Vuosi vaihtuu kohta

Lauantai 27.12.2014 klo 13.11 - Sanna

Vuosi 2014 rupeaa lähestymään loppuaan. Kuluneeseen vuoteen mahtuu paljon iloa ja menestyksen hetkiä, mutta kuitenkin tästä vuodesta päällimmäiseksi jää väkisin mieleen surullinen muisto Wilsonin kuolemasta. Koirallisen elämäntavan valinneena on valinnut samalla sen kolikon toisen puolen - luopumisen, joka on väistämättä edessä jokaisen koiran kohdalla jossain vaiheessa. Vaikka tämän asian tiedostaakin, on rakkaan perheenjäsenen menetys aina äärettömän surullista. Kun koiraystävän menettää täysin odottamatta, suru ja järkytys sekä tapahtuneen aiheuttama katkeruus ovat kuin raskas möykky rinnassa, joka ei millään tahdo väistyä. Vasta hiljan pystyin päivittämään Wilsonin kuoleman jalostustietojärjestelmään, valokuvien katsominen sattuu edelleenkin liikaa ja vieläkin toisinaan sellaisena hetkenä kun oikein uppoaa ajatuksiinsa ikävä ja itsesyytökset ottavat hetkellisesti vallan. Tänä vuonna aivan liian moni tuttu ihminen on menettänyt koiransa tapaturmaisesti ja jokainen näistä suru-uutisista on koskettanut minua syvästi.

Vuoden positiivisempiin asioihin kuuluvat ystävät,kasvatin omistajat, uudet tuttavat ja muut samanmieliset joiden kanssa on saanut viettää aikaa ja vaihtaa mielipiteitä rakkaan harrastuksen parissa. Piparin pennuille löytyi kerrassaan ihanat kodit ja ei voi muuta kuin todeta, että beaglerotu vetää puoleensa pääasiassa vain tosi mukavia ihmisiä! :)

En rupea erittelemään vuoden näyttelymenestyshetkiä, niistä olen aina kirjoittanut tänne blogiin tapahtumien jälkeen. Tuomarit ovat tykänneet koiristamme välillä enemmän ja välillä vähemmän. Hauskoja näyttelyreissuja kaikki tyynni ja niitä ollaan tehty vähän joka puolelle Suomea.

Unohtamatta tärkeintä asiaa tänäkin vuonna, syytä siihen miksi meillä on iso lauma koiria;  rakastamme niitä ja meistä elämä koirien kanssa on hauskaa! Vaikka käymme melko ahkerasti näyttelyissä on vuodessa 365 päivää ja näyttelypäiviä niistä vain pieni murto-osa eli suurin osa ajastamme on tavallista arjen elämistä koirien kanssa kotona. Osa koiristamme on vain sohva-championeja, mutta yhtä rakkaita jokainen. Joka päivä tänäkin vuonna koiramme ovat tuoneet iloa elämäämme mittaamattoman määrän (ja toisinaan kujeineen tukon harmaita hiuksia), enkä osaisi kuvitella miten tyhjältä elämä ilman niitä meistä tuntuisi. Siksi  vuoden viimeisen bloggauksen kuvituksena toimikoon sekalainen valikoima kuvia tämän vuoden varrelta. Näistä kuvista osa on kännykällä otettuja eivätkä siksi kovin laadukkaita, mutta kuvaavat oivallisesti meidän koiraperheen elämää :)

Piparin pennut ja Putti :)

Ukko ja Taiga

Melvinin ja Pömppiksen kanssa

Muru ja Pipari toukokuun lumisateessa padolla

Tauolla lammaslaitumien teon lomassa Lyytin kanssa kesäkuun hellepäivänä.

Aamu-uniset

Järvenpäässä lenkkeilemässä

Tämä penkki on varattu ;)

Putti ja Lilli kyläilemässä

Vesipetomme Muru

Läheisyyttä

ja sitä samaa lisää.

Montako koiraa mahtuu tiskikoneeseen? Vastaus: monta.

Meillä ei kokkailla yksin

eikä lenkkeillä yksin.

Sohvallekin on aina seuraa.

Muru suolisti synttärilahjaksi saamansa pehmopöllön.

Lyyti suorittamassa joululahjojen avaamis-tarkkailua, eihän sitä tiedä josko paketissa olisi vaikka jotain syötävää.

Ensi vuodelle toivon että koko laumamme, niin kaksi- kuin nelijalkaiset pysymme terveinä ja että saisimme kokea monia ilon ja onnistumisen hetkiä yhdessä. Toivottavasti vuoden 2015 aikana seuraava Kertalaakin pentuekin näkisi päivänvalon ja jos melkein mahdottomia saa toivoa, niin me emäntä ja isäntä karistaisimme mielellämme jokusen kilon vyötärön ympärille kertyneistä vararenkaista...

Näillä sanoin toivotamme kaikille muillekin HYVÄÄ JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2015!

Messarin tulijaiset ja jouluntoivotukset

Maanantai 22.12.2014 klo 18.40 - Sanna

Eilen 1-vuotis syntymäpäiviään viettivät viimeisin pentueemme eli Piparin ja Putkosen lapsoset: Poju, Loki, Paavo, Bono, Tilkku, Jumi ja Taiga. Onnittelut koko joukolle! :) Viime joulu menikin lähinnä valvoessa ja huolehtiessa näistä pennuista ja meillä jäikin oikeastaan koko joulu siinä viettämättä. Tänä vuonna on helppo todeta, että pennuton on huoleton! Vaikka kieltämättä kärsin jo jonkin asteisesta pentuekuumeesta kun Tellervokin syksyllä jäi tyhjäksi. Toivottavasti saisimme siihen ensi vuoden aikana helpotusta beaglevauvojen merkeissä.

Joka joulukuinen messukeskuksen Voittaja-näyttelyiden viikonloppu vietettiin tänä vuonna itsenäisyyspäivän aikoihin. Tällä kertaa meillä matkassa olivat Muru ja Putkonen. Menomatkalla kohti Järvenpäätä pysähdyttiin Jyväskylässä Piparin ja Putkosen poikaa Pojua moikkaamassa. Poju oli juuri niin suloinen, kun olimme odottaneetkin, eikä se näyttänyt pistävän lainkaan pahakseen leikkikaverien vierailua :) Kiitos vielä Pojun perheelle kyläilykutsusta, oli tosi mukava nähdä! 

Poju (Kertalaakin Täältä Tullaan)

Poju poseeraa ja Muru takana sohvalla järjestelee Pojun leluja.

Ei ole omena kauas puusta tipahtanut, tässä tapauksessa poika on kyllä niiiin äitinsä näköinen että! 

Muru ja Putkonen nauttivat jälleen kerran reissussa ollessaan kaupunkielämästä täysin siemauksin; uudet hajut ja lenkkipolut sekä erona kotielämään se, että koirat saavat näillä reissuilla nukkua halutessaan sängyssä vieressä (Muru käytti tämän tilaisuuden hyväkseen joka yö).

Lauantaina beaglet arvosteltiin vasta päivällä, joten meidän ei aamulla tarvinnut kiirehtiä messukeskukseen kovin aikaisin. Avoimen luokan uroksia oli vain kolme, joista kaikki saivat erittäin hyvän ja Putkonen oli luokassa EH1. Sen arvostelun viimeinen lause on mainio: "Esitetään taitavasti, mutta valitettavasti se ei aina riitä."  Muru sai avoimessa luokassa erinomaisen ja sijoittui luokassa kolmanneksi, mutta jäi ilman SA:ta. Beaglekehän päätyttyä veimme koirat asuntoautoon ja kävimme syömässä ja kiertämässä myyntikojut. Jotenkin minusta tuntui, että myyjiä oli edellisvuosia vähemmän tai sitten tunne johtui vain siitä, että millekään hankinnalle ei tällä kertaa ollut varsinaista tarvetta. Mitään heräteostoksiakaan ei tullut tehtyä.  Ostimme koirille ainoastaan ison satsin puruluita ja harjiksille paria erilaista ruokaa. Ne kun ovat perheessämme ainoat, jotka toisinaan nirsoilevat ruuan suhteen. Niiden mahat kestävät hienosti eri ruokamerkkien vaihtelut, mikä on hyvä asia kun pikkurouvat eivät suostu samaa pöperöä syömään ainakaan yhtä säkillistä pitempään. Vaihtelu siis virkistää myös ruokahalua.

Putkonen edustaa

On se vakavaa ;)

Murmeliini

Terhakkaana

Sunnuntaina beaglekehä starttasi heti aamu ysiltä, joten elokuun WDS:n ruuhkasta viisastuneena nousimme kukonlaulun aikaan ja lähdimme ajelemaan Järvenpäästä heti puoli seitsemän jälkeen kohti messukeskusta. Mistään ruuhkasta tai edes autojonoista ei ollut tietoakaan, vaan pääsimme ajamaan aivan suoraan parkkiin. Mikäs siinä, paljon mukavampaa odotella arvostelun alkamista rauhassa valmistautuneena kuin autossa istuen ja hätäillen ehditäänkö ajoissa paikalle. Ehdin tehdä tosi edulliset puruluu- ja leluostoksetkin heti myyntipisteiden auettua. Beagleja oli kehässä hieman lauantaita enemmän. Putkoselle EH kuten edellisenä päivänäkin. Murulle vilautettiin samaa sinistä korttia, joka kieltämättä oli pettymys. Lähdimme ajamaan kotiin heti rodun arvostelun päätyttyä.

Tällä kertaa toimmekin tietämättämme kotiin ikävämpiä tulijaisia. Melvin nimittäin oksenteli muutaman kerran limaa keskiviikko aamuna. Melvin ei oksennellut aamun jälkeen, vaan oli lähinnä todella väsyneen oloinen. Ruoka tai edes juoksuinen Pipari ei kiinnostaneet sitä ollenkaan. Äärimmäisen ahneesta ja vilkkaasta naisten miehestä siis näki selvästi sen olevan todella sairas. Ehdin jo epäillä sen syöneen jotakin koiran sisään kuulumatonta ja saaneen tukoksen. Eläinlääkärin sain kiinni iltapäivästä, jolloin Melvinin vointi oli hieman parempi ja osasin jo epäillä jotain muuta syytä oksenteluun. Illalla Melvin sitten tekikin ensimmäiset vesiripulit kun kävimme ulkona ennen nukkumaan menoa. Torstaina aamulla Melvin oli niin väsyneen ja voimattomattoman oloinen, että lähdimme eläinlääkäriin nesteytystä varten. Melvin olikin tiputuksessa reilun tunnin ja sai pahoinvoinnin estolääkkeen nahan alle. Iltaa kohden Melvinin olo kohentui selvästi ja se söikin hieman ennen nukkumaan menoa.

Eläinlääkärissä

Olin jo netistä lueskellut monien koirien sairastuneen vatsatautiin ja kennelyskään messarin jälkeen. Melvinin oireet olivat juuri saman kuuloiset kuin muillakin sairastuneilla; liman oksentelua ja vesiripulia. Pelkoni siis toteutuivat kun Putkonen aloitti oksentelun torstain ja perjantain välisenä yönä. Sekin meni todella nopeasti voimattoman oloiseksi. Onneksi olimme saaneet yhden pistoksen pahoinvoinninestolääkettä Melvinille mukaan ja saimme sen avulla Putkosen pahoinvoinnin loppumaan heti alussa, kun nyt tiesimme, että kyseessä on sama juttu kuin Melvinillä. Viikonlopun aikana sairastuivat Pömppis ja Waakku. Niillä tauti oireili ainoastaan vesiripulilla ja ne eivät menneet ollenkaan niin kurjaan kuntoon kuin pojat. Molemmat pitivät yhden paastopäivän ja sen jälkeen paranivat nopeasti normaalilla ripulinhoidolla. Alkuviikosta sairastui vielä Tellervo, joka oksensi limaa pari kertaa ja ripuloi kahden päivän ajan. Tellervo ei ollut pöpöstä niin sairas, että olisi ollut syömättä, mutta hieman normaalia vaisumpi kuitenkin.

Sittemmin kaikki ovat parantuneet ja loput koirat ovat pysyneet terveinä. Nyt uskallan jo olettaa, että tauti on meidän laumasta käynyt läpi ne koirat, jotka olivat sairastuakseen. Todella inhottava ja ärhäkkä vatsavirus, jota en toivo kenenkään osalle. Harmillisesti meiltä jäi nyt parit tarpeelliset harjoitukset käymättä, mutta onneksi Kajaanin näyttelyyn on vielä muutama viikko aikaa ja mekin pääsemme sinne osallistumaan, jos kaikki koirat nyt pysyvät terveinä. Paljon näyttelyitä kiertävinä tämä oli toinen kerta kun koiramme ovat näyttelystä saaneet jonkin tartunnan, kerran aikaisemmin vuosia sitten koirat saivat kennelyskän, joten huonosta tuurista tämä nytkin oli varmaan kiinni. Ei voi muuta kuin toivoa, ettei kukaan tietoisesti toisi näyttelyyn sairasta koiraa! Kun paikalla on koiria sadoittain tai tuhansittain virus leviää joukossa helposti.

Mutta nyt on aika toivotella kaikille kasvatin omistajille, ystäville, tuttavilla ja muille meidän juttuja seuraaville RAUHAISAA JOULUN AIKAA!