Roihu tässä moi!

Maanantai 5.3.2012 klo 14.26 - Roihu

Moi ihailijat!

Mä oon Roihu, rapiat kahdeksan viikkoa vanha pystykorvan poika täältä Kannuksesta. Mä oon ikääni nähden niin fiksu, että ihmisäippä antoi mun hoitaa blogikirjoituksen tällä kertaa.

Viime viikolla meidän pesue pieneni, kun sisarukseni muuttivat ihan omiin koteihinsa. Tänne kotiin pennuista jäimme mä ja Tuikku-sisko. Vaikka meitä on enää kaksi, ollaan me kyllä tosi ehtiväisiä. Meillä onkin iso perhe tässä härnättävänä. Kaikkiin muihin käytämme hampaitamme suvereenisti, mutta täällä asuu myös sellaisia kiukkuisia pieniä tätejä, joiden johtaja Norma on tooosi pelottava. Se on häijyn näköinenkin.

Mä välillä yritän seurustella sen kanssa, mutta se hymyilee heti ilkeää missihymyä niin, että ikenetkin näkyy ja se rutisee kamalasti. Jos sitä yrittää paljaasta pyllystä nappaista hampailla, se nappasee heti takaisin! Me ollaan jo opittu kiertämään sen valtaistuin kauempaa.

Tuikun kanssa meillä on hauskaa. Me osataan leikkiä aika nätisti yhdessä.

Välillä kuitenkin tunteet kuumenee ja me huudetaan päin toistemme naamaa.

Sitten me kyllä sovitaan ja halataan.

Ja ollaan sovussa, kunnes mä vaikka puraisen sitä takalistosta...

Uusista asioista meidän Top-listan ykkösenä on ulkoilu. Me tiedetään jo, että aidan ulkopuolella on vielä hauskempaa kuin omalla pihalla. Me ollaan käyty moikkaamassa lampaita ja sonnejakin me käytäis mielellään katsomassa lähempää, mutta ihmisäippä ei jostain syystä anna meidän juosta niitten aitaukseen.

Ulkona on kaikkea tosi mielenkiintoista. Tänään me Tuikun kanssa käytiin naapurinpapan traktorivajassa ja siellä hämärässä, rojun seassa vasta kaikkea jännää oliskin ollut. Ihmisäippä huuteli ulkona "tuuppamennää", mutta mepäs ei menty, vaikka sillä on taskussa hyviä nameja. Sitten se tylsimys tuli ja haki meidät pois traktorin alta kaivelemasta.

Tänään ihmisäipällä tais olla muutenkin huono päivä, se nimittäin laitto meidät johonkin naruihin kiinni. Siis tosi vaikeeta ulkoilla, jos menemistä rajoitetaan jollakin hihnalla. Kyllä me kuitenkin pieni kierros sen mieliksi käveltiin ja nähtiin vähän pelottava ja kovaääninen metsäkärry. Sen katselusta tienas nameja paljon, eikä se lopulta pelottava ollutkaan, kun sitä tovi istuttiin ihmettelemässä.

Ulkoilun päälle me vetästään aina pienet tirsat. Ihmisäippä sanoo, että me ollaan kuin kaksi marjaa, kun me nukutaan vierekkäin.

Terveisiä siskoille ja velipojalle! Koittakaa pitää kotiväkenne ojennuksessa :)

T: Roihu

Seitsemän viikkoa

Tiistai 28.2.2012 klo 22.31 - Sanna

Ja niin on tasan seitsemän viikkoa Pennin pentujen syntymästä kulunut. Tänään omiin koteihinsa pennuista lähti kaksi tyttöä, Tämmöinen Tuli Kinnulaan ja Tulesta Temmattu Oulaisiin. Kotiin jäävän narttu pennun valintaa suoritin todellakin viime minuutteihin asti. Supervaikea valinta "vaaleimman" Tulesta Temmatun ja "oranssin" Tuhannen Tulimmaista välillä kohdistui nyt sitten lopulta viimeksi mainittuun. Jokaiseen pentuun kiintyy tosi kovasti, mutta vaalea tyttönen oli koko perheen suosikki ja siitä luopuminen tuntui erityisen raskaalta, vaikka pentu saikin ihanan kodin. Terveisiä sinne ;-)

Tuhannen Tulimmaista lisäksi kotiin meille jää (ainakin toistaiseksi) valkoisen rintapilkun omaava urospentu Tulen Vallassa. Nämä sisarukset tunnetaan tästä lähtien kutsumanimillä Tuikku ja Roihu.

Hannun kanssa kulutimme aamupäivällä hyvän tovin pentujen kuvaamiseen trimmauspöydällä. Kovin häävejä ei kuvaustulokset ole, mutta jäipähän itselle muistoja kuva-arkistoon. Kuten tästä näkee, Roihun mielestä jonninjoutavaa touhua... 

Viime perjantaina kuvasimme pennuista söpöstelykuvia ja niiden muodossa jokainen pentu nyt esiteltäköön:

Kertalaakin Tuhannen Tulimmaista "Tuikku"

Kertalaakin Tämmöinen Tuli "Ansa"

Kertalaakin Tuli On Irti "Asta"

Kertalaakin Tulesta Temmattu "Taika"

Kertalaakin Tuli Ja Leimaus "Luca"

Kertalaakin Tulen Vallassa "Roihu"

Sissi aloitti juoksunsa ja tuli kotiin mummolasta. Pentujen mummona Sissi ei ensitapaamisella niihin aivan varauksetta ihastunut, vaikka onkin niistä kovin kiinnostunut. Tuoreella isoäidillä on nenänalus harmaantunut entisestään, vaikka vappuna vietetään vasta 6-v. synttäreitä. Huomenna kotiin palaa myös muualla kolme kuukautta viettänyt Zelda.

 

Pienet tulisielut

Torstai 23.2.2012 klo 21.28 - Sanna

Pentu kuutosten kuusiviikkoispäivä tuli ja meni, nyt tässä päivittelen jo lähinnä kuusi ja puoliviikkois kuulumisia. Eläinlääkäriä kävimme katraan kanssa moikkaamassa keskiviikkoaamuna. Siitä pennuilla on todistukset uusiin koteihin viemisinä ja mikrosirut niskassa. Reippaat pennut eivät olleet moksiskaan ensimmäisestä autoreissustaan.

Hienot timangikaulapannat pennut saivat käyttöönsä pari päivää sitten. Tovi niitä hieman kauhisteltiin, mutta nopeasti pennut tottuivat uusiin asusteisiinsa.

Se että pennuille on ikää viime viikosta tullut lisää, näkyy erityisesti lätäköiden ja läjien kasvaneessa koossa. Moppi kädessä on tullut heiluttua ahkerasti. Pennut ovat nyt riehakkaita, villejä, äänekkäitä ja huomattavan terävähampaisia. Ne myös mielellään käyttävät näitä avujaan niin käsiin, jalkoihin kuin mihin suinkin keksivätkään iskeä neulanterävät hampaansa.

Nyt kun pennut on sirutettu, tuli aika lähettää pentueilmoitus kennelliittoon jotta pennut saavat rekisteritodistukset. Viime kirjoituksessani tuskailin nimien keksimisen vaikeutta, mutta sain kuin sainkin nimet pennuille päätettyä. Tämän pentueen nimiteemana on tuli. Tuli kuvastaa mielestäni loistavasti tulenpunaisen kansallisaarteemme luonnetta ja ulkonäköä. 

Kertalaakin tuoreimmat tulisielut lähtevät maailmalle seuraavin nimin:

Tulesta Temmattu (narttu), Tuhannen Tulimmaista (narttu), Tuli On Irti (narttu), Tämmöinen Tuli (narttu), Tulen Vallassa (uros) ja Tuli Ja Leimaus (uros).

Uusia kuvia pennuista on nyt niukasti. Olohuoneessa "hyvän valon aika" on vuorokaudessa tosi lyhyt, jos en silloin ehdi pentuja kuvaamaan tulokset tahtovat olla julkaisukelvottomia; tummia ja epätarkkoja.  Ennen luovutusta ainakin koetetaan saada kaikista edustuspotretti ihan nimen kera.

 

 

 

 

Viisi viikkois kuulumisia

Keskiviikko 15.2.2012 klo 12.54 - Sanna

Vuorossa oli pentulauman viisi viikkois-juhlien aika! Kekkereillä sankareille tarjoiltiin annokset matolääkettä, joka ei hännänheilutuksia kirvoittanut. Palanpainikkeeksi tarjotut jauhelihanokareet auttoivat onneksi unohtamaan ällöttävän lääketöhnän pakkosyötön. Reippaat pikku pystykorvat saivat uudeksi leikkipaikakseen putken, jonne ne kaikki marssivat pelottomasti. Lelujen lisäksi pennut testaavat hampaillaan kaikkea, ihmisten varpaat ja sormet ovat mieli purtavaa. Tässäpä kuvakavalkaadi lapsosista. Pentujen viralliset nimet ovat minulla vielä mietintämyssyssä ja nimiteemakin on vielä hieman auki. Kuuden nimen keksiminen ei ole niin helppoa kuin luulisi ;-)

Putki on pentujen mielestä myös hyvä lepopaikka.

Tumma narttu pentu

 Pennut saivat saaliikseen oravan. Tässä kurre kellistettynä.

Pienin tyttö

Uros, jolla pieni valkoinen rintamerkki

Haltiapalkki ei enää pentuja pidättele. Tässä samaisen pojan tyylinäyte palkin ylityksestä. Vaalea sisko seuraa tarkkana vierestä.

Tässä vaalea tyttö testaa puruvoimaa veljeensä. Velipoika taitaa söpöstelyn taidon :-)

Ukko "oranssin" narttu pennun kanssa. Lyyti tyytyi tarkkailemaan pentujen touhuja sohvalta vällyjen välistä. Sen mielestä pennut eivät ole tippaakaan ihania ja se pysyttelee tarkasti pois niiden ulottuvilta.

Taas on viikko vierähtänyt

Torstai 9.2.2012 klo 19.17 - Sanna

Aivan käsittämätöntä miten nopeasti aika vilahtaa. Nyt pennut ovat jo neljä viikkoa vanhoja. Penni on siirtänyt pentujen hoitovastuun käytännössä kokonaan meille. Se käy imettämässä pennut enää pari kertaa vuorokaudessa, eikä juurikaan viihdy niiden kanssa sen enempää. Paitsi kun on aika putsata pentujen ruokakippo, ei Penniä tarvitse hommaan houkutella.

Pennut ovat nyt viikon ajan syöneet kiinteää ruokaa ja se onneksi maistuu niille jokaiselle erinomaisesti. Hieman huvittavasti, pentujen ruokakuppina on nyt toiminut joskus kirppikseltä ostamani Sagaformin Suomi-tarjoilukulho. Se on juuri passelin kokoinen ja muotoinen, että kaikki pennut sopivat hyvin sen ääreen syömään, mutta eivät mahdu ruuan sekaan tepastelemaan. (Tosin kun nopeimmat ovat syöneet voi hitain nautiskelija hieman lepäillä aterian lomassa.) 

Tässä alimpana Ukon lempilapsi mietteissään.

Olohuoneen lattia tuntui aluksi pentujen tassujen alla liukkaalta ja siksi hieman pelottavalta, mutta nyt ne jo juoksentelevat siinä reippaasti. Ne tutkivat kaikki nurkat ja yrittävät maistella sähköjohtoja. Tässä vaiheessa pentujen luonteissakin alkaa näkyä hienoisia eroja ja pentujen touhuja on mielenkiintoista seurailla.

Olohuoneemme lattian jakaa kahtia ns. haltiapalkki, jota uteliaimmat pennut olisivat ylittämässä, ovat ne sitten kummalla puolella tahansa, koko vaan ei vielä riitä.

Ukon suosikiksi on kohonnut väriltään vaalein, luonteeltaan huomattavan topakka ärripurri narttu pentu. Se on selkeästi porukan pomottavin ja äänekkäin. Ukko vannottaa monta kertaa päivässä, että tämä pentu meille jää, eikös! Melkein on jo kyyneliäkin oman lempparin puolesta vuodatettu ja luvattu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista... Valitsen kuitenkin kotiin jäävän pennun vasta luovutusiän kynnyksellä. Helppoa se ei ole, kun nyt on kerrankin valinnanvaraa ja kaikki pennut ovat tietysti ihania :)

.

 

 

Pennut 3 vkoa

Tiistai 31.1.2012 klo 19.02 - Sanna

Pennin lapsoset ovat tänään tasan kolme viikkoa vanhoja. Viimeisen viikon aikana pennuissa on tapahtunut valtaisa kehitys. Niiden silmät ja korvat ovat auenneet ja maailmankuva sitä myöten muuttunut täysin. Ensimmäinen matokuuri on syöty, kynsiä leikattu jo pariin kertaan ja tänään vuorossa oli ensimmäisen kerran jauhelihan maistelu. Pentujen kanssa seurustellaan nyt paljon, ne ilahtuvat kovasti kun pentulaatikkoon menee istumaan ja kömpivät heti syliin hakemaan huomiota.

.

.

 Ne eivät täysin vielä hahmota mistä suunnasta ääni kuuluu niille jutellessa ja niiden päät pyörivät kuin pienillä pöllöillä, ennenkuin ne hoksaavat missä puhuja on. Ne vastaavatkin välillä pienillä haukahduksilla.

Hereillä ollessaan pennut ovat sen verran vikkeliä liikkeissään, että niiden kuvaaminen on jo nyt haastavaa.

.

.

.

.

Pennin pyörylät

Maanantai 23.1.2012 klo 18.22 - Sanna

Pennin pienet pennun pyörylät senkun kasvavat ja saavuttavat huomenna jo kahden viikon iän. Aika on mennyt kuin siivillä ja olemme päässeet helpolla, koska Penni on hoitanut jälkikasvunsa moitteettomasti. Poppoon pienin narttu avasi silmänsä jo eilen, muut seuraavat lähipäivinä perässä. Tässä tämän päivän kuvasatoa.

Yllätysten aika

Keskiviikko 11.1.2012 - Sanna

Jotta uusi vuosi 2012 ei pääsisi alkamaan tavallisen tylsästi järjestivät Penni ja Liekki meille aikamoisen järkytyksen.

Liekki ja Penni menivät syyskuussa äidilleni hoitoon, kun laumamme muut nartut tekivät juoksunsa peräjälkeen. Pennin seuraavan juoksun piti alkaa vasta joulukuussa ja ihmettelin kun äitini jo marraskuun alussa epäili, että Pennin juoksu on varmaan alkamassa, kun Liekki on siitä niin kiinnostunut. No pian sitten totesimme juoksujen alkaneen ja Penni tuli kotiin, Sissi meni Liekin kaveriksi mummolaan.

Kun Penni oli ollut viikon kotona, se käyttäytyi kuin nartut tärppien aikaan, se liehakoi muutaman päivän muita ja tyrkkynä käänteli häntäänsä. Asiat olivat siis mielestäni kuten pitääkin.

Kunnes sitten yht'äkkiä jouluviikolla huomasin Pennin vatsan pyöristyneen ja kaikki kauhuskenaariot mahdollisista vahinkopennuista alkoivat heti pyöriä mielessä.

Sain Pennille varattua eläinlääkärin heti seuraavalle aamulle, tarkoituksena ultralla todeta tiineys ja ottaa ensimmäinen kahdesta Alizin keskeytyspiikistä, jos pentuja ultrassa näkyisi. Aamua odotellessa ystävien puhelintuki oli kullan arvoista valtaisan v*tutuksen ja itsesyytösten kanssa painiessa. Tässä vaiheessa olin jo satavarma, että pentuja siellä ultrassa näkyisi.

Ultraan mennessä Penni oli ollut kotona jo neljäkymmentäkaksi vuorokautta ja mahdollinen astuminen oli siis tapahtunut ties milloin ennen sitä, koska hain Pennin kotiin heti kun totesimme juoksujen alkaneen. Tiineyden keskeytyksessä käytettävän Alizinin voi antaa 45. tiineysvuorokauteen asti joten varmaa oli, että niillä rajoilla tässä liikuttiin.

Unettoman yön jälkeen kaikkia riskejä punnittuani tein päätöksen, että Pennin pennut saavat syntyä, jos niitä on tullakseen. Ultrassa se epäilys sitten varmistui todeksi. Pentuja näkyi heti ihan etsimättä (tietenkin monta) ja ne näyttivät isoilta. Eläinlääkärikään ei keskeytystä enää suosittanut. Eipä siinä muu auttanut kuin typertyneenä matkata kotiin tuhdisti kantavan nartun kanssa ja ruveta valmistautumaan yllätyspentuihin.

Muiden vahinkopentueisiin olen suhtaunut nuivasti, joten niinpäs vaan kolahti omalle kohdalle vaikka en ikinä olisi uskonut. Pennin polvileikkauskin siirtyi nyt kertaheitolla siihen, että pennut ovat vieroitettu. Entistä enemmän toivon, että eläinlääkäri pystyy arvioimaan onko vika traumaperäinen.

 Täytyy myöntää, että itsellä pasmat oli aikalailla sekaisin, kun pentulaatikkoa ja muita tykötarpeita kaivelin esille. Henkinen valmistautuminen koiran penikointiin piti hoitaa pikavauhtia ja aika nopeasti ymmärsin, että minun on aivan turha "itkeä kun maito on jo maassa". Piti vaan hyväksyä, että on tapahtunut mitä on tapahtunut, eikä asia muuksi muutu vaikka olisin kuollut morkkikseen ja v*tutukseen. No eipä sen enempää tätä selityksen makua.

Jännityksellä odottamamme yllätyspennut syntyivät eilen. Pennin synnytys sujui hienosti, vaikka kestikin pitkään. Avautumisvaihe kesti kaikkiaan puolitoista vuorokautta ja itse työntövaihe, eli aika ensimmäisen pennun syntymästä viimeiseen, lähes kaksitoista tuntia. Penni käyttäytyi kokoajan rauhallisesti ja pennut olivat, yhtä kuolleena syntynyttä lukuunottamatta, elinvoimaisia, pontevia ja tasakokoisia.

Pentulaatikossa meillä nyt tyytyväisenä tuhisee neljä tyttöä ja kaksi poikaa. (Eipä vaan suunnittelemalla olla näin isoa pentuetta saatu aikaiseksi.) Penni on jo nyt ensimmäisen vuorokauden aikana osoittautunut loistoemoksi. Pennut ovat tietenkin suloisia ja ihania, ja ne varmasti tulevat olemaan rakkaudella hoidettuja, vaikka eivät toivottuja tällä kertaa olleetkaan. 

 Meillä meni tätä myöten kaikki alkuvuoden suunnitelmat uusiksi. Viivin olen ilmoittanut Turkuun, mutta se näyttely jää nyt välistä, ettei kotiin tuoda mitään pennuille vaarallisia pöpöjä.  Pentupäivityksiä on siis blogiin ahkerasti tiedossa. Tässä ensimmäiset kuvat tuoreista yllätyslapsosista.