasti epäilemään oman kuumemittarimme toimivuutta. Aikaa vastaanotolla kului reilusti ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, että käynti oli ehdottomasti tarpeellinen siksi, että Sissin oksentaminen saatiin vihdoin loppumaan. Sissi oli jo menettänyt nestettä aika paljon eikä veden juominen juuri auta, jos ei se pysy sisällä. Lystille tuli hintaa vain 58 euroa, mikä mielestäni oli tosi halpaa ja palvelu todellakin erinomaista. Kiitokset siis Toholammille.

 Sissin vointi kohentui heti sen verran, että lääkkeen ansiosta se ei enää oksentanut kertaakaan. Pahoinvoiva se silti oli eilenkin selvästi, maiskutellessaan ja nieleskellessään huomattavasti. Eilenkin aamulla lattialla odotti ripulikakat, mutta olin toiveikas, että Attapekt on rauhoittanut suolen toimintaa. Sissi käyttäytyi edelleen omituisesti ja jo perjantaina sanoinkin Hannulle, että sillä taitaa olla hieman valeraskauden oireita. Eilen iltapäivällä Sissi rupesi petailemaan ihan urakalla ja kas, totesin että maito on laskeutunut! Eläinlääkärin kanssa juttelin sitten puhelimessa ja päätimme, että seurailen tilannetta. Kuulemma toisinaan paha valeraskaus aiheuttaa tälläisiä suolisto-oireita kuin Sissillä. Galastop ilmeisesti suositellaan nykyisin annettavaksi vain, jos tilanne menee ihan mahdottomaksi.

Tänäkin aamuna vastassa oli löysä kakka, mutta selvästi parempaan suuntaan ollaan menossa. Nyt sitten odottelemme Sissin "synnytystä" ja seurailemme sen yleistä vointia. Olemme jo aikaisemmin harkinneet Sissin sterilointia ennen seuraavaa juoksua ja siitä tehtiin nyt vakaa päätös. Valeraskauksilla kun on ilmeisesti taipumus pahentua iän myötä ja Sissillä ei aikaisemmin ole ollut minkäänlaisia oireita. Ei tee mieli katsoa millaisina valeraskausoireet mahdollisesti tulevat seuraavien juoksujen jälkeen. Toivottavasti tästä selvittiin tälläkertaa pelkällä säikähdyksellä.

Matkailu avartaa

Maanantai 14.5.2012 klo 19.25 - Sanna

Viikonlopun pienimuotoinen loma vietettiin koiranäyttelyissä ja tien päällä, reissun suuntautuessa pohjoiseen. Lauantaina oltiin Kajaanin ryhmiksessä ja sunnuntaina koettiin Kuusamo. Talvella hankkimamme matkailuauto, ristimänimeltään "Hyrysysy" tuli testattua nyt käytössä ensimmäistä kertaa ja ihan toimivaksi se havaittiin. Päästiin siis sinne minne haluttiin ja vielä takaisinkin jäämättä tien päälle. Kuka on väittänyt, ettei halvalla saa hyvää ;-)

Kahden näyttelyn välimaastossa "jossakin".

Näyttelyissä menestystä tuli tällä kertaa todellakin kahmalokaupalla, viikonlopun pytty- ja ruusukesaldo on tässä. Voittoisat koirat eivät mahtuneet kuvaan mukaan.

Kovin pienin odotuksin reissuun lähdettiin ja Tellervo, jota olin vielä perjantai iltana jättämässä kotiin, mutta lauantai aamuna sitten kuitenkin otin mukaan, järjesti sellaisen yllätyksen, että emäntä on aivan ällikällä lyöty. Tellervo esiintyi uskomattoman hienosti; keräsi sertit, ropit ja sijoittui ryhmässä toiseksi, kaksi kertaa! Ihan sain silmiäni hieraista useammankin kerran, että onko minulla tosiaan se sama koira hihnan päässä, joka aikaisemmin jännitti näyttelyissä tosi kovasti. Muutenkin Tellervo tuntuu löytäneen ihan uuden vaihteen ja siitä kehässä juokseminen oli niin kivaa, etten perässä tahtonut pysyä.

Lyyti jäi tällä kertaa ilman palkintoja, mutta sijoittui hienosti kumpanakin päivänä PN-3.

 Viivi jatkoi edelleen sertin arvoisena ja nyt niitä on kaksi enemmän. Ryhmäkilpailuissa se sijoittui Hannun esittämänä sekä Kajaanissa että Kuusamossa neljänneksi. Molempina päivinä saatiin siis prikulleen samat tulokset kaikille kolmelle koiralle. Olipas uskomaton kokemus!

Lauantaina meitä tuli Kajaanissa näyttelyn jälkeen treffaamaan Roihun ja Tuikun velipoika Luca omistajineen. Luca oli erittäin reipas, ihana (ja terävä hampainen). Aikamoiselta villiviikarilta pentu tässä vaiheessa vaikuttaa ja luonnetta tuntuu riittävän ;-) Kiitos kun jaksoitte tulla meitä tapaamaan! Oli tosi mukava nähdä miten Luca on meiltä lähdön jälkeen kasvanut.

 

 

Automatka Kajaanista Kuusamoon taitettiin rauhassa ajan kanssa matkan teosta nauttien, kumpuava reitti oli ihanaa vaihtelua kotoisalle tasaisen tylsälle maisemalle. Vesistöäkin tuntui olevan ympärillä koko ajan. Pysähdyimme koirien kanssa ulkoilemaan jonkun järven rannalle ja matkan varrella olevia poroja oli pakko pysähtyä kuvaamaan.  Metsäkanalintuja nähtiin myös melkoinen määrä ja yksi hirvikin, mutta sen kuvat eivät valitettavasti onnistuneet.

En ollut näin pohjoisessa käynytkään ja poroja olen nähnyt aikaisemmin vain pari kertaa, voi että ne osaavatkin olla suloisia!

Kilometrejä kertyi reilu 800 ja päivät olivat pitkiä, mutta viikonloppu oli todella onnistunut kaikin puolin. Matkailuauton myötä voimme nyt välillä irrottautua yöksikin kotiympyröistä sekä töistä ja tietysti suunnata näyttelyihin vähän pidemmällä säteellä. Valtavat kiitokset siitä kuuluvat äidilleni kotiin jäävien koirien ja Hannun isälle karjamme hoitamisesta.

 

Luomussa ollaan!

Lauantai 5.5.2012 klo 13.11 - Sanna

Aika kuluu niin nopeasti, että toukokuutakin on lähes ensimmäinen viikko takana päin. Vappua vietimme lenkkeillen ja ulkoillen kun ilma oli hieno, joskin jäätävänkylmä tuuli sai vielä pukemaan toppatakin päälle.  Koiria ei paljon tuuli tuntunut haittaavan kun ne taas viilettivät pitkin peltoja menemään.

Lentävä Koistinen ja Liekki vauhdissa.

Maatilan keväiset peltotyöt odottavat pian vuoroaan. Maatilasta täytyy kertoakin sen verran, että nyt meillä on virallisesti täysin luomutila, koska siirsimme peltojen lisäksi myös kotieläimet luonnonmukaiseen tuotantoon 1.5. alkaen. Tänä vuonna syntyvät vasikat ovat siten aikanaan luomu pihvilihaa, jota toivottavasti myymme tulevaisuudessa kuluttajille myös suoraan tilalta. Lehmien poikimakausi alkaa olla käsillä, vuoden 2012 ensimmäisien vasikoiden pitäisi syntyä parin viikon sisällä.

Minulla on ollut kiireinen viikko koulussa, tällä viikolla oli yksi tutkintotilaisuus, mikä onneksi meni läpi ja vieläpä hyvällä arvosanalla. Lisäksi olen käynyt muutamana päivänä navetoimassa koulun lypsykarjanavetassa, koska ensiviikolla edessä on kolme näyttötutkintotilaisuutta, joista yksi koskee lypsykarjan hoitoa. Ei tuttua, eikä oikeastaan kovin mieluistakaan puuhaa minulle ja olenkin jo vannonut, että kunhan saan koulun käytyä, en halua edes nähdä yhtään lypsylehmää koskaan kuunaan ikinä. Jännittävä, työntäytteinen ja kiireinen viikko siis edessä.

Kannuksessa olisi ollut tänään match show ja olin suunnitellut meneväni sinne parin koiran kanssa harjoittelemaan. Sää ei kuitenkaan tänään suosinut; ulkona sataa vettä, on koleaa ja tuulee, joten jätin sitten menemättä. Koiratkin kuorsaavat tyytyväisinä pedeillään, tuskinpa nekään olisivat valinneet tuossa säässä raviradalla värjöttelyä, jos olisivat saaneet valita.

Lyytistä ja Tellervosta onnistuin napsimaan mielestäni onnistuneet yhteiskuvat eilen illalla, kun tulimme kotiin beaglekerhon näyttelyharjoituksista. Ensi perjantaina menemme uudestaan, jos vain suinkin ehdimme :-)