Näyttelykausi avattu!

Torstai 1.5.2014 klo 19:42 - Sanna

Nyt on meidänkin lauman näyttelykausi vihdoin startattu, eikä lainkaan hassummin tuloksin. Lauantaina olin Pyhäjärven ryhmänäyttelyssä Putkosen ja Murun kanssa. Hannunkin oli tarkoitus lähteä mukaan, mutta yksi uuhi näytti yöllä sellaisia merkkejä, että poikii päivän aikana (kuten sitten tekikin), joten Hannu joutui jäämään näistä kinkereistä kotimieheksi. Beagleja oli näyttelyyn ilmoitettu vain kuusi kappaletta, joista ystävien koiria Katin Poppis ja Erjan Siita. Kehä oli heti aamusta. Beaglekehä oli sisällä jäähallissa ja tietysti ilmojenvaltias antoi auringon paistaa ulkona täydeltä terältä ja kevätpäivä oli mitä parhain, joten ulkona olisi ollut huomattavasti lämpimämpi kehän paikka tällä kertaa. Putkonen esiintyi iloisesti ja vauhdikkaasti. Se oli ainut uros erinomaisella ja sa:lla. Tuomari toivoi koiraan enemmän kulmauksia, kuten minäkin, mutta piti erityisesti Putkosen liikkeistä (kuten minäkin ;)). Putkonen siis PU1 ja serti. Murun kehäesiintymiseen olen myös hyvin tyytyväinen. Se oli iloinen ja reipas itsensä. Murulle tuomari toivoi kauniimpaa päätä, eikä minulla siihenkään ole mitään vastaansanomista. Murullekin siis erinomainen ja sa. Paras narttu luokassa kilpakumppanina oli Erjan kunnioitettavassa iässä  oleva, 10-vuotias veteraani Siita. Muru oli tällä kertaa PN2 ja serti. Putkonen vei rotunsaparhaan tittelin, joten meillä oli pitkä päivä odotella ryhmäkehien alkua iltapäivällä. 

img_4953.jpg

Muru ja Pyhäjärven serti kotipihassa ikuistettuna.

img_4957.jpg

Ryhmäkilpailuiden aloitus sitten venyi ja venyi... Edellisen yön unet oli lampaiden takia jäänyt vähäisiksi ja minua väsytti ja palelsi. Koirien kanssa kävin moneen otteeseen ulkona lämmittelemässä ja autossakin istumassa. Siinä tuli taas hetkittäin mietittyä, mikä tässä harrastuksessa onkaan niin hauskaa. Ryhmäkilpailut alkoivat vihdoin ja viimein klo: 17 jälkeen eli järjestäjillä aikataulut menivät pieleen pahan kerran. Jossain kohtaa mutisin, että en olisi jäänyt kehiä odottamaan, jos olisin tiennyt siinä menevän seitsemän tuntia. Mutta ilo on koirat, jotka eivät pitkästäkään odotuksesta pahasti väsähdä. Varsinkin Muru on sellainen ilopilleri, että sen mielestä aina on hauskaa! Odottelu kannatti, ryhmäkilpailussa oli tällä kertaa seitsemän 6-ryhmäläistä. Kun suomenajokoira sijoitettiin toiseksi, olin ihan varma että kauniisti esiintynyt amerikankettukoira vie voiton, vaan senpä veikin meidän Putkonen! :) Näyttelyn kauneinta valitessa Putkonen sijoitettiin kolmanneksi, ei hullummin; tähän ryhmänäyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 530 koiraa. Kotimatka meni aivan hujauksessa, niin pöllämystyneen onnellinen olo minulla oli. Kotona heti töiden pariin ja illalla kymmenen aikaan vielä pesin Pömppiksen ja Wilsonin, jotka lähtivät sunnuntaina mukaan Vaasaan.

img_4938.jpg

Putkonen BIS-3 ja palkintosaalis. Järjestäjille ruusuja tosi hienosta BIS-ruusukkeesta!

Sunnuntaina Vaasassa beaglet olivat kehässä aamulla eli se tarkoitti taas kukon laulun aikaan heräämistä lampolan töiden takia, että saatiin aamuhommat tehtyä ennen näyttelyyn lähtöä. Nyt Hannukin pääsi reissuun mukaan, sillä koko joukosta enää yksi uuhi oli karitsoimatta, eikä se näyttänyt tippaakaan siltä, että meinaisi synnytellä samana päivänä. 

Minua jännitti, koska Pömppis oli reissussa mukana ihan ekakertalaisena tarkoituksenaan osallistua pentuluokkaan. Jännitin aivan suotta, sillä Pömppis ei ollut näyttelypaikasta moksiskaan, vaan käyttäytyi iloisesti ja reippaasti koko ajan, vaikka ei koskaan aikaisemmin vastaavassa väen ja koirien paljoudessa olekaan ollut. Sen kehäesiintymiseen olen todella tyytyväinen, sillä Pömppärella esiintyi kuin kokenut kehäkonkari. (Perjantai-illat kennelpiirin näyttelytreeneissä eivät siis ole menneet hukkaan ;)) Vaan kunniapalkinto jäi saamatta. Pömppis on pitkärunkoinen, tiedän oikein hyvin, että sillä on pitkä lanneosa. Kuitenkin se on mielestäni aivan tunnistettavissa rotuisekseen ja kehäkäytös oli sen mukaista, että olisin sen KP:n sille mielelläni ottanut. No jokainen tietysti tyylillään. Wilsonille erinomainen, mutta suoran etuosan takia ei sa:ta. Sillä tosiaan on suora olkavarsi, mutta oletettavasti se ei viime kesästä ole suoristunut, jolloin sama tuomari palkitsi sen vara-sertillä. Murulle odotin kehästä tältä tuomarilta näiden jälkeen hyvää tai erittäin hyvää, sillä pitkärunkoinen sekin on. Ei se kuitenkaan pitkältä nyt näyttänyt ja erinomaisen sai, mutta ei sa:ta, sillä on vielä kesken kehityksen. Ei liene ihme, kun koira on vasta 17 kuukautta vanha. Eli ei meidän päivä tällä kertaa. Katin ihanainen Klaara oli Vsp.

Vaasan kehäkuvat (c) Kati Heikkinen. Kiitos Kati!

img_5008.jpg

Pömppis ihan ekaa kertaa kehässä <3

img_5017.jpg

Pömppis

img_5037.jpg

Edellisen iskä, Wilson.

img_5048.jpg

Muruliini Vaasan kehässä.

img_5053.jpg

Näin sitä mennään...

img_5061.jpg

Ulkomaalaiselta myyjältä löysin ihanan namipalapussin kaksivärisellä beaglella varustettuna, joten sehän oli pakko ostaa. Toivottavasti en onnistu hukkaamaan sitä ihan heti, sillä olen varsinainen mestari niiden kadottamisessa. Vaikka menestystä ei tullut, päivä oli tosi onnistunut. Olipas taas kerran mukavaa viettää päivä ystävien ja tuttujen seurassa ja vaihtaa ajatuksia koirista. Se on tämän harrastuksen suola, menestys silloin tällöin on vaan plussaa siihen päälle :) Vaasa on edelleen sisänäyttelyistä ehdoton suosikkini, Botnia-hallissa on aina hyvin tilaa ja isot kehät.

img_5108.jpg

Mun uusi namipalapussi ja pikkuinen savibeagle.

Kotona meitä odotti lampolassa tuore äiti karitsansa kanssa eli juuri se uuhi oli poikinut, joka ei aamulla näyttänyt merkkiäkään aikeistaan. Nyt kevään uuhiryhmä on karitsointinsa suorittanut ja meno on kuin Piippolassa konsanaan, mää mää siellä ja mää mää täällä, yhteensä uuhia ja karitsoita on nyt himppasen vajaa 400 kappaletta. Lehmien poikimiset ovat parhaillaan menossa ja niitä on poikimatta reilu parikymmentä lehmärouvaa. Kesää kohti ollaan siis kovaa vauhtia menossa.

img_5096.jpg

Näyttelyissä voi ottaa rennosti ;)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, Muru, Putkonen, Pömppis

Tuusniemen reissu

Tiistai 26.11.2013 klo 13:10 - Sanna

Viime perjantaina pakattiin matkailuauto reissukuntoon ja suunnattiin Pohjois-Savoon Tuusniemelle. Matkaan lähteminen meni taas kerran niin myöhään, että perille näyttelypaikalle saavuttiin neljän tunnin ajon jälkeen vasta kymmenen kieppeillä illalla. Eipä siinä illaksi silloin tarvitse muuta suunnitella kuin koirien lenkittäminen ja sitten nukkumaan. Auto pysyi ihan kohtalaisen lämpimänä, mutta minä vilukissana palelin kuitenkin kolmen peiton alla suurimman osan yöstä. Unikaan ei tahtonut tulla millään ja vielä puoli kolmen aikaan yöllä luulin, että taidan valvoa samoilla silmillä aamuun asti. Seitsemän aikaan aamulla  herättiin ääniin, kun näyttelyn talkoolaiset tulivat töihin. Hyvin ehdittiin rauhassa nousta ja ulkoiluttaa koirat ennen kehän luo menoa. Tuusniemen taimitarha on mielestäni kiva paikka ryhmikselle ja siksi sinne viitsii ajella pitemmänkin matkan päästä. Lämmin halli ei ole, mutta asfalttipohjaisena ja tosi valoisana huomattavasti parempi vaihtoehto moneen muuhuun vastaavaan verrattuna. Tosin tällä kertaa asfaltti oli ikävästi aivan märkä, halli oli ilmeisesti pesty vasta edellisenä päivänä?

Beagleja oli ilmoitettu 19 kpl. Pitkästä aikaa saatiin Hannun kanssa yhteistyöllä kuvattua kaikki osallistuneet beaglet. Putkonen oli nuorten luokassa ja sen Jyväskylän väsähtänyt-väkisin-esiintyminen oli kuin kaukainen muisto vain! Nyt Putkonen oli normaalivireessään, virtaa riitti temppuiluunkin ja sillä oli kehässä tosi hauskaa. Putkosen esittäminen ei ole helpoin tehtävä kun se laittaa villivarsavaihteen päälle, mutta pääasia että koira nautti :) Tuloksena luokkansa voitto sa:lla. Paras uros kilpailuluokassa Putkonen sijoittui kolmanneksi. Ihan tyhjin käsin ei jääty, vaan Putkonen sai vara-sertin.

img_1712.jpg

Muru kilpaili junnuluokassa kolmen muun nartun kanssa. Murun esiintymiseen olen tällä kertaa myös tosi tyytyväinen, se oli reipas ja liikkui iloisesti koko ajan, vaikka tuomari meitä melko paljon juoksuttikin. Murullekin luokkavoitto sa:lla ja lopulta PN-kehässä sijoittuminen ensimmäiseksi ja Murun toinen serti kotiin tuomisiksi. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi oikeutetusti ihastuttavan veteraaniuroksen, Murun ollessa siis VSP.
img_1800.jpg
Muru pöydällä

img_1816.jpg
Muru 12 kk

Beaglejen arvostelun loputtua kipaisimme nopeasti autolle vaihtamaan lämpimämmät vaatteet päälle ja vaihtamaan koiria. Beaglet pääsivät päiväunilleen ja seuraavana esiintymisvuorossa oleva Roihu näyttelyhihnan päähän. Pystykorvia oli 27 kpl. En tiedä mitä Roihu purennan tarkastamisessa tuomarissa säikähti tai miksi, mutta niin vaan kävi. Se oli kuitenkin tomerasti häntä pystyssä, kun tuomari ei sitä lähestynyt ja liikkui nätisti ja voitti luokkansa erillä ja sa:lla. Muutaman muun koiran kohdalla kävi samalla tavalla ja tuomari jo ääneen ihmetteli, että mikähän ihme hänessä saa tänään koirat kavahtamaan. Arvasin jo etukäteen, että PU-kilpailuluokassa Roihu tulee väistämään tuomaria ja niin valitettavasti tapahtui. Ymmärrettävästi   tuomarin ainut mahdollisuus oli jättää Roihu huonoimmalle sijoitukselle tämän takia eli vain kolmen uroksen saatua sa:n, Roihu oli siis PU3. Tuomari tykkäsi Roihusta todella paljon ja sanoikin myös yleisölle, että se olisi sijoittunut aivan toisin, jos olisi käyttäytynyt normaalisti. Harmittaa siis ihan mahdottomasti. Kehän ulkopuolella Roihu suhtautui vieraisiin ihmisiin kuten yleensä eli teki mielellään tuttavuutta, jos joku osoitti mielenkiintoa sitä kohtaan. Eipä auta muuta kuin kokeilla joskus uudestaan. Hieno arvostelu arvostamaltani tuomarilta sentään lämmittää emännän mieltä. Kehän jälkeen suunnattiin kotimatkalle väsyneinä.

Nyt vuorossa on muutaman viikon hengähdystauko näyttelyistä ennen messukeskuksen näyttelytriplaa ja ihan ajallaan, sillä kaksi peräkkäistä viikonloppua näyttelyissä yöpymisineen vaatii jaksamiselta veronsa. Messarin jälkeen vietetään pentulomaa ja edessä on muutenkin pidempi näyttelytauko talven takia. Ensi vuoden alkupuoliskon tuomaritietoja odottelen jo kovasti, jotta pääsisin suunnittelemaan meille näyttelylistaa.

Pömppärella on edelleen täällä meidän ilonamme, kun sopivaa sijoituskotia sille ei vieläkään ole löytynyt. Sen verran minun täytyy jo sijoituskodin hakuehtoihin lisätä, että Pömppis ei muuta ainoaksi koiraksi. Niin paljon se nauttii koirakavereiden seurasta.

sam_1967.jpg
Pömppärella (15 vkoa), isi Wilson, Pipari ja Muru kauneusunilla.
sam_1972.jpg
Pömppärella 15 vkoa.

2 kommenttia . Avainsanat: näyttelyt, Putkonen, Muru, Roihu, Pömppärella

Tervetuloa talvi

Lauantai 9.11.2013 klo 15:47 - Sanna

Missähän se talvi nyt oikein viipyy? Meille se olisi pikku pakkasineen jo erittäin tervetullut, sellaista kurarallia tämmöisen koiralauman kanssa eläminen on näillä ilmoilla. Sadepäivinä koko lauma on viettänyt suurimman osan ajasta sisällä. Sehän on tietysti tylsää, varsinkin kun nuoriso mielellään purkaa enimpiä höyryjä joka päivä pihalla monta tuntia leikkien. 

img_0987.jpg

Tylsää tämä tuvassa makoilu, Penninkin mielestä.

Onneksi pari sateetontakin päivää on mahtunut marraskuulle. Läheisellä Kotokalliolla kasvaa kerrassaan upeita sammalia, jotka toimivat kuvissa kauniina taustana; vihdoin perjantaina otin itseäni niskasta kiinni ja pitkästä aikaa pakkasin kameran reppuun ja mukaan metsälenkille. Tuolla luonnossa koirien kanssa kulkiessani harmittelen aina sitä, että olen todella, todella laiska kuljettamaan kameraa mukana vaikka kuvaamista rakastankin, paljon mielenkiintoisia ja kauniita asioita jää siksi ikuistamatta. Sää oli perjantaina syksyisen harmaa, mutta lenkin aikana ei sentään satanut. Lenkkiseurana olivat vain Muru ja Pömppärella.

img_1046.jpg

Luoksetuloa vauhdilla - Pömppis katsoo Murusta mallia.

img_1073.jpg

Muru läträämässä. Mistä lie Muru on tuon lotraamisvimmansa perinyt? Ei beagleilla yleensä ole hinkua kastella itseään joka lutakossa.

img_1086.jpg

Kukas sieltä näreen takaa kurkistaa?

img_1100.jpg

Pömppärella ihmettelee Murun menoa.

img_1155.jpg

Pömppis 12 vkoa

img_1157.jpg

Muru, jopa sekunnin paikallaan.

img_1170.jpg

Pömppärella

img_1244.jpg

Murmeliini

Lyyti-rouva kävi keskiviikkona Kälviällä steriloitavana, koska jalostussuunnitelmia Lyytin osalle ei enää ole. Leikkaus sujui hyvin ja toipilaan paraneminen sitäkin paremmin. Pystykorvat ovat steriloinnin jälkeen olleet pari päivää kipuilevia ja vähän huonovointisia. Lyyti sen sijaan oli ensimmäisen illan aavistuksen vaisu, sen jälkeen leikkauksessa käyntiä ei arvaisi sen voinnista mitenkään. Heti seuraavana päivänä se jo varasti salaman nopeasti Hannun voileivät olkkarin pöydältä, Hannu nimittäin nousi ottamaan kaukosäätimen viereiseltä sohvalta ja jätti leipänsä ainakin kolmeksi sekunniksi vahtimatta - varsinainen aloittelijanmoka Lyytin seurassa! Mielenkiintoista nähdä tuleeko Lyytin painonhallinnasta entistä hankalampaa nyt steriloinnin jälkeen.

Piparin astutuksesta on nyt kulunut reilu kaksi viikkoa, enkä vielä halua tehdä arvauksia suuntaan enkä toiseen. Ultra-aika on jo varattu ja se on 20.11. Vielä puolitoista viikkoa jännitettävänä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Muru, Pömppärella, Lyyti

Visiitti Pohojanmaan lakeuksilla

Tiistai 22.10.2013 klo 20:13 - Sanna

Talvi yllätti saapumalla Keski-Pohjanmaalle perjantain ja lauantain välisenä yönä kerta rykäyksellä. Onneksi autossa oli jo talvirattaat alla, niin pieni tuiskukaan ei haitannut ja ehdimme lauantaina ajoissa Seinäjoelle. Päivä vietettiin koiramaisissa merkeissä Seinäjoen KV-näyttelyssä parin kuukauden näyttelytauon jälkeen. Areenalla oli ahdasta, niinkin kovasti, että jätettiin paikalle otettu toinen näyttelyhäkki kasaamatta ja koirat saivat sulassa sovussa mahduttautua yhteen ja samaan häkkiin. Mukana oli Putkonen, Wilson ja Muru. Ensimmäistä kertaa esitin pojat eri luokissa, Wilsonin nuorissa ja valmiimman Putkosen avoimessa luokassa, jotta pystyin viemään ne kehään itse. Wilson oli nuorten luokassa ainoa uros ja se sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sa:n.  Putkosella tuntui olevan mitä lie tervaa tassuissa, kun kehässä sitä sai lähes maanitella eteenpäin. Putkonen oli avoimessa luokassa toinen ja lopulta paras uros kolmonen. Hannu pääsi narun jatkoksi paras uros kehään ja pokkasi Wilsonin kanssa ykkössijan. Wilsonille kotiintuomisiksi serti ja ensimmäinen Cacib. Putkonenkaan ei jäänyt ihan ilman mitään, vaan se sai vara-sertin.

img_0591.jpg

Putkonen PU3 vara-sert

img_0621.jpg

Wilson sert, cacib & Rop

Murulle tämä oli toinen esiintyminen junnuluokassa ja sen takia olin jo vähällä menettää yöuneni, niin paljon minua jännitti. Muruhan päätti kesän ahkeran pentuluokissa pyörähtelyn jälkeen ettei vieraiden ihmisten tarvitse katsoa sen hampaita tai mitata sitä. Onneksi kuulin reilu viikko sitten Keski-Pohjanmaan Kennelpiirin Kannuksessa järjestämistä näyttelyharjoituksista. Perjantai iltana kävin Murun kanssa ensimmäisen kerran vähän treenaamassa ja jo yksi käynti teki merkittävän eron hampaiden katsomisen suhteen. Kehäesiintyminen sujui lauantaina ongelmitta ja Murulle junioriluokan voitto sa:lla. Koska ilmoitettuja koiria oli paljon poissa, paras narttu luokassa oli lopuksi vain kaksi koiraa. Erittäin iloinen yllätys oli Murun sijoittuminen ensimmäiseksi. Ja Murulle siis ensimmäinen serti, cacibia se ei junnuna voinut ottaa vastaan. Rotunsa paras valittiin lopulta Wilsonin ja Murun väliltä. Odotetusti Wilson voitti. Ryhmäkehässä käytiin pyörähtämässä ja tultiin valituksi kuuden joukkoon jatkoon, mutta sijoituksille ei nyt ylletty. Palkinnoksi saadulla FinDogsin lahjakortilla maksettiin osa Murulle ostetusta ihanasta, vaaleanpunaisesta blingbling-kaulapannasta, jota Wilson joutui nöyryyttävästi sovittamaan, Murun jo kuorsatessa autossa. 

img_0602.jpg

Muru sert & Vsp

Pönqvist muutti viikonloppuna ikiomaan kotiinsa Vantaalle ja sai nimekseen Sulo. Onneksi Pömppärella ei ole vielä lähtenyt mihinkään, muuten minuun olisi iskenyt pahanlaatuinen tyhjänpesänoireyhtymä. Pömppärella on saanut huomiota nyt sitten kahden edestä, siitä taitaa tulla varsinainen lellipentu, mutta kun se vaan on niin ihana! Sunnuntaina kaivelin harjisten vaatevarastoja ja löysinkin Pömpsykälle sopivan fleecehupparin. 

img_0657.jpg
img_0686.jpg
img_0687.jpg

Pipari on nyt tänään astutettu ja aion pitää seuraavat neljä viikkoa sormet ristissä, että seurauksena olisi pennuntuoksuinen joulu. Mikäli Pipari tulee kantavaksi, pentueen laskettuaika on jouluaattona. Neljän viikon päästä voidaan ultralla käydä tarkistamassa, oliko meillä onni matkassa. Edessä piiitkän, pitkän tuntuiset neljä viikkoa...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, Wilson, Putkonen, Muru, Pömppärella

Piipahdus Kalajoella ja pentukuulumisia

Sunnuntai 18.8.2013 klo 20:43 - Sanna

img_7762.jpg

Eilen pidimme pienen tauon pentulaatikon reunalla istumisesta (äitini tuli meitä siinä tuuraamaan) ja kävimme Kalajoella ryhmänäyttelyssä Murun ja Putkosen kanssa. Beagleja sinne oli ilmoitettu vain kuusi kappaletta. Onneksi pakotin Hannunkin kotoa lähtiessä laittamaan takin päälleen, koska perillä tuuli niin, että tukka meinasi lähteä päästä ja oli tosi kylmä. Beaglet olivat kehässä viimeisenä rotuna ja arvostelu oli pysynyt hyvin aikataulussa, joten emme joutuneet kovin pitkään odottelemaan arvostelun alkua. Putkoselle eri ja sa ja sen serttitili karttui taas yhdellä sertillä. Muru oli nyt ensimmäistä kertaa junioriluokassa. Murun kehäesiintymistä jännitin tosi paljon, sillä Murua mittaaminen vieraan ihmisen toimesta on ruvennut jänskättämään kamalasti.Tuomari kiinnitti heti huomionsa Murun hieman löysiin alaluomiin ja sanoikin arvosteltuaan, että niiden takia laatuarvostelusta Murulle vain erittäin hyvä. Putkonen olikin lopulta ainut eri:n ja Sa:n saanut beagle, joten rotunsa paras siitä tuli automaattisesti. Ryhmäkilpailut aloitettiin heti, kun 6-ryhmän rodut oli arvosteltu ja oli ihanaa ettei meidän tarvinnut jäädä vesisateeseen värjöttelemään. Putkonen sijoittui ryhmässä toiseksi, suomenajokoiran kohottua kirkkaimmalle sijalle. Pienoinen pettymys oli, että ryhmäsijoituksista palkintona oli vain ruusuke ja pokaali, edes pieni ruokapussi tai vaikkapa puruluupakkaus olisi lämmittänyt mieltä. 

img_7824.jpg

Putkonen RYP-2 Kalajoen ryhmiksessä. Ja tosiaan tuo kamala harakanpesä päässäni on tihkusateen ja julmetun tuulen ansiota.

Pentujen takia kokemani stressi on helpottanut huomattavasti parin viimeisen päivän aikana. Pikku "possut" kasvavat hienosti ja voivat toden totta pulskasti. Päiväkasvut ovat parhaimmillaan ollet jopa 100 grammaa ja eilen iltapunnituksessa painoa oli molemmilla reilusti 700 gramman päälle. Tellervo on edelleen aivan ihana emä ja se hoitaa lapsensa tunnollisesti. Ja pennut, ne ovat super ihania! Pentujen oma kuva-albumi löytyy TÄÄLTÄ.

img_7746.jpg

Poika, kuvassa 5 vrk vanhana.

img_7838.jpg

Tyttö, 5 vrk. Oikea Miss Virtahepo :D

img_7840.jpg

Onhan se vähän pulska ;)


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, Putkonen, Muru, Tellervon pennut

Hellepäivä Pihtiputaalla

Maanantai 29.7.2013 klo 15:01 - Sanna

img_6213.jpg

"Joka perseensä nostaa, se paikkansa menettää." Pätee meidän Murun seurassa. Näyttelytuoli ei pitkään ole tyhjä, kun Muru sen huomaa.

Saatiinhan se kesäkin vielä hetkeksi takaisin. Helle helli meitä ihan kunnolla sunnuntaina Pihtiputaan ryhmänäyttelyssä. Beagleja oli sinne ilmoitettu 14 kappaletta, joista meidän osuudesta vastasivat Muru ja Putkonen. Muru oli jälleen kerran ainokainen pentuluokan koira. Ja jälleen kerran tuomari tykkäsi Murusta kunniapalkinnon ja Rop-pennun arvoisesti.

img_6225.jpg

Muru kehässä. (Kuva: Kati Heikkinen)

Tämä olikin nyt sitten Murun viimeinen näyttely pentuluokassa. Kasvattajien iloksi otimme eilen kotona Murusta kuvan palkintoineen. Taustan valinta oli vähän väärä, kun Murua ei meinaa seinästä erottaa ja yksi pokaalikin oli kuvasta unohtunut, mutta eiköhän tästä se menestyksenmaku välity ;) Muru itse ei pokaaleistaan perusta, mutta näyttelyihin reissaaminen siitä on hauskaa.

img_6346.jpg

Muru ja pentuluokasta saadut palkinnot.

img_6243.jpg

Putkonen (Kuva: Kati Heikkinen)

Uroksia oli peräti yhdeksän, joista junnuluokassa kaksi. Putkonen on nyt vihdoin oppinut, että kehässä ravataan (eikä tehdä vauhdissa sirkustemppuja). Putkoselle laatuarvostelussa erinomainen ja kilpailuluokassa voitto sa:lla. Paras uros luokassa oli neljä koiraa, joista Putkonen sitten lopulta vei voiton ja serti siis saatiin kotiin viemisiksi. Rotunsa parhaaksi valittiin narttujen paras ja Putkonen oli tällä kertaa VSP.

Äitini kävi taas eilen päivällä kotiin jääneitä koiria viihdyttämässä ja päästämässä ulos pissalle. Soitti sitten meille näyttelyyn ihmeissään, että miten Tellervo ja Viivi olivat pihalla, kun hän tuli meille?! Mehän emme ikinä jätä koiria pihalle (vaikka koko piha on aidattu), jos emme ole kotona. Paljastui sitten, että koira neitoset olivat nojailleet keittiönikkunaan, jonka haka oli jostain syystä jäänyt auki ja Viivi ja tuleva äitikoira olivat sitten ikkunan auettua loikanneet siitä ulos. Pihaporttikaan ei ollut ollut haassa, joten onneksi tytöt eivät olleet lähteneet seikkailemaan mihinkään, vaan olivat tyytyväisinä ottaneet aurinkoa ihan omassa pihassa...

Kävin Tellervon kanssa torstaina toisella herpes-rokotteella ja eläinlääkäri halusi uteliaisuuttaan kurkata ultralla Tellervon pentumahaan. Kaksi "pentukuplaa" näkyi heti monitorissa, joten odottelemmekin siis yhden sijasta kahta pentua. Lopullista määrän tarkistusta mennään tekemään viikon päästä. Tellervolle on varattu aika tiineysröntgeniin ensi maanantaille.

img_6397.jpg

Tellervolla olisi koko ajan nälkä. Normaalia tämmöinen vähän väliä keittiötasojen tarkastaminen ei sille ole.

img_6398.jpg

Tässä mahakuva eiliseltä (jossa Tellervo katsoo haikeasti jääkaappia :D). Vuorokausia ekasta astutuksesta  50.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, Putkonen, Muru, Tellervon pennut

Ylivieskan ja Tornion KV:t

Maanantai 22.7.2013 klo 18:49 - Sanna

Viikonloppu meni hurahtaen taas kehän laidalla ja vähän kehässäkin. Lauantaina aloitettiin "kotinäyttely" Ylivieskasta. Sää suosi sen verran ettei sentään satanut, muuten hyistä keliä oli vaikea heinäkuiseksi edes kuvitella. Muru oli taas ainoana pentuna KP:n saatuaan itse oikeutettu Rop-pentu. Putkoselle ja Wilsonille molemmille erinomaiset Sa:lla ja kilpailuluokassa Wilson jäi Putkoselle toiseksi. Parasta urosta valitessa voiton vei Tiian ja Merjan komea Luca. Putkonen PU2 vara-sertillä ja Wilson PU3. Pääsimme siis ajoissa lähtemään kotiin. Kotona sitten pakkailimme auton valmiiksi Tornion reissua varten. Tornioon olin ilmoittanut Murun ja Wilsonin.

img_5997.jpg

Ylivieskassa molemmat pojat olivat sattuneet samaan kuvaan. Apuhandlerina taas kerran Kati :)

Ties mikä pöpö minua yritti painaa petiin ja olin tosi huonovointinen perjantai illan ja koko lauantain. Harkitsin jo siitä syystä Tornion näyttelyn jättämistä väliin pitkän matkan takia, mutta illalla päätimme kuitenkin lähteä pohjoiseen ajamaan. Saavuimme näyttelypaikalle vasta reilusti kymmenen jälkeen illalla. Järjestäjät olivat fiksusti kyltein osoittaneet asuntoautoille sopivan yöpymispaikan. Siitä ruusuja heille! Kun koirat oli lenkitetty, kävimme nukkumaan ja laitoin herätyksenkin soimaan vasta kahdeksalta, kun beaglet oli arvioitu aikataulussa kehään vasta ennen puoltapäivää. Nukkumisesta ei sitten puoli seitsemän jälkeen tullutkaan yhtään mitään, kiitos erään parkkikselle majoittuneen toverinäyttelykaravaanarin. Näillä matkaajilla oli mukanaan lauma kääpiökoiria, jotka he silloin aamulla laittoivat ulos autosta pihalle aitaukseen räkyttämään. Ja kyllä, siellä ne pikku mussukat louskuttivat lähes taukoamatta koko sunnuntai aamun. Veikkaanpa etten ollut ainoa paikalla yöpyjä, jota v*tutti rankasti painaa tyynyä korville ja yrittää nukkua siinä metelissä. Asuntoautojen seinät ovat oikeasti ääneneristykseltään paperin luokkaa. Ilmeisesti kyseiset koirien omistajat ovat räksytykselle kuuroja kun se ei kerran heitä itseään kiusannut niin paljoa, että olisivat tehneet siitä lopun. Älliäkään ei sen vertaa löytynyt, että olisivat ajatelleet meitä muita, joita jatkuva haukkuminen saattoi häiritä. Lienee tarpeetonta sanoa, mutta kovin hyvää kuvaa eivät harrastamastaan rodusta tai ihmisistä sen parissa jättäneet.

img_6163.jpg

Torniossa Wilson Vsp, sert.  Rop ja cacib Cardiem World Of Colours (omistaja: Satu Laitinen) Tuomarina Hannu Talvi.

Kehässä arvostelut olivat sujuneet niin reippaaseen tahtiin, että harvinaista kyllä, arvostelut alkoivat jopa pikkuisen aikataulusta edellä. Kilpakumppaneita oli tällä kertaa myös Ruotsista. Tuomari tuntui pitävän Murusta kovasti. Muru siis jälleen KP ja ainoana pentuna Rop-pentu. UroksissaWilson oli junnuluokassa ainoa ja se sai erin ja SA:n. Parasta urosta valitessa olikin sitten iloinen yllätys, kun tuomari sijoitti Wilsonin ykköseksi. Esiintyminenkin sujui tällä kertaa astetta rauhallisemmin; Wilsonilla taisi olla välillä kaksikin jalkaa maassa yhtä aikaa. Nartuissa käytiin tiukka kilpailu ja Katin Klaara sijoittui PN-kehässä toiseksi. Rotunsa parasta valitessa Wilsonista tehtiin VSP, kuten olin arvellutkin. Se sopi meille erinomaisesti. Ehdimme hyvissä ajoin Haaparannan puolelle Ikeaan, sen jälkeen kun ensin kävimme Katin, Helkan ja Kallen kanssa ABC:llä syömässä. Ruotsin puolella ostoksilla vierähtikin aikaa sitten niin paljon, että olimme eilen kotona vasta puoli kymmenen aikoihin illalla. Kiva reissu jälleen kerran, kannatti lähteä :)

2 kommenttia . Avainsanat: näyttelyt, Wilson, Putkonen, Muru

Näyttelytunnelmissa tauon jälkeen

Keskiviikko 17.7.2013 klo 14:17 - Sanna

Näyttelytauon lisäksi minulla näyttää olleen reilun kuukauden verran taukoa myös kotisivujen päivityksestä. Jospa se asia tulisi nyt korjattua kerta heitolla, kun heinäkuun näyttelyrumba on alkanut. Tässä kuussa käymmekin peräti kuudessa näyttelyssä. Aloitimme kierroksen viettämällä viime viikonlopun Oulussa. Oulun Virpiniemessä oli perjantaina ryhmänäyttely ja lauantai että sunnuntai kului Äimänraution raviradalla kansainvälisissä koiranäyttelyissä. Jännitin tätä reissua sen takia, että Murukin pääsi nyt ensimmäistä kertaa kehään. Muru on muuten jo aikamoisen kokenut näyttelyissä kävijä; näyttelypaikan vilinään se on jo tottunut kierreltyään mukanamme seuraneidin virassa ennenkuin sillä ikä riitti pentuluokkaan. Murun lisäksi olin ilmoittanut Wilsonin ja Putkosen. Myös Viivin oli tarkoitus osallistua Kv-näyttelyihin, mutta korvatulehduksen takia se joutui jäämään valitettavasti kotiin.

img_5507.jpg

Murulla pitäisi olla ihan oma tuoli kehän laidalla istuskelua varten.

img_5506.jpg

Wilson

Perjantaina huristelimme kotoa Virpiniemeen. Ilma oli jokseenkin hyvä ja näyttelyseura erinomaista kun Kati oli lasten ja koirien kanssa paikalla. Beaglet tuomaroi Harto Stockmari. Muru oli pentuna kehässä tietysti ensimmäisenä. Sen esiintymiset sujuivat mielestäni kaikkina päivinä ihan kivasti, varsinkin kun otetaan huomioon kuinka kamalan laiska olen koirien kanssa treenaamaan näyttelyjuttuja. Yleensä se tapahtuu niin, että näyttelyä edeltävänä iltana otan muutamat toistot pöydällä olosta, hampaiden katsomisesta ja mittaamisesta. Muru sai niin perjantaina, lauantaina kuin sunnuntainakin kunniapalkinnon ja ainoana pentuna oli siten automaattisesti myös Rop-pentu joka päivä. Kuvia Murun kehäesiintymisistä ei juuri ole, kun Hannu oli junnupoikien kanssa valmiina odottamassa, että saa vaihtaa minulle lennossa seuraavan koiran kehään.

img_5516.jpg

Muru kehässä ensimmäistä kertaa ja minua jännittää ;)

Kati esittikin Wilsonin perjantaina ja lauantaina silloin kun molemmat pojat olivat kehässä yhtäaikaa. Wilson pisti kehähommat joka päivä nyt aivan ranttaliksi. Se on koiristamme ainoa, joka ei näyttelyissä välitä mistään nameista. Kokeilimme sen palkitsemista kehässä lelulla ja pikkuisen kiihkeämpänä kaverina Wilson kiihtyi leluista sellaisille kierroksille, että jouduin toteamaan ettei sekään ollut ehkä paras idea. Olisi nimittäin kiva, jos koira ei olisi kehässä koko ajan kuin lentoon lähdössä. Nyt minun pitääkin kuumeisesti koittaa ennen ensi viikonloppua keksi millä saisin motivoitua Wilsonin esiintymään...

Perjantaina molemmat pojat saivat laatuarvostelussa erinomaisen. Kilpailuluokassa Wilson voitti Putkosen, joka sijoittui toiseksi ja jäi ilman Sa:ta. Wilson oli paras uros kera sertin ja Katin ihanainen Klaara paras narttu samoilla höysteillä. Lopulta tuomari valitsi Wilsonin rotunsa parhaaksi. Loppukilpailuissa oli yhdistetty ryhmä 4 ja 6. Wilsonille ei ryhmässä sijoitusta tällä kertaa. 

img_5559.jpg

Perjantaina VSP, SERT Fonteposca's Angel Face (om. Kati Heikkinen, Anne Vitikainen)  & ROP, SERT Wilson Xandrina

Menimme yöpymään Nallikarin leirintäalueelle, jota meille oli useampi henkilö suositellut. Onneksi Kati vinkkasi jo viikolla varaamaan autolle paikan etukäteen, sillä kun perjantai iltana pääsimme perille respassa olikin ilmoitus, että kaikki paikat ovat täynnä. Minulla ei ole juurikaan aikaisempaa kokemusta leirintäalueista ja Nallikari yllätti minut positiivisesti. Vaikka alue oli tosiaan aivan täynnä, illalla paikka hiljeni ajoissa ja aamulla saimme nukkua rikkumattomassa hiljaisuudessa mukavan pitkään. Normaalisti nimittäin herään kaikkiin pienimpiinkin ääniin autossa yöpyessä ja osaan siksi arvostaa rauhallisen yöpymäpaikan korkealle :) Lenkkireititkin oli oikein mukavasti siinä hollilla ja koirien kanssa ulkoilut hoituivat meren rantaa myötäillen.

Lauantaina beaglejen arvostelu oli vasta iltapäivän puolella, eikä meillä ollut siten mitään syytä kiirehtiä Äimänrautioon. Hieman ennen puolta päivää seisoimme näyttelypaikalle vievässä ruuhkautuneessa autojonossa niin pitkään, että hieman jo huolestutti ehdimmekö lopulta kehään ajoissa. Kun sitten jouduimme vielä jättämään auton todella pitkälle, tuli taas kiiteltyä viime vuonna hankittuja näyttelykärryjä hyväksi hankinnaksi! Loppuseltaan ehdimme odotella beaglejen arvostelun alkua parikin tuntia kun kehä oli reippaasti myöhässä. Eipä se haitannut mitään kun paikalla oli monia ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa on aina yhtä hauska seurustella. Telttakin pistettiin pystyyn siinä vaiheessa, kun ilmojen haltija päätti roiskaista päälle vettä. Onneksi sade loppui sopivasti juuri kun beaglejen arvostelu alkoi.

Lauantaina beaglet arvosteli Paavo Mattila. Murulle kunniapalkinto ja siten se oli Rop-pentu. Molemmille pojille erit ja kilpailuluokassa SA:t. Putkonen voitti luokan ja Wilson tuli kolmanneksi. Parasta urosta valitessa Putkonen korjasi potin olemalla ykkönen ja Wilson sijoittui neljänneksi. Saatiin vihdoinkin Putkosen sertitili avattua :) Vaikka kaikki koiramme ovat minulle rakkaita, jotkut vaan ovat vielä toisia rakkaampia. Putkonen on yksi näistä "lempilapsistani" ja sen kohdalle osunut menestys tuntuu senkin takia erityisen hyvältä. Harmi vaan, että cacibia emme voineet ottaa vastaan, Putkosella puuttuu vielä siihen vaadittavasta vähimmäisiästä puolitoista kuukautta. Katin Klaara oli taas paras narttu, joten koiramme olivat lopulta vastakkain. Putkosesta leivottiin Rop ja saimme siis jäädä odottelemaan ryhmäkilpailuja. Minulta pyydettiin Murua ja Putkosta kehän loputtua pidettävään tuomarikollegioon. Harmillisesti kävi kuitenkin niin, että kehä venyi niin pitkälle, että 6-ryhmää kuulutettiin jo kokoomakehään. Koirani eivät siis ehtineet osallistua kollegioon, niin mielenkiintoinen kokemus kuin se olisi ollutkin. Ryhmäkehässä Putkonen esiintyi mielestäni kivasti. Jännitys kohoaa siinä vaiheessa kummasti, kun tuomari on valinnut koiran kuuden jatkoon jäävän joukkoon. Hyvin kävi ja Putkonen sijoittui ryhmässä neljänneksi portugalilaisella tuomarilla. Mahtava päivä siis kerrassaan :)

img_5706.jpg

Lauantaina VSP, SERT,CACIB Fonteposca's Angel Face & ROP, SERT, RYP-4 Art-Fantasy Emelian Pugachov

sam_1828.jpg

Autoon piti tietysti ostaa koirille taas uusia leluja, kun näyttelypaikalla niitä saa edullisemmin yhdeltä myyjältä kuin kaupasta. Muru ja ihana uusi pörrövinkukäärme.

sam_1834.jpg

Sunnuntai aamuna Murua vielä väskättää.

Sunnuntaina beaglet arvosteltiin kehässään vihon viimeisinä, joten aamumme sujui taas verkkaisesti. Näyttelypaikalle saavuimme hieman puolen päivän jälkeen. Ensin näytti siltä, että joudumme jättämään automme edellisen päivän parkkialuetta vieläkin pidemmälle, päätimme sitten välissä ajaa Mäkkärin kautta hakemassa sieltä evästä ja paikkoja oli sillä aikaa vapautunut aivan näyttelyalueen vierestä. Sunnuntaina beaglet arvosteli Markku Kipinä. Muru sai jälleen kivan arvostelun, KP:n ja oli Rop-pentu. Kehä oli raviradan kaviouralla ja koirani liikkuivat siinä huomattavasti paremmin kuin lauantain nurmialueella. Putkonen voitti luokan jälleen SA:lla. Wilsonille tällä kertaa vain EH. Muita SA:lla palkittuja uroksia ei sitten ollutkaan, joten Putkonen oli paras uros ilman sen kummempaa kilpailua. Cacibista jouduimme taas harmillisesti kieltäytymään, vaikka kehäsihteeri sitä meille tarjosikin. Nartut voitti suloinen Boni. Rotunsa parhaaksi valittiin toistamiseen Putkonen ja fiilikset oli tietysti korkealla.

img_5758.jpg

Sunnuntaina ROP, SERT, RYP-4 Art-Fantasy Emelian Pugachov & VSP,CACIB Starmaid's Touch Of Ebony (om. Eila West)

Ryhmäkilpailuiden alkua emme joutuneet odottamaan kovin pitkään. 6-ryhmän otti unkarilainen herra. Taaskaan minulla ei ollut sen suurempia odotuksia ja kun Putkonen valittiin taas kuuden jatkoon menevän joukkoon, jännitin ihan kamalasti kätelläänkö meidät kehästä pois. Niin siinä vaan sitten kävi, että Putkonen sijoitettiin toisen kerran peräkkäin ryhmäkilpailussa neljänneksi. Hymy oli tosiaan herkässä. Aivan mieletön viikonloppu meillä oli siis kaiken kaikkiaan, toista samanlaista ei varmasti ole ihan heti odotettavissa! Ryhmäkilpailuiden aikaan äiti ja appiukko soittelivat, että Nöffö lammas oli alkanut synnyttää. Kipinkapin siis pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme kotia kohti. Kotona meitä odottikin pirteät pikku karitsat.

Kolmen päivän näyttelyrupeaman jälkeen oloni oli maanantaina niin ryytynyt, että ei tosikaan. Kati kuvaili tätä tilaa mahdollisimman osuvalla termillä "näyttelykrapulaksi" :D Onneksi tässä on ollut muutama päivä aikaa palautua, sillä lauantaina vuorossa on Ylivieskan näyttely ja lauantai iltana ajamamme  vielä sen jälkeen valmiiksi Tornioon, jossa koirat menevät kehään sunnuntaina. 

sam_1835.jpg

Ryhmäkilpailun odottelua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, Wilson, Putkonen, Muru

Matkajännitys tiivistyy

Maanantai 13.5.2013 klo 14:38 - Sanna

Lilli lähti takaisin omaan kotiinsa eilen illalla. Lauman palauduttua normaali uomiinsa voin ruveta jännittämään tulevaa Maailman Voittaja matkaa Unkariin. Lennämme Budapestiin perjantai aamuna Katin (Pakkasaamun kennel) kanssa. Matkustamme ilman koiria turistiksi katsomaan ja kuvaamaan beagleja sekä WDS-näyttelyhulinaa. Ostoksiakin olisi tietysti tarkoitus tehdä, itse toivon löytäväni ainakin edullisesti hyviä nahkahihnoja. 

Viime lauantaina osallistuin Putkosen kanssa Kokkolan ryhmänäyttelyyn. Arvelin jo etukäteen, ettei Putkonen edusta sitä tyyppiä, josta tuomari tykkää ja osuin arvauksessani ihan oikeaan. Putkoselle siis junnuluokasta erinomainen, mutta ei SA:ta. Olin luvannut esittää, toisessa kehässä itse sihteerinä työskentelevän, Katin beagle kasvatin Lempin (Pakkasaamun Poppaloora) ja veteraanin Ruskan (Pakkasaamun Ruuti Ruska). Lempistä tuomari onneksi tykkäsi ja sertikin oli melkoisen lähellä; ehkä noin metrin päässä siitä toisesta sijasta, jolle tuomari Lempin paras narttu kilpailussa sijoitti ja Lempille siis vara-sert kotiin viemisinä. Super terhakka Ruska taas sai arvostelussa erittäin hyvän. Näyttelykelit eivät vielä Kokkolassakaan osuneet ihan kohdilleen. Itse onnistuin saapumaan paikalle onneksi vasta vesisateen jälkeen, mutta vilu vaivasi tuollakin. Joskohan seuraavan kerran kehään mennessä meille jo paistaisi aurinko, parin viikon päästä suuntaamme Kuopion Kv näyttelyyn.

img_2038.jpg

Murmeli ja Tellervo.

Pentuesuunnitelmat olen nyt lyönyt lukkoon. Päätin käyttää Piparille ja Tellervolle omia nuoria uroksiamme. Pipari aloittikin juoksunsa pari päivää sitten ja astutushommiin toivottavasti siis päästään parin viikon sisällä. Tellervon juoksuja odottelen suunnilleen heinä-elokuulle. Jos olet pennun hankkimisesta meiltä kiinnostunut, ota rohkeasti yhteyttä. Etenkin mukavat ja yhteistyökykyiset sijoituskodit sopivan läheltä Kannusta (max. noin 100 km) olisivat hakusessa! :)

img_2121.jpg

Tytöt leikkii.

img_2139.jpg

Tellervolle painit jo riitti, Muru kuitenkin yrittää vielä komentaa leikkimään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, Putkonen, Tellervo, Muru

Vaasan KV ja muita kuulumisia

Keskiviikko 17.4.2013 klo 10:31 - Sanna

Tässähän on kaiken keskellä meinannut ihan tykkänään unohtua koko blogin kirjoitus. Meillä täällä kotona sujuu kaikki hienosti. Muru on muutamassa viikossa löytänyt laumasta oman paikkansa ja tuonut taas pikkuisen lisää vauhtia muutenkin vauhdikkaaseen porukkaan. Olen Murun luonteeseen aivan ihastunut, se on niin reipas ja puuhailee mielellään kaikkea minun kanssani. Murun luonteessa on paljon sitä samaa mistä erityisesti Lyytissä ja Putkosessa pidän paljon.

img_9999.jpg

Wilson ja Putkonen hallilla.

img_9959.jpg

Putkonen 10 kuukautta.

Meillä on nyt maalis- ja huhtikuun ajan ollut Kannuksen Dogness-hallilta kaksi harjoitteluvuoroa viikossa, joten Muru on päässyt kulkemaan siellä mukanani. Lyytin kanssa ollaan jatkettu harjoituksia agilityn parissa, se on asia jota Lyyti rakastaa yli kaiken ja Putkonenkin on päässyt opettelemaan esteiden alkeita. Muuten junnupoikien kanssa olen siellä puuhaillut vähän sitä sun tätä. Lisäksi Keski-Pohjanmaan Beaglekerho on järjestänyt hallilla näyttelyharjoitukset nyt neljä kertaa ja niihinkin olemme tietysti koirien kanssa osallistuneet. Muru tulikin oikeastaan parhaaseen mahdolliseen aikaan, kun hyviä sosiaalistumistilanteita on ollut tarjolla vaikka kuinka paljon.

img_0682.jpg

Lilli ja Muru leikin pyörteissä.

img_0702.jpg

Vauhtia pikku tytöissä riittää :D

Lyytin Ylivieskassa asuva tytär Lilli ollaan myös treffattu hallilla pariin otteeseen. Viimeksi Lilli ja Muru saivat leikkiä keskenään kun ovat sopivasti samankokoisia painikavereita, silloin Muru osoitti aikamoisen päällepäsmärin merkkejä, mutta hauskaa pennuilla tuntui olevan. Lillin on tarkoitus tulla meille toukokuussa viikoksi hoitoon ja odotan sitä jo ilolla. Murukaan ei varmaan pistä leikkikaverin tulevaa kyläilyä pahakseen.

Kevään näyttelyputki päästiin vihdoin viikonloppuna starttaamaan Vaasan KV:stä. Mukana oli vain Wilson, sillä en kalleimmalla ilmoittaumismaksulla raaskinut ilmoittaa yhtä koiraa enempää. Beagleja oli näyttelyyn ilmoitettu 16 kappaletta. Tämä oli Wilsonin ensimmäinen kerta näyttelykehässä. Ruotsalainen tuomari antoi Wilsonille erinomaisen arvostelun ja sijoitti Wilsonin luokassa ensimmäiseksi. Kaivattu SA jäi kuitenkin puuttumaan, koska tuomari olisi halunnut koiraan pidemmän kuono-osan. Olen kuitenkin tyytyväinen arvosteluun ja Wilsonin kehäkäytökseen. Muru oli näyttelyssä mukana tottumassa hälinään ja reippaana häntä pystyssä se näyttelyssä kulki kaikkien ihmisten ja koirien keskellä. Muru on nyt viisi kuukautta vanha ja olen iloinen siitä miten paljon sen kasvattajat ovat tehneet pennun sosiaalistamisen eteen ennen Murun Suomeen tuloa.

img_0761.jpg

Wilson 10 kuukautta.

img_0767.jpg

Kehä pönötystä.

Seuraavana meillä on vuorossa Haapaveden ryhmänäyttely ensi lauantaina Tellervon ja Putkosen kanssa. Se onkin Putkosen ensi esiintyminen ja minua tietenkin jännittää, kuinka se kehässä mahtaa käyttäytyä. Pari viikkoa siitä eteenpäin meitä kutsuu Kuusamo, kuten viime keväänäkin. Tänä vuonna meidän oli tarkoitus jättää pohjoisen näyttelyreissu väliin, mutta vaihdoimme juuri Hyrysysyn hieman uudempaan ja isompaan matkailuautoon, joten pakkohan sitä on jonnekin päästä testaamaan ;) Pystykorvien karvanlähtö on harmikseni alkanut, joten niiden kanssa päästään kehiin varmaan aikaisintaan heinäkuussa. Kevään ja kesän näyttelysuunnitelmat alkavat olla jo aika selvillä. Kehissä meillä taitavat kiertää vain pojat ja Muru tulee pentuluokkiin jahka ikä riittää. Tellervon olen vielä pariin ryhmikseen ilmoittanut, mutta niiden jälkeen sekin jää tauolle ja rupeamme odottelemaan seuraavaa juoksua. Jotenkin viimeiset pari kuukautta ovat hurahtaneet ihan kauhean nopeasti, juuri tänään hoksasin, että kesäkuun näyttelyiden ilmoittaumisajat menevät kohta umpeen! Kai sen on siis oltava jo kevät :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, Wilson, Muru, Putkonen

« Uudemmat kirjoitukset