Kisuliini ja kevätkuulumisia

Näyttelyjutuista vaan kirjoitellessani unohdin kokonaan päivittää tietoa meidän uudesta laumanjäsenestä, joten näin sateisen päivän sattuessa kohdalle voin kirjoitella Kisusta ja vähän meidän muitakin kuulumisia.

Kun Piparin tyttärelle Taigalle (aikaisemmin siis Tipi) tulikin alapurenta ja Putti oli ehtinyt jo muuttaa sijoituskotiin, jäinkin ikäänkuin pennuttomaksi sillä kohtaa, jolloin olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että meillä on uusi pentu kotona. Tähän tilanteeseen löytyi parannus Venäjältä, jossa omaa kotia vielä etsi Fanta's Brand Red Riding Hood eli "Kisu". Olin seuraillut tätä pentuetta alusta asti erittäin kiinnostuneena ja päätin sitten ottaa yhteyttä kasvattaja Anastasiaan. Koska Venäjällä näyttelyihin pääsevät pikku pennutkin, Kisu ehti jo suorittaa kehädebyyttinsä siellä, viikkoa ennen muuttoaan tänne Suomeen meidän luoksemme. Kisu on mahdottoman suloinen ja reipas tyttö ja se sujahti laumaan lähes huomaamatta. Jopa ne koiramme, jotka lämpenevät uusille tulokkaille hieman hitaasti, ovat ottaneet Kisun joukon jatkoksi aivan muitta mutkitta. Meillähän koirat eivät nuku sängyssä, eivätkä edes makuuhuoneessa kuin erikoistapauksissa. Erityistapauksena pidän aina uutta tulokasta. Kisu vaan on niin mukava vierikaveri, että saa nähdä jääkö se sellaiseksi vallan pysyvästi. Tosin se yöllä hivuttautuu meidän välistämme aina jommankumman tyynylle, joten voi olla, että sen sängyssä nukkuminen loppuu sitten kun kärsimme jatkuvista niskakivuista.

Vierikaveri

Reipas ulkoilija

Eläinklinikka Nivelen huipputarjouksen siivittämänä Fuula kävi vuorostaan muutama viikko sitten Nivalassa steriloitavana. Fuula on parantunut leikkauksesta aivan erinomaisesti. Lauman elämää helpottaa kummasti, että jää taas pari "turhaa" juoksuaikaa vuodessa pois, Fuulalla juoksujen väli kun oli vain 5 kuukautta. Eipä ole enää itselläni myöskään pelkoa kohtutulehduksesta vanhenevan koiran kanssa. Jatkossa tulen leikkauttamaan nartut Nivelessä, niin tyytyväinen olen siihen miten pienet leikkaushaavat koirille on tehty ja kuinka nopeasti ja kivuttomasti molemmat siellä leikatut koirat ovat operaatiosta toipuneet. 

Lyytihän steriloitiin syksyllä. Lyytin kanssa oli jo aikaisemmin erinäisiä painonhallintaongelmia, mutta tuon leikkauksen jälkeen sen läskit ovat suoraan sanottuna ryöpsähtäneet käsiin. Lyyti sen kuin lihoo ja lihoo. Vuorokauden ruoka-annos enää sellainen reilu desilitra kevyttä nappulaa, mutta beaglerouva paisuu kuin pullataikina. Vähenpää sitä tuskin voi enää ruokkia?! Lyytihän rakastaa lenkkeilyä, mutta ei se lenkillä vapaana sinkoile täysiä ympäriinsä niinkuin muut, vaan jolkottelee tyytyväisenä suunnilleen samaa tahtia minun kanssani. Pihalla tuota koiraa ei huvita juosta ja leikkiä toisten kanssa, vaan siellä se lähinnä keskittyy pihan siivoamiseen muiden jätöksistä, mikä on  inhottava, mutta varsin yleinen tapa beagleilla.

Lyyti kulkee mielellään myös tilan töissä mukana ja tässä päivänä eräänä se olikin taas työkaverina. Ajattelemastani lisäliikunnasta ei tosin käy se, että koira kuluttaa kaiken "työajan" lampaan tai lehmän lantaa syöden. Sillä aikaa kun Hannun kanssa poi'itimme lehmää, Lyyti oli löytänyt emolahallin nurkalta pari päivää aikaisemmin sinne nakatut lehmän jälkeiset ja tietysti syönyt ne. Taisi olla ihan ensimmäinen kerta rautamahaisen Lyytin elämässä, kun sillä oli seuraavana päivänä maha aivan sekaisin. Ahneellahan on tunnetusti p*skainen loppu.

Ahneuksissaan se aiheutti yhtenä iltana isoimmat tuhot pitkään aikaan tässä huushollissa. Lyyti nukkuu yläkerrassa Ukon huoneessa. Nukkumaanmenoaika koitti ja Lyllerö AhneusMaximus säntäsi tapansa mukaan matkalla makuuhuoneeseen  ihan ensimmäisenä tarkastamaan, onko olohuoneeseen sattumalta jäänyt jotain syötävää (ei ollut, kuten ei juuri koskaan). Lyyti otti sohvalta kunnolla vauhtia ja hyppäsi sohvan viereisen pikkupöydän kautta lipaston päälle ja tiputti siinä samalla vanhan pöytälampun ja englantilaisen koristelautasen. Lampusta katkesi tietysti jalka ja lautanen oli sirpaleina lattialla. Sain siinä laskea kahteen kertaan sataan ettei koirasta tullut rukkasia... Kummallakaan esineellä ei varsinaisesti rahallista-arvoa ole, mutta vanhoina esineinä samanlaisia ei tilalle pysty hankkimaan mistään. Asian ajatteleminen harmittaa vieläkin. Lyyti sen sijaan tonki seuraavana läpi Ukon huoneen roskakorin sisällön, jonka senkin se tarkistaa ihan varmuuden vuoksi joka ilta. Ahneus saa käsitteenä ihan uudet ulottuvuudet siinä vaiheessa kun omistaa beaglen.

Kevään seurannanaksi vielä loppuun nämä toukokuun neljännen päivän kuvat Murusta ja Piparista lenkillä. 

Muru ja Pipari keväisissä tunnelmissa.

Korpelan padolla

Kevät tule jo!!