Koirakavereita ja aurinkoa Oulussa

Torstai 22.5.2014 klo 11.25 - Sanna

Viime viikonlopun näyttelyannos nautittiin Oulun kansainvälisessä koiranäyttelyssä sunnuntaina. Beaglejen arvostelu oli omassa kehässään viimeisenä iltapäivällä ja olin laskeskellut, että niiden arvostelu alkaa yhden kieppeillä. Iloitsin etukäteen siitä, että ehdimme hoitaa tilan työt aamulla kaikessa rauhassa ennen matkaan lähtöä. Aina meillä lähtö jostain syystä venähtää, tapahtuu jotain aikaa vievää ja jälleen kerran tien päälle päästiin reilusti suunniteltua myöhemmin. Hieman jo epäilin, että ehditäänkö kehään ajallaan. Ihan turhaan, kun kehä eteni loppuseltaan niin verkkaisesti, että oltaisiin voitu startata Kannuksesta vaikka puolitoista tuntia myöhemminkin ja ehtiä silti mainiosti.

Ilma oli mainio ja seura vielä mainiompaa. Meitä tuli moikkaamaan Oulussa asuva Piparin ja Putkosen poika Loki omistajiensa Heidin ja Janin kanssa. Oli aivan ihanaa nähdä miten reipas  ja aika komea (vaikka itse sanonkin ;)) poika Lokista on jo kasvanut. Sijoitustyttö Putti oli myös paikalla omistajansa Jennin kanssa. 

Kertalaakin Tekipäs Eetvarttia "Loki" 5 kk.

Loki 5 kk.

Hessin Una Amor Del Zorro eli "Putti" 5,5 kk ja Loki painin pyörteissä.

Putti osaa jo kyykyttää poikia :D

Lokin yhdennäköisyys Putkosen kanssa on niin huomattava, että tuntuu aivan kuin katselisi omaa koiraa pentuna jälleen :)

Isi ja poika yhteispotretti

Kun beaglejen arvostelu sitten vihdoin viimein alkoi, iltapäivä oli jo pitkällä. Nyt ei voi tuomaria syyttää ainakaan siitä, etteikö hän olisi käyttänyt aikaa jokaiseen koiraan ja kunnolla. Sai juosta ja sai seisoa paikoillaan. Wilson oli nuortenluokassa ainoa ja se sai erinomaisen sekä SA:n. Putkonen voitti avoimen luokan SA:lla sekin. Kati toimi apuohjastaja PU-kehässä Wilsonille. Tuomarin lähes tuskastuttavan pitkän tuumailun jälkeen urokset saatiin vihdoin järjestykseen; Wilson oli PU4 ja Putkonen voitti urokset, sai sertin sekä ensimmäisen CACIB:nsa :) Muru oli nuortenluokassa ainoa narttu, Murullekin erinomainen ja SA. Avoimessa luokassa avustin Katia vähän Poppiksen kanssa, kun Katin molemmat nartut kilpailevat samassa luokassa. Avoimen luokan jälkeen äkkiä Muru hihnan päähän ja taas juoksemaan kehää ympäri. Tällä kohtaa minusta tuntui, että ehkä olisi syytä aloittaa jonkinlaiset ympyrän juoksuharjoittelut, ettei minulla loppuisi kehässä kunto kesken. Onneksi en sinne kuukahtanut, vaikka se kovin mahdolliselta tuntui. Muru sijoittui neljänneksi, syynä "luisu kallo", jonka tarkoitusta en täysin ymmärrä. Ehkä tuomari olisi toivonut Murulle selkeämpää otsapengertä? Nelosellekin riitti vara-sert kotiintuomisiksi. Sitten vielä pari kierrosta kehää ympäri Putkosen kanssa, joka tällä kertaa oli VSP. 

Ventaped-alustoja olen nakellut roskiin viime viikkoina taas aimo läjän, joten yksi iloinen asia lisää oli, että niitä löytyi yhdeltä myyjältä ihan sopuhintaan. Palkintovaihtoehtoina oli ShowLinkin lahjakortit ja minä en hölmönä ottanut niitä vaan pokaalit, kun en sillä hetkellä keksinyt mitään mihin olisin lahjakortteja käyttänyt. Heti kotimatkalla harmittelin asiaa, kun olen tykännyt tosi paljon Kennelliiton "WDS 2014" T-paidoista. Olisinpa keksinyt tämän ajoissa, sillä olisin mielummin hakenut yhden sellaisen lisää, kyltittömien pokaaleiden sijasta. Pitääkin vähän urputtaa nyt siitä, että miksi näyttelynjärjestäjät eivät raaski edes isossa näyttelyssä ottaa pokaaleihin kylttejä!?! Murrrr...

Vasta kotona huomattiin kuinka petollinen kevätaurinko voi olla. Hannulta oli auringossa palanut huomaamatta koko pää ja minulta kärähti naama ja rintakehä. Seuraaviin kesän näyttelyihin täytyykin muistaa varustautua aurinkorasvalla. Ylihuomenna on vuorossa Tuurin kaikkien rotujen näyttely, johon sääennusteet povaavat tällä hetkellä täyttä hellettä. Aika kaivaa siis näyttelytelttakin naftaliinista :)

Muistakin Piparin pennuista omistajat ovat lähetelleet kivoja kuvia, joten laitan niitä myöhemmin tänne blogiin esille :)

Onnea ja epäonnea

Tiistai 13.5.2014 klo 17.23 - Sanna

Lauantaina sää ei meitä juuri suosinut Nurmon ryhmänäyttelyn aikaan. Kehä oli aikataulusta jonkin verran jäljessä ja ilma oli tuulinen ja tihkutti vettä. Onneksi oltiin liikkeellä asuntoautolla, joten pakkauduttiin välissä koirinemme takaisin sinne odottelemaan kehän etenemistä. Pömppis esiintyi nyt pentuluokassa kolmatta kertaa. Sen kanssa kehään meneminen on mukavaa, nyt kun olen saanut huomata, että se esiintyy reippaasti. Kivalla arvostelulla Pömppikselle kunniapalkinto ja ainoana pentuna se oli sitä myöten automaattisesti myös rotunsa paras pentu. Wilson pääsi edustamaan meidän miesjoukkoa. Sillä oli kehässä pikkuisen väärä vaihde päällä, se millä kaikki tapahtuu vähän liian vauhdikkaasti ja kaikki neljä jalkaa eivät tahdo pysyä maassa edes silloin kun ei liikuta minnekään. Koiran näköinen arvostelu saatiin ja erinomainen ja SA. 

Pyysin Hannua tässä välissä ottamaan Murun häkistä ja liikuttelemaan koiraa lämpimäksi sillä aikaa, kun odotin Wilsonin kanssa PU-kehää. Hannu kiersi näyttelyalueella Murun kanssa ja yht'äkkiä kauhukseni huomasin, kuinka kahden kehän päässä kaksi kultaistanoutajaa tempaisivat itsensä omistajansa otteesta ja säntäsivät Murun päälle! Omistaja kaatui maahan pitkin pituuttaan ja Hannu yritti yksinään pitää koiria pois Murusta. Minä lähdin Wilsonin kanssa juoksemaan paikalle avuksi ja siellä lähettyvillä seisoi samaan aikaan monta ihmistä tumput suorina, eikä kukaan tehnyt elettäkään auttaakseen tätä maahan kaatunutta naista tai Hannua koirien kanssa. Suututtaa moinen välinpitämättömyys! Muru säikähti tietysti paljon, kun aivan yllättäen kaksi isoa koiraa pölähtää niskaan. Koirat eivät purreet, mutta tapahtuma oli todella ikävä ja aikaisemmin äärettömän reipas Muru kulki tämän jälkeen näyttelypaikalla häntä alhaalla ja pälyili aina välillä taaksepäin, varmistellakseen onko joku jostain hyökkäämässä kimppuun. Sen kehäesiintyminen oli ehkä kymmenen minuuttia tapauksen jälkeen ja kehässä se oli onneksi oma itsensä, paitsi häntä tipahti alas heti kun se vilkaisi kultsukehään. 

Olemme näyttelypaikoilla liikkuessamme tästä syystä aina erittäin varovaisia, sillä näyttelyissä näitä vastaavia (ja huomattavasti vakavampia hyökkäyksiä ja purematapauksia) näkee valitettavan usein. Nytkin Hannu oli kiertänyt nämä kehän laidalla olleet koirat monen metrin päästä, eikä Muru ollut kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Silti koirat päättivät syösyä Murun päälle. Vahinko voi tietysti sattua kenelle tahansa, mutta jokaisen näyttelyitä harrastavan tulee muistaa, että näyttelypaikalla muita koiria on joka puolella. Omien koirien käytöstä täytyy tarkkailla herkeämättä, jotta siihen pystyy puuttumaan ajoissa ja niillä täytyy olla sellaiset pannat ja hihnat, että ne eivät pääse riistäytymään käsistä. Mikäli koirilla on kokoa niin paljon, että ne voivat tempaista omistajan nurin niin halutessaan, on vastuu vieläkin suurempi. Näyttelyhäkki on erinomainen apuväline, paitsi että se tarjoaa koiralle turvallisen paikan levätä, voi omistaja itsekin rennommin seurailla kehän kulkua, kun koira samaan aikaan nukkuu tyytyväisenä häkissä. Tällä kertaa mitään fyysisiä vammoja ei onneksi tullut, mutta saa nähdä jäikö Murulle tästä jotain traumoja. Harmittaa ja suututtaa koiran puolesta aivan älyttömästi, näitä vahinkoja ei vaan saisi sattua!

Wilson sijoittui PU2 ja sai vara-sertin. Murun kehäesiintyminen sujui siis tapahtuneeseen nähden kuitenkin ihan hyvin. Se sai hyvän arvostelun ja ainoana kahdesta nartusta erinomaisen sekä SA:n. Murulle siis serti lisää. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi voittaneen uroksen ja me pääsimme kylmissämme ja väsyneinä kotimatkalle VSP:n kanssa. Pikku kamerakin oli ollut matkassa, mutta kuvaamatta jäi kurjan kelin takia. Otettiin palkintopotretit sitten vasta kotona.

Muru Murmeli ja viides serti :)

Kisuliini ja kevätkuulumisia

Perjantai 9.5.2014 klo 12.09 - Sanna

Näyttelyjutuista vaan kirjoitellessani unohdin kokonaan päivittää tietoa meidän uudesta laumanjäsenestä, joten näin sateisen päivän sattuessa kohdalle voin kirjoitella Kisusta ja vähän meidän muitakin kuulumisia.

Kun Piparin tyttärelle Taigalle (aikaisemmin siis Tipi) tulikin alapurenta ja Putti oli ehtinyt jo muuttaa sijoituskotiin, jäinkin ikäänkuin pennuttomaksi sillä kohtaa, jolloin olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että meillä on uusi pentu kotona. Tähän tilanteeseen löytyi parannus Venäjältä, jossa omaa kotia vielä etsi Fanta's Brand Red Riding Hood eli "Kisu". Olin seuraillut tätä pentuetta alusta asti erittäin kiinnostuneena ja päätin sitten ottaa yhteyttä kasvattaja Anastasiaan. Koska Venäjällä näyttelyihin pääsevät pikku pennutkin, Kisu ehti jo suorittaa kehädebyyttinsä siellä, viikkoa ennen muuttoaan tänne Suomeen meidän luoksemme. Kisu on mahdottoman suloinen ja reipas tyttö ja se sujahti laumaan lähes huomaamatta. Jopa ne koiramme, jotka lämpenevät uusille tulokkaille hieman hitaasti, ovat ottaneet Kisun joukon jatkoksi aivan muitta mutkitta. Meillähän koirat eivät nuku sängyssä, eivätkä edes makuuhuoneessa kuin erikoistapauksissa. Erityistapauksena pidän aina uutta tulokasta. Kisu vaan on niin mukava vierikaveri, että saa nähdä jääkö se sellaiseksi vallan pysyvästi. Tosin se yöllä hivuttautuu meidän välistämme aina jommankumman tyynylle, joten voi olla, että sen sängyssä nukkuminen loppuu sitten kun kärsimme jatkuvista niskakivuista.

Vierikaveri

Reipas ulkoilija

Eläinklinikka Nivelen huipputarjouksen siivittämänä Fuula kävi vuorostaan muutama viikko sitten Nivalassa steriloitavana. Fuula on parantunut leikkauksesta aivan erinomaisesti. Lauman elämää helpottaa kummasti, että jää taas pari "turhaa" juoksuaikaa vuodessa pois, Fuulalla juoksujen väli kun oli vain 5 kuukautta. Eipä ole enää itselläni myöskään pelkoa kohtutulehduksesta vanhenevan koiran kanssa. Jatkossa tulen leikkauttamaan nartut Nivelessä, niin tyytyväinen olen siihen miten pienet leikkaushaavat koirille on tehty ja kuinka nopeasti ja kivuttomasti molemmat siellä leikatut koirat ovat operaatiosta toipuneet. 

Lyytihän steriloitiin syksyllä. Lyytin kanssa oli jo aikaisemmin erinäisiä painonhallintaongelmia, mutta tuon leikkauksen jälkeen sen läskit ovat suoraan sanottuna ryöpsähtäneet käsiin. Lyyti sen kuin lihoo ja lihoo. Vuorokauden ruoka-annos enää sellainen reilu desilitra kevyttä nappulaa, mutta beaglerouva paisuu kuin pullataikina. Vähenpää sitä tuskin voi enää ruokkia?! Lyytihän rakastaa lenkkeilyä, mutta ei se lenkillä vapaana sinkoile täysiä ympäriinsä niinkuin muut, vaan jolkottelee tyytyväisenä suunnilleen samaa tahtia minun kanssani. Pihalla tuota koiraa ei huvita juosta ja leikkiä toisten kanssa, vaan siellä se lähinnä keskittyy pihan siivoamiseen muiden jätöksistä, mikä on  inhottava, mutta varsin yleinen tapa beagleilla.

Lyyti kulkee mielellään myös tilan töissä mukana ja tässä päivänä eräänä se olikin taas työkaverina. Ajattelemastani lisäliikunnasta ei tosin käy se, että koira kuluttaa kaiken "työajan" lampaan tai lehmän lantaa syöden. Sillä aikaa kun Hannun kanssa poi'itimme lehmää, Lyyti oli löytänyt emolahallin nurkalta pari päivää aikaisemmin sinne nakatut lehmän jälkeiset ja tietysti syönyt ne. Taisi olla ihan ensimmäinen kerta rautamahaisen Lyytin elämässä, kun sillä oli seuraavana päivänä maha aivan sekaisin. Ahneellahan on tunnetusti p*skainen loppu.

Ahneuksissaan se aiheutti yhtenä iltana isoimmat tuhot pitkään aikaan tässä huushollissa. Lyyti nukkuu yläkerrassa Ukon huoneessa. Nukkumaanmenoaika koitti ja Lyllerö AhneusMaximus säntäsi tapansa mukaan matkalla makuuhuoneeseen  ihan ensimmäisenä tarkastamaan, onko olohuoneeseen sattumalta jäänyt jotain syötävää (ei ollut, kuten ei juuri koskaan). Lyyti otti sohvalta kunnolla vauhtia ja hyppäsi sohvan viereisen pikkupöydän kautta lipaston päälle ja tiputti siinä samalla vanhan pöytälampun ja englantilaisen koristelautasen. Lampusta katkesi tietysti jalka ja lautanen oli sirpaleina lattialla. Sain siinä laskea kahteen kertaan sataan ettei koirasta tullut rukkasia... Kummallakaan esineellä ei varsinaisesti rahallista-arvoa ole, mutta vanhoina esineinä samanlaisia ei tilalle pysty hankkimaan mistään. Asian ajatteleminen harmittaa vieläkin. Lyyti sen sijaan tonki seuraavana läpi Ukon huoneen roskakorin sisällön, jonka senkin se tarkistaa ihan varmuuden vuoksi joka ilta. Ahneus saa käsitteenä ihan uudet ulottuvuudet siinä vaiheessa kun omistaa beaglen.

Kevään seurannanaksi vielä loppuun nämä toukokuun neljännen päivän kuvat Murusta ja Piparista lenkillä. 

Muru ja Pipari keväisissä tunnelmissa.

Korpelan padolla

Kevät tule jo!!

Lauantai Kalajoella

Maanantai 5.5.2014 klo 15.37 - Sanna

Lauantai sujui taas koiranäyttelyn merkeissä, tällä kertaa olimme lähinäyttelyssä eli ryhmiksessä Kalajoella. Roihukin oli ilmoitettu, mutta se ehti pudottaa karvansa ihan tyysti, joten sen mukaan ottamista ei tarvinnut edes harkita. Beagleja oli ilmoitettu ihan mukavasti, 18 kappaletta ja koirat jakaantuivat kivasti kaikkiin eri luokkiin. Näyttelypäivälle keli oli kohtuullisen hyvä, vaikkakin kirkkaasta auringon paisteesta huolimatta melkoisen viileä. Eipähän onneksi satanut mitään. Olimme näyttelypaikalla jo hyvissä ajoin, kun beaglet olivat kehässä vasta puolenpäivän jälkeen. Ikäväkseni totesin, että muuten niin reipas Pömppis säpsähteli kuulutuksia. Niitähän sitten riitti, kuuluttajaksi oli nimittäin valittu henkilö, joka rakasti omaa ääntään ja katsoi oikeudekseen hölistä mikrofoniin kaikkea turhanpäiväistä ja kutsui jopa lapsia ihanasti mikkiin hihkumaan! Erityislisänä näyttelyssä soi kaiuttimista irlantilaista kansanmusiikkia taustalla koko ajan... Nyt oli järjestäjiltä päässyt pahasti unohtumaan, mitä ihmiset tulevat koiranäyttelyyn tekemään. Kivahan se olisi kuulla mitä tuomari esillä olevista koirista yleisölle kertoo, ellei joku einari samaan aikaan halua jakaa metsästyskokemuksiaan koko näyttelyväelle mikrofonin kautta. No, ei siinä mitään, nimittäin siihen mennessä kun Pömppiksen kehävuoro tuli, se oli jo ehtinyt tottua kuulutuksiin täysin ja leikki niiden aikana vapautuneesti kanssani kepinpätkällä. Siis jotain hyvääkin tässä erityisen ärsyttävässä ylimääräisessä kuuluttelussa ;) 

Pömppis kehässä

Pömppis 8,5 kk.

Pömppis esiintyi taas reippaasti kuten viime viikollakin. Nyt täytyy lisäksi todeta, että tuvassa koirien vapaassa käytössä seisova trimmauspöytä on vaikuttanut positiivisesti koirieni pöytäkäytökseen. Vaikka siinä ei mitään ongelmia ole koskaan ollut, ikinä aikaisemmin koirani eivät ole olleet näin rentoja pöydällä. Nyt kun ne kotona kiipeilevät trimmipöydälle edes takaisin omia aikojaan ja jopa nukkuvat siinä, siitä on tullut niille oikein mieluinen paikka. Jos Pömppis oli viikko sitten aivan liian pitkä beagleksi, se ei ollut sitä nyt. Erityismaininta tuli "hyvästä pyllystä", joka tosin jäi kirjallisesta arvostelusta pois. Kunniapalkinto napsahti siis tällä kertaa ja kun uroksissakin oli kunniapalkinnolla palkittu pentu, saatiin oikein kilpailu rotunsaparhaasta pennusta käytyä. Tuomari oli Pömppikseen mieltynyt ja Pömppärellasta leivottiin Rop-pentu. Arvostelussa "ihana temperamentti" saa hymyn huulille, pidän itse Pömppiksen luonteesta kovasti :)

Putkonen 23 kk

Putkonen on kerrassaan mainio tyyppi, mutta sen kanssa kehään mennessä saa varautua suunnilleen sirkustemppuihin. Nyt möyheä ulkokenttä oli niin kiinnostava, ettei Putkonen olisi malttanut seisoa paikoillaan nanosekuntia pitempään, vaan maan tonkiminen olisi ollut paljon hauskempaa. Isona uroksena sitä saa ihan tosissaan yrittää vääntää asentoon silloin kun se ei ole yhteistyöhaluinen. Hirmuisen hauskaa sillä taas oli kehässä ja se iloisuus huokuu siitä varmaan ulospäinkin. Oikein hyvällä arvostelulla Putkonen oli lopulta PU1 sertin kera.

Muru 17 kk

Murunkin mielestä pehmeä kenttä oli oivallinen kiitorata ja raviaskeleita se ei ainakaan junnuluokan yhteiskierroksella tainnut ottaa ainuttakaan. Kati kilttinä kuvasi koirat kamerallani ja kotona kuvia selatessani olen todennut, että ihan yhtä hukassa ne raviaskeleet taisivat olla vähän joka koiralla :D Olin ilmoittanut Murun junioreihin, vaikka nuortenluokkaan luulin ilmoittaneeni. Junnunarttuja taisi olla viisi kappaletta. Muru voitti luokan erinomaisella ja SA:lla. PN-kilpailuluokassa koiria oli neljä. Katin upea Klaara vei oikeutetusti voiton ja Muru tuli hyväksi kakkoseksi. Koska Klaaralla sertit on jo täynnä, sertti jaetiin Murulle. Putkonen oli tällä kertaa VSP, Katin Klaaran viedessä lopulta melkein koko näyttelyn voiton, se oli päivän päätteksi hienosti BIS-2 :) Kehäkuvat jälleen (c) Kati Heikkinen, kiitos!

Turistina meillä oli matkassa joukkomme uusin jäsen, Kisu, josta en ole vielä ehtinytkään kirjoitella. Kisulla on ikää nyt 4,5 kuukautta. Ensin näyttelypaikka vähän jänskätti, mutta ihan reippaasti pieni tyttö siellä käyttäytyi. Ja pitihän sitä tietysti vähän treenatakin :)

Fanta's Brand Red Riding Hood eli "Kisu"4,5kk (tässä tosin liian venytettynä)

Narun nokassa juoksuharjoitukset.

Ihan vaan istuskelemassa.

Taas viikon tauko näyttelyistä ja sitten ensi lauantaina suunnataan Seinäjoelle!

Näyttelykausi avattu!

Torstai 1.5.2014 klo 19.42 - Sanna

Nyt on meidänkin lauman näyttelykausi vihdoin startattu, eikä lainkaan hassummin tuloksin. Lauantaina olin Pyhäjärven ryhmänäyttelyssä Putkosen ja Murun kanssa. Hannunkin oli tarkoitus lähteä mukaan, mutta yksi uuhi näytti yöllä sellaisia merkkejä, että poikii päivän aikana (kuten sitten tekikin), joten Hannu joutui jäämään näistä kinkereistä kotimieheksi. Beagleja oli näyttelyyn ilmoitettu vain kuusi kappaletta, joista ystävien koiria Katin Poppis ja Erjan Siita. Kehä oli heti aamusta. Beaglekehä oli sisällä jäähallissa ja tietysti ilmojenvaltias antoi auringon paistaa ulkona täydeltä terältä ja kevätpäivä oli mitä parhain, joten ulkona olisi ollut huomattavasti lämpimämpi kehän paikka tällä kertaa. Putkonen esiintyi iloisesti ja vauhdikkaasti. Se oli ainut uros erinomaisella ja sa:lla. Tuomari toivoi koiraan enemmän kulmauksia, kuten minäkin, mutta piti erityisesti Putkosen liikkeistä (kuten minäkin ;)). Putkonen siis PU1 ja serti. Murun kehäesiintymiseen olen myös hyvin tyytyväinen. Se oli iloinen ja reipas itsensä. Murulle tuomari toivoi kauniimpaa päätä, eikä minulla siihenkään ole mitään vastaansanomista. Murullekin siis erinomainen ja sa. Paras narttu luokassa kilpakumppanina oli Erjan kunnioitettavassa iässä  oleva, 10-vuotias veteraani Siita. Muru oli tällä kertaa PN2 ja serti. Putkonen vei rotunsaparhaan tittelin, joten meillä oli pitkä päivä odotella ryhmäkehien alkua iltapäivällä. 

Muru ja Pyhäjärven serti kotipihassa ikuistettuna.

Ryhmäkilpailuiden aloitus sitten venyi ja venyi... Edellisen yön unet oli lampaiden takia jäänyt vähäisiksi ja minua väsytti ja palelsi. Koirien kanssa kävin moneen otteeseen ulkona lämmittelemässä ja autossakin istumassa. Siinä tuli taas hetkittäin mietittyä, mikä tässä harrastuksessa onkaan niin hauskaa. Ryhmäkilpailut alkoivat vihdoin ja viimein klo: 17 jälkeen eli järjestäjillä aikataulut menivät pieleen pahan kerran. Jossain kohtaa mutisin, että en olisi jäänyt kehiä odottamaan, jos olisin tiennyt siinä menevän seitsemän tuntia. Mutta ilo on koirat, jotka eivät pitkästäkään odotuksesta pahasti väsähdä. Varsinkin Muru on sellainen ilopilleri, että sen mielestä aina on hauskaa! Odottelu kannatti, ryhmäkilpailussa oli tällä kertaa seitsemän 6-ryhmäläistä. Kun suomenajokoira sijoitettiin toiseksi, olin ihan varma että kauniisti esiintynyt amerikankettukoira vie voiton, vaan senpä veikin meidän Putkonen! :) Näyttelyn kauneinta valitessa Putkonen sijoitettiin kolmanneksi, ei hullummin; tähän ryhmänäyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 530 koiraa. Kotimatka meni aivan hujauksessa, niin pöllämystyneen onnellinen olo minulla oli. Kotona heti töiden pariin ja illalla kymmenen aikaan vielä pesin Pömppiksen ja Wilsonin, jotka lähtivät sunnuntaina mukaan Vaasaan.

Putkonen BIS-3 ja palkintosaalis. Järjestäjille ruusuja tosi hienosta BIS-ruusukkeesta!

Sunnuntaina Vaasassa beaglet olivat kehässä aamulla eli se tarkoitti taas kukon laulun aikaan heräämistä lampolan töiden takia, että saatiin aamuhommat tehtyä ennen näyttelyyn lähtöä. Nyt Hannukin pääsi reissuun mukaan, sillä koko joukosta enää yksi uuhi oli karitsoimatta, eikä se näyttänyt tippaakaan siltä, että meinaisi synnytellä samana päivänä. 

Minua jännitti, koska Pömppis oli reissussa mukana ihan ekakertalaisena tarkoituksenaan osallistua pentuluokkaan. Jännitin aivan suotta, sillä Pömppis ei ollut näyttelypaikasta moksiskaan, vaan käyttäytyi iloisesti ja reippaasti koko ajan, vaikka ei koskaan aikaisemmin vastaavassa väen ja koirien paljoudessa olekaan ollut. Sen kehäesiintymiseen olen todella tyytyväinen, sillä Pömppärella esiintyi kuin kokenut kehäkonkari. (Perjantai-illat kennelpiirin näyttelytreeneissä eivät siis ole menneet hukkaan ;)) Vaan kunniapalkinto jäi saamatta. Pömppis on pitkärunkoinen, tiedän oikein hyvin, että sillä on pitkä lanneosa. Kuitenkin se on mielestäni aivan tunnistettavissa rotuisekseen ja kehäkäytös oli sen mukaista, että olisin sen KP:n sille mielelläni ottanut. No jokainen tietysti tyylillään. Wilsonille erinomainen, mutta suoran etuosan takia ei sa:ta. Sillä tosiaan on suora olkavarsi, mutta oletettavasti se ei viime kesästä ole suoristunut, jolloin sama tuomari palkitsi sen vara-sertillä. Murulle odotin kehästä tältä tuomarilta näiden jälkeen hyvää tai erittäin hyvää, sillä pitkärunkoinen sekin on. Ei se kuitenkaan pitkältä nyt näyttänyt ja erinomaisen sai, mutta ei sa:ta, sillä on vielä kesken kehityksen. Ei liene ihme, kun koira on vasta 17 kuukautta vanha. Eli ei meidän päivä tällä kertaa. Katin ihanainen Klaara oli Vsp.

Vaasan kehäkuvat (c) Kati Heikkinen. Kiitos Kati!

Pömppis ihan ekaa kertaa kehässä <3

Pömppis

Edellisen iskä, Wilson.

Muruliini Vaasan kehässä.

Näin sitä mennään...

Ulkomaalaiselta myyjältä löysin ihanan namipalapussin kaksivärisellä beaglella varustettuna, joten sehän oli pakko ostaa. Toivottavasti en onnistu hukkaamaan sitä ihan heti, sillä olen varsinainen mestari niiden kadottamisessa. Vaikka menestystä ei tullut, päivä oli tosi onnistunut. Olipas taas kerran mukavaa viettää päivä ystävien ja tuttujen seurassa ja vaihtaa ajatuksia koirista. Se on tämän harrastuksen suola, menestys silloin tällöin on vaan plussaa siihen päälle :) Vaasa on edelleen sisänäyttelyistä ehdoton suosikkini, Botnia-hallissa on aina hyvin tilaa ja isot kehät.

Mun uusi namipalapussi ja pikkuinen savibeagle.

Kotona meitä odotti lampolassa tuore äiti karitsansa kanssa eli juuri se uuhi oli poikinut, joka ei aamulla näyttänyt merkkiäkään aikeistaan. Nyt kevään uuhiryhmä on karitsointinsa suorittanut ja meno on kuin Piippolassa konsanaan, mää mää siellä ja mää mää täällä, yhteensä uuhia ja karitsoita on nyt himppasen vajaa 400 kappaletta. Lehmien poikimiset ovat parhaillaan menossa ja niitä on poikimatta reilu parikymmentä lehmärouvaa. Kesää kohti ollaan siis kovaa vauhtia menossa.

Näyttelyissä voi ottaa rennosti ;)